Onnellisuus

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Elämällä ei ole ihmeellisempää merkitystä, mutta elämän tarkoitus tuntuisi olevan onnellisuus. Ihmisen koko elämä pyörii onnellisuuden saavuttamisen ympärillä. On olemassa monenlaisia keinoja, tapoja ja filosofioita joilla ihminen voi tähän tunteeseen päästä: hedonismi, buddhalaisuus, kristinusko, stoalaisuus, epikurolaisuus, kungfutselaisuus, taolaisuus jne.
Haluisin tietää minkälaisiä ajatuksia palstalaisilla on onnellisuudesta ja siihen pääsemisestä. Lähtökohta tietenkin on, että yksilön vättämättömät tarpeet on tyydytettävä, jolloin ihminen voi Maslow'n tarvehierarkkisen mallin mukaan vasta toteuttaa itseään ja saavuttaa ns. onnellisuuden. Häntä ei myöskään saa uhata mikään hengenvaara, sillä pelko tappaa luovuuden ja onnellisuuden.

Sivut

Kommentit (37)

Vierailija

Taisi tulla se olennainen esille tuossa lauseesi lopussa. Onnellisuus on pelon poissaoloa. Pelon poissaolo edellyttää turvallisuutta. Turvallisuus taas edellyttää luottamusta. Tarvitaan jokin sellainen pysyvä pohja ja perusta, johon luottaa kaikissa tilanteissa, jotta voitaisiin olla onnellisia.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että turvallisuuden tunteen tarvitsisi olla realistinen tai totuudellinen, kunhan on riittävässä määrin vakuuttanut itsensä.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Pyrkiikö ihminen onnellisuuteen vai mielihyvään? Ehkä onnellisuus on vain ihmisten luoma kuvitteellinen tavoite jonka kautta he pyrkivät loppu peleissä mielihyvään. Minun mielestäni ihminen on ohjelmoitu tavoittelemaan mielihyvää. Ohjelmoitu, kuin robotti. Mielihyvä ei ole palkinto. Ei ole olemassa mitään palkintoa, ei robottiakaan voi houkutella tekemään asioita palkitsemalla, ei se toimi niin. Se pitää ohjelmoida, komentaa, pistää tekemään. Ihminen on ohjelmoitu tavoittelemaan mielihyvää, siinä se. Tämän voi todeta helposti muun moassa seuraavalla tavalla:

Tee jokin teko, josta tiedostat ja ymmärrät saavasi loppujen lopuksi enemmän mielipahaa kuin mielihyvää. Et pysty. Et vain pysty. Se ei ole vaikeaa, se ei ole vastenmielistä, vaan se on mahdotonta. Täysin mahdotonta. Tässä sen huomaa, kuinka meidät on todellakin ohjelmoitu tavoittelemaan mielihyvää. Heitä euron kolikko kaivoon. Sen vielä pystyy tekemään, koska tuo siitä irtoava kiehtova tunne että pystyi tekemään jotain älytöntä voittaa euron menetyksen aiheuttaman mielipahan. Mutta poltapa 500 euron seteli. Ei onnistu ei. Ehkä vielä ajatuksen tasolla, voihan sitä kuvitella että ei tuo nyt niin mahdotonta ole. Mutta teeppä se! Tee!

くそっ!

Vierailija
Weird'Os

Haluisin tietää minkälaisiä ajatuksia palstalaisilla on onnellisuudesta ja siihen pääsemisestä. Lähtökohta tietenkin on, että yksilön vättämättömät tarpeet on tyydytettävä, jolloin ihminen voi Maslow'n tarvehierarkkisen mallin mukaan vasta toteuttaa itseään ja saavuttaa ns. onnellisuuden. Häntä ei myöskään saa uhata mikään hengenvaara, sillä pelko tappaa luovuuden ja onnellisuuden.



Onnellisuudella ja mielihyvällä on valtava ero. Onnellisuus syntyy ihmisen sisältä, siitä että vapautuu takertumisista ja elää nykyhetkessä. Niin jää jäljelle vain elämän ihme eikä mitään muuta.

Tässä Alan Watts puhuu aika hyvin elämän tarkoituksesta (tai sen tarkoituksettomuudesta)

Music and Life
http://www.youtube.com/watch?v=ERbvKrH-GC4

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
Hese_822
Weird'Os

Haluisin tietää minkälaisiä ajatuksia palstalaisilla on onnellisuudesta ja siihen pääsemisestä. Lähtökohta tietenkin on, että yksilön vättämättömät tarpeet on tyydytettävä, jolloin ihminen voi Maslow'n tarvehierarkkisen mallin mukaan vasta toteuttaa itseään ja saavuttaa ns. onnellisuuden. Häntä ei myöskään saa uhata mikään hengenvaara, sillä pelko tappaa luovuuden ja onnellisuuden.



Onnellisuudella ja mielihyvällä on valtava ero. Onnellisuus syntyy ihmisen sisältä, siitä että vapautuu takertumisista ja elää ikuisesti muuttuvassa nykyhetkessä. Niin jää jäljelle vain elämän ihme eikä mitään muuta.

Tässä Alan Watts puhuu aika hyvin elämän tarkoituksesta (tai sen tarkoituksettomuudesta)

Music and Life
http://www.youtube.com/watch?v=ERbvKrH-GC4




Ei ole valtavaa eroa. Onnellisuus on sitä että saa jatkuvasti hieman mielihyvää siitä tunteesta että asiat on hyvin.

くそっ!

Vierailija

Nouseeko onnellisuuden raja, kun tieto eri asioista, joita rahalla saa, lisääntyy? Ja laskeeko samalla keskimääräinen onnellisuus?

Ovatko täysin eristyksissä esim. jossain heimossa elävät ihmiset (kun ruokaa löytyy edelleen ja metsää ei ole tuhottu yms..) keskimääräisesti teollisuusmaissa (esim. Suomi) asuvia ihmisiä onnellisempia?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Weird'Os
Häntä ei myöskään saa uhata mikään hengenvaara, sillä pelko tappaa luovuuden ja onnellisuuden.



Jotkut jäävät suorastaan koukkuun hengenvaarallisiin ja sen sukuisiin tilanteisiin, jotta jälkikäteen voidaan tuntea onnea ja vapautuneisuutta...

Yltäkylläisyydestä kyllänsä saaneet ja siitä suorastaan sairastuneet, plus epätoivoiset ihmiset joilla on sisällään jonkinlainen tyhjä kohta ajautuvatkin helposti kultteihin ja lahkoihin joissa sama taho joka heitä piinaa ja rääkkää myös tarjoaa lämmintä auttavaa kättä. Voi olla että ihmisellä ei sen vertaa raksuta että miettisi että pelkohan pysyy poissa kun ei sekaannu ollenkaan siihen touhuun. Ei, vaan hänen pitää päätä pahkaa päästä mukaan johonkin me-henkiseen juttuun jossa johtaja aiheuttaa kaikille stressaavia, pelottavia tilanteita ja sitten omien oikkujensa mukaisella tahdilla hellittää sitä painetta (mm. jakamalla erityisoikeuksia sisäpiirinsä jäsenille), jonka jälkeen pelko tietenkin vähenee ja rakastutaan juuri siihen tahoon jota pitäisi pelätä.

Sama systeemi toimii siinä kun kidnapatut alkavat mielistelemään ja jopa tukemaan nappaajiaan. Siinä kun pahoinpidelty puoliso rakastuu aina uudestaan kumppaniinsa joka veti turpaan ja jälkikäteen tuo kukkapuskan ja matelee maassa.

NDE-kokemukset lienevät sieltä rakentavimmasta päästä jolloin hengenvaarallisesta tilanteesta on koitunut jotain hyvää - kertovathan kuoleman rajalla käyneet usein muuttuneensa ihmisenä ja kokevansa elämän nyt syvemmin.

Onko kyseessä vain aivojen tai mielen ominaisuus? Silloin kun tilanne menee aivan mahdottomaksi ja psykoosi uhkaa, mieli kehittää vastalääkkeeksi idioottimaisia ilon tunteita heti kun pahin uhka on ohi? Vai ovatko ns. vaaralliset tilanteet hyödyllisiä kun ne katkaisevat hetkeksi sen tylsämielisen oman persoonansa alleviivaamisen joka ei ole koskaan johtanut mihinkään luovaan, uuteen ja rakentavaan? Pitääkö elää kokoajan kuin kuilun partaalla että energinen onnentunne pysyy yllä?

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673
Liittynyt29.4.2011
Rousseau
Weird'Os
Häntä ei myöskään saa uhata mikään hengenvaara, sillä pelko tappaa luovuuden ja onnellisuuden.



Jotkut jäävät suorastaan koukkuun hengenvaarallisiin ja sen sukuisiin tilanteisiin, jotta jälkikäteen voidaan tuntea onnea ja vapautuneisuutta...

Yltäkylläisyydestä kyllänsä saaneet ja siitä suorastaan sairastuneet, plus epätoivoiset ihmiset joilla on sisällään jonkinlainen tyhjä kohta ajautuvatkin helposti kultteihin ja lahkoihin joissa sama taho joka heitä piinaa ja rääkkää myös tarjoaa lämmintä auttavaa kättä. Voi olla että ihmisellä ei sen vertaa raksuta että miettisi että pelkohan pysyy poissa kun ei sekaannu ollenkaan siihen touhuun. Ei, vaan hänen pitää päätä pahkaa päästä mukaan johonkin me-henkiseen juttuun jossa johtaja aiheuttaa kaikille stressaavia, pelottavia tilanteita ja sitten omien oikkujensa mukaisella tahdilla hellittää sitä painetta (mm. jakamalla erityisoikeuksia sisäpiirinsä jäsenille), jonka jälkeen pelko tietenkin vähenee ja rakastutaan juuri siihen tahoon jota pitäisi pelätä.

Sama systeemi toimii siinä kun kidnapatut alkavat mielistelemään ja jopa tukemaan nappaajiaan. Siinä kun pahoinpidelty puoliso rakastuu aina uudestaan kumppaniinsa joka veti turpaan ja jälkikäteen tuo kukkapuskan ja matelee maassa.

NDE-kokemukset lienevät sieltä rakentavimmasta päästä jolloin hengenvaarallisesta tilanteesta on koitunut jotain hyvää - kertovathan kuoleman rajalla käyneet usein muuttuneensa ihmisenä ja kokevansa elämän nyt syvemmin.

Onko kyseessä vain aivojen tai mielen ominaisuus? Silloin kun tilanne menee aivan mahdottomaksi ja psykoosi uhkaa, mieli kehittää vastalääkkeeksi idioottimaisia ilon tunteita heti kun pahin uhka on ohi? Vai ovatko ns. vaaralliset tilanteet hyödyllisiä kun ne katkaisevat hetkeksi sen tylsämielisen oman persoonansa alleviivaamisen joka ei ole koskaan johtanut mihinkään luovaan, uuteen ja rakentavaan? Pitääkö elää kokoajan kuin kuilun partaalla että energinen onnentunne pysyy yllä?




Pitää, jos tosiaan tahtoo jatkuvan energisen onnentunteen eli dionyysisen euforian. Mutta kuka sellaista jaksaa. Kyllä se jatkuva kokkelin kiskominen, venäläinen ruletti ja orgiat alkaa jossain vaiheessa kypsyttää kovempaakin adrenaliini- ja dopamiininarkkaria.

Välillä pitää kahlata paskassa ja relata ja masennella ja muuta sellasta että taas jaksaa...

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005
Weird'Os
Elämällä ei ole ihmeellisempää merkitystä, mutta elämän tarkoitus tuntuisi olevan onnellisuus. Ihmisen koko elämä pyörii onnellisuuden saavuttamisen ympärillä.



Länsimaisen, hyvinvoivan ihmisen kuvitelmia.

Pohjimmiltaan koko elämä pyörii hengissä säilymisen ja suvun jatkamisen ympärillä. Vasta kun nuo ovat turvattuja, alkaa loputon onnellisuuden tavoittelu yleensä sangen materiaalisella tavalla. Joillakin viisaammilla ihmisillä älykkyyden ja tiedon ja ymmärtämisen ja ihmisyyden kehittämisen tavoite menevät tuon epämääräisen ja kevytkenkäisen onnellisuuden tavoitteen yli, nämä yli-ihmiset voivat elää jopa melkoisessa askeesissa ja kärsimyksessä päästääkseen onnellisuutta syvemmäksi ymmärtämäänsä tavoitteeseensa.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Pohtija
Seuraa 
Viestejä883
Liittynyt16.3.2005

Raha tuo onnea...

Tai sitten ei.

Raha tuo onnellisuutta ainoastaan niin kauan, kun sillä voi itselleen hankkia jonkinlaista pysyvää kehitystä elämässään ja varsinkin pysyvää henkistä kehitystä. Kuten kokemuksia, elämyksiä, uramahdollisuuksia, oivalluksia, keksintöjä, hyviä ihmissuhteita, rakkautta... Jos kaikki se mitä rahalla saa on jollain tapaa myös kestävää ja pysyvää ja todellista, eikä myöskään menetä mitään hyvää vanhaa saamatta jotain parempaa tilalle...
Nii,in siinäpä se.
Rahalla kun ei voi saada tuota kaikkea, niin että se vieläpä olisi pysyvää. No ensinnäkin, kun ei mikään ole ikuista ja kaikki ihmiset myöskin kuolee joskus ja sitä ennen kaikki vanhenee ja niinpoispäin...
Jossain määrin kyllä raha ratkaisee monia ongelmia ja suo valtavasti uusia mahdollisuuksia ja resursseja, mutta esim. niitä pysyviä hyviä ihmissuhteita rahalla voi olla joskus jopa vaikeampaa saada... Ja varsinkin todellista rakkautta. Omalta perheeltään tietysti ja omilta lapsiltaan kyllä, niinkuin kaikki muutkin perheelliset. Ja luulenkin, että suurimmalle osalle rikkaista ihmisistä juuri oma perhe ja varsinkin omat lapset ovatkin sitä kaikkea omaisuuttaan ja rikkauttaan arvokkaampia !

Hyvä kehitys omassa elämässään, johon kuuluu myös kaikkien lähellä olevien ihmisten hyvä kehitys, on minun mielestäni se suurin onnellisuutta tuova asia elämässä ja yhteinen nimittäjä onnellisuudelle ja kaikelle mikä voi onnellisuutta tuoda. Ja mitä enemmän kehitystä, ja mitä vähemmän takapakkia, sitä enemmän onnellisuutta !
->Mitä se hyvä kehitys sitten kullekin ihmiselle on... Me kun ollaan sen verta erilaisia.
Paljon löytyy kyllä samaakin, kaikkia ihmisiä ajatellen, ja voipi kait ollakkin, että todellisuudessa onnellisuuden reseptikin olisi kaikille sama. Who knows. Mutta käytännössä tälla planeetalla jokainen kyllä koittaa kehittyä ja löytää onneaan ihan omalla tyylillään. Ja monasti mennäänkin metsään, kun ei se siisti juttu loppujen lopuksi ollutkaan niin siisti. Mutta oppiihan niistäkin toki jotakin...

Ja kehittyä kun voi niin monella muullakin tavalla kuin pelkästään hankkimalla rahaa ja kaikella mitä rahalla saa ja niin paljon on myöskin onnellisuutta ja onnellisia asioita ja ihmisiä, vaikkei sitä rahaa niin olisikaan, paitsi tarvittaviin perustarpeisiin tietysti. Ilman perustarpeiden hoitoa on tietysti hieman vaikea olla mitään muutakaan positiivista kehitystä ja siis onnellisuutta.

Mutta semmosia ajatuksia minulla kehkeytyny...

"Perhosten liihottelu voi näyttää epämääräiseltä haahuilulta, mutta se on harhaa. Ne tietävät tarkkaan, mitä tekevät."

ID10T
Seuraa 
Viestejä1676
Liittynyt3.10.2007

Itselläni onnellisuus muodostuu mm.

- oivalluksista liittyen joko työhön tai vapaa-aikaan. Jonkun asian näkee yllättäen eri tavalla, mikä ei tarkoita välttämättä uutta tapaa tehdä tai kokea jokin asia, mutta voi tarkoittaa sitäkin. Myös jonkun täysin uuden asian oppiminen voi saada minut onnelliseksi.

- tiedosta siitä, että joku on ollut hyvä minulle tai minä olen ollut hyvä jollekin toiselle. Tämän hyväntekemisen täytyy tietysti olla pyyteetöntä.

- siitä että joku tärkeä ihminen on onnistunut jossain tai hän on muuten ollut onnekas jonkun hänelle tärkeän asian suhteen (lottovoitto on rajatapaus, sillä suomalaiseen tapaan saatan myös olla katkera ja kateellinenkin, mutta vain jos toista kohdannut onni ei ole "ansaittu" ).

- fyysisestä hyvänolon tunteesta. Dopamiini on kuitenkin melko tärkeä tekijä ihmisen onnellisuudessa. Dopamiiniannokseni hankin yleensä liikuntaa harrastamalla (seksikin ON liikuntaa ) tai musiikkia kuuntelemalla ja joskus jopa karaokea laulamalla.

Eräs onnellisuuteen suuresti vaikuttava tekijä (ainakin itselläni) on se, voiko tuon onnellisuuden tunteen jakaa jonkun kanssa. Yksin asuessani arki oli melko tasapaksua ja onnellisuuden tunnetta piti tavoitella enemmän "veren maku suussa", mutta nyt parisuhteessa ollessani olen huomannut, että ihan tavalliset arkipäiväiset asiatkin saavat joskus onnelliseksi ilman mitään järkevää syytä (järki ja onnellisuus harvoin kulkevat käsi kädessä ).

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
ID10T
parisuhteessa ... ihan tavalliset arkipäiväiset asiatkin saavat joskus onnelliseksi ilman mitään järkevää syytä (järki ja onnellisuus harvoin kulkevat käsi kädessä ).



Kyllä tuohon varmasti ihan järkeviä tieteellisiä selityksiä löytyy miksi noin on. Psykologisia, biologisia, sosiologisia ja vaikka mitä logisia ja peräti loogisiakin.

Siksi pitääkin olla aivan erikoinen poikkeusyksilö että kaiken tuon onnen jälkeen on vieläkin onneton ja pitää painella metsiin etsimään jotain syvempää ja kestävämpää (>Siddhartha Gautama > Buddha).

Kysymys kuuluu voiko ihminen rynnätä viidakkoon etsimään syvempää tyytyväisyyttä ja mielenrauhaa jos ei hänellä ole ollut koskaan edes pientä tyytyväisyyttä. Voiko tavanomaisen elämän "ketjusta" jättää kokonaan jonkin lenkin väliin. Ovatko kaikki "valaistuneet" sittenkin aina vain niitä hyväosaisia nirppanokkia jotka saatuaan "kaiken" toteavat että tämäkään ei riitä? Kelpaa sieltä valaistumispuun alta sitten huudella hengellisesti köyhille että etsikää te vaan Taivastan Valtakuntaa, mitä te siitä välitätte onko teillä syödäksenne tai ketään jota rakastaa. Jeesus toisaalta ruokki ensin kansan ja funtsaili kaiketi että se kuuntelee perustarpeet tyydytettynä keskittyneemmin hänen juttujaan.

Kumpi lienee parempi pohja jolta ponnistaa, tyytymättömyys vai tyytyväisyys (joka ei enää riitä)?

Vierailija
Rousseau
Jeesus toisaalta ruokki ensin kansan ja funtsaili kaiketi että se kuuntelee perustarpeet tyydytettynä keskittyneemmin hänen juttujaan.





Ei tainnu äijä kovin laajasti ehtiä ruokkia "kansaa" (pari kahelihkoa opetuslasta korkeintaan) kun hänet ripustettiin roikkumaan ja tehtiin lopulta valtaanpitävien manipuloinnin väline ja symboli.

Eikö se tyytyväisyys ja tyytymättömyys ole lopulta sama asia kun mihinkään ei kyllästymisen vuoksi koskaan yleensä kukaan ole tyytyväinen? (Joko on liian paljon tai sitte kuvittelee että on liian vähän mitä milloinkin. )

Yhtä suuri onnettomuus taitaa olla saada halumansa kuin olla ilman sitä.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32682
Liittynyt6.12.2009
Rousseau

Jotkut jäävät suorastaan koukkuun hengenvaarallisiin ja sen sukuisiin tilanteisiin, jotta jälkikäteen voidaan tuntea onnea ja vapautuneisuutta...




Olettaisin että tässä voimakkaassa hetkessä he kokevat vain sen hetken ei menneitä eikä tulevia, ovat parhaimmillaan yhtä sen hetken kanssa ilman mitään ylimääräista sontaa mielen historiikista tai pelkoa tulevasta. Mielenkiintoinen ilmio, kokemus kapenee mielen kannalta ajallisesti suppeammaksi mutta kokemus elämän hetkestä täyttyy voimallisemmin...?

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32682
Liittynyt6.12.2009
Ronron

Heitä euron kolikko kaivoon. Sen vielä pystyy tekemään, koska tuo siitä irtoava kiehtova tunne että pystyi tekemään jotain älytöntä voittaa euron menetyksen aiheuttaman mielipahan. Mutta poltapa 500 euron seteli. Ei onnistu ei. Ehkä vielä ajatuksen tasolla, voihan sitä kuvitella että ei tuo nyt niin mahdotonta ole. Mutta teeppä se! Tee!




Tein tällaisen testin kerran, ystäväni joka on todella tarkka rahasta oli minulle velkaa 50 euroa sanoin että velka on sillä kuitattu että kun revit sen 50e setelin tässä ja ja nyt..Kaveri kauhistui ettei tuossa ole mitään järkeä, sanoin että on siinä ainakin se että me psytymme kokeileen onnstuuko se jos oikein rakastaa rahaa vaikka sen ois maksamassa ja tai saamassa, Pitkään meni suostutellessa mutta sitten kaveri repi rahan palasiksi. noh eihän rahaa saisi tuollalain kohdella, laitonta. Mutta jokus tulee tehtyä väärin ja minä vielä kannustin hantä repimään oman setelini, kyllä siinä meni suostutellessa. Rakkaus rahaan on tiukassa. tuohon kuviteltuun onnen tuojaan. Joskus jumalkuvat pitää repiä..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat