Ihminen on perusluonteeltaan laiska, kilpailumielinen ja ahne. Tärkeimmät tavoitteet ihmisen elämässä on tulla rikkaammaksi tai saada enemmän valtaa kuin vanhempansa tai muu tuttavapiirinsä. Tämän kaiken kohde on se, mitä aikanasa eniten arvostetaan, yleensä kuitenkin maallinen omaisuus. Ihmiseen voi luottaa, jos ihminen katsoo hyötyvänsä luotettavuudesta enemmän kuin petturuuesta.
ihminen haluaa suojella omaansa yli kaiken. Toisinaan jos pelko saa vallan, ihmisestä tulee kaikkein itsekkäin olento. Ihminen yleensä ajatteleekin ensin itseään ja omia etujaan, mutta ei välttämättä järjellä vaan usein myös tunteella.
Ihminen on otus, jota ei ole kuin kaikkein irstaimmissa kuvitelmissa... epäilen delfiineitä syylliseksi... ne perverssit kädettömät... oletteko koskaan kuulleet kun delfiini nauraa?
Ihminen on ajatteleva olento, joka haluaa kehittyä.
Tavalla tai toisella.
Mennä eteenpäin, tehdä jotain, päästä yli, päästä ympäri, saavuttaa jotain... Syödä, hengittää, rakastaa, elää !...
Olla, tehdä edes jotain, ihan mitä tahansa, sen sijaan että vain olisi paikoillaan ja lakkaisi olemasta.
Ainakin niin kaun kun ajatteluun sisältyy toivoa. Toivoa paremmasta tulevasta. Toivoa elämänsä kehittymisestä. Tai toivoa siitä että pystyy jättämään jälkeensä jotain mikä jatkaa elämän kulkua, kehittymistä, tavalla tai toisella.
Mitä parempaa ja kestävämpää kehitys ihmisen ympärillä, itsessä ja itsensä jälkeen on, sitä paremmin ihminen elämässään voi.
Tällainen mielestäni ihminen pohjimmiltaan on.
"Perhosten liihottelu voi näyttää epämääräiseltä haahuilulta, mutta se on harhaa. Ne tietävät tarkkaan, mitä tekevät."
Oma vastaukseni:
Ihminen on perusluonteeltaan laiska, kilpailumielinen ja ahne. Tärkeimmät tavoitteet ihmisen elämässä on tulla rikkaammaksi tai saada enemmän valtaa kuin vanhempansa tai muu tuttavapiirinsä. Tämän kaiken kohde on se, mitä aikanasa eniten arvostetaan, yleensä kuitenkin maallinen omaisuus. Ihmiseen voi luottaa, jos ihminen katsoo hyötyvänsä luotettavuudesta enemmän kuin petturuuesta.
ihminen haluaa suojella omaansa yli kaiken. Toisinaan jos pelko saa vallan, ihmisestä tulee kaikkein itsekkäin olento. Ihminen yleensä ajatteleekin ensin itseään ja omia etujaan, mutta ei välttämättä järjellä vaan usein myös tunteella.
Per se
Ihminen on otus, jota ei ole kuin kaikkein irstaimmissa kuvitelmissa... epäilen delfiineitä syylliseksi... ne perverssit kädettömät... oletteko koskaan kuulleet kun delfiini nauraa?
http://www.youtube.com/watch?v=-_HYHGHc ... re=related
t: remember the shaman
Ihminen on ajatteleva olento, joka haluaa kehittyä.
Tavalla tai toisella.
Mennä eteenpäin, tehdä jotain, päästä yli, päästä ympäri, saavuttaa jotain... Syödä, hengittää, rakastaa, elää !...
Olla, tehdä edes jotain, ihan mitä tahansa, sen sijaan että vain olisi paikoillaan ja lakkaisi olemasta.
Ainakin niin kaun kun ajatteluun sisältyy toivoa. Toivoa paremmasta tulevasta. Toivoa elämänsä kehittymisestä. Tai toivoa siitä että pystyy jättämään jälkeensä jotain mikä jatkaa elämän kulkua, kehittymistä, tavalla tai toisella.
Mitä parempaa ja kestävämpää kehitys ihmisen ympärillä, itsessä ja itsensä jälkeen on, sitä paremmin ihminen elämässään voi.
Tällainen mielestäni ihminen pohjimmiltaan on.
"Perhosten liihottelu voi näyttää epämääräiseltä haahuilulta, mutta se on harhaa. Ne tietävät tarkkaan, mitä tekevät."