Suuri sukupolvi ja sen jälkeinen moraalinen romahdus

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Johdantona keskusteluun, jossa pohdittaisiin (jos niin halutaan) suomalaisen yhteiskunnan suurta moraalista romahdusta, esittäisin tutustumista Jukka Kemppisen tämänpäiväistä blogiin (3.10.2008).

[size=150:2xuepslm]Vakka ja kansi ja klapsahdus[/size:2xuepslm]

[size=85:2xuepslm]Suuri sukupolvi. He ymmärsivät mitä oli todellinen ihanteellisuus, kohtuullisuus, tasapainoisuus...[/size:2xuepslm]

"Kyynisyys on tyhmää koska se on mekaanista. Ihanteellisuuden arvostaminen on jo vähän vaativampaa.

Isäni oli jo ennen hääpäivää 3.10.1943 sitä mieltä, että he sopivat yhteen äitini, kauhavalaisen kauppiaan tyttären kanssa, kuin vakka ja kansi ja klapsahdus.

Suvun perintövitsin mukaan äiti oli joitakin kuukausia, vuosia tai vuosikymmeniä asiasta epävarma, mutta ei se ole totta.

Ihanteellisuus on kuitenkin hyvin nuorten (22 ja 20) ihmisten sota-avioliitto. Olen sen verran nähnyt niitä Äidin arkistoimia kirjeitä, joita on tuhansia, että ihania olivat haaveet ja moitteeton kyky niiden ilmaisemiseen, mutta niinpä otti ja onnistui.

Aivan vakavissani väitän nähneeni kotonani ja lähiympäristössäni erinomaisen sopusointuisia pariskuntia. Sopusointu ei tietenkään tarkoita riitasointujen puuttumista, vaan taitoa purkaa ne pääsävellajiin, joka on tässä tapauksessa Es-duuri.

Omista vanhemmista ja siis perheestä saa kirjoittaa kieli keskellä suuta, koska meillä puuttuu kirjakielestä kohtuullisen leuhkimisen perinne. Isä on harjoittanut koko ikänsä viipurilaista versiota, jota asiaa tuntemattomat ovat oudostelleetkin (tyyppiä ”lompsasta pesee minkä polle aitaa kaataa”), ja eteläpohjalainen uhoaminen ei ole kuulunut meille. Länsisuomalainen omien asioiden ja etenkin omien lasten vähättely puolestaan on aina tuntunut periaatteessakin väärältä.

Mutta paljastan salaisuuden. Isäni menestyi sekä yleisessä että erityisessä katsannossa hyvin hankkimatta pahasti vihamiehiä. Se johtui siitä, että hän oli omissakin silmissään ysi-miinuksen mies. Muistaakseni hän kirjoitti ylioppilaskirjoituksissakin keväällä -44 kaksi lavi ja kaksi ysi minkkaa eli kumua, tosin yksityisoppilaana suoritettuaan tenttimällä lukion sinä talvena.

Siksi hänen ei ole nähdäkseni ollut koskaan vaikea tunnustaa kavereita etevämmiksi. Samasta syystä hänellä ei ole ollut sellaista pyrkyä, jota tarvittaisiin korkeimmille huipuille – ja syvimpiin kuiluihin.

Äiti on puolestaan elävä esimerkki siitä, ettei nuoruus kirkonkylän prinsessana ole auttamatta tie pettymyksiin. Hän on esimerkki sitäkin, ettei maalaiseksi jääminen maalta muutettua ole onnettomuus, ainakaan jos aviomies hoitaa kaupunkiasiat.

Isä ja Äiti asuivat Tapiolan seudulla yhdessä vain 45 vuotta. Tuona aikana äiti ei ruvennut juoksemaan kaupungissa, ei edes elokuvissa, vaikka oli alan ihmisiä. Siihen oli selvä syy – paljon koulua käyviä ja siis huoltoa tarvitsevia lapsia niin että kotona oli kädet täynnä työtä. Sisaruksista nuorin meni täällä etelässä vielä kansakouluun, ja minä olen joukosta ainoa Kauhavalla koko kouluni käynyt.

Ja sen huomaa.

65 vuotta nyt on kumminkin niin pitkä aviossa olon aika, että ei vastaavia ole vaivoiksi asti. Sodan lyhentämättömänä versiona käyneet miehet ovat jo vähissä. Isä meni asevelvolliseksi helmikuussa 1939 ja siirtyi siviiliin joulukuksi 1944.

Kun itse on saavuttanut säällisen eläkeiän, alkaa antaa arvoa myös niille asioille, joista ei pahemmin puhuttu, ja alkaa tuntea tarvetta kokonaisarvioihin.

Oliko meillä Suomessa ”The Best Generation” eli paras sukupolvi? Sanoisin että ei. Amerikkalaista kaupallista kielenkäyttöä. Mutta jatkaisin samaan hengenvetoon, että todella lujille joutuneista suomalaisista nämä, puheena olevassa tapauksessa 20-luvun alussa syntyneet, selviytyivät kerran toisensa jälkeen tilanteista, jotka vaikuttavat myös jälkiviisauden valossa mahdottomilta.

[size=150:2xuepslm]Yksi selitys on se tietty ihanteellisuus, joka minun ikäluokkaani niin kovasti nauratti, kunnes hymymme hyytyi[/size:2xuepslm]."




---------------------------------------

Mikä tappoi seuraavilta sukupolvilta, suuret ikäluokat ja ns. pullamössäsukupolvi todelliset ihanteet? Miksi kävi niinkuin kävi? Oliko syynä suomettuminen? Vai oliko syynä yksinkertaisesti masentuminen siitä, että oma sukupolvi ei ollut mitään tähän 1920-luvun alussa syntyneeseen suureen sukupolveen verrattuna? Johtiko alemmuudentunne juuri tällaisiin älyttömiin ilmiöihin kuin uusvasemmistolaisuus, setalaisuus ja älytön hurahtaminen jopa perverssien matalakulttuuristen ilmiöiden palvontaan?

[size=85:2xuepslm]Surkea otus - esimerkki älyn, sivistyksen ja moraalin romahduksesta. Näin käy kun jatketaan älytöntä "kapinaa" auktoriteettejä vastaan vielä myöhäisellä iällä.[/size:2xuepslm]

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Entisenä nuorena pikkulottana ja tuhon sinun ihanteelliseen sukupuoleen ja -polveen kuuluvana naisena sanon, että ei noita meidin "ihanteita" kannata ihannoida. Laskeskelehan montako ruumista noiden ihanteiden ansioista meidän sukupolvi sai aikaiseksi.

Vierailija

Keskustelu Suomen moraalisesta rappiosta on olematonta ottaen huomioon Myyrmäen, Jokelan ja Kauhajoen tapaukset. Keskustelun vääristelee ja kääntää täysin päälaelleen punavihreä median vallan "asiantuntijoiden joukko". He alkavat heti selitellä syyksi yhteiskunnan määrärahat ym. Tosiasiassa he väistävät itse pääkysymystä.

Miksi kansakunnan moraalinen selkäranka on murtunut, vaikka hyvinvointia on nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Raha ja sen puute ei selitä asiaa. Syy on siinä, että Suomessa on jo yli 40 vuotta tietoisesti harjoitettu ideologista paimennusta, jonka tarkoituksena on luoda uutta "tiedostavaa"( ja toisaalta myös narsistista ihmistä), jonka ei edes oleteta vastaavan itse teoistaan. Jokaikinen lurjus voi aina tarvittaessa vedota yhteiskuntaan ja sen aikaansaamiin epäkohtiin.

Moraalisen rappioon on vaikuttanut hyvin monet tekijät. Suomettumisen aika, jolloin suomalaiset pantiin häpeämään omaa historiaansa. Vieraiden kulttuurien kritiikitön esikuvallistaminen (silloinkin kun siihen ei ole aihetta). Neuvostoliiton vaikutus. Uusvasemmistolaisuus, uuden poliittisen ja yhteiskunnallisen ajattelun luojana.

Ylipäätänsä esikuvaksi on nostettu sellaiset ominaisuudet, joita ns. suuri sukupolvi olisi kavahtanut.

Vierailija

Koulu ja sodankäyneet miehet.
Palattuaan sodasta oli nuorille miehille ylimielinen asenne hyvin yleinen tuota "lasten" instituutiota kohtaan.
Sodan harventamaa rivistöä piti kuitenkin täyttää ja monen opintosuoritukset olivat usein läpihuutojuttu. Näin minulle sen kertoi veteraani, joka luki inssiksi päästyään sodasta.

Mutta työ koulii ja pätevää ja työteliästä väkeä he olivat. Teetettiin peltoakin, joka sitten paketoitiin että työnrikkomaa selkää sai potea rauhassa, pienellä sairaseläkkeellä, tyhjenevää syrjäkylää katsellen.

Myös sodan raaistamiakin. Turhaan ei maan vuoksi taisteltu ja neukkumyötäilevän hallinnon vuoksi narskui hampaat ja pullonkorkit. Kirveet ja puukot heiluivat usein ja samat taistelutoverit, joiden kanssa selvittiin venäläisistä, ei selvitty toisistaan, hengissä.

Jälkipolvesta ei tullu niin arvopuhdasta eikä ahkeraa ja hyökkääjällekkin osoiteltiin reittejä viedä se mikä taistellen oli säästetty. Jälkipolvea tuli paljon ja se tukki kaikki paikat paljoudellaan ja kyynärpäätaktiikkaa kukoisti ja kukoistaa yhä, jonka hedelmiä on myös kouluissa tovereitaan murhaavat nuoret miehet.

Vierailija

Arvo Myllymäen arvio Suomen moraalisesta rappiosta

"Ymmärrys ja solidaarisuus yhteiskunnan sisällä on hämärtynyt ja ihmiskasvoisen elämän edellytykset ovat heikentyneet. Ei tajuta, että kaikki liittyy kaikkeen ja jokaista osasta tarvitaan. Ei kaikkea voida asettaa markkinoiden armoille; ihmiselämän turvaamista, lapsen oikeuksia, vanhuksia, terveydenhuoltoa, koulutusta. Vinoutumiin on puututtava ajoissa, ja se vaatii voimaa sekä rohkeutta. Suomalaisessa yhteiskunnassa jokainen sukupolvi on huolehtinut vanhuksistaan, mutta nyt tullaan rajalle, hoitaako seuraava sukupolvi vanhuksensa. Egoistinen ajattelu on lisääntynyt huimasti eivätkä ne, joilla menee hyvin halua luopua mistään. Itse kukin tulee, menee ja toimii kuten parhaaksi näkee."

Väitöskirjaansa tehdessään Arvo Myllymäki haastatteli SAK:n toista puheenjohtajaa Arvo Hautalaa. Myllymäen kysymykseen, miksi UKK:n runnaama tulopoliittinen sopimus ei pitänyt vuonna 1971, vaan Metalliliitto murskasi sen, Hautala vastasi:

"Poika. Ihminen ei ole kateellinen toiselle pelkästään palkka-alueella siitä, että hän on toisen edellä, vaan tulee päivä, jolloin hän tulee kateelliseksi ja katkeraksi myös siitä, ettei hän ole tarpeeksi toisen edellä."



"Sitä vastausta en unohda ikinä", Myllymäki toistaa pariinkin kertaan.

Tässä on jotain erikoista. Vasemmisto, eteenkin sosialidemokraatit ovat pitkälle olleen rakentamassa "solidaarisuusyhteiskuntaa", mutta tulokset ovatkin olleet aivan päinvastaiset. Onko siis niin, että ongelman ydin ei olekaan hyvät tarkoitukset vaan vasemmistolaisen "vapautumisen" aikaansaama vastuuton narsismi.

Myllämäellä on hyviä ajatuksia mutta hänkin sortuu tyypilliseen markkinoiden parjaukseen. Pitäisi keskittyä enemmän ihmisen moraalikoodiston muutokseen eteenkin 1960-luvun lopulta lähtien. Silloin alkoi suomalaisen moraalin murtuminen tai pikemminkin asteittainen murentaminen.

Vierailija
K. K.

Niin, eikä siltä sukupolvelta kysytty, mikä niiden ihanne oli. Savottakämpälle tuli palvelukseenastumiskäsky ja sitten mentiin eikä tietty minne.

Ralf64 kai haluaisi takaisin juoksuhautoihin ja korttileivälle. Kaikki nationalistiset ja totalitääriset ääriainekset ovat ihannoineet historian sotia. Onpa niin lapsellista juttua, ettei viitsi kommentoida tämän enempää.




Höpö höpö. Lukisit tuon Kemppisen kirjoituksen ensin ajatuksella ja miettiset asiaa tarkemmin. Tuolla 1920-luvun alussa syntyneellä sukupolvella oli ihanteita, kohtuullisuutta ja velvollisuudentunnetta.

Myös nykyisillä sukupolvilla voi olla ihanteellisuutta, mutta useimmiten turvallisella tavalla maailmaasyleilevällä tavalla. Hannu Taanilakin puhui vuosikymmenet paatoksella "köyhien, nälkäisten ja sairaiden" hoitamisesta. Mutta mikä oli totuus Taanilan omasta moraalista? Tosiasia on, että hän hylkäsi julmasti oman Ylivieskassa eläneen isänsä eikä käynyt häntä juuri koskaan katsomassa ja tervehtimässä. Isä ei ilmeisesti ollut riittävän "vasemmistolainen" ja siten "ansainnut huolenpitoa" suurelta ja viisaalta pojaltaan.

Siinäpä meille varsinainen moraalinen esikuva.

[size=85:2g4xoupa]Hannu Taanila rakasti julkisuutta ja jätti oman vanhan isänsä heitteille ja kehoitti sensijaan muita sydäntäsärkevällä äänellä huolehtimaan "köyhistä, sairaista ja häväistyistä".[/size:2g4xoupa]

Vierailija
Höpö höpö. Lukisit tuon Kemppisen kirjoituksen ensin ajatuksella ja miettiset asiaa tarkemmin. Tuolla 1920-luvun alussa syntyneellä sukupolvella oli ihanteita, kohtuullisuutta ja velvollisuudentunnetta.

Olen lukenu Kalle Päätalon Iijoki-sarjan ja siinä on yhden ihmisen ja yhden maakunnan näkökulmasta koko tuo aika 1919 -2000-luvulle asti.
Enkä kiellä, etteikö niillä ihanteita ollut. Suojeluskunta oli isänmaallinen ja Neuvostoliittoa kohtaan tunnettiin halveksuntaa. Silti sota tuli yllätyksenä tavalliselle kansalle. Eikä Päätalo haikaillut vanhuudessaan noita ankeita aikoja, vaan oli tyytyväinen kehityksestä ja siitä, että nykyään ei tarvinnut panna nälkäisenä nukkumaan.

Aikansa kutakin. Ei meidän tänä päivänä kannata kääntyä katsomaan taaksepäin niin kuin vastaus löytyisi sieltä ja sen aikaisista ihanteista. Sehän on järjetöntä. Jokainen voi vain kohdallaan tehdä parhaansa että "kaveria ei jätetä" uudessa ajassa ja uusissa haasteissa.

Vierailija
ralf64
Päinvastoin. Taanila vuosikausia radiossa kehoitti ihmisiä hoivaamaan "köyhiä, sairaita ja häväistyjä". Hän ei missään vaiheessa vaatinut ihmisiä olemaan puuttumatta asiaan ja kyynisesti sysännyt vastuuta vain "ylivieskoille".

Taanilan oma moraali ei kestänyt testiä. Toisaalta en minä asiaa ihmetellytkään. Äärivasemmisto ja vihreät ovat täynnä väkeä jotka kyllä kehoittavat muita laupeuteen mutta itse mieluimmin jäisivät kotiin lukemaan Noam Chomskyä, William Blumia ja Naomi Kleiniä reilunkaupan bananeja mutustellen. Farisealaisia lurjuksia. Mitä tuota asioita selittelemään.




Muistanpa yhden sloganin nuoruudesta, joka sopii tähän määkivään moralistiin:

"Jos henkilö on hyvin puhdas ja aatteellinen, on pää hyvin ahdas ja puutteellinen."

Ralfin ymmärtämys humanisti Kemppisen tekstistä on luokkaa maaninen hyökkäily ja mustamaalaus saatanallisiksi katsomiaan henkilöitä vastaan. - Toki oman "ihanteellisuutensa" tuo nähtäväksi kristallinkirkkaana.

Vierailija

Kaikenkaikkiaan Hannu Taanila kuuluu näkemykseni mukaan siihen kaikkein pahimpien luusereitten joukkoon: niihin, jotka ovat aina väärässä eivätkä ikinä opi. Onko siis syyttäminen suurta sukupolvea siitä, että se mahdollisti sen että kansakunnalla oli varaa tällaisiin Taanilan tapaisiin mitättömyyksiin? Ei. Taanila vastaa itse opetuksistaan ja sen ja oman moraalinsa välisestä ristiriidasta.

Vierailija
Sigmund

Ralfin ymmärtämys humanisti Kemppisen tekstistä on luokkaa maaninen hyökkäily ja mustamaalaus saatanallisiksi katsomiaan henkilöitä vastaan. - Toki oman "ihanteellisuutensa" tuo nähtäväksi kristallinkirkkaana.




Höpö höpö. Kiinnitäppä huomiota siihen miten Kemppinen tunnisti itsekin sen, että hänen sukupolvensa naureskeli suuren sukupolven ihanteellisuudelle, "ennenkuin hymy hyytyi". Kemppinen rehellisellä humaanilla tavalla tunnusti sen, että HE OLIVAT SITTENKIN OIKEASSA.

JA HE OLIVAT TOTAALISEN VÄÄRÄSSÄ. Tarkoittiko Kemppinen siten myös sitä, että 60-lukulaisten radikaalien moraali ei kestä kriittistä tarkastelua?

Vierailija

Sanotaan, ettei omena kovin kauas puusta tipu. "Suuri sukupolvi" syntyi sodan ja nälän maailmassa, jossa henkiinjääneistä tuli ikuisia sankareita.

Heidän lapsensa kasvoivat tätä huomattavasti vakaammassa ja vauraammassa maailmassa. Poikkeuksia toki on, mmm "rautaesirpun" takana asuvat Eurooppalaiset ja ns "kehitysmaat" Maailmasta tuli kuitenkin suhteellisen vakaa, johtuen Supervaltojen ylläpitämästä ns "kauhun tasapainosta" Sodat ulkoistettiin Euroopasta kaukaisille taistelukentille Koreaan ja Vietnamiin, josta ne yleensä loppuivat siinä vaiheessa kun uhka niiden laajenemisesta kasvoi. Pojat kokeilivat kuinka pitkälle heidän pikku Aasialaiset tinanukkensa oikein kestäisivät. Hyvin samanlaista hommaa kuin USA ja Iran tekee nyt Lähi-Idässä, vaikkei kummallakaan osapuolella tosiasiassa riitä pokkaa ottaa toisistaan mittaa.

Ydinaseteknologian rajun kehityksen myötä todellinen ja rajoittamaton sota muuttui pääosin vain tieteisfantasiaksi. Supervallat tyytyivät tolkuttomien(ja usein myös toimimattomien)ase ja "puolustusjärjestelmien" rakenteluun, mikä ajanmyötä lopulta johti Neuvostoliiton vararikkoon. Neuvostoliiton vastapeluri USA puolestaan ajautui vararikkoon epätoivoisessa yrityksessään saattaa kyseinen varustelu päätökseen, mistä tosiasiassa nykyinen maailman talouden "kriisi" johtuu. Puhtaalla taloudella ei ole tämän kanssa käytännössä MITÄÄN tekemistä, vaan elefanttina olohuoneessa istuu USA:n jättimäinen "puolustusteollisuus" joka on ajanut Amerikkalaiset joukot Lähi-Itään ja USA:n "torjuntaohjukset" Puolaan kasvattaen näin maailman sodat ja varustelumenot äärimmilleen ja aiheuttaen mm globaalin hyperinflaation, joka itseasiassa tulee lännessä romahduttamaan tämän ns "Amerikkalaisen vuosisadan" ja yltäkylläisyyden ajan josta ns "suuret ikäluokat" ja heidän "Pullamössölapsensa" ovat vuosien ajan nauttineet.

Kaiken tämän takana lymyilee iso paha "ydinsotamörkö" jonka sotilasasiantuntijat kummallakin puolella rapakkoa ovat jo vuosia julistaneet kerta kaikkiaan mahdottomaksi, ellei peräti "laittomaksi" Maailman isot ydinasevallat(joita usein myös "Supervalloiksi" kutsutaan)haluavat kuitenkin ylläpitää edes teoreettista illuusiota "voitettavasta" ydinsodasta, minkä takia Kiina on mm ammuskellut alas omia sateliittejaan ihan vaan "rauhanomaisena testinä" siitä, kuinka se voisi lamauttaa USA:n navigointijärjestelmän. USA:n sotahullut ovat puolestaan saaneet tästä lisää kiksejä aloittaa todellisen asevarustelun tyynellä merellä samaan aikaan, kun lisää joukkoja ollaan rahtaamassa Lähi-Itään ja "torjuntaohjuksia" Puolaan.

Loppupeleissä kysymys lännelle on aivan sama kuin Neukuillekin noin sukupolvi siteen;halutaanko tehtaiden valmistavat lisää luoteja ja ohjuksia, vaiko lisää voita ja meetfurstia leivät päälle, koska kumpaakin ette voi saada, varsinkaan sen jälkeen kun tämä ns "credit crunch" iski päälle ja Kiina laittoi rahahanat kiinni. Kysymys on yksinkertainen;haluavatko "pilalle hemmotellut" länsimaiset pullamössökansalaiset elää sotilasdiktatturiissa ja taloudessa, vaiko talousjärjestelmässä jossa vallitsee aito taloudellinen ja poliittinen vapaus Glasnost-Perestroika tyyliin? Kumpaankin ei näet ole varaa, joten viimekädessä kyse on valinnoista. Kun asevarustelu hieman kiihtyi eivätkä potentiaaliset viholliset eli Kiina, Intia, Iran ja muut "kehitysmaat" mennetkään kumoon heti alkuvuosina niinkuin suunniteltiin, siirrytäänkö nyt "Lännessä" USA:n johdolla sotilas talouteen ja pannaan maailmanmarkkinat+kauppa ainakin tilapäisesti jäihin "lopullisen voiton" saavuttamiseksi. Neukkulahan avautui rauhalle(lue=yksipuolinen liennytys)ja kapitalismille, eikä silti voinut pysäyttää omaa romahdustaan! Valitaanko lännessä sen sijaan suoraan sotatalous eikä jäädä odottamaan mitään Glasnost ja Perestroika kokeiluja? Onko edessä joko aivoton antautuminen globalisaatiolla ja markkinavoimille, vaiko periksi antaminen "kansallisille eduille" mikä merkitsee loputtomia sotia "kehitysmaiden"+Venäjän kanssa ja kansainvälisen kaupan ja talouden ainakin tilapäistä(5-10 vuotta) jäätymistä. Kumman valkoinen mies valitsee;lisää ohjuksia vaiko voita leivän päälle?

Vierailija

Suuri sukupolvi syntyi vastaitsenäistyneeseen maahan, jonka talous eli voimakasta nousukautta. Lapsuudessa se koki lamavuodet, jotka sittenkin kestivät vain pari vuotta. Sen jälkeen alkoi jälleen nopea taloudellinen kasvu. Kaikenkaikkiaan vuosina 1920-1939 suomalaisten käytettävissä olevat tulot jokseenkin kaksinkertaistuivat.

Vasemmistolaisen mytologian mukaan aikakausi oli "äärioikeistolainen". Paavo Haavikko puolestaan on kuvannut aikakautta huomattavan uskottavalla termillä "Tannerin aikakausi". Sodan puhjettua Suomi kuului yhtenä harvoista eurooppalaisista maista demokraattisten maiden joukkoon. Maan asukkailla oli harvinaisen realistinen käsitys itäisestä naapurista. Tämä realismi ja toisaalta luja luottamus siihen, että kovistakin koettelemuksista selvitään kunhan puhalletaan yhteen, eroaa huomattavasti nykysuomalaisesta mentaliteetistä johon puolestaan on vaikuttanut sodan jälkeen luotu uusi suomalainen "itseymmärrys" (suomettuminen).

Vierailija

ralf64: Sofi Oksanen on puoliksi virolainen ja kirjoittanut Viron neuvostomiehitystä kritisoivan kirjan " Stalinin lehmät". Miksi pidät häntä vasemmistoon kuuluvana, hänhän on sosialismin ja Neuvosto-Venäjän arvostelijoita?

Vierailija

Jos haluat tutustua tuohon uusvasemmistolaiseen ideologiaan niin siitä paras (pahin) esimerkki on kirja nimeltään [size=150:2b1mkleh]"Uusstalinistin uskontunnustus"[/size:2b1mkleh]. Kirjoittanut Rauno Setälä (1970).

"Vuonna 1970 Setälä julkaisi kuuluisaksi tulleen kirjansa Uusstalinistin uskontunnustus, jossa hän muun muassa kuvasi ideologista kehitystään hyväosaisesta ja sovinnaisesta porvaripojasta ensin edistykselliseksi kulttuurivasemmistolaiseksi ja sitten vakaumukselliseksi kommunistiksi"
Vierailija
Moses Leone
ralf64
Suomettumisen aika, jolloin suomalaiset pantiin häpeämään omaa historiaansa.

Eiköhän se häpeäminen lähtenyt jokaisesta itsestään. Joitain hävetti ja joitain ei. Mikään pakko ei ollut hävetä.

Ja mitäpä häpeämistä siinä, että Suomi hoiti ulkopolitiikkaansa sen ajan epävarmoissa oloissa. Tietysti tapahtui rimanalituksia, mutta pääpiirteittäin toimittiin oikein, koska ollaan pysytty itsenäisenä valtiona. Suomettumisesta puhuivat ne valtiot, joiden ei tarvinnut kärvistellä NL:n rajanaapurina.

Vierailija

Paitsi että on täysin oikeutettu kysyä, kuten Timo Vihavainenkin, että miksi suomettumisessa mentiin huomattavan paljon pitemmälle, ei suinkaan silloin jolloin vaara oli todellinen (1940-luvun loppupuolella) vaan silloin kun Euroopassa vallitsi "suojasää".

Siksi onkin syytä tosiasioihin perustuen olettaa, että suomettuminen lähti viime kädessä suomalaisista itsestään. Ja se että suomettumisen huippukausi ajoittui juuri uusvasemmistolaisuuden aallonharjalle, 1970-luvun alkupuoliskolle, on myös mielenkiintoinen seikka.

Jokseenkin noihin aikoihin ajoittuu suomalainen murros ja suomalaisen moraalin lasku. Vastuu tästä kuuluu huomattavalta osin Kekkoselle ja hänen halustaan suosia uusvasemmistolaisuutta.

[size=85:12hjiqh1]Tällaisilla miehillä ei olisi tehnyt yhtikäs mitään v. 1939-44[/size:12hjiqh1]

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat