Uskallus puhua vieraille avoimesti

Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Olin äsken tupakalla ja siellä oli 15 metrin päässä myös naapuri tupakalla ja sitten tuli päähän ajatus että jos menisi sen luo ja sanois "mä oon ihminen ja sinä olet ihminen, puhutaan jostain"
Mutten uskaltanut

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Sivut

Kommentit (16)

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Siitä tulikin ajatus että pitäiskö hommata uusi päivä kalenteriin jolloin kaikki olis esteettömiä ja uskaltais tällaista?

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Pelottaisi ajatus että tuo ihminen katsoisi hämmentyneenä ja hymähtäisi jotain "just.." ja heittäisi tupakin maahan ja lähtisi pois.. siitä jäisi paha mieli.

くそっ!

Vierailija
Ronron
Pelottaisi ajatus että tuo ihminen katsoisi hämmentyneenä ja hymähtäisi jotain "just.." ja heittäisi tupakin maahan ja lähtisi pois.. siitä jäisi paha mieli.

Tätähän tässä varmaan on juuri yritetty välttää.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Ei perkele että tää maailma on hauska kun ei edes voi puhua asioista ilman että pelkää jotain, kylhän me puhutaan muttei kovin vaivattomasti, me ei osata. Jotkut ehkä osaa mutta tyylipuhtaasti ei tarvikkaan ja se on mun pointti. Jos munaa itsensä sillein että sanoo jotain vähän oudolla sävyllä tai jotain niin johan kaikki alkaa tuntemaan häpeää. Mun naapurikin puhuu oudosti mutta ei se minua haittaa. Ilmaisutaidon tunneilla pitäisi opettaa ihmistä olemaan myös outo - taitaa amerikkalaiset puhtaaksi nypityt TV-sarjat nostaa riman korkealle kun siellä kaikki sujuu niin kuin pitää.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006
deep'n'dark
Siitä tulikin ajatus että pitäiskö hommata uusi päivä kalenteriin jolloin kaikki olis esteettömiä ja uskaltais tällaista?



Kunhan et muista hävetä. Puoli vahingossa sanoin hiljattain: "Moriettens". Uudelle tapaamalleni immeiselle, vaikka olisi fiktiivisempikin hahmo voinut ollla, pitänyt olla.

Hyvin polkee.

Vierailija
deep'n'dark
taitaa amerikkalaiset puhtaaksi nypityt TV-sarjat nostaa riman korkealle kun siellä kaikki sujuu niin kuin pitää.


Se onkin käsittämätöntä miten ihmiset ja varsinkin elämää kokemattomat nuoret ottaa roolimallinsa, elämänkatsomuksensa ja odotuksensa suoraan jostain dawson´s creekista...

Sitten ihmetellään, kun jokin asia, kuten ihmissuhteen loppu ei sujukkaan niin tyylipuhtaasti kuin elokuvissa tai iltapäivälehdissä (lööp: Olen kasvanut ihmisenä ja olen vahvempi ja blaah blaah blaah.....)

Mistäs nuoriso ennen massamediaa otti oppinsa ja roolimallinsa? Kansantaruista?

Elämän kai pitäis olla nykyään jotain Matti Nykästä että kaikki tuntuisi joltain...

Hyväksytään myös se puhumattomuus samalla tavalla kuin hyväksytään se kun joku tulee puhumaan sulle avoimesti.

Edit:
Tarkoitan siis sitä että jokainen olkoon oma itsensä. Naamioitukoon mahdollisimman vähän kuorensa taakse.Helppoako?
Ajatelkaamme että ruumis on kuin haarniska. Sielun suoja.
Mitä enemmän sulla on haarniskaa päällä, sitä vaikeempi on toisten erottaa millainen oikeasti olet. Tällä ei tunnetusti juurikaan saavuta mitään.

Vierailija
deep'n'dark
Olin äsken tupakalla ja siellä oli 15 metrin päässä myös naapuri tupakalla ja sitten tuli päähän ajatus että jos menisi sen luo ja sanois "mä oon ihminen ja sinä olet ihminen, puhutaan jostain"
Mutten uskaltanut



Juu, no mullakin on ollut välillä ajatuksia, että olis kiva vain alkaa juttelemaan jollekin ihmiselle, mutta olen hemmetin ujo. Mulla on joskus todella paljon vaikeuksia jutella puolitutuille ihmisille (en saa yhtäkään selvää sanaa suustani, naksuttelen ankarasti sormia ja todennäköisesti punastelenkin).

Niin, jos joku olisi tullut höpöttämään mulle jotain ihmisistä ja puhumisesta, olisin vinkaissut ja lähtenyt pakosalle.

Vierailija
varpunen

Juu, no mullakin on ollut välillä ajatuksia, että olis kiva vain alkaa juttelemaan jollekin ihmiselle, mutta olen hemmetin ujo. Mulla on joskus todella paljon vaikeuksia jutella puolitutuille ihmisille (en saa yhtäkään selvää sanaa suustani, naksuttelen ankarasti sormia ja todennäköisesti punastelenkin).



Ite oon yrittäny miettiä juuri asiaa toisinpäin tällaisten "vikojen" kohdalla. Ne viat käyttäytymisessä tai fyysisissä ominaisuuksissa ovat vikoja ainoastaan sen vuoksi, koska oletamme että meidän pitää olla jonkin tietynlainen.

Varpunen:
Punastele jatkossakin ihan rauhassa ja napsuttele sormia. Ajattele ennemmin että ne ovat ominaisuuksia sinussa, ennemmin kuin jotain mitä pitää hävetä. Jotain kaunista ja ainutlaatuista, jota toiset yrittää peitellä. Elä lähde siihen mukaan.

Mullakin on kaikenlaisia kivoja ominaisuuksia, jota ennen häpesin (ja häpeän vieläkin joskus) mutta se on ainakin mulla auttanut kun hyväksyy ne osana itseään eikä pidä vikoina itsessään.

Vierailija
Ronron
Pelottaisi ajatus että tuo ihminen katsoisi hämmentyneenä ja hymähtäisi jotain "just.." ja heittäisi tupakin maahan ja lähtisi pois.. siitä jäisi paha mieli.



"just" Oooh! puhuuks' suomalainen noin paljon tuntemattomalle??? Eihän suomalainen edes hymyile tai katso siihen suuntaan josta toinen sanoo jotain...

Vierailija
ronko7eus

Varpunen:
Punastele jatkossakin ihan rauhassa ja napsuttele sormia. Ajattele ennemmin että ne ovat ominaisuuksia sinussa, ennemmin kuin jotain mitä pitää hävetä. Jotain kaunista ja ainutlaatuista, jota toiset yrittää peitellä. Elä lähde siihen mukaan.

Mullakin on kaikenlaisia kivoja ominaisuuksia, jota ennen häpesin (ja häpeän vieläkin joskus) mutta se on ainakin mulla auttanut kun hyväksyy ne osana itseään eikä pidä vikoina itsessään.




Kiitos rohkaisusta
Lisäksi voi toivoa, että juttukaveri huomaa hermostuneisuuteni, eikä häntä sen takia hermostuta niin paljon

Vierailija

Kyllä mä ainakin osaan katsoa ihmisestä päällepäin, voiko sille alkaa avautumaan tuntemattomana.

Kertaakaan en ole epäonnistunut aloituksessani. Toisaalta, en voi tietää montako kertaa olen arvioinut ihmisen kuuntelemattomaksi väärin perustein.

Avaan pelin usein avoimella kysymyksellä. En päästä vastausmahdollisuudeksi pelkkää Kyllä/Ei.

Vierailija
deep'n'dark
Olin äsken tupakalla ja siellä oli 15 metrin päässä myös naapuri tupakalla ja sitten tuli päähän ajatus että jos menisi sen luo ja sanois "mä oon ihminen ja sinä olet ihminen, puhutaan jostain"
Mutten uskaltanut

Hitto, tuo olisi kyllä hieno ajatus. Ittelle on jostain viimeaikoina jääny nainen tohon kainaloon.. ja sen tapauksessa ajattelin vaan kertoo aina suoraan miltä musta tuntuu ja puhua sille. Kävi miten kävi.

Joskus muistan olleeni semmonen mykkä ihmettelijä joka ei puhu oikein mittään. Sellanen saattaa joitakin pelottaa, kun ei tiedä yhtään mitä toisen päässä liikkuu. Tietenkin Suomessa kun ollaan, niin voi myös se ylenpalttinen pään avaaminenkin joitakin häiritä. Olen yrittänyt pysyä kohtuuden rajoissa.

Ja mikä hauskinta, tämä nainen on justiin samanmoinen ku minä oon (ollu) että ei puhu paljon mitään turhia, ku melkee kaikki aiemmat vastaantulleet tyttäret on ollu semmosia ylisosiaalisia höpöttäjiä.

Ronron
Pelottaisi ajatus että tuo ihminen katsoisi hämmentyneenä ja hymähtäisi jotain "just.." ja heittäisi tupakin maahan ja lähtisi pois.. siitä jäisi paha mieli.

Mutta toisaalta voi asennoitua jo valmiiks silleen et ei toivo liikoja, vaan "kokeillaan, eipä tässä mitään voi hävitäkään"-asenteella niin sitten tuntuukin hienolta jos löytää jonku juttukumppanin.

Olli V
Avaan pelin usein avoimella kysymyksellä. En päästä vastausmahdollisuudeksi pelkkää Kyllä/Ei.

Tuo on kyllä hyvä keino. Vastasi toinen mitä hyvänsä, voi siihen sitte asetella vielä jonku jatkokysymyksen.

Vierailija

Mistä mahtaa johtua suomalaisten suuri häpeä-ilmiö? Mitä pelkäämistä epäonnistumisessa on? Ei siinä ole mitään hävettävää.
Itse ainakin menen juttelemaan kenelle vaan, missä vaan ja koska vaan ilman, että edes miettisin:"Nauraakohan se mun jutuille/löytyykö yhteistä säveltä?" Tilanteeseen vaan mentaliteetilla:" Paskat jos menee suohon. Here goes nothing". Tämä tietysti edellyttää, että kyseinen henkilö vaikuttaa mielenkiintoiselta
Välillä tulee murahduksia, mutta yleensä keskustelu/läpän heitto lähtee käyntiin pienen alkutunnustelun jälkeen.
Ja mitäs sitten jos jäät tumput suorina ihmettelemään, kun toinen tallustaa pois päin mutisten jotain? Sen voi kuitata kylmästi itselleen:"Vituiks meni, ensi kerralla ehkä parempi onni. Tästä voi taas oppia jotain."
Ei minulla ainakaan kehkeydy mitään häpeän tunnetta epäonnistumisesta. Eikä mielestäni pitäisikään. Tyypillä saattoi olla huono päivä, krapula, murheita... Ei sitä kannata jäädä murehtimaan. Ei se tee Sinusta huonoa ihmistä, jos toinen ei ole halukas juttelemaan. Se on hänen murheensa. Ei muuta kun seuraavalla kerralla uutta matoa koukkuun ja rohkeasti juttelemaan. Tätä kun tovin harrastaa, niin kohta huomaa jo juttelevansa umpituntemattomien kanssa täysin luontevasti.
Omalla kohdallani olen huomannut, että kyky nauraa itselleen ja omille toilailuille poistaa häpeän tunteen. Myös epäonnistumisien hyväksyminen osana oppimista auttaa eteenpäin. Suurin osa ihmisten tekemistä keksinnöistäkin on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta.

Rohkeutta ja uskallusta höpöttää avoimesti "tuntemattomille"!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat