Tietämättömyys ja mielipiteet.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Usein sanotaan, että ei saa ilmaista mielipidettään jostain asiasta koska ei tiedä siitä tarpeeksi.

Aloin pohtimaan asiaa, ja mikä tieto sitten on tarpeeksi? Aina vaaditaan perustelut sille mielipiteelle, mutta varsinkin internetissä tulee hyvin usein ilmi, että esim. lähteet joihin tuo mielipide perustuu eivät ole luotettavia tai muuten kelvollisia.

Jos ei saa esittää "väärää" mielipidettä, niin miten saa ikinä edes tietää sen olevan väärä? Miten kukaan voi ikinä korjata tuota mielipidettä (paitsi sattumalta), jos kyseinen ihminen ei tiedä olevansa tietämätön, eikä näin ollen edes etsi mitään tietoa lisää?

Jos tarpeeksi pitkälle leikitään tällä ajatuksella, niin uskaltaako kukaan lopulta sanoa mitään, koska ei voida tietää milloin ollaan riittävällä tietotasolla jotta uskalletaan sanoa yhtään mitään aiheesta?

Usein sanotaan, että ihmisellä ei voi olla riittävästi tietoa, jos hänellä ei ole kokemusta jostain asiasta. Jotenkin tuokin tuntuu minusta hieman väärältä ajattelulta. Miten voimme ikinä auttaa vaikkapa afrikan nälkäänäkeviä, koska eihän meillä ole heistä henkilökohtaista kokemusta. Miten voimme ikinä tuomita vaikkapa kiinan eläinrääkkäysjuttuja, kun emme ole siihen koskaan konkreettisesti tutustuneet?

Kuitenkin suurin osa puuttuu jopa Suomesta käsin, muutaman tekstin ja videopätkän perusteella tuomitsee kenties kokonaisen kansakunnan. Onko sekin väärin?

Jos joku nyt otti jotain selkoa mitä haen takaa.

Kommentit (6)

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

100 % varmaa faktaa nyt ei yksinkertaisesti ole olemassa, Pätee myös eksakhteihin luonnontieteisiin. Se asia on vaan hyväksyttävä keskusteluissa.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Tietoteoria on kieltämättä kiehtova mutta valitettavasti aivan liian vähän huomiota saava filosofian osa-alue. Tuota pitäisi mielestäni opettaa hieman syvällisemmin jo ihan peruskoulussa. Mitä oikeastaan voimme koskaan tietää?

Mielipiteensä pitäisi mielestäni pystyä aina kertommaan, mutta samalla se pitää pystyä myös perustelemaan. Perustelemiseksi tässä ei mielestäni riitä KVG tai "mutu".

Otit esimerkiksi nuo afrikan nälkäänäkevät. Kaikki olemme nähneet "ei niin mieltä ylentäviä" kuvia aliravituista kurjuutta näkevistä lapsista - mutta mikä olisi sitten se hyvä ratkaisu heidän auttamisekseen. Emme välttämättä tiedä mistä heidän kurjuutensa johtuu; kenties sodan aiheuttamasta pakolaisuudesta, luonnon mullistusten aiheuttamasta satojen menetyksestä tai kenties länsimaisten yritysten riistometsänhakkuista. Jotta voisin siis kertoa mielestäni sen "oikean" tavan auttaa näitä ihmisiä minun ensin pitäisi ottaa selvää taustoista, jotta voin sitten perustella miksi meidän pitäisi lähettää heille ruokaa tai kenties parempana vaihto-ehtona kutsua 100 paikallista ihmistä opiskelemaan kunnalistekniikkaa...

Foorumeilla keskustelu tuntuu usein kiihtyvän erityisesti uskontojen ja tieteen törmätessä yhteen. Tässäkin meidän agnostikkojen pitäisi hyväksyä se että toisille riittä tunne siitä että on omasta vakaumuksestaan varma, eikä inttää että tarvitsemme todisteita. Toisaalta uskonnollisesti vakaumuksellisten pitäisi ymmärtää vähän meitä muitakin ja yrittää ehkä ennemmin kertoa miksi he itse uskovat kuten uskovat, eikä vain inttää että näin on koska näin on ja aina on ollut...

Se kannattaa muistaa, että kokeitatekevässä tieteissä ei ole sijaa mutu-tuntumalle muualla kuin hypoteesien tekovaiheessa. Jos väittämiä ei testata, eli ei haeta väitteille niitä perusteita, niin silloin hirvittävästi ei ole tiedefoorumeilla aihetta hehkuttaa uutta teoriaa tai tietoa. Tosin jos tieto (tai väite) on mielestäsi helposti testattavissa ja todennäköisesti tosi ainahan sitä voi ehdottaa testattavaksi ja toteen näytettäväksi...

Itsekin kyllä välillä syyllistyn ihan tahallani siihen, että vedän keskusteluun mukaan jonkin melko älyttömän tuntuisen ajatuksen tai teorian, mutta tällä pyrin lähinnä herättämään ajattelemaan asiaa eri tavalla, aivan uudesta näkökulmasta. Kaikkien tieteentekijöiden pitäisi muistaa silloin tällöin kyseenalaistaa omia käsityksiään ja erityisesti pitää mieli avoinna. Jos vallitsevia käsityksiä ei koskaan kyseenalaisteta, eikä muuteta, tieteen kehitys pysähtyy (ja erityisesti tieteentekijän oma kehitys pysähtyy). Lienekkö tässä yksi oleellinen syy, että kaikkia luonnontieteistä valmistuvia kutsutaan filosofian maistereiksi, lisensiaateiksi ja tohtoreiksi: Mitä voimme tietää...?

P.S. Anteeksi liian pitkästä vastauksesta - kaipa tämä vain osoittaa ettei kysymykseen ole puhdasta kyllä / ei vastausta.
P.P.S. Anteeksi kirjoitusvihreistä joita tekstistä varmasti löytyy - en ole kielitieteilijä .
P.P.P.S. En tainnut vastata kysymykseen onko väärin tuomita kansoja kansakuntia ilman tarkempaa tietoa - oma mielipiteeni: "On" (mutta teen sitä silti).

Vierailija
tunkkeli

Jos ei saa esittää "väärää" mielipidettä, niin miten saa ikinä edes tietää sen olevan väärä? Miten kukaan voi ikinä korjata tuota mielipidettä (paitsi sattumalta), jos kyseinen ihminen ei tiedä olevansa tietämätön, eikä näin ollen edes etsi mitään tietoa lisää?

Jos tarpeeksi pitkälle leikitään tällä ajatuksella, niin uskaltaako kukaan lopulta sanoa mitään, koska ei voida tietää milloin ollaan riittävällä tietotasolla jotta uskalletaan sanoa yhtään mitään aiheesta?




Tätä olen itsekin miettinyt. Pikkuhiljaa väkisinkin päätyy ajatukseen että jos jonkun kommentti mielipiteeseeni on "olet ääliö", niin minkä vuoksi minun pitäisi ottaa hänen kommenttinsa yhtään sen vakavammin kuin hän otti minun? Tämän vuoksi vain negatiivisuudella hehkuttelevia ei kannata ottaa huomioon. Ainoastaan ne, joilla on jotain oikeaa sanottavaa - joilla ei ole tarvetta haistatella, vaan etsiä yhdessä muiden kanssa totuuksia tai edes niiden likiarvoja (jos emme voi oikeasti tietää mitään todella...)

Toisinaan eniten sapiskaa tulee niiltä jotka eivät koskaan ole valmiita laittamaan itseään likoon. Saa kulla olevansa aina äänessä, tyrkyttävänsä itseään, kaipaavansa huomiota ja blaa blaa. Jos ihmisillä ei ole muuta sanottavaa kuin haukkua muita niin painukoot vaikka baariin vänkyttämään.

Vierailija

(No niin, tästä tulee nyt pitkä ja epämääräinen pohdinta, mutta menköön... )

Huonoja argumentteja saa, ja on jopa hyvä, esittää. Ainakin syyt siihen, miksi väite on huono, tulevat kerratuksi. Kuitenkin useimmat näkökulmat ovat omaksuttuja, eivät (oman) rationaalisen ajattelun lopputulos. Näin ollen perusteluiden kertaaminen ei tee pahaa niillekään, jotka ovat oikeassa (he eivät välttämättä tiedä syitä näkemyksilleen).

Ongelmaksihan tämä muuttuu siinä vaiheessa kun huonon argumentin esittäjä ei, perustelut kuultuaankaan, suostu luopumaan väitteestään, tai jopa vaatii sille kunnioitusta/suojaa. Vähemmän ongelmallista, joskin rasittavaa, on saman (huonon) argumentin toistuminen, ja käsittely, yhä uudestaan. Esimerkkinä nettikeskusteluilmiö, jossa palstalle aina silloin tällöin pullahtaa uusi naama, joka ei ole tietoinen siitä, mitkä asiat vakiopoppoo on jo käsittelyt miljoona kertaa.

Kokemukseen, tietämykseen tai asiantuntijuuteen vetoaminen sinänsä on argumentaatiovirhe; etenkin jos näitä ominaisuuksia ei pysty näyttämään toteen. Tosin näissäkin kannattaa muistaa, että vaikka henkilöllä oikeasti on varmaa ja oikeaa tietoa asiasta, se ei tarkoita, että hän välttämättä pystyy sen perustelemaan. Kuten sanottua, on eri asia tietää miten joku asia on, ja toisaalta tietää miksi se on niin kuin se on. Ja vaikka tämäkin olisi hanskassa, on vielä eri asia selittää se ymmärrettävästi muille.

Sanoisin siis, että jos joku henkilö oikeasti tiedetään kokeneeksi/asiantuntijaksi jonkin aihealueen suhteen, kannattaa rahat pelata hänen väittämilleen. Jos tietämys ei kuitenkaan pitkälläkään juoksulla mitenkään konkretisoidu, kannattaa auktoriteetin asema kyseenalaistaa.

Mitä tiedon epävarmuuteen tulee, niin sille ei oikein voi mitään. Totuuksia ei ole. On vain varmempaa ja vähemmän varmaa tietoa. Ongelma seuraakin siitä, että jollain tavalla varmuuden aste täytyisi pystyä arvioimaan, jotta tiedon pohjalta uskaltaa toimia. Koska tämä on yleensä yksittäisen henkilön resurssien ulottumattomissa, täytyy ihmisten turvata auktoriteetteihin. Samantien kuitenkin nousee kysymys auktoriteettien luotettavuudesta. Viisas onkin se, joka valitsee auktoriteettinsa parhaiten ja osaa tehdä päätelmiä yhdistämällä useamman (mahdollisesti ristiriitaisten) auktoriteetin tietoa keskenään.

Kuitenkin varmuuteen liittyviä todennäköisyyksiä tärkeämpiä ovat usein toiminnan / toimimatta jättämisen seuraukset. Epävarmaankin tietoon kannattaa pohjata, jos toiminnalla saatetaan saavuttaa suuri hyöty tai estää suuri menetys. Todennäköisesti et jättänyt hellaa päälle, mutta jos jätit, on pieni mahdollisuus, että talosi palaa. Kotona käymiseen menisi tunti ja loppupeleissä tuntisit itsesi kuitenkin tyhmäksi. Mitä teet? Pelkillä todennäköisyyksillä pelatessa yhtälö on selvä. Kuitenkin talon palaminen on niin iso kustannus, että jopa häviävän pieneen mahdollisuuteen siitä voi olla järkevää reagoida.

Eli summa summarum. Aina saa ja jopa täytyy kyseenalaistaa. Kannattaa kuitenkin muistaa kyseenalaistaa myös itseään samalla ankaruudella. Lisäksi mitään lopullista varmuutta ei ole. Mitä viisaampi on, sitä vähemmän ymmärtää, ja sitä paremmin tämän asian myös tiedostaa.

Vierailija
S.J.O.V
Mitä oikeastaan voimme koskaan tietää?



Tämän lauseen ymmärtäminen tekisi monelle hyvää. Siksi on hyvä olla avarakatseinen. Vain sillä tavoin voi olla avoin ymmärtämiselle.

----

Kannattaa muuten yrittää muistaa aina näissä internet keskusteluissa, että ruudun taakse kätkeytyy hyvin monenlaisia ihmisiä vaihtelevin mielentiloin.

Vierailija
lierik
100 % varmaa faktaa nyt ei yksinkertaisesti ole olemassa, Pätee myös eksakhteihin luonnontieteisiin. Se asia on vaan hyväksyttävä keskusteluissa.



Mietelmäsi on oikeassa ketjussa, se on mielipide, joka perustuu tietämättömyyteen.
Vain harvoissa asioissa ei voida tietää onko kyseessä fakta vai kuvitelma, mikä johtuu siitä ettei ole keinoja tutkia asiaa riittävästi.

Uusimmat

Suosituimmat