Modernin tieteen ja kulttuurin kriisi

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Miksi moderni tiede on niin kiinnostunut asioiden olemattomuuden todistelemisesta? Miksi sekä luonnontieteissä että kulttuuritieteissä yritetään osoittaa erilaiset inhimillisesti merkitykselliset kokonaisuudet (persoona, yksilöllisyys, vapaa tahto, jne.) epätodellisiksi? Onhan kaikki joka tapauksessa jollakin tavalla rakentunutta, joten jonkin asian rakentuneisuuden osoittamisesta ei vielä sinänsä johda sen todellisuuspohjan romahtamiseen. Ja onhan sellaisillakin asioilla, joiden rakenteen tiede on pystynyt selvittämään autenttinen olemassaolo ihmisen kokemusmaailmassa, ja ne ovat sillä tavalla hyvinkin todellisia.

Luonnontieteissä mikä tahansa ihmisen kokemuksessa oleva asia puretaan materiaksi. Humanistisissa tieteissä kokemus redusoidaan esimerkiksi "diskursseihin" ja näiden välisessä vuorovaikutuksessa syntyneisiin "valtavaikutuksiin". Mikään ei ole tieteelle viatonta, vaan kaikki pyritään osoittamaan vain erilaisten mekaanisten prosessien vaikutuksiksi. Tämä ajattelutapa on noussut varsinkin länsimaisessa kulttuurissa hallitsevaksi, jopa ainoaksi vakavasti otettavaksi katsantokannaksi. Kaikki muut näkökulmat ovat nekin alisteisia tieteelliselle tarkastelulle. Sen sijaan yritykset alistaa tiede kriittiselle tarkastelulle torjutaan mustasukkaisella raivolla, korkein määrittelyvalta on aina oltava tieteellä.

Luonnontieteissä yritetään osoittaa, että kokemukset kokonaisesta persoonasta tai käyttäytymisen hallinnasta ovat jotenkin vähemmän todellisia kuin ne seikat, jotka tällaisia kokonaisuuden ja hallinnan kokemuksia tuottavat. Ts. yritetään osoittaa, ettei mitään ajattelevia ja tuntevia ja valintoja tekeviä yksilöitä ole olemassakaan, vaan että kaikki johtuu vain toinen toistaan seuraavien materiaalisten prosessien aiheuttamasta yhtenäisyyden illuusiosta. Humanistit yrittävät saada aikaan saman argumentin väittämällä, että persoonallisuus, yksilöt, merkitykset, jne. ovat vain erilaisten kulttuurissa vaikuttavien diskurssien ja valtasuhteiden tuottamia fiktioita. Mitään kokonaisia ihmisiä ei ole olemassakaan, on vain erilaisia diskurssi- ja ideologia-atomeja, jotka toinen toisiinsa törmätessään tuottavat erilaisia illusorisia vaikutelmia, kuten käsityksen yksilön autenttisesta kokonaisuudesta.

Mutta mistä johtuu käsitys, että aine on jotenkin todellisempaa sen alemmilla organisaatiotasoilla ja että ne vaikutukset, joita aineen jäsentyminen korkeammilla organisaatiotasoilla saa aikaan olisivat jotenkin vähemmän todellisia? Entä miksi jonkin asian kulttuurisen sidoksisuuden osoittaminen tekisi siitä epätodellisemman kuin ne kulttuuriset prosessit, joiden tulosta se on?

Sanotaan, että länsimainen kulttuuri on kriisissä, koska moderni tiede, johon länsimainen kulttuuri perustuu, on kriisissä. Elämme maailmassa, jossa kaikki näyttää olevan villisti irrallaan. Tämä johtuu siitä, että tiede pyrkii mitätöimään ihmiselle välttämättömiä merkityksiä ja siitä, että juuri tämä ajattelutapa on muodostunut hallitsevaksi kulttuurivoimaksi. Onko mikään ihme, jos kulttuurimme on hajaannuksen tilassa, jos sen kantavana voimana oleva tiede hapuilee hämärän rajamailla? Voiko tiede ylipäätään olla yksinään koko kulttuurin perusta? Pitäisikö tieteellinen ajattelutapa hylätä yhteiskunnan perustana, tai ainakin asettaa se johonkin suhteeseen toisenlaisten ajattelutapojen kanssa?

----------------
Now playing: Wilbert Hazelzet - Prélude
via FoxyTunes

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat