Muuttuvatko tieteen totuudet?
Hallintotieteen professori Risto Harisalo kirjoittaa tämän päivän Aamulehdessä otsikolla "Vain yksi totuus sallittu?" ilmaston muutoksesta. Hän aloittaa raflaavasti "Ensiksikin tieteessä vain muutamat totuudet ovat pysyviä ja useimmat tilapäisiä".
Minusta maallikosta tämä on yllättävä väite. Tiede kyllä täydentyy koko ajan ja uutta tietoa tulee, mutta harvoin tieteeksi hyväksytty tieto osoittautuu vääräksi.
Ovatko esimerkiksi matematiikan totuudet joskus muuttuneet? Entä fysiikan tai kemian? Niitähän ilmaston muutoksen tutkimuksessa hyödynnetään.
Muistan itse yhden tiedemiesten tekemän suuren mokan 1980-luvun lopulta. Silloin kaksi amerikkalaista tiedemiestä ilmoitti saaneensa laboratoriossa aikaan kylmäfuusion, joka tuotti enemmän energiaa kuin vaati. Juttu julkaistiin arvostetussa tiedelehdessä. Ei se kuitenkaan koskaan ehtinyt tieteelliseksi totuudeksi asti, ei ainakaan Suomessa.
Tieteessä ei ole totuuksia, vain approksimaatioita.
Tai no joo, ehkä matematiikassa.
Kovissa luonnontieteissä on sellaisia totuuksia, että niiden muuttumisen todennäköisyys on äärimmäisen lähellä nollaa.
Kylmäfuusiossa oli kyse virhehavainnosta ja liian innokkaasta julkaisemisesta. Koetta ei ole onnistuttu toistamaan, vaikka aika monessa paikassa on yritetty.
Matematiikan totuudet ovat laadultaan erilaisia kuin luonnontieteissä. Matematiikassa ei tarvita empiriaa.
Kasvihuoneilmiötä ei voi ajatella käsiteltävän samoilla kriteereillä kuin laboratoriossa havainnoitavia ilmiöitä. Kyseessä on niin monimutkaiset ja -suuntaiset kausaalivaikutukset, että testaaminen ei ole mahdollista. On vain pääteltävä todennäköisimpiä syitä havaintoihin. Siinä on toki jo huomattava mahdollisuus päätellä syyt päin honkia.
Höpöhöpö
Kyllä tieteen totuudet muuttuvat, joten kyseessä on uskonto.
Ei "hyväksyntä" vielä tee mistään tiedosta tieteellistä, kaikenlaista paskaa "on hyväksytty", ja sitten kuitenkin kumottu, ja noin tapahtuu vastakin...
viewtopic.php?f=14&t=23373&st=0&sk=t&sd=a
Ovat tietysti. Matematiikassa tosin harvemmin mikään laaja opppijärjestelmä kokonaan katoaa, vaan tieto ennen kaikkea laajenee ja tarkentuu ja saattaa saavuttaa myös uusia abstraktiotasoja.
Alvariinsa: esimerkiksi Newtonin mekaniikka kontra relativistinen ja kvanttimekaniikka.
KYllä. Siinä ovat uutta erityisesti kaoottiset mallit, joita tosin jo ensimmäisten nykyaiskisten kosmologisten ammien kehittäjä Aleksandr Fiedmankin ennakoi turbulenttien sääilmiöiden tutkimuksissaan, jotka olivat hänen alkuperäinen päätutkimuskohteensa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Fridman
http://fi.wikipedia.org/wiki/Friedmanni ... A4l%C3%B6t
http://www.cultinfo.ru/fulltext/1/001/008/117/611.htm
[/quote]Muistan itse yhden tiedemiesten tekemän suuren mokan 1980-luvun lopulta. Silloin kaksi amerikkalaista tiedemiestä ilmoitti saaneensa laboratoriossa aikaan kylmäfuusion, joka tuotti enemmän energiaa kuin vaati. Juttu julkaistiin arvostetussa tiedelehdessä. Ei se kuitenkaan koskaan ehtinyt tieteelliseksi totuudeksi asti, ei ainakaan Suomessa. [/quote]
Minä taas muistan mm. yhden "peilisolufarssin"...
Tässä tulee esiin erilaisia muutoksia. Laatu ja määrä.
Newtonin mekaniikan tulokset ovat vain hieman erilaiset kuin Einsteinin. Mutta todellisuuden olemus (dilataatio, massa on energiaa jne.) on se ISO juttu.
Tunneloituminen kvanttimekaniikassa eli aine voi hyppiä tai olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Silti moni uskoo vieläkin ihmisen älyn kykyyn. Silti ! Se on vahvaa uskoa, lähentelee biologien uskoa.
Kiitoksia tyhjentävästä ja informatiivisesta vastauksestasi. Voitko mahdollisesti antaa lähteitä lisätietojen etsimistä varten?
Kyllähän lähes kaikilla tieteenaloilla ollaan erittäin hyvin perillä useimmista asioista.
Väitteesi että kaikki tieteelliset tutkimukset olisi epämääräisiä höpötyksiä, on mielestäni väärä.
Kaikkea ei tietysti ole tarvetta selvittää turhan tarkasti.
Sinun väitteesi, että olisin sanonut jotain tuollaista, on mielestäni silkkaa hevonpaskaa. Ollaan siis tasoissa.
Jos nyt joku ns. "totuus", myöhemmin, tiedon lisääntyessä ja tarkentuessa, osoittautuu epätodeksi, niin mikä ihmeen totuus se sitten olikaan ? Oli vain asia jota paremman tiedon puuttuessa pidettiin "totuutena".
Juuri se, mitä tarkoitin approksimaatiolla: paras saatavilla olevaan tietoon perustuva arvio. Olisi parasta kaikille ymmärtää, ettei tieteessä ole eikä voi olla olemassa mitään absoluuttisia totuuksia, sillä on mahdotonta saada selville kaikkea tietoa kaikesta. Jokainen yksittäinen ihminenkin kun joutuu ottamaan ensimmäisen uskonloikan jo luottaessaan siihen, mitä aistit tuntuvat sanovan.
That said, mitään tiedettä luotettavampaa keinoa saada tietoa todellisuudesta meillä ei ole.
Eivätkös juuri uskontojen totuudet päde aina ja iankaikkisesti, aamen? Tiede sen sijaan korjaa itseään aina kun virhe havaitaan.
"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?
Tiede todistaa tieteen totuudeksi...
Samaa paskaa se on. Eri purkki. Tieteilijät ovat vain eri reunalla.
Eri reunalla? Tarkoitatko nyt veitsenterän kahta puolta... kyllä ihminen saa uskoa mihin lystää, ei se totuutta muuta... mielialaan sillä voi olla vaikutusta... jos vaikka uskoo, että seinän läpi voi kävellä, niinkuin kvanttifysiikka opettaa... voi tulla kuhmu päähän, kivusta pitäisi kai oppia, ainakin kannattaisi laittaa pehmukkeet seinään, tai edes kypärä päähän? Jos uskoo, että universumissa, ei ole minkään laista lakia, jota tiede ei viellä opeta, vaan joka pitää itse oppia... voi senkin kantapään kautta oppia... jos uskoo, että kaikki on sattumaa ja elää sen mukaan, siitäkin voi oppia...
Kyllä tiede ja uskonnot jonain päivänä yhdistyvät... hieman eri näkökulmista vain lähestyvät havaitsijaa... kohtaavat toisensa veitsenterällä...tällä veitsen terällä tanssiessamme, emme kuitenkaan enää puhu tieteistä, emmekkä uskonnoista... ilmassa on pikemminkin puhdasta taikuutta... silkkaa havaitsemisen iloa.
Ja muuttuuko tiede, tottakai... kaikki minkä havaitset muuttuu ikuisesti, sitähän elämä on... paradoksaalisesti, havaintojeni mukaan, se mikä ei muutu on transsendenssi havaitsija... eli minä
T:Dancing On The Edge of Chaos
Eivät uskonnotkaan ole mitään staattisia oppijärjestelmiä, vaan mukautuvat koko ajan yhteiskuntien ja kulttuurien muutoksiin. Kyllä esimerkiksi kristinusko eri lahkoineen on nyt aivan jotain muuta kuin sata vuotta sitten, keskiajalla, tai antiikin Roomassa, jossa se ensi kertaa otettiin hallintovälineeksi.