Gallup isäihmisille

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

S-ryhmän etuna tulevassa lehdessä puhuttiin isyydestä, ja sen innoittamana päätin udella koska miehet ovat tunteet isyytensä alkaneen.

Yritin keksiä kattavat vaihtoehdot, mutta mikäli ne eivät riitä, voi viimeisintä vaihtoehtoa käyttää ja kuvailla tarkemmin omaa tilannettaan.

Näkemystään saa jälkikäteen muuttaa jos tulee toisiin aatoksiin.

Kommentit (12)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26848
Liittynyt16.3.2005

Vaikea sanoa. Lasten syntymä oli niin perusteellinen ja äkillinen muutos kaikilla elämänalueilla, että kaipa se silloin tapahtui. Saimme kaksoset, joten vaimolla ei riittänyt resursseja omia lastenhoitoa henkilökohtaiseksi asiakseen ja syrjäyttää minua, niin kuin ilmeisesti usein käy.

Vierailija
CE-hyväksytty
Oikeuden päätöksen jälkeen. Epäilisin. En tietääkseni ole kenenkään isä. Miten voisinkaan...



Perhana, tuo tietysti unohtui. Mutta toki vaihtoehtojen määrä onkin rajoitettu (10) että mihinkähän senkin sitten olisi tunkenut.

asdf
Seuraa 
Viestejä11068
Liittynyt16.3.2005
Neutroni
(--) vaimolla ei riittänyt resursseja omia lastenhoitoa henkilökohtaiseksi asiakseen ja syrjäyttää minua, niin kuin ilmeisesti usein käy.

Enpä ole moiseen törmännyt. Joskus olen kuullut valitusta äideiltä, joiden mielestä lapsen isä ei osallistu hoitamiseen tarpeeksi.

Itse tajusin ihan kunnolla olevani isä joskus vauva-aikana. Tottakai asian tiedostin jo raskaus-aikana. Lapsen syntymä tietysti mullisti elämän kaikin puolin, mutta oikein kunnolla aloin tajuta olevani isä jossain siinä vaiheilla, kun siitä alkumullistuksesta oli päässyt. Kun arki alkoi vauvan kanssa sujua ja alkoi sisäistää, että tämä elämänmuutos on ihan pysyvä.

Eipä noita asioita tosin kovin paljoa silloin vauva-aikana kelaile. Ainakin meillä molempien lasten syntymän jälkeen on ollut sellainen vuoden mittainen jetlag, pyrkii hoitamaan tärkeimmät asiat kunnolla ja muuten koitetaan jaksaa päivä ja viikko kerrallaan. Mahtavaa aikaa kyllä, mutta pirun raskasta.

Vierailija

Heti kun lapsi syntyi ja todettiin yhdessä tuumin, että veijari on terve ja kaikki on hyvin.

Mutta varsinainen kiintyminen ei tapahdu hetkessä, kuten jotkut (ämmät tai) lapsettomat joskus kuvittelevat. Miten voisikaan. Äiti kantaa lastaan, mutta se ei ole isälle samalla lailla konkreettista. Kun se pieni mies oli siinä hengityskaapissa (varmuuden vuoksi, sillä synnytys melkein tappoi molemmat lekurien säheltämisen takia) seurannassa ja näin hänet ensimmäisen kerran on vaikea kuvailla tunteita, mitä päässä liikkui tässä ilmaistavan täsmällisesti. Jokainen pieni liike ja persoonan kehittyminen ajan kanssa, persoonan esille tulo loi tunnesidettä vahvemmaksi. Kommunikointi tuon vaahtosammuttimen kokoisen karpaasin kanssa on ollut kuin ihmeellinen matka.

Kun tuo ihmeellinen pienessä ruumiissa uhkuva elämä hurmaa kaikkialla... täytyy lopettaa

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26848
Liittynyt16.3.2005
asdf
Enpä ole moiseen törmännyt. Joskus olen kuullut valitusta äideiltä, joiden mielestä lapsen isä ei osallistu hoitamiseen tarpeeksi.



Juu, naiset kertovat asiasta juuri sanoilla "mies ei osallistu", mutta toisinaan taustalla on enemmän tai vähemmän se, että nainen ei anna miehensä hoitaa lasta niin kuin tämä katsoo järkeväksi. Jos mies hoitaakin, nainen nalkuttaa vieressä, "ei nooin vaan näin, tuo on väärin, plää plää plää ja lässyn lässyn". Kyllä ainakin meillä meidän hoitotottumukset ovat aina olleet varsin erilaisia. Minä suosin käytännöllistä ja tehokasta hoitoa, jonka jälkeen leikitään, kun taas vaimolle lapset ovat myös jonkinlaisia leluja, joiden hoito on leikkiä ja joita esitellään muille (tietysti ultraepäkäytännöllisiin pelleasuihin puettuna, jos mahdollista).

Ainakin meillä molempien lasten syntymän jälkeen on ollut sellainen vuoden mittainen jetlag, pyrkii hoitamaan tärkeimmät asiat kunnolla ja muuten koitetaan jaksaa päivä ja viikko kerrallaan. Mahtavaa aikaa kyllä, mutta pirun raskasta.



Itse en kokenut vauva-aikaa mitenkään mahtavana, eikä aika ole kullannut muistojakaan. Karmea vuosi, kilpailee armeijavuoden kanssa. Vauvojen hoito oli kuitenkin aika mekaanista hommaa, kuin hyönteisen toukkia kasvattaisi. Mahtavaksi se muuttui vähitellen, kun konemaiset vauvat kasvoivat sosiaalisiksi ihmisolennoiksi, joilla oli omia ajatuksia ja joiden kanssa pystyi leikkimään ja kommunikoimaan.

Jos nyt pitäisi antaa vinkkiä älykkäälle suunnittelijalle H. sapiens 2.0 special editionia varten, suosittelisin että lapsi kehittyy henkisesti ensin ja fyysisesti vasta sitten. Mieluiten niin, että sen henkinen kapasiteetti syntyessä olisi siinä kolmevuotiaan luokkaa. Lasten vaatteiden suunnittelijoille olisi enemmänkin vinkkejä, mutta en usko lastenvaatesuunnittelijoiden olevan älykkäitä olentoja ensinkään. Harva niistä on ainakaan itse lasta hoitanut, luostareihinko tehtaat ovat ulkoistaneet tuotekehityksen.

Vierailija
mallas
Heti kun lapsi syntyi ja todettiin yhdessä tuumin, että veijari on terve ja kaikki on hyvin.

Mutta varsinainen kiintyminen ei tapahdu hetkessä, kuten jotkut (ämmät tai) lapsettomat joskus kuvittelevat. Miten voisikaan. Äiti kantaa lastaan, mutta se ei ole isälle samalla lailla konkreettista. Kun se pieni mies oli siinä hengityskaapissa (varmuuden vuoksi, sillä synnytys melkein tappoi molemmat lekurien säheltämisen takia) seurannassa ja näin hänet ensimmäisen kerran on vaikea kuvailla tunteita, mitä päässä liikkui tässä ilmaistavan täsmällisesti. Jokainen pieni liike ja persoonan kehittyminen ajan kanssa, persoonan esille tulo loi tunnesidettä vahvemmaksi. Kommunikointi tuon vaahtosammuttimen kokoisen karpaasin kanssa on ollut kuin ihmeellinen matka.

Kun tuo ihmeellinen pienessä ruumiissa uhkuva elämä hurmaa kaikkialla... täytyy lopettaa




Noin ja jatketaan...

Niin mun pikkuinen poika on ollut varsinainen hurmuri jo alusta asti. Sillä on sellainen ihmeellinen ote ihmisiin, jollaista en ole koskaan nähnyt. Samaa ovat monet sanoneet. Itseäni ottaa aivoon kun joidenkin lapset ovat niin erinomaisia ja muita parempia vanhempien mielestä noin joka asiassa. Silti täytyy voida tunnustaa niitä vahvuuksia, mitä omalla lapsella on. Sillä kun mietin harrastuksia ja ohjaan pientä elämää alkuun, niin on hemmetin tärkeää auttaa niiden korttien pohjalta, jotka on annettu.

Ja kyllä. Tuo pieni ja lopulta aika kiltti pieni poika on hurmannut isinsä täysin, vaikka isi asuu eri osoitteessa on poika isin ajatuksissa joka ikinen päivä. Isyys on siis vahvana läsnä minun mielessäni.

Saattoi hieman lipsahtaa offtopic, mutta koska se ei haittaa mua niin kaikki on hyvin

Vierailija
Neutroni

Jos nyt pitäisi antaa vinkkiä älykkäälle suunnittelijalle H. sapiens 2.0 special editionia varten, suosittelisin että lapsi kehittyy henkisesti ensin ja fyysisesti vasta sitten. Mieluiten niin, että sen henkinen kapasiteetti syntyessä olisi siinä kolmevuotiaan luokkaa. Lasten vaatteiden suunnittelijoille olisi enemmänkin vinkkejä, mutta en usko lastenvaatesuunnittelijoiden olevan älykkäitä olentoja ensinkään. Harva niistä on ainakaan itse lasta hoitanut, luostareihinko tehtaat ovat ulkoistaneet tuotekehityksen.



Hm... Sellainen henkisesti ensin kehittynyt ihmistaimi joka kuitenkaan ei pystyisi pitkään aikaan seisomaan, kävelemään ja käymään itse vessassa saattaisi kokea elämänsä varsin turhauttavana. Olen toki hienohelma, mutta näin tämän kokisin. Että jos pitäisi maata pinnasängyssä alleen paskoen niin ei paljon auttaisi että osaisi jo käsittää itsensä minuudeksi ja harjoittaa sisäistä dialogia.

***

Ketju sopii toki mainiosti kaikkeen isyyteen vähänkin liittyville asioille. Sellaisia ketjuja kun harvemmin on missään nähnyt. Minullehan se on eksoottinen asia sivusta kuunneltavaksi, mutta niinhän ovat mm. mustat aukotkin.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26848
Liittynyt16.3.2005
Qadesha

Hm... Sellainen henkisesti ensin kehittynyt ihmistaimi joka kuitenkaan ei pystyisi pitkään aikaan seisomaan, kävelemään ja käymään itse vessassa saattaisi kokea elämänsä varsin turhauttavana. Olen toki hienohelma, mutta näin tämän kokisin.



Usko pois, että karskeinkin äijänköriläs tuntee elämänsä alkuvaiheessa sangen turhauttavaksi, mutta...

Että jos pitäisi maata pinnasängyssä alleen paskoen niin ei paljon auttaisi että osaisi jo käsittää itsensä minuudeksi ja harjoittaa sisäistä dialogia.



...kyllä se auttaisi enemmän kuin paljon, että "vää vää" -yleisongelmamerkkiäänen sijasta voisi suoraan kertoa hoitavalle vanhemmalle mikä on pielessä. Se on kaikkein turhauttavinta kummallekin osapuolelle, kun viesti ei mene perille, ja se on hyvin yleistä, jos ongelma ei koske jätehuoltoa, ravitsemusta tai läheisyyden tarvetta. Jos nuo kohdat tsekkaa ja lapsi vain itkee, aika vähän siinä on tehtävissä kun kommunikaatiota ei ole. Vauvalla tuo merkitsee yleensä kipua, mutta 1 vuotiaalla on jo paljon kaikenlaista mielessä ja kovin vähän keinoja tuoda tahtonsa julki (joskin tarjoamalla jotain muuta mielenkiintoista alkuperäinen halu yleensä unohtuu).

sinnipirtti
Seuraa 
Viestejä5161
Liittynyt1.7.2007

tässä kun tiineys on menossa viikolla 17 on hetkittäin pysähtynyt ajattelemaan muoria ja "hiiviö-vauvaa" mikä sieltä tulee n. 23 viikon päästä jos kaikki hyvin menee. sitä ajatttelee kaikenlaista. välistä kieltämättä huomaa sen vastuun joka päälle tulee muutaman kuukauden päästä. tokko tuota käsittää... varmaan siinä vaiheessa viimeistään silmät aukeavat isyydelle kun lapsi huutaa "tuu pyyhkimään, isä!"

toisen polven pilkkuvirhe

asdf
Seuraa 
Viestejä11068
Liittynyt16.3.2005
sinnipirtti
varmaan siinä vaiheessa viimeistään silmät aukeavat isyydelle kun lapsi huutaa "tuu pyyhkimään, isä!"

Siinä vaiheessa kun lapsi puhuu, käy potalla/pöntöllä itse ja osaa ja ymmärtää ilmaista pyyhkimistarpeensa sanoin noin selkeästi, olet jo todella pitkällä. Vauva-aikana tuo tuntuu jossain kaukana siintävältä epätodellisuudelta, jonne kai joku on joskus jaksanut rämpiä.

En minä latistaa halua, tsemiä vaan, nimim. ei enää lapsia meidän perheeseen.

Itse asiassa se vauva-aika ei kaikkien mielestä ole mitään helvettiä. Meidän mielestä se oli todella raskasta, mutta ei kuitenkaan niin ylitsepääsemätöntä, etteikö ryhdytty ihan vapaaehtoisesti samaan kahden vuoden päästä. Kaksi lasta haluttiin ja ajateltiin, että äärimmäisen raskastahan se on, mutta sitten on vauva-ajat kärsitty ja kun lapsilla ei ole hirveästi ikäeroa, niin niistä on seuraa myös toisilleen.

Uusimmat

Suosituimmat