Kvanttikentät

Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Kysymys matemaattisesti suuntautuneille. Tuossa kuvassa on kuvitelmani. Eli lähes 2-ulotteiset kentät, jotka määrittävät kvarkkeja. Kuvassa protoni ja neutroni. Kiekkojen ulottuvuus 56 miljoonaa valovuotta. Kvanttikentän ulottuvuus on valittu tuollaiseksi lähes mielivaltaisesti, mutta sen on tarkoitus kertoa, jotta joka ainoa kvarkkia määrittävä kvanttikenttä ulottuu ainakin yli galaksijoukkojen mitan.

Kysymys on, jotta ovatko tuollaiset kentät mahdollisia ylipäätään?

Visualisoinnista sen verran, että pitäisi osata asettua jonnekin 100 miljoonan valovuoden päähän tarkastelemaan noita nukleoneja. Ja samalla kuvitella, että kaikkeudessa ovat vain nuo kaksi nukleonia nähtävänä.

Jos haluaa nähdä protonin elektroniverhon, on matkattava kvanttikenttien leikkauspisteen tuntumaan. Siellä vasta on näkyvissä elektronin vaikutusalue usvana. Nukleonien kolme kvarkkia pistemallina ovat noitten kiekkojen yhteisessä leikkauspisteessä. Eli siellä ei ole muuta kuin matemaattinen symmetriapiste. Ydintapahtumat ovat jonkin matkaa ulospäin leikkauspisteestä.

Gravitaatio ja poistovoima riippuvat siitä, kuinka paljon kvarkkien kvanttikentät leikkaavat toisiaan. Esimerkiksi nuo tripletit hylkivät aluksi toisiaan kun niitä painetaan toisiinsa. Kun ne ovat riittävästi lomittain, kvanttikentät alkavat vetää toisiaan symmetriseen asemaan kunnes leikkauspisteet ovat atomaarisissa ulottuvuuksissa ja mukaan tulevat voimina lyhyen etäisyyden sähköiset, heikot ja vahvat ydinvoimat. Triplettien symmetriapisteisiin ei ole asiaa muilla kvanttikenttien symmetriapisteillä. Siitä pitävät ydin- ja sähkövoimat huolen.

Mikä tai mitä sitten olisi tuollainen "kvarkkikiekon" kvanttikenttä? Voisiko se olla Higgsin kenttä? Ja kiekon tasossa hääräävä välittäjähiukkanen Higgsin hiukkanen? Tuon yksittäisen kvanttikentän lähes 2-ulotteinen olemus on se mitä olen tässä vuosikausia yrittänyt tajuta. Eli onko mahdollinen vai ei.

Fotonille sopisi hyvin se, että se seuraa tuollaisia kenttäpintoja kulkiessaan. Niitä riittää kaikkialla. Se selittäisi heti sen, miksi fotonin reitti taipuu isojen massojen lähellä. Harvemmassa olevissa kentissä fotoni voi kulkea yhtä ainoaa tasoa pitkin loputtomiin. Suurien kenttäsikermien yhteydessä muut kentät aiheuttavat sen verran häiriötä kulkuun, että fotoni vaihtaa kulkualustaa harvakseltaan kohti tihentymää. Alustan vaihto voi olla tilastollista. Kun on tarpeeksi paljon vaihtoehtoja, joku alusta voi olla sopivassa ohjaustilassa siepata fotoni.

Mustan aukon tapahtumahorisontissa tapahtuisi noitten kvanttikenttien totaalihäiriö. Kentän ohjausvaikutus peilautuisi tapahtumahorisontista lukien aina vain enemmän sisäänpäin. Ulkopuolella kentän ohjausvaikutus pysyisi "normaalina". Eli tuollainen kvanttikenttä säilyisi myös mustan aukon tuntumassa ja tapahtumahorisontin "läpi". Vain ohjaussuunta muuttuisi.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Sivut

Kommentit (71)

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Lisäys tuohon visiointiin.

Fotonin liikettä kuvataan sähkömagneettisella aallolla, jossa sähkö- ja magneettikenttä vuorottelevat 90 asteen geometriassa. Tuossa piirroksessa on kahden kiekon leikkaus sopiva alusta. Eli fotonit voisivat kulkea tuollaista leikkausta pitkin eivätkä vapaasti tasoja pitkin. Toisin sanoen U- ja D-kvarkit voisivat olla tekemisissä suoraan sähkö- ja magneettikentän kanssa. Laserissa hyödynnetään kiteitä. Niissä noita leikkauksia on runsaasti samaan suuntaan ja kenttänä ne jatkuvat kiteen ulkopuolelle johdattaen sädettä tunnetulla tavalla hyvin pitkiä matkoja. Siis jos tuollaisia kenttiä olisi.

Pimeä energia olisi noitten tasojen energiaa.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Liittynyt12.6.2007

Mielestäni olet visualisoinut asiasi todella hyvin!! Rick Feynman ja hänen viivapiirroksensa mahdollisista hiukkasten vuorovaikutuksista kalpenevat tämän rinnalla, olen otettu! Hienoa että löysin tämän kommentin, hyvää jatkoa Sinulle!!

EDIT:
Toivon että kehittelet ja tarkennat vielä kvanttikenttäteoriaasi, se varsinkin on hyvin mielenkiintoinen! Uskon että Sinun teoriasi voisi hyvinkin olla jotain mikä tipauttaa "kirjanoppineet teoreetikot" pyllylleen!! Hyvää jatkoa, ja Keep on Trucking!!

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005
Paul M
Eli fotonit voisivat kulkea tuollaista leikkausta pitkin eivätkä vapaasti tasoja pitkin.

Tuo kuvaus vastaa lähes tarkalleen, sitä mitä pidän kaksoisrakokokeen selityksenä, kummatkin puolikkaan muodostavat raossa aaltoliikkeen tavoin kummastakin puolikkaasta oman aallokkeensa, jotka raon jälkeen integroituvat muodostaen uuden säteen tai kahden raon tapauksessa erilliset säteet. Säteen suunta olisi tuossa kuvauksessa on siis noiden tasojen leikkaussuoran suunta.

Fotoni edustaisi siis hiukkasmaisena tuota leikkauspistettä- tai suoraa, ja nuo tasot aiheuttaisivat sen aaltomaisen käyttäytymisen.

Vierailija

Lukekaa Hesekielin kirja, siellä toikin on määritelty! Oli Gilgal=PYÖRÄSTÖ, ja neljä kerubia, joiden keskellä TULI!

Sanoi näkynsä tulleen POHJOISESTA, myrskytuulen mukana...

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005

Lukekaa Feynmanin QED, niin huomaatte, ettei asia todellakaan ole noin simppeli! QED on kaikki valon ja aineen vuorovaikutukset kuvaava teoria, jossa lasketaan hiukkasten mahdollisten vuorovaikutusten todennäköisyysamplitudeja ja näiden amplitudien neliöt kuvaavat sitten vuorovaikutusten todennäköisyyksiä.

Kuten Feynman kirjassaan kertoo, niin kaikki valon ja aineen mahdolliset vuorovaikutukset saadaan laskettua kolmesta perusamplitudista:

1. Amplitudi sille, että fotoni liikkuu paikasta A paikkaan B
2. Amplitudi sille, että elektroni liikkuu paikasta A paikkaan B
3. Amplitudi sille, että elektroni absorboi tai emittoi fotonin

Näistä amplitudeista saadaan sitten laskettua kaikki (tätä ei voi painottaa liikaa) valon ja aineen vuorovaikutusten todennäköisyydet, ts. teoria kuvaa ihan kaiken atomien, molekyylien sekä sähkömagnetismin käyttäytymisestä!

Kvanttiteoriaa ei kukaan tule koskaan selittämään. Tai sitten selitys on jotakin vähintään yhtä eksoottista kuin monimaailmankaikkeus. Mutta tämä on jo filosofiaa.

Fotoni ei ole sähkömagneettisen kentän aalto sanan klassisessa mielessä. Tämä tulee muistaa. Fotoni on olio, joka käyttäytyy kuten aalto, mutta joka kuitenkin on yksittäinen energiapaketti ("hiukkanen"). Parempaa kuvausta ei voi antaa.

∞ = ω^(1/Ω)

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005
derz
Lukekaa Feynmanin QED, niin huomaatte, ettei asia todellakaan ole noin simppeli! QED on kaikki valon ja aineen vuorovaikutukset kuvaava teoria, jossa lasketaan hiukkasten mahdollisten vuorovaikutusten todennäköisyysamplitudeja ja näiden amplitudien neliöt kuvaavat sitten vuorovaikutusten todennäköisyyksiä.

Todennäköisyyksiä ?? mitä ovat todennäköisyydet, pelkkiä matemaattisia aksioomia. Meinaatko, että luonto muodostuu pelkistä todennäköisyyksistä ja/tai niiden amplitudien neliöistä. Eikö vuorovaikutuksille ja niiden etenemistavoille tarvita reaalista kuvausta lainkaan.

http://solmu.math.helsinki.fi/2003/1/kaarakka/

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005

Ei, todellisuus ei muodostu todennäköisyyksistä, vaan käyttäytyy QED:n ennustamien todennäköisyyksien mukaisesti. Tapahtumien reaalista kuvausta ei ole; vain todennäköisyyksiin perustuvia kuvauksia.

Esimerkiksi näin lasketaan approksimatiivisesti todennäköisyys sille, että yksittäinen fotoni kulkee peilin kautta pisteestä S pisteeseen P (Q on este):

Nuolet ovat todennäköisyysamplitudeja; kompleksisia vektoreita. Vektoreiden summan neliö on todennäköisyys sille, että fotoni heijastuu peilistä. Fotoni kulkee todennäköisimmin niitä reittejä, jotka ovat vaikuttaneet eniten summavektorin pituuteen ja suuntaan. Tässä tapauksessa tuo reitti on peilin keskellä, ja se on samalla vähiten aikaa vievä reitti. Yleisesti ottaen fotonit kulkevat pisteestä A pisteeseen B todennäköisimmin sitä reittiä pitkin, joka vie vähiten aikaa.
Ei ole aikaa eikä rahkeita selittää tarkemmin. Täältä voit lukea perustellumman selityksen.

Pointti on kuitenkin se, että todellisuus pelittää täysin todennäköisyyksien varassa.

∞ = ω^(1/Ω)

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

En yritä muuttaa mitään. Visioni kuvaa enemmänkin alustaa jolla havaitut ilmiöt tapahtuvat kuten ne tapahtuvat. Kenttien rakennelma on kaiken massan lähellä niin tiheä ettei yksittäisten kenttäleikkausten ja kenttäpintojen ohjausvaikutuksia voi tajuta kuin tilastollisena. Ellei sitten asetu mentaalisella tasolla tuonne 100 miljoonan valovuoden päähän tutkimaan kahta triplettiäni.

Se että kuvittelen olevaisen taustalla olevan jonkin yksinkertaisen rakenteen ja rakennelman ei kumoa jo havaittuja ilmiöitä. Odotan nyt ensimmäisenä, että joku osoittaisi tuollaiset likimain kaksiulotteiset kvanttikentät mahdottomiksi vaikka niin, että ne eivät sovi tunnettuihin havaintoihin.

Kide on hyvä esimerkki (mahdollisten) suunnattujen kenttien vaikutuksista havaittavan aineen mittakaavassa. Tuolle voisi olla myös kenttäkoe tehtävissä. Sijoitetaan kylläiseen nesteeseen kalvo erottimeksi. Tarkkaillaan onko kiteytymisellä kalvon eri puolilla jotain yhteistä. Esimerkiksi jatkuuko kasvava kide kalvon "läpi". Sittemmin tutkitaan miten paksun kalvon läpi vaikutus jatkuu tai saadaanko aikaan hyvissä olosuhteissa yhteistä kiteytymistä jopa eri astioitten välillä.

On olemassa jo tehty havainto bakteereilla (jos en sitten ole uneksinut). Vierekkäisissä koeputkissa toisen putken bateereille aiheuttettu trauma vaikuttaa toiseenkin putkeen. DNA jos mikä on oivallinen esimerkki kenttien ja elävän aineen yhteiselosta. Se että dna kykenee luomaan haluttuja geometrisia rakenteita voi olla seurausta osittain kenttien kaukovaikutuksesta. Samalla se osoittaa kenttien voiman ja vakauden kuten kiteytymisessäkin.

Niin. Tuollaiset kentät tuovat mukana kaukovaikutuksia. Myös sen, että havaitsija on osa havaintolaitettaan.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005
derz
Ei, todellisuus ei muodostu todennäköisyyksistä, .....

Pointti on kuitenkin se, että todellisuus pelittää täysin todennäköisyyksien varassa.


Edellinen aloitus ja lopetus haiskahtaa ristiriitaiselta.

Eri asia on miten todellisuus toimii ja kokonaan toinen asia on miten se on kuvattavissa. Pitäisi kait nyt kuitenkin antaa reilusti mahdollisuus realistisillekin kuvauksille, vaikka ne perustuisivatkin mielikuviin.

Vierailija
Astronomy
Mielestäni olet visualisoinut asiasi todella hyvin!! Rick Feynman ja hänen viivapiirroksensa mahdollisista hiukkasten vuorovaikutuksista kalpenevat tämän rinnalla, olen otettu!

En tiedä oliko tämä sarkasmia vai ei, mutta tällaisia kenttien visualisointeja ei kannata verrata Feynmanin graafeihin. Kyseiset graafit ovat kuitenkin matemaattisesti rigöörejä tapoja esittää monimutkaiset vuorovaikutusintegraalit kompaktissa muodossa. Ne eivät sinänsä pyri visualisoimaan varsinaista vuorovaikutusprosessia, vaan ovat matemaattisia kaavoja häiriöteoreettisille propagaattoreille häiriön eri kertaluvuissa. Kvanttikenttäteoriassa vuorovaikutukset eivät tapahdu missään tietyssä aika-avaruuden pisteessä, vaan "kaikkialla".

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26832
Liittynyt16.3.2005
David
Eri asia on miten todellisuus toimii ja kokonaan toinen asia on miten se on kuvattavissa. Pitäisi kait nyt kuitenkin antaa reilusti mahdollisuus realistisillekin kuvauksille, vaikka ne perustuisivatkin mielikuviin.



Fysiikan teoriat ovat matemaattisia malleja, jotka ennustavat sitä mitä luonnossa voidaan havaita. Eivät ne anna mitään vihjettä siitä, miten "realistisia" kuvauksia ne ovat jossain filosofisessa tau uskonnollisessa mielessä. Tai siitä, miksi maailma käyttäytyy niin kuin se näyttää tekevän. Tuollaiset "mitä joku vuorovaikutus pohjimmiltaan on" -kysmykset jäävät väkisinkin uskonvaraisiksi.

Jos tuosta ajatuksesta jotain aikoo irti saada, se pitäisi muotoilla matemaattisesti sellaiseksi, että se ennustaa koetuloksia. Jos se ennustaa kaiken samoin kuin nykyiset teoriat, se on niiden kanssa ekvivalentti, eikä tuo mitään uutta. Jos se ennustaa eroja, ne voidaan (ainakin periaatteessa) testata ja todeta uusi malli pätevämmäksi kuin vanha.

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005
Neutroni
Fysiikan teoriat ovat matemaattisia malleja, jotka ennustavat sitä mitä luonnossa voidaan havaita.

Kyllä matemaattisella mallillakin voi olla visuaalinen kuvaus, niiden pohjaltahan se matematiikkakin usein kuitenkin luodaan. Tässä tapauksessa niin ei ole menetelty, mutta kyllä kait nyt pitää olla mahdollisuus luoda kuvaus matemaattisesta mallista, kun kerran voidaan luoda matemaattinen malli kuvauksesta.

Neutroni
Eivät ne anna mitään vihjettä siitä, miten "realistisia" kuvauksia ne ovat jossain filosofisessa tau uskonnollisessa mielessä. Tai siitä, miksi maailma käyttäytyy niin kuin se näyttää tekevän. Tuollaiset "mitä joku vuorovaikutus pohjimmiltaan on" -kysmykset jäävät väkisinkin uskonvaraisiksi.

Jossain määrin kyllä, mutta ei niitä variaatioita sen enempää siihen suuntaan ole kuin matemaattisia variaatioita toiseenkaan suuntaan. Enkä toisekseen ymmärrä, mikä ihmeen fifosofisuskonnollinen mantra fysiikkaan on isketty. Kyllä kait niitä miksi-kysymyksiä voi tarkastella ihan fysikaalisten syy-seuraus ilmiöiden pohjalta, kuten ennenkin. Tai muotoilla ne kysymykset niin että kysytään miten eikä miksi, mutta minusta se on pelkkää saivartelua silloin.

Neutroni
Jos tuosta ajatuksesta jotain aikoo irti saada, se pitäisi muotoilla matemaattisesti sellaiseksi, että se ennustaa koetuloksia. Jos se ennustaa kaiken samoin kuin nykyiset teoriat, se on niiden kanssa ekvivalentti, eikä tuo mitään uutta. Jos se ennustaa eroja, ne voidaan (ainakin periaatteessa) testata ja todeta uusi malli pätevämmäksi kuin vanha.

Eikö se kuvaus pidäkin olla mittaustulosten kanssa ekvivalentti, ehkä se (yksittäinen malli monista vaihtoehdoista) kuitenkin sulkee pois (ollen siinä mielessä ennustava) jotain sellaisia skenaarioita joita matemaattinen malli jättää avoimiksi, kuten esim. mahdollisen monimaailmatulkinnan.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26832
Liittynyt16.3.2005
David
Kyllä kait niitä miksi-kysymyksiä voi tarkastella ihan fysikaalisten syy-seuraus ilmiöiden pohjalta, kuten ennenkin. Tai muotoilla ne kysymykset niin että kysytään miten eikä miksi, mutta minusta se on pelkkää saivartelua silloin.



Noin tietysti tehdään, kun fysiikkaa kehitetään ja uusia teorioita luodaan. Mutta fysiikassa väistämättä käy niin, että kun vastataan johonkin kysymykseen, esiin tulee uusia.

Voidaan kysyä miten kappale putoaa ja vastata Newtonin painovoimateorialla. Kysytään miksi se ei päde astronomisissa havainnoissa ja vastataan suhteellisuusteorialla. Ehkä joskus ketjua jatketaan kvanttipainvoimaan ja kaiken teoriaan. Gravitaation (ja muiden vuorovaikutusten) syvin olemus ja se, miksi ne ovat sellaisia kuin ovat, pakenee kuitenkin koko ajan. En minä näe mitään mekanismia, joka ylipäätään voisi antaa testattavissa olevia lopullisia vastauksia.

Eikö se kuvaus pidäkin olla mittaustulosten kanssa ekvivalentti, ehkä se (yksittäinen malli monista vaihtoehdoista) kuitenkin sulkee pois (ollen siinä mielessä ennustava) jotain sellaisia skenaarioita joita matemaattinen malli jättää avoimiksi, kuten esim. mahdollisen monimaailmatulkinnan.



Teoriassa eri lähtökohdilta (esim. monimaailma tai yksittäinen) samat tulokset ennustavia teorioita voi olla. Mutta koska niiden ennusteissa ei ole eroa, ei niiden ja havaintojen pohjalta voida sanoa siitä kumman lähtökohdat ovat lähempänä totuutta. Silloin kysymys esimerkiksi monimaailmasta jää auki (tai uskonvaraiseksi), kunnes jompi kumpi teoria täsmentyy niin, että se ennustaa mitattavissa olevan eron, ja kyseinen mittaus paljastaa kumpi teorioista on lähempänä totuutta.

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005
Neutroni
David
Kyllä kait niitä miksi-kysymyksiä voi tarkastella ihan fysikaalisten syy-seuraus ilmiöiden pohjalta, kuten ennenkin. Tai muotoilla ne kysymykset niin että kysytään miten eikä miksi, mutta minusta se on pelkkää saivartelua silloin.



Noin tietysti tehdään, kun fysiikkaa kehitetään ja uusia teorioita luodaan. Mutta fysiikassa väistämättä käy niin, että kun vastataan johonkin kysymykseen, esiin tulee uusia.

Voidaan kysyä miten kappale putoaa ja vastata Newtonin painovoimateorialla. Kysytään miksi se ei päde astronomisissa havainnoissa ja vastataan suhteellisuusteorialla. Ehkä joskus ketjua jatketaan kvanttipainvoimaan ja kaiken teoriaan. Gravitaation (ja muiden vuorovaikutusten) syvin olemus ja se, miksi ne ovat sellaisia kuin ovat, pakenee kuitenkin koko ajan. En minä näe mitään mekanismia, joka ylipäätään voisi antaa testattavissa olevia lopullisia vastauksia.

Eikö se kuvaus pidäkin olla mittaustulosten kanssa ekvivalentti, ehkä se (yksittäinen malli monista vaihtoehdoista) kuitenkin sulkee pois (ollen siinä mielessä ennustava) jotain sellaisia skenaarioita joita matemaattinen malli jättää avoimiksi, kuten esim. mahdollisen monimaailmatulkinnan.



Teoriassa eri lähtökohdilta (esim. monimaailma tai yksittäinen) samat tulokset ennustavia teorioita voi olla. Mutta koska niiden ennusteissa ei ole eroa, ei niiden ja havaintojen pohjalta voida sanoa siitä kumman lähtökohdat ovat lähempänä totuutta. Silloin kysymys esimerkiksi monimaailmasta jää auki (tai uskonvaraiseksi), kunnes jompi kumpi teoria täsmentyy niin, että se ennustaa mitattavissa olevan eron, ja kyseinen mittaus paljastaa kumpi teorioista on lähempänä totuutta.

Siis laajasti tulkiten fysiikassa sallitaan vain tällainen avoimien mahdollisuuksien verkko, josta lähestymistavasta sitten juontuu mm. tuo todennäköisyysluonteisuus, kun mitään eksaktimpaa ei voida tutkimusten valossa toistaiseksi osoittaa.

Jos sitten tuo esiin mallin, joka voisi olla yksi variaatio niin sen katsotaan rikkovan tieteellistä periaatetta siitä, ettei voida osoittaa sen pitävän paikkansa.

Tuohan on tietysti totta, mutta jollei ole mitään mallia mitä testata niin toisaalta on aika hankala päästä eteenpäin asioissa. Ollaan vähän kuin liukkaalla jäällä aamutossuissa, ei ole mitään mihin tarttua.

On tietysti selvää, että mitä syvemmälle yksityiskohtiin mennään, sitä hankalemmaksi muuttuu asiayhteyksien osoittaminen tutkimuksellisesti.

Ajaako tiede itse itsensä umpikujaan?

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005
David
derz
Ei, todellisuus ei muodostu todennäköisyyksistä, .....

Pointti on kuitenkin se, että todellisuus pelittää täysin todennäköisyyksien varassa.


Edellinen aloitus ja lopetus haiskahtaa ristiriitaiselta.



Todellisuus muodostuu alkeishiukkasista. Alkeishiukkaset käyttäytyvät QED:n ennustamien todennäköisyyksien mukaisesti. Yksinkertaista.

David
Eri asia on miten todellisuus toimii ja kokonaan toinen asia on miten se on kuvattavissa. Pitäisi kait nyt kuitenkin antaa reilusti mahdollisuus realistisillekin kuvauksille, vaikka ne perustuisivatkin mielikuviin.



Yleensä kuitenkin järjestelmän kuvaus kertoo sen, miten järjestelmä toimii.
"Realistinen kuvaus" on näillä näkymin mahdoton - niin tarkasti QED kuvaa luontoa abstraktein matemaattisin olioin, joista saadaan johdettua (edelleen) kaikki aineen, valon ja sähkömagnetismin havaitut toiminnot.

∞ = ω^(1/Ω)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat