Inhimillisyys, ihmisarvo ja maahanmuuttajat

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

bdbdbd kirvoitti aiheen tähän ketjuun.
Kaino toivomus olisi, että puolin ja toisin pidätyttäisiin turhista aggressioista alta lipan menevistä kannanotoista.
Olkoon alustuksena seuraava:
(lainaus ketjusta Halla-ahon ristiriitainen maahanmuuttopolitiikka)

markent kirjoitti:
Raha-, rotu- ja uskontoaiheita käytetään "keppihevosena" inhimillisiä arvoja vastaan.
Oikeastaan näissä keskusteluissa olisi hyvä myös keskustella inhimillistä arvoista, ihmisarvosta.

bdbdbd:
"Niin olisi. Tosin se väistämättä johtaa:
-Lopputulokseen, että ainoastaan "hyödyllisellä" ihmisellä on arvoa.
-Keskusteluissa kiertävien "suvaitsevaisten" itkemiseen siitä, että kyllä muualla on ihan samat arvot kuin meilläkin, vaikka kaikki todistaa päinvastaista.

Mistä kohtaa aloitettaisiin? Kuinka paljon ihmisarvoa pystymme "sietämään"? Kuinka paljon subjektiivisesti ihmisarvoa kukin arvostaa? Milloin yksilön ihmisarvo loukkaa toisen yksilön ihmisarvoa ja missä raja kulkee?"

Lihavointi marketin.
_________________

Kommentit (9)

Vierailija

Hieno homma.

Nähdäkseni ihmisarvosta keskustellessa ei voida välttää asioiden "maallisempia" puolia, ainakaan tapauksissa, joissa ihmisarvon kunnioittaminen vaatii uhrauksia.
Oman lapsensa pelastamiseen moni on valmis uhraamaan talonsa, autonsa, elimiään tai jopa henkensä, mutta jonkin neekerilapsen auttamiseen saatetaan antaa hilut taskun pohjalta Punaisen ristin kolehtiin. Tämä luonnollisesti kielii siitä, että subjektiivisesti eri ihmiset ovat eri arvoisia.
Sama luonnollisesti pätee kehitysapuun ja sosiaalietuuksiin. Itselle kuuluu kaikki, mutta se naapuritalon somppu tai se Reiska joka ympäri vuoden istuu kiljupönttö kainalossa lähipuiston penkillä, eivät ansaitse mitään, koska ovat itse soppansa keittäneet. Tämä asia taas koetaan niin, että kun itse kokee aiheuttaneensa oman menestyksensä, nähdään automaattisesti myös huonompiosaisten aiheuttaneen oma tilansa.

Ihmisarvosta on toki aina hyvä puhua, etenkin jos ei asian suhteen itse tarvitse tehdä mitään, mutta tämä saattaa aiheuttaa eturistiriitoja mahdollisen pakolaisen ja kantaväestön edustajien koettujen arvojen, oikeuksien ja etujen vuoksi. Huoli omasta ja lastensa tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista, huonontuneen perusturvan, pidentyneiden leikkausjonojen, terveydenhuollon laadun heikkenemisen ja verojen nousun muodossa, voi monelle ollakin kova paikka ja kokea sen omien oikeuksiensa loukkaamisena.

Voidaanko sitten järjestelmän hyväksikäyttöä sallia. Koska kaikki maksetaan viimekädessä niistä samoista rahoista ja budjetista, yksi väärinkäyttäjä vie paikan joltakulta sitä paikkaa tarvitsevalta.

Sikäli kun järjestelmä on tarkoitettu auttamiseen, järjestelmän maksajat varmasti odottavat jonkinnäköistä kiitollisuutta autettujen taholta. Mutta mitä sitten jos kulttuurilliset erot eivät käsitä kiitollisuudenvelkaa samoin kuin oma käsityksemme tai jos autetut ihmiset käsittävät "olkaa kuin kotonanne" kirjaimellisesti.

Tai entäpä jos eri kulttuurit käsittävät ihmisarvon täysin eri tavalla kuin me, eivätkä halua sopeutua noudattamaan meidän käsitystämme.

Vierailija

bdbdbd:
"Nähdäkseni ihmisarvosta keskustellessa ei voida välttää asioiden "maallisempia" puolia, ainakaan tapauksissa, joissa ihmisarvon kunnioittaminen vaatii uhrauksia.
Oman lapsensa pelastamiseen moni on valmis uhraamaan talonsa, autonsa, elimiään tai jopa henkensä, mutta jonkin neekerilapsen auttamiseen saatetaan antaa hilut taskun pohjalta Punaisen ristin kolehtiin. Tämä luonnollisesti kielii siitä, että subjektiivisesti eri ihmiset ovat eri arvoisia.
Sama luonnollisesti pätee kehitysapuun ja sosiaalietuuksiin. Itselle kuuluu kaikki, mutta se naapuritalon somppu tai se Reiska joka ympäri vuoden istuu kiljupönttö kainalossa lähipuiston penkillä, eivät ansaitse mitään, koska ovat itse soppansa keittäneet. Tämä asia taas koetaan niin, että kun itse kokee aiheuttaneensa oman menestyksensä, nähdään automaattisesti myös huonompiosaisten aiheuttaneen oma tilansa."

Ihmisarvoa en suodata taloudellisten intressien kautta.
Ihmisarvo on kaikilla ihmisellä sama. Se on kaiken inhimillisen toiminnan a ja o. Sanonta "Kohtele muita, niin kuin sinä toivot itseäsi kohdeltavan" tuo tuon viisauden arkikäyttöön. Kun tuon ajatuksen todella mieltää ja eikä käytä sitä pelkkänä sanahelinänä, silloin ihminen oppii kunnioittamaan toisen ihmisen olemassa oloa. Näillä palstoilla maahanmuuttokeskusteluissa jää tämä perusasia usein taka-alalle.

Vierailija
markent

Ihmisarvoa en suodata taloudellisten intressien kautta.
Ihmisarvo on kaikilla ihmisellä sama. Se on kaiken inhimillisen toiminnan a ja o. Sanonta "Kohtele muita, niin kuin sinä toivot itseäsi kohdeltavan" tuo tuon viisauden arkikäyttöön. Kun tuon ajatuksen todella mieltää ja eikä käytä sitä pelkkänä sanahelinänä, silloin ihminen oppii kunnioittamaan toisen ihmisen olemassa oloa. Näillä palstoilla maahanmuuttokeskusteluissa jää tämä perusasia usein taka-alalle.



Nykypäivän valuuttakeskeisessä maailmankuvassa, missä palvelus-palvelus -kaupan sijaan, käydään vaihtokauppaa periaatteella palvelus-raha, on henkilöön investoitu raha varsin keskeisessä osassa mittaamassa sitä, kuinka paljon ketäkin arvostetaan. Eivät ne nälkäkuoleman partaalla olevat neekerilapsetkaan paljoa kostu siitä, että kuinka paljon niitä "arvostetaan", jos se arvostus ei realisoidu esimerkiksi rahalla ostettuun hyödykkeeseen.
Sama koskee sitä "puistonvahtina" toimivaa Reiskaakin; Reiska nähdään ihmishylkiönä kunnes Reiska alkaa tuottamaan hyötyä, mutta koska Reiska nähdään ihmishylkiönä, on Reiskan entistä hankalampi päästä tuottamaan hyötyä.
Tämä ei erityisen triviaalia muutoin olisi, mutta koska ihmiset kuvittelevat tietävänsä mistä Reiskan tai pikku-M'Babu-babun tilanne johtuu, ihmiset kuvittelevat näiden itse aiheuttaneen oman tilansa välinpitämättömyyttään ja näin ollen sitten ajattelevat näistä sen mukaan, miten itse ajattelisivat itsestään jos olisivat välinpitämättömyyttään ajaneet itsensä vastaavaan jamaan.
Sitten taas kehitysmaita ajatellen, "itse ovat oman soppansa keittäneet" -logiikka on mekanismeiltaan aivan samanlainen kuin logiikka, minkä mukaan nykypäivän saksalaisten pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, mitä joku itävaltalainen heppu sai päähänsä 70 vuotta sitten. Toisin sanoen, niin kauan kuin meillä on toisesta maailmansodasta johtuvia tabuja ja "syyllisiä", niin kauan myös kehitysmaat tullaan näkemään syyllisinä omiin ongelmiinsa (ei tietenkään samojen tahojen puolesta).
Ihmisten siis on vaikea arvostaa ihmisiä, jotka eivät jaa samoja arvoja ja, kuten taisin jo mainita, tärkeysjärjestys on aina itseä lähellä olevat ihmiset ensin ja siitä kauemmaksi mentäessä ihmiset käyvät aina vähemmän tärkeiksi, joten "kaikki ihmiset ovat yhtä tärkeitä" toimii vain periaatteellisella tasolla, ei subjektiivisella tasolla.

Kohtele muita, kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan, on sinällään hyvä elämänohje, mutta eri ihmisten odotukset eri tilanteissa ja käsitykset eri tilanteista vaihtelevat.
Kyse ei välttämättä siis ole niinkään siitä, etteikö välitettäisi, vaan, että ei välitetä tarpeeksi, tai, että ei ymmärretä millainen tilanne on kyseessä.
Maahanmuuttokeskusteluissa lisäksi tulee monesti esiin se, että nämä maahanmuuttajat eivät välttämättä osaa kunnioittaa paikallisia arvoja, joka taas osaltaan laskee maahanmuuttajien arvostusta. Etenkin silloin, kun rikollisia ei saada karkoitettua, jolloin rikollisten välttämiseksi ei haluta niitä kunnollisiakaan. Ihmistä, joka ei arvosta sinua, on sinun vaikea arvostaa.

Vierailija

Yritykset "yleisen ihmisarvon" määrittelyksi ovat aina oman käyttäytymiskoodiston universaalioletuksia. YK:n ihmisoikeusjulistus on ainoa, minkä voimme hyväksyä. Se ei kuitenkaan voi kertoa (voiko mikään?) paikallisten kulttuurierojen keskinäistä rankingia.

Jos on vähänkään urheiluhenkeä, kannattaa kysyä itseltään pelkääkö vierautta, vai onko ehkä sairaalloisen ihastunut kaikkeen vieraaseen. Jos kehittää itselleen kunnollisen naapurikateuden omassa joukossa, ei vieraskaan tunnu niin kamalalta. Jos taas ei uskalla ylittää katua ilman naapurin apua, on jo naapurikorttelin asukas selvä vihollinen.

Tehtaankatu (Rööperi-Eira) ja Pitkäsilta (Kruununhaka-Kallio) olivat eräät "ulkomaan" rajat nuoruuteni 1950-luvun Helsingissä. Näitä rajoja kaipaavia on muitakin kuin Malmstenin ihailijakerho.

"Huolestunut" ja hätääntynyt puhe uusista slummeista kuulostaa korvissani kaihoisalta tarpeelta nimenomaan luoda niitä. Maahanmuuttajien olojen vaikeuttaminen tuottaa nopeasti tällaisen tuloksen, jota "suoraselkäiset" ovat niin hyvin valmistautuneet kauhistelemaan.

Vierailija
bdbdbd
Sikäli kun järjestelmä on tarkoitettu auttamiseen, järjestelmän maksajat varmasti odottavat jonkinnäköistä kiitollisuutta autettujen taholta. Mutta mitä sitten jos kulttuurilliset erot eivät käsitä kiitollisuudenvelkaa samoin kuin oma käsityksemme tai jos autetut ihmiset käsittävät "olkaa kuin kotonanne" kirjaimellisesti.

Tai entäpä jos eri kulttuurit käsittävät ihmisarvon täysin eri tavalla kuin me, eivätkä halua sopeutua noudattamaan meidän käsitystämme.




Olikin vaihteeksi mukavaa tekstiä, lämminhenkistä pohdiskelua.. Mutta mikä suomalaisessa kulttuurissa viittaa autetuilta odotettuun kiitoksenvelkaan? Kristillisyydestä se ei voi kummuta kun se on altruistista ja materian ja rahan nimiin vannovat bisnesihmisetkin osaa hyödyntää almunsa jo antovaiheessa niin, että sponssista on nimi esillä ja isolla.
Mun suomikulttuurissa ei kyllä perästäpäin huudella avun perään, eikä lahjahevosten suuhun kurkita.

Yleensäkin taitaa olla ihmisten keskuudessa vallitseva käytäntö että apu on pyyteetöntä vaikka onkin olemassa luottamus siitä että itsekkin kehtaa pyytää jos jotakin joskus tarvitsee.

Olisko sitten tällä kohtaa tilanne oleellisesti muuttunut nykyisin ja kaikki todellakin hinnoitellaan ja apua ei tunneta muuna kuin asiakssuhteisena.. ee-ei kai yleisesti? Sehän olis ihan hullua. Eihän sitä ikinä tiedä koska itte on pulassa. Pitää osata laskiskella että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja paremman avun voi saada muualta kuin siltä jota itse auttoi tjms.

Mä oon jeesannut milloin ketäkin ja täysin YK:n ihmisoikeuksien julistuksen hengessä. Olen itte myös saanut jelppiä ihan samalla tavalla ja se on mielestäni hyvä systeemi.

Sitä oon kyllä miettinyt että liittyykö vastavuorosiuusperiaatteet, tai kyvyttömyys pyytää apua, yms., voisko ne jotenkin liittyä yksilölliseen aivojen rakenteeseen ja nykyinen tekniikkapainotteinen elämäntyyli vaikuttaa siihen ketkä, millaiset ihmiset pääsee eniten vaikkuttamaan kulttuurin rakenteisiin ja meillä olis sitten sitä kautta hiukan paranoidisuuteen vivahtava, neuroottisen tarkka hinnoittelujärjestelmä, jossa kaikkeen liitetään mukaan vielä korko%..?

Vierailija
Pönni

Olikin vaihteeksi mukavaa tekstiä, lämminhenkistä pohdiskelua.. Mutta mikä suomalaisessa kulttuurissa viittaa autetuilta odotettuun kiitoksenvelkaan? Kristillisyydestä se ei voi kummuta kun se on altruistista ja materian ja rahan nimiin vannovat bisnesihmisetkin osaa hyödyntää almunsa jo antovaiheessa niin, että sponssista on nimi esillä ja isolla.
Mun suomikulttuurissa ei kyllä perästäpäin huudella avun perään, eikä lahjahevosten suuhun kurkita.

Yleensäkin taitaa olla ihmisten keskuudessa vallitseva käytäntö että apu on pyyteetöntä vaikka onkin olemassa luottamus siitä että itsekkin kehtaa pyytää jos jotakin joskus tarvitsee.




Itse näkisin sen siten, että miten vastavuoroisuusperiaate koetaan. Kuten sanoitkin, niin suomalaisessa kulttuurissa autettu auttaa vastavuoroisesti kaveria, vaikkei sitä suoraan "edellytettäisikään". Jossain toisessa kulttuurissa taas autettu saattaa vastavuoroisesti rukoilla auttajan puolesta ja "velka" on sillä kuitattu (mitenkähän tämä toimisi pankissa...).
Eli loogisesti ajateltuna suomalainen siis odottaisi, että pakolainen/turvapaikan saanut, auttaisi yhteiskuntaa, joka siis auttoi kyseistä henkilöä. Kannattaa huomioida, että tämä ei sanottavasti eroa asenteista sosiaalietuuksilla elävää kantaväestön edustajaa kohtaan.
Vastavuoroisuuteen liittyen taas lukeminen maahanmuuttajien rikoksista ärsyttää ihmisiä (tässä taas sensuuri on alkanut kääntymään itseään vastaan), jotka näkevät maahanmuuttajia autetun, kustannetun asumisen ja sitten ne kiittävät ryöstämällä, raiskaamalla ja hakkaamalla ihmisiä.

Pönni

Olisko sitten tällä kohtaa tilanne oleellisesti muuttunut nykyisin ja kaikki todellakin hinnoitellaan ja apua ei tunneta muuna kuin asiakssuhteisena.. ee-ei kai yleisesti? Sehän olis ihan hullua. Eihän sitä ikinä tiedä koska itte on pulassa. Pitää osata laskiskella että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja paremman avun voi saada muualta kuin siltä jota itse auttoi tjms.



Ei niinkään asiakassuhteisena, vaikka liike-elämän lait periaatteessa pätevätkin myös kaverin auttamiseen. Kyse on siltikin ennemmin vain siitä, että mitä "valuuttaa" vaihdossa käytetään, esim aika, raha tai työpanos ja onko kyseessä laina, investointi vai hyväntekeväisyys (huom. politiikassa ja mediassa maahanmuuttajista puhutaan investointina).
Tuo kuvaus minkä kirjoitit sopii hyvin investointiin.

Pönni

Mä oon jeesannut milloin ketäkin ja täysin YK:n ihmisoikeuksien julistuksen hengessä. Olen itte myös saanut jelppiä ihan samalla tavalla ja se on mielestäni hyvä systeemi.



Tämä on sikäli kulttuurillinen piirre, että ihmiset jotka auttavat, osaavat jo odottaa, että apua saa silloin kun sitä tarvitsee.

Pönni

Sitä oon kyllä miettinyt että liittyykö vastavuorosiuusperiaatteet, tai kyvyttömyys pyytää apua, yms., voisko ne jotenkin liittyä yksilölliseen aivojen rakenteeseen ja nykyinen tekniikkapainotteinen elämäntyyli vaikuttaa siihen ketkä, millaiset ihmiset pääsee eniten vaikkuttamaan kulttuurin rakenteisiin ja meillä olis sitten sitä kautta hiukan paranoidisuuteen vivahtava, neuroottisen tarkka hinnoittelujärjestelmä, jossa kaikkeen liitetään mukaan vielä korko%..?



En kyllä usko, että tekniikkapainotteinen elämäntyyli vaikuttaisi. Talouspainotteinen elämäntyyli mielummin "hinnoittelee" asioita. Rahan toin siksi mukaan keskusteluun, koska se on tapa ostaa palveluksia ilman, että itse tarvitsee nähdä sitä työn vaivaa.

Vierailija

bdbdbd:
"Nykypäivän valuuttakeskeisessä maailmankuvassa, missä palvelus-palvelus -kaupan sijaan, käydään vaihtokauppaa periaatteella palvelus-raha, on henkilöön investoitu raha varsin keskeisessä osassa mittaamassa sitä, kuinka paljon ketäkin arvostetaan."
Lihavointi minun

Asennekasvatusta inhimillisen ajattelun perusarvoista pitäisi jo koulusta alkaen lisätä.
Ihmisarvo ja toisen ihmisen arvostus ovat kaksi eri asiaa.
Nykyisin arvostuksen kautta mitataan toista ihmistä.
Maahanmuuttajien ihmisten arvostus pääsääntöisesti muodostuu taloudellisista, uskonnollisista ja toisen ihmisen ominaispiirteiden ulkoisista tekijöistä.
Niin ja ehkä poliittiset tekijätkin ovat kuvioissa mukana. Muistan kuinka 70 -luvulla Chilessä tapahtuneen oikeistovallankaappauksen jälkimainingeissa chileläisiä pakolaisia tuli Suomeen. Vasemmistolaiset heitä symbatiseerasivat. Myöhemmin tuli Suiomeen vietnamilaisia n.s.venepakolaisia, he olivat mieleisiä oikeistolaisille.
Unohdetaan, että siinä edessäsi seisoo ihminen, ihmisarvoltaan samanlainen kuin sinä ja minä.

Sellaisten ihmisten, joka eivät hyväksy kaikkien ihmisten keskinäistä tasa-arvoa,sellaisten ihmisten on vaikea suvaita maahanmuuttajia keskuudessaan.

Vierailija
markent

Asennekasvatusta inhimillisen ajattelun perusarvoista pitäisi jo koulusta alkaen lisätä.
Ihmisarvo ja toisen ihmisen arvostus ovat kaksi eri asiaa.



Ovatkin kyllä tiettyyn pisteeseen asti, mutta subjektiivisella tasolla nämä kulkevat pitkälti käsi kädessä, riippuen tietysti siitä, että mitä kaikkea halutaan katsoa kuuluvan "ihmisarvo" -käsitteeseen.

Asennekasvatuksessa pitäisi samalla keskittyä myös omiin oikeuksiinsa. Eihän sekään inhimillistä ajattelua ole, jos "joku muu" tulee aina ennen omaa itseä.

markent

Nykyisin arvostuksen kautta mitataan toista ihmistä.
Maahanmuuttajien ihmisten arvostus pääsääntöisesti muodostuu taloudellisista, uskonnollisista ja toisen ihmisen ominaispiirteiden ulkoisista tekijöistä.
Niin ja ehkä poliittiset tekijätkin ovat kuvioissa mukana. Muistan kuinka 70 -luvulla Chilessä tapahtuneen oikeistovallankaappauksen jälkimainingeissa chileläisiä pakolaisia tuli Suomeen. Vasemmistolaiset heitä symbatiseerasivat. Myöhemmin tuli Suiomeen vietnamilaisia n.s.venepakolaisia, he olivat mieleisiä oikeistolaisille.
Unohdetaan, että siinä edessäsi seisoo ihminen, ihmisarvoltaan samanlainen kuin sinä ja minä.



Ihmisen on siis "lunastettava" paikkansa yhteiskunnassa. Ihmisellä laumaeläimenä toki on tällainen taipumus. Yhteisölle hyödyttömät yksilöt hylätään laumasta. Näkökulmana siis, jos yksilö ei kunnioita lauman sääntöjä, ei laumakaan kunnioita kyseistä yksilöä.
Politiikan tekeminen ihmisillä ei mielestäni ihan oikein ole, mutta asiassa ei sinänsä mitään uutta ole.

markent

Sellaisten ihmisten, joka eivät hyväksy kaikkien ihmisten keskinäistä tasa-arvoa,sellaisten ihmisten on vaikea suvaita maahanmuuttajia keskuudessaan.



Niin, mutta kuten tuo laumaesimerkkini yllä ja aiempi esimerkkini ihmisten tärkeysjärjestyksestä kertoi, niin eturistiriitojen tapauksessa oma pesä on se tärkein.
Sitten toisekseen, missään ei sanota, että maahanmuuttaja suvaitsisi kantaväestöä yhtään enempää kuin on pakko, joten sikäli kumpikin osapuoli on samalla viivalla. Sillä erolla tietysti, että päästäkseen osaksi yhteiskuntaa, on maahanmuuttajan hyväksyttävä vallitsevat yhteiskuntanormit. Tasa-arvoahan se on, että vaatii kaikilta saman.

Vierailija

bdbdbd
Kiitos asiallisesta keskustellusta. Mukavaa vaihtaa mielipiteitä ilman alinomaista mäiskimistä.
markent nyt lähtee muutamaksi päiväksi kyläilemään ja palaa asiaan myöhemmin.

Uusimmat

Suosituimmat