Estääkö ihmisluonne tasa-arvon?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Helsingin Sanomissa oli tänään kirjoitus äidistä, joka julkaisi kirjan " Elämää koulukiusaamisen jälkeen" tyttärensä koulukiusaamisesta. Hän toi esille yhden tärkeän asian kiusaamisesta. Kiusaaminen laitetaan usein jostain syytä kiusatun syyksi. Ammattilaisetkin saattavat vain analysoida kiusatun varhaislapsuutta, sensijaan että keskityttäisiin pysäyttämään kiusaaminen, Tina Holmberg-Kalenius kertoo.

Muiden kuin kiusatun on monesti vaikea ymmärtää, että kukaan ei pysty yksinään puolustautumaan ryhmää vastaan. Mutta se että ylipäätään ihmetellään, miksi joku " antaa itseään kiusata", osoittaa, ettei edes tajuta kiusaajien toimivan väärin. Ikään kuin kiusattu olisi jonkin sortin ali-ihminen, jota saakin kiusata, koska hän on kuka on.
Jokelan ampuja koki olevansa yli-ihminen teon tehdessään, mutta häntä oli aiemmin kiusattu. Kokiko hän siis tekonsa myötä, että viimein osat ovat vaihtuneet? Oliko hän tuntenut tulleensa kohdelluksi ali-ihmisenä? Jos häntä oli oikein pahasti kiusattu, ei ole mikään ihme, että tuollaisia ajatuksia tuli pojalle mieleen.

Ehkä jopa pahempaa kuin kiusaaminen itsessään, voi olla järjestelmän suhtautuminen siihen. Rikoksen uhrit voivat sentään saada sentään hyvityksen oikeusjärjestelmältä, ja yleinen mielipide on heidän tukenaan, toisin kuin usein kiusattujen kohdalla. Kiusaaminen on ennenkaikkea uhrin häpeä, sensijaan kiusaaja voi jälkikäteen jopa kehuskella teoillaan, ilman että sitä paheksutaan hänen toveripiirissään. Uhria tai hänen omaisiaan voidaan syyllistää heikkoudesta, erilaisuudesta tai puolustuskyvyttömyydestä.

Nyt vedän natsikortin tähän tekstiin, koska tähän se oikeasti sopii. Saksalaiset kansallissosialistit syyllistivät juutalaisia maansa taloudellisista vaikeuksista, syyllistivät yksittäisiä ihmisiä siitä, miksi he olivat syntyneet. Kaikki tietävät, mitä siitä sitten seurasi. Myöhemmin, vielä tänä päivänäkin näkee kirjoituksia, joissa ihmetellään, miksi juutalaiset eivät puolustautuneet. Millä aseettomat siviilit olisivat puolustaneet itseään?

Pointtini on se, että vääryyden tekemistä heikommalle ei voi laittaa sen heikomman syyksi. Sellainen ei ainakaan missään tapauksessa estä, vaan ylläpitää väärinkohtelua yhteiskunnassa.

Mutta mikä saa ihmiset niin helposti ehdollistumaan "vahvat jyrää heikommat ajatteluun ?" Miksi ihmisille on helppo uskotella, että joku toinen ryhmä on toista huonompi, vaikka perustelut olisivat kuinka typeriä tahansa?

Kristinuskossa, kommunismissa ja monessa muussa aatteessa ja uskonnossa esitetään ihmisten olevan keskenään tasa-arvoisia ja samanarvoisia. Miksi tällaisten aatteiden ihanteet eivät koskaan ole missään aidosti toteutuneet? En puhu nyt käytännön toteutusten ongelmista, vaan että miksi ihmiset eivät yleensä tunteen tasolla kykene ajattelemaan noin?

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Geeneissä. Heikot sortuu elon tiellä. Mutta nykymaailmassa myös heikot pärjäävät, tekniikan avulla. Heikkous ei ole enää mikään este, mutta koska evoluutio tapahtuu hitaammin kuin kulttuurievoluutio, ihmiset edelleen alitajuisesti vaativat vahvuutta. Stephen Hawkings istuu vammaisena pyörätuolissa ja tutkii maailmankaikkeuden saloja. Häntä tuskin ainakaan enää kiusataan. Mielestäni laiskuus on suurempi synti kuin heikkous, Hawkings ei ole laiska. Joku vahva yksilö voi kyllästyä siihen, jos ympärillä on heikkoja ihmisiä. Mutta kun ymmärtää, että kaikkien ei tarvitse olla vahvoja ja toisaalta jos heikot kunnioittavat vahvaakin, niin tasapainon pitäisi säilyä.

Vierailija

Eniten minua ovat ihmetyttäneet ex-kiusatut jotka koko aikuiselämänsä pyrkivät osoittamaan halveksuntaa ja ylenkatsetta muita kiusattuja kohtaan. Ikäänkuin astumalla vihollisen leiriin eli kiusaajien ryhmään he muka saisivat poispyyhityksi oman menneisyytensä! Mikään tai kukaan ei ole niin myrkyllinen, katkera ja ilkeä ihminen kuin se joka ei edes halua myöntää olleensa kiusattu, vaan pyrkii kukkoilemaan aivan kuin hän olisi aina ollut kiusaajien puolella, valioyksilö. Tai jos myöntää, niin sitten tämä takinkääntäjä alkaa painostaa muita kiusattuja, lapsiakin, tappelemaan tiensä läpi kunnian kukkuloille. Juuri nämä jotka toitottavat että sain minäkin lapsena turpaani mutta silti minusta tuli xxx (mitä tuli, paska kumminkin, mutta sitä ei myönnetä!), he väittävät että kunhan vaan tarpeeksi laittaa kiusaajille hanttiin niin kyllä se siitä. Yli-ihminen RamPoko tässä pitäisi jokaiikan olla?!

Mitenkähän joku peruskoululaisrääpäle yhtäkkiä peittoaa kokonaisen läjän kakaroita? Omalla kohdallani kun asiaa ajattelen, minun olisi yhden ainoan tytön voimilla pitänyt hakata sellaiset 10 poikaa kerralla vai, kun nämä ahdistivat minut välitunnilla aitaa vasten saadakseen nauraa päin naamaa ulkonäköäni tms. Tottakai fantasoin mitä heille tekisin, enkä todellakaan nauraisi tai suhtautuisi välinpitämättömästi jos näitä pikku paskiaisia tulisi isona aikuisena vastaan ja sössöttämään jotain että heh heh kun tuli sinuakin silloin kiusattua.

Jos raivoa ja vihaa voi kanavoida, niin kiusattujen kannattaisi kasvaessaan kanavoida voimaansa muiden kiusattujen avuksi. Ei siten että hekin ovat näitä vastaan, niin että pyritään kostamaan se oma paha olo omaa itseäkin vähäväkisemmälle olennolle. Vaan siten että vastustetaan niitä kiusaajia yhdessä kiusattujen kanssa, ja varsinkin kiusaamiskulttuuria. Kaikkea sitä paskapuhetta darwinismin toteutumisesta. Koko maailma ei voi olla olemassa vain yhtä ainoaa ihmistyyppiä varten, öykkäriä siis. Maailma on sitä tylsempi paikka mitä vähemmän täällä on valinnanvaraa, jos ainoa mahdollisuus on olla yhtä tiettyä ihmislajia tai kuolla pois, niin miksi edes olla ylipäätään ihminen? Miksemme ole vaikkapa krokotiileja tai muuta vähä-älyistä ja pikkuaivoista joka ei kykene muuhun kuin tappelemaan, parittelemaan, syömään ja kuolemaan pois?

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Ristiriitaiset fitness-indikaattorit. Kiltteys ja empatia vastaan fitness ja sosiaalinen pätevyys (johon voi kuulua myös ilkeys). Uhriutumisen mekanismit ja vaikutukset ovat myös moninaiset. Väkivaltaisten miesten seuraan päätyvien naisten psykologinen analysointi omaa myös pitkät perinteet. Eikä koskaan olla suoraan oletettu, että nainen olisi niin ärsyttävä, että kilttikin mies alkaa voidella heitä jossain vaiheessa. Näin sekä uhriutuminen että syyllistäminen kohdistetaan vastapuolen ominaispiirteeksi ikään kuin huomaamatta ja uhri nähdään passiivisena ongelmamagneettina.

Kyllähän kiusaajiakin on edifioitu vaikka minkälaisiksi "väärinymmärretyiksi lahjakkaiksi yksilöiksi", sillä perusteella että he kiusaavat.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Neonomide
Eikä koskaan olla suoraan oletettu, että nainen olisi niin ärsyttävä, että kilttikin mies alkaa voidella heitä jossain vaiheessa.



siis kyllä itse olen nähnyt mitä
sairas nainen voi tehdä kiltille miehelle...
kyllä se pää voi seota myös kiltillä miehellä...

oliko tässä oletuksena se että AINA syy
on miehen ?
jos näin oli niin omituista...

oma akka myöntää jo nykyään
ettei saanut nyrkistä täysin syyttömänä...
heikko itsetunto pieni penis ja siitä vittuilu
sai muijalleni muutamankin mustelman...
ennen väitti ex-ukon hakanneen syyttä...

ei enään...

harvoin osapuolia on vain yksi.,..
ja sanat voi satuttaa enenmmän kuin nyrkki...

tää foorumi on hyvä esimerkki "kiusaamisesta"
joka päivä joku vittuilee jollekkin...
toiset ei välitä..,. toiset välittää...
eli menkää nyt itseenne "älyköt"...
miksi kiusaatte täällä toisia...
varsinkin niitä ketä pidätte tyhmempinä...

tuleeko "kiusaamisesta" hyvä mieli ?

Vierailija

Egoilu on pahan olon purkureitti... kasaantunut paska joka ekopöntön harteilla lepää valuu suojakilven raosta sisään ja siitä pitää päästä eroon, ellei halua sitten tukehtua omaan paskaansa...

Itsepä suojakilpenne pykäsitte... onnea ja menestystä valitsemallenne roolille. Kiitos jo etukäteen, työni ei lopu vielä vähään aikaan...

Ihmisluonne mitään estä... mielenhäiriö sen tekee, tarjoan lekaa.

T:Paskan suodatus laitos

Vierailija

Niin kauan kun ihmisillä on vapaus valita elääkö elämänsä "tässä hetkessä" omien halujensa tyydyttämiseksi vai tulevaisuutta rakentaen, ei tasa-arvoa oikein pääse syntymään.

Paitsi tietysti siihen pisteeseen asti, että kaikilla on oikeus valita elämänkatsomuksensa ja tekonsa motiivit.

Vierailija
Neonomide
Ristiriitaiset fitness-indikaattorit. Kiltteys ja empatia vastaan fitness ja sosiaalinen pätevyys (johon voi kuulua myös ilkeys). Uhriutumisen mekanismit ja vaikutukset ovat myös moninaiset. Väkivaltaisten miesten seuraan päätyvien naisten psykologinen analysointi omaa myös pitkät perinteet. Eikä koskaan olla suoraan oletettu, että nainen olisi niin ärsyttävä, että kilttikin mies alkaa voidella heitä jossain vaiheessa. Näin sekä uhriutuminen että syyllistäminen kohdistetaan vastapuolen ominaispiirteeksi ikään kuin huomaamatta ja uhri nähdään passiivisena ongelmamagneettina.

Kyllähän kiusaajiakin on edifioitu vaikka minkälaisiksi "väärinymmärretyiksi lahjakkaiksi yksilöiksi", sillä perusteella että he kiusaavat.




Vai pitäis voida puolustautua oikeudessa että "kun se oli niin ärsyttävä niin oli pakko leipoo vähä sen lättyy uuteen kuosiin kato", tai.. Mun oli ihan pakko raiskata se kun se oli vaan niin *GRR* är-syt-tä-vä, se kerjäs sitä itte *tana!"

Eipä mene älykkäässä ja viisaassa oikeudessa läpi. Ei mahdu tasapainoisen oikeudentuntoon.

Ihan sama jos äidit tai isät selittelis oikeudessa että "Oli pakko vähän ravistella sitä vauvaa kun alkoi niin är-syt-tää se jatkuva itkeminen ja kitiseminen", tai "Oli pakko antaa remmiä sille kakaralle kun se ensin kiukutteli kaupassa ja jumpitteli vielä kotonakin"..

Toki lapsiin kohdistuneessa väkivallassa on hiukan jotakin vielä pahempaa, mutta niin kauan kuin ovissa on saranat eikä eletä missään dogmaattisessa kulttuurissa, jossa vanhemmat valkkais epämiellyttäviä puolisoita, jossa pakkoaviolittooja ei ole, missä voi elää sinkkuna tai harjoittaa vapata suhteilua, missä on mahdollisuuksia valikoida sitä sopivaa puolisoa, missä on saatavilla edullisesti ehkäisyä, missä kukaan ei pakota laittamaan lapsia ja missä yhteiskunnan taholta on tarjolla kohtuullista tai tasokastakin asumista, missä sosiaalihuolto tarjoaa jopa toimeentulotukeakin niille, joilta puuttuu omat avut, jopa vielä silloinkin kun on kyse ns. itseaiheutetuista ongelmista (onko niitä) - kun ei oo mikään pakko elää saman katon alla sellaisten ihmisten kanssa, joita ei siedä, niin on aivan päätöntä julkisesti mussuttaa että väkivalta vois olla hyväksyttyä.

Sille ei tietenkään mahda mitään että ihmisillä on ongelmointia, ihmisllä on mielenhallinta- ja terveysongelmia. Päihteidenkäyttö voi riistäytyä omasta kontrollista ja sun muuta sellaista - mutta silti ideaali-ihanne väkivallan suhteen pitäis olla nollatoleranssi.

Mitään pulmusia me ihmiset ei olla.
Itsekullakin on ajoittain kriisejä, mutta ei lakia ja oikeutta voida säätää kriiseistä lähtien. Ei ne poikkeukset, jotka vahvistaa sääntöä voi mennä ohi sen yleisen ja yhtäläisen oikeuden, jonka ideana on pitää kokonaisuutta toimintakuntoisena, jossa perustalla on idea siitä että hyväksytään kaikki se mikä edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia ja torjutaan sellaista mistä on haittaa.

Ihmisluonne ei siis ole mikään este tasa-arvoon pyrkimiselle.
Enkä mä otaksu että ihmisluonteeseen kuuluis mitenkään erityinen tyhjästä poukkaava vitttumaisuus, joka olis jotenkin muuttunut normiksi ja joka säätäis ihmisyyttä jotenkin vinoon.

Lapset ja teinit on vielä taitamattomia ja ihmiset kehittyy aika hitaasti. Jotkut saavuttaa aikuisuutensa vasta sitten kun ovat päätyneet omilleen ja vastuuseen itsestään ja se voi nykyhyvinvoinnissa kestää liki kolkyt vuotta.

Ongelmatiikka on helppoa purkaa systeemiälyisesti vaikka vertailemalla erilaisia tilanteita.
Oletetaan vaikka kaupan kassalla työskentelevä henkilö.
Oletetaan kuvitteellinen lainsäädäntö, jossa on sallittua käyttää väkivaltaa silloin kun joku ärsyttää.
Kassalla istuva henkilö on suivaantunut vuosien varrella pöhköön mummoon joka päivittäin käy valittamassa kaikesta mahdollisesta ja eräänä päivänä kassahenkilön mitta tulee täyteen. Hän poukkaa ylös tuolistaan ja tempaisee vanhusta lättyyn, ihan vaan siks kun se sattu oleen senverran pienikokoisempi ja voimattomampi ettei se voinu lyödä takaisin.

Vanhustenhoivatyössä, kehitysvammaisten kanssa työskenneltäessä, mielisairaaladuunissa, päiväkodeissa ja kouluissakin on är-syt-tä-viä, välillä niin ootanan ärsyttäviä asiakkaita. Kipeet rutisee ja valittaa vaikka mistä ja ne rotjakkeet vielä kehtaa passuuttaa itteensä - ja eikun lättyyn vaan niin että lätisee kun ei tarvii sietää.. vai?

Jos on oma pinna niin lyhyt, jos on oma sietokyky sitä luokkaa että nyrkki lähtee siitä mihin järki jättää eikä ole muka mahdollisuutta poistua tilanteesta, tai hakea ajan kanssa apua jostakin esmes niin että ottaa jonkun ulkopuolisen sovittelijan ratkomaan ongelmatilanteita niin kannattaa varmaan harkita sinkkuelämää ja vielä niin että vannoo itselleen selibaattivalan. Niinkin voi tehdä.

On aika pelottavaa jos ihmiset alkavat lietsoa väkivallan suvaitsemista.
Siinä mennään perse edellä puuhun niin että roikaa.
Älyllisesti niinkuin empaattisestikaan terve ihminen ei kaipaa itseensä kohdistuvaa väkivaltaa tai tarvetta kohdistaa sitä muihin.

Toki eläinfilmeissä näkee yhtä sun toista.
Mutta ihmistä kulttuureineen, infrastruktuureineen, mielikuvituksineen, älyineen ja ilman apuvälineitään heikohkona eläimenä on vaikeaa kuvitella laumaeläimenä, joka voi ärsyyntyessään huitoa turpaan ärsyttäviä lajitovereitaan ja vielä niin että lakiin olis kirjattu poikkeuksia joissa subjektiivinen ärsyyntyminen olis lieventävä asianhaara.

"Mulla on aspergerin oireyhtymä ja mä ärsyynnyn niin helposti ku mä oon sosiaalisesti rajoittunut", puolustautui Pönthiitinen oikeudessa piestyään poikaystävänsä.
Tai.. "Mä olin laskuhumalassa ja ärsyynnyin siks ja oli pakko vähä kouluttaa nalkuttajaa".

Elämä ei suju noin!

Vierailija

Oftopiikkia: Luin tuossa kaikessa rauhassa Heimo Suden uutta kirjaa Sopimukseton tila, ja kappas, siellä esityy nettihahmona Pönni ja mainitaan siellä muutama muukin Näkkärinn vakkari. Oletkos Pönni tiennyt, että olet ikuistettu?

On muuten helkkarin hyvä kirja. Ainakin Sigmund, syytinki, 49, Pubi ja moni muu saattaisi nauttia,Vaarikin.

Ja anteeksi härö, jatkakaa..

Vierailija

Avaus puheenvuoro oli aika ihQ.

Mutta ainakin tämän viestiketjun jo saapuneita viestejä tarkastellessa tuntuu että ihmisluonne estää tasa-arvon, koska tunnelma on niin taisteleva.

Ihmisluonnekin näyttää meillä olevan ei niin selkeä näkemys, ja onhan se tässä aika avain sana muutenkin.

Ehkä elämä pyrkii saavuttavaan tuon ns. ataraksian tai minkä lie ykseyden, jota voitaisi ehkä sanoa tasa-arvoksi.

Ihmisten kohdalla nimenomaan erilaisuus tuo tasa-arvon tavoittamista vaikeuttavan liikkeen, mutta ns. tasapäistäminenkään ei vaikuta kuitenkaan prosessina tasa-arvolta.

Eli sinäänsä kyllä inhimillisyys, siis yksilön arvostaminen saattaa estää tasa-arvon. Jos siis esim. voitaisi luoda kaikille mukava oma tila ja toteuttaa tasa-arvo onnellisen-yksinäisyyden kautta, niin se voisi olla tulevaisuudessa ihan mahdollisen kuuloista. Mutta ihmisyys estää moraalissaan ainakin tajunnallisen muokkaus-matkan tuollaiseen tulevaisuuteen.

Teoriassa siis tasa-arvo on tila jossa kaikilla on yhtä mukavaa, kaikilla voi olla vaikka sitten yhtä kurjaa, kunhan se on tasa-arvoista.
Nyt jos lähte pohtimaan kaikkia ihmisiä, ja miettii tasa-arvoa sen hetkisten minuuksien olemusten kannalta, niin yhtälö on melko mahdoton kun on niin ristiriitaisia olemuksia. Eli vaikuttaisi että kyse on mahdollisesti paljolti juuri jonkinlaisesta minuuksien muokkauksesta tasa-arvon saamiseksi, tämä sisältäisi nykyhetkessä monille enemmän tuskaa ja toisille iloa.
Eli syntyy ajatus että mikä on tasa-arvon aikajana? Olisiko tasa-arvo sitten laskettavissa suhteellisena massana yksilön elossa? Vai voiko tasa-arvo olla mahdollinen vain joskus tulevaisuudessa, niin että ensin tarvitaan hyvinkin epätasa-arvoinen prosessi sinne?

Vierailija
Pönni

Elämä ei suju noin!



Hyvä kirjoitus pöndeliiniseni, vahinko vain jopa olematon mikä lie, minä mikkihiiriseni olen jostain kumman syystä eräänkin kerran suututtanut sinut, vaikka tarkoitus ei ollut edes suututtaa...

Ärsyttävimmät tapaukset ovat vittumaisen hyviä opettajia.

Pallon takaisin heittäminen otukselle, joka ei kädettömänä edes osannut heittää palloa eteenpäin, saati sitten takaisin... vauvan itkuni voi olla olla ärsyttävää, toivottavasti edes isoäidit ymmärtävät, että toukka-asteen parvekkeelta viskaaminen ei ole välttämättä se rakastavaisin ratkaisu, vaikka ensimmäisenä ajatuksena se putkimieleen pulpahtaakin. Pikkuperkeleet pyyhkäistyäsi olkapäiltäsi, juolahtaa mieleen, jos toinenkin ajatus. Kuolleesseen mieleen ei yksikään kotia niistä tee. Tyhjästä taulusta sävelletty on rakkaus lauluni tää.

Josko jonain päivänä itse tasa-arvovaltuutetut katsoisivat peiliin ja kysyisivät, kuka ärsyttää ja ketä... josko sitten jonain toisena päivänä mielimanipuloitu egopönttö saisi omalla ristillään todistuksen siitä, että ärsyttäjä ja ärsyyntynyt oli se yks ja sama käärme, joka häntäänsä söi. Tasa-arvo on siis jo... nyt ... toteutunut, vaikka pieni mieli sitä olemattomassa ajassa ei ehtinyt sulattaakaan.

En tiedä oliko tässäkään sadussa opetusta, mutta legenda elääkin sinussa.

T:Myydään kuollut mieli joulu sialle, omenoita kaupan päälle.

Vierailija
Pönni

Ihan sama jos äidit tai isät selittelis oikeudessa että "Oli pakko vähän ravistella sitä vauvaa kun alkoi niin är-syt-tää se jatkuva itkeminen ja kitiseminen", tai "Oli pakko antaa remmiä sille kakaralle kun se ensin kiukutteli kaupassa ja jumpitteli vielä kotonakin"..



NIINHÄN SIELLÄ OIKEUDESSA SELITETÄÄNKIN....
harvoin lapsensa hakkaaja/ tappaja on innoissaan oikeudessa...
on helppoa jeesustella "voi vittu kun ihmiset on pahoja"
mutta se ei auta...
samalla lailla ritva saa reiskan nyrkistä...
ja reiska sitten puukkoa kun nukkuu...
tai... mitä vaan...

Pönni
kun ei oo mikään pakko elää saman katon alla sellaisten ihmisten kanssa, joita ei siedä, niin on aivan päätöntä julkisesti mussuttaa että väkivalta vois olla hyväksyttyä.



kuka täällä julkisesti mussuttaa ?
ja luulin sun tajuavan hakattuna naisena
jotain naisten jäämisestä suhteeseen missä
saa nyrkistä päähän ku "myöhästyy"...

en tajua sua...

Pönni
mutta silti ideaali-ihanne väkivallan suhteen pitäis olla nollatoleranssi.



niin... kaunis unelma...
joka voi muuttua painajaikseksi kun
naapurit alkaa soittelee poliiselle...
"sieltä kuuluu ähinää"
ja poliisit tulee tarkistaa S/M perheen
iltatoimia...

Pönni
Ihmisluonne ei siis ole mikään este tasa-arvoon pyrkimiselle.



"Vuosittain lähes kuusi miljoonaa lasta kuolee nälän ja aliravitsemuksen seurauksena, kerrotaan YK:n ruoka- ja maatalousjärjestön (FAO) raportissa The State of Food Insecurity in the World 2005."

mistä me puhutaan...
siitä että sinä ja minä ollaan tas-arvoisa...
vai kaikki ihmiset... ne pahatkin... ?

Vierailija

Yhä ohi..

Mummo
Oftopiikkia: Luin tuossa kaikessa rauhassa Heimo Suden uutta kirjaa Sopimukseton tila, ja kappas, siellä esityy nettihahmona Pönni ja mainitaan siellä muutama muukin Näkkärinn vakkari. Oletkos Pönni tiennyt, että olet ikuistettu?

On muuten helkkarin hyvä kirja. Ainakin Sigmund, syytinki, 49, Pubi ja moni muu saattaisi nauttia,Vaarikin.

Ja anteeksi härö, jatkakaa..




Pönnistä on siis kehkeytynyt moderni mediapelle..
Nimmareita jaossa!

Vierailija
omena
Pönni
kun ei oo mikään pakko elää saman katon alla sellaisten ihmisten kanssa, joita ei siedä, niin on aivan päätöntä julkisesti mussuttaa että väkivalta vois olla hyväksyttyä.

kuka täällä julkisesti mussuttaa ?

Neo mussutti. Lainasin häneltä..

ja luulin sun tajuavan hakattuna naisena
jotain naisten jäämisestä suhteeseen missä
saa nyrkistä päähän ku "myöhästyy"...

en tajua sua...




Sä et tainnut lukea ajatuksella mitä oon kirjoittanut?

Pönni
mutta silti ideaali-ihanne väkivallan suhteen pitäis olla nollatoleranssi.

niin... kaunis unelma...

mistä me puhutaan...
siitä että sinä ja minä ollaan tas-arvoisa...
vai kaikki ihmiset... ne pahatkin... ?




Ilman kauniita unelmia ja tavoitteita elämä ei ole minkään väärrtti. Juuri siitä on kyse että ihmisen pitää pyrkiä sellaiseen, mikä todennäköisemmin tuottaa parhaimman mahdollisen lopputuloksen.

Vain typerys pyrkii sellaiseen mikä ei tuota parempaa..

Kyllä maailmassa kurjuutta riittää, enkä minäkään ole tasa-arvoinen kaikellalailla kaikkien mielestä. Joku voi pitää minua halpa-arvoisena tai arvottomana ja itseään hän voi yliarvostaa. Käytännössä on niin että osaamiset, ihmissuhteet, ties mikä tietenkin antaa "lisäarvoa" joillekuille, mutta voihan tuollaisen lisäarvon nähdä korvamerkittynä hyötyarvona silloin kun se voidaan jäljentää että mitä hyötyä mistäkin on.

Ihmisarvo sitten sinällään ihmisten välisissä suhteissa on arvo sinällään. Mä en voi olla niinkuin apina. Tai joku Hyeena, Mustaleski, Rukoilijasirkka, tms. Mä oon ihminen ja ihmisyyttä nimenomaan edustaa kyky abstrahoida ja sitä kautta voidaan jäljittää parasta mahdollista.

Jos ei joku muuten tajua mistä on puhe niin ainahan on ollut heimoja, yhteisöjä, yhteiskuntia ja niiden sisäiset keskinäiset suhteet ja se mikä mitäkin maksaa.

Sivistyneessä yhteiskunnassa on hinnoiteltu oikeuslaitos. Jokainen vankilapaikka on kallis. jokainen mieisairaalapaikka on kallis. Kaikki maksaa. Sekin takia, jos ei kykene tunnepohjalta kunnioittamaan elämää ja väkivallattomuutta, tuon kautta pitäis ymmärtää että se on siitä parhaasta mahdollisesta pois jos sallitaan väkivalta. Väkivalta tuottaa uhreja ja sen harjoittajat pitää eristää muusta yhteiskunnasta. Uhrien hoito maksaa.

Sitä oon ihmetellyt että miehet, jotka kehuskelevat usein systeemiälyllään ja pilkkaavat tunneälyä tai tunnepohjalta ajattelevia, he eivät osaakkaan purkaa asioita aina edes systemaattisesti niin että tajuaisivat että tasa-arvo ja rauha on tärkeimmät tavoitteet ihmisyydessä.

Valtaosa ihmisistä kyllä tiedostaa sen jo jotenkin sisäsyntyisesti. Ihminen kokee helposti häpeää rikottuaan ihmisyyttään vastaan. Psykologiassa puhutaankin häpeän tunteen puuttumisesta, sairaudentunnottomista kun puhutaan psykopatiasta ja jotain sellaista liittyykin ihmiseen joka ratkoo ongelmia väkivallalla. Se on aika harvinaista kait synnynnäisenä mutta sitä esiintyy kyllä mielisairauksien yhteydessä. Eniten mielisairauksia ilmaantuu päihde ja huumeongelmien yhteydessä ja niitä puolestaan ilmaantuu aina enemmän kun on eriarvoisuutta, jne.
Juoppohulluus on yleisin hulluus. Tai huumehulluus.
Synnynnäinen hulluus ei ole usein sellaista että menis "filmi poikki" ja mieli toimis ihan holtittomasti.
"Syntymähumala" voi olla hyödyllinenkin. On tietenkin kehitysvammoja ja vammaiset mukiloi muita ihmisiä kun eivät kykene hallitsemaan toimintaansa mutta eiköpähän vakavammin vammaiset nykysuomessa saa apua ja huolenpitoa ja elä valvotuissa olosuhteissa. Rähinöitsijät on siis useimmiten kännissä tai "impanneet" jotain.
Umpihumalassahan se minunkin hakkaajani hillui.
Mua ei ole ikinä kukaan selvinpäin hakannut. Oma isä kuritti ja ihan turhan ankarasti, purki kiukkuaan lapsiin, mutta ei se mitään silmitöntä hillumista sentään ollu ja mä tiedän että sota-aika jätti mielenterveysjälkensä sen sukupolven lapsiin. Ja pirustako sen tietää vaikka olis sota-aikana syötetty jotain Pervitiiniä muksuille ja siks olisivat olleet omituisia?

Syklisestihän maailma jotensakin elää. Ei mikään pysähdy niin että vois sanoa että nyt tämä on tässä näin ihan tasan. Ei semmoista voi olla. Jähmettynyttä tasa-arvoa. Se on tavoite ja sitä kohti eläminen on mielekästä. Se on älykästä ja viisasta. Ugh..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat