Miesten ns. syrjäytyminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Haluaisin tietää että kun alkaa jotenkin ahdistaa tai menee vaikka työpaikka alta, niin kuka pakottaa ja käskee aloittamaan lopun elämän kestävän juoppoputken? Onko siihen viinaan jotenkin erinomaisesti rahaa, jos sitä ei kerta ole mihinkään muuhunkaan? Juodaan niin että akka lähtee ja vie kakarat. Sitten juodaan lisää. Juodaan ja jätetään ne elatusmaksut maksamatta, katkerana juodaan lisää ja menee se viimeinenkin asunto alta, se vuokra-asunto joka on jostain kunnan läävästä saatu kun on tullut hassattua jo omistusasunto tai pari... Lopulta päätetään päivä veneen alla. Tai vaikka ojassa.

Ymmärrän kyllä että ihmistä vituttaa jos elämä menee alamäkeä, mutta en ymmärrä sitä että tehdään itse kaikkensa että se menisi vielä jyrkempää alamäkeä ja sitten joku tulee vielä itkemään siihen syrjäytymisestä.

Kuinka paljon miestä tulee ymmärtää sen vuoksi että hän tekee itse itselleen pahaa? Pitääkö paapoa ja silitellä? Sossunkin tulla hakemaan sieltä botskin alta pois?

Joo joo. Juovat ne naisetkin. Tuli vaan mieleen ihmetellä miesten touhuja kun sattui silmiin sanat "mies" ja "syrjäytyminen".

Luuleeko joku että naisilla on jotenkin muka helvetin paljon helpompaa? Vai onko, ihan oikeasti? Miksi muka? Suojaako estrogeeni vitutukselta? Onko uroksella synnynnäinen taipumus panna kaikki haisemaan, koska ei ole synnynnäistä taipumusta ajatella muita, vain itseään?

Onko ylipäätään olemassa niin ylpeitä ja periaatteellisia miehiä että eivät koske viinaan vaikka menisi kuinka vaikeaksi? Ja jos on, niin ovatko he aina jotain Jeesukseen rakastuneita hihhuleita? (Omalta osaltani voisin kehaista omaa miestäni monestakin asiasta, mutta en saa kuulema leuhkia kumppanillani joten olkoon.)

Kysymys kuuluu lähinnä: mikä on oikeaa muiden taholta tulevaa syrjäyttämistä ja mikä vain itse aikaansaatua syrjäytymistä?

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Ei kai siinä sen ihmeempää ole kuin se että jää putki päälle. Työssäkäyvällä usein se työ katkaisee aina ryyppyputken. Mutta sitten kun ei tarvi enää hoitaa muita velvollisuuksia, voi sopivasti korkata pullon millon tahtoo.

Sanovat että se pullo on hyvä kaveri.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
Qadesha
Haluaisin tietää että kun alkaa jotenkin ahdistaa tai menee vaikka työpaikka alta, niin kuka pakottaa ja käskee aloittamaan lopun elämän kestävän juoppoputken? Onko siihen viinaan jotenkin erinomaisesti rahaa, jos sitä ei kerta ole mihinkään muuhunkaan? Juodaan niin että akka lähtee ja vie kakarat. Sitten juodaan lisää. Juodaan ja jätetään ne elatusmaksut maksamatta, katkerana juodaan lisää ja menee se viimeinenkin asunto alta, se vuokra-asunto joka on jostain kunnan läävästä saatu kun on tullut hassattua jo omistusasunto tai pari... Lopulta päätetään päivä veneen alla. Tai vaikka ojassa.

Ymmärrän kyllä että ihmistä vituttaa jos elämä menee alamäkeä, mutta en ymmärrä sitä että tehdään itse kaikkensa että se menisi vielä jyrkempää alamäkeä ja sitten joku tulee vielä itkemään siihen syrjäytymisestä.

Kuinka paljon miestä tulee ymmärtää sen vuoksi että hän tekee itse itselleen pahaa? Pitääkö paapoa ja silitellä? Sossunkin tulla hakemaan sieltä botskin alta pois?

Joo joo. Juovat ne naisetkin. Tuli vaan mieleen ihmetellä miesten touhuja kun sattui silmiin sanat "mies" ja "syrjäytyminen".

Luuleeko joku että naisilla on jotenkin muka helvetin paljon helpompaa? Vai onko, ihan oikeasti? Miksi muka? Suojaako estrogeeni vitutukselta? Onko uroksella synnynnäinen taipumus panna kaikki haisemaan, koska ei ole synnynnäistä taipumusta ajatella muita, vain itseään?

Onko ylipäätään olemassa niin ylpeitä ja periaatteellisia miehiä että eivät koske viinaan vaikka menisi kuinka vaikeaksi? Ja jos on, niin ovatko he aina jotain Jeesukseen rakastuneita hihhuleita? (Omalta osaltani voisin kehaista omaa miestäni monestakin asiasta, mutta en saa kuulema leuhkia kumppanillani joten olkoon.)

Kysymys kuuluu lähinnä: mikä on oikeaa muiden taholta tulevaa syrjäyttämistä ja mikä vain itse aikaansaatua syrjäytymistä?





Ne ryyppäävät sedät on aika poikkeustapauksia, suurinosa ei normaalia määrää enempää juopottele.

Juopot vaan yleensä erottuu katukuvasta parhaiten, niin ei ole vaikea arvioida onko tuo syrjäytynyt tai ei

Monesti noi juopot juuri ovat pahiten syrjäytyneitä, näitä ei tosin juurikaan pysty auttamaan.

Vierailija

Että aloituksen tein juontuu tietysti pitkälti turhautumisestani omassa elämässäni, kun viina vei isäukon. Kun hänen persoonansa jo alunperinkin oli sosiaalisia tilanteita pakoileva ja vastoinkäymisiä kaihtava, niin ilmeisesti alkohomaali sitten toimi jonkinlaisena lääkityksenä noihin probleemeihin.

Minun itseni vain on kauhean vaikea ymmärtää miten voi olla niin tylsämielinen ihminen että tekee kaikessa samoin kuin muutkin. Jos kerta on niin ylväs ja ylimielinen ettei halua olla muiden kanssa tekemisissä (jota isäni osittain oli, olettaisin), niin miksi sitten pitää kuitenkin tehdä kuten kaikki muutkin, eli juoda.

Taannoisessa Yle Teeman Olenko normaali? -sarjassa joku auktoriteettiäijä (en muista titteliään) oli sitä mieltä että addiktiot ovat vain tekosyy, että ei ole olemassa mitään pakkoa juoda, pelata tms. - että sen asian päättää itse. Jolloinka juopotkin olisivat sitten vain pelkkiä narsisteja jotka eivät halua ottaa muita ihmisiä huomioon.

Noinkohan.

Vierailija

Itselläni on ollut ongekmia pelihimon kanssa. Pahimpina aikoina ei pysty mitenkään hallitsemaan mitä tekee. On vain päästävä pelaamaan. Ja pelattava silläkin uhalla että nukahtaa kesken pelin.

Riippuvuudesta pääsin eroon hakeutumalla naisseuraan.

Vierailija
Olli V
Itselläni on ollut ongekmia pelihimon kanssa. Pahimpina aikoina ei pysty mitenkään hallitsemaan mitä tekee. On vain päästävä pelaamaan. Ja pelattava silläkin uhalla että nukahtaa kesken pelin.

Riippuvuudesta pääsin eroon hakeutumalla naisseuraan.




Tuosta peliriippuvuudesta näkemässäni ohjelmassa olikin mielenkiintoista tietoa: pelit kuulema rakennetaan niin että niissä on paljon läheltä piti -tilanteita, ja himopelaajille tyypillistä on puhua että melkein voitti, ei koskaan että hävisin kokoajan. Se melkein voittaminen kuulema on se koukuttava tekijä, ja tyydytystä tuottava, vaikka järjellä pitäisi tajuta että on hävinnyt ja rahaa mennyt.

Vierailija
Qadesha
pelit kuulema rakennetaan niin että niissä on paljon läheltä piti -tilanteita, ja himopelaajille tyypillistä on puhua että melkein voitti
Näin on. Ehkä voitto osuu kohdalle ensi kerralla. Esimerkiksi arvoissa, jossa tulee saada kolme samaa kuviota kerralla, on painettuna aina kaksi isoa summaa. Jos sitten ensi kerralla olisi se kolmaskin...

Nettipelit tulisi kieltää lailla. Ei kulje setelit pelaajan kautta, vaan raha on virtuaalista. Ei sen menoa huomaa ku vasta sitten kun kaikki on menny. Sit on pakko lähtee myymään talo, ottamaan velkaa, myymään persettä...

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621
Liittynyt4.10.2007

Elektronisiin rahapeleihin ei ole luottamista. Kun niissä pömpeleissä on liikaa rahaa niin ne antaa voittoja, kun niissä on vähän niin ryöstää pelaajia. Systeemiä manipuloidaan ikäänkuin automaatti huijaisi.

Pitäs aina löytää sellainen pömpeli josta saa voittoja.

Raha-automaattiyhdistyksen pitäisi auttaa voitoillaan peliriippuvaisia.

En itse pelaile periaatteesta.

Vierailija

Puhun kauheita, mutta sanoisin, että kyseessä on sisäänrakennettu itsetuhomekanismi. Heikko itsetunto.

Ja se EI TODELLAKAAN OLE VAIN MIESOMINAISUUS. Entisissä naissuhteissani on tullut vastaan tuota, jos asiat eivät mene niinkuin halutaan, syyllistetään toista ja aletaan tehdä mielettömyyksiä. Joskus jopa oman terveyden uhalla.

Normaalisti sitä pitää surra elämänmuutosta aikansa, puhdistaa pöytä ja asettaa speksit uudelleen. Ihminen jolla ei ole päämääriä tai itsellisyyttä, on usein itsetuhoinen. Oman egon pönkittämiseen tarvitaan jokin -ikäänkuin elämälle tarvitaan syy jos itsessään ei näe syytä ja arvoa jaksaa.

Työpaikan menetys taas tarkoittaa, että pitää heti seuraavana päivänä tarkistaa kaikki mahdollisuudet saada uusi ja alkaa suunnitella. Joiltain puuttuu se j o k i n -kutsukaamme sitä motivaatioksi. Sen motivaation pitää olla sisä- eikä ulkosyntyistä. Elämänhalu? Jotain sellaista.

Vierailija

Alkoholisteja tuntien, sekä miehiä että naisenkin, ihmetyttää aina miten kovilta, itsetietoisilta ja kaikkitietäviltä he vaikuttavat. Luullaan että se tuhannen kapakan kautta kulkeminen on antanut jotakin elämän- ja ihmistuntemusta, vaikka ei sitten tunnetakaan mitään muuta kuin juuri sitä viinanhuuruista elämää ja viinanhuuruisia ihmisiä.

Varsinkin kun nuorempana jouduin tekemisiin milloin kenenkin hevijuuserin kanssa, katselivat he minua pitkin nokkaansa ja yrittivät kaikin tavoin tehdä tiettäväksi että kuvittelen olevani parempi kuin he ja itseasiassa kukaan ei ole parempi kuin he ja kaikki ihmiset ovat totaalisen paskoja. Noh, on tämä sama asenne kyllä tullut esiin juomattomienkin ihmisten taholta. Jonkinlainen peruskielteisyys, kenties lapsuuden kokemusten vuoksi(???) kai aiheuttaa sellaista jatkuvaa nurjamielisyyttä että on niin kovin tärkeää ettei kukaan "luule itsestään liikoja".

Vaikkei kaikkia kiinnosta mitään luulla. Jotkut haluavat vain olla, olla oma itsensä.

Kuitenkin alkoholisti kai pitkälti on lapsen tasolle jäänyt. Eletään siinä omassa Mikä mikä -maassa, kun ei huvita tavallinen arki kaupassakäynteineen sun muineen. Joku muu tekee sen hänen puolestaan. Hän, siis Hän joka on Persoonallisuus, voi rauhassa keskittyä imemään viinatuttipulloaan...

Vierailija

Monilla miehillä on ns "kahdenkympin kriisi" joka iskee suunnilleen 16-25 ikävuoden välillä. Nämä ovat myös tyypillisimpiä joukkomurhaajia.

Heillä on ns "Peter Pan syndrooma" Heitä pelottaa kasvaa aikuisiksi, ja ottaa vastuuta. Naisilla se on ihan eri juttu. Ensinnäkin;kroppa kehittyy huomattavasti aikaisemmin kuin miehillä. Naisille neitsyys on hyve, eikä merkki henkisestä vammaudesta, jolloin toisaalta sosiaalinen paine kasvaa "nopeasti" aikuiseksi on pienempi. Naisen ei odoteta 16-vuotiaana olevan heti valmis hyppimään metsässä vuoden ajan kuin jänöpupu, ja ryömivän sängyn alla likaisissa, hikisissa ja nukkaisissa vaatteissa metsästäen pölynpunkkeja, koska armeijalla ei ole varaa pölynimiureihin, puhumattakaan siitä että ne veisivät sotilaan taistelutahdon ja kyvyn valmistautua ydinsodan kauhuihin

Naisille ei ole nuorina lähellekään niin suuria sosiaalisia vapauksia kuin pojilla, mutta toisaalta heillä ei myöskään ole vastuuta. Naisille riittää että he ovat kilttejä tyttöjä koulussa ja tekevät aina mitä opettaja sanoo. Naisila ei odoteta oma-aloitteisuutta. Ei ole tarpeen, koska mies hoitaa kaiken, kuten työn ja esim opiskelijaperheen elättämisen. Naisten ei tarvitse muuta kuin voihkia auton takapengillä ja juhlia äidiksi tulemista. Nuorelle miehelle se "vapaus" päättyy suunnilleen 16-ikävuoden tienoilla. Ei olla enää poikia, eikä enää saakaan käyttäytyä kuin pikku kakara. Pitää mennä armeijaan, saada sen jälkeen nopeasti töitä ja opiskella samaan aikaan. Pitää tulla nopeasti isäksi ettei suku katkea ja Suomalaiset kuole sukupuuttoon. Pitää hankkia ammatti ja ura. Pitää olla harrastus jossa menestyy ja josta voi tulla itselleen ammatti. Ja jos ei lama-aikana löydä työpaikkaa, pitää perustaa yritys ja mennä pankkiin ottamaan lainaa vielä opintolainan päälle...

Niin, tytöillä se elämä on kaameaa siinä 12-16 ikävuoden tienoilla kun hormonit hyrräävät ja kaikki on kiellettyä, samaan aikaan kun pojat riehuvat kännissä kylillä panemassa kaikkea mitä liikkuu. Vaan karu totuus on, että Suomalaisessa yhteiskunnassa se poikien vapaus loppuu siihen kuin kananlento. Vapaudet kaventuvat ja tilalle tulevat velvoitteet hyvästä, isänmaata palvelevasta isästä, yrittäjästä, elättäjästä...

Ja mitä käy jos epäonnistut? Olet LUUSERI! Jos nainen epäonnistuu, hän menee jonkun luokse itkemään ja pyytämään apua. Hän saa sääliä ja ymmärrystä. Ihmiset kokevat sympatiaa, tukevat häntä jne jne...

Miehelle kyse on työstä varmistaa, että kaikki tämä on mahdollista naiselle. Nykyään ongelmana on pitkälle se, että 12-vuotiaat kakarat temmeltävät koulussa homostellen ja haistatellen minkä kerkiävät. Kukaan ei puutu siihen mitenkään, koska se "haittaisi poikien kehitystä" ja "rajoittaisi heidän luovuuttaan" Poikien pitää antaa olla poikia!

4-vuodessa näistä räkänokista tulee "miehiä" ja heiltä aletaan odottaa miehistä vastuutta oikeastaan kaikesta.
Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto! He ovat Suomalaisen yhteiskunnan selkäranka. Sen tulevaisuus! Vuosituhansisen ketjun jatkajia ja kansakunnan uuden polven tulevia isiä. Epäonnistuminen ei ole sen enempää mahdollista kuin sallittua. Ne jotka epäonnistuvat joutuen työttömiksi tai jättäen armeijan ovat "loisia sossupummeja" Heitä uhkaillaan että heidät korvataan jollakin hiton "halpatyövoimalla" jos he eivät tee työtä kylliksi ahkerasti ja siinä samalla lisäänny kuin kaniinit opiskeluvuosiensa lomassa. Ja sitten ihmetellään, kun jollakin heistä napsahtaa. Heidän annetaan käyttäytyä kuin pikku prinssit, ja sitten odotetaan ritarillista vastuuta kantaa yhteiskunnan ristiriitaiset ja epäloogiset toiveet harteillaan. Jos heitä lapsina kohdellaan kuin haavoittuvaisia kristallimaljoja, niin kuinka hitossa heiltä voitaisiin parin teinivuoden jälkeen odottaa aikuista vastuuta?
Ei suoraan sanoen mikään ihme että "napsahtavat" Rodunjalostajat vaativat mahdottomia, ja sitten alkavat itkeä
"kansakunnan kuolemasta" kun nämä pilallehemmotellut pikku prinssit eivät vastaakaan heidän ihannetaan Suomalaisesta miehestä. Helvetin natsipellet!

Vierailija
Qadesha
Luuleeko joku että naisilla on jotenkin muka helvetin paljon helpompaa?



Eri asiat on vaikeita eri sukupuolille. Naisen on vaikeampaa päästä asunnottomaksi kuin miehen, toisaalta miehen on helpompaa tienata 5000 euroa kuussa.

Vierailija
Dieter
Qadesha
Luuleeko joku että naisilla on jotenkin muka helvetin paljon helpompaa?



Eri asiat on vaikeita eri sukupuolille. Naisen on vaikeampaa päästä asunnottomaksi kuin miehen, toisaalta miehen on helpompaa tienata 5000 euroa kuussa.



Tuo asunnottomuusjuttu liittyy varmaan siihen onko lapsia vai ei. Mutta minkä vuoksi tehdä kaikkensa että ehdointahdoin päätyisi asunnottomaksi? Sitä minä haen takaa. Jos on köyhä, ei ole pakko juoda ja paskoa asuntonsa nurkkiin. Vai onko?

Nimim. Rikastajan kommenttia en oikein ymmärrä, koska en ole havainnut että yhteiskunta jotenkin erityisesti painostaisi poikia/miehiä lisääntymään. Vaimot ja tyttöystävät niitä lapsia kai enemmän hinkuvat. Ja naisille siitä lisääntymisestä eniten jäkätetään ja siihen yritetään painostaa, jos ilmenee etteivät naiset haluaisi pentuja.

Enemmän minusta on vaikuttanut siltä että miehet haluavat menestyä elvistelläkseen muille miehille. Ja jos niissä homososiaalisissa kisoissa käy ohraisesti, niin sitten kai päädytään tilanteeseen että en kykene taloudellisesti voittamaan naapuriani/kaveriani, pyrin siis olemaan suurin & paras juomiskisoissa ja antisankariudessa?

Melko pitkälti minusta tuntuu ettei moniakaan miehiä kiinnosta pätkääkään mitä naiset heistä ajattelevat tai heiltä odottavat. Nainen otetaan vierelle että saa esittää muille miehille että minä poika se saankin naista aina kun haluan, sitten havaitaan ettei ukkomiehenä "saa" sen enempää tai useammin kuin sinkkunakaan. Kun koko parisuhde alkaa tympiä, heittäydytään niin vittumaiseksi että muija ottaa ja häipyy, ja sitten voi elvistellä itsesäälillään ja sillä että akka jätti, olen minä niin kova antisankari että.

Vierailija

Eiköhän se ole osaltaan yksinäisyys mikä saa juomaan.
Tässä maassa kun kenenkään ei tarvitse ryypätä yksin ellei itse halua.
Siihen puuhaan saa aina seuraa ja onhan se mukavampi olla ihmisten seurassa kun yksin kotona ahdistavien ajatusten ja tyhjän kodin vankina.

Vierailija

Juominen on kivaa, onko siinä nyt mitään kummallista. Suurin osa juopoistahan on juuri niitä joilla ei asiat välttämättä olekkaan niin huonosti vaan kaikki alkaa niistä putkista, no onhan se nyt vaan kiva ottaa vähän saikkua ja revitellä viikon ajan, mutta monilta se homma karkaa vain käsistä. Pidetäänkö opiskelijoita juoppoina kun he piristävät arkeansa ja saattavat ryypätä viikkojakin?

Hedonismi kunniaan, minimoikaa arki.

Vierailija

Yhdessä juomineen on kallista ja hankalaa. Täytyy ostaa kallista juottolalientä ja tarjota ja maksaa vippejään.

Uusi sosiaalisen juomisen avittajaidea: Betoninen ja panssarilasinen juottola, jossa tiettyä lasia kohden saa tietyn määrän edullista viinaa, joka riippuu henk.koht. häiriöiden määrästä. Juotu määrä pitää lähtiessä vastata promilleja Juottolaan mentyä, sieltä poistuessaan ei päääse sisälle uudestaan samana iltana. Eikä valmiiksi juopuneena. Tapeltuaan ei systeemiin ole enää asiaa vuosiin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat