Mielenterveyden ongelmien syyt?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olen hiukan pohtinut mielenterveydenongelmien syitä.

Yksi syllinen on mielestäni armeija. Monihan keskeyttää juuri mielenterveyssyistä. Ja eihän ne itse ongelmat vapautuksella katoa mihinkään...

Toinen syyllinen vanhempi sukupolvi? Edellisen ja nykyisen sukupolven elinympäristö on muuttunut niin radikaalisti että sukupolvet eivät ymmärrä toisia, muistuu mieleen lapsuudesta kun monta kertaa kuuli vanhemmilta esimerkkejä että miten kurjaa heillä on ollut, mikä on tietysti totta mutta jolla ei ole paljon yhteyksiä nykymaailmaan.

Vanhemman sukupolven mielestä nykynuoret ovat vain laiskoja, lihavia etc. harvoin kulee jotain positiivista,
mihin unohtui se nuorten tukeminen?

Onkohan nämä juuri niitä sodan traumoja mitkä etenevät sukupolvissa? Suomalaisten mielenterveys ei käsittääkseni ole ikinä sodan jälkeen ollut mitenkään hyvällä tasolla.

Tokihan aina jollakin on ongelmia mutta tämä suuri määrä vittaa mielestäni että alla täytyy olla joku yhteinen tekijä?

Rakentavia näkemyksiä?

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

No jo mutta kyse oli enemmän mielenterveydellisestä kun siitä ovatko he lihavia, eli siis että mediassa hehkutetaan vähä välein kuinka kelvottomia nykynuoret ovat etc.

Vierailija
Jani_1987
No jo mutta kyse oli enemmän mielenterveydellisestä



Tulee kai noita ongelmia, kun näiden nykyajan nuorten ei tarvitse tehdä yhtään mitään elääkseen, toista se oli minun nuoruudessani, ei ollut saatana varaa alkaa sekoilemaan.

Vierailija

Mielenterveydenongelmien syyt voivat olla fysiologisia(hotrmonaaliskemiallisia), ympäristön aiheuttamia( huono kasvatus, huono/yksipuolinen ravinto) tai ihmisen itsensä aiheuttamia(lääkkeet, omaksutut ajattelutavat).

Vierailija
John Rambo
Jani_1987
No jo mutta kyse oli enemmän mielenterveydellisestä



Tulee kai noita ongelmia, kun näiden nykyajan nuorten ei tarvitse tehdä yhtään mitään elääkseen, toista se oli minun nuoruudessani, ei ollut saatana varaa alkaa sekoilemaan.



"kun monta kertaa kuuli vanhemmilta esimerkkejä että miten kurjaa heillä on ollut,"

Jo tässä hyvä esimerkki että sukupolvet eivät ymmärrä toisiaan


Mielenterveydenongelmien syyt voivat olla fysiologisia(hotrmonaaliskemiallisia), ympäristön aiheuttamia( huono kasvatus, huono/yksipuolinen ravinto) tai ihmisen itsensä aiheuttamia(lääkkeet, omaksutut ajattelutavat).



Jo kysymys oli oikeastaan enemmän mitkä tarkat tekijät aiheuttavat mielenterveysongelmia, jos haluaa tietää yleisesti mielialahäiriöiden syytä niin wikipedia on käden ulottuvilla

Vierailija

traumaattiset kokemukset, päihteiden väärinkäyttö, ja varmaan myös jossain määrin geneettinen perimäkin.
Kaikki mahdollisia vaikuttavia tekijöitä.

Yrittäkäähän pysyä järjissänne

Vierailija

Olen saanut sellaisen kuvan että vanhemma tosiaan eivät ymmärrä nuorten ongelmia, jopa niin paljon että pystyn ymmärtämään miksi nuori joskus inhota vanhempiaan, ja vanhemmat eivät myöskään osaa ymmärtää tätä asiaa, ja miten suhteen saa paremmaksi

P.S kaikille tiedoksi että tämän kuluu olla pohtimista eli geenit etc. ovat aika triviaaleja vastauksia, ellikkä siis jotain kehittävää teoriaa kehii koska kaikki ei kumminkaa liity genettiseen altiuteen, ja tuosta kasvatuksen roolista voi kehittää vähän syvempiä pohdintoja

Vierailija

Itse uskon niin, että mielenterveydellisiä ongelmia syntyy pääasiassa siitä, että media on ryhtynyt niitä lietsomaan jutuissaan julkisuudessa. Suomihan on elänyt pitkän ajan valtion viranomaisen huomassa siten, että josko on ollut pahoinvointia esim. veronmaksukyvyn suhteen, niin viranomainen periteisesti tukki valitusmahdollisuudet pakkokäskyllään ja laittamalla oireilijan vankilaan, kun kruunulle ei olllut halukas maksamaan verojaan.

Esimerkiksi kun teinityttö nykyjään saa haavan sormeensa, niin hän alkaakin huutamaan ja kirkumaan sillä tapaa haavastaan, että nyt iskä ja äiskä kohtelee häntä väärin kun eivät tuo laastareita ja desinfiointiväleneitä että sipsejä pöytään heti.

Vierailija
Jani_1987
Olen saanut sellaisen kuvan että vanhemma tosiaan eivät ymmärrä nuorten ongelmia, jopa niin paljon että pystyn ymmärtämään miksi nuori joskus inhota vanhempiaan, ja vanhemmat eivät myöskään osaa ymmärtää tätä asiaa, ja miten suhteen saa paremmaksi

P.S kaikille tiedoksi että tämän kuluu olla pohtimista eli geenit etc. ovat aika triviaaleja vastauksia, ellikkä siis jotain kehittävää teoriaa kehii koska kaikki ei kumminkaa liity genettiseen altiuteen, ja tuosta kasvatuksen roolista voi kehittää vähän syvempiä pohdintoja




Itse nuorten äitinä ja ammatissani lasten kanssa työskentelevänä haluan nyt vain sanoa, että lapsuuden elinolosuhteiden merkitystä lapsen ja nuoren kehitykselle ei saa aliarvioida. Nuori aikuinen on pitkälti kasvatuksensa tulos. Vasta vuosien myötä ja hitaasti, kokemustensa kautta, hän löytänee oman minänsä, sitä hitaammin ja vaivalloisimmin, miten alistavaa tai ylisallivaa - joka, siis terveitä kasvun rajoja vailla oleva kasvatus, taas mielestäni kertoo vanhemman pelosta ottaa aikuisen vastuu - kasvatus on ollut. Ei todellakaan ole "rajatonta rakkautta", mutta välinpitämättömyys, tunneköyhyys aikuisen taholta, manipulointi, alistaminen, ovat yhtä tuhoisia. Onnellinen se nuori, joka on saanut rakkautta ja terveitä rajoja; johon on luotettu, jolle on annettu vastuuta, mutta myös oikeuksia tehdä, ajatella ja tuntea omilla aivoillaan; johon ei ole kohdistettu vanhempiensa menetettyjen mahdollisuuksien taakkaa (tule sinä kiekkoareenan mestariksi, kun minusta ei siihen ollut) jne.

Entä me vanhemmat, isät ja äidit? Mekin olemme kasvatuksemme tuloksia pitkälti. Oliko meillä rakastava, läsnäoleva, empatiaan kykenevä, mutta terveitä rajoja asettava vanhempi (edes yksi sellainen)? Vaikka kuinka päätin, että minä ainakin kasvatan erilailla lapseni kuin minut kasvatettiin, niin silti piti olla tarkkana: yxkax huomasinkin tekeväni samoin kuin minulle tehtiin, sanat ja keinot olivat vain erilaiset! Mutta huomasinko edes, huomaanko vieläkään, tiedänkö, mitä esim. eleeni viestittivät...

Tuskin meitäkään, vanhempia, voi kaikesta syyttää. Missä on yhteiskunnan vastuu perheiden ja lasten/nuorten hyvinvoinnista? Vasta luin artikkelin, miten stressi syntyy jo lasuudessa, mm. yhtenä syynä ylisuuret lapsiryhmät päiväkodeissa. Kaikilla ei ole varaa jäädä kotiin hoitamaan lastaan edes niiden muutaman ensimmäisen vuoden aikana, jolloin lapsi tarvitsisi rauhallisen ympäristön kasvulleen. Tiedän, että esim. nykyään päiväkodin 0-3- vuotiaiden lasten ryhmässä saa olla jopa 14 - 16 lasta ja enemmänkin sitä mukaa kun lapsi täyttää 3 v.!!! Tilat on rakennettu vanhoissa pk:ssa 12 lapselle. Hoitajien lukumäärää ei ole lisätty, eikä tiloihin mahtuisikaan. Sijaisia ei edes aina oteta jonkun aikuisen sairastuessa, koska johtaja vastaa siitä, ettei vain ole koko talossa liikaa aikuisia suhteessa lapsimäärään. Toisista ryhmistä sitten juostaan auttamassa, vaikka oma ryhmäkin on ylikansoitettu... Syliin pitäisi ehtiä ottaa omankin ryhmän lapsia, lohduttaa, auttaa, jopa kasvattaa yksilöllisesti!!!! (Tämän tiedän työni kautta, vaikken itse suoranaisesti pk-ryhmässä työskentelekään.)

Mutta mitäpä tämä päättäjiä liikuttaa, onhan heillä varaa jäädä kotiin hoito-vapaalle tai, jos uraputki on esteenä, palkata hoitaja sinne.

Vierailija

Mielenterveydellisten ongelmien syyt on henkimaailmoissa...
Jokaisessa ihmisessä on PALJON pahuutta, ja joskus pahuus kiertyy tekijänsä ympärille niin, että se aiheuttaa psykooseja ja muita. Näin on käynyt minullekin useita kertoja! Ja itse väitän, että niin käy päivittäin 5,2 miljoonalle suomalaiselle töllön ääressä, kun EIVÄT MITÄÄN JÄRKEVÄÄ ENÄÄ KYKENE TEKEMÄÄN muutakuin tuijottelemaan MUIDEN tekemiä asioita... Ja ei kaikkia voi ottaa mielenterveydellisten palvelujen piirin, jos NIIN pahoja(YLPEITÄ) ovat etteivät voi sietää sitä NÖYRYYTYSTÄ mikä siihen liittyy...

Vierailija
naddis
kun on RIITTÄVÄSTI tekemistä niin ei ole ongelmia.
(ennen ei ollut leikkuupuimureitakaan)



Minkääsköhän takia mun mummo, syntynyt joskus 1900 tietämillä, hän seksosi ihan totaalisesti vaikka oli kädet täynnä työtä ja nukkui, jos nukkuin vain hiukan yösyönnä? Nuokkui kuulemma iltamyöhällä aina pirtin puulaatikolla kutomassa sukkaa. Itse kait lampaatkin keritsi, villat karstasi, langat kehräsi, jne.

Köyhä oli.

Mä luulen että köyhyys on aina iso vaikutin.
Nykyään armeijakin keskeytetään useimmiten ylivelkaantumisen takia ja siinä voi olla mukana sitten niitä huolia ja stressiä, ahdistusta ja masennusta.

Harvoin jos koskaan olen nähnyt hyvin tai kohtuullisesti toimeentulevien ihmisten olevan yksinäisiä, saati ongelmaisia. Heitä ei kiusatakkaan niin helposti. Päinvastoin. Sellainen kellä on rahaa, halutaan sosiaalisessa laumahierakiassa kaveriksi helpommin kuin köyhimys, jos sattuis vaikka jotain piffaamaan sitten kun olis kaveri.

Sen takiahan sitä rahaa just ihmiset haluaa että sillä voi ostaa hyvinvointia. usein se hyvinvointi on kavereita tai mahdollisuus hankkia auto tai päästä muuten kulkemaan, olla muutenkin sosiaalisesti olemassa.

Ennenvanhaankin ne jotka jäi yksin ja joilla ei ollut ketään edes siten lähistöllä että olisivat olleet suosittua seuraa jonkun hyötymisen takia, kyllä ne ennekin oli niitä joille helpommin on kasaantunut surua ja murhetta.
- - -

Nykyisin puhutaan yhteisöllisyyden puutteesta.
Kuvitellaan että ennen oli niinkuin paratiisi ja kaikki olivat siinä onnellisia kun oli ihmissuhteita ja yhteistä tekemistä.

Enemmän toki tais olla sensorttista henkistä hyvinvointia että köyhiä oli paljon ja oli paljon asioita joita tehtiin yhdessä vaihtotalouden kautta niin ettei tarvinnut laskea hintaa työlle.

Joku "perkele" sitten jossakin joskus keksi laittaa hintalapun siihen mitä oli tuottanut.. Ensimmäinen kauppiashan se on hoksannut vaihtaa tuotteen johonkin oravannahkaan.. sanonut että tämä mun tavara tai palvelus on sen ja sen hintainen prikulleen. Ja sitten joku keksikin ruveta myymään rahaa!

Rahaa saa ostaa joko halvalla tai kalliilla. Kallis raha voi olla pikavippi. Mielipuolisten maailmassa, siis samanlaisessa mielipuolisten maailmasa, joka on ollut jo aikojen alussa, missä suuret ja vahvat, ovelat ja ahneet on aina päässeet niskan päälle, sellaisessahan me elämme.
Ei ole olemassa moraalia sinällään. On vain raadollisuutta, vahvuutta ja heikkoutta, inhimillistä eläimellisyyttä.. ainakin siltä nykyisin tuntuu kun kattelee miten nuorille surutta hirviöaikuiset tyrkyttää rahaa myyden sitä kalliilla hinnalla. sieltä otetaan mistä helpoiten saadaan.
Ei kuulemma saa säännellä kun se loukkaa pyhää kapitaalia ja kait jo jumalaakin siinä sivussa ja sillä ei olekkaan sitten muka mitään väliä että veronmaksajat kuitenkin joutuu kustantamaan vankiloissa ylöspidot, poliisit, papit ja psykiatrit.

Kaukaa haetultahan tällainen puhe tuntuu ehkä ja osa ei edes ymmärrä mistä puhun mutta kyllä mun nähdäkseni taloudellinen eriarvoisuus kuin muukin epätasa-arvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus on niitä suurimpia syitä kun syitä kysytään ja etsitään.

Se että onko kykyjä, halua, tarvetta muuttaa käytänttöjä vai pitääkö pestä hommasta näppinsä ja hiissata vallasväen kintereillä.. se onkin jo ihan toinen kyssäri.

Mä oon valinnut sen hankalamman elämäntavan. Mä en tee itteeni sellaisten tykö jotka elvistelee rahoillaan ja pullistelee vahvuuttaan koittaen hankaloittaa muiden olemista. Ei tää oo tietenkään jonkin sosiaalidarvinistisen primitiivikäyttäytymisen mukaista apinamaisuutta mutta enhän mä ookkaan mikään älyllinen keskinkertaisuus jonka edes pitäis alentua jupiksi.

Kaikenlaisia vertaisryhmiäkin voi perustaa itte jos kokee olevansa yksin. Usein kait kuitenkin niin on ettei monistakaan ole siihen että itse perustais yhtään mitään. Ne on harvat ja "valitut" joilla on sellaiseen hinku ja niissäkin on motiiviltaan hämäriä.

Se on ainakin varmaa että jos on paljon mielenterveysongelmaisia tuuliajolla, joku voi onnistua kokoamaan niitä yhteen ja niinhän muodostuu joskus mm. uskonnollisia, poliittisia tai rikollisia jengejä. Riippuu aina siitä onko ihmiset miten köyhiä ja surkeita.

Huumekauppiaille arvokkaita ovat nuoret, joilla menee huonosti.
Prostituutiobisneskään ei kukoista ilman että olis nuoria, joilla on taloudellisia ongelmia.

Tuostakin syystä yhteiskunnassa pitäis olla nuorten talusvaikeuksien torjuntayksiköitä ja laissa pitäis olla rajoituksia että keille voi antaa lainaa.
Mitään ongelmaa ei olis valvoa netitse annettavia pikavippejä kun laki koskiski sitten ihan keitä vaan rahan myyjiä.

Olis kattorajoitukset ettei saa antaa enempää lainaa ja niin tietenkin että ylivelkaantunut automaattisesti pääsis velkajärjestelyyn ja sais tukea ja uuden mahdollisuuden ja jos sittenkään ei sais elämää hallintaan niin sit lähdettäis tutkimaan että onko taustalla jokun neurologinen ongelma, vikaa aivoissa tai aivotoiminnassa jne.

Suurin osa mielenterveyspalveluista suuntautuu kuitenkin lopulta päihde- ja huumeongelmaisille.
Tällaiset nuppivikaiset kuin minä.. mä oon kevyttapaus kun oon jo iällä, ei oo päihdeongelmia, ei huumeongelmia. Olen melkein raitis ja kun olen itse omaehtoisesti hakeutunut hoitoon niin itsehän mä ne työt teen ja jokusilla käynneillä ja vähäisellä lääkityksellä saan elämäni sujumaan.. välillä jopa paremmin kuin moni sellainen joka ei edes ajattele että hänellä on mieli joka voi ongelmoida.

Nuorempana, silloin kun olin vielä itse nuori ja varsin taitamaton rahankäyttäjä, kun mulla oli taipumuksia juoda alkomahoolia ja remmeltää niin tuttua on sellainen että on velkaantunut ja epätoivoinen.
Minä olen kuitenkin noista selviytynyt siksi että sosiaalisesti mulla on ollut auttajat omasta takaa ja mua ei ole ruvettu väheksymään sen takia että oon ongelmainen.

Monille kuitenkin niin käy.
Joillakuilla ei ole kuin joku huoltajan tapainen olemassa ja elämä lähtee retuperälle jo nuorena. Heillähän ne ongelmat sitten kasaantuu ja he potevat eniten.

Toki yksin voi jäädä ilman päihdeongelmaakin mutta kait siinä sitten aina on jo jokin autistinen, tms. oireisto mukana ja se on sit ihan eri juttu, vaikkakin siis on niin että mielenterveysongelmien taustalla on usein kehityksessä olevat poikkeavuudet ja epätyypillisyydet, on epätyypillistä käyttäytymistä niin ulkoisesti mutta myös itsen hallinnan ja hillinnän, oppimisen ja elämänhallinnan kanssa ongelmia.

Onhan esmes adhd ja sen erisorttiset variaatiot ihan yleinen aiheuttaja elämänhallintaongelmiin.

Jos sanotaan että jokin uskonto aiheuttaa mielenterveysongelman, tai armeija, tai jokin muu.. niin ei se ihan niin kait voi olla. Jokin voi laukaista mutta yksilössä on se alttius.

Sietokyky, kyky keskittyä, oppia kuin myös kyvyt aistia ja sietää ärsykkeitä taikka olla sietämättä. Jos on hirveen yliherkkä niin voi häiriintyä helposti ja sit voi olla niin aliherkkä ettei reagoi vaikka pitäis, jne.

Tavalliset tunteet. Se että välillä on hauskaa tai että on surullista, sellainen on normaalia ettei ihmisellä oo aina sama tunnetila, että ne vaihtelee ja sekin on normaalia että on enemmän surumielinen, tai riehakas, tai iloinen, tai hidas.. tai ihan mitä vaan jotakin inhimillistä. Yksilöitähän me ollaan eikä kukaan voi leimata poikkeavuutta mielisairaudeksi tai edes mielen ongelmoinniksi. Suuttuminenkin on ihan normaalia.
Vaikka minusta onkin välillä tuntunut siltä että just siitä nillitetään eniten. Toisaalla nillittää kristillisen tapa- ja käytöskulttuurin edustajat ja toisaalla nalkuttaa kaupallisen koulutuksen edustajat ja ties ketkä virallisen tahon taiturit niin ettei sais olla mitään muuta kuin tasapaäisyyttä ja kilttiä, somaa sopukäyttäytymistä.
Ehkä se on pakollista ja pitää itte keksiä omat väylät purkaa omat antipatiat niin ettei niistä oo haittaa.
Hullunkurista siltikin on että ihmisiä vois lokeroida hulluiks vain siksi että menee hermot jostakin.

Varsinaiset mielenterveysongelmat on mun mielsestäni toisaala ja tavallaan aina voidaan kyseenalaistaa myös ympäristö ja muiden ihmisten käyttäytyminen.

Ihminen ei ole mikään täydellisyys.
Ei ole mitään täydelliseksi luotua ihmisitä, joka ei tekis virheitä, joka ei käyttäytyis poikkeavasti. Siksi juurikin ne, jotka vaatii kohtuuttoman moitteetonta käyttäytymistä, ne on joskus myös syyllisiä niuhotuksineen ja syyllistelyineen. Ovat itse "hulluja" kun eivät tajua inhimillisyyttä sen koko kirjavuudessa.

...

Niin.. ettei tekemisen puutteella sitten loppujenlopuksi voidakkaan selitää juurikaan mitään.. sitä edeltää koko joukko ongelmia, jotka ratkomalla ihminen pääsee kiinni puuhakkuuteen jos niikseen on.

Kohtuuden puutetta..?
Siinä syy..?
Toki tuon lainauksen sisällön voi tulkita kohtuudesta puhumisena ja mä vaan pilkon asiat näkyviin..

Vierailija

Syy voi olla melkein mikä vaan.

Mutta siihen syyhyn sinällään ei auta jumittua niin että näkee vain sen mikä laukaisi jotakin ja aniharvoin on edes niin että syy olis vain muissa tai yhdessä.

Miks ihmiset tahallaan tahtois pilata oman elämänsä tai toisten? Miks joku tahtois sairastua kateuteen ja katkeruuteen ja jatkaa siarastamisen oravanpyörää?

Kenties niin että jotkut voi tahallisesti toimia ns. "sydämettömästi", julmasti. Käyttää muita hyväkseen että saisivat itse helpommalla voittoa. Mutta saako kukaan kuitenkaan mitään helpolla? Ollakseen ovela, pitää olla älykäs ja visas ja kun ihminen on viisas, hän ymmärtää että muita hyväksikäyttämällä tai kiusaamalla, yms. saa myös vihollisia ja vaarantaa sitä kautta oman hyvinvointinsa ja myös oman mielenterveytensä.

Surullisinta ja tavallaan hyvin säälittävääkin on sellainen jos joku on sairastunut mieleltään ja jää jumputtamaan surkeaan oloonsa niin että syyttää siitä jotakuta niin että joku olis tahallaan tietoisesti pilannut kaiken.

Äiti tai se lähin hoivaaja toki on aina ratkaisevassa asemassa. Sellaisella on mahtia ja paljon. Kait siksikin Freud aikoinaan päätyi niihin oidipuskompleksijuttuihinsa, mutta kun ihminen tajuaa vaikka sen että huoltaja oli vaikka vähä-älyinen ja sen takia toimi väärin, tai että huoltajalla on voinut olla kyllä älliä ja tunne-elämäkin reilassa mutta ei ole ehtinyt tms. ja on tapahtunut vahinkoja.. kun ihminen hyväksyy inhimillisen heikkouden itselleen ja muille se on iso juutu mielenterveyden edistäjänä.

Kaikenkarvaiset syyllisyydet ja syyttelemisethän ne kiitää ristiinrastiin silloin kun ihmisellä on mielenterveysongelmia.

Tasapainoisella ihmisellä ei ole mielenterveysongelmia ja parannus onkin sitten sitä usein että joutuu opettelemaan pois omat syyllisyytensä ja syytöksensä.

Vierailija
aniraakalia
Jani_1987
Olen saanut sellaisen kuvan että vanhemma tosiaan eivät ymmärrä nuorten ongelmia, jopa niin paljon että pystyn ymmärtämään miksi nuori joskus inhota vanhempiaan, ja vanhemmat eivät myöskään osaa ymmärtää tätä asiaa, ja miten suhteen saa paremmaksi

Tuskin meitäkään, vanhempia, voi kaikesta syyttää. Missä on yhteiskunnan vastuu perheiden ja lasten/nuorten hyvinvoinnista? Vasta luin artikkelin, miten stressi syntyy jo lasuudessa, mm. yhtenä syynä ylisuuret lapsiryhmät päiväkodeissa. Kaikilla ei ole varaa jäädä kotiin hoitamaan lastaan.



Voisko vanhempia syyttää piittaamattomuudesta äänestää päättäviin elimiin niitä, jotka järjestelee asioita?

En mä tarkoita ankaraa syyttämistä ja kivittämistä.. Oon seurannut elämänmenoa ja asioiden kehittymistä nyt niin että 19v. tulin itse raskaaksi, pääosin toimin yksinhuoltajana ja mun jälkeläiseni on nyt 31v.
Olin itse hyvin aktiivinen poliittisesti nuorena. Kun mä tulin äidiksi ei silloin ollut -77 sellaista sosiaaliturvaa että olisin voinut jäädä vauvan kanssa yksinhuoltajaksi ja mun lapsi joutui altistumaan juoppohullun riehumiselle, perheväkivallalle ja sillekin ettei meillä, lapsella ja minulla ollut varaa mihinkään muuhun tavallaan kuin "veteen ja leipään". Ajauduin pariksi vuodeksi perhehelvettiin ja olin sosiaalisestikin ihan motissa. Oma mielenterveyteni oli luhistumispisteessä ja jouduin epätoivoissani miettimään oman itsemurhani kautta jopa sitä että pitäis sit tappaa se oma lapsikin. Oli se vaan niin hirveetä että yhä puistattaa vaikka siitä on jo niin kauan ja elämä rullaa siihen verrattuna loistavasti.

Jäikö mun lapselle tuosta traumoja, oliko tuollainen edes mitenkään verrannollista mihinkään.. en tiedä enkä viitti lähteä ruotimaan.
Kaikesta siitä karmeudesta kuitenkin sain intoa mennä mukaan politiikkaan. Olin aiemminkin ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja tavallaan jatkoin teini-iän kiinnostuksen kohteessani mutta uudella ymmärryksellä kun olin tajunnut konkreettisesti miten huonossa asemassa vielä nainen ja lapset olivat.

Paljon me saatiin asioita parannettua.
Jotkut valittaa että liikaa.
Mä vaan en ole mitään liikaa nähnyt sitten kasikytluvun jolloin kait rahaa syydettiin ylellisyyteenkin aika hulvattomasti. Muistan itte yhden alkoholistiyksinhuoltajaäidin, jolla oli itsellään diabetes ja vammainen lapsi ja heidät sossu kustansi ulkomaille. Hups! Mutta se nyt oli sitä kahdeksankymmentälukua se ja nyt on ihan toisin. Nyt säästetään ja taidetaan säästää jo niin että siitä alkaa tulla paluupostissa taas ongelmia.

Ne jotka vaatii sosiaalipuolen alasajoa, mitä lie siellä luulevat olevan? Sosiaalipuolihan kattaa kaiken sen elämän joka on ennen aikuisuutta. Lapsuus, nuoruus, sairastelut, mahdolliset työttömyydet myöhemmin ja sitten vanhuus.
Täytyy olla tosi tyhmä jos luulee että itse selviytyis ilman vesi ja viemäriverkostoa taajamassa, ilman katuja ja maanteitä, katuvaloja, puhelimia, telkkareita, koko infrastruktuurin valtavaa tarjontaa, koulutuksineen, jne.

Se osa sosiaalipuolta jossa on toimeentulotuki, asumistuet ja tarveharkinnat, se on pikkiriikkinen verrattuna koko tuohon muuhun terveydenhuoltoineen, päivähoitoineen kaikkineen.

Meillä on mainiot hyvinvoinnin puitteet ja kaiketi on niin että valtaosa voi hyvin mutta jotenkin pitäis saada enemmän taas sellaista asennetta että ihmiset arvostais kaikkea sitä mitä on ja vähemmän olis ruikutusta siitä, mitä ei ole.

Kun ihminen keskittyy elämässään ruikuttamaan sitä mitä ei ole, niin ihan takuuvarmasti elämän lasi on aina puoliksi tyhjä. Kun ihminen osaa olla kiitollinen siitä mitä on saanut, lasi on puoliksi täynnä.
Kaikkein turhinta on haukkua muita ja vaatia heitä muuttumaan, oma itsehän siitä vaan kippeeks tulee ja ne haukutut ei edes korviaan lotkauta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat