Rock in memoriam

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Näin iältäni vahempana musiikinharrastaja, ihmettelen onko
ns. ROCK musiikilla enää mitään annettavaa tuleville nuorisomusiikille.
Tuntuu, että kaikki on pumpattu tyhjiin ja " viimeiset Heavy
Bandit" tai vastaavat ovat toistaneet historian jo loppuun useaan kertaan.
Uusia tuulia tulee aika vähän ja myönnän oman rajoitteisuuteni niiden seuraamisessa, mutta tuntuu, että
"lähes kaikki on vanhan kertaamista."
Tuntuu, että nuorison musiikkikulttuuri on "jämähtynyttä" ja
kopioidaan vain vanhaa (niinkuin tehtiin ennekin), mutta kun se tapahtuu n+1 kerran, niin se ihmetyttää.
Onko historia rasite vai ovatko ihmiset eriytyneet niin pieniin ryhmiin, ettei heillä ole yheyttä edes musiikin tai yhteisen kulttuurin kautta?
Pyydän saman tien anteeksi niiltä jotka yrittävät tehdä uusia asioita.
Tuntuu vain, että pieni on suurta...ehkä hyvä niin...

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Ne on niitä nuorison juttuja, foofightersseja ja mitä niitä nyt on, joku haloo helsinki. Me ollaan vaan jo sen verran vanhoja, ettei moiset pändit enää hetkauta niin kovasti. Hurriganes ja Ramoneksetkin nostalgiapisteistään huolimatta kuulostaa vaan rasittavalta renkutukselta. Jostain piiklesistä nyt puhumattakaan, tai Rolling Stonesista.

Vierailija
Starman
Näin iältäni vahempana musiikinharrastaja, ihmettelen onko ns. ROCK musiikilla enää mitään annettavaa tuleville nuorisomusiikille. Tuntuu, että kaikki on pumpattu tyhjiin ja "viimeiset Heavy Bandit" tai vastaavat ovat toistaneet historian jo loppuun useaan kertaan. Uusia tuulia tulee aika vähän ja myönnän oman rajoitteisuuteni niiden seuraamisessa, mutta tuntuu, että "lähes kaikki on vanhan kertaamista." Tuntuu, että nuorison musiikkikulttuuri on "jämähtynyttä" ja kopioidaan vain vanhaa (niinkuin tehtiin ennekin), mutta kun se tapahtuu n+1 kerran, niin se ihmetyttää. Onko historia rasite vai ovatko ihmiset eriytyneet niin pieniin ryhmiin, ettei heillä ole yheyttä edes musiikin tai yhteisen kulttuurin kautta? Pyydän saman tien anteeksi niiltä jotka yrittävät tehdä uusia asioita. Tuntuu vain, että pieni on suurta...ehkä hyvä niin...

Ei ole mikään ihme jos tuntuu siltä että musiikki nykyään on kaavoihin kangistunutta samaa vanhaa valmiiksi pureskeltua ja kierrätettyä. Sillä sitähän se valitettavan usein on. Ainakin suurin osa siitä musiikista mikä saa eniten julkista näkyvyyttä. Ihmisille myydään ja tyrkytetään sitä mikä on suosittua ja mikä on ennenkin kelvannut. Tuttua ja turvallista, teollista paskaa. Tälle ilmiölle on nimityskin. Musiikkiteollisuus.

Et ole ainoa joka on asiaan herännyt. Minusta on tuntunut samalta ties kuinka monta vuotta.. Mutta asian laita ei ole niin synkkä kuin voisi nopealla radiokuuntelulla olettaa. Vaikka pinta on eloton ja kivettynyt kuin jähmettynyttä magmaa, niin joskus se on ollut sulaa ja pinnan alla kuohuu aina. On vain ajan kysymys milloin paine kasvaa tarpeeksi suureksi ja on uuden purkauksen ja virtauksen aika.

Joskus tätä elävää ja muuttuvaa musiikin undergroundia on vain vaikeaa löytää. Varsinkaan nykyisissä rock-piireissä, jossa eletään pinnallispuolisesti kivettynyttä aikakautta, ja jossa poikkeaminen "normeista" tuntuu olevan kirosana.

Mutta jos uskaltaa pitää silmät ja korvat avoinna ja vaeltaa vaikkapa ulos niistä tutuista rock-piireistä, niin ajan myötä etsivä löytää... Vastuu löytöretkistä jää aina kuitenkin kuulijalle. Jos on jo vanha ja väsynyt, täytyy varmaan tyytyä sitten niihin 'ganesien vanhoihin renkutuksiin.

Vaaditaan mielikuvitusta ja vaivaa löytää jotain uutta. Tai tehdä sitä itse.

Vierailija

Luojan kiitos edelliselle kirjoittajalle positiivisestä mielipiteestä, joka loi uskoa asiaan.
Minäkin voin siis Hourulassa löytää kunnon Rockia, joka ei ole valmiiksi purtua mainstreamia ja voin rollaattorini kanssa
pyörähdellä "uuden musiikin tahdissa".
Ymmärrän kyllä, että ikuiset Rollarit ja Peatlexet ovat nykynuorille kauan sitten ohimenneitä asioita tyylillisesti ja ajallisesti.

Toope
Seuraa 
Viestejä23135
Liittynyt23.7.2006
Starman
Ymmärrän kyllä, että ikuiset Rollarit ja Peatlexet ovat nykynuorille kauan sitten ohimenneitä asioita tyylillisesti ja ajallisesti.

Ainakin Beatles myy liki 40 vuoden jälkeenkin aika hyvin. Rollareista en tiedä, mutta Beatles ei vaivu unholaan.

Riemuidiootti
Ei ole mikään ihme jos tuntuu siltä että musiikki nykyään on kaavoihin kangistunutta samaa vanhaa valmiiksi pureskeltua ja kierrätettyä. Sillä sitähän se valitettavan usein on.

Pitää muistaa, että 1960-luvullakin tehtiin valtavasti musiikkia, suurin osa siitä ei (luojan kiitos!) ole säilynyt meidän päiviimme. Me muistamme 1960-luvusta ainoastaan klassikot, tämä vääristänee kuvaamme aikakaudesta. Pääosin paskaa ne silloinkin tekivät, ne vaan on unohdettu.

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Vierailija

Rockista on melko vaikeaa nykyään tehdä jotain uutta. Olenkin tyytyväinen ja onnellinen, että tänäkin päivänä on näitä "retrorokkibändejä", jotka vetää vanhalla meiningillä soundeja myöten. Välillä kuulostaa tutulta, mutta minua se ei haittaa. Rokki on vaan niin hyvä musiikin laji. Juuri nyt soi kotona Black Crowesin Remedy.

http://www.youtube.com/watch?v=5qD72NCJSkk

Mauno
Seuraa 
Viestejä52
Liittynyt19.3.2005

Nuorten musiikkimaailmahan on vain monipuolistunut ajan kuluessa. Jos verrataan vaikka 60- tai 70-lukuihin, on eri musiikkigenrejä valtavasti enemmän niihin aikoihin verrattuna, ja hyvin paljon erilaista musiikkia julkaistaan koko ajan. Ehkäpä rock-musiikin genren sisällä tilanne on väliaikaisesti toisin.

Vierailija

Hyvin monenlaista musiikkia kuuntelevana sanoisin, että eri musiikin aloilla on tapahtunut jatkuvasti uutta. Toki perusinstrumentit saattavat olla lähes samoja kuin tuhat vuotta sitten, mutta aina itse musiikki uusiutuu ja muovautuu, yhdistellen vanhaa ja uutta. Eroavaisuudet ovat huomattavissa heti kun otat ja kuuntelet 10 vuoden takaista musiikkia. Järisyttäviä muutoksia musiikkiin tulee harvoin. Elektroniikan ja studiotekniikan kehittyminen on näkynyt aina musiikissa ja mielestäni siitä on alettu ottaa viime aikoina enemmän irti. Eli musiikki ei olekaan enää vain sitä, että soitetaan luuttua, lauletaan ja äänitetään se magneettinauhalle, vaan mukaan on tullut pitkä ja paljonkin lopputulokseen vaikuttava tuottaminen.

Vierailija
Jasor
Hyvin monenlaista musiikkia kuuntelevana sanoisin, että eri musiikin aloilla on tapahtunut jatkuvasti uutta. Toki perusinstrumentit saattavat olla lähes samoja kuin tuhat vuotta sitten, mutta aina itse musiikki uusiutuu ja muovautuu, yhdistellen vanhaa ja uutta. Eroavaisuudet ovat huomattavissa heti kun otat ja kuuntelet 10 vuoden takaista musiikkia. Järisyttäviä muutoksia musiikkiin tulee harvoin. Elektroniikan ja studiotekniikan kehittyminen on näkynyt aina musiikissa ja mielestäni siitä on alettu ottaa viime aikoina enemmän irti. Eli musiikki ei olekaan enää vain sitä, että soitetaan luuttua, lauletaan ja äänitetään se magneettinauhalle, vaan mukaan on tullut pitkä ja paljonkin lopputulokseen vaikuttava tuottaminen.



Totta. Mutta kyllä sitä ennen muinoinkin otettiin tuottamisesta kaikki irti. Ei pelkästään pistetty nauhuria päälle ja soitettu kappaleita levylle. Hyvä esimerkki on George Martin, viides beatle. Ei varmasti koskaan tulla tietämään kuinka iso osuus Martinilla oli Beatlesin musiikkiin, mutta iso se oli, joka tapauksesa. Siihen aikaan studiossa ei ollu sitä nappia, jota painamalla saatiin aikaan haluttu efekti tai soundi, vaan piti käyttää mielikuvitusta. Tiedä sitten jos nykypäivän tekniikalla olisi Beatles ja Martin päästetty studioon. Olisi saattanut pojilla pää seota kaikista nappuloista ja ylituottamisen vaara olisi ollut suuri.

Alla pari linkkiä muutamaan George Martinin käyttämään ratkaisuun.

http://lotta.yle.fi/ijulkaisu.nsf/sivut ... 43750FDE50

http://lotta.yle.fi/ijulkaisu.nsf/sivut ... 43205F5755

Vierailija

Musiikin jakelukanavat ovat räjähtäneet valtaviksi, kuten kuunteluun käytettävien välineiden käytettävyys. Enää ei voi helposti nnähdä lehtimainosten ja kookkaiden välineiden perusteella, mitä kuunnellaan. Homma on siis pirstaloitunut tunnistamattomaksi.
Radion soittama on valikoitu viihdyttämään monia ja muodostaa oman lajinsa josta on vaikea nähdä vivahteita.

Uuden tyylisuunnan luo joku luova yksilö ja hän saa jäljittelijöikseen monentasoista esittäjää.

Klassikoiksi päätyvät vain parhaat. Onneksi.

Vierailija

Nyt päästiin aiheeseen, josta minä voisin avautua vaikka viikkokausia.

Rokkia on olemassa ihan yhtälailla nykyään, se on vaan pienemmissä piireissä ja maan alla.

Musiikilla ei ole mitään muuta jakelukanavaa Suomessa kuin radio. Radioasemilla taas on tiukat soittolistat, muutamia poikkeuksia (esim. Radio Helsinki) lukuunottamatta.

Uudet pelaajat eivät pääse pinnalle muuten kuin YouTuben, auton takakonttilevymyynnin tai keikkailun ansiosta, jotka vaativat älyttömän määrän säveltämiseen, soittamiseen ja laulamiseen liittymätöntä puuhaa. Musiikinrakastajat haluavat kuitenkin usein vain soittaa, joten tämä nykypäivän mediamarkkinointi jää tekemättä.

Miksi edes markkinoida itseään? Ihmiset ovat kyllästettyjä huipputuotetulla musiikilla, joten kotitekoinen musiikki kuulostaa yleensä todella tökeröltä. Sitä ei jaksa kuunnella niin kauaa, että voisi huonon tuotannon seasta löytää hyviä musiikillisia ideoita.

Nuoret uudistavat jatkuvasti musiikkia ja teillä on Internetin ääressä parhaimmat mahdollisuudet tutustua siihen. http://www.mikseri.net yrittää yhdistää suomalaiset muusikot, säveltäjät, musiikin harrastajat ja satunnaiset kuuntelijat samaan paikkaan. En ole tuota palvelua enää itse aikoihin käyttänyt, mutta perusidea on pysynyt samana.

Todellinen musiikin uudistus on kuitenkin ns. early adoptereiden pienen piirin sisällä. Teknopiireissä tehdään todella erikoisia ja mielenkiintoisia juttuja, mutta ne ovat keskivertokuuntelijalle jo liian kaukana 1950-luvun jälkeen kehittyneestä pop-musiikista -- vaikkakin ovat huvittavasti lähempänä 1900-luvun alun jazzin intohimoa, taitoa ja nerokkuutta.

Ihmiset eivät siis ikinä törmää tähän uudempaan tuotantoon, kiitos levy-yhtiöiden. Koska musiikkibisnes haluaa tuottaa rahaa, eikä musiikkia, ei kannata julkaista mitään muuta kuin "täysin varmoja" hittejä. Suomessa tilanne on kärjistynyt aivan absurdiksi, täällä pitää suunnilleen myydä ensin omakustanteena kultalevy, ennen kuin levy-yhtiöt uskaltavat ottaa listoilleen. Isommissa maissa on tietysti varaa myydä suhteessa pienemmillekin piireille, kun saa silti kymmeniä tuhansia levyjä myytyä.

Täälläkin puhutaan Beatleseista, Rollareista sun muista, mutta 60-70 -luvun kiinnostavimmat musiikkitapahtumat ovat minun mielestäni Jenkeissä soul- ja funk-puolella (Marvin Gaye, Funkadelic, Eugene McDaniels, satoja muita) sekä Etelä-Amerikassa (useita polyrytmisiä yhtyeitä, erinomaisia lyömäsoittajia) ja Afrikassa (Fela Kuti jne.).

Suomella on pitkät perinteet perähikiänä olemisessa ja valitettavasti se meinaa sitä, että täällä varsinkin monelle vanhemman polven ihmiselle rock-musiikki on sitä "rock, jee jee jee" -tasoa, vaikka tarjolla olisi ollut koko maailman laajuinen kokoelma musiikkia, tunteita, kulttuureja, elämyksiä -- ja ihan arkielämää.

Suomen nuorisoa vie tällä hetkellä paljon hip-hop, rap ja trance, mutta rokki on vielä elossa. 2000-luku on tuonut paljon hyvää mukanaan, Suomessa ei koskaan vielä ole ollut näin laajaa edustusta eri musiikkigenreissä. Reggae, soul, funk ja jazz ovat saaneet jo omat huippuedustajansa suomalaisista ja toivon, että tästä päästään vain ylemmäs ja ulommas, pois perinteisistä Suomen ja suomalaisuuden rajoista.

Musiikin tekeminen on nykyään helppo aloittaa. Lähes millä tahansa tietokoneella ja mikrofonilla voi äänittää ja editoida soitteluaan. Se on kaksiteräinen miekka: toisaalta se tulevaisuuden Bach saa käyttöönsä vaikka mitä mahdollisuuksia toteuttaa itseään, mutta vastaavasti tämä em. Bach joutuu raivaamaan itsensä ylös kaikkien amatöörien "TÄÄ ON MUN EKA BIISI KUUNNELKAA!!!!11" -biisien loputtomasta suosta.

Opiskelen musabisnestä ja toivon salaa, että tämä nykyinen levy-yhtiöiden hirmuvalta kaatuisi ja päästäisiin taas siihen kulta-aikaan, jolloin DJ:t (jotka ovat musiikin asiantuntijoita) saivat soittaa radiossa omia löydöksiään sekä uusista että vanhoista, vähemmän tunnetuista artisteista, jotka eivät ole saaneet ansaitsemaansa tilaisuutta.

Ei musiikki VOI elää ja voida hyvin niin kauan kun levy-yhtiöt pitävät sitä ahtaassa karsinassa ja antavat sen vaihtaa asentoa vain, kun edellisen asennon tuottamat rahavirrat alkavat hiipua.

Musiikkia on nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja sitä tulee koko ajan lisää. Se vain valitettavasti vaatii enemmän aikaa, kuin radion napsauttaminen päälle. Youtubesta on hyvä aloittaa, kannattaa pitää "Related videos" -listaa silmällä, kun löytää miellyttävän artistin.

Vierailija

Siihen verraten että suomessa oli rockin/popin kulta-aikaan ainoat julkaisukanavat yle ja levy-yhtiöt sekä lavaesiintyminen, valittelu ettei nyt pääse esille, on naurettavaa.

Eräskin hyvin menestynyt kuuskytlukuinen poppari aloitti uransa matkustamalla perunakuormassa levy-yhtiöön. Aloitti parodioimalla musiikkityylejä ja tähtikulttia, mutta ajautuikin itse kulttihahmoksi, joka kuoli rokisti.

Nyt voi tiekkarillaan hoitaa koko ruljanssin kodistaan käsin. Harjoitellakkin voi häiritsemättä melulla muita. Välineidenkään hankintaan ei mene vuoden palkkaa.

Ainoa mikä ei koskaan muutu on vaadittu lahjakkuuden ja työn yhdistelmä. Tähdeksi haluaa monikin ja jotkut siihen joutuvat lahjakkuuttaan.
Rockin kolmisoinnut saivat alkunsa puuvillaplantaasien lukutaidottomien miesten parissa, sivistyksellisen alennustilan temmellyskentältä. Muddy Waters oli evästetty tiedolla että kaupunkien viemärinkannet olivat ansoja, joiden kautta päätyi paloiteltavaksi lääketieteen tutkimukseen. Tuotakin uhmaten meni ja teki musiikkiaan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat