Onko sinulla useita persoonallisuuksia?

Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Olen huomannut että käyttäydyn pikkuveljen kanssa aivan eri tavalla kuin vaikkapa serkun kanssa. Jos olen kahdestaan pikkuveljen kanssa kotona, riehun, ääntelen, puhun outoja, pelleilen.. olen joku ihmeen sekopää. Ja toivon ettei kukaan ulkopuolinen näkisi. Sitten kun joku serkku tai muu tulee kotiin, olenkin rauhallinen, asiallinen, siivopuheinen, kohtelias ja aikuismaisempi. Suunnilleen samanlainen olen kaikkialla muutenkin ihmisten ilmoilla. Töissä olen vielä hieman erilainen ihminen, mutta sitä en osaa enää sanoin eritellä muusta persoonallisuudestani. Eli minulla on useita persoonallisuuksia, mutta en koe mitään niistä mitenkään muita oikeammaksi tai mitään niistä esittämiseksi. Tämä lienee aika normaalia eikös vain.

Mites teillä?

くそっ!

Kommentit (13)

Vierailija

Vähän kaikki käyttäytyvät eri seurassa vähän eri tavalla. Vai oletko joskus kuullut pienen lapsen äidin lepertelevän samalla tavalla kassaneidille, pomolle, asiakkailleen tai edes omalle aviomiehelleen, kuin lepertelee lapselleen?

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
Lieto
Vähän kaikki käyttäytyvät eri seurassa vähän eri tavalla. Vai oletko joskus kuullut pienen lapsen äidin lepertelevän samalla tavalla kassaneidille, pomolle, asiakkailleen tai edes omalle aviomiehelleen, kuin lepertelee lapselleen?



Ei mutta tuo nyt on eri asia.. kun äiti kyllä lepertelee lapselleen vaikka olisi muita ihmisiä läsnä. Hän ei yritäkään antaa ihmisille erilaista käsitystä itsestään. Minä lakkaan sekoilemasta kun joku muu kuin pikkuveli tulee paikalle. Toki tämä on ihan normaalia tämäkin, en sitä kiistäkään. Mutta mites teillä, montako persoonallisuutta erotatte itsestänne?

くそっ!

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

Jos hukkuu ajatukset eli toinen persoona alkaa elämään... (tilanne saattaisi olla vaikeampi)

Aloittajan setti viittaisi ihan normiin hieman tasapainottomaan ihmisolemukseen eli vähän liian revinnäinen, ollakseen tasainen yhdenlauseen mies. Ei viittaa pahempaan tilanteeseen, koska viesti oli kohtuullisen järkevä.

Fiksut pärjää aina. Use your brain.

Hyvin polkee.

Volitans
Seuraa 
Viestejä10670
Liittynyt16.3.2005

Hypnoosissa voidaan regression avulla saada esiin sivupersoonia suurella osalla ihmisistä. Tästä on Oulun yliopistossa väitelty tohtoriksikin (Reima Kampman - Hypnotically induced multiple personality).

Sivupersoonia näytti olevan enemmän älykkäillä ja henkisesti tasapainoisilla ihmisillä.

Vierailija
Ronron
Olen huomannut että käyttäydyn pikkuveljen kanssa aivan eri tavalla kuin vaikkapa serkun kanssa. Jos olen kahdestaan pikkuveljen kanssa kotona, riehun, ääntelen, puhun outoja, pelleilen.. olen joku ihmeen sekopää. Ja toivon ettei kukaan ulkopuolinen näkisi. Sitten kun joku serkku tai muu tulee kotiin, olenkin rauhallinen, asiallinen, siivopuheinen, kohtelias ja aikuismaisempi. Suunnilleen samanlainen olen kaikkialla muutenkin ihmisten ilmoilla. Töissä olen vielä hieman erilainen ihminen, mutta sitä en osaa enää sanoin eritellä muusta persoonallisuudestani. Eli minulla on useita persoonallisuuksia, mutta en koe mitään niistä mitenkään muita oikeammaksi tai mitään niistä esittämiseksi. Tämä lienee aika normaalia eikös vain.

Mites teillä?




Sosiaalipsykologiassa ei puhuta eri persoonista vaan rooleista. Rooliteorin mukaan mitään aitoa minuutta ei ole olemassa, vaihdamme roolia aina tilanteesta riippuen. Maski maskin päällä, kun kuorimme kaikki sipulin kuoret, niin mitään ei jää jäljelle. Eräänlaista rooliteoriaa pohti jo Adam Smith tutkiessaan markkinatilanteessa vaikuttavia rooleja, myöhemmin Charles Cooley kehitteli ns. peiliminäteoriaa, jonka mukaan käsityksemme itsestämme heijastaa muiden käsityksiä meistä, tämä korosti identiteetin ja minän syntyä sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta.

G.H Mead puuhaili myös tämän peiliminäteorian kanssa ja on huomattavasti tunnetumpi kuin Cooley, hän korosti tiettyjen ryhmien mielipiteiden vaikutusta yksilön minäkuvaan. Ihmisillä on kaikilla subjektiminä ja objektiminä. Meadin mukaan tietoisuus syntyy roolin omaksumisen välityksellä: omaksuessaan toisen roolin yksilö näkee itsensä toisen silmin, ylittää itsensä ja tulee oman havaintonsa kohteeksi. "itse" syntyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja vastavuoroisessa kommunikaatiossa. Toisin kuin Cooley Mead ei kuitenkaan kieltänyt itsereflektointia, vaikka tulkitsemme asioita "yleistetyn toisen" perspektiivistä, voimme käyttää vapaata tahtoa näiden ajatusten puntarointiin.

Näiden ajatusten pohjalta on pitkälti syntynyt myös rooliteoreettinen tutkimus sosiologiassa. Sosiaalinen rooli voidaan määritellä niiden odotusten ja normien kokonaisuudeksi, jotka meille annetaan yhteiskunnassa. Sosiologiassa roolit saatetaan jaotella karkeasti statusrooleihin (biologiset roolit), asemarooleihin (ammatti etc.) ja tilapäisiin rooleihin. En muista oliko muitakin määrittelyitä.

Vierailija
Ronron
Olen huomannut että käyttäydyn pikkuveljen kanssa aivan eri tavalla kuin vaikkapa serkun kanssa. Jos olen kahdestaan pikkuveljen kanssa kotona, riehun, ääntelen, puhun outoja, pelleilen.. olen joku ihmeen sekopää. Ja toivon ettei kukaan ulkopuolinen näkisi. Sitten kun joku serkku tai muu tulee kotiin, olenkin rauhallinen, asiallinen, siivopuheinen, kohtelias ja aikuismaisempi. Suunnilleen samanlainen olen kaikkialla muutenkin ihmisten ilmoilla. Töissä olen vielä hieman erilainen ihminen, mutta sitä en osaa enää sanoin eritellä muusta persoonallisuudestani. Eli minulla on useita persoonallisuuksia, mutta en koe mitään niistä mitenkään muita oikeammaksi tai mitään niistä esittämiseksi. Tämä lienee aika normaalia eikös vain.

Mites teillä?


Onko tässä kenties taka-ajatuksena puolustella jossakin tilanteessa oman itsen käytöstä? Eikös juuri tällainen multipersoonallisuuden pohtiminen osoitakin sitä, että ihminen ei halua elää ihanteellista elämää, joka on sitä, että tekee vähemmän yleviä tekoja ja sitten selittelee niitä sillä, että ihmisessä on monta personallisuutta, joista yksikään ei halua ottaa vastuuta.

Jos nimittäin ihminen toimi vastuullisesti, niin silloin hän ei voi ajatella olevansa multipersoonallisuus.

Itse totesit, että "en koe mitään niistä mitenkään muita oikeammaksi tai mitään niistä esittämiseksi"

Miten tämä on mahdollista? Miten voit puhua personallisuudestasi ulkopuolisena? Jos taasen puhuit tuossa pomopersoonallisuutesi suulla, niin silloin muut persoonallisuudet ovat sinua alentavia, joita käytät aina silloin, kun et halua vastuuta. Ja edelleen; Jos taasen jokainen persoonallisuus käyttäytyy vastuullisesti, niin silloin
a) ei ole mitään syytä pitää niitä edustuksellisina toimijoina,
b) on mahdotonta vaihtaa persoonallisuutta..

Vierailija
Volitans
Hypnoosissa voidaan regression avulla saada esiin sivupersoonia suurella osalla ihmisistä. Tästä on Oulun yliopistossa väitelty tohtoriksikin (Reima Kampman - Hypnotically induced multiple personality).

Sivupersoonia näytti olevan enemmän älykkäillä ja henkisesti tasapainoisilla ihmisillä.




Johtuneeko kuitenkin hypnotisoidun halusta miellyttää hypnotisoijaa. Älykkäillä ihmisillä lienee enemmän mielikuvitusta ja tietoa näytellä erilaisia persoonia.

Vierailija
Echi
Ronron
Olen huomannut että käyttäydyn pikkuveljen kanssa aivan eri tavalla kuin vaikkapa serkun kanssa. Jos olen kahdestaan pikkuveljen kanssa kotona, riehun, ääntelen, puhun outoja, pelleilen.. olen joku ihmeen sekopää. Ja toivon ettei kukaan ulkopuolinen näkisi. Sitten kun joku serkku tai muu tulee kotiin, olenkin rauhallinen, asiallinen, siivopuheinen, kohtelias ja aikuismaisempi. Suunnilleen samanlainen olen kaikkialla muutenkin ihmisten ilmoilla. Töissä olen vielä hieman erilainen ihminen, mutta sitä en osaa enää sanoin eritellä muusta persoonallisuudestani. Eli minulla on useita persoonallisuuksia, mutta en koe mitään niistä mitenkään muita oikeammaksi tai mitään niistä esittämiseksi. Tämä lienee aika normaalia eikös vain.

Mites teillä?




Sosiaalipsykologiassa ei puhuta eri persoonista vaan rooleista. Rooliteorin mukaan mitään aitoa minuutta ei ole olemassa, vaihdamme roolia aina tilanteesta riippuen. Maski maskin päällä, kun kuorimme kaikki sipulin kuoret, niin mitään ei jää jäljelle. Eräänlaista rooliteoriaa pohti jo Adam Smith tutkiessaan markkinatilanteessa vaikuttavia rooleja, myöhemmin Charles Cooley kehitteli ns. peiliminäteoriaa, jonka mukaan käsityksemme itsestämme heijastaa muiden käsityksiä meistä, tämä korosti identiteetin ja minän syntyä sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta.

G.H Mead puuhaili myös tämän peiliminäteorian kanssa ja on huomattavasti tunnetumpi kuin Cooley, hän korosti tiettyjen ryhmien mielipiteiden vaikutusta yksilön minäkuvaan. Ihmisillä on kaikilla subjektiminä ja objektiminä. Meadin mukaan tietoisuus syntyy roolin omaksumisen välityksellä: omaksuessaan toisen roolin yksilö näkee itsensä toisen silmin, ylittää itsensä ja tulee oman havaintonsa kohteeksi. "itse" syntyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja vastavuoroisessa kommunikaatiossa. Toisin kuin Cooley Mead ei kuitenkaan kieltänyt itsereflektointia, vaikka tulkitsemme asioita "yleistetyn toisen" perspektiivistä, voimme käyttää vapaata tahtoa näiden ajatusten puntarointiin.

Näiden ajatusten pohjalta on pitkälti syntynyt myös rooliteoreettinen tutkimus sosiologiassa. Sosiaalinen rooli voidaan määritellä niiden odotusten ja normien kokonaisuudeksi, jotka meille annetaan yhteiskunnassa. Sosiologiassa roolit saatetaan jaotella karkeasti statusrooleihin (biologiset roolit), asemarooleihin (ammatti etc.) ja tilapäisiin rooleihin. En muista oliko muitakin määrittelyitä.




En usko että son maski maskin jälkeen, kyll sielt tietty pääjuttu alta löytyy, itellä löytyy lukematon määrä kun näyttelijä olen.. Maskit on kyllä käteviä.
Mä oon yleensä _liian_ iloinen ja liian jalat ilmassa kokoajan ja saan kuulla moralismia muilta ihmisiltä että Noh noh! käyttäydyppä aikuismaisemmin.
Mitä vittua, kuka päätti mitkä ovat oikea tapa olla.. Oo maltillinen, ole siveellinen... Moralismin ja "kunniakkaan käytöksen" tulkuttajat, käykää hirttämässä ittenne.

Khyl, normaalia käytöstä on. Mietit edelleenki liikaa asioita.

Vierailija

Kaverin kanssa on vapautuneempi kuin tuntemattoman kanssa. Joskus kaverukset jopa haukkuvat toisiaan sen ollen vain hyväntahtoista vitsailua. Mutta ulkopuolista ei voi tuosta vain mennä haukkumaan, koska mitään luottamussidosta ei ole. Kunnioitus on toinen asia, eli esimerkiksi madellaan korkea-arvoisen virkamiehen edessä bonusten toivossa, mutta takapihan Jopea läimitään olkapäälle "Kato, mitä Jope?" Virkamiehen kaveri taas läimii virkamiestä olkapäälle "Kato, mitä Pena?" Takapihan Jope kavereineen juo kaljaa saunassa ja naureskelee. Toisaalta virkamiehet virkamieskavereineen juovat kaljaa saunassa ja naureskelevat. Vain puheenaiheet ovat hieman erilaisia, kunnes molemmat ryhmät alkavat puhumaan naisista.

Ryhmät voivat sekoittua, mutta viisaimmat kuuntelevat ja tiedustelevat toisen ryhmän sisällä ideoita poimien. Suulaimmat puhuvat kaiken julki tuosta vain, mutta kukaan ei arvosta heitä, hehän paljastavat salaisuudet liian helposti. Oleellisinta on hyvävelisysteemi, eli ideoita vastaan on saatava vähintään saunakaljat maksuksi.

Vierailija

Ainakin henkilökohtaisesti toimin ihmisen kanssa, jonka suhteen olen jo saavuttanut tasapainoisen tilanteen (eli kummatkin tuntee jotenkuten toisensa roolit) kovin intuitiivisesti eli en harkitse tekemistäni oikeastaan lainkaan vaan toimin täysin luonnollisesti (joka ei tietystikään ole luonnollista tietyistä perspektiiveistä), mutta henkilön kanssa, jota en tunne toimin automaattisesti tukeutuen järkeeni vaikkakaan niin ei pitäisi tehdä. Siitä haluaisin oppia pois Intuitiivinen toiminta kaikilla elämänaloilla on omanlaistaan valaistuneisuutta. Mielestäni.

Uusimmat

Suosituimmat