Elämänkokemus vs. teoreetikoiden muodollinen jargon

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

No, muuan palstalainen sattui tölväisemään minua toisessa threadissa melko henkilökohtaisella tavalla... Ikäänkuin hän tietäisi mitä olen kokenut ja milloin parisuhteissani tapahtui muutoksia. (Jo yli puoli vuotta sitten, avioliittoni oli viimeinen yritys pelastaa suhde joka oli muuttunut yksipuoliseksi- minua käytettiin ja toinen otti, epäilin narsismia jossain määrin.)

Mutta, koska jotkut tutkivat enemmän bonoboita kuin hankkivat elämänkokemusta, he ehkä analysoivat muita aina teoreetikon silmälasien läpi. Toki, jos on aikomus hankkia moinen elämänkumppaniksi, asia on eri
Saattaa tosin maksaa jonniin verran tilata ulkomailta sellainen morsmaikku. No, ja varmasti kommentin kohteella on huumorintajua sulattaa tämä heitto.

Mutta, ensimmäinen asia, jota analysoin käytännön kokijan näkökulmasta: Mikä on miehuus ja miehuuden tunteminen itsessään? Itse koen sen tapahtuvan vähitellen. Suhde suhteelta, erilaisten ihmisten- ja varsinkin naisten kanssa oleminen avartaa jokakerta eri lailla. Siitä, miten täysin eriluonteiset naiset arvottavat objektin (miehen) eri näkökulmista, ja miten yhä enemmän saa oman mielenhallinan kykyä, jota myös karismaksi kutsutaan. Karisman keruu, tilanteen hallinnan keruu, näkyy itsevarmuudessa. Voi unohtaa itsensä tarkkailun, joka tekee monista miehistä niin epävarmoja. Ja miehenä, on mahtavaa huomata olevansa yhtäkkiä ihailtu tai tavoiteltu vastakkaisen sukupuolen näkökulmasta.
Tähän liittyy myös vastuu. Jotkut rupeavat pelimiehiksi, koska se nautinto- se on kuin perhosia keräilisi, aina tulee uusi ja upeampi, harvainaisempi yksilö- mutta tämä tie johtaa tyhjyyteen. Mitä hyötyä on loputtomasta parittelukumppanien määrästä vailla päämäärää?

Itselleni se lienee melo lisääntymis- ja perhekeskeinen, joten teen monia sovinnaisia ratkaisuja valintojeni suhteen. naapurintyttö-lookalike on parempi perheenäiti kuin jokin muu naistyyppi. Olemus, se muuttuu ryhdin muuttumisen myötä, itsevarmuus näkyy ilmeissä, eleissä ja asennoissa. Viehätysvoimaan voi myös vaikuttaa terveellisillä elämäntavoilla, jotta feromonit pääsevät pelittämään rooliaan hyvin.
Sanoisin siis, että miehekkyys on opittu kokonaisuus, jossa käytetään myös naisten omia aseitaan heitä itseään kohti- tunteisiin vetoavuutta, ja herkistelyä, etäisyyttä ja aistillisuutta sopivan karkeassa mittakaavassa, puetaan ne miehiseen karkeuteen. Sotke mukaan äijäilyä ja itsevarmuutta, mutta ota myös softaa mukaan käytökseesi.

Sivut

Kommentit (32)

Vierailija

Yllättäen tajusin että en todellakaan osaa sanoa kuinka suuri merkitys nimenomaan parisuhdeviritelmillä on ollut oman minuuteni muodostumiselle. Toki aiheena onkin elämänkokemus jne. eikä minuus, mutta onko elämänkokemuksen ja minuuden kai voinee katsoa kehittyvän keskinäisessä symbioosissa?

Minkä vuoksi ensimmäinen asia jota omia kokemuksia analysoidessa nousee mieleen olisi oma naiseus/miehuus? Tietysti on jos jäädään parisuhteiden tasolle, mutta on kai elämä ja elämänkokemus jotain muutakin?

En todellakaan osaa sanoa muuttuneeni järisyttävissä määrin kohdattuani juuri ne miehet joita kohtasin. Jossain mielessä olen täsmälleen sama ihminen kuin olin seksuaalisesti kokemattomana yksilönä, ja toisaalta ne asiat missä olen kypsynyt eivät välttämättä liity lainkaan sukupuoleen, sukupuolirooleihin tai seksuaalisuuteen ylipäätään. Katsomus on pysynyt samana, filosofinen ote elämään on ehkä laajentunut siten etten ole ihan niin mustavalkoinen kuin olin vielä jokunen vuosi sitten. Ensimmäinen mieheni oli minua 10 v vanhempi, enkä koe oppineeni häneltä yhtikäs mitään. Tai kaikki mitä olen miehiltä"ni" oppinut on ollut jotenkin negatiivisesta esimerkistä oppimista, eli nähdessäni miehen kurjan jaman olen päättänyt että noin en ainakaan itse tee. Lähtien omasta isästäni. En juo, en tapa itseäni, en lannistu...

Mutta se minusta ja enemmän kommentointia aloitukseen: ehei, ei todellakaan parittelukumppanien määrästä opi yhtään mitään. Niinkuin ei opi siitäkään että syö sata suklaalevyä yhteen putkeen. Jos ihmiset ovat elämässä vain elämysten antajina, niin ei heiltä mitään opi.

Saatko muualta elämänkokemusta kuin naisilta? Jos et, niin miksi et? Jos saat, niin miksi naiset kuulostavat aloituksen perusteella niin merkittäviltä elämässäsi?

Mitä otsikkoon tulee, niin kyllä se välillä vähän siltä tuntuu että ihmiset jotka eivät oikein saa otetta "oikeaan" elämään mieluummin teoretisoivat ja tutkivat muita ihmisiä aivan kuin sittisontiaisia suurennuslasin kanssa. Ihmiset halutaan nähdä mahdollisimman mekaanisesti nakuttavina eläiminä joiden jokaisen edesottamuksen voi arvata jo etukäteen, ettei vain vahingossakaan satu mitään yllätyksiä matkan varrella. Jos maailma ja ihmiset pelottavat, on helppo ryhtyä tutkijaksi, pidellä sitä ihmisten maailmaa käsivarren mitan päässä itsestään, suurennuslasin takana. Voisin olla itsekin presis juuri sellainen, nykyisellään toki (onneksi?) vain amatööri-sherlokki. Minä en vielä saa elämäni ainoita kiksejä bonoboista.

Teekkari
Seuraa 
Viestejä2347
Liittynyt27.4.2008

Onneksi vältin ihmissuhdekoukerot parikymppiseksi asti menestyksellä, kerkisi oma minä ja miehuus juurtua/löytyä ja oma elämä tasapainottua ennenkuin sotkin muita menoon mukaan.

Everything you know, is about to change.

Vierailija
taiteilijatyyppi
No, muuan palstalainen sattui tölväisemään minua toisessa threadissa melko henkilökohtaisella tavalla... Ikäänkuin hän tietäisi mitä olen kokenut ja milloin parisuhteissani tapahtui muutoksia. (Jo yli puoli vuotta sitten, avioliittoni oli viimeinen yritys pelastaa suhde joka oli muuttunut yksipuoliseksi- minua käytettiin ja toinen otti, epäilin narsismia jossain määrin.)



Teit sen taas - eli aloitit uuden ketjun omista ihmissuhteistasi. Jos minä en ole se henkilö, joka "tölväisi" sinua, niin ainakin toivon jatkossa olevani.

Qadesha

Mitä otsikkoon tulee, niin kyllä se välillä vähän siltä tuntuu että ihmiset jotka eivät oikein saa otetta "oikeaan" elämään mieluummin teoretisoivat ja tutkivat muita ihmisiä aivan kuin sittisontiaisia suurennuslasin kanssa. Ihmiset halutaan nähdä mahdollisimman mekaanisesti nakuttavina eläiminä joiden jokaisen edesottamuksen voi arvata jo etukäteen, ettei vain vahingossakaan satu mitään yllätyksiä matkan varrella. Jos maailma ja ihmiset pelottavat, on helppo ryhtyä tutkijaksi, pidellä sitä ihmisten maailmaa käsivarren mitan päässä itsestään, suurennuslasin takana. Voisin olla itsekin presis juuri sellainen, nykyisellään toki (onneksi?) vain amatööri-sherlokki. Minä en vielä saa elämäni ainoita kiksejä bonoboista.



Ainut syy miksi kirjoitan tälle foorumille, sattuu olemaan se, että tämä on Tiede-foorumi. Tämä oikeuttaa, tai oikeastaan jopa velvoittaa sen, että asioita tarkastellaan tieteellisestä perspektiivistä käsin. Ihmissuhteita käsitellään monilla muilla foorumeilla, mitäpä jos siirtyisitte Taiteilijatyypin kanssa muualle, sen sijaan että sovellatte tuota maallikkopsykologiaa tutkijoihin? Noiden attribuutioiden tekeminen on tietenkin luonnollista ihmisille, jotka eivät ole tutustuneet tieteelliseen argumentointiin, tai tutkimukseen.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14020
Liittynyt23.6.2005
Echi
Teit sen taas - eli aloitit uuden ketjun omista ihmissuhteistasi. Jos minä en ole se henkilö, joka "tölväisi" sinua, niin ainakin toivon jatkossa olevani.

Hah, helmi settiä. Joko saa paahtaa popcornit?

E, saat Baumanin illalla. Lujaa takaapäin.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14020
Liittynyt23.6.2005
Teekkari
Onneksi vältin ihmissuhdekoukerot parikymppiseksi asti menestyksellä, kerkisi oma minä ja miehuus juurtua/löytyä ja oma elämä tasapainottua ennenkuin sotkin muita menoon mukaan.

Pitkälti sama täällä, pakollisia sekoiluja lukuunottamatta. Ei elämä ole pikajuoksukisateatteria.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Echi

Ainut syy miksi kirjoitan tälle foorumille, sattuu olemaan se, että tämä on Tiede-foorumi. Tämä oikeuttaa, tai oikeastaan jopa velvoittaa sen, että asioita tarkastellaan tieteellisestä perspektiivistä käsin. Ihmissuhteita käsitellään monilla muilla foorumeilla, mitäpä jos siirtyisitte Taiteilijatyypin kanssa muualle, sen sijaan että sovellatte tuota maallikkopsykologiaa tutkijoihin? Noiden attribuutioiden tekeminen on tietenkin luonnollista ihmisille, jotka eivät ole tutustuneet tieteelliseen argumentointiin, tai tutkimukseen.



Miten vain, mutta sanoisiko joku tieteilijä että minkä vuoksi vastakkainen sukupuoli näyttelee niin suurta osaa niin monen ihmisen minuuden muodostumisessa, kun kerta meillä on hiukkapiukka monimutkaisemmat aivot kuin niillä iänikuisilla simpansseillakin? Minkä vuoksi ihmiset roikkuvat toisissaan ja kerjäävät toisiltaan hyväksyntää? Miksi on niin vaikeaa itse omatoimisesti tietää ja päättää mitä on ja haluaa olla, ihmisenä ja persoonana?

Mistä se jatkuva epävarmuus syntyy, jonka vuoksi omana itsenä olemista pitää tukea ja tarkistaa lajikumppaneiden avulla? Kun vast. sukupuolesta on kyse niin sehän on oikeastaan aika naurettavaa että naisen pitäisi kysyä mieheltä miten olla ja miehen naiselta, koska eihän mies voi sitä päättää mitä naisena on naisen kehoineen, tai nainen miehestä.

En nyt jaksaisi kuulla että ainoa vastaus on että ihminen on laumaeläin tai sosiaalinen eläin. Onko se muka siinä se?

Vierailija
Echi

Ainut syy miksi kirjoitan tälle foorumille, sattuu olemaan se, että tämä on Tiede-foorumi. Tämä oikeuttaa, tai oikeastaan jopa velvoittaa sen, että asioita tarkastellaan tieteellisestä perspektiivistä käsin.



kannattaa miettiä minkä lehden tiedepalstasta on kysymys... ?
onko tiede lehti sinusta niin tieteellisesti arvokas lehti
ettei edes sen Foorumilla voi puhua kuten normi teemut ja liisat
puhuu toisilleen muutoinkin...
tiede lehti ei varmaan elä tiedemaailman vaikkuttajien tilauksista... ?
vaan juuri meidän joita ei kiinnosta mielistellä joitain
opiskelijoita jotka elävät sitä vaihetta elämästään missä he
usein nostavat itsensä jollekkin jalustalle...
"minä käyn luennolla... olen älykkö"

on pistänyt viime aikoina silmiin
se kuinka nämä termeillä itseään nostavat
opiskelijat ovat niitä joiden sanavarasto on
todella ylimielinen...

luulisi että termien opettelun lisäksi opiskelisitte
esim sellaista käytöstä joka saisi ihailua osakseen...

"kylläpäs oli echi ystävälllinen kun opasti minua"

olisi mieluisempi ajatus sinusta
kuin tämän hetkinen uhoava ja vittuileva...

Echi

mitäpä jos siirtyisitte Taiteilijatyypin kanssa muualle, sen sijaan että sovellatte tuota maallikkopsykologiaa tutkijoihin? Noiden attribuutioiden tekeminen on tietenkin luonnollista ihmisille, jotka eivät ole tutustuneet tieteelliseen argumentointiin, tai tutkimukseen.



*hymyilee*
todella sivistynyttä ja oiken lennokasta neuvontaa... ?
ja taas kerran sinä luulet olevasi jotain suurempaa
kuin muut...
miksi... ?

palstalla on huvittavaa huomata kuinka
välillä ei tajuta yksinkertaisia asioita kun on niin
kiire vittuilla muille ja mainostaa omaa erinomaisuuttaan...

miksi muuten täältä löytyy muita jotka
jaksavat opastaa "yksinkertaisissa" asioissa
ilman vittuilun tulvaa....

aloittaja kysyy...
"mikä putki on hyvä aloittajalle!"
niin olisiko omituista jos snautti vastaisi
"vitun urpo... mee vittuun täältä...
ku et tajuu avaruudesta mitään... URPO!"

epäilen kuiten että snautin tietotaso
on vähintää sinun luokkaasi...

onneksi täällä on tyyppejä joiden päätehtävä ei
ole päteä vaan olla avuksi ja vaihtaa ajatuksia...
sehän pitäisi olla kaikien tieteen ystävien tehtävä...
levittää tietoa... ja herättää "maallikot" ajattelemaan...

Vierailija
Echi

Ainut syy miksi kirjoitan tälle foorumille, sattuu olemaan se, että tämä on Tiede-foorumi. Tämä oikeuttaa, tai oikeastaan jopa velvoittaa sen, että asioita tarkastellaan tieteellisestä perspektiivistä käsin. Ihmissuhteita käsitellään monilla muilla foorumeilla, mitäpä jos siirtyisitte Taiteilijatyypin kanssa muualle, sen sijaan että sovellatte tuota maallikkopsykologiaa tutkijoihin? Noiden attribuutioiden tekeminen on tietenkin luonnollista ihmisille, jotka eivät ole tutustuneet tieteelliseen argumentointiin, tai tutkimukseen.




Ei näin. Etukäteisrajaukset tieteelliseen – ja ei-tieteelliseen ajatteluun ovat tuomittu epäonnistumaan, sillä tieteellisellä ajattelulla ei ole mitään ominaispiirrettä, joka erottaisi sen ”tavallisesta ajattelusta”. Tieteellinen ajattelu, sikäli kuin sitä esiintyy, on normaalia järjen käyttöä, filosofista spekulaatiota ja argumentaatiota, joka tukeutuu tieteenalan hyväksymiin ennakko-oletuksiin. Epätieteellisen ja tieteellisen ajattelun erot eivät ole ajattelun tieteellisyyden tasossa, vaan ajattelun tasossa ylipäätään. Ns. tieteellisen ja muun ajattelun eroavaisuus on viime kädessä peräisin tarkoituksenmukaisuuden vaatimuksesta. Tieteessä pyritään varmuuteen ja arkiajattelussa tehokkuuteen. Keskustelun kulkua säätelevät omat tarkoituksenmukaisuuden vaatimuksensa, jotka ovat omiaan tekemään keskustelusta ”antitieteellistä”.

Vierailija
SD

Ei näin. Etukäteisrajaukset tieteelliseen – ja ei-tieteelliseen ajatteluun ovat tuomittu epäonnistumaan, sillä tieteellisellä ajattelulla ei ole mitään ominaispiirrettä, joka erottaisi sen ”tavallisesta ajattelusta”. Tieteellinen ajattelu, sikäli kuin sitä esiintyy, on normaalia järjen käyttöä, filosofista spekulaatiota ja argumentaatiota, joka tukeutuu tieteenalan hyväksymiin ennakko-oletuksiin.



Tarkoitinkin tieteellistä argumentointia, tieteellisestä "ajattelusta" puhuminen hämärtää kuvausta. Tieteellinen argumentointi eroaa arkiajattelusta niin, että väitteet täytyy pystyä todistamaan jotenkin. Arkiajattelussa sorrutaan usein argumentointivirheisiin, kuten yksityisestä yleistämiseen - omasta mielipiteestä tehdään yleinen totuus. Toisinaan arkikokemuksia voidaan käyttä esimerkkinä ja on muutenkin hyödyllistä, että esimerkiksi psykologian teoriat ovat kosketuksissa sosiaaliseen todellisuuteen. Jos oma mielipide perustellaan loogisesti ja voit esittää sen tueksi lähdeaineistoa, se oikeastaan lakkaa olemasta pelkkä "mielipide". Yleensä omia väittämiä ei kuitenkaan pystytä määrittelemään tarpeeksi kattavasti, jos tukeudutaan pelkästään nojatuolifilosofiaan.

SD

Tieteessä pyritään varmuuteen ja arkiajattelussa tehokkuuteen.



Ja millähän tavoin tämä arkiajattelu osoittaa tehokkuutensa? Aivan kuin tieteellisessä argumentoinnissa ei harrastettaisi myös käytännön järkeä. Itseasiassa sellaiset ihmiset, jotka viettävät paljon aikaa tieteellisten ongelmien parissa, tuntuvat olevan muutenkin loogisempia ei-tieteellisissä kannanotoissaan.

Vierailija
Echi
Tieteellinen argumentointi eroaa arkiajattelusta niin, että väitteet täytyy pystyä todistamaan jotenkin. Arkiajattelussa sorrutaan usein argumentointivirheisiin, kuten yksityisestä yleistämiseen - omasta mielipiteestä tehdään yleinen totuus.



Echi

Itseasiassa sellaiset ihmiset, jotka viettävät paljon aikaa tieteellisten ongelmien parissa, tuntuvat olevan muutenkin loogisempia ei-tieteellisissä kannanotoissaan.
-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26990
Liittynyt13.5.2005

Echi,

Ehkäpä tässä on taustalla sekin, että jos sitä täyttää päänsä puhtaalla teoriabulkilla ilman, että on juuri kosketuspintaa siihen maailmaan, jota teoriabulkin kuvittelee käsittelevän, arvostelukyky voi helposti hämärtyä, olivat ne perustelut sitten kuinka loogisia tahansa. Tätä ongelmaa ovat ainakin jotkut mm. luonnontioeteen maikat maailmalla voivotelleet kun saavat matemaattisesti lahjakkaita nuoria koulutettavakseen. Logiikassa on se ongelma kuten matematiikassakin, että se toimii itsensä sisällä ilman suoraa leikkauspistettä reaalimaalimaan, jolloin voisi ehkä muotoilla, että logiikka (EDIT: ja teoriabulkki) on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija
Echi

Ja millähän tavoin tämä arkiajattelu osoittaa tehokkuutensa? Aivan kuin tieteellisessä argumentoinnissa ei harrastettaisi myös käytännön järkeä. Itseasiassa sellaiset ihmiset, jotka viettävät paljon aikaa tieteellisten ongelmien parissa, tuntuvat olevan muutenkin loogisempia ei-tieteellisissä kannanotoissaan.




Toki tieteellinen ajattelukin tavoittelee tehokkuutta esim. teorioiden ekonomisuudella. Tehokkuudella viittasinarkiajattelulle tyypillistä leimojen lyömiseen yms. Esim. jos pitää jotakuta vaikkapa nörttinä, niin tällainen leima on tavattoman "selitysvoimainen" sikäli, että henkilön käyttäytymisessä ei ole enää mitään arvoituksellista, sillä se tyhjentyy nörtin käsitteeseen. OP:ssa oli tätä arkiajattelua siinä, että siinä nojaudutaan yksioikoisiin (virheellisiin) vastakkainasetteluihin ja (ihmis)tyypittelyihin kuten "kokija" ja "teoreetikko". Näistä ensimmäinen on tietysti jotenkin aito ja välitön ja toinen välineellinen ja elämästä vieraantunut.

Mitä todistamiseen tieteessä tulee, niin sillä lienee merkittävämpi rooli vain matematiikassa...muut tieteenalat joutuvat tyytymään epävarmempaan näyttöön. Yksityisestä yleistäminen on tietysti teoreettisesti ajatellen virheellistä, mutta käytännössä usein toimivaa, käytännöllistä ja tarpeellista.

Vierailija
Qadesha

Miten vain, mutta sanoisiko joku tieteilijä että minkä vuoksi vastakkainen sukupuoli näyttelee niin suurta osaa niin monen ihmisen minuuden muodostumisessa, kun kerta meillä on hiukkapiukka monimutkaisemmat aivot kuin niillä iänikuisilla simpansseillakin? Minkä vuoksi ihmiset roikkuvat toisissaan ja kerjäävät toisiltaan hyväksyntää? Miksi on niin vaikeaa itse omatoimisesti tietää ja päättää mitä on ja haluaa olla, ihmisenä ja persoonana?

En nyt jaksaisi kuulla että ainoa vastaus on että ihminen on laumaeläin tai sosiaalinen eläin. Onko se muka siinä se?





Kyllä se ihminen voi kasvaa vain vuorovaikutuksessa. Minuus kehittyy siitä ymmäristöstä missä eletään.

Tuo omatoimisuuskin on kehittynyt kasvuympäristön vaikutuksesta. Onhan niitä suuria eroja eri ihmisten välillä, jotkut asiat vaikuttavat toisiin, ja toiset taas toisiin.
Jos vaivautuu vähän tutkimaan itseään, huomaa omassa persoonallisuudessaan kaikenlaisia piirteitä, jotka ovat tarttuneet siitä ympäristöstä, ja ihmisistä jossa on elänyt.

Vierailija
Minerva
Qadesha

Miten vain, mutta sanoisiko joku tieteilijä että minkä vuoksi vastakkainen sukupuoli näyttelee niin suurta osaa niin monen ihmisen minuuden muodostumisessa, kun kerta meillä on hiukkapiukka monimutkaisemmat aivot kuin niillä iänikuisilla simpansseillakin? Minkä vuoksi ihmiset roikkuvat toisissaan ja kerjäävät toisiltaan hyväksyntää? Miksi on niin vaikeaa itse omatoimisesti tietää ja päättää mitä on ja haluaa olla, ihmisenä ja persoonana?

En nyt jaksaisi kuulla että ainoa vastaus on että ihminen on laumaeläin tai sosiaalinen eläin. Onko se muka siinä se?




Kyllä se ihminen voi kasvaa vain vuorovaikutuksessa. Minuus kehittyy siitä ymmäristöstä missä eletään.

Tuo omatoimisuuskin on kehittynyt kasvuympäristön vaikutuksesta. Onhan niitä suuria eroja eri ihmisten välillä, jotkut asiat vaikuttavat toisiin, ja toiset taas toisiin.
Jos vaivautuu vähän tutkimaan itseään, huomaa omassa persoonallisuudessaan kaikenlaisia piirteitä, jotka ovat tarttuneet siitä ympäristöstä, ja ihmisistä jossa on elänyt.




Ehkä joillekin ihmisille on helpompaa mieltää kenen vastaantulleen ihmisen kohdalla on oppinut mitäkin. Jos oppimaansa ei osaa tarkalleen yksilöidä, tulee helposti kaikkivoipaisuuden kuvitelmia ja olettaa että on oppinut jotain ihan omin voimin, itseriittoisesti?

Toisaalta minua joskus ärsyttää kuunnella miten ihmiset niputtavat kaikki kohtaamansa ihmiset, varsinkin toisen sukupuolen edustajat, yhteen ja samaan läjään. Pahimmillaan kuulostaa siltä kuin esim. "Anna-Maria" olisi aina vain seurustellut yhden ja saman (mies)tyypin kanssa, vaikka hänellä olisi ollut 20 miestä putkeen. Tai "Esko-Petteri" ei ole ikinä kohdannut kuin yhden ainoan naisen, vaikka on kaatanut naista kuin heinää. Jotkut ihmiset masentavalla tavalla ikäänkuin mitätöivät muiden ihmisten yksilöllisyyden, ja ihmisten ovatkin aivan yhdentekeviä, muukalaisia yössä. Ehkä tämä koskee sellaisia ihmisiä joiden älyllinen taso ei ole kovin kaksinen; silloinhan he myös valitsevat yhtä vähä-älyisiä kumppaneita ja koko lössi jää siten varsin harmaaksi massaksi jossa yksikään ei nouse erityisesti esiin.

Periaatteessa yksilöllisyys on kai minulle vähän liiankin tärkeä asia, koska pelkään että yksilöllisyys jotenkin haipuu olemattomiin jos osaa täysin analysoida ketkä kaikki ihmiset ovat olleet "mukana tekemässä minua". Jääkö mitään todella omaa itseä jäljelle? Ja tuota yksilöllisyyden ala-arvoistumista myös pelkään tuollaisessa toiminnassa missä kaikki ihmiset niputetaan yhdeksi ja samaksi. Vähän kuin Kristuksen viimeinen kiusaus -elokuvassa jossa Saatana sanoo että maailmassa on vain yksi nainen. (Se varsin saatanallista onkin että mitätöi täysin ihmisten yksilöllisyydet...)

Tiedekin voi viedä ihmiseltä ihmisyyden. Olen tällä foorumilla mekastaessani alkanut funtsia että vaikka niin kovin fanitankin tieteitä, jotenkin kammottaa se millainen kasa lihaa ihmisestä tehdään niiden avulla. Sen takia kai kupeksin tässä Psykologia-palstalla kun tässä sentään vielä on mieli tärkeämpi kuin liha, mutta tottahan toki haluttaisiin ettei olisi(???) Sinänsä en välttämättä pidä elämänkokemusta aina niin huikaisevan suuressa arvossa että tieteenkin pitäisi sille kumartaa, mutta. Kyllä ihminen mielestäni on hienompi asia ja suurempi mysteeri kuin mitä tieteiden lopputulemat antavat ymmärtää.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat