(Uudelleen)syntyminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Pohiskelin eilen sängyssä maatessani uudelleensyntymistä ja syntymistä ylipäätänsä. Kun uudelleensyntymisestä kuulee puhuttavan, tapahtuu uusi syntymä aina telluksellamme. Jos kuitenkin sallimme oletuksen, että maapallo on vain yksi lukuisista (kenties miljoonista) asutuista planeetoista maailmankaikkeudessamme, eikö olisi todennäköisempää syntyvämme joillekin näistä muista planeetoista. Kuka sitä noppaa heittää? Jumala se ei (mielestäni) ole, joten kaipa sen täytyy olla puhdasta tilastotiedettä.

En itse usko uudelleensyntymiseen, mutta ei minua haittaisi syntyä 'jonain muuna' jonnekin muualle. Vai olisiko silloinkin kyseessä uudelleensyntymä... hmm, vaikea käsite Joka tapauksessa k.o ajatusleikki lievittää harmitusta etten tule omana elinaikanani tutustumaan vieraisiin planeettoihin tai niiden asukeihin.

Sivut

Kommentit (55)

Vierailija

Korrekti vastaus voisi olla että jos nyt katsotaan että mistä ihminen koostuu.. eli uskon että ihmisen pystyy hajottamaan pienemmiksi osiksi sitten taas kokoamaan kokonaiseks takas. Niin sehän viittaa siihen että periaatteessa teleportointikin vois olla mahdollista. Noh kato nyt internettiä esim. Sielläkin tieto siirtyy. Ihminen on palapeli ja se pystytään aina jälleen rakentamaan. Eli susta voi olla kopio jossain muualla universumissa just näiden ominaisuuksien vuoksi.

iMuke
Seuraa 
Viestejä1337
Liittynyt13.3.2008

Mielenkiintoinen ajatus tuo jonnekkin muualle syntyminen. Mutta olisiko siitä "jälleensyntymästä jollekkin toiselle planeetalle" oikeasti mitään iloa. Ajatellaanpa nyt että olemme syntyneet tälle planeetalle elettyämme ja kuoltuamme jollain toisella planeetalla. Mitä muistamme siitä edellisestä planeetasta? Emme yhtään mitään. Entä tuntuuko tällä planeetalla oleminen jotenkin jännältä ja erikoiselta, ikäänkuin uudelta maailmalta? Ei tunnu, ainakaan jos ei käytä mitään aineita. Joten vaikka syntyisimmekin uudelle planeetalle niin eipä siinä kai mitään sen ihmeellisempää olisi.

Luin kerran jonkun tiedemiehen kirjoittaman kirjan jossa hän kertoi kuvitteellisen happiatomin matkasta maailman alkuhämäristä maapallolle asti. Se oli mielenkiintoinen juttu ja jos ajattelemme omia atomejamme, niin nekin ovat pöllähtäneet jostain räjähtävästä tähdestä ja mennä jynkyttäneet siellä täällä avaruudessa kunnes ovat päätyneet meidän pernaan tai umpilisäkkeeseen. Sitten kun kuolemme niin ne samat atomit jossain vaiheessa taas lähtevät avaruusreissulle ja mahdollisesti sitten päätyvät jonkun liskon tai sittiäisen lonkeroon. Siinä mielessä me synnymme uudelleen.

Vierailija
iMuke
Mielenkiintoinen ajatus tuo jonnekkin muualle syntyminen. Mutta olisiko siitä "jälleensyntymästä jollekkin toiselle planeetalle" oikeasti mitään iloa. Ajatellaanpa nyt että olemme syntyneet tälle planeetalle elettyämme ja kuoltuamme jollain toisella planeetalla. Mitä muistamme siitä edellisestä planeetasta? Emme yhtään mitään. Entä tuntuuko tällä planeetalla oleminen jotenkin jännältä ja erikoiselta, ikäänkuin uudelta maailmalta? Ei tunnu, ainakaan jos ei käytä mitään aineita. Joten vaikka syntyisimmekin uudelle planeetalle niin eipä siinä kai mitään sen ihmeellisempää olisi.



Itse ainakin näen tämän maailmamme ja kaiken mitä täällä koen vielä ainutkertaisempana, kun mietin että voisin yhtä hyvin olla päätynyt miljoonien valovuosien päähän. On hauska katsoa ympärilleen 'uusin silmin' ja nähdä tutuinkin asia äärimmäisen epätodennäköisenä. Samanlaisia fiiliksiä saa tottakai esim. kun tiirailee yöllä taivaalle

Luin kerran jonkun tiedemiehen kirjoittaman kirjan jossa hän kertoi kuvitteellisen happiatomin matkasta maailman alkuhämäristä maapallolle asti. Se oli mielenkiintoinen juttu ja jos ajattelemme omia atomejamme, niin nekin ovat pöllähtäneet jostain räjähtävästä tähdestä ja mennä jynkyttäneet siellä täällä avaruudessa kunnes ovat päätyneet meidän pernaan tai umpilisäkkeeseen. Sitten kun kuolemme niin ne samat atomit jossain vaiheessa taas lähtevät avaruusreissulle ja mahdollisesti sitten päätyvät jonkun liskon tai sittiäisen lonkeroon. Siinä mielessä me synnymme uudelleen.



Diggailen myös suunnattomasti ajatuksesta, että me ihmiset ja kaikki muukin materia on syntynyt alkuaurinkojen räjähdyksissä ja tulemme kaikki aikanaan 'kohtaamaan' oman aurinkomme nielaistessa telluksen. Se on itse asiassa vasta tämän vuoden aikana täyttänyt valtionuskontomme jättämän aukon. Tai no täyttämisestä ei ehkä voi puhua, koska ajatus galaktisesta läpikulkumatkasta alkuräjähdyksestä äärettömään tyhjyyteen on niin paljon kauniimpi.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Sielua ei luultavasti ole. Jos ei ole, niin asia on yksinkertainen. Tietoisuus on illuusio. Jos mietit tapaasi kokea maailma, huomaat pian, ettet löydä siitä mitään sellaista, mitä ei voisi aivojen toiminnalla selittää. Eli, kun tapat itsesi, tietoisuutesi sammuu. Mutta maailmaan jää silti 6 miljardia muuta ihmistä tietoisuuksineen. Olet silloin he. Olet he jo nyt. Tai oikeastaan ei ole ketään "sinua" joka olisi kuoltuasi joku toinen tai jo nyt kaikki muut. On vain tietoisuuksia, tasaveroisia. Jos esimerkiksi haluaisin kadota maailmasta, kadota pois, haluaisin tietoisuuden sammuvan, että en enää kokisi olemassaoloa, että pääsisin ikuiseen tiedottomaan rauhaan, se ei ole mahdollista. Tai minun pitäisi tappaa maailmasta kaikki ihmiset ja varmaan eläimetkin. Kukaan ei ymmärrä mistä puhun, ei se mitään.

くそっ!

Vierailija
Jipe
Pohiskelin eilen sängyssä maatessani uudelleensyntymistä ja syntymistä ylipäätänsä. Kun uudelleensyntymisestä kuulee puhuttavan, tapahtuu uusi syntymä aina telluksellamme. Jos kuitenkin sallimme oletuksen, että maapallo on vain yksi lukuisista (kenties miljoonista) asutuista planeetoista maailmankaikkeudessamme, eikö olisi todennäköisempää syntyvämme joillekin näistä muista planeetoista. Kuka sitä noppaa heittää? Jumala se ei (mielestäni) ole, joten kaipa sen täytyy olla puhdasta tilastotiedettä.

En itse usko uudelleensyntymiseen, mutta ei minua haittaisi syntyä 'jonain muuna' jonnekin muualle. Vai olisiko silloinkin kyseessä uudelleensyntymä... hmm, vaikea käsite Joka tapauksessa k.o ajatusleikki lievittää harmitusta etten tule omana elinaikanani tutustumaan vieraisiin planeettoihin tai niiden asukeihin.




Itse puolestani mietin että kun on olemassa lukemattomia nettifoorumeita, miksi sitä kumminkin pyörii aina niillä samoilla? Ja ne jotka ovat enempi viinan perään, miksi he pyörivät aina samoilla kulmilla ja samoissa kuppiloissa, kenties vain yhdessäkin?

Ehkä sitä tottuu ja viehtyy johonkin tiettyyn juttuun. Ehkä Maahan syntyminen on niin koukuttavaa että tänne jää jumiin. Ehkä eri tietoisuuksien (sielujen) välille syntyvät kokemussiteet (karma) vetää meidät aina toisiemme läheisyyteen nauttimaan ja kärsimään toisistamme kunnes olemme kaikki toisistamme sujut ja tarpeeksi saaneet. Se ei onnistu jos Eikka on Plutossa ja Sirkka Siriuksen järjestelmässä...

Vierailija

Kaikki luonnossa toistaa itseään, miksi sitten ei ihmisen elämä? Mikä meistä tekisi muka jotenkin poikkeavan siitä ketjusta, joka on nähtävissä niin metsässä, meressä kuin avaruudessakin?

On olemassa vain näkökulmia, jonkun suuri on toiselle pientä, ja toisin päin.

Meidän näkökulmamme on siinä mielessä todella ainutlaatuinen, että me voimme vaikuttaa siihen mitä olemme.
Ehkä synnymme ylempinä olentoina jos tämän tajuamme. Tai kuka tietää....lintuina, kaloina, muurahaisina tai liskoina...

Mikä on aika? Kun kuolet, onko aikaa?
Jumititko vain tilaan jossa ei ole aikaa?

Miten lasket unessa minuutteja tai sekunteja. Mistä tiedät lasketko samaan tahtiin kuin hereillä ollessasi?

Kun leijut tyhjyydessä vailla egoa, ruumista, vaatteita. Olet joko taivaassa tai helvetissä. Toivottavasti on uudelleensyntymä.

Seppo_Pietikainen
Seuraa 
Viestejä7615
Liittynyt18.10.2007
Qadesha

Itse puolestani mietin että kun on olemassa lukemattomia nettifoorumeita, miksi sitä kumminkin pyörii aina niillä samoilla? Ja ne jotka ovat enempi viinan perään, miksi he pyörivät aina samoilla kulmilla ja samoissa kuppiloissa, kenties vain yhdessäkin?

Ehkä sitä tottuu ja viehtyy johonkin tiettyyn juttuun. Ehkä Maahan syntyminen on niin koukuttavaa että tänne jää jumiin. Ehkä eri tietoisuuksien (sielujen) välille syntyvät kokemussiteet (karma) vetää meidät aina toisiemme läheisyyteen nauttimaan ja kärsimään toisistamme kunnes olemme kaikki toisistamme sujut ja tarpeeksi saaneet. Se ei onnistu jos Eikka on Plutossa ja Sirkka Siriuksen järjestelmässä...




Itse puolestani mietin, miksi kun tuulee, niin se aina tuulee suoraan minua kohti. Miksei edes joskus jotain muuta kohti?

--
Seppo P.
Kreationismi perustuu tietämättömyyteen, se sikiää tietämättömyydestä ja siitä sikiää tietämättömyyttä. Tietämättömyyden levittäminen on kreationismin elinehto ja tietämättömyydessä rypeminen on kreationistin luonnollinen elämisenmuoto

Vierailija
Jipe

En itse usko uudelleensyntymiseen, mutta ei minua haittaisi syntyä 'jonain muuna' jonnekin muualle. Vai olisiko silloinkin kyseessä uudelleensyntymä... hmm, vaikea käsite Joka tapauksessa k.o ajatusleikki lievittää harmitusta etten tule omana elinaikanani tutustumaan vieraisiin planeettoihin tai niiden asukeihin.




Usko pois, on selvää, että fyysinen, aineellinen olomuotomme jatkaa kiertokulkuaan tämän pallomme elämän kiertokulussa.

Saattaa tietenkin olla, että seuraavaksi se energia josta koostumme on matojen, horsmien, bakteereiden ym, sellaisen käytössä, mutta ihan varmaa tuo jälleensyntyminen on.

Kuitenkin ilmeisesti tarkoitat tietoista olemustamme, se mitä ilmeisemmin kuuluu aivojen mahdollistamaan havaintokeskukseen, elikkä kun aivot tuhoutuvat, niin myös niiden sisältämä tieto päättyy.

Tämähän on jo nähtävissä dementoituneella ihmisellä, jolta jo elinaikanaan katoaa osa minuutta.

Uudestisyntyminen tapahtuu uusissa ihmisissä, heitä ei vanha tieto, uskomukset kaikki muu sellainen rajoita.

Kulttuurimme vain pyrkii kahlitsemaan, jo pienestä pitäen tuon uuden elämän entiseen muottiin.

Vierailija
Seppo_Pietikainen
Qadesha

Itse puolestani mietin että kun on olemassa lukemattomia nettifoorumeita, miksi sitä kumminkin pyörii aina niillä samoilla? Ja ne jotka ovat enempi viinan perään, miksi he pyörivät aina samoilla kulmilla ja samoissa kuppiloissa, kenties vain yhdessäkin?

Ehkä sitä tottuu ja viehtyy johonkin tiettyyn juttuun. Ehkä Maahan syntyminen on niin koukuttavaa että tänne jää jumiin. Ehkä eri tietoisuuksien (sielujen) välille syntyvät kokemussiteet (karma) vetää meidät aina toisiemme läheisyyteen nauttimaan ja kärsimään toisistamme kunnes olemme kaikki toisistamme sujut ja tarpeeksi saaneet. Se ei onnistu jos Eikka on Plutossa ja Sirkka Siriuksen järjestelmässä...




Itse puolestani mietin, miksi kun tuulee, niin se aina tuulee suoraan minua kohti. Miksei edes joskus jotain muuta kohti?



Mä taas pohdiskelen että puut heiluu aina ku tuulee. En usko mihinkään ilman laajenemiseen tai mihinkään, mä luulen että noi puut heilumisellaan aiheuttaa ilmavirtoja joten tornadot vois estää hakkaamalla liian isot puut pois ja sit voitas tehä puutarhoja joihin laitetaan sankan metsän keskelle tuulivoimaloita.

t: kirjoitan tiede.fi:hin, olen siis fiksu.

Vierailija

Kukaan ei ole edellä pohtinut, mistä uudestisyntymisen idea on peräisin. Yksi lähde on ainakin Buddhalaisuuden haara, jossa uskotaan uudelleen syntymiseen, inkarnaatioon.
Sen mitä tiedän Buddhasta, oletan hänen olleen tavattoman tietäväinen ja viisa mies. Oletan, että Buddha on vastannut, kun häneltä kysyttiin uudelleeen syntymisen mahdollisuudesta, omalla viisaalla tavallaan tarkoittaen materian kiertokulkua luonnossa. Tästä olisi peräisin mahdollisuus syntyä vaikka kastematona tai kukkana.
Puddhalaisuuden joissakin haaroissa oli tarpeen ottaa huomioon rinnalla kehittyneiden pelastususkontojen kilpailuetu ja kehittää oma elämän jatkumista kuvaava oppi - uudelleen syntyminen.
Toisaalta Buddhalaisuudesta on kopioitu kristinuskoon aiheita. Buddhalaisuudessa on kymmenen elämän ohjetta, joista jotkin on otettu kristinuskoon sellaisenaan mutta tiukemmin - ohjeista on tullut käskyjä.

Pokasaha
Seuraa 
Viestejä1466
Liittynyt16.3.2005

Ihminen syntyy uudelleen aina kun tekee jonkun oivalluksen elämän totuudessa, omaksuu sen ja myös toteuttaa sitä vastaisuudessa.

Kansakunta joka kieltää historiansa, häviää maailmankartalta.
Pokasaha

Vaari
Seuraa 
Viestejä3330
Liittynyt22.3.2005

Jipe

Mitä eroa on sillä, että synnyt uudestaan tänne tai jonnekin muualle, jos paikka jonne synnyt on ainoa paikka ja kerta jonne tiedät koskaan syntyneesi? Saatat nimittäin olla jo siellä "muualla".

ronko7eus

”Kaikki luonnossa toistaa itseään, miksi sitten ei ihmisen elämä?”. Mikä luonnossa toistaa itseään sillä tavalla mitä uudestisyntymisellä tarkoitetaan? Päinvastoin. Mikään luonnossa ei toista itseään sillä tavalla uudestisyntymällä, niin miksi sitten ihmisen pitäisi.

Muut

Atomien, kvarkkien säilyminen ja kiertokulku ovat vain korvike tai jonkinlainen ohitus ajatukselle uudestisyntymisestä sellaisena kuin se aloittajan ja tällä palstalla aiheesta jo käytyjen keskustelujen perusteella aina uudelleen syntyy. Toinen kysymys on, onko keskustelu uudelleensyntymisestä järkevää sellaisena.

Nimittäin. Uusi kemiallinen yhdiste, vaikkapa hiilimonoksidi ei synny samassa merkityksessä kuin miten me koemme kerran syntyneemme. Se syntyy, mutta, anteeksi hiilimonoksidi, sikäli kun tiedän, se ei tiedä, koe, luule syntyneensä.

Tietoisuus omasta olemassaolosta on keskeistä keskustelussa uudelleensyntymisestä. Ilman sen määrittelemistä homma ei vetele.

Siksi se ei vetele. Merkittävään keskusteluun uudelleensyntymisestä ei päästä, koska keskustelu tietoisuuden olemuksesta, olemassaolosta (siis siitä, jonka uudelleensyntymisestä on kyse) siroutuu hallitsemattomaksi.

Minä ajattelen, että näin ainoa lupaava osuus mikä aiheesta jää keskusteltavaksi, on pyrkimys ymmärtää sitä miksi aihe on niin suosittu. Tähän sisältyy keskeisenä oletus, että aiheen suosio ei lisää uudelleensyntymisen idean totuusarvoa. Todellisuus ei ole äänestyksen lopputulos.

Jos olisi, ei todellisuutta tarvitsisi miettiä, ei tutkia eikä siitä tarvitsisi keskustella, äänestää vain — jos olisi, maailmamme olisi aika tavalla erilainen kuin se on.

Voitaisiin ruveta kaikki muutkin pelaamaan tennistä.

Niin kauan kun on syytä epäillä ajatuksen uudelleensyntymisestä johtuvan siitä, että kertasyntymisen ajatusta on mahdoton hyväksyä, pitäisi keskittyä siihen miksi sitä on niin mahdotonta hyväksyä.

Tämä on siitä mainio vaihtoehto, että se ei sulje pois uudelleensyntymisen mahdollisuutta, antaa vain keskusteluun käytetylle ajalle suuremman raja-arvon hyödyn, kunnes ei enää sitäkään.

Siihen nämä keskustelut sitten kuolevatkin, ja syntyvät uudelleen.

V.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Vierailija

Vaihteeksi voisi tietysti kehitellä jotain itämais-nyyeitsiläistä ajatusta siitä että tietoisuus/henki/sielu ei ole koskaan syntynytkään yhtään minnekään. Täten nämä persoonamme ja kehomme täällä olisivat vain sellaisia kertakäyttö- sanotaan vaikka projektioita materiaan ja materian tasolle joita tuo mainittu henki heittelee. Kun henki katkaisee yhteyden ego/keho-kombinaatioon, mätänee keho ja egokin alkaa pikkuhiljaa hajota. Hajoaako se kertaheitolla vai hitaasti (joka jälkimmäinen muoto selittäisi mm. kummitteluilmiön), mene tiedä.

Yleensä tämänkaltaiset ajatukseni herättävät vastusta ihmisissä sillä tavoin että he kokevat tuon "hengen" loisena joka sydämettömästi on käyttänyt heitä hyväkseen ja sitten heittää heidät kuolemaan kun ei enää tarvitse. Voihan sen niinkin nähdä. Itse ajattelen vertauskuvauksellisesti että henki on ikäänkuin puu ja yksi yksittäinen inkarnaatio eli tuollainen ego/keho-kombinaatio on vain yksi lehti puussa, joka aikanaan putoaa ja maatuu.

Jos samaistuu tuohon lehteen eli väliaikaiseen muotoon, niin ei sitä sitten muuta ole kuin kuolema sitten kun keho ei enää voi kestää olemassaoloaan. Jos onnistuu samaistumaan puuhun eli siihen varsinaiseen olemassaolon syyhyn, niin kenties silloin... jotain.

Ja tästä voinee kai taas loikkia jonnekin kreikkalaiseen näkemykseen siitä että todellisuutemme on vain heijastus oikeasta todellisuudesta? Olikohan asialla Platon, en nyt jaksa tarkistaa.

Vierailija

Luin tuossa juuri, että todellinen Jeshuan (Jeesus) fyysinen itse tulee taas ihmiskehoon joulukuussa 2012.
Tämän informaation Jeshua tuo esiin monistakin syistä nyt ja yksi syy on se, että hän haluaa ihmisten ymmärtävän, että samalla kuin vuosi 2012 liittyy Maya-kalenteriin, niin tämä odotettavissa oleva hänen syntymä liittyy siihen rakkauteen, mitä hänellä on ihmiskuntaa kohtaan, ja haluun olla paikalla, kun maapallo on harmoniassa galaktisen keskuksemme kanssa.
Hän selittää, että mitä tämä harmoniassa oleminen merkitsee maapallolle ja että mitä monet ymmärtävät kun puhutaan porteista, joiden läpi tulee suhteellisen pieni energiamäärä verrattuna siihen, mitä tulee vuoden 2012 lopussa.
Hän kertoo myös energiarakenteista ja polariteeteista.
Hänen saapumishetkellä maapallolle tulvii sellaista viisautta ja ymmärrystä, mitä ei ole koskaan ennen koettu täällä.
Hän sanoo. Kasvusta tulee hämmästyttävää ja se tapahtuu kerralla, koska hänet synnyttää hän, joka synnytti hänet 2000 vuotta sitten, koska hän on inkarnoituneena taas, kuten on hänen isänsäkin.

Hän jatkaa (lainaus) Kun olin maan päällä 2000 vuotta sitten, minulla oli erityinen DNA fyysisessä kehossani, kuten vanhemmillanikin oli. Monet ymmärtävät, että olin naimisissa Maria Magdaleenan kanssa ja meillä oli lapsia. Jotkut sanovat, että yksi tyttölapsi, mutta haluan kertoa teille, että meillä oli yhteensä kolme lasta.

Tämä merkitsee sitä, että minun DNA:ni ja myös puolisoni DNA, mikä oli samanlainen kuin vanhemmillani, oli kolmen lapsemme perittävissä. Näiden 2000 vuoden aikana tällä DNA:lla on ollut tilaisuus levitä useimpien maan päällä parhaillaan olevien ihmisten keskuuteen.

Syntyessäni, kun näitä uskomattomia energioita tulee maan päälle 2012, minä ja tulevat vanhempani käynnistämme kaikkien niiden DNA:n, jotka kantavat minun DNA:tani. Tämä merkitsee sitä, että ne lahjat ja kyvyt, joita minulla, vanhemmillani ja puolisollani oli, tunnistetaan ja yhdistetään DNA:ni jakavien toimintakykyihin. Se merkitsee myös sitä, että nämä toiset muistavat, keitä he ovat, sekä heidän yhteytensä kaikkeuden Lähteeseen.

Hmmm..aika mielenkiintoinen veto tähän väliin tuolta sumuverhon takaa. Mitenköhän Vatikaanissa yöt nukutaan?

p.s. Saintes Maries de la Mer on varsin mielenkiintoinen historiallinen kohde eteläisessä Ranskassa.
Samoin kuin Kashmir Himalajan juurella.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3330
Liittynyt22.3.2005
hanion
Luin tuossa juuri, että todellinen Jeshuan (Jeesus) fyysinen itse tulee taas ihmiskehoon joulukuussa 2012.

Minä kun heräsin tänä aamuna, luulin olevani Itäsuomessa, metsälammen rannalla, mökilläni. En kuitenkaan hypännyt siihen lampeen, en pannut puita saunan kiukaan alle, enkä kaivanut onkeani esiin. En myöskään terottanut viikatetta, hakenut vettä naapurin navetan vesihanasta, katsonut oliko yön aikana tullut lisää metsämansikoita. Oli nimittäin mielestäni kesä, kun heräsin tänä aamuna.

Monta muutakaan asiaa en tehnyt tuon hyvin todelliselta tuntuvan päähänpiston, unen viitoittamalla harhaisella tiellä. Sen hetkinen ympäröivä todellisuus jotenkin pukkasi läpi parissa sekunnissa, ja tajusin olevani keskellä toisen maailmasodan itärintamaa, saksalaisten ankaran tykkitulen alla, kunnes sekin osoittautui lumeeksi. Tapahtumat olivat kirjan tapahtumia, jota luen juuri.

Olinkin astronautti. Ei, olin sammakkomies, ei kun saksanpaimenkoira. Hyvä tavaton. Mikä olin!

On myönnettävä, se on päivän selvää, että menisin aivan sekaisin ellei jokin minussa osaisi aistieni ja jonkin hämmästyttävän kyvyn tai sellaiseksi luulemani ominaisuuden vuoksi määrittää kunakin hetkenä, herättyänikin, missä mennään.

Mutta mikä oli tuo se, mistä olit juuri lukenut että jeshualla oli erityinen DNA fyysisessä kehossaan. Monesta olen selvinnyt, mutta tämä sinun aloituksesi oli suistaa minut turmioon. Mietin miten voin enää luottaa totuttuihin todellisuuteni lähteisiin.

V.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat