Mielenteoria on elämäni ykkösasia?

Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

Kuinka paljon siitäkin sitten voi jauhaa paskaa, että mieli luoja ja mieli tuo. Kaikenlaista. Valitettava kemiallinen reaktioiden summa on vaivanamme, mutta hyödyttääkö siitä jauhaa?

Psykoloogisessa mieles viissiin ainakin ja mielenteoria on viissiin nykyisen ymmärryksen päätepisteitä. Hyödyttääkö ja pystyykö tuosta sitten paljon ponnistella enää syvällisempään tilaan, koska mielenluonnit tuppaavat olemaan väliaikaisia, vaikka monet kirjailijat ovat päätyneet tyhjään tauluun, se ei merkitse varsinaista vallitsevaa tilaa sekään, vaikka se olisikin ääreinen pääte tai ainakin kapeampi kokonaisuus ilman muita asia/värikiertoja.

Hyvin polkee.

Kommentit (5)

Vierailija
slam
Kuinka paljon siitäkin sitten voi jauhaa paskaa, että mieli luoja ja mieli tuo. Kaikenlaista. Valitettava kemiallinen reaktioiden summa on vaivanamme, mutta hyödyttääkö siitä jauhaa?

Psykoloogisessa mieles viissiin ainakin ja mielenteoria on viissiin nykyisen ymmärryksen päätepisteitä. Hyödyttääkö ja pystyykö tuosta sitten paljon ponnistella enää syvällisempään tilaan, koska mielenluonnit tuppaavat olemaan väliaikaisia, vaikka monet kirjailijat ovat päätyneet tyhjään tauluun, se ei merkitse varsinaista vallitsevaa tilaa sekään, vaikka se olisikin ääreinen pääte tai ainakin kapeampi kokonaisuus ilman muita asia/värikiertoja.




"Mielenteoria" ainakin uka synnynnäisenä on hölynpölyä.

Juuri siksi sen myös alkaa nopeasti kyllästyttämään ja v...uttamaan.

Vierailija

Mitä tähän nyt oikein voi sanoa? Tämän artikkelin lukeminen tyhjensi pääni, jäljelle jäi vain jäätävä tunne.

Vierailija

Jotensakin epäselvää tekstiä tuo aloitus, otsake on kiinnostava.

Teoria ihmisestä olentona, ilmiönä/ihmismieli kuin myös kädellisen mieli tai nisäkkään mieli ja muukin mielekkyys elämässä, minua on kiinnostaneet aina.
Johan sitä tuli pinnasängyssä pötkötellessä mietittyä että kuka sitä oikeastaan ja ketä on ne muut tyypit siinä ympärillä. Miks ne on mitä on ja erityisesti käyttäytyminen kiinnosti, niin oma kuin muiden.
Miks aikuiset kielsi ja mitäkin, miks itte suhatutui mihinkin mitenkin jne.

Oman itse kannalta oon kokenut kaikkein merkittävämmäksi juurikin sen, että ymmärrän itse itseäni vaikka muut ei aina helposti ymmärtäisikään.
Itsetuntemuksen kautta on helpompaa ymmärtää muita.

Kaikkein parasyta siinä/tällaisessa on kait se ettei kovin helposti sorru tyhjänpäiväiseen loukkaantumiseen, ei tule sitä hemmotelluille tai kaltoinkohdelluille lapsille tyypillistä, ainaista mielipahaa, jonka kautta on alituiseen vaarassa hurahtaa johonkin suojalaumaan tai lahkoon.
Toki sosiaalisuus on ihmisellekin tärkee juttu mutta eihän se sitä tarkoita etteikö saa tai peräti pidä olla ensteks valmiudet pitää omiakin puolia.

Eihän oikeuksia kukaan "lusikalla suuhun tuo". Äiskä ehkä auliisti paapoo alussa mutta kukas sitten huolta pitää, jos ei itse opi itseään tuntemaan. Jos ei edes kiinnosta muu kuin roikkua jonkun liepeissä ja etsiä jotain jengiä ja jengikingiä, jonka suojissa kaivaa poteroa, johon piiloutua "maailman pahuutta".

Ei elämä oo hyvä eikä paha. Ei mielikään voi olla hyvä tai paha. Mieli on ja se suhteutuu olevaan, halusipa yksilö tai ei.

Ne jotka oppii tuntemaan itsensä, ne oppii myös itsenäistä ajattelua ja se vaikuttaa tietenkin myötä siihen että demokratia voi olla ja se voi rakentua vahvemmalle pohjalle kuin että olis vaan yks auktoriteetti hoveineen ja hännystelijöineen.

Itsenäisyys ei oo mulle mikään "nymmääsekosin" ja ah, voinkin hillua hulluna irrationaalisesti ja laittaa ranttaliksi-juttua. Se on etupäässä sitä että on helpompaa ja mukavampaakin suhteuttaa omaa itteensä siihen mitä on eikä tarvii sekoilla.

Epäitsenäisyyshän johtaa tavalla tai toisella aina muiden holhoukseen, vaikka ei käytännön tasolla niin henkisesti. Semmoista omaa, jota ei tunneta, sitä on ovelien niin kovin helppoa vedättää.

Mutta.. valtaosalla ihmisistä on kait sisäsyntyinen tahto omaan itseen ja itsetuntemus on sellainen tahaton ja usein hyvin huomaamatonkin juttu, jota kukin harjottaa kaiken olemisen, ajattelusa ja tekemisensä ohessa ja se ilmaantuu käytännössä esiin niin, että mieli torjuu muiden taholta tulevaa provosointia, manipulointia ja kaikenlaista hyökkäävyyttä.

Ei ihmisen tarvii sanoa tai tehdä mitään torjuakseen haitallista ympäristöstään. Tavallaan sellainen on kytkeytyneenä päälle enimmän valveillaoloajan. Ne, joilla ei ole itsenäisyyttä, voi reppanoita.

Oon itekkin osa-aikareppana ja toisinaan niin helposti älämölöövä kun en omaa hyvää vastarintaa, sellaista tyyntä ja vaisua.
Tiijä sitten onko mokoma tyyten opittua, kasvatettua? Että lapsuustraumat, se ettei saanut ihmisarvoista kunnioitusta osakseen, että tavallaan kuului johonkin vähemmistöryhmään ja oli ikäänkuin etukäteen tuomittuna geeniensäkin kautta riskiryhmään, jota toisaalta helppo-osaisemmat on (tahattomasti) jonkin primitiivisen apinakamppailunsa kautta hyljeksineet ja sitten koittaneet hyväksikäyttää? Kait noin..

Aikuistumisen myötä sitä sitten löytää mahdollisuuksia, joita ei alussa ollut ja niitähän voi itse luoda lisää. Mielen kautta luodaan ja tuodaan. Toki kokonaisuus, tämä psykosomaattinen käytännön kautta tekoineen on se mistä osana on ns. mieli.

Tota.. Se että on joutunut ponnistamaan "ojan kautta", ettei oo saanut keltään elämää valmiina eikä ole tainnut alistua muitten määräilyyn silloin kun se on ollut pöhköä, sen kauttahan sitä oppii kantapään kautta. Oma oleminen ei ole sitten sitä "kannettua vettä, joka ei kaivossa pysy".

Aurinkoista syyspäivää.
Pakko lähtee pihalle kun on niin koree keli!
Mielenravintoa, hyvää sellaista on paljon muuallakin kuin omassa mielessä.

Näin onneks tänään. Kivaa jos tällaisen harvinaisuuden, iloisen mielen vois jotenkin jakaa..

Pöö

Uusimmat

Suosituimmat