Arviolta 5000 euron palkkio rikoksen selvittäjälle

Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Rikos on tosi ja tapahtunut. Tai itseasiassa niitä on useampikin, mutta vain yhdestä on sekä konkreettiset todisteet, että tehty rikosilmoitus tutkinnan alla. Palkkio on sinun, mutta vain jos kykenet hyödyntämään sosiaalisia kontaktejasi eli ystäviäsi ja kaikkia ketä vähänkin tunnet, sekä tietysti omaa älyäsi. Käytin otsikossa sanaa "arviolta", sillä se summa minkä saisit palkkioksi, olisi kaikki mitä asiaanliittyvän oikeudenkäynnin kautta saisi. Summa voi olla pari tuhatta euroa tai sitten parikymmentä tuhatta euroa.

Rikoksien, joita siis useampi on, tekijöinä ja suunnittelijoina on useita ihmisiä ja he ovat rikkoneet runsaasti erilaisia lakeja mm. auton varastamisen ja tekemiensä tietoverkkorikoksien yhteydessä. Puhumattakoon monenkirjavasta häirinnästä. Psykologisen häirinnän kestän, mutta kun mennään niin nolon alhaiselle tasolle kuin auton ja esineiden varastamiseen, niin.. voi hyvää päivää. Varkaus- ja kotivakuutus minulle on ollut, joten saan oman korvaukseni niitä kautta takaisin, mutta se kuka joka hankkii minulle pitävät todisteet minuun kohdistuvan häirinnän tekijöitä vastaan, saa korvaukseksi sen minkä oikeudenkäynti "tuottaa".

Antakaahan kun vähän taustoihin tätä..

Se selvästi todistettava rikos on siis ollut autoni varastaminen Helsingissä, Munkkivuoressa 19.9.2008. Asun Lappeenrannassa, mutta olen pari viime kuukautta ollut Helsingissä aloitettuani työt webohjelmoijana. Kun auto varastettiin (klo 14.00 – 16.30), olin käymässä asuntoesittelyssä Eirassa sijainneella asunnolla. Nyttemmin olen taas Lappeenrannassa, jatkaen työtä etätyönä. En toistaiseksi ollut kiinnostunut sitoutumaan 12kk:n mittaisiin vuokrasopimuksiin, joita Helsingissä tyypillisesti halutaan solmia, vaan alkuun ihan muutamaksi kuukaudeksi vain.

Minulla on syytä olettaa, että autovarkaus ei ollut pelkästään pienen autovarasporukan suunnittelema ja toteuttama, vaan alkuperäinen idea siihen on ollut lähtöisin tahoilta, joilla on jotain syvää kateuden sävyttämää katkeruutta tai muuta pöljyyttä minua kohtaan. Heillä on jonkinlainen pakkomielle yrittää minua estää olemasta jossain asiassa parempi kuin he. Viittaan "heihin", koska pidän varmana, että nyt jo entisellä Lappeenrannan asunnollani (Taaplaajankatu) on useita henkilöitä, joilla on tuo elämässä menestyminen jäänyt ns. vaiheeseen tai sitten he sinnittelevät jossain keskituloisuuden alarajoilla, ja jotka ovat osallisena minuun kohdistuneeseen häirintään.

Kiistämätön esimerkki tästä häirinnästä on se hetki, kun olin syys–lokakuun vaihteessa muuttamassa asunnolta pois iltahämärän jo laskeuduttua. Olin jo keräillyt pihalle senkertaisen muuttokuorman melkein valmiiksi, laskeuduin sillä erää melkein lähes viimeisiä kertoja rappusia alas huomatakseni, että eräs näistä häiriköistä on ottanut yhden kaapeistani kantoonsa ja alkanut kuljetella sitä ympäriinsä. En ollut erityisen yllättynyt tästä, sillä oli oletettavaa, että joku näistä häiriköistä "haluaa päästä muistoon mukaan" eli hän halusi jättää itsestään vielä yhden muistijäljen mieleeni, ennen kuin muutan pois. Hän haiskahti alkoholia nauttineelta.

Koska kyseinen henkilö on ennenkin ottanut erilaisia rooleja, välillä esittäen rikasta, välillä köyhää, välillä juoppoa ilman juopolle ominaista hajua, välillä poseeraten jossain pysähtyneessä asennossa, ja milloin mitäkin, en viitsinyt enää sillä kertaa todeta muuta kuin "hei, lopetahan jo", ottaa hänen sormensa irti kaapista, viedä kaapin takaisin ja jatkaa muuttoa sillä oletuksella, että hän häipyy. No eipä häipynyt. Btw, hän on ymmärtääkseni venäläinen, eikä puhu täydellistä suomea, enkä minä puhu täydellistä venäjää. Hän halusi vielä kerran tuoda itsensä paremmin muistetuksi ja otti seuraavalla kierroksella uuden tavaran kantoonsa.

Olen joidenkin tuon kyseisen talon itselleni häiriköiksi katsomieni kanssa koittanut puhua ja saada tuntumaa heistä ihmisinä, mutta se vaikuttaa olevan aivan hyödytöntä, sillä vaikka kyse olisi paremminkin koulutetusta henkilöstä tai sitten enemmän elämän kaltoin koettelemasta, niin sama tietty saastaisuus kuultaa heistä läpi, jonka vuoksi kiinnostukseni jatkokeskusteluun tyrehtyy. He ovat juuri sellaisia, joille sanan 'anteeksi' sanominen on helppoa, mutta se on heille vain sana kuorilla, ilman sisältöä ja merkitystä.

Hankalammin todistettavia asioita ovat kotiavaimeni varastaminen, sekä kotitietokoneelleni murtautuminen.

Kun palasin syyskuun lopulla käymään Lappeenrannan asunnolla, huomasin, että yksi kolmesta kotiavaimesta, jonka olin jättänyt kotiini, oli kadonnut. Tiedän tarkalleen missä se oli, koska olin ennen erästä Helsinkiin lähtö kertaa ottanut asunnostani runsaasti valokuvia digikamerallani. Tämä digikamera tosin on nyt poissa, sillä se tuli varastetuksi autoni mukana.

Sinun voi olla hyvin vaikea uskoa sitä, että joku olisi omannut avaimen asuntooni (Taaplaajankatu) jo siitä päivästä alkaen, kun sinne muuton jälkeen uudet avaimet teetettiin. Uudet avaimet, lukon uudelleen sarjoittamisineen teetettiin Lappeenrannan Asuntopalvelun isännöitsijän ehdotuksesta, sillä minulle kerrotun mukaan aiempi asuja oli yhden avaimista kadottanut.

Muutin tuohon asuntoon syksyllä 2007 ja tässä välissä sieltä on mystisesti kadonnut eri kertoina: nippu siivousvälineitä (kuukausi sisäänmuuton jälkeen), varalla ollut ADSL-reititinmodeemi (vuoden 2007 loppupuolella, samoihin aikoihin kun tuolloin käytössä ollut modeemi muuntui mystisesti toimintakyvyttömäksi), syyskuussa 2008 kaikki varalla laatikossa olleet printterini täydet mustekasetit (tyhjät ovat omassa pussissaan ja täysiä minulla on aina joitakin ylimääräisiä, koska kaikki neljä väriä eivät koskaan lopu samaan aikaan), sekä nyt viimeisimpänä yksi kotiavaimista.

Autovarkauden yhteydessä ilmeni jälleen sama, minkä häiritsijäni aina haluavat tuoda esille, eli jokin merkki tai symboli sille, että juuri "he" ovat ollet tekosen tekijänä. Tällä kertaa merkkinä toimi mieshenkilö, joka Eiran asuntoesittelystäni palailtuani, nousi, lähellä parkkipaikkaa johon olin auton jättänyt, omasta autostaan, käveli sen jalkakäytävän keskelle jota pitkin olin tulossa, otti napoleonmaisen poseerausasunnon käsi puoliksi napitetun takin kahden napin välissä. Tuo elehän on klassinen viittaus hullujenhuoneeseen. Ja tämän kertominen vaikuttaa siihen kuinka sinä suhtaudut tähän kertomaani, eikö vaikutakin? Hän ei tehnyt mitään muuta, piti vain asennon havaintoon tarvittavan ajan, jonka jälkeen siirtyi autoonsa ja poistui paikalta. Hän ehti juuri ajaa pois paikalta, kun saavuin siihen paikkaan, mistä saatoin havaita, että oma autoni ei enää ollut siinä mihin sen jätin.

Pari päivää ennen ensimmäisiä työpäiviä Helsingissä, sain puhelinsoiton tuntemattomasta numerosta. Puhelu koostui kolmesta osasta: alun hiljaisuudesta, tuhauksesta ja sanoista "Me emme halua sinua tänne". Puhelu päättyi heti noiden sanojen jälkeen. Mainitsin tapahtuneesta työnantajalleni, mutta muutoin asia jäi sillensä. Kirjoitin puhelun kulun kumminkin ylös, josko sille olisi myöhemmin tarvetta: http://tahdittomuuden.hoito.org/kuvat/m ... atanne.jpg

Siltikin, Helsingissä on ollut hyvä olla. Ei siellä ole kukaan minua häirinnyt minua millään tavoin, ellei tuota varkaustapausta oteta huomioon. Häirintä on keskittynyt lähes täysin Lappeenrannan seudulle.

Olen joskus aiemmin uumoillut sellaista, että häiritsijöilläni olisi jokin tietty ideologia, puolue tai jokin muu pysyvä linja, jonka vastaisesti minä toimin, ajattelen tai itseäni ilmaisen, mutta viimeistään kuluneen vuoden aikana jäljelle on jäänyt lähinnä vaihtoehto, että kyse on lähinnä ihmisistä, jotka survival-hengessä ovat liittoutuneet keskenään, jotten minä voisi menestyä paremmin kuin he. Tai sitten he eivät pidä siitä, että minä olen sellainen kirjoja ahmiva kirjatoukka, jonka kiinnostus eri asioihin saa heidät vaikuttamaan tyhmiltä, kun he mieluummin juovat bisseä tai haluaisivat muuten vain elää helppoa elämää.

Häirinnän alueellisuuden huomaa siinäkin, että Helsingissä saatoin ihan vapaasti sivistää itseäni taidemuseoilla, Kansalliskirjastoilla sun muilla, eikä kukaan tullut häiritsemään kulttuurisen tai sivistyksellisen kokemuksen hankkimistani, kuten Lappeenrannassa tapahtuisi -- minulle. Olen niin kovin kyllästynyt siihen, miten joitakin ihmisiä kaivertava katkeruus, kenties kateuskin, on kuin jonkinlainen virus, jota joidenkin on ihan pakko levittää pitkin pitäjiä. Raja ei todellakaan mene jossain tietyssä koulutuksen asteessa, vaan korkeamman koulutuksen tai paremmat tulot omaava kykenee kyllä hänkin olemaan erinomaisen turha tapaus. He eroavat vähemmän koulutetuista lähinnä siinä, että heillä asioista tietäväisen tai "yleensäkin fiksun" ihmisen esittämiseen tarvittava, tiedosta ym. muodostunut bufferi on hieman laajempi.

Erikseen ovat sitten vielä ne tapaukset, jotka eivät itse ole katkeria, mutta joista on huvin tai kuvitellun hyödyn vuoksi kiva saada ihmiset käymään toisiaan vastaan, saattamalla ihmiset luulemaan toisistaan kaikenlaista ikävää.

Siis ka'moon.. mihin tämä maailma tarvitsee näitä katkeroituneita ja kateellisia, enimmälti survival-vaiston ohjastamia turhakkeita? Vai oliko se liian rajusti sanottu? Pitäisikö pikemminkin ajatella, että ihmiset eläisivät ihan mielellään sovussa keskenään, eri ammateissa, eri koulutuksen omaavina, jos vain jokin syy ei pakottaisi heitä purkamaan epäurheilijamaista kilpailuhenkisyyttään muiden haitaksi? Siis.. kun ihminen syntyy, niin ei kai hän jo silloin ole koko maailmalle vihainen insinööri, parturi, filosofi, putkimies, työtön tai uusmediammattilainen..?

Jottei jäisi vaikutelmaa, että mollaisin Lappeenrannan ihan tyystin, niin mainittakoon, että se missä nykyään Lappeenrannassa asun, ei ole osoittanut minkäänlaisia minuun kohdistuvan häirinnän merkkejä. Häirinnän lähteet olivat sijoittuneet sinne toiseen paikkaan, siellä asuviin joihinkin ihmisiin, sekä heidän tuntemiinsa ihmisiin.

Teen siis Sinulle, lukijani, ehdotuksen. Tuo minun tiettäväkseni tarpeelliset todisteet tai muuta hyödyttävää tietoa, jotka edesauttavat näiden aiempien häiritsijöideni saamista jonkinlaiseen edesvastuuseen autovarkaudesta, tietoverkkorikoksista, psykologisesta häirinnästä sekä muista vastaavista tekosistaan, niin tulen oikeudenkäynnin kautta vaatimaan heiltä tuntuvan summan, jota en siis pidä itselläni, vaan lahjoitan sen Sinulle. On todennäköistä, että he ovat kohdistaneet toimensa myös muihin ihmisiin, joten voit osaltasi edesauttaa laajankin vyyhden selkiytymistä.

Koetko äkkiseltään, ettet tiedä asiasta mitään erityistä, etkä täten voi auttaa asiassa? Tietäisiköhän joku ystävistäsi? Entä heidän ystävistään? Eikä ollut jonkinlainen säännönomaisuus, että kaikki maailman ihmiset ovat kuuden ihmisen päässä? Kuinkahan kaukana jokin oleellinen tieto voisi olla?

Lähtökohdiksi voi tosiaan ottaa vaikkapa mainitulla Taaplaajankadulla asuvat ihmiset, sekä kuulostella, josko joku on jossain (Helsingissä kenties) tullut maininneeksi kannettavasta tietokoneesta, joka myös katosi varastetun auton mukana, johon olin kopioinut talteen tiedostojani. Tiedostot sisälsivät mm. tunnukseni ja salasanani parille sadalle eri websivulle, runsaasti ottamiani valokuvia, versioita ohjelmointiprojekteistani ja websivuistani (Hoito.org ja Data calmers). Myös kamerani, Fujifilm Finepix S7000 lähti varkaiden matkaan, muistikortteineen. Muita kadonneita esineitä olivat kengät, takit, nappikuulokkeet, aurinkolasit, nettitikku, kaksi olkareppua, sekä monenlaista printattua matskua.

Autoni oli sellainen kauppakassi, Honda, vuodelta 1989, jolla pääsi ihan viihtyisästi paikasta toiseen. Selkeänä tuntomerkkinä siinä oli konepellin vasemmassa laidassa ollut laaja-alueinen maalipinnan rispaantuminen, joka aiheutti selkeän sävyeron. Auto oli harmaan värinen.

Kuva: http://tahdittomuuden.hoito.org/kuvat/autoanastus.jpg

Kuvan ja tuntomerkit kävin jättämässä muutamille Helsingin huoltoasemista, sillä autossa oli tuolloin niin vähän polttoainetta, että anastajan olisi täytynyt tankata se mitä pikimmin. Mukavan ystävällisesti suhtautuivat huoltoliikkeiden hoitajat ja työntekijät, joiden kanssa asian esille otin, sekä pyyntööni, että valvontanauhoja käytäisiin tietyilta rajatuilta ajoilta.

Olen nyt kertonut kaiken oleellisen. Kuva, johon olen tuon auton piirustellut, sisältää myös puhelinnumeroni. Soittele siihen mainittuihin asioihin liittyen tai laita sähköpostia. Osoite löytyy kotisivuiltani.

Liitteitä:

Verkkorikoksen esitutkinta (Lappeenranta)
http://tahdittomuuden.hoito.org/kuvat/t ... tkinta.jpg

Autovarkauden tutkintailmoitus (Helsinki)
http://tahdittomuuden.hoito.org/kuvat/t ... sSivu1.jpg

Marko Seppänen
Hoito.org – http://hoito.org

Kommentit (11)

sinnipirtti
Seuraa 
Viestejä5161
Liittynyt1.7.2007

mitäs jos seuraavan kerran menet helsinkiin tai yleensä pääkaupunkiseudulle n. 100 euron arvoisella nissan micralla tai foort fiestalla. voin luvata ja taata että kunhan muistat sulkea kiikarimankan ja lukita ovet. näin säästät sen n. 30-40t euron autosi kun pidät sen kotona tallissa.

toisen polven pilkkuvirhe

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

No vinkkinä voin kertoa sellaisen asian, että kannattaa aina miettiä miksi itseä kohtaan kohdistuu jotain vainoa tai ilkivaltaa.

Sitten kun käy omassa mielessä ilkeät ihmiset läpi, niin ehkä se syyllinenkin löytyy sieltä joukosta.

Kukaan tuntematon ei todennäköisesti pysty vainoamaan Marko Petteriä jos ei tunne Marko petteriä.

Joku yhteys on yleensä ihmisissä, mitkä vainoavat tai tekevät muuten vain kiusaa.

sinnipirtti
Seuraa 
Viestejä5161
Liittynyt1.7.2007

heh, en minäkään lukenut loppuun....

noh, niin itse kuin myös kirjoittajan puolesta voisin mainita tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

toisen polven pilkkuvirhe

Vierailija

Mä en osaa auttaa ja oletan että täällä riittää kans noita napoleonposeeraajia. Saitti pullistelee nuoria, joilta puuttuu alkeellisemmatkin sosiaaliset taidot ja paljon riittää kaikenlaista kisailua ja pullistelua suuntaan jos toiseen.

Sitä mä ihmettelen ettet ole ottanut yhteyttä poliisiin.
Jokainen kadonnut tavara olis pitänyt ilmoittaa virkavallalle.
(Lis. Sorry jos luin huonosti ja oot ilmottanut..)
Oletko edes autovarkautta ilmoittanut ja oletko maininnut siitä että joku keekoilee noita napoleonasentojaan. Hullun tekosilta tuo vaikuttaa.

Vastaavaa en ole kokenut mutta pari kertaa mut on työttömänä ilmoitettu työvoimatoimistoon yrittäjänä kun oon aikani kuluksi ommellut kotona. Mitään multa ei ole ollut varastettavaa, tai.. ensimmäinen, ammatiltaan varas, joka välillä kävi lusimassa, hän kävi joskus soittelemassa pitkiä puheluja maksamatta mutta kun mulla ei oikein ole ollut ikinä mitään merkittävää pöllittävää niin teki jäynän kun en sittemmin päästänyt käyttämään kotipuhelintani ja sain työnvälitystoimistosta kirjallisen vaatimuksen selvityksestä olenko työskennellyt ilman verokorttia kotonani, jne.

Saattoi siinä olla useampikin ihminen mukana.
Jonkinlainen "vertaispalaute" zydeemi primitiivitasolla. Ikäänkuin koulukiusaamisesta työpaikkakiusaamiseen siirtymö, mutta niin että kiusaajat olivat työttömiä, alkoholi ja mielenterveysongelmaisia ja oli pakko kohdistaa antipatiat sellaiseen, johon ylettyivät ja olettivat jotenkin kiusattavaksi.

Tuo meni heiltä puihin.
Kirjoitin sen vaaditun selvityksen.

Koomista että tuollainen toistui ihan muualla.
Toki voi olla että heikäläisten seurapiirit piskuisessa suomessa on bubiverkostojen tiheyden ja pieneten "kennelien" vuoksi taajat ja saumattomat, ajankulujen ja virikkeiden puute, tietämättömyys ja se elämän "tynnyri" ahdistavat ja pitää löytää kiusattavat ja kun on jossakin harvakseltaan kohteita niin sana kulkee ja uusia yrittäjiä löytyy.

Muutama vuosi oli kulunut ja uusyritteliäs, sekakäyttäjä, jolla ehkä oli tuttavuussuhde noihin edellisiin, koitti ihan samaa. Hän suivaantui siitä kun en vastannut "tunteisiinsa" ja kehtasin kieltäytyä majoittamasta häntä kotiini. Voinääsnääs.

Mulla on onkelmana autistinen nonverbaliikan epätasaisuus ja kait aktiivisen torjunnan puute. Tokko normi-ihmiset joutuu tämänkaltaisin tilanteisiin.

Koulukiusaamisessakin on yleensä pääsääntöisesti kyse siitä että kohteeksi valikoidaan hyvinkin tarkkaan joku, jonka oletetaan olevan asemassa, josta ei löydy uskottavuutta valituksille siitä että olis kiusattu. Työpaikkakiusaamisessa samoin.

Tällainen naapurikiusamminen tai joku muu jengistä käsin kiusaaminen etsii huolellisesti ne joita kokeillaan olemassaolevin resurssein.

Että mitäkö moinen hyödyttää?
Kait sen vois olettaa tuottavan jotakin humalan tai orgasmin luokkaa olevaa tyydytystä. Tai korvaavan ties mitä.. elokuvissakäynnin, jotakin.. Jonkinlaisesta kisailusta ja kilpailusta siinä on kyse. jokin kiihottaa, tönää likkkeelle ja toimintaan, joku joutuu kohteeksi.

Ehkä se on hauskanpitoa?
Aika omituista.. mutta siihen voi sisältyä vaikka mitä periaatteessa normaalia laumakäyttäytymistä, mutta taitamattomuus ja humalat, yms. pöljyyskin siinä sit vaikuttaa niin että touhu on lopulta ihan päätöntä.

Ainiin.. olihan mulla taannoin se kun multakin oli pöllitty varasto tyhjäks..
Naurettavaahan tuollainen on kun ihmiset vois kysellä toisiltaan, sopia asioita, lainatakkin tavaraa ja olla ihan ihmisiksi.. Tää elämä nyt vaan on tämmöistä häiriöaltista. Sekaannuksia tapahtuu kaikenaikaa kun ei ihmiset tiedä ja ymmärrä riittävästi. Itselle voi välillä muodostua kaiken tiedon ja ymmärryksen kautta vääristyneen ruusuinen kuva muista. Loppujenlopuksi on paljon pöljiä, joille on saavutus sinnitellä kaksinaismoraalisesti edes jotenkin kuosissaan.
Olletikin n. fiftyfifty että kiusaus on suuri hairahtuilla "aidan nurjalle puolelle".
Kait se on sosiaalisempien ihmisten ongelma?
Hirveetä ajanhaaskuuta mutta joillekin koko elämän sisältö.

Vierailija
tiäremiäs
No vinkkinä voin kertoa sellaisen asian, että kannattaa aina miettiä miksi itseä kohtaan kohdistuu jotain vainoa tai ilkivaltaa.



Ei tarvita muuta kuin jotakin, mikä poikkeaa totutusta. Joskus se on kokoero, tai ruumiinrakenne yleensä. Voi olla puhevika, jokin .. ihan mikä tahansa kunhan se vaan poikkeaa totutusta.
Ihonväristä riittääkin tarinoita ihan sotiin asti.

Mä tunnen tuon asetelman niin läpikotaisin kun olen itse as-oireinen ja mulla oli autistinen veli. Meillähän jopa oma isä kiusasi meitä aktiivisti. Tahatontahan se tietenkin on, mutta kamalaa sille, joka on kohteena ja kun poikkeavuus on psyvää, niin aina ilmaantuu tahatonta puuttumista siihen ettei ole niikuin totutusti oleteaan että pitäis.
Tavallaan siihen turtuukin mutta kait siitä jää piileviä traumoja ja ne voi puhjeta sitten joskus jos jokin on "oljenkorsi, joka taittaa kamelin selän". Kuorman paino ylittää kantokyvyn, resurssipula ylättää, tulee katevaje ja käytöskonkurssi.

Voidaan toki olettaa että joillakin käytöskonkka on synnynnäinen. Onhan psykopaattisuutta löytynyt kaksoskokeella. Joku vintii pimeenäkin kenties?

Valtaväestön muodostavat aina tietenkin ne jotka on sosiaalisesti orientoituneita ja luonnostaan aloittavat osallistumisen noihin sosiaalikekkereihin. Sieltä osa selviytyy huippupaikoille ja osa syrjäytyy. Se ominisuus ei kuitenkaan katoa missään vaihessa että nokitellaan hirarkiapaikoista. Sehän on se oleellinen osa sosiaalista olemista. Ehkä tavallaan nurja puoli mutta kaikessa on nurjatkin puolensa.

Autistit saa aina kimppuunsa jonkun/joitain. Se on ihan fakta. Toki niinkin että meikäläiset voi olla ihan ittekin laukaisijoina. tahattomat eleet, ilmeet, liikkuminen joka ei ole sulavaa, motoorinen kömpelyys, yms. se voi olla jopa hirmu huvittavan näköistä kun ylä ja alavartalo ei liiku synkronisesti. Kädet ei ehkä heilu lainkaan, kasvoilla voi olla väärä ilme, puhetta voi tulla ryöppyinä tai ei lainkaan.

Sitten kun käy omassa mielessä ilkeät ihmiset läpi, niin ehkä se syyllinenkin löytyy sieltä joukosta.
Kukaan tuntematon ei todennäköisesti pysty vainoamaan Marko Petteriä jos ei tunne Marko petteriä.
Joku yhteys on yleensä ihmisissä, mitkä vainoavat tai tekevät muuten vain kiusaa.



Ei se aina ole erityisen tahallista. Voi olla hyvinkin spontaania, sellaista lapsenomaisen hulvatontakin. Valtaosa käyttäytymisestä ihmisillä on hyvin suurpiirteistä ja niinkin että lapsenomainen luonnikkuus vilkuilee näkyykö isoisia - sehän kuuluu sosiaalisesti orientoituneiden laumahierarkiseen käyttäytymiseen ja kuta enemmän on älyllisesti jälkeenjäänyt niin sitä sitkaammassa on auktoriteettisuuden kaipuu ja oman harkintakyvyn haparoiva vilkuilu niin että vain sanktio estää olemasta törkeän kelju. Osa ei piittaa siitäkään, tai ei hoksaa..

Mutta.. mulla on ollut itsellänikin pari vaihetta, joissa olen myös käyttänyt spontaanisti hyvin ilkeästi. Eka oli tavallaan lievä kun olin alle kouluikäinen, mutta toinen oli hirvee. Äitinä syrjin lastani. En tiedä mikä aivohäiriö oli meneillään? Sitä kesti hyvin lyhyen ajan. Olin tyly ja ilkeä lapselleni. Kun tulin tolkkuuni niin kauhistuin miten voinkaan käyttäytyä niin.

Mä en tiedä mutta oletan että melki kaikille joskus voi käydä niin että on pieniä henkisiä häiriöitä. Joillakin niitä sitten on enemmän ja joillekin muiden rääkkääminen on elämäntapa.
Voisko siinä olla kyse selviytymis-strategiasta, missä valta-asemaa varmistetaan jatkuvalla komennolla ja alistamalla kuvitemiin että se rääkätty todellakin on ja pysyy asemassaan eikä uskalla nousta sieltä kilpailemaan?

Sisarusten välisistä nahinoistahan tuollainen on niin perin tuttua. Harvoin edes tapaa sisaruksia jotka ei nahistele milloin huomiosta, milloin siitä että toinen on saanut muka jotakin enemmän, useammin, jne.

Sitten kun ei kehitykkään oikea itsenäisyyttä, keinoja miten kommunikoida, käydä kauppaa, säätää ja hillitä itseä, jne. niin ihminen voiläpi elämänsä yrittää selviytyä olemalla kuin pelle. Komennella ja moittia, rangaista, vainotakkin, tehdä ilkeyksiä.

Kaikenlaista teettää laumaeläimyys ja spontaani hierarkiakisailu. Tapoja ja käytäntöjä on kosolti.
Osaa pidetään sivistyneempänä, vaikka voi olla niinkin että osa tapa ja käytöskullttuurista on ihan kummallisia.
Muukalaiselle ja sosiaalisesta säädöstä syrjässä olevalle voi jotkin nonverbaaliset kekkuloinnit olla ihan "hepreaa".

Telkkarista näkee välillä vieraiden kulttuurien tapoja. Englantilaiset pyyhkii parilla nopsalla liikkeellä nenänpieltä kun on vihiä jostakin.
Amerikkalainen korvaa kiroilun heiluttamalla kättä suun edessä ikäänkuin olis niellyt liian tulista ruokaa.
Ehkä itäsuomessa on tapana maahanmuuttajien keskuudessa tehdänapoleoneleitä kun joku on muka olevinaan, tjms.?

Ihmisillä riittää huvittavia sanoja ja ilmeitä, eleitä.. Välillä ihan koomista koko oleminen..

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005
Pönni
Koulukiusaamisessakin on yleensä pääsääntöisesti kyse siitä että kohteeksi valikoidaan hyvinkin tarkkaan joku, jonka oletetaan olevan asemassa, josta ei löydy uskottavuutta valituksille siitä että olis kiusattu. Työpaikkakiusaamisessa samoin.

Tällainen naapurikiusamminen tai joku muu jengistä käsin kiusaaminen etsii huolellisesti ne joita kokeillaan olemassaolevin resurssein.




Kiitoksia Pönni ajastasi, jonka käytit pitkiin vastauksiisi.

Uppouduin miettimään sanaa kiusaaja. Se on siitä kumma sana, että määriteltäessä kuka on kiusaaja, tullaan samalla määritelleeksi myös kiusauksen kohdetta, vaikkei kiusauksen kohteesta olisi sanottu vielä sanaakaan. Ikäänkuin kiusaajaksi määritellylle tulisi itsestäänselvyytenä mukana jonkinlainen valtasuhde kiusaukseen kohteeseensa. Mutta entä jos "kiusattu" kokee huvittuneisuutta kiusaamistaan yrittävää kohtaan? Voiko hän silloin olla kiusattu?

Kiusaaminen ilmiönä on riippuvainen jonkinlaisesta sopimuksenvaraisuudesta, joka vallitsee "kiusaajan" ja hänen yleisönsä välillä. Voiko olla kiusaamista ilman yleisöä? Yleisöä, joka nyökyttelyllään ja kämmenpohjiaan yhteen läpsytellen tulee korottaneeksi häiriökäyttäytyjän kiusaajan asemaan. Vaikkei kiusaamisen yrittäminen menisi kertaakaan ns. ihan putkeen, ei se niin haittaa, kunhan vain muutama henkilö yleisöstä jaksaa läpsytellä käsiään yhteen. Se vilitsee riittävästi käsiään yhteen taputtamatonta osaa yleisöstä.

Voisikohan aiheeseen liittyen muodostaa virkkeen, jossa esiintyisi sana "instituutio"? En ole vielä oppinut miten sitä sanaa tavallisesti käytetään.

Instituutiot ovat sosiaalisen järjestyksen ja yhteistyön rakenteita ja mekanismeja, jotka ohjaavat kahden tai useamman yksilön käyttäytymistä. Instituutiot muokkaavat ihmisten toimia ja tavoitteita, ja ne luovat ja pitävät yllä ihmisten yhteistoiminnan sääntöjä. (Wikipedia)

Vierailija

Tavaroiden katoaminen hoituu laittamalla hälyttimet niin taloon kuin autoon. Eivät maksa oikeasti paljoa ja voi saada kuitattua osan vakutuusmaksujen alenemisena. Jälkikäteen taitaa olla aika mahdotonta saada ketään kiinni. Olisi pitänyt laittaa asuntoon tallentava videovalvonta, kun tavaraa alkoi kadota.

Vierailija

Nörtit kerää aina huomiota. Hiljasia, eivätkä osallistu sikailuun. Onhan tällaisella elämällä itsekin tullut hankittua epäsuoria tappouhkauksia. Vaihdoin asuinkuntaa.

Ennen lähtöäni paransin mainettani kuitenkin suuresti esiintymällä julkisesti kauniin tyttöystäni kanssa. Nörtin maine haihtui ainakin hetkeksi.

Täytyy toki varoa, kenet antaa tuollaisten sekopäitten huomioon.

Uusimmat

Suosituimmat