Universumin takana oleva älykkyys (ihminen mukaanluettuna)

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ihmisäly kaikessa nokkeluudessaan ei selvästikään ole laittanut kokoon maailmankaikkeutta, ei edes yhtä ainutta osasta siitä.

Miten?

Onko minun ihmisälyni vedettävä tästä johtopäätös, että kaiken luonnon takana oleva äly on suurempi ts. älykkäämpi kuin ihmisen aivotoiminta tai tietoisuus, sulkien sen sisäänsä kuten ihmismieli sulkee sisäänsä jonkun ajatuskuvan, tai niinkuin vaikka aikuinen katsoo lapsen touhuja ymmärtäväisenä laajemmasta kokemuskentästään käsin?

Onko ihmisen äly, joka on tiettävästi peräisin maasta kuten ihminenkin, itse asiassa taantuma korkeammasta älykkyydestä?

Missä minulla vuotaa? On niin vaikea joskus nähdä täältä sisältäpäin.

Kommentit (9)

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621
Liittynyt4.10.2007

Ihminen ei voi koskaan oppia ymmärtämään täysin itseään vaan siihen tarvitaan huomattavasti korkeampi älykkyys koska täytyisi tarkastella asioita oien ajatusten ulkopuolelta. Ehkä tulevaisuudessa jokin keinoälykkyys voisi oppia ymmärtämään meitä.

Sama juttu se on maailmankaikkeuden deternistisessä ymmärtämisessä. Tarvittaisiin tarkastella maailmankaikkeutta ulkopuolelta joka eiliene mahdollista.

Vierailija
Barbaari
Ehkä tulevaisuudessa jokin keinoälykkyys voisi oppia ymmärtämään meitä.



Tai ne henkilöt, jotka eivät enää sovi lajimääritelmään "Homo sapiens sapiens" muuttuneiden ominaisuuksiensa takia.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Ihmie
Onko ihmisen äly, joka on tiettävästi peräisin maasta kuten ihminenkin, itse asiassa taantuma korkeammasta älykkyydestä?

Me ollaan kaikki vaan osasia ja palasia yhdestä kokonaisuudesta, Maailmansielusta. Ei me olla taantuma, vaan yksi aspekti isommasta, kaiken kattavasta kokonaisuudesta.

Hämmentää.

Vierailija
Barbaari: Ihminen ei voi koskaan oppia ymmärtämään täysin itseään vaan siihen tarvitaan huomattavasti korkeampi älykkyys koska täytyisi tarkastella asioita omien ajatusten ulkopuolelta. Ehkä tulevaisuudessa jokin keinoälykkyys voisi oppia ymmärtämään meitä.

Sama juttu se on maailmankaikkeuden deternistisessä ymmärtämisessä. Tarvittaisiin tarkastella maailmankaikkeutta ulkopuolelta joka eiliene mahdollista.




Ihmisinähän me nimenomaan pystymme näkemään ajatuksemme, sisäisesti näkemään ja tiedostamaan tekemisemme ja olemisemme? Se on jotain aika merkittävää, johon tulisi kiinnittää huomiota mielestäni. Ehkäpä ihmisen itsetietoisuudessa piilee huomattava väylä jonnekin. .

Vierailija
Ihmie
Ihmisäly kaikessa nokkeluudessaan ei selvästikään ole laittanut kokoon maailmankaikkeutta, ei edes yhtä ainutta osasta siitä.

Onko minun ihmisälyni vedettävä tästä johtopäätös, että kaiken luonnon takana oleva äly on suurempi ts. älykkäämpi kuin ihmisen aivotoiminta tai tietoisuus, sulkien sen sisäänsä kuten ihmismieli sulkee sisäänsä jonkun ajatuskuvan, tai niinkuin vaikka aikuinen katsoo lapsen touhuja ymmärtäväisenä laajemmasta kokemuskentästään käsin?




Se että ihminen ei ole tehnyt maailmankaikkeutta, ei tarkoita sitä että joku muu olisi sen tehnyt.
Mikään tapahtuma alkuräjähdyksen jälkeen ei ole vaatinut mitään ohjausta vaan kaikki on sujunut gravitaation ja muiden aineen ym. ominaisuuksien vuoksi ihan itsestään.
Kannattaa ottaa asioista selvää niin kokonaisuus hahmottuu ja voi päästä uskovaisuudesta eroon.

Vierailija

fenomenologi;

En minä usko, ihmettelen vaan. Ihmeellistä löytää itsensä tällaisen havaintokapasiteetin keralla tämän kaiken keskiöstä, ikään kuin jonkinlaisena peilinä, jonka kautta maailmankaikkeus näkee itsensä.

Edit: Tänään tajuttuani itsetietoisuuden ihmisen ydinominaisuudeksi, olen harjoitellut jokahetkistä itseni tiedostamista ja sen myötä todennut kaksi vetovoimaa ja taipumusta: eläimellisen ja inhimillisen. Eläimellinen taipumus on vaipua mekaanisuuteen ja tiedostamattomuuteen; kellua mekaanisten virtausten, impulssien ja tottumusten mukana todellisuudessa itsensä unohtaen. Toinen on kyky tietoisuuteen, ja se tekee meistä ihmisiä; kyky valaista oma sisäinen tila tietoisuudella, jolloin minä tiedän, mitä teen ja olen enenevässä määrin vastuussa siitä, mitä minun kauttani tapahtuu. Ongelmat vähenevät silloin automaattisesti ja olemiseen avautuu uusi ulottovuus, kun en ole enää sokeasti vieraiden impulssien talutusnuorassa.

Vierailija

Huomaamme vähitellen massatietoisuuden muuttuvan. Ihmiset alkavat ymmärtää ja huomata, että asioita motivoi enemmän sisäänpäin katsominen. Valintoja ja suhteita tarkastellaan todellisen arvon ja samanarvoisuuden näkökulmasta. Sitä arvioidaan uudelleen, mikä ei ole ollut tasapainossa antamisessa ja saamisessa.
Näin toimien näiden uusien näkökulmien perusteella, on halua siirtyä tähän uuteen ryhmätietoisuuteen ja kokonaisuuden hyvään. Näin koetaan herääminen sielutietoisuuteen. Tulee esiin aitoa halua suurempaan palvelemiseen. Siirrytään pikkuminän - minä, minä, minä - yli huomioimaan laajempaa näkökulmaa.
Korkeamman ja alemman tahdon siirtymässä alamme käsittää, että luottaminen sisäisyyteen on haluttavampaa kuin katsominen itsemme ulkopuolelle varmistuksen saamiseksi tai korvaamaan itsetunnon puutetta.
Ulkoiseen maailmaan luottamisen epäilys kasvaa. Ihminen alkaa nähdä, miten omat halut eivät oikeasti ole tyydyttäviä. Tämä innostaa suureen määrään irtipäästämistä kun alkaa käsittää, missä kohtaa on luopunut henkilökohtaisesta vallasta. Erottelukyky vahvistuu.
Ajan kuluessa ihmiset alkavat tutkia useampia vaihtoehtoja ja menevät asioihin mukaan tietoisemmin.
Korkeammalle kehittyneet sielut löytävät lisää luovuutta, mielikuvitusta ja vahvuutta, mistä eivät ole tienneet.
Luottamus ja sitoutuminen täydellisemmin elämään voimistuu ja löydämme siitä enemmän tyydytystä. Tätä tapahtuu erityisesti ryhmäponnisteluissa.
Maailmassa yhä useammat ihmiset ja ryhmät kurkottavat kohti toisiaan. Tästä tulee yhä yleisempi elintapa. Kun sielukokemuksemme yhdistyy fyysisyyteen alamme tuntea itsemme yhä enemmän ihmiskuntana lähteeksi, enemmän rakkauteen yhdistyneeksi voimaksi.

Nämme myös maailman johtotiimin toimivan äärialueilla ja -tavoilla. He eivät halua menettää massojen hallintaa.

Uusimmat

Suosituimmat