Kuolemanpelko

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Otsakkeen aihetta on palstan kirjoituksissa usein käsitelty.
Tarkoitukseni on vetää aihe yhden otsakkeen alle.

Kuolemanpelko.

Miten eri ihmisryhmien suhtautuminen omaan kuolemaansa näkyy tutkimuksissa?
Miten kuolemanpelon koemme?
Sanonta: " Pelkuri kuolee joka päivä, rohkea vain kerran" on vain lennokas sanonta. Ei muuta.
Itse olen kokenut muuttuvan suhtautumiseni lähestyvään kuolemani ikäkausien muutoksena.
Karkeasti sanottuna, nuorena tunsin välillä voimakasta kuolemanpelkoa (evoluution luoma itsesuojelu), mutta kun kuolema vanhemmiten on ajankohtaisempi, niin en tunne tuota tunnetta laisinkaan.
Kuolemaan usein liittyvää fyysistä ja henkistä kärsimystä pelkään, en itse kuolemaa.

Puberteetti-ikäisenä tunsin kuolemankaipausta

Sivut

Kommentit (40)

Vierailija

En pelkää kuolemaa, vaikka ajatus siitä, että itse menettää merkityksensä ja maailma vain jatkaa eteenpäin tuntuukin oudolta ja ehkä jopa ahdistavalta. Olen vielä 19 ja onhan tuota elämää toivottavasti vielä reilusti jäljellä ja useimpien ikäisteni tapaan tuota kuolema asiaa tuleekin harvemmin pohdittua.

Vierailija

Ihmisen itsesuojeluvaisto on eräänlainen henkinen immuunijärjestelmä,
"Pelkuri" omaa kehittyneen itsesuojeluvaiston ja voitaan olettaa, että "pelkuruus" ihmisessä on ylikehittyneen itsesuojeluvaiston tuote.
Iän myötä ihmisen itsesuojeluvaisto heikkenee kuolemanpelko sen mukana.
Mä vaan mutuilen omasta päästä.

Vierailija

Valitettavasti "ystäväni" jälleen heräsi henkiin ja entistä agressiivisempana. Odottelen tutkimukksia ja tuloksia ja mahdollisia toimenpiteitä. Lähinnä siksi haluaisin elää jonkun vuoden, että saisin seurata jälkikasvun kehitystä ja toivoisin, että minut saataisiin vielä sellaiseen kuntoon, että elämä olisi mielekästä. En tiedä elänkö kaksi viikkoa, kaksi kk tai mahd. parhaassa tapauksessa vuoden kaksi.

Haluaisin tämän loppuajan olla niin vähän taakaksi läheisille kuin mahdollista. Turhaa kitinää haluan välttää.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Yritän suhtautua elämään kevytmielisesti ja välinpitämättömästi ihan siitä syystä että jos elämän ottaisi vakavasti ja alkaisi pelätä kuolemaa, ahdistus olisi mielettömän suuri. Koska ainoa varma asia elämässä on kuolema, se tulee joskus. Ja se voi tulla milloin vain, vaikka kahden sekunnin kuluttua. Kuolemaa ei kannata yrittää pakoilla, elämästä ei tulisi mitään. Joten on pakko suhtautua elämään välinpitämättömästi, muuten sekoaa, masentuu, flippaa ja kuolee ahdistukseen.

Toki se harmittaa kun ei tiedä mitä sitten tapahtuu, jotenkin olisi kurjaa vain lakata olemasta, maatua pois, yksinkertaisesti kadota. Ei se olisi kivaa.. tai ei sillä oikeastaan muuten mitään väliä olisi, muttakun elämä tuntuisi niin turhauttavalta jos kaikki muistot ja kokemukset otetaan pois, vedetään vessanpöntöstä alas. Itse en ainakaan edes halua tulla onnelliseksi, koska en halua sitä menettää. Mieluummin menetän kurjuuden. En tiedä, jokin siinä vain on. Kun kuvittelen elämääni tulevaisuudessa.. jos olisin saanut perheen, hienon omakotitalon.. olisin varakas.. ihana vaimo jota rakastan, lapsia.. hienompi auto kuin naapurilla.. paljon ystäviä ja kaikki hyvin, ihanteellisesti.. mukava työ.. sitten kuolisin. Lakkaisin olemasta. Jostain syystä vain koen sen mielessäni turhauttavaksi, enkä jaksa pyrkiä onneen kovin aktiivisesti.

En muista mitä minun piti sanoa tai mitä yritän sanoa, liittyikö tämä edes aiheeseen..

くそっ!

rcislandlake
Seuraa 
Viestejä2683
Liittynyt3.10.2006

Kuolema - tuo ainoa väistämätön. Käytyäni pariinotteeseen "rajalla" en osaa sitä pelätä laisinkaan. Toisaalta, elän jokaisen päivän tietäen, että se voi olla se viimeinen. Itse tapahtumana kuolema on mielenkiintoinen. Milloin ihminen kuolee ? Kuoleeko ihminen silloin kun sydän pysähtyy ? Pysähtyvätkö aivot samalla sekunnilla ? Mitä tapahtuu, jos aivoihin osuu luoti ja sydän jatkaa pumppaamista ?

Kuolema tapahtumana. Jos jätetään keskustelun ulkopuolelle tuonpuoleisuusmahdollisuus, kuoleman luonne muuttuu lopullisuudeksi, häviämiseksi. Jos taas tuonpuoleisuuden mahdollisuus otetaan mukaan, kuolema saattaa muuttua vain tietyksi vaiheeksi. Ennen vanhaan "tiedettiin" kuka pääsi paratiisiin ja kuka ei. Sen näki kuolemankangistamista kasvoista. Vääristyneet (ts. kauhistuneet) kasvot merkitsivät sitä pahempaa kohtaloa. Tällaisen henkilön kasvot peitettiin hyvin pian. Onnelliseen hymyyn päättynyt elämä merkitsi parempaa kohtaloa.

Jos minä saisin seurata kuolemani hetkeä ulkopuolisena tarkkailijana, toivoisin kuolemani olevan arvokas. Sellainen voisi olla rauhallinen nukkuminen tai taistelussa kaatuminen. Jos edellämainitut eivät toteutuisi, toivoisin että kuolemani ei ainakaan olisi nolo ja arvoton. Epämiellyttävä kuolema voisi olla itkuinen mieli ja housuihin ulostaminen samalla esimerkiksi jonkin pitkäaikaisen sairauden murtamana. Yhtähyvin kuolema voisi olla nopea, raju ja huomaamaton, mutta ei tuskallinen, pitkä ja epävarma. Lisättäköön, että en ikinä, suuresti elämää arvostavana, riistäisi henkeä itseltäni.
Jos ei oteta huomioon omakätistä vaihtoehtoa, kukaan ei päätä kuolemanhetkestään itse. Siksipä kuolema on sellainen, kun se on omista ajatuksistani ja toivomuksistani huolimatta. Tärkeämpää on ajatus, minkälaisen muiston jätän itsestäni jälkeenjääville. Jäivätkö he kaipaamaan minua vai haluavatko he unohtaa minut ? Sen kun vielä tietäisin etukäteen, ennen kuolemaani.

rc

Parempi on olla sanomatta mitään, jos ei ole mitään sanottavaa. Keskustella voi aina.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Se on paree piellä lätsästä kiinni ku kohalle sattuu sillä siitä alkaa seikkailu! Ja jos ei alakkaan nii ei sitä ite sitte enää tiijä. Nii että ei muutaku lippa suoraan ja hokkarit kohti Otavaa!

Hämmentää.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
rcislandlake

Jos minä saisin seurata kuolemani hetkeä ulkopuolisena tarkkailijana, toivoisin kuolemani olevan arvokas. Sellainen voisi olla rauhallinen nukkuminen tai taistelussa kaatuminen. Jos edellämainitut eivät toteutuisi, toivoisin että kuolemani ei ainakaan olisi nolo ja arvoton. Epämiellyttävä kuolema voisi olla itkuinen mieli ja housuihin ulostaminen samalla esimerkiksi jonkin pitkäaikaisen sairauden murtamana. Yhtähyvin kuolema voisi olla nopea, raju ja huomaamaton, mutta ei tuskallinen, pitkä ja epävarma.



Minuakin inhottaa epäkunniallinen kuolema. Kurjaa nähdä jotain aivomössöksi liiskaantuneita ihmisiä kuolonkolareissa, siitä on arvokkuus kaukana kun silmät pursuaa musertuneesta pään jämästä ja jalka on jossain niskan takana. Jokin Lord of the ringst -tyylin mukainen arvokas kuolema olisi hyvä.

くそっ!

Vierailija

Terveet elinvoimaiset ihmiset kokevat kuolemanpelkoa. Kuolemanpelko on osa itsesuojelua. Kuolemanpelon kanssa pitää osata elää ja tilanteen mukaan hallita sitä. Kuolemanpelko estää sinua ajautumasta vaaratilanteisiin, mutta vaaratilanteissa tuo tunne pitää pystyä pitämään taka-alalla.

Vierailija

En pelkää kuolemaa...
Ainoastaan sitä miten kuolen.
Väkivaltainen kuolema on pahin ajatus.
Ainakin jos se tapahtuu jotenkin hitaasti koko ajan kipua tuntien.
Todella peloittava ajatus.

Parempi kai vaan olla miettimättä.

Vierailija

What is love?"
"The total absence of fear," said the Master.
"What is it we fear?"

"Love," said the Master.

(Anthony de Mello)

Kuoleman pelko on elämän pelkoa.

Juna ei pysähdy ennekuin päätepysäkillä, estääkö se sinua katsomasta ulos, nauttimaan maisemista, ehkä... se mitä matkallasi ikkunoista näit oli vain dualistisen mielesi heijastus, siitä mikä päätepysäkillä odottaa...

http://www.youtube.com/watch?v=CRODW8Vh-MQ

T:Black Raven

Vierailija

"Turhaan ihminen iäisyyt' halaa,
tyhjästä tullut ain' tyhjyyteen palaa."

Moni ei kyllä ymmärrä sitä kuinka totaalinen loppu kuolema taitaa olla, tai paremminkin, voi olla. Eihän sitä koskaan tiedä mitä sitten tapahtuu. Krapulassa näiden juttujen kelailussa menee kyllä paniikkimoodiin nopeasti, silloin voi jotenkin elävämmin kokea kuolemistilanteen. Jos nyt niin voi sanoa.

el6
Seuraa 
Viestejä1457
Liittynyt12.2.2007

Paskan väliä, oon ollut kuoleman kanssa pari kertaa silmätysten, ei pelota. Se mikä pelottaa, on jäädä täysin toisista ihmisistä riippuvaiseksi ts. menettää itsemäärämisoikeutensa jostakin syystä.

Vanhuus, sairaus, onnettomuus, kyllä mä silloin kaipaisin asettani.
Sori jos kuulostan nihilistiltä, olen kuitenkin enemmän ns. inhorealisti

.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat