Hairahtunut kerran - iäksikö mielissämme leimattu?

Seuraa 
Viestejä3164
Liittynyt16.3.2005

Oikeustajumme mukaisesti rikoksista pitää rangaista mutta monet meistä pitävät yhtä selviönä sitä, että tuomionsa kärsinyt ja mahdolliset vahingonkorvaukset maksanut on rikoksensa sovittanut, eikä häntä pitäisi enää tuon teon perusteella tuomita.
Olen toki tiennyt, että rikollisleima yleensä juuttuu kiinni hairahtuneeseen ja saattaa pulpahtaa häiritsemään hänen vastaista elämäänsä yllättävissäkin yhteyksissä. Nuoruusiän törttöilyt voivat ilmaantua ympäristön tietoisuuteen vieterinuken tavoin juuri silloin, kun aikanaan rötöstellyt kuvittelee tekostensa jo lopullisesti unohtuneen. (Tosin joillain yhteiskuntaelämän aloilla tuomiot eivät riesana kummittele - saattavatpa tuottaa jopa kunniaa...)

Mutta kerran saadun leiman pysyvyys askarruttaa... Kiinnitin asiaan huomiota viimeksi muutama päivä sitten havaitessani erään opinahjon lähettyviltä kadulta kortteja, jossa vaadittiin tietyn opettajan erottamista hänen parinkymmenen vuoden takaisen rikoksensa takia. Näitä kortteja lienee jaettu kyseisessä laitoksessa asioiville tai kenties ohikulkijoillekin. Itse olin ja olen tyrmistynyt ja raivoissani kyseisen ihmisen kyseisestä julmasta teosta, pidänpä hänen nimeäänkin jonkinlaisena kirosanana. Silti noiden lappusten näkeminen hajallaan syksyisellä asvaltilla juolautti mieleeni ajatuksen: "Mihin saakka paha tekomme seuraa meitä? Ja kuka meistä voi todella heittää sen ensimmäisen kiven?"

Kommentit (14)

Vierailija

Kirjoitit, että "tuomionsa kärsinyt ja mahdolliset vahingonkorvaukset maksanut on rikoksensa sovittanut, eikä häntä pitäisi enää tuon teon perusteella tuomita." ja
"Mutta kerran saadun leiman pysyvyys askarruttaa..."

Joka kerran keksitään, sitä aina syytetään, sanotaan vanhastaan.
Ihmiset tunnetaan paitsi ulkonäöstään ja omaisuudestaan ym. muusta ulkoisesta, myös taipumuksistaan ja muusta persoonallisuudestaan, jotka ilmenevät hänen asenteissaan muihin, käyttäytymisessään ja teoissaan.

Edessä voisi olla rasittava noidankehä, jos tuomioidensa kärsineille annettaisiin aina uusia mahdollisuuksia siten, että heidän menneisyydestään mainitseminen kriminalisoitaisiin.

Jos olisin tehnyt rikoksen ja haluaisin silti elää ilman rikollisen leimaa, en vaatisi ihmisiä luottamaan minuun.
Tekisin tarkan analyysin siitä mikä oli aikoinaan johtanut rikoksen tekemiseen ja muuttaisin itseni. Muuttumiseni näkyisi ja jos aikaa myöten jotakuta kiinnostaisi, kertoisin avoimesti miten muuttuminen tapahtui. Ellei se kiinnostaisi ketään, nauttisin silti muuttumisestani ja ehkä voisin jatkaakin kehittymistäni.

Vierailija

Korjaan edellä kirjoittamaani kun muistin, että vanha sanonta olikin "kuka kerran keksitään, sitä aina epäillään (eikä syytetään).
Ja kirjoittaessani ajattelin rikoksesta tuomion saaneita aikuisia, en lapsia ja nuoria, koska keskenkasvuisten kehittymiseen kuuluu kokeilla missä rajat ovat. Ja sitäpaitsi he ovat vanhempiensa tai muiden kasvattajiensa vastuulla ja vuorovaikutuksessa.

Tuskin on aikuista ihmistä, joka tarkasti ottaen ei olisi koskaan tehnyt mitään rikosta, niin että voisi jo siitä syystä kokeilla, löytyisikö malttia olla kivittämättä tuomittujakaan. Ehkä pitäisi antaa aina ja kaikille mahdollisuus muuttumiseen, kunhan ei ala paapomalla estää hyvää ja lisätä pahaa.

Vierailija
pinklin
Jos olisin tehnyt rikoksen ja haluaisin silti elää ilman rikollisen leimaa, en vaatisi ihmisiä luottamaan minuun.
Tekisin tarkan analyysin siitä mikä oli aikoinaan johtanut rikoksen tekemiseen ja muuttaisin itseni. Muuttumiseni näkyisi ja jos aikaa myöten jotakuta kiinnostaisi, kertoisin avoimesti miten muuttuminen tapahtui. Ellei se kiinnostaisi ketään, nauttisin silti muuttumisestani ja ehkä voisin jatkaakin kehittymistäni.



Juu.. ihmisellä on oma yksilöllinen maineensa ja tahraantunut maine on tahraantunut, sille ei voi mitään.
Sekin kyllä riippuu yksilöistä, miten tulkisevat muiden elämiä, vaativatko itseltään täydellisyyttä ja muilta..

Ihminen muuttuu elämänsä aikana mutta ei rajattomasti.
Tärkeää on mun mielestäni ymmärtää syitä sille miksi ihmiset on tehneet virheitään vaikka ihmiset ei virheettömiksi muuttuisikaan.

Mä en kuitenkaan ajattele tasa-arvoa niin että kaikkien pitäis saada kaikkea. En esmes itte kaveerais kenekään kanssa, jonka tietäisin murhaajaksi tai moninkertaiseksi varkaaksi, tai ihmisten hyväksikäyttäjäksi niin että on aiheutunut suurta haittaa, jne.

Huonomaineiset ihmiset ei siis voi saada yhtä helposti kavereita kuin sellaiset, joita ei pelätä, tms.
Niin se vaan on ja sille ei mitään mahda.
Kannattaa yrittää pysyä "kaidalla tiellä" jos vain suinkin voi. Maine on aika arka paikka kuitenkin loppujenlopuksi.

Ikä tietenkin vaikuttaa. Jos ihminen tekee jotakin murrosiässä niin se on ihan eri asia kuin olla aikuinen ja kantaa aikuismainen vastuu. Myös muut ikävaiheet voi huomioida. Jotkut sekoo vaihdevuosien takia ja vanhuksilla alkaa sitten vaivata geriatriset taudit, jne. Mutta vanhuksen maineella ei tietenkään niin väliä ole jos aiempi elämä on sujunut kunnolla.

Lapset on lapsia. Lapsuutta ei voi huomioida ja siks vain aikuisiän maineessa on kantavuutta ja katetta.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Eiköhän ne teot seuraa kolmanteen sukupolveen asti. Turha murehtia sitä saako omat teot hyvitetyksi. Ei niitä saa. Isien törttöilyistä kärsivät pojat ja näitten pojat. Tosin naisten törttöilyistä en tiedä. Kai nekin muutamia sukupolvia rasittavat.

"Sovittamisella" ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Ja missä ne luurangot sitten tulevat esille? Ainakin poliittisia paikkoja haettaessa. Viimeistään jotain valtuustopaikkaa havitellessa tulevat vanhat jutut esille. Ja tietenkin kaiken aikaa persoonan ollessa kadehditussa virassa, eräät kaivavat epätoivoisesti jotain tahmaa menneisyydestä.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija
Paul M
Eiköhän ne teot seuraa kolmanteen sukupolveen asti. Turha murehtia sitä saako omat teot hyvitetyksi. Ei niitä saa. Isien törttöilyistä kärsivät pojat ja näitten pojat. Tosin naisten törttöilyistä en tiedä. Kai nekin muutamia sukupolvia rasittavat.

"Sovittamisella" ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Ja misä ne luurangot sitten tulevat esille? Ainakin poliittisia paikkoja haettaessa. Viimeistään jotain valtuustopaikkaa havitellessa tulevat vanhat jutut esille. Ja tietenkin kaiken aikaa persoonan ollessa kadehditussa virassa, eräät kaivavat epätoivoisesti jotain tahmaa menneisyydestä.




Toi on ihan hassua että puhutaan vain isien möhlimisestä. Periytyyhän niitä pöhlägeenejä äitienkin kautta ja äiditkin voi kasvattaa lapsiaan kieroon.
Epistä miehiä kohtaan, jollei sitten ole niin että tämä on taas se juttu että kehityspoikkeamat ovat vakavampia miesten keskuudessa..

Tai sitten naiset on paljon ovelampia peittämään rikostensa jäljet tai teettävät ne miehillä.. vaikka mä en kyllä tuollaiseen teoriaan usko. Miespuoliset on kohlompia ja epäluotettavampia kuin naiset. Niin se vaan on.
Siks naiset ei aina ota miehiä vakavasti.. eikä siinä auta kolme eikä neljä sukupolvea. Ongelma on ikuinen.

Vierailija

Ainahan sitä pitäisi saada rikoksensa anteeksi, kun on kärsinyt rangaistuksen ja pystyä jatkamaan puhtaalta pöydältä, mutta kylmä totuus on että ei sitä enää sulateta. Esimerkiksi pedofiili kantaa statustaan ikuisesti ja vaikka nuori olisi ollut kuinka nuori kun asetti pommin kauppakeskukseen niin se on terroristi aina. En usko että palkkaisin kotiini lastenhoitajaksi jotain entistä alkoholistia tai murhamiestä vaikka olis kuinka ihana ihminen ja vaikka uskoonkin kajahtanut. Ajatelkaapa vaikka tätä Hurstia, oli ennen ollut kunnon linnakundi ja pistänyt selkään poikiaan ja oikein kunnolla. Joutui linnaan ja kajahti uskoon ja oli kuin toinen mies. Nyt on helppo sanoa, että olipa mies muutunut, mutta tietääkö sitä heti uskoontulon jälkeen.

Vierailija

Mua ei ainakaan kukaan hämää jollain uskoon tulollaan.
Kriminaalit hurahtaa oudon vikkelästi the jumalan helmoihin. Kait siitä sitten saa helposti pojoja, tai on saanut ennen. Tokko nykyisen, nopeaan lisääntyneen tiedon ja sitäkautta laajentuneen ymmärryksen valossa enää hurs-kastelemalla itsestään pulmusta saa vaikka miten olis susi kiskonut lammasturkki ylleen lukemalla raamattua.

Tokikaan usko sinällään ei pilaa ja uskon voima on suuri, mutta mä aattelen niin että ihmisen on hyvä tuntea itsensä aidosti ja oikeesti ja nimenomaan niin reaalisti kuin se vain voi olla mahdollista.
Olen monesti ajatellut veljeäni, joka oli minun laillani autisti mutta joka ei ikinä myöntänyt sitä. Oli vielä ennen itsemurhaansa mielisairaalassa puhunut (luin epikriisistään) että siskolla on todettu aspergerin oireyhtymä mutta ei ollut yhdistänyt itseensä. Merkillistä sekin oli ettei sitä ollut lukemattomissa lääkärintarkastuksissa ammattilaiset tuoneet esiin. Veljelle oli tehty pääkuvaukset ja vaikka mitä seulontoja ja testejä eikä papereissaan mainintoja just siitä neurologisesta poikkeavuudesta, joka sitten oli osa-altistajana monille ongelmoinneille. Suurin aiheuttaja ongelmilleen oli kylläkin isä, joka hakkasi ja rääkkäsi kaikin mahdollisin tavoin ja kenties lääkäreiltä jäi sitten hoksaamatta jotain olleellista kun niitä tarinoita kuuntelivat?

Ei mun veli kuitenkaan mikään rikollinen ollut. Ei suinkaan. Oli ihan liiankin turhan tarkka maineestaan siltä osin ja stressas ihan hirveesti jos vain hiukankin jotain hämminkiä sattui. Hän oli itse sitten useamminkin se, johon kohdistui rikoksia.
Lapsena häntä pahoinpideltiin koulutovereiden toimesta. Se ei ollut mitään pikku kiusaamista. Se oli usein sadistista rääkkäämistä.

Lapsenahan as-oireilu on usein sitä hyväuskoisuutta ja ihan normi kakaroilla on jotenkin koodattuna selkäytimeen heikompien kiusaaminen ja rääkkääminen.
Lapsia siitä ei kuitenkaan voi syyttää. Lasten vanhempia pitäis voida.

Mun mielestäni kaikkein hirveimpiä rikoksia ovat aikuisten välinpitämättömyys ja heitteillejätöt lapsia kohtaan verrattuna insesmiin ja pedofiliaan.
Traumat kehittyvät hitaammin mutta ne voivat aiheuttaa yhtä paljon tuhoa kasvavassa lapsessa ajan kanssa. Kuta enemmän sitä on, sen pahempi.

Koululaitoksessa ei pitäis olla tapa ja käytös-standardina mitään primitiivistä petomaisuutta mutta siihen syyllistyy välillä opettajatkin. Tottakai sitten myös lapset.
Useimmiten on kuitenkin niin että opet on jo nykyään ihan ok. ja ne välinpitämättömät aikuiset löytyy lasten vanhemmista.
Vanhemmuuteen kun ei tarvita minkäänlaisia valmiuksia ei niin mitenkään. Ei tarvita pedakogiikkaa, ei logiikkaa, ei niin mitään. Kuka tahansa voi siittää ja synnyttää vaikka olis ihan umpityhmä tai hullu, vaikka olis mikä kriminaali, jne.

Huima on yksilönvapauden määrä. Suunnaton ja mahtava on yksilön voima. Mutta ei sille mitään voi. Muuta kuin koittaa pelastaa alpsia huostaanottojen kautta sitten kun muuta ei enää voi. Toki meillä täällä aika hyvin on asiat kun on neuvolasysteemit ja muu apu tarjolla mutta kukaan ei oikein voi yksilövapauden nimissä auttaa lapsia jos vanhemmat on jotain psykopaatteja, jotka osaa manipuloida riittävästi ja "lyödä hamarapuolella" niin ettei jäljet näy.

Ökyrikkaiden lapset on kaikkein heikommassa asemassa kun vanhempanasa voi ostaa rahalla ympäristönsä hiljaisiksi. Rahalla saa ympärilleen myös hovin, joka on hiljaa kun kyttää omaa hyötyään.
Onneks suomessa ei paljoa ole rikkaita ja mikään automaattihan tuo ei ole. En mä sitä ole sanonut että vauraus sinällään olis kriminaalia tai aiheuttais kriminaalisuutta.

Usein vaan syytellään köyhiä huonoista tavoista ja käyttäytymisestä mutta varakkaitten inhimillisestä puutteellisuudesta samalla hengenvedolla vaietaan. ikäänkuin köyhillä vois pyyhkiä kaikki maailman pöydät ja lattiat. Usieinhan ihminen on köyhä siitä syystä että on vaan rehellinen ja solidaarinen.

Vierailija

Kehitysvammaisuushan ei ole rikos.
Ihminen ei ole syyllistynyt yhtään mihinkään syntymällä. Ei sittenkään, vaikka olisi syntynyt erilaiseksi kuin muut. Vaikka poikkeaisi jotenkin silmiinpistävästi muista.

Vain teoistaa ihminen voidaan syyllistää ja tuomita. Joskus teko voi olla toisen ihmisen uhkailu tai pelottelu. Kunnianloukkauskin on rikos, mutta yksikään lapsi ei ole syntyessään syyllinen yhtään mihinkään eikä edes silloin vaikka olis joku perinnöllinen alttius tietyntyyppiseen käyttäytymiseen.

Jotenkin ihmisyyteen vaan yhä liittyy primitiivisyyttä, jolla ei ole mitään tekemistä sen moraalin kanssa, josta puhutaan kun puhutaan sivistyneestä moraalista.

On jopa hyvin yleistä sellainenkin että jopa julkisesti yhä ihmiset kannustaa toinen toisiansa poikkavasti käyttäytyvien kimppuun. Mutta.. kait se jollakinlailla on sitä että heikot etsii vielä jotakin itseään heikompaa että voi sitä kautta kokea olevansa joku siinä hiearakiassa, jossa jäis huomaamatta tai toisten öykkäreiden jalkoihin ilman että etsii kohdetta, jonka vois voittaa.

Miehet on kilpailuhenkisempiä, tai kohlompia otteissaan ja päätyvät käräjille useimmin kuin naiset. naisvankiloita ei mun tietääkseni montaa oo, tai niin, että naisvankeja on paljon vähemmän kuin miesvankeja.

Miestutkimukselle olis paljon tilausta mutta ei taida miehet haluta että heitä tutkitaan? Menevät ennemmin vaikka junan alle tai vankilaan..
Nyyh..

Vierailija

Olennaista on mielestäni onko kyseessä taparikollinen (koulutus jäänyt korkeintaan peruskouluun, elättänyt itsensä rikoksilla tai/ja kuuluu hierarkiseen rikollisjärjestöön, johon sitoudutaan elämäksi tai luovutaan omasta elämästä) tai että tekeekö henkilö rikoksensa koska on nykytieteen mukaan parantumattomasti sairas (esim. pedofiili).

Se, että vaatii vaikka jonkun opettajan eroa nulikkana tehdystä asuntomurrosta, osoittaa huonoa arvostelukykyä tai suhteellisuudentajuttomuutta. Jos kyseessä olisi pedofiili tai muu seksirikollinen, ymmärtäisin.

Vierailija

Lienee olennaista mitä on tehnyt. Esim pedofiili tai murhaaja on ymmärrettävästi leimattu. Voiko sairaimmat yksilöt koskaan parantua? Sitten taas pienet rikkeet lienevät toinen juttu.

Tulee vain se tyypillinen ongelma, että kuinka ihminen voi tuomita ihmisen? Kuka oikeastaan voi sanoa mikä on rikkeen ja mikä on anteeksiantamattoman teon raja?

Vierailija

No mitäs mieltä olette Ilkka kanervan tapauksesta? Minusta meni pikkuisen yli. Eikö edes ministeri saa tehdä vapaa-aikanaan mitään inhimillistä. Ainut minkä ile ois voinu tehä että olis kirjoitellut ne viestit omalla kännykällä.

Vierailija
pellettipoks
No mitäs mieltä olette Ilkka kanervan tapauksesta?
Eikö edes ministeri saa tehdä vapaa-aikanaan mitään inhimillistä.

Ilkka Kanerva teki vapaa-aikanaan jotain inhimillistä.
Muutkin saivat tietää, että Ilkka Kanerva oli tehnyt vapaa-aikanaan jotain inhimillistä, mutta josta tiedosta Ilkka Kanerva sanoi aluksi, ettei se pidä paikkaansa.
Vasta kun todisteet paljastivat Ilkka Kanervan olleen juuri sillä tavalla inhimillinen kuin oli kerrottukin, jäi Ilkka Kanerva kiinni valheesta.
Luonnollinen seuraus on, että Ilkka Kanerva tunnetaan inhimillisistä teoistaan vapaa-aikanaan ja näiden tekojensa kieltämisestä eli Ilkka Kanerva sellaisena kuin hän kyseisessä asiassa oli ollutkin.

En tiedä, oliko viraltapano seuraus inhimillisistä teoista vapaa-aikana, vai sen kieltämisestä, että oli niin tehnyt.

Vierailija

Ainakin pedofiilejä ja juoppoja kohtaan minun on vaikea tuntea ymmärtämystä. Kummankin ryhmän edesottamusten aikaansaamista uhreista kun on henk.koht. kokemusta. On vaikea ymmärtää tekijää jos on tuntenut empatiaa tai rakkautta uhria kohtaan!

Erityisesti omalla kohdalla tympivät sellaiset alkoholistit jotka saatuaan Jeesus-herätyksen tai jonkun muun ihmeellisen oivalluksen ryntäävät riemuitsemaan siitä lähipiirilleen ja odottavat sitten perheensä antavat välittömästi anteeksi kaikki ne nöyryytykset ja kuvotukset joihin alkkis on heidät järjestänyt. Jeesus ehkä antaa anteeksi, mutta miksi omaisten pitäisi? En yhtään ihmettele että aika monelle parille tulee ero juuri sen jälkeen kun kumppani on raitistunut; alkoholismiin aika usein liittyy tietynlainen omahyväinen ja lapsellinen luonne ja sitä omahyväisyyden määrää mikä raitistuneessa ihmisessä lilluu ei kestä Erkkikään.

Asiaan liittymättömien ihmisten ei ehkä tarvitse ihmistä syyllistää ja vihata, kun eivät ole joutuneet henk.koht. kärsimään. Mutta anteeksiantoa ei todellakaan voi vaatia keneltäkään. Se on teennäistä.

Uusimmat

Suosituimmat