Lapsen ja aikuisen aivot

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Jos aiheesta on täällä keskusteltu, ole hyvä ja laita linkki. En nopealla vilkaisulla löytänyt.

Jäin tässä tuumimaan toimiiko lapsen ja aikuisen aivot jotenkin eri tavalla kemiallisella tasolla. Lapsen loputon mielikuvitus, luovuus ja kiinnostus kaikkea kohtaan tuntuvat katoavan mitä vanhemmaksi ihminen tulee.

En ole perehtynyt aivojen kemiaan kummemmin, mutta jotenkin vähien tietojeni perusteella epäilisin, että lapsilla on enemmän dopamiinia aivoissaan. Voisiko aikuinenkin saavuttaa samat henkiset valmiudet syömällä dopamiinia?

Kommentit (14)

Vierailija

Minuakin alkoi kiinnostaa.

Eläimillähän pennut ovat erittäin uteliaita ja leikkisiä; luoviksikin niitä voinee kai siinä mielessä kutsua että mitä ihmeellisimpiä objekteja ne hyödyntävät heti leluinaan. Aioin vielä lisätä että harjoittelevat siinä saalistusta, mutta taitavathan kasvissyöjienkin pennut leikkiä leluilla? Olen kyllä nähnyt aikuisten hevostenkin leikkivän (kaksi hevosta piteli keppiä suussaan ja sitten toinen ravisti päätään niin että toisen piti päästää kepin toisesta päästä irti), mutta aika harvinaista se kai on - pienlemmikit poislukien (steriloidut varsinkin säilyttävät jotain leikkisyydestään).

Mikä lapsien ja pentujen eloisuuden saa aikaan?

Vierailija

Varmaan yhteiskunnan ja sosiaalisten ryhmien, muiden ihmisten tai minkä tahansa ulkopuolisen ongelmat ja selvittämättömät asiat eivät rasita lasta. Lapsen annetaan olla suht rauhassa, kuvitella omiaan ja kertoa hassuja juttujaan. Ainakin onnellisessa tapauksessa. Ei välttämättä vielä ojenneta ja anneta sedän näyttää, kerrota miten se asia on, pelotella, uhkailla, aseteta paineita, soviteta velvollisuuden ja tärkeilyn viittoja päälle tms tms.

Occipitale
Seuraa 
Viestejä169
Liittynyt18.2.2010
LadyDilemma
äin tässä tuumimaan toimiiko lapsen ja aikuisen aivot jotenkin eri tavalla kemiallisella tasolla. Lapsen loputon mielikuvitus, luovuus ja kiinnostus kaikkea kohtaan tuntuvat katoavan mitä vanhemmaksi ihminen tulee.



Kyllähän aivon muovautuvat tasaisesti murrosikään asti ja siitä eteenpäinkin. Kemiallisesta muutoksesta en osaa sanoa, mutta yhteyksien osalta aivot muuttuvat koko nuoruusiän ajan (joita tietysi ohjaa kemialliset muutokset).

Nyt taas oiotaan mutkia oikein urakalla.
Lasten kiinostus kaikkea kohtaa vois kans johtuu siitä, että kaikki kokemukset on uusia, jolloin ne saavuttavat ns. korkeampia hierarkisia tasoja aivoissa. Kun asiat tulevat tutuiksi, niin samat asiat käsitellään aivojen hierarkiassa matalemmilla tasoilla eikä tämä vaadin ns. ponnisteluja aivoilta. Aivot tarvitsevat jotain täysin uutta, ennustamatonta tietoa, jotta se voisi saavuttaa korkeamman hierarkisen tason ja näin herättää ihmisen mielenkiinnon.

Esimerkiksi vaimolleni voisin soitta lähes päivittäin uusia biisejä eri tyylilajeista, jotka hän kokisi toinen toistaan paremmiksi. Itse yli 15 vuotta musiikkia harrastaneena (kuuntelua/soittoa/sävellystä) törmään yhä harvemmin ja harvemmin uuteen biisiin joka todella kuulostaa uudelta, raikkaalta ja mikä herättää joitain tuntemuksia (mikä on ihan perseestä).

Eli aivoilleni tulee enää vain harvoin täysin uudenlaista syötettä musiikista, jota en osaisi ennakoida. Kun joskus tulee tavanomaisuudesta poikkeavaa ennalta arvaamatona musiikkia, yltää se aivojeni hierarkiassa normaalia ylemmälle tasolle, jolloin se tieto käsitellään aivan erillailla ja lopputuloksena on muisijälki ja positiivinen tuntemus.

Vastaukset on siellä mistä ne löytää

Vierailija
LadyDilemma
Jos aiheesta on täällä keskusteltu, ole hyvä ja laita linkki. En nopealla vilkaisulla löytänyt.

Jäin tässä tuumimaan toimiiko lapsen ja aikuisen aivot jotenkin eri tavalla kemiallisella tasolla.




Eivät. Tasan samoin toimivat.

Lapsen loputon mielikuvitus, luovuus ja kiinnostus kaikkea kohtaan tuntuvat katoavan mitä vanhemmaksi ihminen tulee.

En ole perehtynyt aivojen kemiaan kummemmin, mutta jotenkin vähien tietojeni perusteella epäilisin, että lapsilla on enemmän dopamiinia aivoissaan. Voisiko aikuinenkin saavuttaa samat henkiset valmiudet syömällä dopamiinia?




Ei. Aivojen toimintamekanismin perusteet löydät täältä (kirjoittaja on Barrack Obaman neuvonantajapiiriä):

post861014.html?hilit=%20R%20Douglas%20Fields%20#p861014

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... #msg-23700

"Aivot" EIVÄT OLE "SAMAA" KUIN "AJATTELU": jälikmmäinen on edellisen toimintaa!

Antipavlovistinen "evoluutiopsykologian" perusaksiooma on siten täysin metsässä, ja sen mukana koko "oppi":

http://www.psych.ucsb.edu/research/cep/primer.html

" What is behavior?" "What do we mean by 'mind'?" "How can something as intangible as a 'mind' have evolved, and what is its relation to the brain?". "

" For cognitive scientists, brain and mind are terms that refer to the same system, which can be described in two complementary ways -- either in terms of its physical properties (the brain), or in terms of its information-processing operation (the mind). "

" Our modern skulls house a stone age mind. "

Vuonna 1956 kuollut Alpe Einsteinkin "todistaa" 1980-luvulla koonpiereskellyn "evoluutiopsykologian" "puolesta" ko. kirjoituksessa:

" An evolutionary approach provides powerful lenses that correct for instinct blindness. It allows one to recognize what natural competences exist, it indicates that the mind is a heterogeneous collection of these competences and, most importantly, it provides positive theories of their designs. Einstein once commented that "It is the theory which decides what we can observe". "

Occipitale
Seuraa 
Viestejä169
Liittynyt18.2.2010
jees
Lapsilla on muistaakseni hermoyhteyksiä jumalaton määrä enenmmän kuin aikuisilla



Pitää paikkansa, mutta varsinainen hermoyhteyksien määrä ei ole ratkaiseva vaan niiden koherenssi (taajuus millä ne toimivat eli yhteistyö). Ylimääräisiä yhteyksiä karsitaan koko kehityksen ajan aina varhaisaikuisuuteen asti

Vertauskuvana vanhanmallinen radio. Olkoot hermosolujen määrä = Volyyminuppi, Hermosolujen koherenssi = taajuusvalitsinnuppi.

Jos radiossa ei ole kanava kunnolla kohdallaan (=hermosolut eivät ole kohterenssissa) niin ohjelmasta selvääsaamista ei paranna vaikka kuinka paljon väännät volyymia lisää (= lisäät hermoyhteyksiä). Sen sijaan jos kanava on kohdallaan (=hermosolut toimivat koherensissa), pienikin volyymi riittää että saat ohjelmasta selvää (= hermosolujen yhteyksiä ei tarvitse olla jumalatonta määrää).

Vastaukset on siellä mistä ne löytää

Vierailija
Occipitale
jees
Lapsilla on muistaakseni hermoyhteyksiä jumalaton määrä enenmmän kuin aikuisilla



Pitää paikkansa, mutta varsinainen hermoyhteyksien määrä ei ole ratkaiseva vaan niiden koherenssi (taajuus millä ne toimivat eli yhteistyö). Ylimääräisiä yhteyksiä karsitaan koko kehityksen ajan aina varhaisaikuisuuteen asti



Kyllä niitä kokonan uusiakin yhteyksiä syntyy jatkuvasti, jos vain on muelinisoitumattomattomia alueita. Yksittäisen aivosolun haarakkeet voivat maksimissaa olla METRIN pituisia.

Vertauskuvana vanhanmallinen radio. Olkoot hermosolujen määrä = Volyyminuppi, Hermosolujen koherenssi = taajuusvalitsinnuppi.

Jos radiossa ei ole kanava kunnolla kohdallaan (=hermosolut eivät ole kohterenssissa) niin ohjelmasta selvääsaamista ei paranna vaikka kuinka paljon väännät volyymia lisää (= lisäät hermoyhteyksiä). Sen sijaan jos kanava on kohdallaan (=hermosolut toimivat koherensissa), pienikin volyymi riittää että saat ohjelmasta selvää (= hermosolujen yhteyksiä ei tarvitse olla jumalatonta määrää).




En kauhean hyvin ymmärtänyt...

Occipitale
Seuraa 
Viestejä169
Liittynyt18.2.2010

No joo, nyt kun luin uudestaan, niin olihan toi melkoinen aivopieru .

Mitä siis koitin sanoa, että hermosolujen yhteyksien määrä ei suoranaisesti paranna aivojen toimivuutta, sen sijaan sillä on merkitystä kuinka hyvin ne olemassa olevat yhtydet toimivat keskenään. Eli jos hermosolujen yhteydet keskenään eivät pelaa samalla aaltopituudella, niin yhteyksien lisääminen ei paranna aivojen toimintaa vaan pikemminkin lisää "kohinaa". Eli epäsynkronissa olevat yhteydet karsitaan pois kehityksen aikana (merkitys suurin neonataalivaiheessa).

Siitä mulla ei sitten ole hajuakaan, kuinka yhteyksien karsiminen vaikuttaa mielikuvituksen, ällylliseen ja ylipäätään persoonan kehittymiseen vai vaikuttaako ollenkaan. Yhteyksien karsiutuminen kuitenkin jatkuu teini-ikään asti.

Ja se piti vielä sanomani että kyllähän aivot muovautuvat koko ajan. Varsinkin jotkin mielialalääkkeet jopa "avaavat" aivot plastisuudelle

Vastaukset on siellä mistä ne löytää

Vierailija
Occipitale
No joo, nyt kun luin uudestaan, niin olihan toi melkoinen aivopieru .

Mitä siis koitin sanoa, että hermosolujen yhteyksien määrä ei suoranaisesti paranna aivojen toimivuutta, sen sijaan sillä on merkitystä kuinka hyvin ne olemassa olevat yhtydet toimivat keskenään. Eli jos hermosolujen yhteydet keskenään eivät pelaa samalla aaltopituudella, niin yhteyksien lisääminen ei paranna aivojen toimintaa vaan pikemminkin lisää "kohinaa". Eli epäsynkronissa olevat yhteydet karsitaan pois kehityksen aikana (merkitys suurin neonataalivaiheessa).




Käyttämättömät yhteydet "karsitaan". Toiminnalliseen karsiutumiseen riittää aika pienikin ero "virtapiirin" todennäköisyydessä "imaista" singnaali kulkemaan itsensä kautta naapurivirtapiirin asemasta.

Siitä mulla ei sitten ole hajuakaan, kuinka yhteyksien karsiminen vaikuttaa mielikuvituksen, ällylliseen ja ylipäätään persoonan kehittymiseen vai vaikuttaako ollenkaan. Yhteyksien karsiutuminen kuitenkin jatkuu teini-ikään asti.



"Karsiutumaton" kudos ei varnaisesti edes sisällä informaatiota, jos otetaan kaikki signaalinsaannin epätodennäköistyminen huomioon "karsiutumisena". Myös solut karsiutuvat yheyksiensä mukana.

Ja se piti vielä sanomani että kyllähän aivot muovautuvat koko ajan. Varsinkin jotkin mielialalääkkeet jopa "avaavat" aivot plastisuudelle
Vierailija

Mähän en tästä maailman mielenkiintoisimmasta alasta tiedä yhtään mitään ja siinä mielessä nolottaa edes ottaa osaa keskusteluun, mutta en silti malta...

Eräs kuvaus aivojen toiminnasta on jäänyt lähtemättömästi mieleeni ja uskon siinä olevan paljon totuutta. Ajattelu on kuin polkuja lumihangessa: kaikki kulkevat sitä samaa jo tallattua polkua pitkin, vaikka reitti olisi hieman pidempikin kuin suoraan hangessa kahlattu reitti. On toki mahdollista luoda uusia polkuja hankeen, mutta se on vaivalloista ja vaatii erityistä ponnistelua.

Lapsiin liittyen uskon, että heillä on vielä paljon sitä koskematonta hankea, jossa epämääräisesti kuljetaan missä sattuu ja varsinaiset "polut" ovat vasta muodostumassa - ja lopulta ne muodostuvat sinne missä eniten kuljetaan. Näin lapsi ei ole vielä "kaavoihinsa kangistunut" ja kaikki on hänelle mahdollista.

Filosofisessa Sofian maailma-romaanissa on esimerkki, jossa pieni lapsi sanoo äidilleen: "Katso, isä leijuu!" Äiti hymyilee ymmärtäväisesti "joo, joo", mutta kääntyessään katsomaan järkyttyy syvästi nähdessään isän todella leijuvan. Me aikuiset olemme polkumme jo tallanneet ja uskomme mm. tietävämme, etteivät ihmiset osaa leijua, mutta lapselle tämäkin on mahdollista.

En usko lapsen fantasian ja huolettomuuden johtuvan esim. jonkin hormonin määrästä, vaan yksinkertaisesti yllä mainitusta syystä eli käytännössä kokemattomuudesta. Aikuisten ajatuksia vallitsevat seikat, kuten tarpeellisten tehtävien suorittaminen ajallaan, ovat niin monimutkaisia ja niin monen syvään tallatun polun takana, että lapset tarvitsevat monia vuosia käytännön elämän kokemuksia, kunnes nuo polut ovat selvästi nähtävissä ja käytettävissä. Jokainen kokemus jättää jalanjälkiä, mutta vasta monista jäljistä samassa paikassa alkaa muodostua polku, jota jatkossa varmuudella kuljetaan.

Tämä kuvaus valaisee mielestäni loistavasti sitä, miksi lapset niin huonosti oppivat saarnoista ja selityksistä, mutta sitäkin paremmin omista elämän kokemuksista.

Vierailija
Isoptera

En usko lapsen fantasian ja huolettomuuden johtuvan esim. jonkin hormonin määrästä, vaan yksinkertaisesti yllä mainitusta syystä eli käytännössä kokemattomuudesta. Aikuisten ajatuksia vallitsevat seikat, kuten tarpeellisten tehtävien suorittaminen ajallaan, ovat niin monimutkaisia ja niin monen syvään tallatun polun takana, että lapset tarvitsevat monia vuosia käytännön elämän kokemuksia, kunnes nuo polut ovat selvästi nähtävissä ja käytettävissä. Jokainen kokemus jättää jalanjälkiä, mutta vasta monista jäljistä samassa paikassa alkaa muodostua polku, jota jatkossa varmuudella kuljetaan.



Sitähän aina saa kuulla, kuinka aikuiset ovat 'kangistuneet kaavoihin' ja 'menettäneet mielikuvituksensa' jne. Lapsen luovuutta ihaillaan ja ihmetellään, miksi aikuiset ovat niin tylsiä. Mutta voisiko mitenkään edes olla mahdollista säilyttää täydellinen lapsen mielikuvitusrikkaus ja innostumisen kyky ja samalla saavuttaa aikuisen toimintakyky, kokemusten tuomat edut ja tekojen pitkän aikavälin seuraamusten arviointikyky? Oikeasti lapsenomaiset aikuiset me kuitenkin todellisuudessa määrittelemme jälkeenjääneiksi, epänormaaleiksi ja holhousta tarvitseviksi.

Ei sitä aikuistumisen mukanaan tuomaa kykyä rationaaliseen ajatteluun, tiettyjen toimintojen rutinoitumista ja kokemuksen tuomaa näkemystä todellisuuden luonteesta ihan turhanakaan oikein voi pitää. Rutiinithan nimenomaan ovat keino säästää energiaa ja ajatustyötä, kun tietyt hommat hoituvat lähes automaattisina toimintakuvioina. Säästyneen kapasiteetin voi sitten käyttää, miten itse haluaa. Luovuuskin on hieman eri tasolla, jos siihen voi samalla yhdistää tietyn realismin tajun, ymmärryksen muiden aikanaan samalla saralla tekemistä innovaatioista jne. Realiteettien huomioiminen toki voi johtaa rajoittuneisuuteen ideoinnissa, mutta kyllähän ne realiteetit väistämättä jossain vaiheessa on otettava haltuun, jos idea on myös oikeasti tarkoitus saada toimimaan. Ei organisointikykyä tai käytännön kokemusta aina tarvitse nähdä vain luovuuden esteenä. Kyllä luovuutta voi olla samassa yksilössä kuin toteuttamisen kykyäkin.

Lapsen loputtomalta tuntuva uteliaisuus on tarpeellinen, jotta kaikki lapset hankkisivat tarpeeksi kokemuksia ja olisivat uuden oppimista kohtaan suuntautuneita. Se on edellytys heidän kehittymiselleen. Aikuinen voi hyvin osan tästä asenteesta säilyttää, mutta kyllä ne rutiinit ja kokemuksen tuoma realismi ovat myös aika olennaisia edellytyksiä toimintakyvyllemme.

Vierailija
Feminine
Mutta voisiko mitenkään edes olla mahdollista säilyttää täydellinen lapsen mielikuvitusrikkaus ja innostumisen kyky ja samalla saavuttaa aikuisen toimintakyky, kokemusten tuomat edut ja tekojen pitkän aikavälin seuraamusten arviointikyky?

Hyvin kysymykseesi jo vastasit. Olen samaa mieltä, että täydellistä lapsen mielikuvitusrikkautta ei ole mahdollista säilyttää juuri siksi, että aikuinen osaa ja hänen tuleekin huomioida myös realiteetit. Lapsi voi vaikka aikoa rakentaa pikkupalikoista kattoon ylettyvän tornin, mutta aikuinen ei siihen pysty, vaikka haluaisikin, sillä hän kokemuksensa vuoksi tajuaa, ettei ohut torni pysy pystyssä kuin tiettyyn korkeuteen saakka eivätkä palikat riitä niin paksun tornin rakentamiseen, että se ylettyisi kattoon. Toki aikuinen voi mennä lapsen leikkiin mukaan ja "näytellä" yllättynyttä, kun torni kaatuukin ennen aikojaan, mutta pitäisimme aikuista, joka sitä oikeasti ei ennalta tiennyt, jotenkin kehityksessä jälkeenjääneenä.

Muistuu mieleen sarjakuva Pelle Pelottomasta, joka muiden keksijöiden kanssa osallistui rentouttavalle leirille, jossa ei ollut tarkoitus keksiä mitään. Kuitenkaan nämä herrat eivät kyenneet rentoutumaan ja pelaamaan edes pesäpalloa, koska he jo ennen mailan heilautusta pystyivät laskemaan mikä lyönnin lopputulos tulee olemaan eivätkä sitten nähneet mitään järkeä edes yrittää.

Osa "kaavoihin kangistumisestamme" ei liity realiteettien huomioimiseen, vaan opitun sosiaalisen normin tottelemiseen. Näin esim. ruokatapojen suhteen. Emme latki vettä mukista haarukalla vain siksi, että tiedämme sen liian työlääksi, vaan myös kiellämme lapsia siten tekemästä, koska se rikkoisi mielestämme hyviä pöytätapoja. Tällä saralla aikuisilla olisi varmasti paljon varaa suurempaan mielikuvitukseen ja luovuuteen. Kuitenkin asioiden tekeminen toisin kuin yleensä on totuttu, saa aikaan kyräileviä katseita kanssaihmisiltä.

Itse ponnistelen herättääkseni lapsenomaista avoimuutta, kiinnostusta ja mielikuvitusta itsessäni suhteessa lapsiin ja muutenkin (että jaksaa sadannen kerran ilahtua nähdessään koiran pihalla tai lentokoneen taivaalla... ), mutta omasta sisimmästä kumpuavat estot ovat voimakkaita ja muuttuvat lähes ylivoimaisiksi, kun joku huomauttaa "ei aikuinen noin saa tehdä/ajatella". Yllätän joskus itseni opettamasta myös toisella kymmenellä olevalle lapselleni, ettei "sun iässä enää tehdä noin" (vaikka kävellä jalkakäytävän reunassa kaikkien rappujen ja muiden esteiden yli). En millään mielikuvituksella saisi itseäni tekemään samaa, vaikka ajattelisin esim. kunnon ylläpitoon liittyvää hyötynäkökulmaa. Sitä ei yksinkertaisesti kehtaa.

Occipitale
Seuraa 
Viestejä169
Liittynyt18.2.2010
Arkkis
Lainaa:
Siitä mulla ei sitten ole hajuakaan, kuinka yhteyksien karsiminen vaikuttaa mielikuvituksen, ällylliseen ja ylipäätään persoonan kehittymiseen vai vaikuttaako ollenkaan. Yhteyksien karsiutuminen kuitenkin jatkuu teini-ikään asti.

"Karsiutumaton" kudos ei varnaisesti edes sisällä informaatiota, jos otetaan kaikki signaalinsaannin epätodennäköistyminen huomioon "karsiutumisena". Myös solut karsiutuvat yheyksiensä mukana.




Niin siis tarkoitin tilannetta, jossa karsiutumista ei jostain syystä tapahtuisikaan vaan toimeen pitäisi tulla koko neuronipopulaatiolla. Tilanne ei kuitenkaan taida olla mahdollinen, koska se johtaisi täysin hallitsemattomaan tilanteeseen.

Vastaukset on siellä mistä ne löytää

Vierailija
Occipitale
Arkkis
Lainaa:
Siitä mulla ei sitten ole hajuakaan, kuinka yhteyksien karsiminen vaikuttaa mielikuvituksen, ällylliseen ja ylipäätään persoonan kehittymiseen vai vaikuttaako ollenkaan. Yhteyksien karsiutuminen kuitenkin jatkuu teini-ikään asti.

"Karsiutumaton" kudos ei varnaisesti edes sisällä informaatiota, jos otetaan kaikki signaalinsaannin epätodennäköistyminen huomioon "karsiutumisena". Myös solut karsiutuvat yheyksiensä mukana.




Niin siis tarkoitin tilannetta, jossa karsiutumista ei jostain syystä tapahtuisikaan vaan toimeen pitäisi tulla koko neuronipopulaatiolla. Tilanne ei kuitenkaan taida olla mahdollinen, koska se johtaisi täysin hallitsemattomaan tilanteeseen.



Liiat yhteydet johtavat ongelmiin, kuten liian vähätkin.

Uusimmat

Suosituimmat