Terve sielu, terveessä ruumiissa..

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Päätin ryhtyä valmistamaan kaalikääryleitä.
*tuttaa niin että äly meinaa lähteä. Mikä neuvoksi, vyöttääkkö itseni kasapanoksin ja jättää hyvästit koko naurettavalle planeetalle ja sen kummalliselle ihmiskunnalle..
Huh miten vaikeaa valita kun olin eilen mennyt ostamaan kaalin..

Ison, mehevän valkokaalin.

Perkele!
Otan "härkää sarvista".. ja näytän elämälle että vaikka miten se laittais mulla hanttiin niin mä katon ko setin loppuun asti.

Kaali, ihana kotimainen, hyvinmuodostunut kaali on nytten mun isossa kattilassani ja keittelen sitä hiljakseen tässä yötä kohti mentäessä ja kuorin siitä kypsymisen edetessä muhkeita lehdyköitä sitä mukaa kun pehmeten kypsäshtelevät.

Huomenna meen ostamaan uuden satsin hyvää jauhelihaa täytettä varten, kun aiempi hupsahti pizzaan, jota tänään pikavauhdilla väsäsin yhteen tuttujen muuttosiivoukseen..

Elämä on ihmisen parasta aikaa..
Ja kaalikääryleet on parasta ruokaa mitä mä tiedän..
Siirappia unohtamatta!
*nam*

Kommentit (8)

Vierailija
Dredex
Ei elämä voi yhtä juhlaakaan olla, mutta on siinä kohokohtansa.

Mitä *tun juhlaa?
Elämä on välillä ihan per*eestä mutta sen saa sujumaan kun käyttää aivojaan.. Ja koittaa nauttia, mielummin mahdollisimman pienin kustannuksin.
Tai.. kun ei o rahaa ja on pakko käyttää mielikuvitustaan.

Aattelin että jos soittaisin ruokaseuraa ittelleni sitten kun maailman herkullisimmat kaalikääryleet on redi.
Ruuanlaitto siinä kuin syöminenkin on ihan sitä perusterapiaa ja seurassa se on tehokkaampaa kuin yksin.

Mutta hitsi! Kaalinkeittely haisee ihan perulta.. *hyh*
Mutta niin se vaan on ett munakasta ei saa rikkomatta munia..

Vierailija

Eli kun on ahertanut, niin työn tulokset ovat sitten se juhla. Ennen muinoin ei tainnut olla paljonkaan juhlia. Syksyllä korjattiin vilja ja jouluna teurastettiin sika. Paras tapa ratkaista elämä on että elää varman päälle eikä kaiva itselleen ansaa tuhlaamalla vaivalla tienattuja ansioita turhuuksiin.

Vierailija
Dredex
Eli kun on ahertanut, niin työn tulokset ovat sitten se juhla. Ennen muinoin ei tainnut olla paljonkaan juhlia. Syksyllä korjattiin vilja ja jouluna teurastettiin sika. Paras tapa ratkaista elämä on että elää varman päälle eikä kaiva itselleen ansaa tuhlaamalla vaivalla tienattuja ansioita turhuuksiin.

Jeps.. tuo on perusta, kaikki se millä elämä makaa niinkuin sen petaa..

Juhla.. sana on menttänyt merkityksensä bilettämisen takia. Bilehileet pääsi vauhtiin apauttia kasikytluvulla. Ei kait sitä sais paheksua mutta meikää se nyppi ja yhä nyppii.
En ole ikuna kotiutunut discoiluun..

Äsken "biletin".. Pimeessä pihassa, vaikka ei oo oma, enkä ollut varkaissaakaan, niin hienoista juhlan tuntua oli ilmassa kun taskulampun kelmeässä kajossa ravistelin sadostaan notkuvaa luumupuuta ja siellä keräilin hedelmiä.. jännää ja huisi atmosfääri..

Yö on kirkas ja tähdet tuikkii..
Elämän estetiikkaa.
Houkuttais lähteä yökävelylle kun on niin kuulas ilma..

Vierailija

Psyyke on jännä
se tykkääkin,
se ei ota kiinni vaan laskelmin..
Psyykkeessä tunnekin vaikuttaa,
psyyke outoja aikaan saa..

Kuka sitä koskaan voi tavoittaa?

Vierailija

Onnea ei aina saa rahalla. Tosin rikkaudesta on hyötyä, mutta tärkeämpää on oman elämän tasapainoisuus. Köyhäkin voi elää onnellisesti, esimerkiksi joku askeettinen meditoija vuorella voi olla hyvinkin tyytyväinen elämäänsä. Itse en oikein asketismiin kovasti taivu, mutta pidän enemmän seesteisestä luonnossa vaeltamisesta kuin bilettämisestä. Iltalenkki on ihan mukava ja piristävä, mutta kotiinhan sitä joutaa kuitenkin lämpimään.

Vierailija
Dredex
Onnea ei aina saa rahalla. Tosin rikkaudesta on hyötyä, mutta tärkeämpää on oman elämän tasapainoisuus. Köyhäkin voi elää onnellisesti, esimerkiksi joku askeettinen meditoija vuorella voi olla hyvinkin tyytyväinen elämäänsä. Itse en oikein asketismiin kovasti taivu, mutta pidän enemmän seesteisestä luonnossa vaeltamisesta kuin bilettämisestä. Iltalenkki on ihan mukava ja piristävä, mutta kotiinhan sitä joutaa kuitenkin lämpimään.



Samaa mieltä ajatuksistasi.
Raha kun tuppaa lietsomaan ahneutta.
Välttämättömyys kiihdyttää keksimistä ja mulla on sellanen kutina, että kohta on sellainen buumi työntä teknologiaa uusille alueille että pitää hatusta pitää kiinni kun vaha juttu kaatuu. Tuuli, valtamerien aallot ja auringonvalo, siinä kolme kovaa sanaa.

Aloin tuossa iltakävelyilläni maistelemaan pitkästä aikaa taas pihlajanmarjoja ja löysin varjoisasta paikasta (aamuaurinko osuu siihen hyvin, muuten aika varjossa) sellaisen terveen ja tummalehtisen puuyksilön. On tuottanut todella mehukkaat marjat kun olen verranut moniin muihin pihlajapuihin ympäristössä. Tämän suosikkipuuni marjat maistuvat sinne puolukan ja karviaisen välimaastoon, eli ovat jopa hieman makeahkoja maultaan. Ajattelin, että kokeilen tehdä niistä puuron. Ties vaikka on hyvänkin makuinen.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3330
Liittynyt22.3.2005
hanion ja Pönni
Samaa mieltä ajatuksistasi.

Kaalikääryleet on juuri sitä mitä tässä tilanteessa pitää iteroida.

Aina kun tilanne riistäytyy, mistä se riistäytyy, on hyvä keittää sitä mitä sillä hetkellä on keitettävää.

Tuota kun lukee, Pönni, tilanne oli vähällä riistäytyä mistä se oli riistäytyä siihen mihin se oli luettavissa riistäytyväksi.

Mieluimmin kaalikääryle siis, mikä johdattaa asian tukevasti takaisin ketjun otsikkoon. Ei sillä, että se olisi edes hakusessa.

Kutu maistamaan.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Uusimmat

Suosituimmat