Onnellisuus ja luovuus

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Aasi tarvitsee porkkanan nenänsä eteen, ei pelkästään siksi että se innostuisi liikkumaan, vaan myös sen takia koska se auttaa näyttämään suunnan mihin edetä. Asunto, ura, perhe, mammona, terveys ja ihmisten hyväksyntä - sitähän me kaipaamme. Onko vielä muuta?

Mitä teet lompakossasi olevilla papereilla, kauniilla kotibarbilla, tai Tolosen tuotteilla, jos et saa tuoda mielesi teatteria esille? Ihminen on onnellinen, kun saa kuulla oman äänensä huminan, ja mielipiteidensä - raskaiden tai keveiden - voimistuvan kaiun. Komediaa tai tragediaa - yhtä kaikki - tärkeintä on saada näytökset myytyä loppuun. Jotkut onnistuvat niin hyvin, että pistävät pystyyn apoteoositeatterin; näin luodaan itselle uudet silmät ja uusi mieli, he nousevat triangelin huipulle, jossa lakataan vertailemasta itseään yhtään mihinkään, näin maailma näyttäytyy sellaisenaan. Aika virtaa, mutta voimme sammuttaa sen ja katsoa todellisuutta jumalan näkökulmasta.

Entä mistä nämä nopsajalkaiset ajatukset sitten syntyvät, tarvitaanhan affektiiviseen kokemukseen aina jokin laukaisija, joka luo virran, siten astinjalka - mielemme - reagoi tanssin ensimmäisiin säveliin. Mitä onkaan sivistyksen historia, elämän septem artes liberales, ilman jotain syvällisempää havaintoa, kouriintuntuvaa elämystä ja valaistuksen tunnetta.

Eli kysymys kuuluu: kuinka tärkeänä pidät luovuutta ja itsensä toteuttamista ja miten nämä asiat vaikuttavat omaan onnellisuuteesi? Kuinka ruokit tätä luovuuttasi?

Sivut

Kommentit (67)

Vierailija

Vastatkaa nyt perkele, vai onko luovuus noin vähissä?

Luovuus: On olemassa vain taidetta ja huumetta, niitä ei voida erottaa toisistaan

Huumeet ja juominen ei sinällään ole itse tarkoitus; ei maku, tunne tai sosiaaliset tilanteet. Kaikki toimii ponnahduslautana jotain suurempaa varten, jotain mikä on jo kätkössä, mutta vaikea houkutella esiin. Olen koukussa siihen tunnetilaan, jonka avulla voin päästää mieleni lentoon. Selvänä tuntuu kuin minulla olisi päässä pörräämässä liikaa ajatuksia prrrr.., jotka ajavat hulluksi.

Rakastan huumeita; jokaista sykähdyttävää hetkeä, jonka vellon mielihyvän, irtonaisuuden ja vapauden tunteessa. Rakastan sitä tunnetta kun etäännyn itsestäni ja tutkin maailmaa löytäen dharman itsessäni. Etanoli tekee tilanteet uudestaan opittaviksi, mutta happo avaa kosmiset portit. Elämä on pitkä sairaus ja kuolema lääke. Huumeiden avulla voin löytää tämän tilan tappaessani itsestäni ne tietoisuuden osat, jotka kärsivät ja aistivat kivun ja todellisuuden - elämän - sairauden löyhkän.

Minäpä haastan teidät. Elämän tarkoitus on itsensä toteuttaminen.

Vierailija

Kaikki on etsimässä valaistuneisuutta..

Echi saattaa olla esikuva joillekin palstalaisille.. Kannattaa provojenkin suhteen käyttää ehkä harkintaa.

Minusta tuntuu että olen elänyt jossain huumassa psykoosissa vuosia, joka on kantanut vaikeuksien yli. Enimmäkseen olen hakenut lohtua toisten luomuksista.. Musiikista ja eläytynyt musiikkiin tanssin avulla..

Mutta jos mietin eilistä sattumaa jolloin pienensienen kanssa postattiin samankaltaisia viestejä yhtäaikaa, niin en ollut missään "luovassa" tilassa, vaan lähinnä pohdin kuinka saan wc:n hehkulampun irti paikoiltaan ja se arvoitus on edelleen auki..

J Marjaranta- Tavallista elämää

miltä sielussasi näyttää
kai helpottaa
joko valo kaiken täyttää
sua uudistaa

saat uuden alun
ansaitun

rohkeus sisälläsi kasvaa
sua kuljettaa
nöyryys tekojasi johtaa
ja kasvattaa

saat uuden alun
ansaitun
saat uuden alun

ei kulje pilvissä pää
opit ymmärtämään
taidon elämisen
aivan tavallisen
et tyydy haaveilemaan
opit oivaltamaan
taidon elämisen
sen tavallisen

miltä sielussasi näyttää
kai helpottaa

tahdot vain turvallisuuden
uuden mahdollisuuden
luottaa tulevaisuuteen
sijoittaa onnellisuuteen

Vierailija
White-Dove
Kaikki on etsimässä valaistuneisuutta..

Echi saattaa olla esikuva joillekin palstalaisille.. Kannattaa provojenkin suhteen käyttää ehkä harkintaa.




Provojen? Jo Sartre totesi, että ihminen on ónnellisimillaan kertoessaan oman mielipiteensä, samoin myös psylologiassa on pohdittu luovuuden merkitystä onnellisuuteen, ja ikävä kyllä myös yksilön tuotantokykyyn. Asioiden yhdistelykyky ja omaperäisyys on valttia.

White-Dove

Minusta tuntuu että olen elänyt jossain huumassa psykoosissa vuosia, joka on kantanut vaikeuksien yli. Enimmäkseen olen hakenut lohtua toisten luomuksista.. Musiikista ja eläytynyt musiikkiin tanssin avulla..



Hieno vastaus. Miten tämä konkretisoituu elämässäsi?

Vierailija

Joskus kaverilla otin kynän käteen ja aloin piirtämään. En muistanut, että se oli niin helvetin mukavaa. Nauroin 30 min putkeen ja piirsin. Saatan olla jotenki hullukin. Nauroin kyllä kun pelasin salibandyakin. En muistanut, että se oli niin mukavaa. Muistin lapsen ilon luettuani yhtä kirjaa noin vuosi sitten.

Opiskelen luovaa alaa. Pidän käsillä muovaamisesta ja maalaamisesta (en mikään mestari ole, mutta ihan sama). Pidän luovasta/vapaasta ajattelusta. Teen laulujen sanoja ja musiikkia koneella (vähän). Soitan myös kitaraa. Teen liian vähän näitä asioita.

Suomalaisten tulisi olla luovempia. Lisää taidetta kaduille tyyliin hollantilaiset.

Vierailija
Echi
Selvänä tuntuu kuin minulla olisi päässä pörräämässä liikaa ajatuksia prrrr.., jotka ajavat hulluksi.

Rakastan huumeita; jokaista sykähdyttävää hetkeä, jonka vellon mielihyvän, irtonaisuuden ja vapauden tunteessa. Rakastan sitä tunnetta kun etäännyn itsestäni ja tutkin maailmaa löytäen dharman itsessäni. Etanoli tekee tilanteet uudestaan opittaviksi, mutta happo avaa kosmiset portit. Elämä on pitkä sairaus ja kuolema lääke. Huumeiden avulla voin löytää tämän tilan tappaessani itsestäni ne tietoisuuden osat, jotka kärsivät ja aistivat kivun ja todellisuuden - elämän - sairauden löyhkän.

Minäpä haastan teidät. Elämän tarkoitus on itsensä toteuttaminen.


Itselleni tuo boldattu on luonteenomaista ilman juuri mitään ylimääräistä, mitä nyt savukkeita nykyään. Se tosin ei edistä luovuutta, päin vastoin tappaa sen täysin, mutta kuolinkouristuksissaan voi yleensä laskelmoiden muotoilla luovuutensa tuotteet johonkin erityisen toimivaan muotoon, jollei tilaan liity liian vakavia muistinmenetyksiä.

Pitäisi varmaan käyttää huumeita, jottei pääsisi aikuistumaan ja kypsymään liikaa. Mikäli halut kumpuavat aina menneestä, ovat pyrkimystä johonkin jo koettuun tilaan, ja pohjimmiltaan halut siis viettävät sinne, mistä on tultukin - elottomaan -, on ihmisellä taipumus "kasvaa" kohti kuolemaa.

Toisaalta tämä on myös sosiaalinen syöpäkasvain. Ihmisille ei pitäisi ikinä antaa mahdollisuutta saavuttaa sitä, mitä haluavat. Uskon vakaasti, että ihmisiä ei seksikään kiinnosta enää juuri siitä syystä, että perimmäisemmät vietit ottavat vallan. Ihmiset elävät jonkinlaisissa selviytymisyksiköissä, kuten Kurt Vonnegut asian muotoili. Ennemmin antaisin vaikka itseäni vanhempien ihmisten yleisesti hyväksytysti piestä itseäni kuin elän tällaisessa ankeassa ja kuvottavan pahanhajuisessa - muistikuva, kaikkeen tottuu - likakaivossa.

Taas muistin, miksi suhteellisen raittiit ihmiset ovat poikkeuksetta niin tylsiä ja hulluja. Itseään etanolitekohengityksellä ja väkevähköillä elämän eliksiireillä nuorina ja elävinä pitävät tappoivat ne.

Vierailija
Echi
White-Dove
Kaikki on etsimässä valaistuneisuutta..

Echi saattaa olla esikuva joillekin palstalaisille.. Kannattaa provojenkin suhteen käyttää ehkä harkintaa.




Provojen? Jo Sartre totesi, että ihminen on ónnellisimillaan kertoessaan oman mielipiteensä, samoin myös psylologiassa on pohdittu luovuuden merkitystä onnellisuuteen, ja ikävä kyllä myös yksilön tuotantokykyyn. Asioiden yhdistelykyky ja omaperäisyys on valttia.



Päihteiden avulla tai hakemalla jotain ylielämän olevaa ekstaasia ihminen ei saavuta onnea, vaan tulee entistä onnettomammaksi.

Jos haluaa tulla onnelliseksi on opittava olemaan läsnä hetkessä. Mm. Tolle on kirjoittanut kirjan Läsnäolon voima tästä aiheesta.. Ei ole menneisyyttä, eikä tulevaisuutta, on vain tämä hetki.. jolloin hetki on kaunis..


Minusta tuntuu että olen elänyt jossain huumassa psykoosissa vuosia, joka on kantanut vaikeuksien yli. Enimmäkseen olen hakenut lohtua toisten luomuksista.. Musiikista ja eläytynyt musiikkiin tanssin avulla..



Hieno vastaus. Miten tämä konkretisoituu elämässäsi?



Kuuntelen paljon musiikkia ja käyn joskus live keikoilla ja dickoissa. Harvemmin kylläkin nykyisin..

Tässä onkin hyvä palata aiheeseen, mikä on normaalia. Otetaan esimerkkinä J Marjarannan toinen kappale...

Hymyilet taas

kipu poistui kehostasi
oven suljit murheisiin
hyvän olon tunteessasi
oot valmis haasteisiin

päivän kanssa paistat
kukat kääntyy sinuun päin
puulliselle lintuja
sun juttelevan näin

hei ymmärrätkö mitä saat
nyt taivasta voit koskettaa
oot onnellinen

hymyilet taas niin kuin silloin
kun aikuisiksi kasvettiin
säteilet taas niin kuin illoin
kun kuutamolle ulvottiin

kokemusta rikkaampana
ylpeys paikallaan
askel paljon rennompana
sydän tulvillaan

päivän kanssa kuljet
ei oo kiire mihinkään
huomiselle päivälle
aina ehtii siirtymään

hei ymmärrätkö mitä saat
nyt taivasta voit koskettaa
oot onnellinen

mäen päälle nouset seisomaan
huolet tuolla alhaalla
häpeilevät pienuuttaan
uutta tietä lähdet kulkemaan
tähtesi on taivaalla
kehottaen seuraamaan

Onko ihminen joka juttelee linnuille ja ulvoo kuuta, normaali? Monien mielestä varmasti ei. Mutta kun se ei hätkähdytä vaikka istuisi Tuska festareiden aidantakana vitivalkoisissa vaatteissa, eikä yhtään sopisi ympäristöön, voidaan puhua onnellisuuden kokemuksesta vaikka poikkeaa "normaalista"

Vierailija
Kamala
Joskus kaverilla otin kynän käteen ja aloin piirtämään. En muistanut, että se oli niin helvetin mukavaa. Nauroin 30 min putkeen ja piirsin. Saatan olla jotenki hullukin.



Sugoi!! Kuulostaa todella mahtavalta, mutta kuinka teet jatkossa hommia, miten saat vireen päälle?

Vierailija

En aikonut vastata, koska olen jo niin monella foorumilla parkunut kadonneen luovuuteni perään että olen pian siinä puuhassa aikani legenda. Mutta vastataan nyt, perkele, sitten kumminkin.

Lapsena päätin että isona minusta tulee kirjailija. Kirjoittelinkin mielestäni varsin messeviä aineita koulussa, ja kotonakin tuli joku stoori tuherrettua. Jossain vaiheessa ähelsin läjäpäin runoja, innoittajanani Eeva-Liisa Manner. Katkeruuden siemen kylvettiin siinä vaiheessa kun äitini nauroi runoilleni ja heitti kaikki aikaansaannokseni menemään (paitsi ne runot ja alta parikymppisenä aloittamani useat novellit, koska ne pelastin omaan asuntooni).

Parinkympin korvilla novellia pukkasi harva se päivä, ja muutama vuosi myöhemmin kirjoitin kokonaisen romaanin. On oikeastaan merkillistä että sain sen ylipäätään valmiiksi, sillä olen etevämpi aloittelemaan kuin lopettelemaan asioita.

Joidenkin v-ttumaisten vuosien jälkeen havaitsin etten saa kirjoitettua enää oikein mitään, ja sitten tv:stä tuli eräs sarja jossa käsiteltiin läpi suurinpiirtein kaikki asiat joita olin romaanissani käyttänyt juonikuvion aineksina. En ollut ehtinyt tuputtaa sitä minnekään, ja sitten ei ollut enää järkeä, jos ei halunnut plagioijan leimaa otsaläskiin. Päiväkirjamerkinnöin voisin kyllä todistella oman alkuperäisyyteni, mutta... Ja taas toisaalta en tiedä ovatko samankaltaisuudet niin kovin merkittäviä. Kirjani kuitenkin on melko omintakeinen tekele siihen verrattuna mitä tv:stä tulee.

Mutta eihän luovuus mitään muiden tahojen siunausta kaipaa. Ei tässä ketjussa liene tarkoitus ylvästellä sillä mitä on julkiseksi tuonut. Omalla kohdallani tunnen itseni has beeniksi. Muutamissa muissakin asioissa elämässäni tunnen olevani tukossa, joten olen alkanut miettiä puolivakavasti lähes kaikkia "epätoivoisiakin" konsteja avata luovuuden portit.

Luovuus minulle ei ole vain sitä että kykenee kirjoittamaan fiktiota, vaan myös sitä että on energinen olo, meditointi sujuu, naitattaa, naurattaa ja koko elämä pulppuaa ja sykkii. Koen sitä todella harvoin näinä ankeina aikoina. Turha kenenkään tulla nyt tähän sanomaan että tee niin ja niin, johan hellittää, hoidata masennuksesi jäkäti jäk, ota itseäsi niskasta kiinni pälinää pulinaa... Pah.

Mutta en ole ihan luovuttanut sentään, sillä ajattelin elää ainakin 81-vuotiaaksi ja siitä on vielä yli puolet elämättä.

Onnellisuuden ja luovuuden välinen suhde on mielenkiintoinen. Toisinaan ajattelee että ei voi olla liian onnellinen, koska onnellisuus on myös tylsyyttä ja turvallisuutta ja sellainen ei innoita mihinkään. Toisaalta jatkuva ahdistuksessa räytyminen ei innoita sekään, tekee vain vihaiseksi. Ehkä on aivan sama onko onnellinen vai onneton, mutta jotain pitää virrata, jotain vyöryä kuin vuolaana koskena eteenpäin vailla pidäkkeitä. Useimmiten energian läsnäolo koetaan "onnena", ekstaasina, ultimaatumina nautintona.

Vierailija
Qadesha

Lapsena päätin että isona minusta tulee kirjailija.



Kirjoittaminen ei ole lasten leikkiä, kohtaat silloin myös omat primitiiviset tunteesi, joita et osaa käsitellä. Moni aloitteleva kirjailija on luopunut hommasta juuri tästä syystä. Mutta rehellisesti, katso kenen kanssa kilpailet, vertaa esim. Ilkka Remes. Tämä riitti jo omalta osaltani masennukseen, yleisö ei vastaa viitekuvaasi kovinkaan usein. Mutta eräs mielivaltainen pätkäisy Deleuzelta:

"Miten se toimii sinulle? Jos se ei toimi, jos mitään ei tapahdu, ota joku toinen kirja. Tämä toisenlainen lukemisentapa perustuu intensiteetteihin..."

Vierailija

Luovuutta on kaikki missä joutuu miettimään ratkaisuja, tai viitsii ajatella itse. Luovuuden tappaa usein monotoninen, väsyttävä työ tai työ, jossa joutuu koko ajan pohtimaan ratkaisuja, joka toisaalta onkin luovuutta

Minulla on ollut aina tietoisuus siitä, että osaisin maalata kohtalaisen hyvin. Muutama vuosi sitten toteutinkin itseäni ja sain aikaan aika hyviä töitä. Varsinkin värien käyttö on parhaita puoliani. Tein parikymmentä mielestäni hyväksyttävää työtä, mutta sitten into lopahti osittain siksi, että en tuntenut kehittyväni. Olin liiankin itsekriittinen. Olin kuitenkin tehnyt sen mistä haaveilin.

Kuitenkin, missä on se luovuuden kaivo, josta jaksaisi ammentaa. Tiedoissa ja taidoissa ei tule koskaan tarpeeksi hyväksi, mutta jotkut fyysisetkin esteet asettavat aikaa myöten rajansa.

Pelkällä luovuudella harva pystyy hankkimaan elantonsa, joten leipä on hankittava myös jostakin.

Äemänkäki
Seuraa 
Viestejä1161
Liittynyt20.11.2006

Echille
Kaikki niin totta mitä jauhat tässä ketjussa.

Oman luovuuden rajat asettaa nykyisellään lähinnä työaikani. Aina on niin perkeleen väsynyt et ei muuta kuin keittoa koneeseen ja unille. Kaikkee puuhaa ja suunnitelmia kyllä riittäisi, jääneet lähinnä nyt sitten suunnittelun asteelle. Mielestäni Ihminen on onnellisimmillaan ja (ehkä jopa) luovimmillaan, silloin kun saa toteuttaa itseään vapaasti, ilman rajoituksia. Noh tuo onkin aika utopiaa. Mielipiteet pitäisi paukuttaa aina ulos niinkuin tuntuu ja elää hetkessä, jotenkin tuntuu ettei se aina toimi, vaikka aika "idealisti" pyrin olemaankin. Joten harrastan itsesensuuria. Päihteet on hyvästä, ihmiset ovat käyttäneet niitä eri muodoissa vuodesta luomies ja heittokeihäs, ns. irtautumiseen arjesta. Ei me mitää robotteja olla kuitenkaan. Toisaalta toiset saa samat kiksit tavallaan ilmankin, osaavat olla sopivasti hulluja. Sitä se on, veitsenterällä heilumista.

Vierailija
Echi

Eli kysymys kuuluu: kuinka tärkeänä pidät luovuutta ja itsensä toteuttamista ja miten nämä asiat vaikuttavat omaan onnellisuuteesi? Kuinka ruokit tätä luovuuttasi?



Toietysti objektiiviset tulokset (joita kukaan muu ei välttämättä tiedä) on saatettava julki, vaikka niitä jopa väärinkäytettäisiinkin, esimerkiksi ideologisesti. Muuten olisi tehnyt vuosia, jopa ikänsä, turhaa työtä, vaikka se muuten olisi ollut tuloksellistakin.

(Pelkkä "luovuus" sinänsä ilman tulosten saattamista julkisuuteen ei kauheasti kiehdo. Tuotakin asiaa on muuten tutkittu sosiaalipsykologiassa.)

Vierailija
Echi
Minäpä haastan teidät. Elämän tarkoitus on itsensä toteuttaminen.



http://www.youtube.com/watch?v=cpys1c3jCNs&
feature=related

You can be anything you want to be
Just turn yourself into anything you think that you could ever be
Be free with your tempo, be free be free
Surrender your ego - be free, be free to yourself.

Et voi haastaa itseäsi, ainoastaan sinut, vain siten voit voittaa sotasi… liputat rauhaa, vain koska tiedät, että se on ainoa keinoa aloittaa uusi sota…
Olet keskellä taistelutannerta, jossa jokainen haljennut pää kruunaa voittoasi… luovutan, voitat, mitä nyt… jatkat taisteluja, lopulta olet teurastanut kaikki… nyt olet yksin, mitä mietitkään… lukemattomat pääni on ripustettu seipääseen, linnoituksesi ulkopuolelle… unohdit yhden asian… palaan takaisin, luoksesi… päivällä kun nukut.

Olet vampyyri, joka ravitsee luovuutensa ihmisverestä… Halusit elää ikuisesti muuttumattomana, kuolemattomana… kunnes lyön rakkauden kiilan sydämeesi… nukkuessasi arkussa, jonka kannessa on risti… piilottellen ristin takana… sinun olisi pitänyt kärsiä ristillä tuomiosi … nukut kun aurinko paistaa, liikut hiljaa varjoissa varpahillasi, luot ympärillesi tuskaa ja kärsimystä. Helvetin enkeli, saatanan lähetti… olen tulossa luoksesi…

Pelkäät kuolemaa, siksi et koskaan elänyt… sillä kukaan ei elä, joka ei ensin kuole.

”Itsensä toteuttaminen” olkoonkin hienosti sanottu… sillä on suuri vaikutus toteuttaako itseään vai minuaan… mutta elämän tarkoitus… eihän se sitä ole, millään ei ole tarkoitusta, merkitystä… toisinsanoen kaikella on merkityksensä, kaikella on tarkoituksensa. Kolmas tapa esittää: syytä seuraajaa… ristille nosta ja katso, ihme tapahtuu.

Luovuus itsensä toteuttamista… monasti vain käy, että kunnian luomisesta ottaa, joku muu kuin itse…

Luovuudella tarkoitan kaikkea, en pelkästään niitä perinteisiä taiteen muotoja… joita ihmiset perinteisesti taiteeksi kutsuvat… kaikki mitä näet ja koet on taidetta… luovuutta puhtaimmillaan, ilman lasia himmentävää… tahrat lasissa, sinä ja minä… keinotekoisuus raiskaa ja tuhoaa lopulta kaiken, sen mikä niin kaunista on… tekstimuotoon asetettu taide, on jo lievä raiskaus, josta tulisi asettaa syyllinen ristille… varsinkin jos sitä omaksi luovuudeksi kutsuu.

Vampyyri lepakot jatkavat yöllisiä lentojaan, ei heitä kukaan tule koskaan tappamaan, lasilta pyyhkimään, elleivät he itse kuolemaa avosylin vastaan ota. Valoon astu ja tuhoudu.
Kuulin yöllisten siiven iskujen kuiskaavan minulle, tule ja lopeta kärsimykseni…

On vain yksi asia mitä tulisi pelätä, se on pelko. Vampyyritkin pelkäävät… kohta päivä on kirkkaimmillaan, voitte kuulla kuinka Echi huutaa unessaan tuskissaan… hän kyllä lukee ajatuksenikin… lliikut vaarallisilla vesillä, hukut omaan vereesi Echi. Olen tulossa lopettamaan tuskasi.

Onnellista ihmistä maapallolta ei voi löytää niin kauan, kuin yksikin on onneton… tarkoitan nyt lähinnä jotain absoluuttia…ääretöntä, rajatonta...sinua.

http://uk.youtube.com/watch?v=48X1pALeFA0

T: Lusikka

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26890
Liittynyt16.3.2005
Echi
Eli kysymys kuuluu: kuinka tärkeänä pidät luovuutta ja itsensä toteuttamista ja miten nämä asiat vaikuttavat omaan onnellisuuteesi? Kuinka ruokit tätä luovuuttasi?



Sanoisin, että itsen toteuttamisen edelle menee terveys ja parisuhde ja lapset. Ilman niitä luovuus ja itseni toteuttaminen on vain tyhjänpäiväistä ajanhukkaa, joka ei tuo onnea.

Muuten toteutan luovuutta harrastamalla kaikenlaista, elektroniikkaa, ohjelmointia, käsitöitä, hyönteisiä, astronomiaa jne. Kaikenlaisia projekteja on aina meneillään, useimmat kyllä jäävät kesken, kun en jaksa stressata niiden valmistumisesta. En näe syytä miksi pitäisi, harrastukset eivät ole työtä. Harrastusmahdollisuudet ovat minulle eniarvoisen tärkeitä, ja teen elämäni valinnat sen mukaan (esim. talossa pitää olla tarpeeksi tilaa harrastaa ja vaimon pitää sietää sitä, että harrastan kaikenlaisia nörttiolmihommia).

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat