Hitlerin talouspolitiikka

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tuossa aiemmassa ketjussa oli puhetta mm. autoista ja moottoriteistä Hitlerin saavutuksena. Hieman mietitytti miten se nyt sitten oli, muna vai kana, ja mikä oikeastaan oli käytännön linja Hitlerin talouspolitiikassa, oliko sellaista lainkaan.

Eli esimerkkinä, oliko autot, moottoritiet jne. sitten kansallissosialistisen hallinnon aikaansaannos, vai kenties niin, että he ylläpitivät lamasta nousseen talouden kasvua voimakkaalla elvytyspolitiikalla (erityisesti, vaan ei ainoastaan aseteollisuuden kautta, aseteollisuus vastasi kuitenkin BKT:n kasvusta liki puolta esim. vv. 1933-1935) ja sitä kautta auttoivat myös yksityisen sektorin, kuten autoteollisuuden kasvua? Mikä rooli oli insinööritaidon kehittymisellä tai yleisellä modernisaatiolla?

Saksassahan oltiin vielä 1920-luvun lopulla hyvin takapajuisessa tilanteessa mitä tulee autoistumiseen ja tiestöön. Vielä 1935 Saksa oli autoistumisessa valtavasti jäljessä esim. Ranskaa, jossa autoja per asukas oli kolminkertainen määrä Saksaan verrattuna. Autotuotanto joka tapauksessa lähti valtaisaan nousuun 1930-luvun alussa, jo ennen Hitlerin valtaannousua, ja tuotanto tehostui harppauksen lailla sekä samalla tuotantokustannukset ja uusien autojen hinnat laskivat huomattavasti. Tätä buumia auttoi sitten tienparannukset luoden samalla valtiorahoitteisia työpaikkoja. Myös veropolitiikkaa käytettiin ja 1933 keväällä poistettiin kokonaan vero uusilta autoilta.

Jo Brüningin hallitus puolestaan oli laatinut laajan ohjelman tiestön parantamiseksi, Papenin kaudella tienrakennuksessa ja kunnostustöissä työskenteli jo 600 000 miestä. Tätä ohjelmaa kansallissosialistit sitten toteuttivat ja laajensivat lisäten ohjelmaan Autobahnit, ja ottaen siitä kaiken propagandahyödyn irti. Julkisen sektorin työohjelmissa työskenteli parhaimmillaan liki miljoona miestä 1934, joista Autobahneilla vajaa 100 000 (kaikkiaan siis suhteellisen pieni osuus, ottaen huomioon lamakauden työttömyyden, 6 miljoonaa). Tässäkin auttoi sekä taloudellinen että myös tekninen kehitys; aiemmin julkisten töiden ongelmana oli ollut se, että pahimpana työttömyyskautena eli talvella ei voitu pitää yllä suuria rakennusprojekteja, mutta tekniikan parannuttua tästäkin päästiin.

Se, mikä on tietysti erityisen mielenkiintoista ajateltaessa kansallissosialistien talouspolitiikkaa, on, että miten he sitten jatkoivat lamasta toipuneen talouden kasvua ja hyödynsivät auto- ja varusteluteollisuuden antamaa alkusysäystä. Yksi tärkeä muutos hallinnon alun valtiojohtoisuudelle oli toki Schachtin tulo finanssiministeriksi, jonka kauden alussa teollisuus toimi suhteellisen vapaasti markkinoiden ehdoilla. Oleellisempaa kuitenkin on lopulta toisen nelivuotissuunnitelman laatiminen, ja sen jälkeinen strategisten raaka-aineitten tuotannon ottaminen valtion ohjaukseen. Suhteellisen lyhyen vapaan talouden aika siis päättyi jo käytännössä 1937 kun hallinnointi ohjattiin lopullisesti kohti sotataloutta.

Kuten kansallissosialistien hallinto muutenkin, oli sen talouspolitiikka lopulta jokseenkin poikkeuksetta eräänlaista poikkeustilataloutta. He hyödynsivät tilannetta taitavasti, mutta lopulta tekivätkö paljon uutta? Ideologiset tekijät painoivat paljon myös talouspolitiikassa Röhmin syrjäyttämisen jälkeenkin, mutteivät mitä ilmeisimmin minkään talousdoktriinin kautta, vaan laajempien tavoitteiden vuoksi.

Ylipäätäänhän kansallissosialisteilla ei millään yhteiskunnan alueella ollut selkeää toimintaohjelmaa, ainoastaan ideologisia, hämäriä päämääriä, joihin pyrittiin aika pitkälti kunkin tilanteen ehdoilla. Ja, hieman aiheen ohi, voi todeta, että kansallissosialismi ainakin teoriassa oli sikälikin ideologiana kansallista, että se ei edes yrittänyt esittää oppejaan sovellettaviksi muissa maissa; kussakin maassa oli omat ratkaisunsa, niin taloudessa kuin muuallakin. Ehkäpä talouspolitiikankin voi kaikessa ailahtelevuudessaan nähdä eräänä ilmentymänä kansallissosialistien ad hoc -politiikasta?

Kommentit (1)

Vierailija

Amerikkalaiset olivat osallisena sosialistisen saksan hankkeissa ja ottivat oppia mm. tiestönsä kehittämiseen, joka oli likimain yhtä kuraista kuin saksassakin. Autoteollisuuden kasvu ja sotatarvikehaara tuotti GM:n kautta amerikkalaisille osinkoa jopa sodan aikana.

IBM sai tahroja maineeseensa toimimittamalla saksalaisille koneita väestönlaskennan toteuttamiseksi, joka oli eräs saksan sosiaalisten kehitämistavoitteiden kulmakivi.

Uusimmat

Suosituimmat