Feminismi, kultturikritiikki ja utopia

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kulttuurikritiikistä julistukseen

Puhutaan I, II ja III aallon feminismistä - eli älykköfeminismistä (analyysi), poliittisesta feminismista (jako), ja populistisesta feminismista (koostuen mm liberaalisesta ”turmelluksesta ja sekasorrosta”). Tänään hukumme III aallon feminismin johdatelluun rappioon ja eksyneiden purkauksiin. Olisi silti pakko voida ja saada erottaa tasot. Miten suodattaa hyvätasoisen analyysin propagandasta? Mihin yhteiskunnalliseen tai maailmankatsomukselliseen päämäärään nähden arvioidaan analyysi?
Jos lähdetään hypoteesista tai väittämästä että nainen elää jokaisessa kulttuurissa sen holismissa, että hän on tämän kulttuurin määrittämä enemmän kuin miehet, jotka useasti osallistuvat sen määrittämisessä, ja että hän niiltä osin jotka putoavat tämän kulttuurin sallimien rajojen ulkopuolelle on mykkä, saamme ”tuntematon ” nainen, ainoastaan osin valaistu naispersoonallisuuus, ja piilossa olevia potentiaaleja.
Jos vertaamme niinkin erilaiset kulttuurit kuin arabien ja pohjoisen Euroopan kulttuurit on selvää että erilaisia ominaisuuksia päästetään esille sekä naisissa että miehissä.
Feminismi lähti liikkeelle siitä, että liian pieni psykososiaalinen elintila jäi naiselle käytettäväksi teollistuvan yhteiskunnan piirissä. Porvarilliset naiset olivat perheensä vankeja. Poliittisessa feminismissä katsottiin myös työelämään missä supistettu nainen silti täytyi pärjätä itsenäisesti vaikkakin pienemmillä ansiotuloilla kuin miehillä.
Tämän päivän liberalistisessä yhteiskunnassa halutaan – taas miehisen yhteiskunnan holistisen otteen sisällä – laajentaa naisten(kin) henkilökohtaisia oikeuksia ja on reippaasti myös suomassa tätä III maailman kaikille naisille. Kulttuurikritiikki on tässä vaisua. Ylvästellään pikemmin liberalistisella kulttuurilla.
Yhteiskunnan liiallinen väkivalta kanalisoituu teollisesta vallankumouksesta lähtien naisten protestina jolla he vaikuttavat siihen että syntyy liikehdintää joka haluaa ulos tukahduttavan holismin piiristä. Tällöin he etsivät tukea myös ulkoa, eli pyrkivät itse kulttuurin avartamiseksi ja sen kasvattamiseksi siten että arvokkuus säilyisi sen piirissä elävien naisten keskuuteen. Tämä on minimivaatimus mutta vaati jo se melkein yliraskaita ponnistuksia ja uurastusta.
1850-luvusta alkaen tehdastyö, ja traffiking, ovat ollet meidän kulttuurimme kipukohtia. Ne eivät ole vähäteltäviä naisten hyvinvoinnin suhteen kulttuurissa ja aikaansaavat siksi protestia ja synnyttävät avartavia kulttuurikriittisiä ratkaisuehdotuksia. Pitkälti samat ongelmat siirtyvät globalisaation myötä muille kulttuureille: Kaupallisen teollisen kulttuurin kovan taloudellisen välttämättömyyden seurauksena myös naisen elintila kapenee välttämättömyyksiin. Tapahtuu kurjistuminen kun kulttuuri ja ympäristö tuhoutuu johon nainen on voinut ”purkaa” paljon korkealaatuista luovuutta ja huolenpitoa. Nainen ei modernissa kultturissa pääse sijoittamaan luovuuttaan, hänellä on niukasti elintilaa (globalilla eliitillä sitä on enemmän). Oma, esiteollinen kulttuuri hoisi tämän paremmin.
Naiset ovat kulttuurikritiikissään ja modernismikritiikissään yhä kulttuurinsa holismin vankeina – heitä ei kuunnella erikseen eivätkä he pääse kehitystä ohjaamaan - mutta he voivat valmistautua tarvittaviin hyviin muutoksiin olemalla asian kannalla. Siten he ”ovat jo siellä”, mielen voimalla, kun tarvittava muutos maailmantaloudessa tapahtuu joka repii alas tuhoavia rakenteita ja palauttaa luontaistaloudelle sen roolin meidän pääasiallisena elättäjänä. Kulttuurit ja uskonto säilyvät näissä kuvioissa ”jotta me tiedämme miten ruukut koristaa ja vaatteeme kirjoa, ja jotta taide ja kirjakulttuuri jäisivät vielä muistuttamaan meitä ihmisen arvokkuudesta. Tähtääkö kaikki kulttuurikritiikki utopiaan? Kyllä. Koska jos parannetaan ja korjataan vääryydet utopia tulee. Jos ei paranneta eikä korjata mutta senkun pahennetaan tilannetta kaikki romahtaa… ja sen jälkeen tulee utopia. Utopiassa väärät valinnat ovat jo sulkeneet itse itsensä ulos omien tuhoisien epäonnistumisiensa avulla eikä niitä voi toistaa koska ne ovat vieneet myös keinot mukaansa hautaan. ”Talous” jollaisena me sen nyt näemme, maailmanlaajuisena, on tehnyt juuri näin.
Utopioiden kodalla ja etenkin siinä Jumalan valtakunassa joka Jeesuksen toinen tuleminen pystyttää, ja johon uskovaiset kurottautuvat, oletetaan että vallitsee hyvin läheinen ja mutkaton yhteisyys, ihmisten toistensa mielen välittömämpi ymmärtäminen, jolloin naisen rajat määrittyvät enemmän transkendenttisesti kuin hänen biologisen alisteisuuden mukaan.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat