Kaikella on tarkoituksensa (yhdessä eteenpäin)

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olen vähän väsähtänyt näihin ketjuihin joissa ihmiset tuntuvat jatkuvasti olevan syytettynä siitä että ylipäätään sattuvat olemaan sitä sukupuolta kuin ovat. Näin tiedepohjalta ajatellen emme ole kukaan sukupuoltamme valinneet, niin on aika repivää ja raastavaa arvostella jotakuta sen vuoksi että hän on nainen/mies, mutta eihän sitä tietenkään oikein muuhun pysty jos on vain löytänyt sen oma napansa (tai paremminkin omat genitaalinsa) ja jotenkin itseensä rakastuneena olettaa automaattisesti että nimenomaan se oma sukupuoli on paras. (Jolloin voidaan toki asettaa epäilys että ylenmääräisessä oman sukupuolensa rakastamisessa ja korostamisessa vaaniikin taustalla huono itsentunto jota pitää kompensoida sukupuolishow'lla.)

Tarkastelen nyt asiaa naisen näkökulmasta, jatkossa voimme katsoa kaikkia kulmia mitä ihmisille mieleen tulee. (Okei, aihe on kulahtanut, mutta jos nyt edes kerran pysyttäisiin sillä linjalla että etsitään rakentavia ja arvostettavia piirteitä niin itsestä kuin muista?)

Luin juuri että nainen vaistomaisesti alkaa kimittää vauvalle ja tunkee lärvinsä noin 20 cm päähän vauvan kasvoista. Kuulema juuri se ääniala jota kimittävä nainen käyttää rekisteröityy vauvan kuulossa parhaiten, ja 20 cm päästä vauva hahmottaa selkeimmin asioita ja ihmisiä. Siispä naisen kimitys ja tapa änkeä lähelle ovat luonnollisia ominaisuuksia jotka ovat kehittyneet tarjoamaan vauvalle myönteistä kanssakäymistä ja kontaktia.

Minkä vuoksi sitten miehet ilmoittavat aika usein naisen korkean äänen rasittavaksi tai vastenmieliseksi? Tai että naisen matala ja käheä ääni on seksikäs? Olletikin mies vaistomaisesti muistaa ja tietää että kimitys on vauvalle tarkoitettu, ja mies ei halua olla vauva. Matala ääni taas ainakin omasta mielestäni on kiihottava, joten olettaisin että se voi olla sitä miehistäkin. Kimitys vauvalle, mörinä miehelle. Tät's it?

On mielenkiintoista pohtia mitä kaikkea voimme tehdä rakentaaksemme keskinäisiä myönteisiä suhteita eri sukupuoliin, ikäluokkiin jne. Tulee kuitenkin muistaa ettei ole mitään yhtä ryhmää joka on aina saamapuolella - paitsi tietenkin vauvat ja lapset. Aikuisten ihmisten pitäisi osata sopeutua välillä toistenkin toiveisiin, eikä aina vain vaatia että nyt toisen pitää osata heittäytyä sellaiseksi ja sellaiseksi että ylipäätään jaksan sietää hänen olemassaoloaan. Ei siis niin että jonkun pitää alkaa teeskennellä jotain muuta kuin on että tulee hyväksytyksi.

Joskus minusta tuntuu että pitäisi osata aina tarpeen tullen muuttua milloin miehemmäksi ja milloin naisemmaksi että tulee hyväksytyksi. Se että panee muut hyväksymään itsensä eikä päinvastoin on ultimaatumisti miehinen vaihtoehto, ja sen valitsemalla on sitten ilmeisesti tosimies vaikka olisi nainen. Jatkossa vain joutuu täysin miehisen kilpailukulttuurin pyörittämäksi ja saa varautua siihen että aina tulee joku haastamaan johonkin peliin, halusi tai ei, ja tökeröimmät tulevat haukkumaan pystyyn ämmäksi, huoraksi, kaikeksi sellaiseksi missä korostuu että et kuitenkaan ole mies.

Miksi pitäisi olla mies? Miksi pitäisi olla erityisesti naisellinenkaan, jos ei hotsita?

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat