Geneettinen rappeutuminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Huomautetaan heti alkuun että tällä ketjulla ei ole mitään tekemistä kreationistien rappeutumisteorioiden kanssa.

Tämmöinen asia on vaivannut mieltä jo pidemmän aikaa. Jos oletetaan että joku tietty DNA-pätkä koodaa jotain tiettyä ominaisuutta. Populaatio lisääntyy ja tähän pätkään tulee mutaatioiden kautta muutoksia. Jos ominaisuuteen vaikuttaa valintapaine niin hyvät mutaatiot yleistyy ja huonot kuihtuu pois. Luonnonvalinta toimii, no problem. Mutta entä jos valintapaine ei tähän DNA-pätkään vaikuta? Ominaisuus on siis lisääntymisen ja selviytymisen kannalta hyödytön. Tällöin myös ominaisuutta ”huonontavat” mutaatiot saavat jatkaa matkaansa minkään sitä rajoittamatta ja pitkällä aikavälillä ”huonojen” muutoksien levittyä populaatioon ominaisuus menettää lopulta toimintakykynsä

Onko tämän tyyppinen päättely sovellettavissa myös ihmiseen? Ihmisellähän käytännössä mihinkään ominaisuuteen ei juuri valintapaine vaikuta vaan kaikki pystyvät tuottaamaan jälkeläisiä riippumatta siitä minkälaiset geenit on suotu, ainakin länsimaissa. Onkohan geneettinen rappeutuminen vakavakin tulevaisuuden ongelma?

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

Ensinnä valintapaine ei vaikuta noihin toimimattomiin alleeleihin, joten ne joutuisivat yleistymään populaatiossa geneettisen ajautumisen kautta. Itse asiassa, jos geeniversio on neutraali, eli luonnonvalinta ei siihen vaikuta, sen määrän pitäisi pysyä vakaana (Hardy-Weinbergin laki), ellei jokin voima vaikuta siihen. Eli tällöin esimerkiksi geneettinen ajautuminen voisi tietenkin yleistää jonkun version toisen kustannuksella. ; Toisin sanoen, ajan mittaan ja ilman geneettistä ajautumista kävisi niin, että erilaiset versiot tulevat kuvioihin. Yksikäään ei varsinaisesti yleistyisi.

En usko, että nykyaikana on aitoa luonnonvalinnattomuutta. Minäkin olen saanut muutaman kerran turpaan, joten on jotain rakennetestiä yhä olemassa. Muualla ihmiskuntaa sairastutaan yhä ja kuollaan ties mihin tauteihin, ja kylähän globalisaatio nekin tuo tänne meidän ulottuville.
(http://scienceblogs.com/evolvingthought ... _again.php Ja muutenkin olen vähän sitä mieltä että ei me missään luonnonvalinnattomassa elämässä eletä. Luulen että on eräänlainen ihmisen kaikkikykyisyyden usko jo takana. Ei me nyt NIIN kovia olla!)

Eli ei ihan valintapaineetonta tule olemaan. (Ja miksiköhän ihmiset ovat herkkiä valitsemaan symmetrisiä kasvoja jne, jotka itse asiassa eliminoi kehityshäiriöitä? Seksuaalivalinta ei ole aina täysin satunnaista atrappien kokoamista, osassa on "järkevyys takana".)

Eli uskoisin että tulevaisuudessa ollaan varmaan "suunnilleen yhtä sairaita kuin nyt"; Erilaisia geenivirheitä on tietenkin enemmän ja laajemmin, mutta nämä ovat neutraaleja "jos ja vain jos" tekniikka pitää ihmiset toiminnassa vain tiettyyn rajaan asti. Eli en usko että ihan mihin tahansa voi päätyä.

Vierailija

Ketjusta tulikin näköjään henkilökohtaisten erimielisyyksien setvimisareena. Yritän hivuttautua takaisin asiaan.

Olennaista asian kannalta on nyt pystyykö mutaatio yleistymään pelkän geneettisen ajautumisen kautta? Hardyn-Weinbergin laki ilmeisesti sanoo että yksittäisten mutaatioiden määrän joihin valintapaine ei vaikuta pitäisi pysyä pienenä. Tietysti vaikkei yksittäinen mutaatio pystyisikään lisääntymään niin tuntuisi että useat matkaansa jatkavat mutaatiot eri osa-alueilla muodostaisivat ongelman vaikka niiden yksittäinen määrä pysyisikin pienenä. Eli pitkällä aikavälillä suurimmalle osalle populaatiosta olisi kertynyt ominaisuuden toimintaa haitaavaa geeniainesta.

Tietysti täysin luonnonvalinnatonta systeemiä on mahdoton muodostaa mutta kyllähän se niin on ettei ihmisen genotyypillä juuri ole väliä jälkeläisten tuoton kannalta. Jos ruvetaan miettimään minkälaiset ihmiset enemmän jälkeläisiä tuottaa niin tuntuu että lahjakkaat ja toimeliaat ihmiset keskittyvät uraansa/harrastuksiinsa perusmassan keskittyessä lisääntymiseen. Tiedä sitten kuinka tämä ihmisen kehitykseen vaikuttaa.

Vierailija
Vahinkolaukaus
Huomautetaan heti alkuun että tällä ketjulla ei ole mitään tekemistä kreationistien rappeutumisteorioiden kanssa.

Tämmöinen asia on vaivannut mieltä jo pidemmän aikaa. Jos oletetaan että joku tietty DNA-pätkä koodaa jotain tiettyä ominaisuutta. Populaatio lisääntyy ja tähän pätkään tulee mutaatioiden kautta muutoksia. Jos ominaisuuteen vaikuttaa valintapaine niin hyvät mutaatiot yleistyy ja huonot kuihtuu pois. Luonnonvalinta toimii, no problem. Mutta entä jos valintapaine ei tähän DNA-pätkään vaikuta? Ominaisuus on siis lisääntymisen ja selviytymisen kannalta hyödytön. Tällöin myös ominaisuutta ”huonontavat” mutaatiot saavat jatkaa matkaansa minkään sitä rajoittamatta ja pitkällä aikavälillä ”huonojen” muutoksien levittyä populaatioon ominaisuus menettää lopulta toimintakykynsä




Kyseinen pätkä luultavasti koodaa ominaisuutta tai proteiinia, jota on joskus tarvittu, kun se kerran on levinnyt pitkin populaatiota, mutta sitä ei tarvita enää/juuri nyt. Täällöin siihen kohdistuva mutaatio on todennäköisesti neutraali. (muita vaihtoehtoja on, että se on vahingollinen jollekin muulle kemikaalille ("myrkyllinen"), tai että sen vaikutuksesta sen koodaamalle ominaisuudelle syntyy jokin uusi hyöty, mutta tällaisia mutaatiota on tietysi minimaalisen vähän.

Tuo mainitsemasi on mekanismi sille, että HYÖDYTTÖMÄT RAKENTEET JA REAKTIOT JA MUUT ENERGIAA KULUTTAVAT OMINAISUDET HÄVIÄVÄT EVOLUUTIOSSA: kyseessä on siis POSITIIVINEN, elinkelpoisuutta lievästi lisäävä mutaatio.

Onko tämän tyyppinen päättely sovellettavissa myös ihmiseen?



On, ainakin näin:

http://www.helsinki.fi/agora/vara/mieli ... iolle.html

" Ihmisen tai leijonan kokemukset eivät mene geeniin edes luonnonvalinnalla. Sen sijaan ne ulkoiset syyt, jotka aiheuttivat myös kokemuksen, asettavat suoraan yksilön geeneineen ”koetukselle” luonnonvalinnassa. Opitut reagointimallit niihin (juuri se kokemus) ovat päinvastoin omiaan syrjäyttämään aistinten suoraan laukaisemia refleksiomaisia synnynnäisiä reagointimalleja, koska heikentävä mutaatio tuollaisessa ehdottomassa refleksissä ei ole haitallinen, jos opittu kokemusperäinen ehdollinen refleksi vain korvaa sen paremmalla mallilla! Tuollaisten ehdottomien refleksien väheneminen opittujen ehdollisten tieltä onkin evoluutiobiologinen empiirinen fakta. "

Ihmisellähän käytännössä mihinkään ominaisuuteen ei juuri valintapaine vaikuta vaan kaikki pystyvät tuottaamaan jälkeläisiä riippumatta siitä minkälaiset geenit on suotu, ainakin länsimaissa. Onkohan geneettinen rappeutuminen vakavakin tulevaisuuden ongelma?



Ei varsinaisesti, evoluutio ei "käännä suuntaansa" mihinkään "degeneroitumiseen". Se, että ihmiset vovat joistakin geenivammoista huolimatta elää täysipainoista elämää, on positiivinen arvo. Kaikilla on sekä piileviä että vaikuuttavia geenivaurioita.

Vierailija
Arkkis

Kyseinen pätkä luultavasti koodaa ominaisuutta tai proteiinia, jota on joskus tarvittu, kun se kerran on levinnyt pitkin populaatiota, mutta sitä ei tarvita enää/juuri nyt. Täällöin siihen kohdistuva mutaatio on todennäköisesti neutraali. (muita vaihtoehtoja on, että se on vahingollinen jollekin muulle kemikaalille ("myrkyllinen"), tai että sen vaikutuksesta sen koodaamalle ominaisuudelle syntyy jokin uusi hyöty, mutta tällaisia mutaatiota on tietysi minimaalisen vähän.

Tuo mainitsemasi on mekanismi sille, että HYÖDYTTÖMÄT RAKENTEET JA REAKTIOT JA MUUT ENERGIAA KULUTTAVAT OMINAISUDET HÄVIÄVÄT EVOLUUTIOSSA: kyseessä on siis POSITIIVINEN, elinkelpoisuutta lievästi lisäävä mutaatio.





Ei ei. Tämä esittämäsi on yleinen rappeutumisen mekanismi, mutta siitä ei ole kyse koska silloin ominaisuteen vaikuttaa valintapaine juuri esimerkiksi suuremman ravinnontarpeen kautta. Kyse on siis neutraaleista ominaisuuksista joihin ei vaikuta (käytännössä) mitään painetta.

Perinnöllisten sairauksien ja muiden geneettisten vikojen yleisyys mielestäni osoittaa että myös haitalliset mutaatiot joilla ei ole positiivista funktiota pystyvät leviämään juuri lääketieteen ja nykyisen pariutumiskulttuurin ansiosta. Eikä nyt kannata käsittää että vastustaisin näitä asioita vaan pohdiskelen mielenkiintoista asiaa joka mahdollisesti on osa ihmisen tulevaa evolutiivistä kehitystä.

Ei varsinaisesti, evoluutio ei "käännä suuntaansa" mihinkään "degeneroitumiseen". Se, että ihmiset vovat joistakin geenivammoista huolimatta elää täysipainoista elämää, on positiivinen arvo. Kaikilla on sekä piileviä että vaikuuttavia geenivaurioita.



Onko siis se että nämä geenivauriot (hypoteettisesti) leviävät väestöön positiivista? Ei minusta ainakaan. Tietysti se että lääketiede pystyy monia näistä hoitamaan on positiivista mutta niiden olemassaolo sitä tuskin on kenenkään mielestä.

Vierailija
Vahinkolaukaus

Tämmöinen asia on vaivannut mieltä jo pidemmän aikaa. Jos oletetaan että joku tietty DNA-pätkä koodaa jotain tiettyä ominaisuutta. Populaatio lisääntyy ja tähän pätkään tulee mutaatioiden kautta muutoksia. Jos ominaisuuteen vaikuttaa valintapaine niin hyvät mutaatiot yleistyy ja huonot kuihtuu pois. Luonnonvalinta toimii, no problem. Mutta entä jos valintapaine ei tähän DNA-pätkään vaikuta? Ominaisuus on siis lisääntymisen ja selviytymisen kannalta hyödytön. Tällöin myös ominaisuutta ”huonontavat” mutaatiot saavat jatkaa matkaansa minkään sitä rajoittamatta ja pitkällä aikavälillä ”huonojen” muutoksien levittyä populaatioon ominaisuus menettää lopulta toimintakykynsä

Jos valintapaine ei kyseiseen DNA-pätkään vaikuta (eli sitä ei käytetä mihinkään) eikö ole silloin aivan yksi ja sama, paljonko mutaatioita siinä tapahtuu? Silloin mikään mutaatio ei voi olla huonontava, eikä se ole rappeutumista että hyödytön DNA-pätkä muuttuu vähän erilaiseksi hyödyttömäksi DNA-pätkäksi.

Tällaisia käyttämättömiä DNA-pätkiä on eliöiden genomeissa paljonkin, ja ne muuttuvat kutakuinkin ennustettavissa olevalla tahdilla sitä mukaa kun mutaatioita syntyy. Sellaisia löytyy esimerkiksi geenien sisällä olevista, proteiineja koodaamattomista introneista ja geenien välille jäävistä alueista. Lyhyistä toistojaksoista muodostuvia neutraaleja DNA-pätkiä kutsutaan mikro- ja minisatelliiteiksi, ja koska niiden mutaatiovauhti tunnetaan melko tarkkaan, niitä voidaan käyttää molekyylikelloina: kahden yksilön välisistä eroista voidaan päätellä, kuinka paljon niiden yhteisestä esi-isästä on suunnilleen kulunut aikaa.

Vierailija
Mei long
Jos valintapaine ei kyseiseen DNA-pätkään vaikuta (eli sitä ei käytetä mihinkään) eikö ole silloin aivan yksi ja sama, paljonko mutaatioita siinä tapahtuu? Silloin mikään mutaatio ei voi olla huonontava, eikä se ole rappeutumista että hyödytön DNA-pätkä muuttuu vähän erilaiseksi hyödyttömäksi DNA-pätkäksi.



Eihän se tarkoita että jos valintapaine ei vaikuta ominaisuuteen että sitä ei silloin tarvittaisi mihinkään. Tai luonnossa eläimillä tarkoittaa mutta ei ihmisellä koska ihminen ainoana lajina pystyy lääketieteen keinoilla saattamaan ”vioittuneen” yksilön elinkelpoiseksi. Esimerkkinä voi toimia vaikka joku perinnöllisesti leviävä sairaus josta on kantajalleen kyllä haittaa mutta ei haittaa lisääntymisen kannalta. Itse muuten taisit esittää eräässä toisessa ketjussa tämän tyyppisten myöhemmällä iällä haitallisten mutaatioiden kertymistä vanhenemisen mekanismiksi.

Tällaisia käyttämättömiä DNA-pätkiä on eliöiden genomeissa paljonkin, ja ne muuttuvat kutakuinkin ennustettavissa olevalla tahdilla sitä mukaa kun mutaatioita syntyy. Sellaisia löytyy esimerkiksi geenien sisällä olevista, proteiineja koodaamattomista introneista ja geenien välille jäävistä alueista. Lyhyistä toistojaksoista muodostuvia neutraaleja DNA-pätkiä kutsutaan mikro- ja minisatelliiteiksi, ja koska niiden mutaatiovauhti tunnetaan melko tarkkaan, niitä voidaan käyttää molekyylikelloina: kahden yksilön välisistä eroista voidaan päätellä, kuinka paljon niiden yhteisestä esi-isästä on suunnilleen kulunut aikaa.



Epäilisin että ihmisen DNA:n käytös vastaa nykyään hyvin pitkälti intronien käytöstä, koska vain kaikkein vakavimpiin DNA-virheisiin vaikuttaa lisääntymistä rajoittava valintapaine.

Vierailija
Vahinkolaukaus

Eihän se tarkoita että jos valintapaine ei vaikuta ominaisuuteen että sitä ei silloin tarvittaisi mihinkään. Tai luonnossa eläimillä tarkoittaa mutta ei ihmisellä koska ihminen ainoana lajina pystyy lääketieteen keinoilla saattamaan ”vioittuneen” yksilön elinkelpoiseksi. Esimerkkinä voi toimia vaikka joku perinnöllisesti leviävä sairaus josta on kantajalleen kyllä haittaa mutta ei haittaa lisääntymisen kannalta. Itse muuten taisit esittää eräässä toisessa ketjussa tämän tyyppisten myöhemmällä iällä haitallisten mutaatioiden kertymistä vanhenemisen mekanismiksi.

Aivan, jos puhutaan ihmisistä nykyisissä teollisuusmaissa, tilanne on toki vähän eri. Ajattelin vastatessani eliökuntaa yleisesti.
Taisin tuolla toisessa ketjussa tarkoittaa niitä mutaatioita, joita syntyy kyseisen yksilön elämän aikana, en niitä, jotka yksilö on saanut vanhemmiltaan. Tietysti myös nuo vanhemmalla iällä aktivoituvat geneettiset sairaudet tuovat osansa vanhenemiseen, eikä luonnonvalinta niitä karsi samalla tavalla kuin lisääntymisiässä vaikuttavia.
Tosin, jos oletetaan ihmis(naisten) pitkäikäisyyden selitykseksi sitä, että mummot ovat olleet tärkeitä yhteisön osia ja lastenlastensa auttajia, voi olla että terveen vanhuuden tuottava perimäkin on jossain vaiheessa ollut valintaetu.

Luonnonoloissa valintapaine kyllä karsii haitallisia mutaatioita kaikista niistä ominaisuuksista, joita käytetään jossain vaiheessa ennen vanhuutta. Nykyisessä yhteiskunnassa homma ei toimi ihan niin, koska käytännössä kuinka sairas ja huonokuntoinen ihminen tahansa katsotaan oikeutetuksi tekemään lapsia, jos tämä niin haluaa ja lääketieteen keinoin se mahdollistetaan. En sano että se olisi väärin, mutta tottahan se on, että haitalliset mutaatiot silloin leviävät. Jos tällainen tilanne jatkuisi hyvin pitkään, sanotaan vaikka tuhansia tai kymmeniätuhansia vuosia, voisi ihmisten geeniperimä kyllä jokseenkin merkittävissä määrin huonontuakin. Kuitenkin tilanteen palautuessa normaalimmaksi (kyllähän yhteiskunnat romahtavat joskus) nuo haitalliset mutaatiot karsiutuisivat nopeasti pois.

Vahinkolaukaus

Epäilisin että ihmisen DNA:n käytös vastaa nykyään hyvin pitkälti intronien käytöstä, koska vain kaikkein vakavimpiin DNA-virheisiin vaikuttaa lisääntymistä rajoittava valintapaine.

Lähestulkoon, mutta sukupuolivalinta sentään vielä jollain tasolla pelaa, ja tietysti ne oikeasti vakavat virheet karsiutuvat.

Vierailija
Mei long

Luonnonoloissa valintapaine kyllä karsii haitallisia mutaatioita kaikista niistä ominaisuuksista, joita käytetään jossain vaiheessa ennen vanhuutta. Nykyisessä yhteiskunnassa homma ei toimi ihan niin, koska käytännössä kuinka sairas ja huonokuntoinen ihminen tahansa katsotaan oikeutetuksi tekemään lapsia, jos tämä niin haluaa ja lääketieteen keinoin se mahdollistetaan. En sano että se olisi väärin, mutta tottahan se on, että haitalliset mutaatiot silloin leviävät. Jos tällainen tilanne jatkuisi hyvin pitkään, sanotaan vaikka tuhansia tai kymmeniätuhansia vuosia, voisi ihmisten geeniperimä kyllä jokseenkin merkittävissä määrin huonontuakin. Kuitenkin tilanteen palautuessa normaalimmaksi (kyllähän yhteiskunnat romahtavat joskus) nuo haitalliset mutaatiot karsiutuisivat nopeasti pois.




Juuri näin. Vaikea tietysti ilman tarkempaa tutkimusta arvioida ilmiön voimakkuutta ja sitä miten nopeasti mitään muutoksia olisi nähtävissä. Saattaa hyvinkin olla että kyseessä on vain tämän hetkinen trendi kun ihmisen luomat lyhytnäköiset yhteiskuntarakennelmat ovat vielä pystyssä ja että tulevaisuudessa tilanne tulee kääntymään. Tosin sekään nyt kovin toivottavaa ole. Geenitekniikan kehittyminen tulevaisuudessa tarjoaa myös luultavasti tehokkaampia tapoja karsia epätoivottua geenistöä joten huoli asiasta lienee turhaa. Eipä ketjun tarkoitus kyllä erityisemmin ollutkaan ilmiön kauhistelu vaan ennemminkin sen olemassaolosta keskustelu.

Lähestulkoon, mutta sukupuolivalinta sentään vielä jollain tasolla pelaa, ja tietysti ne oikeasti vakavat virheet karsiutuvat.



Jos nyt oikeasti mietitään mitä ominaisuuksia kantavat yksilöt tuottaa eniten jälkeläisiä niin enpä oikein tiedä toimiiko sukupuolivalinta

Vierailija
Vahinkolaukaus

Jos nyt oikeasti mietitään mitä ominaisuuksia kantavat yksilöt tuottaa eniten jälkeläisiä niin enpä oikein tiedä toimiiko sukupuolivalinta

Totta.
Ainakaan älykkyys ja fyysinen terveys eivät sillä listalla kovin korkealla ole. Ei kauneuskaan, kun tuntemieni suurperheiden jäseniä katselen (olen siis kotoisin seudulta, jolla on runsaasti hyvin isoja lestadiolais- ja helluntailaisperheitä).
Pikemminkin näyttää siltä, että huomattavasti keskivertoa älykkäämmät ja menestyvät yksilöt tyytyvät siihen yhteen tai kahteen lapseen, jos hankkivat sitäkään. Lieneekö vaikkapa älykkyysosamäärän tai koulutustason (tai vaikka uskonnollisuuden) ja lapsiluvun välisestä korrelaatiosta tehtyä tutkimusta paljonkin, tietääkö joku? Olisi varsin mielenkiintoista nähdä tästä ihan lukuja pelkän mututuntuman sijaan.

Siksi käytinkin ilmausta "jollain tasolla". Siis lähinnä sitä, että täysin sosiaalisesti kyvyttömät, syrjäytyneet yksilöt tuskin lisääntyvät. Tai toisaalta vakavasti kehitysvammaiset tai sellaiset, jotka syystä tai toisesta eivät pidä joko lapsista tai vastakkaisen sukupuolen edustajista.

Mutta toimivaa sukupuolivalintaa se on, vaikka se suosisikin jostain näkökulmasta huonoiksi luokiteltavia ominaisuuksia. Jos tietynlainen ihmistyyppi tuottaa tämänhetkisessä yhteiskunnassa eniten lisääntymiskelpoisia jälkeläisiä, se on ilmeisesti parhaiten ympäristöönsä sopeutuva. Harmi juttu, etten taida itse kuulua siihen ryhmään (tuleva korkeakoulutettu, uran suhteen kunnianhimoinen naisihminen, jonka ainoa fobia taitavat olla pienet lapset).

Vierailija

Siivosin ketjun kaksintaistelusta. Ilmoittakaa tuollaisesta, niin niihin ehtii aiemmin puuttua. Tämä ketju oli kokonaan ohittanut silmämme. Toivottavasti ketju voi nyt jatkua ja pysyä aiheessa.

tosikolie
Seuraa 
Viestejä663
Liittynyt1.1.2009

Se miten muuntuminen vaikuttaa soluperusteisiin rakenteisiin ja sitä kautta syntyvien ominaisuuksien ei tapahdu hetkessä,,,siis muutamassa sukupolvessa. Perimävaltavirta on pitkäaikainen sopeutumis-ja muuntumisprosessi.

Muutaman sukupolven aikana tapahtuva muuntuminen on vain ohimenevä ilmiö joka sopeutuu takaisin ns.perimävaltavirtaan tavalla tai toisella luontaisesti, siksi puheet ns. älykkäimmistä, vammaisista, yms, periytymisistä on tuulen varjoa, merkityksetöntä tieteen kannalta, lyhytaikaista valtapuhetta, rasismia.

Geenimanipulaatio ja esim. mm. sähköainevärähtelyt ja kemialliset prosessit, aiheuttaa pitkäaikaiseen perimävaltavirtaan suurempia poikkeuksia kuin perinteinen eläinjalostus on tuhansissa vuosissa tehnyt ja saa aikaiseksi sitä kautta perimäpoikkeamia jotka ei ole kovinkaan hyviä.
Näitä esimerkkejä on jo nyt nähtävillä.

1800-luvun Evoluution käsitteillä, valintapaine, rodunjalostus, yms. ei kyetä selittämään ja ymmärtämään näitä ihmisen luontaiseen perimävaltavirtaan aiheuttamia poikkeamia vaan ajaudutaan lyhytaikaiseen katsantaan joka on virheellinen suunta.

Nykytieteellinen todellinen luontotiede on hukkumassa science-fiction synnyttämän tieteen satukuvan maailmaan jossa kaikki on manipuloitavissa ihmislajin edun turvaamiseksi mutta samalla ihmislaji tuhoaa itsensä.

Luontainen perimävaltavirta puroineen on hieman eri asia kuin nykytieteen jalostusmanipulaatioon ja kehitysoppiin perustuva katsantokanta.

Seppo_Pietikainen
Seuraa 
Viestejä7615
Liittynyt18.10.2007
tosikolie
:)




Yritätkö tjt:ksi tjt:n paikalle?

--
Seppo P.
Kreationismi perustuu tietämättömyyteen, se sikiää tietämättömyydestä ja siitä sikiää tietämättömyyttä. Tietämättömyyden levittäminen on kreationismin elinehto ja tietämättömyydessä rypeminen on kreationistin luonnollinen elämisenmuoto

Jägermeister
Seuraa 
Viestejä1013
Liittynyt23.4.2008

Vähän vierestä mutta:

Mikähän lienee viimeisin meihin, Homo Sapiensiin, kohdistunut mutaatio, joka hyödyllisenä on jäänyt lajin uudeksi ominaisuudeksi?
Lieneekö tuorekkin tapaus?

---

tosikolie
Seuraa 
Viestejä663
Liittynyt1.1.2009
Jägermeister
Vähän vierestä mutta:

Mikähän lienee viimeisin meihin, Homo Sapiensiin, kohdistunut mutaatio, joka hyödyllisenä on jäänyt lajin uudeksi ominaisuudeksi?
Lieneekö tuorekkin tapaus?



Ei ollenkaan vierestä,,,olet ymmärtänyt luonnossa elävien yksilöiden muuntumisprosessin hitauden ja pitkäaikaisuuden ja pysyvyyden/muuntuvuuden sekä sopeutuvuuden ja vaikuttajat.

Luonnon toiminnan ymmärtämisessä ei laji-geeni-kehitys ajattelulla joka on lähtöisin 1800-luvun kansojen ja valkoisen kristityn väestön rotu-ajattelusta kyetä ymmärtämään luonnon elävien olioiden jatkumoa eikä syntyä. On sinänsä valitettavaa että tämä samainen ajattelu sai 1900-luvulla jalansijaa myös tähtitieteessä jolloin syntyi ateistinen käsitys alkuräjähdyksestä jonka myöhemmin myös kristillisesti ajattelevat tieteen tekijät ottivat omakseen.
Nyt sitten samaa tieteen perustaa opiskelevat sekä ateistit että kristityt ja naturistit että muutkin yksilöt, kulkevat sokeana huomaamatta että silti on aineessa elämä joka vie eteenpäin.

Lajien muuntumista maapallolla ei sinänsä voida selittää ns.lajeja tutkimalla ja olettamalla että maapallolla oli alussa 1 lajiolio, oli se sitten kasvi, kala, lintu, nisäkäs, tms. josta lajit haarautui.

Ei ole mitään todisteita siitä että maapallon oliot ovat alkaneet yhdestä yhdessä paikassa.

Ei ole mitään todisteita siitäkään että maapallon oliot ovat alkaneet maapallolla.

Ei ole mitään todisteita siitäkään mikä oli maapallon halkaisija esim. 2,5 miljardia vuotta sitten.

Mutaatio-poikkeama poistuu olioiden perimävaltavirrasta muutamassa sukupolvessa kuten sanakin itsessään.
Lajit, kuten yksilötkin, muuntuvat hitaasti.

Kädellisten muuntuminen olosuhteiden mukana on kestänyt satoja tuhansia vuosia.

Jalostusoppi on sokeuttanut tieteen tekijät manipuloimaan eläviä ja syntyviä olioyksilöitä ja siitä on seurannut ja seuraa paljon luonnon perimävaltavirrasta poikkeavia tapahtumia jotka aikaansaavat paljon haittaa perimävaltavirrassa eläville, myös siis meille ihmisille itselleen.

Geneettinen käsitys elinkaaren eri asioiden tulkinnassa johtaa harhaan elämän ymmärtämisessä, ellei ymmärretä että geeni on vain solun sormenjälki, osa solua, ei solun ohjaaja, rakentaja.

Vierailija
Jägermeister
Vähän vierestä mutta:

Mikähän lienee viimeisin meihin, Homo Sapiensiin, kohdistunut mutaatio, joka hyödyllisenä on jäänyt lajin uudeksi ominaisuudeksi?
Lieneekö tuorekkin tapaus?




Yksi hyvä esimerkki on laktoositoleranssi. Tuo Lähi-idässä muutama tuhat vuotta sitten tapahtunut mutaatio on levinnyt vain osaan ihmislajia.

Lisää vaikka "klassisesta lähteestä"

http://www.student.oulu.fi/~ktikkane/mutaatio.html

*Useitakin mutaatioita hemoglobiinissa, jotka auttavat kestämään paremmin malariaa vastaan, kuten esim. sirppisolualleeli. HemoglobiiniC mutaatio jolla ei edes anemia tms. haittoja antaa myös resistenssin malariaa vastaan.

*HIV-resistenssi AIDSia vastaan ihmisillä.
Niillä joilla on mutantti alleeli CCR5-geenistä näyttää olevan
vahva resistenssi HIV-1 virusta ja AIDSia vastaan. Homotsygootit yksilöt ovat HIV ja AIDS resistenttejä. Mutaatio samanlaisessa geenissä näyttää
suojaavan Pasteurella Pestis bakteeria vastaan (rutto).

*Laktoositoleranssi. Ihmiskunnan enemmistö ei pysty aikuisena käyttämään lehmänmaitoa ravinnoksi. Intiaanit, afrikkalaiset, Välimeren ihmiset, aasialaiset, erikoisesti thaimaalaiset omaavat vain l1l2 laktaasialleelit, jotka estävät maitosokerin hyväksikäytön aikuisena tehden heidät sairaaksi, jos maitoa juovat (ripuli ja vatsakivut).
Jos haaveilet maitokahvista siellä joutunet tuomaan maidot mukanasi.
Maatalousvaltaisessa Suomessa ja Ruotsissa on taas paljon L-alleelia,
joita riittää genomissa jo yksi kappale mahdollistamaan maidonjuonnin
aikuisena. Täällä laktoositoleranssi on hyödyllinen ominaisuus.
Nisäkkäillä tuo kyvyttämyys maidonjuontiin eli laktoosi-intoleranssi
aikuisena on NORMAALI tilanne. Se auttaa vieroittamaan vauvan äidinmaidosta
kiinteälle ruualle.

*Vastustuskykyä ateroskleroosia vastaan. Italiassa lähellä Milanoa on löydetty ihmisiä, jotka eivät sairastu ateroskleroosiin, koska heillä on onnekkaasti esi-isällä tapahtunut suosiollinen apoliproteinA mutaatio. Tämä esi-isä, jolla syntyi tuo mutaatio on voitu identifioida.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat