USA:n ja Naton hajoaminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Itse en usko että historia toistaa itseään, joten hyvin suurella todennäköisyydellä tuskin tulee toistamaan myöskään USA:n ja Naton jo kauan odotettu hajoaminen. Tämä ei ole julistus vaan pelkkä oma mielipiteeni ja arvio tulevista tapahtumista ja niiden syistä.

USA:n ja Naton hajoaminen eroaa itseasiassa merkittävästi Neuvostoliiton ja Varsovan liiton vastaavasta hajoamisesta. Neuvostoliittohan teki Gorbatsevin valtaanousun jälkeen todellisen U-käännöksen koskien sekä sisä että ulkopolitiikkaa, jolloin uuden sukupolven Neuvostojohtajien uudeksi tehtäväksi tuli oppia virheistään ja parantaa järjestelmää, sen sijaan että toistettaisiin aiemman sukupolven virheet taas uudelleen.

USA:ssa ja Natossa vastaavaa "Glasnost-Perestroika" hetkeä ei ole vielä tapahtunut. Sanotaan että se osittain jo tapahtumassa varsinkin armeijan keskuudessa, jossa sekä entiset että nykyiset kenraalit vastustavat "terrorismin vastaista sotaa" sen nykyisessä muodossa. Myös kansan keskuudessa vastustus sotaan on kasvanut suhteellisen reipasta tahtia.

Politiikojen ja analyytikot kerta toisensa jälkeen puhuvat "Bushin jälkeisestä aikakaudesta" Eli kun George Walker Bush eroaa, ongelmat ja näivettyneet asenteet taianomaisesti poistuvat. Voin hyvinkin olla väärässä mutta itse en usko tähän. Se on kuitenkin Nato maissa hyvin yleisesti levinnyt asenne.

Bush muistuttaa politiikaltaan niin paljon Neuvostoliiton Brezneviä, että itse olen jo alkanut nimittää häntä "Bushneviksi" Breznev on mies, johon hyvin pitkälle kiteytyy kaikki mikä Neuvostoliitossa oli vikana. Mutta voi hyvin kysyä, perikö hän vain ongelmat seuraajaltaan? Agressiivisen ulkopolitiikan, väkivaltaan ja pakkoon perustuvan poliittisen järjestelmän ja käytännössä diktattuuriin, totaalisesti epäonnistuneeseen byrokratiaan ja pelkoon perustuvan suunnitelmatalouden. Toisin sanoen, oliko Brenez todella syypää Neuvostoliiton hajoamiseen, vai kylvettiinkö siemenet jo hänen seuraajansa Hrusevin aikana?

Saman kysymyksen voisi tehdä myös presidentti Bushista;mikä on hänen ja hänen humoristisen varapresidenttinsä Dick Cheynin todellinen vastuu?

Millaisen maan nämä Supervaltojen johtajat oikein perivät asutuessaan vallankahvaan, ja mitkä olivat heidän realistiset mahdollisuutensa reformoida järjestelmää?

Heidän edeltäjänsä Bill Clinton ja Nikita Hrusev olivat kumpikin humoristisia mediapersoonia. Kumpikin osasi todella hyvin esiintyä kameroille. Bill Clinton peräti soitti saksofonia.

Mutta mitä on sanottavaa heidän politiikastaan? Hrutsev tuomitsi jyrkästi Stalinin terrorin ja ilmoitti uuden ja aurinkoisemman ajan koitaneen koko Neuvostokansalle, mutta tämä ei estänyt veristä kapinan murskaamista Unkarissa. Amerikan Bill Clinton puhui Yhdysvalloista rauhan ja oikeudenmukaisuuden turvaajana maailmassa. Tämä ei kuitenkaan estänyt mm Iraqin veristä pommittamista ja nöyryyttävää talous-saartoa vielä vuosia senkin jälkeen, kun Saddam Hussein oli vetäytyny Kuwaitista, mikä aiheutti käytännössä Iraqin infrastruktuurin totaalisen murtumisen ja miljoonien Iraqilaisten nääntymisen nälkään.

Humoristisia massamurhaajia. Onko tämä paras tapa kuvata Supervaltojen "supermokaajien" edeltäjiä vallankahvassa? Miehiä, jotka pukivat murhanhimoisen kansanmurhan humoristiseen, toimittajia mielyttävään ja kameraa liehittelevään muotoon. Kumpikin mies hymyili leveissä suin puhuen rauhasta, oikeudenmukaisuudesta ja "uudesta maailmanjärjestyksestä" mutta turvautui raakaan väkivaltaan heikompiaan vastaan Supervaltojen edun ollessa uhattuna.

Tämän maailman heiltä perivät Bush ja Breznev

Oliko kysymys alusta asti siitä, kuinka kansa saataisiin parhaiten hyväksymään sota ja imperialismi? Yhdysvalloissa puolet kansasta vastusti agressiivisesti sekä Bushia että tulevaa sotaa Iraqissa. Sitten tapahtui 9/11, jossa mystisesti luonnon lait ottivat "lomaa" kokonaisen päivän ajaksi;

http://www.youtube.com/watch?v=cmmTtb7X9j8

http://www.youtube.com/watch?v=QQyb159mdfs

Bush onnistui monessa mielessä huomattavasti edeltäjäänsä paremmin pr:ssä. Hän ja hänen ystävänsä loivat todellisen tarpeen sodalle, ja saivat suuren yleisön hyväksymään sen huomattavasti edeltäjäänsä Clintonia paremmin, joka melkein tuli muistetuksi miehenä, joka aloitti sodan peittääkseen aviorikostaan.

Hymyilevien kasvojen ja kauniiden lupausten takaa paljastuu kummassakin tapauksessa häikäilemättömät massamurhaajat, jotka olivat valmiita tappamaan suorasti tuhansia ja epäsuorasti miljoonia ihmisiä "kansallisen edun" nimissä.

Ei mennyt kovin kauaa Saksan ja Britannian hajoamisen jälkeen, kun USA ja USSR nopeasti ottivat niiden paikan. Kummallekin suurvalalle oman etupiriin suojeleminen oli käytännössä elintärkeää. Rasismiin ja imperialismiin perustuva ulkopolitiikka vain naamioitiin edeltäjiä huomattavasti paremmin ideologisin julistuksin "maailman parantamiseksi" Neuvostoliiton yksipuolisen liennityksen ja hajoamisen jälkeen historia julisttettiin "päättyneksi"

On merkille pantavaa, että kun tämä yksipuolinen liennytys ja hajoaminen lopulta päättyi, sen enempää hajoava Neuvostoimperiumi kuin sen edeltäjä Venäjän federaatio eivät ikinä solmineet minkäänlaista virallista sitovaa rauhansopimusta, jossa niiden rajat oltaisiin vahvistettu. Tämän lisäksi mitään varsinaista sopimusta ei myöskään saatu ikinä aikaan maan ydinaseiden kohtalosta. Kun USA jääräpäisesti jatkoi "ohjuspuolustus" järjestelmänsä rakentamista taivaalle Venäjän fedeaartion johto vastasi tähän kävelemällä ulos Start neuvotteluista, joista tuli tämän jälkeen käytännössä vain muodollista paperia.

Kumpikin Supervalta oli kyennyt ilmestyessän maailman näyttämölle hämmästyttävän hyvin vakuttamaan, että ne edustivat uutta, oikeudenmukaista ja tasa-arvoista maailmanjärjestystä. Lisäksi kumpikin onnistui hyvin onnistuneesti vakuttamaan globaalin maailmanyhteisön siitä, että niiden päätevoitteena oli maailmanrauha. Meni useita vuosia kunnes valheet lopulta murenivat omaan mahdottomuuteensa.

Neuvostoliiton hajoaminen vapautti Itä-Euroopan ainakin osittain Venäläisvallasta, mutta jätti useita kysymyksiä avoimiksi, kuten mm Venäjän federaation rajat, sen joukkojen ja kansalaisten asema Federaaion ulkopuolella, sekä aivan erityisesti maan ydinarsenaalin kohtalo. Amerikassa paineet ottaa agressiivinen asenne vanhan Neuvostoimperiumin rippeitä vastaan kasvoivat merkittävästi jo Clintonin hallituskaudella. Yleinen usko oli, että uudesta asevarustelukierteestä tulisi lyhyt, ja se aiemman tavoin johtaisi Venäjän tappioon ja hajoamiseen vieläkin syvemmälle sitä odottavaan historian hautaan. Tämä tehtävä jäi kuitenkin "cowboy" Bushille osittain Clintonin haluttomuudesta tulla muistetuksi miehenä joka "uudelleenaloitti kylmän sodan"

Voisikin sanoa, että Bush teki vain sen mihin Clinton ei kyennyt. Hän odotetusti hautasi lopullisesti ABM sopimuksen, ja Venäläisten vastaisvat tähän samalla mitalla hautaamalla Start sopimukset. Globaali ydinasrvarustelu oli palannut takaisin politiikkaan. Ja tämä siis jo ENNEN terrorismin vastauista sotaa eli tätä (itse keksimäni nimitys)"kirottua ristiretkeä"

9/11 tapahtui jo Amerikan talouden ollessa lamassa ja asevarustelukierteen alettua sekä Venäjän että Kiinan kanssa.
Se onnistui tavoitteesaan yli odotusten saaden Amerikan yleensä rauhaa rakastavan kansan sotahaluiseksi ja verenhimoisesti kostoa vaatien. Se loi myös maahan keskitetyn hallinnon poistaen ne viimeisetkin demokratian ja itsehallinnon rapistuvat rippeet jotka vielä olivat olemassa.
Se lisäsi merkittvästi Presidentin valtaoikeuksia ja loi myös maahan pysyvän sotatilan, johon myös muiden Natomaiden oli pakko Naton peruskirjan mukaan liittyä. Jotain, mitä ne eivät edes olisi harkinneet Clintonin suunnittelessa Iraqin pommituksia ja valloitusta.

Arpa oli heitetty. USA ja Nato tulisivat lähtemään viimeiseen uhkarohkeaan yritykseen, joka lopulta koituisi niiden tuhoksi.

USA:n ja Naton suurimmaksi turmioksi ollaan usein mainittu ns "kehittyvät taloudet" Tämä on puhetta, josta tulee mieleen ns Amerikan suuri teknologinen ja ideologinen vallankumous "kultaisella kasarilla" joka totaalisesti jätti Neuvostoliiton jälkeensä. Tämä on puhetta, jossa yksipuolisesti keskitytään kilpailijaan, mutta jätetään tarkemmin tarkastalematta sekä Neuvostoliiton että USA:n sisäistä koostumusta. Syy hajoamiseen vieritetään liian kovaan globaaliin kilpailuun eikä järjestelmän omaan heikkouteen.

Naton suhteen sotaisaa ulkopolitiikkaa ja holtittomia varustelumenoja voi tietenkin pitää aika painavana syynä itsessään. Nato maissa(ei suinkaan vain USA:ssa tai edes vain Euroopassa)pääsyy vieritettiin kuitenkin Aasian nousuun, joka tapahtui "epärehellisillä, merkantilistisillä kauppamentelmillä, systemaattisella teollisuusvakoilulla, holtittomalla asevarustelulla, työoloja ja ympäristöä polkemalla" Toisin sanoen kilpailijan menestystä ja mallia ei voitu ymmärtää, joten se yksinkertaisesti demonisoitiin.

Mutta oliko syynä Naton romahtamiseen muutakin kuin vain käytännössä äärimmäisen agressiivinen ulkopolitiikka? Loppujen lopuksi tarvittiinko edes muuta?

Realistisesti ajatellen ulkopolitiikka, joka perustui kaikkien vihollisten ottamiseen vastaan kerralla(ja sai näin samalla nämä myös keskinäisistä erimielisyyksistä huolimatta liittoutumaan keskenään)pitäisi jo riittää Natonkin kokoisen sotilasliiton kaatamiseen. Tarkemmin tarkasteltuna näkee kuitenkin, että suuri määrä Nato maiden kansalaisista vastusti sotilasliiton USA vetoista ja yksinvaltaista sotilaspolitiikkaa, eikä siis kannattanut sitä. Sotaa perusteltiin milloin välttämättömillä turvallisyys-syillä, terrorismin kitkemisellä tai sitten nopealla lopettamisella "kansallisen edun" nimissä, koska tappio olisi kerta kaikkiaan liian katkera sietää. Tässä voi hyvin vetää linjan aiempiin pääosin Eurooppalaisiin sotilastalouksiin;sotia ei voitu ja haluttu lopettaa, ja ajanmyötä ne lopulta vuotivat aiemmin kauppaan ja teollisuuteen turvaavat suurvallat kuiviin. Itseaiheutettu tuho syntyi Euroopassa jo ensimmäisen maailmansodan aikohin, kun kauppa ja teollisuuspohjaisesta taloudesta siirryttiin käytännössä sosialistiseen sotatalouteen.

Itseaiheutettu taloudellinen itsemurha? Mutta oliko takana muutakin kuin pelkkä tolkuttomaksi kasvanut sotilasteollisuus ja budjetti?

Siinä missä Neuvostoliitossa vallalla oli suunnitelmatalous joka käytännössä tiukan valtiokontrollin välityksellä kontrolloi kaikkia ja kaikkea, Natomaissa tämän asian ajoivat suurytitykset, joilla oli käytännössä aivan samanalainen kontrolli. Suomessa tulisi mieleen Nokia. Tavallisten kansalaisten vaikutusmahdollisuudet valtion politiikkaan paria Sveitsin kantonia lukuunottamatta olivat nollassa.

Hallitukset tulivat totaalisesti riippuvaisiksi suuryrityksistä ja niiden tarpeista. Amerikassa monet viittaavat ns "Reagan vallankumoukseen" puhuttaessa juuri tästä. Neuvostojärjestelmän romahtaminen vahvisti entisestään suuryritysten valtaa lännessä. Ne alkoivat vähitellen ajaa politiikkaa, joka oli selvästi ns "keskiluokan" edun vastaista, johon kuului mm raju automatisaatio, tuotannon siirtämien halvemman työvoiman maihin(ei vain Aasiaan)ja aktiivinen siirtolaisuus. Tähän päälle sitten vielä "öljysodat" niin soppa on valmis!

Hitaasti mutta varmasti(taantuvat)suuryritykset ottivat lännessä sen paikan, mikä keskusjohtoisella sosialismilla ja byrokraateilla oli ollut Neuvostoliitossa. Kyseessä ei ollut mitään sen vähempää kuin kapitalismin itsemurha.

Oli tapahtunut tilanne, jossa hallitukset oli saatettu ajamaan talouspolitiikkaa, joka kuristaisi keskiluokan elinoloja ja teki siitä entistä epäluotettavampaa hallituksille, sekä ulkopolitiikkaa, joka johtaisi käytännössä pysyvään sotilaan, inflaatiokierteeseen ja tuhoamaan pohjan Naton ja kehitysmaiden yhteistyöltä, siis käytännössä koko globaalilta talousjärjestelmältä!

Oli syntynyt tilanne, jossa Nato aivan erityisesti USA:n johdolla tulisi suorittamaan ns "luovan itsemurhan" vain noin sukupolvi Neuvostoliiton hajottua Gorbetsevin epätoivoisista elvytysyrityksistä huolimatta.

Joku näkee tässä kaikessa Jumalan oikeutetun rangaistuksen ahneelle Supervalalle. Toinen suuryrityksiä palvovan talousjärjestelmän yksinkertaisen hajoamisen omaan mahdottomuuteensa. Kolmas sotilasstrageian epäonnistumisen. Aivan kuten Neuvostoliiton romahduksessa mielipiteet itse romahduksen varnaisesta syystä eroavat rajusti, mutta lopputulos on tunnetusti aina sama.

Mutta mitä sitten tapahtuu kun NATO ja USA lopulta romahtavat, ja mitä se merkitsee pienelle Suomelle?

Haluaisin sanoa(siis kirjoittaa)jotain muuta, mutta pahoin pelkään lisää rajaristiriitoja sekä Lähi-Idässä että osittain myös Afrikan Euroopan välillä. Lisää sotia ja epävarmuutta, kunnes Kiina(ilmeisemmin kuin Intia)tulee ottamaan paikkansa maailman mahtavimpana Supervaltana. On epävarmaa kuinka pitkään tämä ns "Kiinalaisnen vuosisata" oikein tulee kestämään. Se tulee kohtamaan raivokasta vastusta Eurooppalaisesta maailmasta, mutta samalla voimakasta kannatusta Afrikan ja Lähi-Idän kehittyvistä valtioista, mitkä tulevat auttamaan sitä voittamaan kaikki vastukset. On epävarmaa kuinka kauan sitä tulee kestämään, mutta toivon mukaan Kiina tulee onnistumaan rakentamaan edes jonkinlaisen tasapainon maailmaan kahden Supervallan verisen romahduksen jälkeen.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat