Seuraa 
Viestejä45973

sehän on varmaan kaikkien tiedossa että aivot tarvitsevat ns.älyllisiä virikkeitä pysyäkseen kunnossa. mutta monituntisessa television katselussa aivojen saamat "älylliset"virikkeet jäävät kaiken sen audiollisen ja visuallisen tulvan alle mitä televisio lähettää eli televisiota katsellessa voi jättää aivot ns. narkikkaan. eli väitänkkin että pitkällä tähteimellä Television katselu tappaa luovanajattelun ja tyhmentää ihmisen.

  • ylös 0
  • alas 0

Sivut

Kommentit (23)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Televisio tarjoaa virikkeitä ja tietoa, mutta se ei riitä. Aivojen täytyy työskennellä, jotta ne kehittyisivät. Esimerkiksi kun laskeskelet matemaattisia tehtäviä, niin aivot työskentelevät ja matematiikan taitosi kehittyvät. Matematiikkaa tosin opitaan ainakin kahdella tavalla: 1) Opit uusia valmiita niksejä 2) Aivosi harjaantuvat hyödyntämään opittuja niksejä nokkelammin.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14249

Teos Everything Good is Bad For You esittää ruusuisemman kuvan uusmedioista ja on tieteellisesti varsin vakuuttavaa settiä.

Poliittinen ja moraalinen apatia voinee toki lisääntyä, kun sitä töllöä voi käyttää joko MTV:n salkkarien & BB:n möllöttämiseen TAI YLE Teeman dokkarien katsomiseen. Sivistyshän on nykynuorisen mielestä yhä useammin jotain "tyhmää".

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Pitää ottaa huomioon, että television dokumentti-/asiaohjelmista voi saada semmoisia virikkeitä, että kiinnostuu kovaa jostain siellä näkemästään. Ohjelman jälkeen on pakko mennä nettiin tai kirjastoon etsimään lisää tietoa aiheesta. Ja oppii.

Been there, done that you know.

Dredex
Televisio tarjoaa virikkeitä ja tietoa, mutta se ei riitä. Aivojen täytyy työskennellä, jotta ne kehittyisivät. Esimerkiksi kun laskeskelet matemaattisia tehtäviä, niin aivot työskentelevät ja matematiikan taitosi kehittyvät. Matematiikkaa tosin opitaan ainakin kahdella tavalla: 1) Opit uusia valmiita niksejä 2) Aivosi harjaantuvat hyödyntämään opittuja niksejä nokkelammin.



Mutta enemmänkin saattaisi ehkä olla kyse siitä MITEN katsotaan televisiota.
Televisiotakin voi esim. katsoa niin että tekee kokoajan paljon vertailevia yms. laskelmallisia huomiota.
Eli voit tehdä vaikkapa matemaattiset harjoitukset luovasti television informaatiota hyväksi käyttäen.

Tylsistynyt
sehän on varmaan kaikkien tiedossa että aivot tarvitsevat ns.älyllisiä virikkeitä pysyäkseen kunnossa. mutta monituntisessa television katselussa aivojen saamat "älylliset"virikkeet jäävät kaiken sen audiollisen ja visuallisen tulvan alle mitä televisio lähettää eli televisiota katsellessa voi jättää aivot ns. narkikkaan. eli väitänkkin että pitkällä tähteimellä Television katselu tappaa luovanajattelun ja tyhmentää ihmisen.

Televisio-ohjelmien teko lisää luovaa ajattelua.
Ihmiskunta siis jakautuu tekijöihin ja tuijottajiin.

Piru Naiseksi
Seuraa 
Viestejä3164

Joskus on hyvä jättää aivot narikkaan ja vain tuijottaa mitä viihteellisintä ja keveintä, toisten tekemää ohjelmaa. Mutta tämä "joskus" ei saisi olla "useimmiten" - saati "aina"...

Kiittäkäämme taivaskanavia ja digiä siitä että se vei nulun nurkkapuuhastelun, mitä telkku suomessa ennen oli. Kourallinen luovia tekijöitä viuhtoi kahden tai kolme puljun välillä ohjaamassa ja näyttelemässä ja klaarasi ryyppy-illat ja rappioputkensa siinä välissä.

Nyt voi katsella vaikka epsanjalaissarjan kaunista mammaa ja muutakin eksoottista ainakin joskus.

Piru Naiseksi
Joskus on hyvä jättää aivot narikkaan ja vain tuijottaa mitä viihteellisintä ja keveintä, toisten tekemää ohjelmaa. Mutta tämä "joskus" ei saisi olla "useimmiten" - saati "aina"...



Niin, jos se joskus onkin aina, niin saatat oppia television tuottaman materiaalin luonteen liian hyvin, siksi sitten hylätä kaiken median ja kuolla katastrofiin kun et saanut siitä tietoa.

Televisio-ohjelmien teko lisää luovaa ajattelua.



Heh, tai lannistaa luovan ajattelun?
Tuottaja-orja: Tässä on kolmen muun kanavan viisi vastaavaa suosituinta ohjelmaa, joiden suosituimmat jaksot ovat punaisella, näistä on laskettu yliopistolla todennäköisyys sille minkälainen ohjelmanne on, kuvaus on vihreällä, alkakaa hommiin, älkää ylittäkö budjettianne!

Ohjelman tekijät jakaantuvat siis kahteen osaan: matemaatikkoihin ja muihin orjiin!

D'oh
Seuraa 
Viestejä281

En ole omistanut telkkaria vuosiin juuri sen takia mitä se tekee luovuudelle ja kuinka se tarjoaa helpon ja passiivisen tavan vapaa-ajan haaskaukseen. Vaimoke sen sijaan katsoo päivittäin ja joskus sitä jää sen vuoksi jumittamaan itsekin hetkeksi.
Olen todennut että se on kuitenkin vähemmän paha henkisen hyvinvoinnin kannalta kun jatkuva koneella istuminen, varsinkin jos se tarkoittaa miljoonan eri keskustelufoorumin seurausta/kirjoittelua ja erilaisille informaatiotulville ja interaktiivisille nettipeleille altistumista, joka ainakin itselläni johtaa nopeasti pahoihin ADHD -tyyppisiin oireisiin, vuorokausirytmin kieroutumiseen ja kämpän muuttumiseen kaatopaikaksi jonka ryönävuorien välissä kulkee vain polkuja jääkaapin, koneen ja sängyn välillä. Tarjonta ylittää käsittelykyvyn kapasiteetin ja pyrkiessään ymmärtämään viipaleen kaikesta ei ole aikaa pysähtyä Ymmärtämään mitään ja olemaan tässä ja nyt. Joskus on saanut pari vuotta elämästään tuhlattua tuollaiseen.
Telkkaria katsoessa pysyy sentään rauhallisena.
Pahempi on sitten ne roolimallit ja passiivisille vaikutteille altistuminen joita idioottilaatikko suoltaa. Joskus oikein kuvottaa.
Hyvät elokuvat ja dokkarit voivat kohtuukäytettyinä virittää ajattelua ja usein sen tekevätkin, mutta niistä edes tietoa saadakseen joutuu yleensä altistumaan suurelle määrälle tuubaa.

Alennuskoodi ensitilaajille @ iherb.com: RIX283

Toope
Seuraa 
Viestejä28643
Neonomide
Teos Everything Good is Bad For You esittää ruusuisemman kuvan uusmedioista ja on tieteellisesti varsin vakuuttavaa settiä.

Erittäin mielenkiintoinen kirja.

Populaarikulttuuri on monimutkaistunut valtavasti yhden sukupolven aikana. Johnsonin esimerkkien mukaan esim. TV-sarjat ovat muuttuneet 1970-luvun yksijuonisista sarjoista 2000-luvun monitasoisiin ja -ulotteisiin sarjoihin (vrt. Sopranos). Samoin lasten leikit jatkuvasti monipuolistuvat vanhempien ja isovanhempien leikkeihin verrattuna, ihminen kasvaa älykkäämmäksi. Mediakulttuurin suunta seuraa tuota kehitystä, eikä suinkaan rajoita ihmisen älykkyyttä.

"Ruotsikin oli pirullinen maa ennen kuin tajusivat tuon monikulttuurin. Peppit ja Lindgrenit ovat niin eilispäivää." Pommit ja etnojengit? Uusi normaaliko?
"Ei ole tärkeää, kuka tai mikä hallitus lopettaa huonon maahanmuuton Suomeen. Pääasia on se, että joku sen lopettaa."
"Minä kun tyhmänä luulin, että median moniarvoisuus olisi arvokasta, eikä valtamedian samanmielisyys?"

D'oh
En ole omistanut telkkaria vuosiin juuri sen takia mitä se tekee luovuudelle ja kuinka se tarjoaa helpon ja passiivisen tavan vapaa-ajan haaskaukseen. Vaimoke sen sijaan katsoo päivittäin ja joskus sitä jää sen vuoksi jumittamaan itsekin hetkeksi.
Olen todennut että se on kuitenkin vähemmän paha henkisen hyvinvoinnin kannalta kun jatkuva koneella istuminen, varsinkin jos se tarkoittaa miljoonan eri keskustelufoorumin seurausta/kirjoittelua ja erilaisille informaatiotulville ja interaktiivisille nettipeleille altistumista, joka ainakin itselläni johtaa nopeasti pahoihin ADHD -tyyppisiin oireisiin, vuorokausirytmin kieroutumiseen ja kämpän muuttumiseen kaatopaikaksi jonka ryönävuorien välissä kulkee vain polkuja jääkaapin, koneen ja sängyn välillä. Tarjonta ylittää käsittelykyvyn kapasiteetin ja pyrkiessään ymmärtämään viipaleen kaikesta ei ole aikaa pysähtyä Ymmärtämään mitään ja olemaan tässä ja nyt. Joskus on saanut pari vuotta elämästään tuhlattua tuollaiseen.
Telkkaria katsoessa pysyy sentään rauhallisena.
Pahempi on sitten ne roolimallit ja passiivisille vaikutteille altistuminen joita idioottilaatikko suoltaa. Joskus oikein kuvottaa.
Hyvät elokuvat ja dokkarit voivat kohtuukäytettyinä virittää ajattelua ja usein sen tekevätkin, mutta niistä edes tietoa saadakseen joutuu yleensä altistumaan suurelle määrälle tuubaa.



Aika suhteellista toi tuuba kuitenkin, vois esim. vaikka nähdä että sitä tuubaa on helpompi käsitellä/hallita kun vastaanottaa kotona omissa oloissaan informaatiota, kuin että on jossain "ulkomaailmassa" missä pitää enemmän itse osallistua kaikkeen, eikä näin huomio välttämättä ylety samanlaiselle kritisoinnin ja tarkkailun tasolle. Eli maailma on yksi suuri tuuba, ja jos katsoo sitä tarkentavan/rajaavan tuuban kuin television kautta, niin voi olla että opit kritisoimaan/tulkitsemaan tuubaa paljon paremmin.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3331

Luova najattelu.

Rajansa kaikella. Voi niitä kirjoittaa erikseen, mutta huolimato nyhistäminen ahistaa kentien vielä enemmän.

Älä syö päätäs, NELOSELLA, tylsistynyt. Tämä on mun duuni tällä palstalla, eikä kohdistu persoonaan, vaan sanojen väleihin, jotka vainoo mua. Ne kuiskii, viettelee, kutsuu villeihin pitoihin, pyörryttää. Ne kietoo mut piikkilankaan ja räjäyttää Bagdakin laitakaupungilla kuhmuiseen Toyotaan ladatulla suutariksi jääneellä kranaatinheittimen ammuksella.

Ali Hamman Mohammad löysi sen kadulta ja lainas setäntä autoa. Se halus muuttaa maailmaa.

Niin minäkin.

V.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

smarko
Seuraa 
Viestejä465

Määrittelen seuraavassa tarkoittavani "television katsomisella" kanavien 1,2,3,4,fst,sub,teema ja voice katselua.

Televisiosta irtautumisprosessini on edennyt täydellisen kieltämisen kautta sen uudelleen esiinottamiseen, jonka jälkeen siitä on tullut esineenä osa "taustaa", jota ei edes havaitse, ellei siihen erityisesti kiinnitä huomiota. Eikä se siten ole sijoitettukaan, että se olisi kuin alttarilla, kaiken huomion keskipisteenä. Saatan silti toisinaan katsella tv:tä.

Se mikä on ollut jollain perverssillä tavalla miellyttävää, on että peruskanavien pelkästään ohjelmataulukoiden ja sisällön tuoreuden kautta voi tehdä päätelmiä siitä millä lailla maailma makaa. Tämä on hankalampaa sellaisten nettipalveluiden kuin Joost, Miro ja Babelgum kanssa.

Jälkimmäiset ikäänkuin mössäyttävät aikatiedon, niiden ohjelmistovalintojen ollessa kasautuvaa ja aina katseltavissa olevaa, mutta erityisesti sen vuoksi, että niistä ei haeta katseltavaa aikakoodin, vaan hakusanojen tai kategorioiden avulla.

Toisaalta, jos on sen verran nopea nettiyhteys, että voi katsoa nettistreameja, on tuolloin mahdollista saavuttaa helposti myös vertailumateriaalia, joka auttaa sijoittamaan nähdyn johonkin tiettyyn ajalliseen kontekstiin. Mikä tosin esim. muotiohjelmien kohdalla voi vaatia muotiin perehtyneisyyttä tai muutoin voi vertailusta huolimatta pitää viisi vuotta sitten "muodissa" ollutta yleisesti "trendikkäänä" pidettynä ja kuumimpana hottina. Talostaan ulospoistuminenkin toki auttaa.

Television katsominen kaukosäädinavusteisesti on siitä kätevää, että ilman televion ulkopuolista maailmaa "konsultoimalla" voi tehdä päätelmiä siitä mikä voisi olla in ja mikä out. Tosin, kuulemma televiossa on ohjelmia, jotka ovat jossain muualla olleet ihan out jo pitkään.

Maikkarin kanavien ohjelmien pelkästä rakeisuuden asteesta oli helppo päätellä, että "ahaa, tässä on vanha ohjelma", sillä sitä lisättiin sen verran, että uudemmat ohjelmat vaikuttivat uudemmilta. Käytän imperfektiä, koska en seuraa nykyistä sisältöä kovinkaan paljon.

Sopranos lähti uusintakierroksella YLE 1:lle, mikä jo sinänsä auttaa sijoittamaan kyseisen ohjelman pois tuoreimpien joukosta.

Koetin televion kahden seuraavan viikon ohjelmaoppaasta ohjelmien kuvauksia vilkuillen ja ohjelmien ideaa itseään muistellen, löytää jotain positiivista sanottavaa peruskanavista, mutta kyllä se vaikeaksi käy. Pyrin etsiskelemään erityisesti sellaisia ohjelmia, joista olisi helpompi saavuttaa varmempi käsitys siitä mikä on Suomen tila juuri nyt ja mitä yleisesti ajatelleen jostain asiasta.

Ajankohtaisen kakkosen parituntinen suora lähetys on erinomaisen hyvä esimerkki tälläisestä läpileikkauksen antajasta. Ykkösen aamu-tv:kin on vielä ok:n rajoilla ja uutisetkin nippa nappa sinnittelevät kelpuuttamikseni asti.

Elokuvien ja sarjojen uusintojen kirjavuus ja määrä nousee kovin vahvasti esiin "maroneineen" ja "putkineen" alati tihenevine uusintakertoineen.

Jotta tämän tekstin saisi käännettyä alkuperäisen otsikon suuntaan, niin painottaisin tässä kohdin, että juurikin sellaisten televisio-ohjelmien katsominen, jotka eivät ole "tätä aikaa", voivat hyvinkin tappaa luovan ajattelun. Tai ei.. ei noin.. sanoisin pikemminkin niin, että jos viihtyy ikivanhan, kolmannella uusintakierroksella olevan, maratonina esitetyn Frasierin, vaikka on sitä sarjaa katsonut aikoinaan ylenmäärin, on luovuuden kuolema edennyt jo vaarallisen pitkälle -- mikä voi silti olla peruutettavissa.

Summerin muistan olleen hyvä esimerkki ohjelmasta, jonka talvijaksot alkavat muutes ihan kohta, ja joka antaa viitteitä siitä miten nuorilla menee just nyt, millaisella retoriikalla heihin vedotaan, ketkä heihin vetoavat ja.. niin, mutta mitenkäs tämä siihen luovuuteen liittyi?

Luovuus ei kai voine olla sitä, että keksii mennä tanssikursseille siitä syystä, että telkussa oli ohjelma Tanssii tähtien kanssa, josta kerrottiin iltalehdissä ja naistenlehdissä ja kahvipöydissä ja vähän joka puolella? Ei, tuolloinhan idea olisi tullut muilta. Vai voiko luovuus olla jotain sellaistakin toimintaa, johon "kaikki muutkin" olisivat tai ovat päätyneet?

Edistävätkö tiede- tai historiaohjelmat aina luovuutta? Tai siis tarjoavatko ne sellaista informaatiota, jota voi käyttää omien luovien ajatusten osana? Onko sillä eroa, katsooko historiallista dokumenttia pelkän äänen kanssa vai piskuisesta ei-HDTV -telkusta?

Voisiko oleellisin luovuutta tappava tekijä olla huono kuvanlaatu? Ja joissakin, ellei jopa monissa, tapauksissa äänen kolmiulotteisuuden ja dynaamisuuden latistuneisuuden ollessa merkittävä haittatekijä. Odotan sitä päivää, kun setä televisioruudussa pyytää vetämään haptisen hansikkaan käteen ja kuorimme hänen kanssaan yhdessä virtuaalisen omenan.

Määrällisesti suuren valikoiman, vailla aikakooditusta, voisi ajatella lisäävän luovuutta, jos se on pirstottu sopiviin pieniin palasiin, mutta olisiko kolmen vartin tiededokumentista yksinään mitään erityistä luovuudellista hyötyä? Siis, kuka oikeasti muistaisi kaiken siitä sen katsomisen jälkeen, saati että osaisi soveltaa tulivuorenpurkauksesta kertonutta dokumenttia mihinkään?

Voisiko luovuuden esiasteeksi sittenkin hyväksyä sen, jos televisio-ohjelma antaa idean lähteä matkalla jonnekin, jossa voi tutustua paremmin siihen mitä tuli televisiosta nähtyä? Entä jos saman keksii tuhat muutakin?

Täytyykö luovuuden olla originellia, aiemmin hoksaamatonta? Auttaisiko tarkka kuvanlaatu ja laajakuva tässä asiassa? Tällöinhän todennäköisyys, P("kukaan muu ei keksi samaa"), kasvaa, koska havaintokokemuksesta muodostuu erilainen "havaintoprofiili".

Onko luovuuden kannalta olennaista, että se mitä hoksaa, ohjelman aikana tai sen jälkeen, on järkevää ja jollain tapaa jotakin hyödyttävää? Voiko luovuutta olla se, että keksii muuttaa metsään asumaan ja kaivertaa puusta omat lusikkansa?

Ottia tuota.

- Livenä lähetettäviä keskusteluohjelmia voisi olla enemmänkin.
- Mikä tahansa ohjelma edistää luovuutta, kunhan se on kuvanlaadultaan erinomainen?
- Oopperan katsominen etälähetyksenä onnistuu paremmin elokuvasalissa?

--

Tekstiin sijoittamatta jääneitä jämäpaloja:
yle extra
Hulu Anonymizerin kanssa

Telvisio ei enää kuullu digiaikakaudella. Se on teollisen ajan museojäänne yhdessä höyryveturin kanssa

deepndark
Seuraa 
Viestejä2653

Television katseleminen voi toisaalta myös kehittää luovaa ajattelua luulisin koska aivosi joutuu ennakoimaan monia tilanteita joita katselun aikana eteen tulee.

Samoin kasvatat näyttelijöiltä opittuja eleitä, ilmeitä ja muita virikkeitä. Voisi sanoa että hyötyä on TV'n tuijottamisesta varmasti. Ja ne joiden luovuus on matala saa esimerkkejä itselleen, eikö?

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
deep'n'dark
Television katseleminen voi toisaalta myös kehittää luovaa ajattelua luulisin koska aivosi joutuu ennakoimaan monia tilanteita joita katselun aikana eteen tulee.

Samoin kasvatat näyttelijöiltä opittuja eleitä, ilmeitä ja muita virikkeitä. Voisi sanoa että hyötyä on TV'n tuijottamisesta varmasti. Ja ne joiden luovuus on matala saa esimerkkejä itselleen, eikö?




No kun nyt kerran mainitsit.. Muutaman foorumin ylläpitäjänä olen joutunut useinkin miettimään sitä minkälaista hymiövalikoimaa pitäisi olla tarjolla. Kuten näyttelijöiden ja muiden elehtijöiden, myös hymiöiden manööverejä, ilmeitä ja käytöksiä on ilman ääntäkin valtava määrä.

Kombinaatioiden kautta saatava yhdistelmien määrä on niin suuri, että jos ajateltaisiin vain "matalan luovuuden" omaavien bongaavan niistä valmiiksi hiottuja esimerkkejä itselleen, niin siinä tapauksessa kaikki ihmiset ovat "matalan luovuuden" omaavia. Ai niin.. äidinkielen opettaja sanoi, että sanaa "omata" pitäisi välttää, mutta sieltä se jostain sitten kumminkin putkahti.

Ja minkämuotoisena se saatu esimerkki itseasiassa päätyy omaan käyttöön? Jos nyansseista ja mikroilmeistä ei välitetä, ja yksityiskohdat voi äänenkäytön ja kaiken muunkin osalta heitetään lepikkoon, niin sitten toki voidaan väittää, että on saatu esimerkki itselleen, sellaisenaan.

Lieköhän se sitten luovasti tyhmää vai tyhmästi tyhmää, kun tuossa taannoin yritin jäljitellä sitä miten Brad Pitt sanoi "höh" Ocean Twelve -elokuvassa? Kyse oli kohtauksesta, jossa Pitt oli juuri suuntaamassa kohti parkkipaikkaa, autoilleen, kun ne kaikki räjähtivät. Se tapa miten hän hetken kuluttua kommentoi asiaa sanomalla "höh" oli jäljittelemisen arvoista, mutta osoittautui yllättävän vaikeaksi. Se meni aina jotenkin eri tavoin ja ilmaisusta tuli aivan liian lattea tai se meni muuten pieleen.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat