Keltikangas-Järvinen väärällä tiellä..

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olen tykännyt Keltikangas-Järvisen temperamenttijutuista ja muutenkin hän on puhunut paljon asiaa mutta eilen särähti korviini ja mieleeni se mitä hn sanoi. Hänen mielestään on menty liian pitkälle ihmisten psykologisessa ja neurologisessa diagnosoinnissa.

Ohjelmassa puhuttiin ujoudesta ja esitettiin kauhuskenaariota siitä että nyt kun ylivilkaita lapsia lääkitään, vastaisuudessa kenties löytyy lääke ujouteen, jne.

Keltikangas-Järvinen väitti (ounasteli) että suvaitsemattomuus lisääntyy kun ihmisiä täsmädiagnosoidaan.

Mä olen itse melko täysin eri mieltä.
Oletan että rva. Keltikangas-Järvinen on itse neurologisesti tyypillinen ja on kotoisin keskiluokkaisesta kodista, on saanut hyvät eväät omalle elämälleen ja on voinut omitautua opiskeluilleen ja tutkimustyölle ja häneltä niinollen puuttuu tyyten kontaktipinta käytännössä ongelmoivien ihmisten elämään.
Hän on teoreetikko ja mitä ilmeisemmin jotenkin uskoo sellaiseenkin että ennenvanhaan asiat oli paremmin ja että se mikä nyt on huonommin, se jotenkin vois johtua siitä, että ihmiset eriarvoistuu sen kautta että (aiempien kusipää, hullu, epänormaali, idiootti, tyhmä, jne. tilalle) on löydetty pätevää tietoa mm. siitä, mitkä oireilut voivat aiheuttaa oppimisvaikeuksia, mitkä johtaa epätasaisen kykyprofiilin muodostumiseen, jne.

Keltikangas-Järvinen myös väitti ettei olis muka löydetty mitään poikkeavuutta aivotoiminnassa, ei aivojen rakenteessa, ei mitään geneettistä yhteyttä poikkavaan käyttäytymiseen..

Tuo siis on ihan puppua.
Rva. paljasti lopulta oman poroporvarillisen arvo- ja asennemaailmansa ja mun silmissä menetti tyyten arvonsa.

Ilmeisesti hän onkin perehtynyt vain psykologiseen tutkimukseen ja neurologiasta hänellä ei ole mitään tietoa?

Kenties hän seuraavaksi ilmoittaa mielipiteenän ettei ole mitään altshaimertautia, ei dementiaa, ei parkinsonintautia.. että mokomat nimikkeet vain eriarvoistavat vanhuksia ja haitaavat suvereenia yhteiselämää jossa tasa-arvo on sitä että tasapäistetään kaikki jotka ei tee itsaria koulukiusattuina, työpaikkakiusattuina, perheväkivallan uhreina, jne.

Nääs.. kun olihan ennenkin vanhuksia ja ongelmia kait ei ollut kun niistä ei tiedetty.
Ja noin näppärästi sitten vaan lakaistaan maton alle kaikki ja sen pituinen se..?
Minä en suostu!
Keltikangas-Järvinen on hakoteillä ja vahvasti!

Jos esmes autismiin löytyis hyvät lääkkeet niin alkaisin käyttää sitä. Mulla on skitsofreniaa sairastava lähisukulainen ja hän saa nykyään paljon parempia täsmälääkkeitä kuin ennen.
Mikäli valtaväestö tarvitsee pellensä ja sylkykuppinsa niin etsikööt muualta. Mä olen sitä mieltä että tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nimissä jokaisella on oikeus yksilöllisyyteensä, ei vain niillä, jota on eniten ja joiden oikeudet täyttyy automaattisesti.

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija
Pönni

Keltikangas-Järvinen myös väitti ettei olis muka löydetty mitään poikkeavuutta aivotoiminnassa, ei aivojen rakenteessa, ei mitään geneettistä yhteyttä poikkavaan käyttäytymiseen..



Sinulla ei ole antaa suoraa lähdettä hänen sanomisiinsa, joten kaikki on puhtaasti omaa tulkintaasi. Epäilen, jotta olet käsittänyt täysin päin prinkkalaa hänen puheensa. Olen varma siitä, että Keltinkangas ei ole väittänyt sellaista, etteivätkö neurologiset vammat tai häiriöt voisi aiheuttaa mielenterveyshäiriöitä, jotka on tunnistettavissa poikkeavasta käytöksestä. Koko ajatus olisi absurdi.
Keltinkangas on nimenomaan puolustanut biologiaa ja käyttäytymisgenetiikkaa! Hän arvostellut niitä ihmisiä, jotka hyökkäävät näiden teorioiden kimppuun pelkän asenteen vuoksi. Hän vain sitä mieltä, että käyttäytymisgenetiikka auttaa ensisijaisesti ymmärtämään ympäristön vaikutusta ihmisen persoonallisuuden kehityksen suhteen.

Psykologian pitkäaikaisin ja todennäköisesti eniten intohimoja herättänyt kiista on koskenut perimän ja ympäristön suhteellista osuutta ihmisen persoonallisuuden kehityksessä. Keskustelua siitä, onko ihminen ensisijaises-ti
perimän vai ympäristön tuote, ei psykologiassa ole aina käyty tieteellisin väittämin, vaan myös asentein ja uskomuksin....

Geenien ja ympäristön vuorovaikutuksen tutkiminen osoittautuu yhä tärkeämmäksi. Tutkimustulosten viesti on aina sama: käyttäytymisgenetiikka lisää mieluummin ympäristön vaikutuksen ymmärtämistä kuin tietoa psyykkisten ominaisuuksien perinnöllisyydestä. Tutkimukset ovat myös osoittaneet vääräksi sen usein esitetyn toteamuksen, että ”geeneillemmehän emme voi mitään”. Psykologisissa ominaisuuksissa ympäristö lopulta määrää geenin merkityksen, tai geeni ympäristön merkityksen, aivan kuten asia halutaan nähdä, mutta joka tapauksessa geenin vaikutus ymmärretään vasta sitten, kun ympäristön vaikutus on otettu huomioon.

http://elias.it.helsinki.fi/PSYKO/Opetu ... 8-2011.doc

Pönni

Keltikangas-Järvinen väitti (ounasteli) että suvaitsemattomuus lisääntyy kun ihmisiä täsmädiagnosoidaan.

Mä olen itse melko täysin eri mieltä.

Hän on teoreetikko ja mitä ilmeisemmin jotenkin uskoo sellaiseenkin että ennenvanhaan asiat oli paremmin ja että se mikä nyt on huonommin, se jotenkin vois johtua siitä, että ihmiset eriarvoistuu sen kautta että (aiempien kusipää, hullu, epänormaali, idiootti, tyhmä, jne. tilalle)

Ohjelmassa puhuttiin ujoudesta ja esitettiin kauhuskenaariota siitä että nyt kun ylivilkaita lapsia lääkitään, vastaisuudessa kenties löytyy lääke ujouteen, jne.




Et ilmeisesti tajua sitä kuinka psykologiassa pyritään olemaan varovaisia, jotta kaikkea poikkeavaa käytöstä ei automaattisesti diagnoitaisi sairaudeksi.Ylidiagnostiikka on asia josta käydään yleisesti keskustelua, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että diagnooseja ei tulisi lainkaan laatia!

Diagnoosilla on aina vaikutusta lapsen psyykkiseen kehitykseen. Siksi täytyy olla tarkkana milloin esim. ylivilkkaus määritellään ADHD:ksi. Työskentelin itse monen sellaisen lapsen kanssa, joiden aavisteltiin kärsivän tästä ongelmasta. Kaikkien kohdalla ei voitu kuitenkaan puhua neurologisista poikkeavuuksista, ainakaan siinä määrin että lapset olisivat tarvinneet erityishoitoa. Keltinkangas-järvisen mukaan itse ylivilkkaus tai ujous ei välttämättä ongelma sinänsä, vaan se kuinka ympäristö suhtautuu heihin:

Jos lähipiiri ei hyväksy lapsen erilaisuutta, siitä voi kehittyä lapselle merkittävä terveysriski aikuisiässä.
Suomalaistutkimuksen mukaan esimerkiksi ylivilkkailla tytöillä on 20 prosenttia korkeampi riski sairastua aikuisena sydän- ja verisuonitauteihin kuin rauhallisemmilla tytöillä. Ongelma ei ole itse ylivilkkaudessa, vaan esimerkiksi neuvoloiden, koulun ja vanhempien suhtautumisessa ylivilkkaisiin tyttöihin....Poikienkin kohdalla ylivilkkaus on riski, mutta ei niin suuri kuin tytöillä, sillä poikien hyperaktiivisuus on hyväksyttävämpää. Professori Keltikangas-Järvinen totesi, että poikien kohdalla yhteiskunnassa tuomittavampaa on ujous.

- Temperamentti ei sairastuta ketään. Jos nämä lapset olisivat toisessa ympäristössä tai heitä ymmärrettäisiin eri tavalla, he voisivat olla mitä parhaimmin menestyviä ihmisiä, jotka eivät koe ikinä stressiä, kommentoi psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen Helsingin yliopistosta.

http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=588877

Pönni

Tuo siis on ihan puppua.
Rva. paljasti lopulta oman poroporvarillisen arvo- ja asennemaailmansa ja mun silmissä menetti tyyten arvonsa....Oletan että rva. Keltikangas-Järvinen on itse neurologisesti tyypillinen ja on kotoisin keskiluokkaisesta kodista, on saanut hyvät eväät omalle elämälleen ja on voinut omitautua opiskeluilleen ja tutkimustyölle ja häneltä niinollen puuttuu tyyten kontaktipinta käytännössä ongelmoivien ihmisten elämään.

Ilmeisesti hän onkin perehtynyt vain psykologiseen tutkimukseen ja neurologiasta hänellä ei ole mitään tietoa?




Et ole tuonut mitään lähteitä väitteitesi tueksi. Kaiken sen lisäksi kehtaat hyökätä hänen kimppuunsa ad hominem kommenttien kera, arvioiden hänen väittämiään elämänhistorian valossa. Kaikkein alhaisin mahdollinen temppu! Koita nyt ymmärtää että tuo sinun maallikopsykoanalyysisi ei ole argumenttina paskankaan arvoinen, se on puhdasta herjanheittoa.

Vierailija

En ole koskaan lukenut Keltinkangas-Järvisen tekstejä, mutta ole kuullut hänestä positiivista. Että hän puolustaa vanhempia, jos lapsen oireista syytetään vanhempia?

Ja tuosta ylidiagnosioimisesta olen samaa mieltä ainakin masennuksen osalta. Kaikkiin väsymys yms. vaivoihin laitetaan diagnoosiksi masennus ja sillä siisti.

Luin muutamia päiviä sitten YLE:n teksit-TV:stä myös johkun YTHS:n psykologin mielipiteen, että masennuksesta on tullut muoti-ilmiö. Tämä kerrottiin opiskelijoiden lisääntyvästä halusta hakea apua mielenterveysongelmiin -jutun yhteydessä.

Vierailija
Arkkis
Varokaa. Yksi nimimerkki taitaa olla jo bannattu Keltikangas-Järvisen arvostelun takia.



Kuka? Ja millä perusteilla?

Vierailija

Ymmärräthän Pönni, ettei ujous ole sama asia kuin esim. autismi. Myöskään vilkas temperamentti ei ole sama asia kuin varsinainen ADHD, joka sisältää muitakin oireita. Oikeastaan on hiukan väärin tulkittu, että ADHD olisi vilkkautta. Tarkkaavaisuushäiriö voi toki ilmetä esim. ylivilkkautena, mutta sehän on vain yksi oire joka heijastaa keskittymisvaikeuksia. Kaikki tarkkaavaisuushäiriöiset eivät ole vilkkaita, vaan tarkkaamattomuus voi ilmetä myös omiin ajatuksiin vaipumisena, kun pitäisi keskittyä johonkin.

Minusta on ainakin outoa, jos ujoutta ryhdyttäisiin pitämään sairautena, niinkuin jenkeissä tehdään. Kiinassa taas arvostetaan hiljaisia ja ujosti käyttäytyviä ihmisiä, jotka eivät tee itsestään numeroa. Tämä suhtautuminen ihmisten luonteeseen on kulttuurisidonnaista. Saa nähdä millaisia ihmisiä tulevaisuudessa arvostetaan, kun muutkin aasian maat alkavat saada lisää taloudellista ja kulttuurista vaikutusvaltaa.

Saanko muuten kysyä, minkä piirteen itsessäsi tahtoisit muuttaa, jos se jollakin lääkkeellä olisi mahdollista?

Vierailija
Echi
Et ole tuonut mitään lähteitä väitteitesi tueksi. Kaiken sen lisäksi kehtaat hyökätä hänen kimppuunsa ad hominem kommenttien kera, arvioiden hänen väittämiään elämänhistorian valossa. Kaikkein alhaisin mahdollinen temppu! Koita nyt ymmärtää että tuo sinun maallikopsykoanalyysisi ei ole argumenttina paskankaan arvoinen, se on puhdasta herjanheittoa.



Ahaa.. että osuikin taas noin arkaan kohtaan!
Tämäpäs mielenkiintoista.

Mulla on vara kehdata kun kuulin omin korvin ja mulla on vara jopa olla väärässä. En ole tuollainen nenttiurpo kuin sinä ja vertaisesi. Mulle kukaan ei ole guru, ei edes rouva the Hän, olkootkin vain arvostettu asiantuntija, jonka sanomiset painaa.

Keltikangas-Järvistä saa arvostella asiantuntijana! Vai eikö muka saa? Perustele kunnolla mikäli oot sitä mieltä ettei tieteentekoon kuulu kritiikki.

Ja ole hillumata. Ei se ole kirkossa kuulutettu että olisin henkipatto.. = älä nuolase ennenkuin tipahtaa

Vierailija
Pönni

Ahaa.. että osuikin taas noin arkaan kohtaan!
Tämäpäs mielenkiintoista.

Mulla on vara kehdata kun kuulin omin korvin ja mulla on vara jopa olla väärässä. En ole tuollainen nenttiurpo kuin sinä ja vertaisesi. Mulle kukaan ei ole guru, ei edes rouva the Hän, olkootkin vain arvostettu asiantuntija, jonka sanomiset painaa.

Keltikangas-Järvistä saa arvostella asiantuntijana! Vai eikö muka saa? Perustele kunnolla mikäli oot sitä mieltä ettei tieteentekoon kuulu kritiikki.




Rupeat syyllistämään Keltinkangas-Järvistä vailla minkäänlaisia lähteitä. Olet myös esittänyt tiettyjä väitteitä hänen nimissään valheellisesti. Lisäksi vetoat alhaisesti hänen henkilökohtaiseen elämäänsä. Tälläinen toiminta ei kuulu tieteelliseen kritiikkin, sitä käsitellään tuomioistuimissa muilla nimikkeillä.

Vierailija
Echi
Pönni

Ahaa.. että osuikin taas noin arkaan kohtaan!
Tämäpäs mielenkiintoista.

Mulla on vara kehdata kun kuulin omin korvin ja mulla on vara jopa olla väärässä. En ole tuollainen nenttiurpo kuin sinä ja vertaisesi. Mulle kukaan ei ole guru, ei edes rouva the Hän, olkootkin vain arvostettu asiantuntija, jonka sanomiset painaa.

Keltikangas-Järvistä saa arvostella asiantuntijana! Vai eikö muka saa? Perustele kunnolla mikäli oot sitä mieltä ettei tieteentekoon kuulu kritiikki.




Rupeat syyllistämään Keltinkangas-Järvistä vailla minkäänlaisia lähteitä. Olet lisäksi esittänyt tiettyjä väitteitä hänen nimissään valheellisesti. Lisäksi vetoat alhaisesti hänen henkilökohtaiseen elämäänsä. Tälläinen toimint
a ei kuulu tieteelliseen kritiikkin, sitä käsitellään tuomioistuissa muilla nimikkeillä.



Haist kukkanen.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14024
Liittynyt23.6.2005

Jaahas, taas aloitus jossa sekoitetaan diagnosoituun ja hyvin dokumentoituun oire-spektriin ilmeisen mahdollisesti jossain määrin pois opittavia tai ainakin kulttuurisidonnaisia ja sosiaalisilta efekteiltään lievempiä psykologisia "ongelmia" kuten ujoutta.

Itsekin pidin itseäni "ujona", kunnes tunnistin että pärjään yksittäisten ihmisten ja pienten ryhmien kanssa kuin kala vedessä, mutta ahdistun suuremmissa porukoissa kuten koululuokan kaltaisessa ympäristössä. Kouluympäristö tavallaan "aivopesi" minua luulemaan, etten ole niin sosiaalinen kuin olisi hyvä olla. Tosiasiassa saan koko ajan kuulla palautetta siitä, että tulen lähes kaikkien kanssa toimeen alta aikayksikön ja olen helposti lähestyttävä tyyppi. Tunnen myös ihmisiä lähes rasittavuuteen asti ja kiinnostun heistä hyvin nopeasti.

Temperamentti on yksi asia, ihmisiin suhtautumisen perustaminen käsityksille temperamantista on toinen asia.

Tässä(kin) on nähdäkseni kyse "normaalia" koskevista neuvotteluista ja käsityksistä. K-J on käsitellyt jo kauan vaikkapa työkulttuurissa esiintyviä vaatimuksia sosiaalisuudesta ja yhteistyökykyisyydestä, jotka monissa työtehtävissä on ammuttu yli seuraten kritiikittä jotain jenkkimallia, jossa sosiaalisuus ja "luonnollinen" pepsodent-hymy ovat työntekijän tärkeimpiä ominaisuuksia, ei välttämättä töiden tekeminen itsessään.

Näin "hyvän työntekijän" ideaaliset persoonallisuuspiirteet näyttäytyvät olennaisena osana työtehtäviä sen ohella, että hiljaisemmat ja epäsosiaalisemmat tyypit eivät pääse näyttämään välttämättä ollenkaan kompetenssiaan ja tekemään asioita itselle totutulla tavalla.

Vähemmän ja harvemmin seurassa ja sosiaalisessa paineessa ahdistuvat sukkuloijat ja umpiovelat sosiopaatit menestyvät tällaisessa ilmapiirissä erityisen hyvin ja tällaista käyttäytymistä jopa palkitaan kollektiivisesti – sosiopaattisia piirteitä omaavathan "elävät" usein siitä että pääsevät ratsastamaan helposti uhriutuvilla, sosiaalisesti hiljaisilla ja itsensä korostamista välttelevillä persoonilla.

Sosiaalisuutta palvova työilmapiiri mahdollistaa tämän ja tekee siitä "normaalia", ujompien sanktiointi ei-yhteistyökykyisinä korosta siis taitoja, jotka edistävät sosiaalista pelaamista, eivät työn tekemistä.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
väläys
Ymmärräthän Pönni, ettei ujous ole sama asia kuin esim. autismi..



Juu. Ymmärrän varmaan paremmin kuin moni muu.
Autistisuuteen ei välttämättä ujos liity mitenkään.

Saanko muuten kysyä, minkä piirteen itsessäsi tahtoisit muuttaa, jos se jollakin lääkkeellä olisi mahdollista?



Pitää miettiä. Ei tuollaiseen voi vastata ilman perusteellista analyysiä. Eikä mun oo pakko vastata jos en osaa.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14024
Liittynyt23.6.2005

Minusta minuuden jähmettämisen ongelmat eivät rajoitu "normaaleiksi" diagnosoituihin ([size=85:3oz7an6z]tai oikeastaan yleensäkään diagnosoimattomiin[/size:3oz7an6z]), vaan "ongelmaiset" joutuvat käymään ihan vastaavaa settiä minätekniikoita ja identiteettipuolia koskevissa sisäisissä neuvotteluissaan.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Suomessa on vain muotia tämä masennus ja oirehtiminen lasten kohdalla.

Väliin aina kun lukee näistä mielenterveyden ongelmista, miettii, eikö näille lapsille ole mitään yksinkertaisempaa keinoa auttaa? Eihän ennenkään joka viides lapsi ollut terapian tarpeessa. Voiko olla mahdollista, että lapsella on jokin fyysinen sairaus, jota ei ole havaittu? Onko lapsi tutkittu perusteellisesti lääkärin toimesta? Esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriöt aiheuttavat lapselle, niinkuin aikuisellekin, monenlaisia erilaisia oireita. Tämän lisäksi on kymmeniä erilaisia sairauksia, jotka saavat lapsen voimaan pahoin fyysisesti, joka sitten heijastuu myös käytökseen.

Koulutetaanko nykyään opettajat tosiaan vain havaitsemaan normista poikkeavan käytöksen ja kohauttamaan olkapäitään, että tuo lapsi ei kuulu minun luokkaani. Hän kuuluu psykologille ja/tai erityisopetukseen. Eivätkö he edes yritä mitään lapsen eteen ihan käyttäen maalaisjärkeä? Vai onko yhteiskunta ja samalla koulu muuttuneet niin vaativiksi, että siellä eivät hyvin monet yksinkertaisesti pärjää, onhan syrjäytyneitä nuoria Suomessa jo kymmeniä tuhansia?

Uskoisin, että K-J ehkä pohti tätäkin kysymystä tällä ylidiagnostisoimisellaan. Lapsiahan on erityisopetuksen puolella jo noin 8 %. Lasten oirehtimisen takia 16 000 lasta elää oman kotinsa ulkopuolella. Verkkolehdistä voi lukea, kuinka moni vanhempi pitää itseänsä syypäänä lastensa oireisiin ja samalla huolajuutensa menettämiseen. Kun suurin osa vanhemmista on tätä mieltä, niin onko tämä systeemi ihan oikeassa? K-J ymmärtää tämänkin tilanteen.

Vierailija
Echi
Arkkis
Varokaa. Yksi nimimerkki taitaa olla jo bannattu Keltikangas-Järvisen arvostelun takia.



Kuka? Ja millä perusteilla?



Katso ketkä ovat lopettaneet ketjussa "Miten aivot muodostavat tietoisuuden".

Sieltä on poistettu kaikki Keltikangas-Järvistä koskevat viestit, ja osa kirjoittajista. Mutta kuka onkaan tuo mystinen "Keltiäinen":

Mutta kuka onkaan tuos mystinen ”Kltiäinen”?

ttp://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopi ... &start=141

” Keltiäinen lallattaa täällä puuta heinää. ”

Vierailija

Sen mitä Keltinkangas-Järvisen ajatuksiin olen perehtynyt, on hän oikeassa siinä, että "normaalin" rajat ovat käymässä tiukemmiksi. Se mikä on normaalin temperamenttipiirteiden vaihtelun sisällä, saatetaan tulkita poikkeavaksi ja asiaksi, joka tulisi jollain interventiolla korjata. Räikeämmin tämä näkyy USA:ssa, jonka mittapuun mukaan iso osa suomalaisista lapsista kaipaisi varmaankin lääkitystä ujouteensa, vaikka meidän mittapuun mukaan kyseessä on tavallinen, rauhallinen lapsi.

Joillakin muilla kommenteillaan tutkija Keltinkangas-Järvinen on saanut käytännön kliinistä työtä tekevät psykologit nousemaan takajaloilleen, mutta tässä asiassa tuen hänen näkemystä.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14024
Liittynyt23.6.2005

'...if you are not like everybody else, then you are abnormal, if you are abnormal , then you are sick. These three categories, not being like everybody else, not being normal and being sick are in fact very different but have been reduced to the same thing'[/list:u:3lto5lzp]

Michel Foucault, (2004) 'Je suis un artificier'. In Roger-Pol Droit, ed., Michel Foucault, entretiens Paris: Odile Jacob. p. 95.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat