Saksan suurin tappio tuli sittenkin länsirintamalta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Vuosikausia uskoin yleisesti toistettuun väitteeseen, jonka mukaan natsi-Saksan sotilaallinen tappio syntyi itärintamalla ja länsivaltojen osuus tappioista oli vähäinen. Viime vuosien kriittinen historiantutkimus on osoittain kumoamassa myyttistä itärintaman osuutta.

Mistä myytti sitten syntyi. Rydiger Overmansin tutkimuksen mukaan Saksan asevoimien sotilasta kuoli itärintamalla v. 1941-44 n. 2,7 miljoonaa miestä. Lisäksi Overmansin mukaan vuoden 1945 alkukuukausina n.1,2 miljoonaa saksalaista sotilasta kuoli taisteluissa, heistä suurin osa Neuvostoliittoa vastaan. Kuitenkin Overmansin lukemia on aiheellisesti kritisoitu. Overmans on lisännyt joukkoon myös ns. Volksturmin pikkupoikia ja vanhoja ukkoja riippumatta siitä voitaisiinko heitä pitää ainakaan kokonaisuudessa edes sotilaallisena voimana. Myös NL:ssa sotavankeudessa kuolleiden 475 000 saksalaisen osuus nostaa itärintaman painoarvoa noissa laskelmissa.

Sotilaallisista tappioista puhuttaessa unohdetaan helposti se, että länsivallat ottivat useimpien tutkimusten mukaan jopa lähes 9 000 000 saksalaista sotilasta vangiksi. Neuvostoliitto 3 100 000. Jos laskemme Saksan tappioiksi taisteluissa tms.kaatuneet, sotavankeudessa kuolleet ja sotavangiksi joutuneet muuttuu tilanne olennaisesti. Silloin Saksan tappiot länsivaltoja vastaan nousevat ainakin 10 000 000 sotilaaseen. Kun taas Saksan tappiot Neuvostoliittoa vastaan jäävät selvästi pienemmiksi, ehkä alle 7 000 000.

Entä kalustotappiot. Saksa käytti lentokalustostaan Stalingradin taistelujen jälkeen enää n. 40% idässä. Päivähävittäjistä tuskin neljättäosaakaan. Saksan ilmavoimien kalustotappiot keskittyivät ehkä 70%:sti länsivaltoja vastaan käytyyn ilmasotaan, jonka he tosiasiassa hävisivät jo syksyllä 1943. Syksystä 1943 lähtien nimittäin Luftwaffe käytti päivähävittäjistään peräti 2/3 pelkästään USA:n 8. ilma-armeijaa vastaan.

Tällä asialla oli kauaskantoiset seuraukset myös itärintamalle. Esim. kesällä 1944 Luftwaffe kykeni pitämään Valko-Venäjän päärintamalla enää 700 hävittäjäkonetta. Narvan rintamalla hävittäjiä ja pommittajia oli toimintakykyisenä vain n. 70. Koko itärintaman taistelulentokone määrä jäi runsaasti alle 2000:en.

Länsivallat, ensisijassa USA aiheutti näin ollen välillisesti myös melkoisen osan Saksa tappioista myös itärintamalla. Tätä on turha kiistää. Neuvostoliiton osuuden ylikorostaminen kuuluu jälkistalinistiseen neuvostoliittolaiseen sotamytologiaan.

http://www.youtube.com/watch?v=2CGokiXB ... re=related

Sivut

Kommentit (76)

Vierailija

Unohtamatta sitä tosiasiaa, että Stalinin NL tortui ja löi Saksan Yhdysvaltain tuen ansiosta, jenkkiaseilla ja koneilla kaatui Hitler ja unelma Suur-Suomesta.

Suomalaisilla olisi ollut tietenkin mahdollisuus katkaista Murmanskin elintärkeä junarata, joka toi pohjoisesta jäämereltä Amerikanapuja Stalinille. Vaan ei uskaltanut Mannerheim sitä tehdä, eikä Leningradiin saksalaisia tukemaan lähteä.

Vierailija

Tappioluvut lännessä syntyivät sitten, kun Saksa oli jo hävinnyt koko sodan idässä viimeistään vuoden 1943 puolivälissä.
Ratkaisun kannalta lännen tappioista vain n. 250 000 miehen ja kaluston menetykset Pohjois-Afrikassa olivat tärkeitä. Jos tämä voima olisi ollut käytettävissä itärintamalla v. 1942, olisivat asiat voineet mennä toisin.
Afrikkaan saksalaiset joutuivat Italian pyynnöstä, ja italialaiset olivatkin sodan ratkaisijoita omalla tavallaan.

Vierailija
ralf64

Länsivallat, ensisijassa USA aiheutti näin ollen välillisesti myös melkoisen osan Saksa tappioista myös itärintamalla...



USA:n petos Eurooppaa kohtaan asettumalla Neuvostoliiton/Venäjän puolelle aiheutti vuosikymmeniksi varsin traagisia seurauksia: Puolet Eurooppaa jäi kommunistien orjuuteen aina 90-luvulle asti.

Toivottovasti jenkeissä on järkiinnytty eikä esim. ryhdytä ostamaan Putin-Medvedevin tukea Iranin-sodalle Ukrainan ja Georgian kustannuksella?

-

Vierailija
Nagarjuna
Unohtamatta sitä tosiasiaa, että Stalinin NL tortui ja löi Saksan Yhdysvaltain tuen ansiosta, jenkkiaseilla ja koneilla kaatui Hitler ja unelma Suur-Suomesta.

Suomalaisilla olisi ollut tietenkin mahdollisuus katkaista Murmanskin elintärkeä junarata, joka toi pohjoisesta jäämereltä Amerikanapuja Stalinille. Vaan ei uskaltanut Mannerheim sitä tehdä, eikä Leningradiin saksalaisia tukemaan lähteä.


Se oli Mannerheimilta viisas ja kaukokatseinen strateginen päätös. Näin Neuvostoliitolle ja Stalinille ei syntynyt sen suurempaa kostamisen tarvetta Suomea kohtaan.

Vierailija

Länsiliittoutuneiden sotilaallinen voima oli hirvittävää luokkaa kesällä 1944. Tähän vaikutti paitsi ilmavoimien massiivinen tuhovoima myös ennenkaikkea se, että heidän maalinmäärityskykynsä oli aivan toista luokkaa kuin jollakin puna-armeijalla.

Puna-armeijan heikkoudet näkyivät mm. Kannaksen taisteluissa, joissa he eivät voineet 1000 lentokoneellaan estää suomalaisten reservien siirtymistä Itä-Karjalasta Kannaksen VKT-puolustuslinjalle. Heiltä puuttui kyky eristää vihollisen reservit taistelualueelta.

Mutta länsiliittoutuneet suorastaan murskasivat saksalaisten reservien liikkeet. Siitä esimerkkinä Caenin pommitukset heinäkuun 18.päivänä 1944. 2000 raskasta ja keskiraskasta pommikonetta moukaroi hirvittävällä voimalla saksalaisten puolustuksen tuusannuuskaksi (ks.video ).

http://www.youtube.com/watch?v=2CGokiXBlwA

[size=85:1uier0ra]Caenin pommitukset. 2000 pommikonetta moukaroi saksalaisten asemia, joukkojen keskityksiä ja liikenneyhteyksiä. II maailmansodan suurin keskitetty maavoimia tukeva ilmaisku. 8000 000 kiloa erityyppisiä pommeja suppeahkolle alueelle.[/size:1uier0ra]

Tähän ei Neuvostoliitto olisi pystynyt

Niinpä sadat tuhannet saksalaiset tekivät ainoan oikean johtopäätöksen. Antautuminen länsivalloille takasi oman hengen säästymisen. Siksi saksalaisia kaatui länsivaltoja vastaan vähemmän kuin itärintamalla.

Umpisurkea ADD Helsinkiä tuhoamassa

Neuvostoliiton Ilmavoimat käynnistivät helmikuussa 1944 massiiviset suurpommitukset, joiden tavoitteena oli nujertaa suomalaisten puolustustahto. Pommitukset toteutettiin kolmena yönä, 6.-7., 16.-17. ja 26.-27.2.1944. Kolmeen hyökkäykseen osallistui yhteensä yli 2000 lentokonetta, jotka pudottivat yli 16 000 pommia.

Venäläisten pommituksista vastasi kaukotoimintayksikkö ADD, jota oli täydennetty ja vahvistettu Helsinkiä varten tehtävää hyökkäystä varten. Koneina käytettiin enimmäkseen kaksimoottorisia Il-4, Li-2, B-25 ja A-20 koneita, joista jälkimmäiset olivat amerikkalaisia lend-lease -aseavun turvin Neuvostoliittoon toimitettuja koneita. Li-2 oli matkustajakone DC-3:n venäläisvalmisteinen pommikoneversio. Myös raskaita nelimoottorisia Pe-8 koneita osallistui pommituksiin.

Pääkaupungin puolustus oli ilmatorjuntatykistön varassa, sillä Suomessa ei ollut helmikuun 1944 alkaessa organisoitua yöhävittäjäyksikköä. Yöhävittäjätoimintaa yleensäkin oltiin alettu suunnitella vasta jatkosodan aikana. Tästä syystä johtuen Helsingin helmikuun 1944 suurpommituksia ei voitu torjua Ilmavoimien hävittäjäkoneilla.

Tehokkaan puolustuksen taustalla oli uusi Saksasta saatu tutkajärjestelmä, jolla maalit nähtiin jo lähestymisvaiheessa joten sulkutuli voitiin ohjata oikeaan kohtaan. Torjunta oli täydellinen menestys. Vain viisi prosenttia pommeista osui kaupunkialueelle, suurin osa putosi meteen Helsingin edustalle onnistuneen torjuntatulituksen vuoksi. Useimmat venäläiset lentäjät pudottivat pomminsa ennakkoon uskaltamatta lähestyä voimakasta it-kranaattitulta. Lentäjiä ohjattiin myös harhaan, kaupungin itäpuolelle, tekemällä valemaaleja palavista rovioista.

Ensimmäisen Helsingin suurpommituksen jälkeen (6.-7.2.1944) maahan saatiin avuksi saksalainen komennuskunta, josta muodostui yksikkö NJ-Kdo JG 302. Yksikköön kuului kaksi upseeria, 12 aliupseeria ja 22 mekaanikkoa. Lentokalustoksi saatiin 12 kpl uusia Bf 109 G-6 koneita, joissa oli yötoimintaan tarkoitettu lennonvalvontamittaristo. Hävittäjät osallistuivat Malmilta käsin kahden viimeiseen pommituksen torjuntaan, ja ne pudottivat yhteensä kuusi konetta alas.

Venäläisille uskoteltiin pommitusten jälkeen propaganda- ja vakoilukeinoin, että Helsinki oli pahoin tuhoutunut pommituksissa ja toista vastaavaa hyökkäystä ei sittemmin enää tehtykään. Sodan päätyttyä valvontakomission mukana Suomeen tulleet venäläiset sotilasviranomaiset olivat ällistyneitä todetessaan hyökkäysten aiheuttamat vähäiset vauriot kaupungissa. Heillä oli se käsitys, että pommitukset olivat tuhonneet kaupungin pahoin.

Vierailija

Mässäillään vain toisen maailmansodan tappioilla. Sama se kuka niitä aiheutti. Mieletön 1900-luvun alkuosa taisi olla alkusoitto länsimaisen kulttuurin häviämiselle ja muiden kulttuurien nousulle. Onneksi keksittiin ydinpelote, mikä piti sodan kylmänä Euroopassa ja länsimainen kulttuuri sai hengähdysaika ehkä sata lisävuotta.

de Selby
Seuraa 
Viestejä1231
Liittynyt16.3.2005

Tuli vaan mieleen notta, eikös osaltaan Saksan itärintaman sodalla ollut tarkoitus laajentaa resurssivaroja, joilla sotaa sitten oltaisiin paremmin käyty - myös länttä vastaan.

Siinä mielessä häviötä itärintamalla voitaneen yhä pitää käännekohtana. Jäi teräkset, nikkelit ja öljyt saamatta.

Vaikka sanonta kuuluukin, ettei yhden taistelun häviäminen tarkoita että koko sota olisi hävitty, niin silti sanonnasta huolimatta pienikin miestappio voi olla ratkaisevaa. Tappion pienuutta voi siis olla lukemat menetetyssä kalustossa tai miesmäärässä, mutta samaisen tappion suuruutta herrat kenraalit kuitenkin arvioivat sen strategisen merkityksen kannalta.

Jos itärintaman valloitus olisi onnistunut, ja vaikka länsi olisikin vyörynyt kohti Berliiniä, silloin olisi kuitenkin vastassa ollut kovempi Saksan puolustusvoima ja esim. Berliinin tilanne olisi pitkittyessään voinut päättyä toisinkin, tai sota olisi jatkunut vielä syvempänä idässä vielä pidempään.

Vaan eipä käynyt niin. Itään ne sakemannit lähtivätten kuin soitellen sotahan ja lopulta takkiin tuli joka tuutista.

EDIT: btw, ralf64 sisälsikö tuo Saksan 7 milj. kuollutta itärintamalla myös Saksan itäiset liittolaiset vai ei...? Vaikka ei kai tuolla väliä, ei niitä kai niin paljoa toisaalta ollut...

Gravity sucks.

Toope
Seuraa 
Viestejä23135
Liittynyt23.7.2006
ralf64
Overmans on lisännyt joukkoon myös ns. Volksturmin pikkupoikia ja vanhoja ukkoja riippumatta siitä voitaisiinko heitä pitää ainakaan kokonaisuudessa edes sotilaallisena voimana.

Minusta he olivat sotilaallista voimaa, merkityksetöntä ja toivotonta ihmishenkien haaskausta siinä tilanteessa toki kuitenkin. Irakilaiset, afganistanilaiset ja palestiinalaisetkin käyttävät alaikäisiä poikia aseinaan, he ovat silti sotilaallista voimaa. Monet Volksturmin sotilaista olivat toki Ensimmäisen maailmansodan veteraaneja, mutta kokeneita sotilaita silti. Kyllä he uhka liittoutuneille olivat, vaikkeivat Wehrmachtin tasoa, ei sitä silti voi pois laskea.

Sotilaallisista tappioista puhuttaessa unohdetaan helposti se, että länsivallat ottivat useimpien tutkimusten mukaan jopa lähes 9 000 000 saksalaista sotilasta vangiksi.

Mm. Anthony Beevorin mukaan sodan loppuvaiheessa suuria saksalaisyksikköjä pakeni pitkin vuotta 1945 länteen antautuakseen mieluummin briteille ja amerikkalaisille kuin puna-armeijalle. Ymmärrän tuon täysin.

Saksan ilmavoimien kalustotappiot keskittyivät ehkä 70%:sti länsivaltoja vastaan käytyyn ilmasotaan, jonka he tosiasiassa hävisivät jo syksyllä 1943. Syksystä 1943 lähtien nimittäin Luftwaffe käytti päivähävittäjistään peräti 2/3 pelkästään USA:n 8. ilma-armeijaa vastaan.

USA:n ja Britannian ilmavoimat olivat aika eri luokkaa venäläisiin verrattuna. Ei puna-armeijan ilmavoimat juurikaan kyennyt muuhun kuin taktiseen pommitukseen, se ei strategista pommitusta Saksan siviilikohteisiin ja teollisuuskohteisiin kyennyt juurikaan suuntaamaan. Täten oli luonnollista, että Luftwaffe oli pääosin lännessä.

Länsivallat, ensisijassa USA aiheutti näin ollen välillisesti myös melkoisen osan Saksa tappioista myös itärintamalla. Tätä on turha kiistää.

Toisen rintaman avaaminen toki helpotti puna-armeijaa valtavasti, en silti usko, että se lopulta olisi muuttanut Saksan häviötä, vähän lykännyt toki. Tyrmäys tapahtui jo vuoden 1943 taisteluissa, Saksa ei sitä ehkä vielä tajunnut.

Neuvostoliiton osuuden ylikorostaminen kuuluu jälkistalinistiseen neuvostoliittolaiseen sotamytologiaan.

Se, että myönnetään NL:n suurin osuus Saksan kaatamisessa ei minusta ole valtion tai järjestelmän ylistämistä. Itse pidän NL:a Hitlerin Saksaan verrattavana valtiona ja nyky-Venäjää uusfasistisena ja isovenäläisenä wanna-be-imperiumina.

Olen silti sitä mieltä, että suurin kiitos Hitlerin lyömisestä kuuluu Neuvostoliitolle, jotain hyvää siis siinäkin...

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Vierailija

Tuo 7 miljoonaa on arvio kaatuneista ja vangeiksi jääneistä saksalaisista itärintamalla. Jossainmäärin kuvaavaan on esim seuraavat tiedot Saksan kahdesta liittolaisesta Unkarista ja Romaniasta.

Unkari: taisteluissa kaatuneita 110 000
-kadonneita tai vankeudessa kuolleita 200 000

Romania: taistelussa NL vastaan kuolleita 72 000. Saksaa vastaan kuolleita 21 000. Neuvostoliiton vankileireillä kuolleita 200 000. Saksalaisten vankeudessa kuolleita 15 000.

Kuten huomaamme. Nämäkin luvut puhuvat puolestaan. Jos länsiliittoutuneet olisivat kohdelleet vangittuja saksalaisia samalla tavoin kuin venäläiset ei puhuttaisi mitään siitä, että Saksan sotilaallisista tappioista jopa 85% tuli itärintamalta. Tuollaiset luvut ovat silkkaa neuvostoliittolaista sotahistorian mytologiaa.

------------------------------------------

Jossitella voidaan itärintaman tapahtumilla yleensä. Oma hämmästykseni on ollut jo pitemmän aikaan se miten puoliliekillä suursotaan Saksa lähti. Vielä 1941-42 Saksa valmisti huomattavasti vähemmän lentokoneita kuin esim Britannia. Vasta Speerin tultua varustelun johtotehtävään tilanne muuttui. 1943 lentokoneita valmistettiin jo melkein yhtä paljon kun kahtena edellisenä vuonna yhteensä. Saksa alkoi käydä todellisella potentiaalilla sotaa siinä vaiheessa kun se oli kertakaikkisesti myöhäistä. Lentokone- ja panssarituotanto saavutti huippunsa kun viholliset jo kolkuttelivat maan rajoja ja polttoainehuolto oli synteettisen valmistuksen varassa.

Ja vaikka asiata millä tavalla kääntelisi, niin Saksan voimavarat eivät kertakaikkisesti olisi riittäneet USA:ta vastaan. Saksalla olisi ollut tekemistä jo Brittiläistä Imperiumiakin vastaan. Liittoutuneiden asetuotannosta (ml merivoimat) muodosti USA: tuotanto lähes 60%. Loput jakaantuivat pääasiassa Britannian, Kanadan, Australian, Intian ja Neuvostoliiton kesken. Neuvostoliiton armeija liikkui amerikkalaisilla kuorma-autoilla eteenpäin. Mikäli USA ei olisi näitä toimittanut olisi Neuvostoliitto joutunut hankkimaan tilalle miljoonia hevosia ja joutunut hommaamaan näille syömistä. Tätä ei neuvostoliittolainen sotahistoria mielellään halua muistella.

[size=85:3vp79zso]Falaise heinäkuu 1944. Ei kymmeniä tuhansia kaatuneita vaatinutta uraaa-hyökkäystä. Vaan tehokkaasti ilmasta ja maasta rajulla keskitetyllä tulella aikaansaatu täydellinen katastrofi Saksan 7. armeijalle (15 divisioonaa).[/size:3vp79zso]

[size=85:3vp79zso]Venäläistä tykinruokaa matkalla rintamalle. Varovaisten arvioiden mukaan 13½ miljoonaa sotilasta kuoli tolkuttomissa massahyökkäyksissä. Heistä Beevorin mukaan yli 400 000 teloitettiin pakoilun, pelkäämisten ja tottelemattomuuden vuoksi. Tappiot olisivat olleet vielä kamalammat ellei USA olisi avustanut teknologisesti Stalinin sotakonetta massiivisella avulla.[/size:3vp79zso]

Vierailija
anomalia

Se oli Mannerheimilta viisas ja kaukokatseinen strateginen päätös. Näin Neuvostoliitolle ja Stalinille ei syntynyt sen suurempaa kostamisen tarvetta Suomea kohtaan.



Yritys oli kyllä hyvä. Ja Katynin leirikin oli valmiiksi katsottu "valkobandiittiupseereja" varten. Luojan kiitos puna-armeija ei ollut alkuunkaan samaa tasoa kuin britti- ja jenkkiarmeija.

Vierailija
Toope
Mm. Anthony Beevorin mukaan sodan loppuvaiheessa suuria saksalaisyksikköjä pakeni pitkin vuotta 1945 länteen antautuakseen mieluummin briteille ja amerikkalaisille kuin puna-armeijalle. Ymmärrän tuon täysin.

He pelkäsivät kostoa. Heillä ei ollut syytä olettaa, että venäläiset olisivat kohdelleet saksalaisia sotavenkeja yhtään paremmin kuin niitä satoja tuhansia vankileireillä nälkäännäännytettyjä venäläisiä sotavankeja.

Toope
Se, että myönnetään NL:n suurin osuus Saksan kaatamisessa ei minusta ole valtion tai järjestelmän ylistämistä. Itse pidän NL:a Hitlerin Saksaan verrattavana valtiona ja nyky-Venäjää uusfasistisena ja isovenäläisenä wanna-be-imperiumina.

NL:n ratkaiseva osuus Saksan lyömisessä on kiistatonta. Normandian maihinnousua olisi tuskin pystytty edes tekemään, ellei Saksan päävoima olisi ollut sidottuna idässä raskaitten tappioitten kuluttamana.

Vierailija

NL:n edellytykset menestykselle olisivat olleet aika kehnot ellei esim. Luftwaffen olisi pitänyt siirtää 2/3 päivähävittäjistä pelkästään USA:n 8.ilma-armeijaa vastaan. Ja lisäksi oli kyettävä edes yrittämään suojata saksalaisjoukkoja Italiassa, Välimerellä, Norjassa jne...

II maailmansodassa ilmaherruuden saavuttaminen oli edellytys suuri suuntaiselle menestyksekkäälle hyökkäykselle. Niin se vain on.

Vierailija

Toisen maailmansodan historiasta kiinnostuneille suosittelen vanhana Usenetin veteraanina nyyssiryhmää:

http://groups.google.fi/group/soc.histo ... fi&lnk=srg

Sinne toki pääsee perinteisillä nyyssittimilläkin erilaisten webbiportaalien lisäksi, joista Google Groups (ent. Deja News) on nykyisin suosituin. Toisin kuin useimmat nyyssiryhmät, se on moderoitu, mikä takaa keskustelun ammattimaisen tason. Siellä on muuten muutamia todella asiantuntevia suomalaisia mukana. Mainitaan nyt Jussi Jalonen, kun hän todennäköisesti pomppaa ensimmäisenä silmiin, jos käytte siellä.

Ralf64:lle suosittelen kysymyksen heittämistä tuolle foorumille. On sitä siellä aiemminkin käsitelty vuosien aikana eri puolilta moneen kertaan ja jonkinlainen konsensus lienee, että kyllä Saksa ehti ensiksi hävitä sodan itärintamalla. Varmaan olisi hävinnyt länsirintamallakin (ja niinhän siinä kävi) ihan ilman neukkujen panosta USA:n tultua mukaan. Kurskin jälkeen natsit olivat mennyttä ja hyvä niin. Parasta tietysti olisi ollut, että myös konfliktin toinen osapuoli (kommunistinen Neuvostoliitto) olisi häipynyt historiasta saman tien, mutta...

Neukkujen ilmavoimien huono suorituskyky on myös näköjään hyvin tunnettu asia sotahistoriassa. Mutta muistetaanpa, että myös suuri brittiläinen sotasankari "Bomber" Harris enimmäkseen onnistui tappamaan saksalaisia siviilejä terroripommituksillaan.(Heh(?), kannattaa myös lukea Kurt Vonnegutia, Teurastamo 5). Pommitukset eivät juurikaan vaikeuttaneet Saksan sotateollisuutta. Ne jotka epäilevät kommenttiani ohjaan keskustelemaan mainitsemaani nyyssiryhmään.

Hitler ei muuten tehnyt mitään evakuoidakseen siviililejä etenevän Puna-armeijan edestä. Toisin meni meillä Suomessa. Hitler tapatti ja raiskautti noillakin päätöksillään satoja tuhansia saksalaisia siviilejä. Määrällisesti toki pieni rikos verrattuna juutalaisten, slaavien, romanien, homojen, kehitysvammaisten ym muiden "ali-ihmisten" kohtaloon natsivallan aikana.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat