Training day leffan pureskelua

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Sen verran hieno elokuva on kyseessä, että päätin perustaa sille ketjun moraalista pohdintaa varten.

Toivon kommenteja elokuvan katsoneilta ihmisiltä.

Haluan ottaa tässä Alonzo Harrista puolustavan näkökulman, koska hän ei mielestäni välttämättä ollut niin paha henkilö kuin tässä elokuvassa halutaan esittää. Lopuksihan tämä hahmo kuolee kurjan kuoleman, ja ohjaaja kenties haluaa sillä välittää katsojille tulkintaa, että mies joka luo omat sääntönsä, on samaa porukkaa rikollisten jengiläisten kanssa. Totuus on kuitenkin se, että me kaikki luomme jollain tasolla omia sääntöjämme ja kaikkia ympärillä olevia ihmisiä asia ei edes välttämättä kiinnosta, ellei joudu jonku sooloilun uhriksi. Tästä oli hyvänä osoituksena nimimerkki Echi:n edesmennyt tempaus, jossa hän jujutti porukkaa nimimerkki Inouena.

En tiedä kuinka moni pystyy samastumaan Alonzon hahmoon niin hyvin, että ymmärtää hänellä saattaneen olla loppujen lopuksi hyvä tarkoitus, vaikkakin hän ei noudattanut rikollisten, eikä lain asettamia sääntöjä, vaan veti retkuun näitä ihmisiä kylmästi ja piti jengiläiset rautaisessa otteessa kiristyskeinoin.

Lopussa hän petkuttaa huumepoliisikokelasta, mutta koittaa kiinni jäädessä selittää asian olleen vain luotettavuuden testausta. Moni varmaan miettii, tulisiko luotettavuuden testaamiselle ikinä loppua, vaan olisiko se jatkuva ikuisuuksiin? Eli elokuva ei kerro, oliko Alonzolla sittenkään periaateitta, vaan puhuiko hän vaan luikertaakseen vaikeista tilanteista? No, minäpä kerron oman näkemykseni Alonzo:sta.

Hän on mies, joka on ollut alallaan jo kauan. Hän on nähnyt 'alamaailman' reaaliteetit. Menettänyt ehkä muutaman poliisitoverinkin virkasuhteensa aikana. Ns. sivistyneet ihmiset, jotka elävät kaukana tällaisesta ghetto-elämstä, eivät voi ymmärtää tuon taivaallista, millaisia henkisiä paineita nämä alemmassa luokassa elävät ihmiset joutuvat kokemaan. Jokin moderni IT-juppi tai kovaa liksaa nostava supermalli ei voisi ikinä ymmärtää, miksi Alonzo joutui tinkimään jalommista ja hienoista lakikirjaan kirjatuista periaatteista.

Alonzo ehkä ajatteli, että kukaan ei voisi ymmärtää tätä asiaa, mutta katkerana ja jo ehkä toivonsa menettäneenä, halusi uskoutua, että Jake voisi olla hänen seuraajansa. Tässä oli tavallaan sellainen isältä pojalle asetelma. Alonzo ei halunnut uskoa hänen tehtäviään omille varsinaisille lapsilleen, koska tiesi itsekin, että hän ei ole enää se sinisilmäinen poliisialokas, jota hän joskus muinoin oli. Uskoa ja toivoa täynnä. Määrätietoinen täyttämään sivistyneemmän yhteiskunnan tahon vaatimukset. Hän kertoo muutamassa kohtauksessa Jakelle, kuinka Jake:kin pitäisi käydä eräänlainen muodonmuutos lävitse, jotta voisi saada aikaan hyvää. Avaimet isojen juttujen ratkaisemiseksi, sen sijaan, että hän vain pidättäisi jotain random-huumeiden käyttäjiä, jonka jälkeen työpäivä olisi pulkassa. Alonzo kuittaileekin tästä asiasta viittaamalla jatkuvasti mm. ylinopeuden valvojapoliiseihin, jotka syövät päivätyökseen donitseja maantiemainosten takana tutkaa tähystäen.

Elokuvan lopussa Alonzo tosin murtuu täysin, koska näkee, että Jake ei ollutkaan samanlainen kuin hän, ja tästä syystä hän tuntee itsensä jälleen yksinäiseksi ja epätoivoiseksi. Tämän henkisen murtuneisuuden takia hänen sosiaaliset taidot ja nerokas ajattelu kontroloida ihmisiä kärsii ja hän tekee ison virheen, jolloin venäläinen mafia teloittaa hänet julmasti.

Itseäni surettaa molempien hahmojen kohtalo, ei vain pelkästään Jaken, vaikka hän koki varmasti elämänsä järkyttävimmät hetket huumepoliisina ja useimmat teistä ehkä ajattelevat, että hän oli tässä uhri. Ehkä Jake pysyi 'hyviksenä' ehkä ei. Elokuva ei ota kantaa siihen, tapahtuiko Jakelle muodonmuutosta? Elokuvan viimeiset tapahtumat ovat saattaneet olla viimeiset hetket 'hyvis' Jakelle ja moni asia jää riippumaan tulevaisuudesta. Palaako hän kenties peruskytäksi? Mitä jos hän jatkaakin huumekyttänä ja herääkin joku päivä siihen, että hänen opettajansa olikin oikeassa?

Oma mielipiteeni kuitenkin on, että kenenkään meidän ei tulisi tuomita Alonzoa tuosta noin vain. Monella henkilöllä, joka uskoo sivistykseen ja elää jalojen periaatteiden mukaan, ei välttämättä olisi oikeasti munaa kestää sitä painetta, mitä huumepoliisi joutuu työssään kokemaan. Me mahdollisesti voisimme kehittää samanlaisia omia sääntöjä, jotta voisimme luoda tarpeeksi etäisyyttä asioihin, voidaksemme kontroloida pelkojamme.

Toki voisimme kieltäytyä koskemasta likaisiin rahoihin tai olla ampumatta ns. 'viatonta' ihmistä. Silti, kun näitä kaikkia punnitsee elokuvan maailman taustaa vasten - miksei ehkä tosielämääkin - osa hienoista periaatteista menettää merkityksensä. Ihmiset, jotka sinua ympäröivät, eivät usko samoihin periaatteisiin, mihin sivistyksen kuplassa elävät rikkaat kiiltokuva ihmiset uskovat.

Tämä mielestäni osoittaa hyvin sen kuinka moraali on hyvin paljon sosiaalinen konstruktio. On vaikea uskoa jaloihin periaatteisiin, jos ympärillä olevat ihmiset eivät sellaisia arvosta ja jos oma henki on jatkuvasti pelissä, että nämä ns. sivistyneet ihmiset voisivat elää idealistisessa lapsen maailmassaaan. Silloin meistä jokainen saattaisi lyödä kätensä likaisiin rahoihin ja kylpeä siinä. Myös jonkin huumeliigan pomon päästäminen päiviltä, ei välttämättä tuntuisi missään.

Alonzo halusi auttaa omalla tavallaan ja hän on voinut olla täysin tietoinen, että tahraa itsensä näiden 'sivistyneiden' ihmisten silmissä. Alonzo vaativa työ on voinut vaatia sitä, että hän on vienyt almuja perheille, joiden lapset ovat mahdollisesti tuoneet häneen elämäänsä iloa synkkyyden keskellä paljon enemmän kuin jokin poliisipomon selkään taputtaminen voisi koskaan tuoda. Tällainen alamaailman parissa kasvava lapsikin tajuaa enemmän Alonzon kokemuksista kuin yksikään korkea virkainen konttorikyttä.

Alonzo ei ollut moraaliton, vaan hän oli susi, aivan niin kuin itse totesi. Pyydystääkseen suden, sinun täytyy tulla itse sudeksi. Tästä asiasta Nietzsche kuitenkin varoittaa näin:

He who fights with monsters might take care lest he thereby become a monster. And if you gaze for long into an abyss, the abyss gazes also into you.

Mikäli missasitte elokuvan tänä päivänä, suosittelen kyllä katsomaan sen joskus, kun saatte tilaisuuden.

http://www.imdb.com/title/tt0139654/

Kommentit (4)

Vierailija
Shriek
Sen verran hieno elokuva on kyseessä, että päätin perustaa sille ketjun moraalista pohdintaa varten.

Toivon kommenteja elokuvan katsoneilta ihmisiltä.

Haluan ottaa tässä Alonzo Harrista puolustavan näkökulman, koska hän ei mielestäni välttämättä ollut niin paha henkilö kuin tässä elokuvassa halutaan esittää. Lopuksihan tämä hahmo kuolee kurjan kuoleman, ja ohjaaja kenties haluaa sillä välittää katsojille tulkintaa, että mies joka luo omat sääntönsä, on samaa porukkaa rikollisten jengiläisten kanssa. Totuus on kuitenkin se, että me kaikki luomme jollain tasolla omia sääntöjämme ja kaikkia ympärillä olevia ihmisiä asia ei edes välttämättä kiinnosta, ellei joudu jonku sooloilun uhriksi. Tästä oli hyvänä osoituksena nimimerkki Echi:n edesmennyt tempaus, jossa hän jujutti porukkaa nimimerkki Inouena.

En tiedä kuinka moni pystyy samastumaan Alonzon hahmoon niin hyvin, että ymmärtää hänellä saattaneen olla loppujen lopuksi hyvä tarkoitus, vaikkakin hän ei noudattanut rikollisten, eikä lain asettamia sääntöjä, vaan veti retkuun näitä ihmisiä kylmästi ja piti jengiläiset rautaisessa otteessa kiristyskeinoin.

Lopussa hän petkuttaa huumepoliisikokelasta, mutta koittaa kiinni jäädessä selittää asian olleen vain luotettavuuden testausta. Moni varmaan miettii, tulisiko luotettavuuden testaamiselle ikinä loppua, vaan olisiko se jatkuva ikuisuuksiin? Eli elokuva ei kerro, oliko Alonzolla sittenkään periaateitta, vaan puhuiko hän vaan luikertaakseen vaikeista tilanteista? No, minäpä kerron oman näkemykseni Alonzo:sta.

Hän on mies, joka on ollut alallaan jo kauan. Hän on nähnyt 'alamaailman' reaaliteetit. Menettänyt ehkä muutaman poliisitoverinkin virkasuhteensa aikana. Ns. sivistyneet ihmiset, jotka elävät kaukana tällaisesta ghetto-elämstä, eivät voi ymmärtää tuon taivaallista, millaisia henkisiä paineita nämä alemmassa luokassa elävät ihmiset joutuvat kokemaan. Jokin moderni IT-juppi tai kovaa liksaa nostava supermalli ei voisi ikinä ymmärtää, miksi Alonzo joutui tinkimään jalommista ja hienoista lakikirjaan kirjatuista periaatteista.

Alonzo ehkä ajatteli, että kukaan ei voisi ymmärtää tätä asiaa, mutta katkerana ja jo ehkä toivonsa menettäneenä, halusi uskoutua, että Jake voisi olla hänen seuraajansa. Tässä oli tavallaan sellainen isältä pojalle asetelma. Alonzo ei halunnut uskoa hänen tehtäviään omille varsinaisille lapsilleen, koska tiesi itsekin, että hän ei ole enää se sinisilmäinen poliisialokas, jota hän joskus muinoin oli. Uskoa ja toivoa täynnä. Määrätietoinen täyttämään sivistyneemmän yhteiskunnan tahon vaatimukset. Hän kertoo muutamassa kohtauksessa Jakelle, kuinka Jake:kin pitäisi käydä eräänlainen muodonmuutos lävitse, jotta voisi saada aikaan hyvää. Avaimet isojen juttujen ratkaisemiseksi, sen sijaan, että hän vain pidättäisi jotain random-huumeiden käyttäjiä, jonka jälkeen työpäivä olisi pulkassa. Alonzo kuittaileekin tästä asiasta viittaamalla jatkuvasti mm. ylinopeuden valvojapoliiseihin, jotka syövät päivätyökseen donitseja maantiemainosten takana tutkaa tähystäen.

Elokuvan lopussa Alonzo tosin murtuu täysin, koska näkee, että Jake ei ollutkaan samanlainen kuin hän, ja tästä syystä hän tuntee itsensä jälleen yksinäiseksi ja epätoivoiseksi. Tämän henkisen murtuneisuuden takia hänen sosiaaliset taidot ja nerokas ajattelu kontroloida ihmisiä kärsii ja hän tekee ison virheen, jolloin venäläinen mafia teloittaa hänet julmasti.

Itseäni surettaa molempien hahmojen kohtalo, ei vain pelkästään Jaken, vaikka hän koki varmasti elämänsä järkyttävimmät hetket huumepoliisina ja useimmat teistä ehkä ajattelevat, että hän oli tässä uhri. Ehkä Jake pysyi 'hyviksenä' ehkä ei. Elokuva ei ota kantaa siihen, tapahtuiko Jakelle muodonmuutosta? Elokuvan viimeiset tapahtumat ovat saattaneet olla viimeiset hetket 'hyvis' Jakelle ja moni asia jää riippumaan tulevaisuudesta. Palaako hän kenties peruskytäksi? Mitä jos hän jatkaakin huumekyttänä ja herääkin joku päivä siihen, että hänen opettajansa olikin oikeassa?

Oma mielipiteeni kuitenkin on, että kenenkään meidän ei tulisi tuomita Alonzoa tuosta noin vain. Monella henkilöllä, joka uskoo sivistykseen ja elää jalojen periaatteiden mukaan, ei välttämättä olisi oikeasti munaa kestää sitä painetta, mitä huumepoliisi joutuu työssään kokemaan. Me mahdollisesti voisimme kehittää samanlaisia omia sääntöjä, jotta voisimme luoda tarpeeksi etäisyyttä asioihin, voidaksemme kontroloida pelkojamme.

Toki voisimme kieltäytyä koskemasta likaisiin rahoihin tai olla ampumatta ns. 'viatonta' ihmistä. Silti, kun näitä kaikkia punnitsee elokuvan maailman taustaa vasten - miksei ehkä tosielämääkin - osa hienoista periaatteista menettää merkityksensä. Ihmiset, jotka sinua ympäröivät, eivät usko samoihin periaatteisiin, mihin sivistyksen kuplassa elävät rikkaat kiiltokuva ihmiset uskovat.

Tämä mielestäni osoittaa hyvin sen kuinka moraali on hyvin paljon sosiaalinen konstruktio. On vaikea uskoa jaloihin periaatteisiin, jos ympärillä olevat ihmiset eivät sellaisia arvosta ja jos oma henki on jatkuvasti pelissä, että nämä ns. sivistyneet ihmiset voisivat elää idealistisessa lapsen maailmassaaan. Silloin meistä jokainen saattaisi lyödä kätensä likaisiin rahoihin ja kylpeä siinä. Myös jonkin huumeliigan pomon päästäminen päiviltä, ei välttämättä tuntuisi missään.

Alonzo halusi auttaa omalla tavallaan ja hän on voinut olla täysin tietoinen, että tahraa itsensä näiden 'sivistyneiden' ihmisten silmissä. Alonzo vaativa työ on voinut vaatia sitä, että hän on vienyt almuja perheille, joiden lapset ovat mahdollisesti tuoneet häneen elämäänsä iloa synkkyyden keskellä paljon enemmän kuin jokin poliisipomon selkään taputtaminen voisi koskaan tuoda. Tällainen alamaailman parissa kasvava lapsikin tajuaa enemmän Alonzon kokemuksista kuin yksikään korkea virkainen konttorikyttä.

Alonzo ei ollut moraaliton, vaan hän oli susi, aivan niin kuin itse totesi. Pyydystääkseen suden, sinun täytyy tulla itse sudeksi. Tästä asiasta Nietzsche kuitenkin varoittaa näin:

He who fights with monsters might take care lest he thereby become a monster. And if you gaze for long into an abyss, the abyss gazes also into you.

Mikäli missasitte elokuvan tänä päivänä, suosittelen kyllä katsomaan sen joskus, kun saatte tilaisuuden.

http://www.imdb.com/title/tt0139654/[/quote]


Entä jos kyseessä on vain vastustajan omien keinojen käyttäminen häntä vastaan, säilyttäen siis se "oikea" moraalinen taso, mikä loppuisi vastustajan eliminoimisen konkretisoituessa? Tuohan muistuttaisi enemmänkin "opetukselta" moraalisesti korkeamman hahmon toteuttamana. Kulttuureissa kuitenkin on ne arvot joita "kuuluu" kunnioittaa ja monesti pahin nöyryytys vastustajalle onkin että osoitetaan toisen heikkous käytännössä että vallitsevan moraalin "toteuttamisessa". Minun mielestäni sanonta "Kaikki keinot ovat sallittuja sodassa ja rakkaudessa" on väärin, ellei todellakin ole kyseessä ihmisen henki, mikä on äärimmäisen harvinaista.

Vierailija
logo
Entä jos kyseessä on vain vastustajan omien keinojen käyttäminen häntä vastaan, säilyttäen siis se "oikea" moraalinen taso, mikä loppuisi vastustajan eliminoimisen konkretisoituessa? Tuohan muistuttaisi enemmänkin "opetukselta" moraalisesti korkeamman hahmon toteuttamana.



Tuostahan siinä juuri oli kyse ja sitä juuri itsekin tarkoitin. Ajattelen sillä tavalla, että ei ole olemassa mitään absoluuttista tai absoluuttisia mooralin tasoja. Eli ei tavallaan voi olla moraalisesti toisen yläpuolella. On vain erilaisia sosiaalisia yhteisöjä, joissa muodostuu aivan omanlaisensa moraali, joka voi kulkea ihan eri rataa kuin mitä keskiverto länsimaan kansalaisen moraalitaju.

Esimerkiksi lähi-idän maissa on aivan omanlaisensa moraalikäsitykset kuin länsimaissa. Etelä-amerikassa on myös erilaiset moraalikäsitykset kuin länsimaissa ja lähi-idässä.

Murders (per capita) (most recent) by country

#1 Colombia: 0.617847 per 1,000 people
#2 South Africa: 0.496008 per 1,000 people
#3 Jamaica: 0.324196 per 1,000 people
#4 Venezuela: 0.316138 per 1,000 people
#5 Russia: 0.201534 per 1,000 people
#6 Mexico: 0.130213 per 1,000 people

http://www.nationmaster.com/graph/cri_mur_percap-crime-murders-per-capita

Toki allekirjoitan sen, että joillakin yksilöillä voi olla parempi suhteellisuuden taju, jolloin voidaan ottaa etäisyyttä asioihin ja ymmärtää moraalin eri ulottuvuuksia ilman, että ollaan vaatimassa teoista jonkun ihmisen päätä vadille. Vrt. tilannetta vaikka siihen, kun länsimaissa piirretään pilakuva mohammedista, niin islamin uskoinen ihminen on ak-47 pystössä sylkemässä tv-kameraan.

Sama toimii kuitenkin toisinpäinkin, mitä tuo oma avaukseni käsitteli. Ei sivistynyt länsimaan ihminen välttämättä kykene ymmärtämään sitä, kuinka löysällä henki on jossain maailman vaarallisimmissa kaupungeissa. Silloin ei kiinnosta ylevämmät periaatteet, kuten veganismi, reilun kaupan suosiminen, eläinoikeudet, jne....

Ihmisillä on konkreettisempia uhkia, joita ei voi olla huomioimatta, jos haluaa elää vanhoille päiville asti. Suurkaupungeissa asuva ihminen arvostaa todennäköisemmin erilaisia asioita kuin maaseudulla elävä.

Tuohan muistuttaisi enemmänkin "opetukselta" moraalisesti korkeamman hahmon toteuttamana.



Aivan. Ehkäpä hän olikin, vaikka Alonzo vaikuttaisi useamman silmissä korruptoituneelta kytältä. Hänellä oli erittäin paljon erinäköisiä ihmissuhteita jengiläisiin ja kaikkea elokuva ei edes paljasta. Hänestä annettiin vain se kuva, että hän kiristää jokaista, takaakseen ihmisten lojaalisuuden. Aivan samanlaista valtakieroilua käydään valtioiden välisessä politiikassa.

Minä taas väitän, että on aivan samalla tavalla hölmöä ajatella, että ei tulisi olla lainkaan laskelmoiva ihmissuhteissa. Toisaalta täällä Suomessa olen huomannut, että ihmiset eivät harrasta ihmissuhteidensa puntaroimista kunnolla kuin ainoastaan parisuhteissaan. Kaikkialla muulla pelataan sukupuolirooleilla, jossa tärkein motiivi on bondata samaa sukupuolta olevien henkilöiden kanssa ja antaa heidän olla mitä on. Hyvän ystävän neuvoja ei tunneta, on vain kyräilyä ja uppiniskaisuutta. Tämä on suoraan sanottuna perseestä.

En nimittäin hirveästi ihmettele, että tällainen takapajuinen junttivaltio Suomi, on arvokeskusteluissa aivan lapsenkengissä, kun esimerkiksi vertaa amerikkaan. Siinä on mielestäni yksi syy, miksi tällaisia kouluammuskelujakin tapahtuu. Suomalainen politiikka on niin laimeaa, kun täällä pyritään vain olemaan hyvää pataa kaikkien kanssa keinolla millä hyvänsä. Ei osata oikeasti arvostaa erilaisuutta, vaan pyritään joukkoväkivalloin nitistämään sellaiset yksilöt, mm. yhteiskunnan holhoamisella, johon nyt ollaan näiden ammuskelujen johdosta syytämässä lisää varoja. Minä en ole kieltämässä misantrooppisia ihmisiä, minä kiellän ainoastaan järjettömät väkivallan purkaukset, joilla ei todellisuutta silmällä pitäen saavuteta yhtikäs mitään. Harmaassa massassa on myös todennäköisemmin ihmisiä, jotka samastuvat värikkäämpiin henkilöihin tai aatteisiin, koska ovat omassa joukkosieluisuuden tasapaksussa arvottumuudessaan itsensä arvottomaksi tuntevia ihmisiä. Kaikki eivät saa elämäänsä onnellisuutta samoista asioista, silti Suomessa halutaan edelleen ajatella näin. Koti, uskonto ja isänmaa. Tuosta voi laskea nykyään uskonnon pois ja pistää vaikka ankean suomihevin tilalle.

Kulttuureissa kuitenkin on ne arvot joita "kuuluu" kunnioittaa ja monesti pahin nöyryytys vastustajalle onkin että osoitetaan toisen heikkous käytännössä että vallitsevan moraalin "toteuttamisessa".



Tuollaista on erittäin vaikea toteuttaa demokratian vallitessa. Amerikkalaiset sitä kyllä harrastavat, mutta heidän demokratiansa on kyseenalaista muutenkin. Sen lisäksi moraalitaju vaihtelee valtion sisälläkin eri ryhmittymien kesken, kuten esim. politiikkaa havainnoimalla voidaan todeta. Lisäksi ongelmana on nähdäkseni tuo aiemmin mainitsemani arvokeskustelujen vaikeus.

Minun mielestäni sanonta "Kaikki keinot ovat sallittuja sodassa ja rakkaudessa" on väärin, ellei todellakin ole kyseessä ihmisen henki, mikä on äärimmäisen harvinaista.



Perheväkivalta ei ole mikään uusi tuttavuus Suomessa. Uutisissa on nyt viime aikoina ollut useampi perhesurma esillä. Muutenkin esim. naisten pahoinpitely johtuu omasta mielestäni arvomaailmojen erilaisuudesta, josta johtuen järki katoaa ja haetaan teoilla hyvitystä asioille. Sen lisäksi tätä juttua pistää sekaisin vielä mahdolliset sukupuoliroolit, joihin vedotaan silloin, kun pitäisi osata ottaa vastuuta teoistaan yksilöinä.

Vierailija
Shriek

Haluan ottaa tässä Alonzo Harrista puolustavan näkökulman, koska hän ei mielestäni välttämättä ollut niin paha henkilö kuin tässä elokuvassa halutaan esittää. Lopuksihan tämä hahmo kuolee kurjan kuoleman, ja ohjaaja kenties haluaa sillä välittää katsojille tulkintaa, että mies joka luo omat sääntönsä, on samaa porukkaa rikollisten jengiläisten kanssa.
Ei tuo Alonzon kuolema niin kurja ollut. Sankarillisempi se olisi ollut jos olisi rykäissyt rynkyllä muutaman venakon mukaansa ennenkuin kuoli miehekkäästi luoteihin.
En tiedä kuinka moni pystyy samastumaan Alonzon hahmoon niin hyvin, että ymmärtää hänellä saattaneen olla loppujen lopuksi hyvä tarkoitus, vaikkakin hän ei noudattanut rikollisten, eikä lain asettamia sääntöjä, vaan veti retkuun näitä ihmisiä kylmästi ja piti jengiläiset rautaisessa otteessa kiristyskeinoin.

Silminnäkijä-ohjelmassa kuvattiin haaparantalaista naapurihelvettiä, jossa viranomaiset olivat täysin hampaattomia romaniperheen edessä näiden terrorisoidessaan muiden ihmisten elämää. Yksi Alonzo olisi hoitanut homman kuntoon ja antanut samalla koulutusta paikkakunnan beckeille ja wallandereille.

Lopussa hän petkuttaa huumepoliisikokelasta, mutta koittaa kiinni jäädessä selittää asian olleen vain luotettavuuden testausta. Moni varmaan miettii, tulisiko luotettavuuden testaamiselle ikinä loppua, vaan olisiko se jatkuva ikuisuuksiin? Eli elokuva ei kerro, oliko Alonzolla sittenkään periaateitta, vaan puhuiko hän vaan luikertaakseen vaikeista tilanteista? No, minäpä kerron oman näkemykseni Alonzo:sta.

Alonzo rupesi liian nopeasti luottamaan keltanokkaan. Training Year-ajalla olisi jo huomattavasti parempi mahdollisuus punnita tyyppi.

Elokuvan lopussa Alonzo tosin murtuu täysin, koska näkee, että Jake ei ollutkaan samanlainen kuin hän, ja tästä syystä hän tuntee itsensä jälleen yksinäiseksi ja epätoivoiseksi. Tämän henkisen murtuneisuuden takia hänen sosiaaliset taidot ja nerokas ajattelu kontroloida ihmisiä kärsii ja hän tekee ison virheen, jolloin venäläinen mafia teloittaa hänet julmasti.

Mielestäni Alonzo ei murru läheskään niin pahasti kuin itkua vääntävä John Rambo First Blood-leffan lopussa. Hänhän teki virheen ennen kuin elokuva oli alkanut, kun kävi ilmi hänen hakanneen venäläisen kuoliaaksi. Sitä saa mitä tilaa.

Alonzo halusi auttaa omalla tavallaan ja hän on voinut olla täysin tietoinen, että tahraa itsensä näiden 'sivistyneiden' ihmisten silmissä. Alonzo vaativa työ on voinut vaatia sitä, että hän on vienyt almuja perheille, joiden lapset ovat mahdollisesti tuoneet häneen elämäänsä iloa synkkyyden keskellä paljon enemmän kuin jokin poliisipomon selkään taputtaminen voisi koskaan tuoda. Tällainen alamaailman parissa kasvava lapsikin tajuaa enemmän Alonzon kokemuksista kuin yksikään korkea virkainen konttorikyttä.
Mahdollisten almujen vieminen oli osoitus Alonzon empaattisuudesta tai sitten vain kylmä laskelma epäsuorana lahjontana alueen jengeille.
Hivenen epäselväksi jäi Alonzon ja Saran suhde. Oliko Saran tehtävä tyhjentää A: pussit jotta heruisi lisää krääsää ja nintendopelejä kersalle. Yhdessä kohtauksessa hänellä oli kuitenkin rakastavainen katse poikaansa kohtaan.
Miten hänen virallinen vaimonsa ja kolme muuta lastaan? Piittasikohan Alonzo heistä juuri lainkaan tekemällä syrjähyppyjä ja leikkimällä hengenvaarallista peliä jossa vaimo todennäköisesti pääsisi nauttimaan lesken eläkettä ennen aikojaan.
Epäselväksi jäi myös millainen yhteinen historia oli Alonzolla ja huumekauppias Rogerilla. Pettikö Alonzo hyvänkin ystävän vain saadakseen rahasotkunsa maksetuksi.

Alonzo ei ollut moraaliton, vaan hän oli susi, aivan niin kuin itse totesi. Pyydystääkseen suden, sinun täytyy tulla itse sudeksi.

Moraalilla oli ainakin varustettu herra Smiley, joka ei hoitanutkaan langetettavaa tappotehtävää, kun uhri oli pelastanut tämän naispuolisen sukulaisen raiskauksesta.

Uusimmat

Suosituimmat