Opinnäytetyö ja stressi

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Teen opinnäytetyötä eräästä tuotantosolusta ja ajoittain pieni stressi on hiipinyt mieleeni.

Työ liittyy erääseen projektiin ja sain tietää aiheestani noin kolme viikkoa sitten. Aihe on suhteellisen selkeä tehdä kattavan materiaalin vuoksi, mutta aikataulu on varsin tiukka ja oheisopintoja on paljon. Työn tekemiseen on annettu aikaa jouluun asti, eli noin kymmenen viikkoa aikaa.

Kuitenkin työ on pikkuhiljaa pääsemässä eteenpäin ja skippaan ehkä muutaman tentin jos rupeaa ahdistamaan liikaa.

Mutta se siitä vetistelystä. Millaisia kokemuksia löytyy teiltä opinnäytetöistä, oli sitten kyseessä ammattikoulu, yliopisto tai ammattikorkea? Positiivisia? Negatiivisia?

Voi tietysti heittää muitakin mietteitä.

Kommentit (12)

Vierailija

Opinnäytetyötä ei voi saada valmiiksi edellisenä iltana. Työ täytyy jakaa paloihin, joilla on oltava etapit. Jos jäät etapeista jälkeen, tiedät että käy kalpaten. Yritä saada olennaiset asiat tehtyä ja jätä myöhemmäksi vähemmän oleellisia. Jätä myös hiomiselle etappi tai pari, eli työn on hyvä olla valmis ennen aikojaan jo. Sitten vain aikataulutat etapit ja varaat aikaa, josta pidät myös kiinni. Esim. jos suunnittelet tekeväsi 2 tuntia torstai-iltaisin 17:00 - 19:00, niin myös teet tuon 2 tuntia ihan kuin kävisit koulua sinä aikana unohtaen kaiken muun. Mikäli jäät jälkeen etapeissa, lisäät aikaa jos pystyt. Muuten pyrit saamaan edes jonkinlaisen tuloksen aikaan.

Jos sinun pitää tehdä vaikka tutkimuksia joista keräät sitten yhteenvedon, sinun täytyy päästä tasaiseen rytmiin missä yksi tutkimus vie aina määrätyn ajan. Jos kestää liian kauan, sitä pitää ehkä suoraviivaistaa.

Vierailija

Oikeassa olet. Olen tehnyt jo karkean aikataulun ja väännän nyt sisällysluetteloa, joka on jo puoliksi tehtynä.

Asiassa on myös hassua myös se että minulla on käytännön koulutus kesken kyseisiin laitteisiin. Tästä johtuen joudun toistaiseksi kartuttamaan tietoa manuaalien avulla.

Minulla on tosiaan huono tapa jättää asiat viime tinkaan. Tässä kuitenkin haluan yllättää itseni tekemällä työt ajoissa valmiiksi.

Mutta nyt täytyy painua lenkille vähän jäähdyttämään.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14021
Liittynyt23.6.2005
Poison dart frog
Mutta se siitä vetistelystä. Millaisia kokemuksia löytyy teiltä opinnäytetöistä, oli sitten kyseessä ammattikoulu, yliopisto tai ammattikorkea? Positiivisia? Negatiivisia?

Mitä selkeämpi setti alusta lähtien ja selkeä suunnitelma niin aina parempi. Päiväkirjaa kannattaa AINA pitää, tuntuipa se miten turhalta tahansa, pääasia että jotain ilmestyy jonnekin ja siitä jää sovinnaiseen paikkkaan jälki, johon voi palata virkistämään muistia.

Itselläni jo pääaineeni kandintyö lähti lapasista oikein optimaalisesti ja kokemistani ongelmista voisi kirjoittaa lisurin. Valmistelin, luin ja pohdin aihetta ihan valehtelematta vuoden päivät kesälomat läpeensä ja lopultkain alan olla voiton puolella - vaikka koostamista on vieläkin jäljellä mukavasti. Juoksin opintopsykologillakin lähes vuoden verran aiheen vuoksi joten kyse ei ole ihan pikkujutusta. Moni vääntänyt magnan gradun vähemmällä vaivalla - ohjaajiakin työlle on ollut jo puolenkymmentä.

Olen toki itse kerjännyt ongelmia aiheen suhteen ihan kympillä ja suurenellut aihettani, hionut sitä ja pyöritellyt valtavan monesta näkökulmasta. Tuntuu, että olen ollut marginaalin marginaalin marginaalissa, reflektoinut asioita aivan liikaa ja yleensäkin tehnyt kaiken päin helvettiä. Kaikesta huolimatta tuntuu, että olen saanut projektista ihan pirun paljon irti - argumentaatio on parantunut valtavasti, kirjoittamis- ja ajattelutaidot kehittyneet ja ymmärrys eri oppialojen välisistä suhteista syventynyt. Tinkimättömyys on myös parantanut kirjoittamisen konventioihin liittyvää moraalia äärimmilleen - yritän pohtia jokaikisen lähdeviitteen kanssa, kuinka olla tekemättä väkivaltaa alkuperäisen aiheen esittäjälle.

Samalla koko käsitys akateemisesta kirjoittamisesta on kuitenkin muuttunut dramaattisesti ja lapsenusko hukkunut lähes täysin erilaisten koulukuntien välisten penisten kalistelujen alle. Mitään paljon puhuttua "objektiivisuutta" kun ei tämän treenin jälkeen voi ajatella olevankaan - akateeminen kirjoittaminen on aina luova, asioita arvottavia sosiaalisia suhteita järjestykseen pistävä prosessi, jossa jokainen valinta on myös arvovalinta. Ihmistieteellis-filosofista tutkimustyötä ei voi ajatella "ehdottoman objektiivisena" kuin absoluuttinen sekopää.

Samalla valitettavasti kyynisyys voi tehdä tutkimisesta ilman selkeää "basista" tavattoman nomadinomaista touhua - tuntuu kuin olisin vain paimentamassa toisiaan ymmärtämättömiä ajattelijoita joidenkin esoteeristen kattoteoreetikkojen filosofisen hirmuvallan säestyksellä ja täten auktoriteetteja kritisoimalla vain tuottamalla uusia, (post)modernimpia näkökulmia hegemonisoimaan keskustelua. Importoimalla hidalgoa hidalgon paikalle. Onkin vain tunnustettava ennen pitkää, että tiedon ja ymmärryksen kanssa operoiminen on jatkuvaa herkistelyä ja prosessia, jossa täytyy aina pitää silmät ja korvat auki ja tehdä jokaikinen (mielen)liike niin näkyväksi kuin mahdollista ([size=85:1tbc2cb7]ikään kuin foucault'laista genealogiaa soveltaen[/size:1tbc2cb7]). "Parhaansa tekeminen" ei riitä, täytyy perustella miksi yrittää olla niin hyvä että ei luota juuri kehenkään.

Nöyryys on yhtä epäilyttävä sairaus kuin kunnianhimokin. Itse en koe sekunninkaan vertaa, silmästä silmään, että olisin haaskannut aikaa tai vaivaa. Koska olen niin oikeassa kuin tällä hetkellä voin kokevani olla. Rajallisen ymmärrykseni, sivumääriin survomisen ja auktoriteetin (työn arvioijan) miellyttämisen ehdoin. Van paras kelpaa ja se on ainoa moraalinen standardini.

- -

Omassa prosessissa sekä siunaus että kirous on ollut määrittelemätön määräaika, minkä olen voinut työlleni pyhittää. Lyhemmässäkin ajassa olisi saanut valmista, mutta aina löytyy uusi näkökulma, käsite, ajattelutapa tai lähdeviite. Jokaikinen tieteellinen tutkimus pohjautuu ja vertautuu aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja on siten aina sidoksissa vanhaan, muiden tekemään tietojäsennyksien järjestelmään. Viittaaminen taas aina on liittolaisten ja vastustajien järjestämistä ja asemoitumista suhteessa näihin, sitoutumista ja identifioitumista omiin epistemologisiin asemiin.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Toope
Seuraa 
Viestejä23135
Liittynyt23.7.2006

En tuota Neon vuodatusta täysin jaksanut (taaskaan) lukea, mutta perusajatuksiltaan hän tällä kertaa on oikeassa.

Gradu tms. lopputyö, on iso työ. Mikä tahansa lopputyö on vaativa homma. Silti sinä olet se, jonka homma on tehtävä.

Omasta gradustanikin on helppo löytää ne hetket, kun olin hyvässä vireessä, yleensä en ollut. Alussa oli todella vaikeaa, sittemmin kirjoittaminen sujui helposti, parhaimmillaan jopa nautintoa, loppu taas oli pakkopullaa. Mutta jokainen löytää tahtinsa, sen suhteen ei neuvoja kannata vastaanottaa. Se on sinun hommasi, ei kenenkään muun.

Teet nopeasti tai harkiten, omaan tapaasi kuitenkin, lopputyö on asia, jossa ei kannata mallia lopulta keneltäkään ottaa.

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26848
Liittynyt16.3.2005

Itse olen aina pitänyt kokeiden ja niihin tarvittavan laitteiston suunnittelusta ja toteuttamisesta. Tulosten tieteellinen- tai opinnäyteraportointi on sitten ollut ikävää pakkopullaa ja pilkunviilausta. Mutta kyllä opinnäytteet ovat aikanaan valmiiksi tulleet. Itse en ole koskaan ollut mikään järjestelmällinen kirjoittaja, joskus on ollut päiväkausia ettei työ edisty, ja joskus olen kirjoittanut 16 tuntia putkeen flow -tyylisessä tilassa. Deadlinet ovat olleet tehokkaita työn edistäjiä silloin harvoin kun niitä on ollut tarjolla.

Vierailija

Opinnäytetyön teossa taisi olla rasittavinta kaikki se muodollinen farssi mitä siihen kuului. Kun saa järjestettyä kaikki käytännön asiat mahdollisimman hyvin, niin on helpompaa keskittyä itse työhön. Omassa opinnäytetyössäni eniten mielytti laadullisen tutkimuksen ihmisläheisyys. Alunperin lähdin toimeksiantajan hankkeeseen mukaan aivan toisenlaisen tehtävänannnon pohjalta. Tutkimusmateriaalin analyysi oli sitten ehdottomasti mielyttävin osa koko työtä. Teoreettien puoli työssä oli aika 'nuhaista' ja viitekehys tuli kyhäiltyä turhan mekanistisesti, mutta en kuitenkaan ihan päin mäntyä mennyt. Oli kutkuttavan haastavaa saada teoreettinen tausta ja tutkimustulokset tukemaan toisiaan. Olihan se rasittavaa ja stressaavaa, mutta kierolla tavalla antoisaa. Hymy nousee suunpielille, kun ajattelen asiaa.

Vierailija
Neonomide
Poison dart frog
Mutta se siitä vetistelystä. Millaisia kokemuksia löytyy teiltä opinnäytetöistä, oli sitten kyseessä ammattikoulu, yliopisto tai ammattikorkea? Positiivisia? Negatiivisia?

Mitä selkeämpi setti alusta lähtien ja selkeä suunnitelma niin aina parempi. Päiväkirjaa kannattaa AINA pitää, tuntuipa se miten turhalta tahansa, pääasia että jotain ilmestyy jonnekin ja siitä jää sovinnaiseen paikkkaan jälki, johon voi palata virkistämään muistia.

Itselläni jo pääaineeni kandintyö lähti lapasista oikein optimaalisesti ja kokemistani ongelmista voisi kirjoittaa lisurin. Valmistelin, luin ja pohdin aihetta ihan valehtelematta vuoden päivät kesälomat läpeensä ja lopultkain alan olla voiton puolella - vaikka koostamista on vieläkin jäljellä mukavasti. Juoksin opintopsykologillakin lähes vuoden verran aiheen vuoksi joten kyse ei ole ihan pikkujutusta. Moni vääntänyt magnan gradun vähemmällä vaivalla - ohjaajiakin työlle on ollut jo puolenkymmentä.

Olen toki itse kerjännyt ongelmia aiheen suhteen ihan kympillä ja suurenellut aihettani, hionut sitä ja pyöritellyt valtavan monesta näkökulmasta. Tuntuu, että olen ollut marginaalin marginaalin marginaalissa, reflektoinut asioita aivan liikaa ja yleensäkin tehnyt kaiken päin helvettiä. Kaikesta huolimatta tuntuu, että olen saanut projektista ihan pirun paljon irti - argumentaatio on parantunut valtavasti, kirjoittamis- ja ajattelutaidot kehittyneet ja ymmärrys eri oppialojen välisistä suhteista syventynyt. Tinkimättömyys on myös parantanut kirjoittamisen konventioihin liittyvää moraalia äärimmilleen - yritän pohtia jokaikisen lähdeviitteen kanssa, kuinka olla tekemättä väkivaltaa alkuperäisen aiheen esittäjälle.

Samalla koko käsitys akateemisesta kirjoittamisesta on kuitenkin muuttunut dramaattisesti ja lapsenusko hukkunut lähes täysin erilaisten koulukuntien välisten penisten kalistelujen alle. Mitään paljon puhuttua "objektiivisuutta" kun ei tämän treenin jälkeen voi ajatella olevankaan - akateeminen kirjoittaminen on aina luova, asioita arvottavia sosiaalisia suhteita järjestykseen pistävä prosessi, jossa jokainen valinta on myös arvovalinta. Ihmistieteellis-filosofista tutkimustyötä ei voi ajatella "ehdottoman objektiivisena" kuin absoluuttinen sekopää.

Samalla valitettavasti kyynisyys voi tehdä tutkimisesta ilman selkeää "basista" tavattoman nomadinomaista touhua - tuntuu kuin olisin vain paimentamassa toisiaan ymmärtämättömiä ajattelijoita joidenkin esoteeristen kattoteoreetikkojen filosofisen hirmuvallan säestyksellä ja täten auktoriteetteja kritisoimalla vain tuottamalla uusia, (post)modernimpia näkökulmia hegemonisoimaan keskustelua. Importoimalla hidalgoa hidalgon paikalle. Onkin vain tunnustettava ennen pitkää, että tiedon ja ymmärryksen kanssa operoiminen on jatkuvaa herkistelyä ja prosessia, jossa täytyy aina pitää silmät ja korvat auki ja tehdä jokaikinen (mielen)liike niin näkyväksi kuin mahdollista ([size=85:gviw2g9l]ikään kuin foucault'laista genealogiaa soveltaen[/size:gviw2g9l]). "Parhaansa tekeminen" ei riitä, täytyy perustella miksi yrittää olla niin hyvä että ei luota juuri kehenkään.

Nöyryys on yhtä epäilyttävä sairaus kuin kunnianhimokin. Itse en koe sekunninkaan vertaa, silmästä silmään, että olisin haaskannut aikaa tai vaivaa. Koska olen niin oikeassa kuin tällä hetkellä voin kokevani olla. Rajallisen ymmärrykseni, sivumääriin survomisen ja auktoriteetin (työn arvioijan) miellyttämisen ehdoin. Van paras kelpaa ja se on ainoa moraalinen standardini.

- -

Omassa prosessissa sekä siunaus että kirous on ollut määrittelemätön määräaika, minkä olen voinut työlleni pyhittää. Lyhemmässäkin ajassa olisi saanut valmista, mutta aina löytyy uusi näkökulma, käsite, ajattelutapa tai lähdeviite. Jokaikinen tieteellinen tutkimus pohjautuu ja vertautuu aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja on siten aina sidoksissa vanhaan, muiden tekemään tietojäsennyksien järjestelmään. Viittaaminen taas aina on liittolaisten ja vastustajien järjestämistä ja asemoitumista suhteessa näihin, sitoutumista ja identifioitumista omiin epistemologisiin asemiin.




Humanistin höpötystä(kö?)

Mikä on subjektiivisen tieteellisen kirjoituksen arvo?

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14021
Liittynyt23.6.2005
kohtuus
Humanistin höpötystä(kö?)

Mikä on subjektiivisen tieteellisen kirjoituksen arvo?


Kuinka monta ihmistieteellistä opinnäytetyötä olet itse tehnyt? En villeimmissä kuvitelmissanikaan lähtisi siitä, etteikö FM-tutkinto vaatisi surrealistiset määrät subjektiivista ajattelua. Tieteellisyys ei ole yhtä kuin objektiivisuus.

Objektiivisuuden aste on aina suhteellista valittuun näkökulmaan ja ilmiöön - absoluuttiseen objektiivisuuteen ei voi koskaan päästä ja tämä on parempi oppia aiemmin kuin myöhemmin.

Minusta jokaisen tulisi pyrkiä olemaan oman työntä pahin kriitikko.

- -

Keskustelen ehkä enemmän kuin jatko-opiskelija, koska pyrin sellaiseksi ja hengaan graduvaiheen ohittaneiden kanssa jatkuvasti, olen myös tutustunut hieman tieteenfilosofiaan ja tieteentutkimukseen sekä tieteenkritiikkiin.

Humanistiseksi näkökulmaani ei voine sanoa, kyynisyyksiin asti kriittiseksi ehkä.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Miten Poisonilla etenee? Itse olen vääntänyt nyt puoli vuotta ja viimeistelyjä vaille valmis on. Joidenkin asioiden paikkaa pitää vaihtaa ja yhtä kohtaa tarkentaa. Sitte se alkais olla siinä. Lukematon määrä hamppua, viiniä ja tupakkaa on kulunut. Välillä pari kertaa olen hakannut päätäni seinään ja pari kertaa olen kirjoittanut kuin huumassa. Se on ihana tunne kun työ etenee vittuilemati. Vaikka itsellä on kyllä tullut tekstiä suht helposti. Välillä on meinannut tökkiä kun kaksi kolmasosaa oli kirjoitettuna ennen kuin sain sanakirjan (väännän siis lontooksi.) Mutta nyt pitäisi tehdä se vihoviimeinen hienosäätö ja a vot!

Nii että kuis etenee? Saitko valmiiksi tai itseäsi tyydyttävän arvosanan?

Hämmentää.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14021
Liittynyt23.6.2005

Itsekin olen aivan loppusuoralla, ja joka päivä tekstiä syntyy/muokkaantuu lujaa tahtia. Lähteet on kasassa, aivot pelittää ja motivaatio on kova. Paljon tähän aikaa menikin - lopulta annoin periksi kaiken vittuilun keskellä ja päätin jyrätä argumenttini loppuun asti.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Neonomide
Itsekin olen aivan loppusuoralla, ja joka päivä tekstiä syntyy/muokkaantuu lujaa tahtia. Lähteet on kasassa, aivot pelittää ja motivaatio on kova. Paljon tähän aikaa menikin - lopulta annoin periksi kaiken vittuilun keskellä ja päätin jyrätä argumenttini loppuun asti.

Mikä aihe sulla muuten on? Siis työsi nimi, jos kehtaat paljastaa. Ei oo pakko.

Hämmentää.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14021
Liittynyt23.6.2005
Vatkain
Neonomide
Itsekin olen aivan loppusuoralla, ja joka päivä tekstiä syntyy/muokkaantuu lujaa tahtia. Lähteet on kasassa, aivot pelittää ja motivaatio on kova. Paljon tähän aikaa menikin - lopulta annoin periksi kaiken vittuilun keskellä ja päätin jyrätä argumenttini loppuun asti.

Mikä aihe sulla muuten on? Siis työsi nimi, jos kehtaat paljastaa. Ei oo pakko.

viewtopic.php?f=14&t=34935&start=0

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Uusimmat

Suosituimmat