Maailmanparannuksen älyllinen rappio

Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007

Maailmanparannuksen älyllinen rappio

Maailmanparannuksen syvin olemus on oman merkityksen kokeminen. Tämän merkityksen hallitseva vaade on vertaisryhmältä kaivattu hyväksyntä. Pyyteetön paremmasta maailmasta välittäminen on valhe. Maailmanparannus on maailmanparantajalle tärkeää siksi, koska maailmanparantamisen kautta voi itse kokea olevansa tärkeä.

Maailma on äärimmäisen monimutkainen, asiat äärimmäisen monitahoisia ja vaikeasti hahmotettavia. Maailmanparannus ei pidä tästä epävarmuudesta, koska se sotkee varmuuden omien kannatettujen näkemysten, ja siksi oman (vertaisryhmän) merkityksen, tärkeydestä.

Maailmanparannus on identiteettipeliä, joka ei pyri vertaamaan todellisuutta kyseenalaistamiseen vaan kysymysten pois sulkemiseen. Maailmanparannuksen psyykkinen kehys edellyttää ehdottomuutta.
Vallankumouksellinen, laiton aktivisti, lähestyssaarnaaja tai uskonnollinen militantti ei voi pysähtyä miettimään näkemystensä mielekkyyttä, koska kysymykset pyrkisivät haavoittamaan hänen omaa minäkuvaansa.

Siksi monimutkaisuuksista on niin helposti tullut itsestäänselvyyksiä yhteiskunnallisessa tutkimuksessa, pehmeissä tieteissä, yhteiskunnallisessa dialogissa, kaikissa aattellisesti muodostuvissa ryhmissä. Harva hakeutuu yhteiskuntatutkijaksi ilman todellista maailmankatsomuksellista motivaatiota. Tämä sama motivaatio, identiteetillinen kehys, ei pyri haavoittamaan itseään, kyseenalaistamaan merkitystään, vaan edistämään omaa merkitystään. Vastausten tulee olla ensisijaisesti oikeita vastauksia, totuuspohjaisuus on toissijaista.
Yksilöidensä voimalla aatekehys synnyttää itseään oikeuttavan ja vaihtoehtoisuudelle usein vihamielisen ryhmäpaineen, joka pyrkii ryhmäidentiteetin kurissa pitämiseen.
Vain identiteetti joka asettaisi vastauksien tilalle kysymyksiä ja pyrkisi repimään maailman paljautta näkyville pystyisi vapautumaan tästä lainalaisuudesta, mutta ollessaan vertaisryhmän oman merkityksellisyyden kokemisen haastaja – ja siten maailmanparannuksen todellisen luonteen vihollinen, vaikka olisi oikeassakin – ei kyseenalaistaja ole toivottu jäsen ryhmässä.

Tämä on älyllisen rappion käyttövoima. Koska maailmanparannus on edellä mainitun luonteen mukainen ryhmäsidos, eikä suinkaan yksilöllinen maailmankuvan muodostaminen, ovat maailmanparantajan näkemykset pääosin, lähes yksinomaan, siltä ryhmäkehykseltä omaksuttuja johon hän identifioituu ja sitoutuu. Tunnepohjainen sosiaalinen sidos, joka ei hyväksy vääriä näkemyksiä, varmentaa älyllisen kyseenalaistamisprosessin lamaantumisen.

Siksi tiedostava maailmanparantaja ymmärtää vastustaa ydinvoimaa, vapaita markkinoita, kansallistunnetta, suuryrityksiä, geenimuuntelua (vaikka se nostattaisi köyhien satoja), Yhdysvaltoja, Israelia, ”patriarkaalisuutta” (joka voi tarkoittaa biologista sukupuolta)… ja ymmärtää vastaavasti kannattaa vapaata siirtolaisuutta, energiankulutuksen alasajamista, ”sukupuolineutraaliutta”, yhteisöllisiä kehitysapuhankkeita, luomutuontantoa, kulttuurirelativismia, tyhjää taulua… – historiallisessa kontekstissa sosialismia. Maailmanparantaja on huolestunut uhista, joissa on oikein asettuva syyllisyys-positio (läntinen maailma) ja oikein asettuva uhri-positio (muu maailma). Siksi tieteellisesti kyseenalainen ilmastoalarmismi (joka ei ole tämän artikkelin aiheena) on niin vetoavaa tunnetasolla, mutta todennettava, ja todennäköisesti maailman merkittävin ympäristöuhka, liikakansoitus, ei nostata näkyvämpää huolestumista.
Tämä on osa hänen minäkuvaansa. Se on tunne. Sen voi omaksua hyvin lyhyessä ajassa. Klusterina näkemyksiä, jotka jaetaan sosiaalisen viiteryhmän jäsenenä. Oikotienä tietoon. Alkujaan 18-vuotiaana lukiolaisena, muutaman kirjan lukemisella, muutamien kavereiden kanssa käytyjen keskustelujen myötä valaistuksena.
Täysin samasta syystä maailmanparantaja ei ole kiinnostunut väittelyssä todistamaan näkemystensä oikeellisuutta, kohtaamaan vaikeita kysymyksiä, koska se edellyttäisi rationaalista, järjellistä pohdintaa – jotakin sellaista mikä on vierasta hänen tunnepohjaiselle maailmankatsomukselleen. Siksi älyttömyyksien uskominen tosiasioiden vastaisesti, tai vailla parempaa tietoa, käy hyvin luontevasti. Se käy luontevasti kokonaisten yhteiskuntien tasolla, eikä ole tiedemaailmallekaan vieras – varsinkaan yhteiskuntatieteille. Sosiologian, psykologian, naistutkimuksen, kehitysmaatutkimuksen… nimissä on totuutena esitetty niin typeriä älyttömyyksiä, marxilaisuuden vilkkuessa jossakin taustalla, että on kuin tutkijat olisivat unohtaneet ihmisen, ottaneet kynän ja paperia ja kiihkoissaan piirtäneet tilalle jonkin aivan toisen olennon.
Tutkija ei näe itseään. Älyllisen rappion puolustajan profiili on ihmisen profiili.

Typeryyden mieltäminen järjeksi leviää helposti koko yhteiskunnan tasolle jos sosiaalinen tilaus sen mahdollistaa. Helposti silloin käsityksemme maailmaa uhkaavista ongelmista, maailman hädänalaisuudesta, syistä, syyllisistä ja uhreista, juontavat juurensa epä-rationaaliseen ryhmäsidonnaisuuteen, joka ei ole koskaan pyrkinyt tosiasiallisesti etsimään paljaudesta vastauksia, vaan sanelemaan ne omien tuntemustensa mukaisesti.

Esimerkiksi käy Saharan eteläpuoleisen Afrikan 50-vuotinen itsenäistymisien ja kehitysyhteistyön historia. Historia joka on muuhun maailmaan verrattuna hyvin synkkä. Kehitysapuun hakeutui tietysti ideologisesti motivoituneita maailmanparantajia. Heitä eivät kiinnostaneet totuudelliset näkemykset, vaan oikeat näkemykset. Oikeat olivat heidän näkemyksiään, heidän merkityksensä, heidän tärkeytensä ihmisinä. Se, että hirvittävät sosialistiset kokeilut, silmien ummistaminen kulttuurisilta ongelmilta, silmien ummistaminen projektien konkreettisilta tuloksilta sekä itsekriittisyyden tukahduttaminen lopulta auttoivat kasvattamaan afrikkalaista korruptiota ja ylläpitämään alikehittyneisyyttä oli toissijaista. Sitä ei koskaan käsitelty näkyvästi kirjallisuudessa, ei pohdittu konferensseissa. Siitä ei ollut koskaan ollut kysymyskään. Kulttuuriantropologisia tutkimuksia toki tehtiin, mutta kun niistä ei sokealla tahdollakaan saatu haluttuja tuloksia, vaiettiin moiset länsimaista imperialismia ilmentävät tutkimukset kaikessa hiljaisuudessa, ja ruvettiin oman merkityksen säilyttämiseksi teoretisoimaan syyllisiä köyhyyteen maailman talouden rakenteista. Yhteiskunnat eivät koostuneet ihmisistä vaan maailmanparantajien tärkeydestä. Evoluutioteoriasta täysin johdonmukaisesti juonnettavissa olevista epäilyistä edes kuiskaaminen oli hirvittävä rasistinen rikos. Ei-toivotun totuuden esittäminen menetti legitimiteettinsä 60-luvun arvovallankumouksen myötä. Siitä asti Arthur Jensenin ja J. Philippe Rushtonin kaltaiset todelliset tiedemiehet ovat olleet sosiaalisia hylkiöitä.
Sosiobiologian uranuurtaja, joka on kirjoittanut mm. altruismin evoluutiosta, sai osakseen silmitöntä vihaa ja raivoa kun tiedostavuus oli 1970-luvulla Amerikan kampuksilla voimakkaimmillaan. Eikä ole maailma paljon muuttunut. Nobel-palkittu tiedemies sai vuonna 2007 potkut itse perustamastaan laboratoriosta lausuttuaan ääneen tieteellisiä näkemyksiä, joita kukaan ei edes pyrkinyt osoittamaan vääriksi, totesi vai niiden olevan vääriä, olevan vääriä asteikolla jossa väärän vastakohta ei ole totuudellinen, vaan oikea tai korrekti.

Mitä olisi historian paljas uudelleen eläminen? Mitä jos olisi toimittu vastoin maailmanparantajien ehdotonta tietämystä, ehdotonta itsensä oikeuttamista? Entä jos Afrikassa kehitysapu olisi yhteisöllisyyden (=usein sosialismin), hoivaamisen, korruptiolta silmien sulkemisen ja relativismin sijaan rakennettu taloudellisen kasvun, yritystoiminnan tukemisen, yksilöllisen vastuun, kulttuurisen muutosprosessin ja avun läpinäkyvyyden, ehdollisuuden lähtökohdille?
Kun Sambiaan on viime vuosina virrannut pahojen kapitalistien rahaa, on talouskasvu ollut 6-7% vuodessa, yrityksiä perustettiin pelkästään edellisvuonna 1200 kappaletta, ja tavallisten ihmisten elämä ja vauraus on hiljaksiin kohentumassa.
Maailmanparantaja harvoin tuntee syyllisyyttä siitä, ettei hänen toimintansa olekaan tuonut parempaa maailmaa.

Nykyisillä syntyvyysluvuilla Ruotsissa voi vuosisadan loppuun mennessä olla muslimienemmistö. Se on vain yksi luku Euroopan islamisoitumisesta. Jo tuon lauseen ääneen lausuminen on maailmanparantajan mielestä rasismia, tai vähintäänkin äärioikeistolaista. Se, että rakentaako hänen kannattamansa siirtolaisuus kolmannesta maailmasta, joka on myös aivo- ja lihasvuotoa, parempaa maailmaa edes lähtöyhteiskunnille, joissa omaan yhteiskuntaan ja sen kehittämiseen sitoutuminen heikkenee (mihin menevät lääkärit?) on maailmanparantajalle toissijaista. Tärkeintä on hänen oma oikeutuksensa. Se mitä läntisille yhteiskunnille käy demograafisesti, ei kiinnosta häntä pätkääkään, vaikka hän pohjimmiltaan on täydessä ristiriidassa islamin keskimääräisten arvojen kanssa ja länsimaisen kulttuurin kuluttaja ja tuottaja. Tunne kuitenkin tukahduttaa järjen. Oma oikeutus, omien näkymysten kyseenalaistamisen. Pahimmillaan sellaisin kuvin kuten Kölnissä, jossa rauha ja suvaitsevaisuus muuttuvat omaksi perversiokseen.

Parempi maailma ei kaipaa maailmanparannusta, vaan monimutkaisuuden, kompleksisuuden, epävarmuuden ja paljauden rakastamista, joista älykäs, mielensä avoinna pitävä ihmisyys hyvin luontaisesti löytää uusia teitä kohden parempaa huomista silloin kun kaikki kysymykset ovat hyväksyttyjä. Aivan kuten ns. kovissa tieteissä on käynyt, koska niissä totuudellisuus on armotonta, eikä pehmeiden tieteiden tapaan voi suojautua kannattamaan itseoikeutustaan. Kannattamaan valheita. Valheita, jotka eivät voi olla todellisuuden rakennuspalikoita.

Kulku ”maailmanparantamisesta” maailman parantamiseen kulkee sen prosessin kautta, jossa kysymysmerkistä tulee toiminnan syvin merkitys, ja omahyväiset huutomerkit asettuvat syrjään. Se on itseään oikeuttavalle ihmisluonnolle hyvin vaikeaa.

Sivut

Kommentit (51)

Vierailija
surreal
Maailma on äärimmäisen monimutkainen, asiat äärimmäisen monitahoisia ja vaikeasti hahmotettavia.



Olen täsmälleen samaa mieltä. Tämän vuoksi ei kannata turvautua yksipuolisiin kategorioihin, kun maailmaa yritetään kuvata. Laadit päässäsi kuvitteellisia ryhmiä ja annat heille mielipiteitä - heitä vastaan onkin helppoa hyökätä. Valitettavasti todellisuus ja siinä asuvat ihmiset eivät alistu koskaan mustavalkoisiin stereotypioihin. Määritelmäsi eivät kerro yhtään mitään mistään. Voimme korvata maailmanparantajat vaikka Turkulaisilla, väitös on yhtä uskottava. Vetoan pelkästään mielikuviin, joten minun ei tarvitse perustella asioita sen tarkemmin, tai muutenkaan käyttää lähteitä.

Turkulaisuuden syvin olemus on oman merkityksen kokeminen. Tämän merkityksen hallitseva vaade on vertaisryhmältä kaivattu hyväksyntä. Pyyteetön paremmasta maailmasta välittäminen on valhe. Turkulaisuus on turkulaisille tärkeää siksi, koska turkulaisuuden kautta voi itse kokea olevansa tärkeä.

Maailma on äärimmäisen monimutkainen, asiat äärimmäisen monitahoisia ja vaikeasti hahmotettavia. Turkulaiset eivät pidä tästä epävarmuudesta, koska se sotkee varmuuden omien kannatettujen näkemysten, ja siksi oman (vertaisryhmän) merkityksen, tärkeydestä. etc...

surreal
Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007
Echi
Laadit päässäsi kuvitteellisia ryhmiä ja annat heille mielipiteitä - heitä vastaan onkin helppoa hyökätä.



Vastustatko aatteellisten viiteryhmien karkeaa tilastollista kategoriointia ja tämän pohjalta tapahtuvaa arviointia yleisemminkin vai ovatko maailmanparantajat poikkeustapaus? Vastustaisitko yhtä paljon karkeaa tilastollista pohdintaa oikeistokonservatiivien, vanhoillisten muslimien tai herätyksellisten kristittyjen maailmankatsomuksista ja niiden luonteesta ja mahdollisista yhteiskunnallisista ja poliittisista merkityksistä?

Valitettavasti todellisuus ja siinä asuvat ihmiset eivät alistu koskaan mustavalkoisiin stereotypioihin.



Eivät jokaisen yksilönsä osalta, mutta laajojen tilastollisten kokonaisuuksien osalta kyllä. Ikävänkin säännönmukaisesti. Se on esimerkiksi tosiasia, että kulttuuri on ollut tabu kehitysmaatutkimuksessa vuosikymmenten ajan, ja tämän syyt ovat syvään piirtyneen ideologisia, aatekehykseen johdettavia. Tänäpäivänäkin voit valmistua kehitysmaatutkimuksesta maisteriksi ilman että joudut kohtaamaan kertaakaan syvemmin sitä kysymystä, että kuinka paikalliset kulttuurit vaikuttavat kehitykseen. Vaikka tämä on ilmeisen keskeinen kysymys.

Määritelmäsi eivät kerro yhtään mitään mistään. Voimme korvata maailmanparantajat vaikka Turkulaisilla, väitös on yhtä uskottava.



Kyse olisi silloin kahdesta täysin eri asiasta. Turkulaisuus ei ole karkeasti tilastoitavissa oleva sosiaalinen liike, maailmankatsomuksellinen viiteryhmä ja yhteiskuntatieteitä muokannut poliittinen voima.

Vierailija

Maailmanparantaja on lottooja, joka heittää täkyn ja jää odottamaan kolahtaako. Häntä ei kiinnosta vähääkään mekanismit jotka johtavat tulokseen. Jauhetaan porukalla mantraa siitä että tämä on hyvä asia ja joukkovoimalla muuttaa maailmaa. Vain umpivakuuttavan virallinen aulisgerlander siinä lottokoneen vieressä vakuuttaa että tämä menee oikein ja tulosta tulee, joka oikeastaan on ne sadat tuhannet hölmöt lottolappuineen ja kolikoineen.

Maailmaa muutetaan tekemällä eikä puhumalla että jonkun toisen on pakon alla tehtävä jotain.

Vierailija

[quote="surreal"]Maailmanparannuksen älyllinen rappio

surreal kirjoitti:

Maailmanparannuksen syvin olemus on oman merkityksen kokeminen. Tämän merkityksen hallitseva vaade on vertaisryhmältä kaivattu hyväksyntä. Pyyteetön paremmasta maailmasta välittäminen on valhe. Maailmanparannus on maailmanparantajalle tärkeää siksi, koska maailmanparantamisen kautta voi itse kokea olevansa tärkeä.

väläys:

..tai maailmanparannus on oman elämän kannalta ihan konkreettisesti tärkeää. Mitä pahaa siinä on? Esimerkiksi USA:ssa Martti Luther King oli maailmanparantaja, jolle itselleen ja hänen sukulaisilleen ja ystävilleen oli varmasti tärkeää lopettaa rotusorto.

Tänä päivänä esim. geenimuuntelua vastustavat voivat olla huolissaan omasta terveydestään ja viljelijät vastustavat järjettömiä patenttimaksuja suuryrityksille. He ajavat omaa asiaansa, niinhän kaikki vapaassa markkinataloudessa tekevät.

Joskus ihminen ei valitse asiaa, vaan asia valitsee hänet.

Kaikilla ei ole käytännössä mahdollisuutta välinpitämättömyyteen, koska heidän oma elämänsä on pelissä. Maailman parantamisesta voi kieltäytyä vain ihminen, joka on kaikilla elämänalueilla etuoikeutettu ja hyvinvoiva.

surreal kirjoitti:

Maailma on äärimmäisen monimutkainen, asiat äärimmäisen monitahoisia ja vaikeasti hahmotettavia. Maailmanparannus ei pidä tästä epävarmuudesta, koska se sotkee varmuuden omien kannatettujen näkemysten, ja siksi oman (vertaisryhmän) merkityksen, tärkeydestä.

Maailmanparannus on identiteettipeliä, joka ei pyri vertaamaan todellisuutta kyseenalaistamiseen vaan kysymysten pois sulkemiseen. Maailmanparannuksen psyykkinen kehys edellyttää ehdottomuutta.
Vallankumouksellinen, laiton aktivisti, lähestyssaarnaaja tai uskonnollinen militantti ei voi pysähtyä miettimään näkemystensä mielekkyyttä, koska kysymykset pyrkisivät haavoittamaan hänen omaa minäkuvaansa.

Siksi monimutkaisuuksista on niin helposti tullut itsestäänselvyyksiä yhteiskunnallisessa tutkimuksessa, pehmeissä tieteissä, yhteiskunnallisessa dialogissa, kaikissa aattellisesti muodostuvissa ryhmissä. Harva hakeutuu yhteiskuntatutkijaksi ilman todellista maailmankatsomuksellista motivaatiota. Tämä sama motivaatio, identiteetillinen kehys, ei pyri haavoittamaan itseään, kyseenalaistamaan merkitystään, vaan edistämään omaa merkitystään. Vastausten tulee olla ensisijaisesti oikeita vastauksia, totuuspohjaisuus on toissijaista.
Yksilöidensä voimalla aatekehys synnyttää itseään oikeuttavan ja vaihtoehtoisuudelle usein vihamielisen ryhmäpaineen, joka pyrkii ryhmäidentiteetin kurissa pitämiseen.
Vain identiteetti joka asettaisi vastauksien tilalle kysymyksiä ja pyrkisi repimään maailman paljautta näkyville pystyisi vapautumaan tästä lainalaisuudesta, mutta ollessaan vertaisryhmän oman merkityksellisyyden kokemisen haastaja – ja siten maailmanparannuksen todellisen luonteen vihollinen, vaikka olisi oikeassakin – ei kyseenalaistaja ole toivottu jäsen ryhmässä.

väläys:

Missä yliopistossa ei muka ole keskusteluja, väittelyitä, kyseenalaistajia, opponentteja? Millä keskustelupalstalla ei ole? Siellähän nämä maailmanparantajat ovat.

surreal kirjoitti:

Tämä on älyllisen rappion käyttövoima. Koska maailmanparannus on edellä mainitun luonteen mukainen ryhmäsidos, eikä suinkaan yksilöllinen maailmankuvan muodostaminen, ovat maailmanparantajan näkemykset pääosin, lähes yksinomaan, siltä ryhmäkehykseltä omaksuttuja johon hän identifioituu ja sitoutuu. Tunnepohjainen sosiaalinen sidos, joka ei hyväksy vääriä näkemyksiä, varmentaa älyllisen kyseenalaistamisprosessin lamaantumisen.

väläys:

Kuvauksestasi tulee mieleen Yhdysvallat, jota nämä arvostelemasi maailmanparantajat vastustavat väitteesi mukaan.

surreal kirjoitti:

Siksi tiedostava maailmanparantaja ymmärtää vastustaa ydinvoimaa, vapaita markkinoita, kansallistunnetta, suuryrityksiä, geenimuuntelua (vaikka se nostattaisi köyhien satoja), Yhdysvaltoja, Israelia, ”patriarkaalisuutta” (joka voi tarkoittaa biologista sukupuolta)… ja ymmärtää vastaavasti kannattaa vapaata siirtolaisuutta, energiankulutuksen alasajamista, ”sukupuolineutraaliutta”, yhteisöllisiä kehitysapuhankkeita, luomutuontantoa, kulttuurirelativismia, tyhjää taulua… – historiallisessa kontekstissa sosialismia. Maailmanparantaja on huolestunut uhista, joissa on oikein asettuva syyllisyys-positio (läntinen maailma) ja oikein asettuva uhri-positio (muu maailma). Siksi tieteellisesti kyseenalainen ilmastoalarmismi (joka ei ole tämän artikkelin aiheena) on niin vetoavaa tunnetasolla, mutta todennettava, ja todennäköisesti maailman merkittävin ympäristöuhka, liikakansoitus, ei nostata näkyvämpää huolestumista.

väläys:

Mutta on toisenlaisiakin maailmaparantajia, kuin kuvaamiesi kaltaisia. Kalastaja-ajattelija Pentti Linkola on omasta mielestään sellainen. Hän on isänmaallinen, kritisoi sosiologeja, kannattaa luonnontieteitä, vastustaa liikakansoitusta.

surreal kirjoitti:
Täysin samasta syystä maailmanparantaja ei ole kiinnostunut väittelyssä todistamaan näkemystensä oikeellisuutta, kohtaamaan vaikeita kysymyksiä, koska se edellyttäisi rationaalista, järjellistä pohdintaa – jotakin sellaista mikä on vierasta hänen tunnepohjaiselle maailmankatsomukselleen. Siksi älyttömyyksien uskominen tosiasioiden vastaisesti, tai vailla parempaa tietoa, käy hyvin luontevasti. Se käy luontevasti kokonaisten yhteiskuntien tasolla, eikä ole tiedemaailmallekaan vieras – varsinkaan yhteiskuntatieteille.

väläys:

Yhteiskuntien tasolla järjellisen pohdinnan puute ja tunnepohjainen maailmankatsomus näkyy esim. George Bushin johtamassa politiikassa.

surreal kirjoitti:

Typeryyden mieltäminen järjeksi leviää helposti koko yhteiskunnan tasolle jos sosiaalinen tilaus sen mahdollistaa. Helposti silloin käsityksemme maailmaa uhkaavista ongelmista, maailman hädänalaisuudesta, syistä, syyllisistä ja uhreista, juontavat juurensa epä-rationaaliseen ryhmäsidonnaisuuteen, joka ei ole koskaan pyrkinyt tosiasiallisesti etsimään paljaudesta vastauksia, vaan sanelemaan ne omien tuntemustensa mukaisesti.

väläys:
Sinäkö et tee niin, vai mihin tieteellisiin lähteisiin tämä analyysisi määrittelemistäsi "maailmaparantajista perustuu?

TimoT
Seuraa 
Viestejä1933
Liittynyt15.10.2007

surreal taitaa nyt kirjoittaa nimimerkkinsä mukaista tekstiä Niin kritiikki kuin sen oletettu kohden (olettaen että sellainenkin kohderyhmä olisi) elävät jossain pilvissä.

surreal
Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007

väläykselle:

En kritisoi ihmisten omakohtaisia pyrkimyksiä parantaa sitä maailmaa jossa elävät. Tässä keskeinen merkitys on sanalla omakohtainen. Kritiikkini kohdistuu, kuten tekstistä toivottavasti käy ilmi, länsimaiseen keskiluokkaiseen poliittiseen, akateemiseen ja sosiaaliseen liikkeeseen. Heille maailmanparannuksella ei ole konkreettisen omakohtainen vaan välillisen identiteetillinen merkitys.
Arvostan mainitsemaasi Martin Luther Kingiä.

Missä yliopistossa ei muka ole keskusteluja, väittelyitä, kyseenalaistajia, opponentteja?



Uskon tämän kysymyksen implikaatioon kun näen naistutkimuksessa tutkittavan naisten väkivaltaisuutta, kehitysmaatutkimuksessa tutkittavan paikallisten kulttuurien vaikutusta kehitykseen, kun tyhjä taulu häipyy kummittelemasta sosiologiasta, kun vihreässä puolueessa voi vapaasti liputtaa ydinvoiman puolesta jakaessaan ne samat arvot, joilla toiset ydinvoimaa sanovat vastustavansa, kun luen valtalehdestä kahden sivun artikkelin Euroopan muslimien syntyvyydestä ja Euroopan demograafisesti kehityksestä 2000-luvulla, silloin uskon, että me todella voimme keskustella asioiden "paljaudesta". Todellisuudesta, jota me emme voi valita ja määrittää omien mieltymystemme mukaisesti.

Kuvauksestasi tulee mieleen Yhdysvallat, jota nämä arvostelemasi maailmanparantajat vastustavat väitteesi mukaan.



Yhdysvaltojen politiikan vastustaminen ei ole ongelma. En itsekään pidä siitä tavasta jolla sotiin on menty, kuinka sotia on hoidettu. En pidä maan talouspolitiikasta. En pidä maan uskonnollisesta oikeistosta.
Kyse ei ole tästä. Kyse on vastuu- ja syyllisyys-positioiden yksipuolisuudesta, yksipuolisuudesta joka ei välitä protestoida näkyvästi Venäjän tai Kiinan toimia. Yksipuolisuudesta, joka suomii länsimaisen historiallisesti äärimmäisen suvaitsevaisen miehen "patriarkaalisuutta", mutta jo samassa virkkeessä helposti taipuu vähättelemään islamilaisen patriarkaalisuuden uhkaa länsimaiselle sivistykselle.

Mutta on toisenlaisiakin maailmaparantajia, kuin kuvaamiesi kaltaisia. Kalastaja-ajattelija Pentti Linkola on omasta mielestään sellainen. Hän on isänmaallinen, kritisoi sosiologeja, kannattaa luonnontieteitä, vastustaa liikakansoitusta.



Linkola on erilainen, mutta ei hakemassani merkityksessä. Myös hänelle näkemykset ovat, vielä tavallista voimakkaammin, ehdottomia. Ne eivät ole debatoitavissa, kyseenalaistettavissa, siitäkin huolimatta, että useat niistä ovat selkeästi kyseenalaisiksi todennettavissa.

mihin tieteellisiin lähteisiin tämä analyysisi määrittelemistäsi "maailmaparantajista perustuu?



Tilastollisen havainnointiin. Kattavaan keskustelujen seuraamiseen. Maailmanparannus-kirjallisuuden lukemiseen. Valtamedian uutisoinnin analyysiin. Jonkinasteiseen tietoon ja käsitykseen siitä, mitkä tieteellisesti merkittävät aiheet yhteiskuntatieteissä ovat tabuja.
Jonkinasteiseen käsitykseen kehitysavun tavoitteiden epäonnistumisesta.
Neuropsykologian lukemiseen.
En väitä näkemyksiäni ehdottomiksi faktoiksi, ne ovat näkemyksiä ja vapaasti kyseenalaistettavissa ja osoitettavissa virheelliksi, jos virheellisiä ovat.

Vierailija
surreal

Vastustatko aatteellisten viiteryhmien karkeaa tilastollista kategoriointia ja tämän pohjalta tapahtuvaa arviointia yleisemminkin vai ovatko maailmanparantajat poikkeustapaus? Vastustaisitko yhtä paljon karkeaa tilastollista pohdintaa oikeistokonservatiivien, vanhoillisten muslimien tai herätyksellisten kristittyjen maailmankatsomuksista ja niiden luonteesta ja mahdollisista yhteiskunnallisista ja poliittisista merkityksistä?

Kyse olisi silloin kahdesta täysin eri asiasta. Turkulaisuus ei ole karkeasti tilastoitavissa oleva sosiaalinen liike, maailmankatsomuksellinen viiteryhmä ja yhteiskuntatieteitä muokannut poliittinen voima.





Maailmanparantaja on absrakti määritelmä, jolle voidaan antaa haluttaessa millaisia kuvauksia tahansa. Kun et kohdista määritteitä kehenkään henkilöön tai instituutioon, niin kyseessä on vain irtonaisena leijuva subjektiivinen tulkinta. Väitteitäsi on mahdotonta osoittaa virheellisiksi, koska ei ole olemassa mitään maailmanparantajien kaltaista homogeenista ja autonomista ryhmää. Toisaalta samasta syystä höpöttämisesi on vain puhdasta sanahelinää, jolla ei ole olemassa kiinnekohtaa. Tunnut turvautuvan itsestä yleistämiseen:

Itsestä yleistäminen on argumentaatiovirhe, jossa subjektiivinen mielipide tai makuasia tehdään objektiiviseksi mielipiteeksi. Sen yleinen kaava on:

1. Henkilö X on omasta mielestään sitä, että A on tosi
2. Siispä A on tosi

surreal

Eivät jokaisen yksilönsä osalta, mutta laajojen tilastollisten kokonaisuuksien osalta kyllä. Ikävänkin säännönmukaisesti. Se on esimerkiksi tosiasia, että kulttuuri on ollut tabu kehitysmaatutkimuksessa vuosikymmenten ajan, ja tämän syyt ovat syvään piirtyneen ideologisia, aatekehykseen johdettavia. Tänäpäivänäkin voit valmistua kehitysmaatutkimuksesta maisteriksi ilman että joudut kohtaamaan kertaakaan syvemmin sitä kysymystä, että kuinka paikalliset kulttuurit vaikuttavat kehitykseen. Vaikka tämä on ilmeisen keskeinen kysymys.




Voisitko antaa hieman lähteitä väitteillesi. Eli todista se, että kehitysmaatutkimuksessa ei käsitellä mainitsemisiasi asioita. Todistustaakka on sinulla.

Vierailija

Muistakaapa tämä viisaus: VAIN VIHA on viimetilassa älykästä. Se ei välitä sielun tunteista silloin, kun kaikki pitää hyvin tai vaikkapa pahoin järjestellä...
Mutta Viha ei Voita, jos ei anna JÄRJELLE valtaa...
Hullua Rakkautta monet sietävät, ja syystä että se antaa sielulle hienoimman tunteen...
Rohkeaa Rakkautta on vihata... Vaikka vain vähän, jolloin ei Rakkauskaan ole niin ylitsevuotavaista...

TÄYDELLISELLE Rakkaudelle on annettava KAIKKI. Viha skitsosti kaikki asiat jaottelee ja antaa vain sen verran kun katsoo voittoa saadakseen välttämättömäksi...

surreal
Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007
Echi
Väitteitäsi on mahdotonta osoittaa virheelliseksi, koska ei ole olemassa mitään maailmanparantajien kaltaista homogeenista ja autonomista ryhmää.



Tämä on sinun mielipiteesi, ja näkemykseni mukaan se on selkeän virheellinen. Ei ole olemassa 100% homogeenista ryhmää, mutta on olemassa ideologialtaan karkeasti tilastoitava sosiaalinen, poliittinen ja akateeminen liike, joka tilastollisessa otannassa noudattaa niitä ideologisia näkemyksellisiä määreitä, jotka kuvasin aloitusviestissä. Eivät muslimitkaan ole homogeenisesti kaikesta samaa mieltä. Eli toistan edellisen viestini kysymyksen ryhmien kategorioinnista, johon et vastannut.


Voisitko antaa hieman lähteitä väitteillesi. Eli todista se, että kehitysmaatutkimuksessa ei käsitellä mainitsemisiasi asioita. Todistustaakka on sinulla.



Annan lähteeksi Helsingin Yliopistolla kehitysmaatutkimuksesta maisteriksi valmistavan opintomateriaalin. Jos et usko tietoon perustuvaa sanaani, niin kahlaa itse tuo aineisto lävitse.

Vierailija
Echi
surreal
Maailma on äärimmäisen monimutkainen, asiat äärimmäisen monitahoisia ja vaikeasti hahmotettavia.



Agison
Kuitenkin niin helppo: On muutama SUURI henkiolento olemassa vain, ja ne rulettaa tai jättää määrittelemättä...Suuria on vähän, pieniä paljon.
Jos sanot olevasi pieni, olet kuitenkin totuudellinen, vaikkapa olisitkin MUIHIN verrattuna suuri... Miljoona pientä voittaa AINA yhden suuren, koska jokainen pienistä varastaa...



Olen täsmälleen samaa mieltä. Tämän vuoksi ei kannata turvautua yksipuolisiin kategorioihin, kun maailmaa yritetään kuvata. Laadit päässäsi kuvitteellisia ryhmiä ja annat heille mielipiteitä - heitä vastaan onkin helppoa hyökätä. Valitettavasti todellisuus ja siinä asuvat ihmiset eivät alistu koskaan mustavalkoisiin stereotypioihin. Määritelmäsi eivät kerro yhtään mitään mistään. Voimme korvata maailmanparantajat vaikka Turkulaisilla, väitös on yhtä uskottava. Vetoan pelkästään mielikuviin, joten minun ei tarvitse perustella asioita sen tarkemmin, tai muutenkaan käyttää lähteitä.

Omaan järkeensä EI kannata luottaa liikaa, jos rupeaa kategorisoimaan... Sydämen, Sielun tunne antaa kokonaiskuvan, ja silloin tietää MIKÄ HENKI on kulloinkin vallassa tuota määritelmää tehdessään... Ylpeyden henki on ylhäinen, koska sen VIISAUS on turmeltu. Hivenen ristiriitaista - eikö? Viisaus nimittäin antaa älyllisesti suurimman hekumoinnin ja siksi se on turmeltunutta, jos jättää kaikki antilogiikat vain nöyrien kaluttavaksi...Hirveitä loogisia ristiriitaisuuksia mielessään pitää nöyrä... Ylpeys on ne Vihalta varastanut...Rakkaus (KESÄ) rakentaa kaiken viisauksien _tai_ hulluksiensa pohjalta... Tuo oli vielä looginen väite, mutta pistäpä _tain_ sijaan _ja_!




Turkulaisuuden syvin olemus on oman merkityksen kokeminen. Tämän merkityksen hallitseva vaade on vertaisryhmältä kaivattu hyväksyntä. Pyyteetön paremmasta maailmasta välittäminen on valhe. Turkulaisuus on turkulaisille tärkeää siksi, koska turkulaisuuden kautta voi itse kokea olevansa tärkeä.

Suomussalmi oli Kainuun "nälkämaata"... Kaikki liian nopeasti syötiin ja kaluttiin, ja näin ollen koivunilaa pääsivät vain syömään - muinoin... Tampereen KAUPUNKI on _____. Enpä sano mitään ettei nöyrä loukkaantuisi, kun ei tajua...



Maailma on äärimmäisen monimutkainen, asiat äärimmäisen monitahoisia ja vaikeasti hahmotettavia. Turkulaiset eivät pidä tästä epävarmuudesta, koska se sotkee varmuuden omien kannatettujen näkemysten, ja siksi oman (vertaisryhmän) merkityksen, tärkeydestä. etc...



Hiukan liioittelet... Kaikesta ei pienen elämämme aikana saa tietoa, mutta jos synnymme uudelleen voimme seuraavassa elämässämme keskittyä siihen mikä nyt jää kokonaan tekemättä tai ajattelematta...

TimoT
Seuraa 
Viestejä1933
Liittynyt15.10.2007

seuraavaksi voisit avata hieman tätä:

[Maailmanparannuksen syvin olemus on oman merkityksen kokeminen. Tämän merkityksen hallitseva vaade on vertaisryhmältä kaivattu hyväksyntä. Pyyteetön paremmasta maailmasta välittäminen on valhe. Maailmanparannus on maailmanparantajalle tärkeää siksi, koska maailmanparantamisen kautta voi itse kokea olevansa tärkeä.



mitä oikeastaan haluat sanoa näin kirjoittaessasi?

Vierailija
surreal
Echi
Väitteitäsi on mahdotonta osoittaa virheelliseksi, koska ei ole olemassa mitään maailmanparantajien kaltaista homogeenista ja autonomista ryhmää.



Tämä on sinun mielipiteesi, ja näkemykseni mukaan se on selkeän virheellinen. Ei ole olemassa 100% homogeenista ryhmää, mutta on olemassa ideologialtaan karkeasti tilastoitava sosiaalinen, poliittinen ja akateeminen liike, joka tilastollisessa otannassa noudattaa niitä ideologisia näkemyksellisiä määreitä, jotka kuvasin aloitusviestissä. Eivät muslimitkaan ole homogeenisesti kaikesta samaa mieltä. Eli toistan edellisen viestini kysymyksen ryhmien kategorioinnista, johon et vastannut.



Ilman tarkempia viittauksia ja lähteitä, puhuminen maailmanparantajista jää pelkäksi tautologiseksi hokemiseksi, jolla ei voida oikeuttaa minkäänlaista kritiikkiä.

surreal

Annan lähteeksi Helsingin Yliopistolla kehitysmaatutkimuksesta maisteriksi valmistavan opintomateriaalin. Jos et usko tietoon perustuvaa sanaani, niin kahlaa itse tuo aineisto lävitse.



Ei riitä. Sinun täytyy pystyä konkreettisesti esittämään missä kohdin kehitysmaatutkimuksessa sorrutaan mainitsemiisi virheisiin. Tieteellisessä keskustelussa eritellään käsiteltävät asiat viittaamalla lähteisiin, joista käy selkeästi ilmi ongelmakohdat. Tuollaiset ympäripyöreät todistelut eivät mene läpi. Sinulla on edelleen todistustaakka, sen tähden minun tehtäväni ei ole kaivaa todisteita esille aineistosta.

Vierailija

surreal: Jos tarkoituksesi oli kritisoida kehitysmaatutkimusta, olisit voinut rajata aiheesi siihen, esim. otsikolla " Kehitysmaatutkimuksen älyllinen rappio" ja laittaa viitteitä arvostelemaasi opintomateriaaliin jo ensimmäiseen viestiisi.

Maailmanparantaja ei sanana merkitse oikeastaan mitään, mainitsemasi ryhmä muslimit on paljon selkeämmin rajattavissa. Otin Linkolan esimerkiksi osoittaakseni, että ketä tahansa henkilöä, jonka mielipiteen muodostavat jonkinlaisen kokonaisuuden voisi kutsua " maailmanparantajaksi."

Miksi muuten luulet, että maailmanparannuksella olisi keskiluokkaiselle akateemikolle vain identiteetillinen merkitys? Valitettavasti keskiluokkaisuus ei suojaa ihmistä tämän maailman ongelmilta. Vaikkapa liikenteen ja teollisuuden päästöt aiheuttava lukuisia kuolemia teollisuusmaissa, joten ympäristön tilasta huolestunut "maailmanparantaja" suojelee toiminnallaan itseäänkin ja tulevia sukupolvia.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat