Kuinka lapsia kasvatetaan oikein?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kun on kaksi korvaa ja silmää, niin kaikenlaista asiaan liittyvää tietoa kertyy. Yksi ajatuksia viime aikoina eniten herättänyt aforismi kuuluu näin:

Kasvattajien tärkein tehtävä on tuottaa lapsille turvallisesti pettymyksiä.

En valitettavasti tiedä lausuman alkuperää. Mutta siinä tuntuisi olevan paljon viisautta. Lienee kaikille vastaansanomatonta, että elintason nousun, tavaroiden, palveluiden, pelien, lelujen, harrastusten, lasten ohjelmien yms. saatavuuden moninkertainen kasvu johtaa luonnostaan paljon aikaisempaa nopeampaan tarpeiden ja mielihalujen tyydyttämiseen. Esim. piirrettyjä lasten ohjelmia ei tarvitse odottaa seuraavaan lauantaihin, vaan niitä voi katsoa vaikka heti videolta jos huvittaa. Onkin sanottu, että elämme nopean mielihyvän kulttuurissa. Oma käsitykseni on, että suurin muutos aikaisempaan verrattuna lasten kasvuympäristössä on tapahtunut juuri nopeassa mielihyvän saavuttamisessa. Se ei ole tullut hetkessä, mutta vähitellen viimeisen 30 vuoden aikana.

Hieman kärjistetty lista asioista jotka olivat ennen olosuhteittenkin pakosta toisin: lapsi ei jaksa odottaa omaa vuoroaan, ei ole tyytyväinen saamiinsa leluihin, ei viitsi ponnistella jonkin kauempana olevan päämäärän eteen... Vanhemmat vielä pahentavat tilannetta omalla kasvatusideologiallaan, että lapselle ei saa tulla paha mieli, kun siitä uskotaan tulevan jotain pysyvää vahinkoa. Olen kuullut, että esikoulujen opettajat yhä useammin törmäävät tälläisiin pikkuprinsseihin ja -prinsessoihin, joille on alkuun aivan ennenkokematonta, että ruokajonossa pitää odottaa omaa vuoroaan, toisten tavaroita ei saa ottaa ilman lupaa ja muutenkin pitää totella aikuista.

Toinen jyrkästi muuttunut asia on suhtautuminen fyysisten keinojen käyttöön kasvatuksessa. Suomessa ja ilmeisesti myös Ruotsissa ollaan asiassa menty jo lähelle hysteeristä typeryyttä. Lienee totta, että jossain Ruotsissa on luunapin tai tukistamisen vuoksi otettu lapsia huostaan? On tietysti aina ollut lapsia, joille pelkkä puhe ja kielto riittää. Sitten on aika paljon niitä, joille pelkkä puhe ei tehoa (minä). Kasvattajan on fyysisesti osattava asettaa rajat. Ja tällä ei ole mitään tekemistä pahoinpitelyn kanssa, vaikka nykyinen lainsäädäntö nimittää asiaa niin. Pahimmat ongelmat taitavat olla juuri niissä perheissä, joissa lapsen tekoja on suunnilleen katsottu vain vierestä ja teini-iässä tämä tekee sitten aivan mitä huvittaa.

Sivut

Kommentit (70)

Vierailija

Hyvä avaus anomalialta. Nämä ovat omia hataria näkemyksiäni, mutta joskus minulle on syntynyt tunne että vanhemmille (äideille) se mitä ympäristö ajattelee on tärkeämpää, kuin lapsen paras.. Välttämättä ei uskalleta vetää rajoja peläten ympäristön tuomitsemista esim. kaupassa jotain leikkikalua/herkkua haluava lapsi saa haluamansa, kun korottaa ääntään. Toisaalta tuntuu että vanhemmilla ei ole aikaa lapsille ja he paikkaavat syyllisyydentunnetta materiaalilla.

Lapsi kokeilee rajoja ja ovat suorastaan neroja niitä testatessaan. Mutta lapsella on turvallinen olo jos hän ei saa tahtoaan lävitse ja se herättää vanhempaan kunnioituksen tunteen.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Ennenwanhaan eli silloin kun lapset kasvatettiin väärin tuntemaan liian kovaa vastuuta kaikesta tärkeästä jo koviksi työmiehiksi ja topakoiksi äideiksi oli olemassa sanontoja. Kuten "Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee" tai "Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa". Myös "Minkä taaksensa jättää sen edestänsä löytää". Sanonnat kertovat lyhyesti ja napakasti sen miten järkyttävä on kurinpidollinen kulttuuriperintömme.

Oikea tapa on tämä nykyinen asetuksin ja lainkohdin säädelty tapa. Kun lapsen rajat esimerkiksi pyrkivät laajenemaan ennenaikaisesti on otettava yhteyttä sosiaalipuolen ihmisiin. Lapsi kuuluu sijoittaa ja sijoitussysteemissä ammatti-ihmiset asettavat rajoja. Mikä tässä on niin vaikea tajuta?

Entisaikainen tapa antaa kiukuttelevalle kakaralle risua oli näennäistä apua tilanteeseen. Lapsihan teki saman esimerkiksi vuoden kuluttua eli taas piti antaa korville ja kenties taas vuoden päästä saattoi pentu kiukutella.

Myös lonnontilaiset elukat käyttäytyvät kyseenalaisesti. On suoranainen ihme että luonnossa on nisäkkäitä.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija

Saisikohan muilta eläimiltä jonkinlaista mallia siitä, miten lasta olisi hyvä kasvattaa? Millä tavalla esim. kissat tai koirat pentujansa kasvattavat ja pitävätkö kovassakin kurissa lapsosensa?
Ihmisellä on kai jonkun verran enemmän sääntöjä, joita lastenkin kai olisi hyvä noudattaa verrattuna muihin eläimiin, mutta kuitenkin tuotakin kai voisi miettiä.

Vierailija

Hyviä ajatuksia teillä.
(Myös Paulin sarkasmi)

Itse en ole lasta kasvattanut enkä toivottavasti koskaan päädykään sitä tekemään, mutta muistan elävästi sen kun itse olin muksu. Pidän äitiäni parhaana tuntemanani lapsenkasvattajana, ainoana moitteena se että pääsin välillä turhan helpolla esimerkiksi kotitöihin osallistumisen suhteen.
Olin niitä lapsia, joita ei missään vaiheessa ollut tarvetta fyysisesti rankaista. Pelkäsin äitiä ihan riittävästi jo silloin, kun tämä vähänkään korotti ääntään. Totta puhuen pelkään kyllä edelleen.

Äitini kasvatuksen pääperiaatteita olivat, että lapsi opetetaan käyttämään aivojaan, annetaan mahdollisuus kehittää kiinnostuksen aiheitaan ja maailmasta annetaan heti alkuun mahdollisimman realistinen kuva. Eikä lasta saa kohdella tyhmänä. Ikinä.
Toisin sanoen katselimme kauhu- ja toimintaelokuvia ja keskustelimme niissä käytetyistä erikoistehosteista (ketsuppia, nukkeja, tekoraajoja) kun olin alle kouluikäinen. Alien-leffan katsominen 5-vuotiaanakaan ei ollut mikään erityisen pelottava kokemus.
Miksi-kysymyksiin (joita tunnetusti tietyssä vaiheessa lapsuutta tulee paljon) vastauksena äiti kehotti miettimään itse. Kun olin miettinyt ja tulin kertomaan lopputuloksen, äiti kertoi mitä näkökulmia en ollut ottanut huomioon.
Lapsien alkuperästä keskustelimme eräänä keväänä samalla, kun katselimme pihalla kuhertelevaa varpuspariskuntaa. Olin varmaankin neljän. Klassinen Äidin vatsassa-kirja upeine valokuvineen kertoi loput.
Aina kun olin kiinnostunut jostain, äiti hankki mahdollisuuksien mukaan tarpeet siihen: kirjoja (lasten tietosanakirja oli alle kouluikäisenä suosikkini), mikroskoopin, piirrustusvälineitä... Myös muutama suorastaan nerokkaan kekseliäs oivallus on äidiltäni vuosien varrella tullut. Kun vanhempani erosivat (olin viiden), lähdimme kahdeksi viikoksi Helsinkiin poistamaan huolia mielestä. En muistakaan tuolta ajalta mitään ikävää, ainoastaan ikimuistoiset käynnit silloisessa Eläinmuseossa, Korkeasaaressa, Linnanmäellä, Heurekassa... Toinen oli se, että kun ala-asteella motivaatio englannin opiskeluun oli täysin hukassa, äiti osti Nintendon, ja seuraavan puoli vuotta kuljeskelin sanakirja kainalossa ymmärtääkseni mitä peleissä tapahtui.

Koululta en kyllä missään vaiheessa vastaavaa joustavuutta tai opetuksellista oivaltavuutta odottanutkaan, mutta näin yliopistoon astu ehtineenä sanoisin, että peruskoulusysteemissä on paljon parantamisen varaa. Lähinnä ongelmana on kiire, suuret ryhmäkoot ja opettajien motivaation puute. Jos oppitunneilla tehtäisiin muutakin kuin käydään asioita nopeasti läpi koetta varten, ja jos opettajat kykenisivät kehittämään erilaisia tehtäviä erilaisia ja eri vaiheessa olevia oppilaita varten, sanoisin sen olevan jo suuri parannus.
Esimerkkinä nyt vaikka se, kuinka olin kuolla tylsyyteen ekaluokalla, kun osasin jo lukea, laskea ja kirjoittaa. Ja se, että ala-asteen englanninkokeista sain kutakuinkin aina täydet pisteet, mutta en koskaan kymppiä todistukseen, koska opettaja ei pitäny tavastani kirjoittaa tarinoita (englanniksi) tunneilla sen sijaan että tekisin tehtäviä. Yläasteella tilanne ei ainakaan parantunut, kun ryhmäkoko kaksin- tai kolminkertaistui ja mukaan tulivat kyläkoululaisten lisäksi keskustan ison koulun häiriköivät, tupakoivat ja lävistetyt 12-vuotiaat.

Vierailija
White-Dove
Lapsi kokeilee rajoja ja ovat suorastaan neroja niitä testatessaan. Mutta lapsella on turvallinen olo jos hän ei saa tahtoaan lävitse ja se herättää vanhempaan kunnioituksen tunteen.

Tässä ollaan asian ytimessä. Lapsi ja nuori etsii rajaa tekemisilleen vaistomaisesti. Jos hän ei löydä sitä, niin ollaan ongelmissa. Voi olla, että lapsi tuntee omankin olonsa turvattomaksi jos ei tiedä mitä saa tehdä ja mitä ei, mutta ainakin ympäristö kokee tämän käyttäytymisen ongelmaksi. Eikö sana kuri alkujaan tarkoittanut aitaa tai vastaavaa, jolla ohjattiin karjaa haluttuun suuntaan. Lapset tarvitsevat kuria. Kuri ei tee lapsesta vielä mitään, mutta estää menemästä väärään suuntaan.

totinen
Seuraa 
Viestejä4876
Liittynyt16.3.2005
anomalia

Toinen jyrkästi muuttunut asia on suhtautuminen fyysisten keinojen käyttöön kasvatuksessa. Suomessa ja ilmeisesti myös Ruotsissa ollaan asiassa menty jo lähelle hysteeristä typeryyttä. Lienee totta, että jossain Ruotsissa on luunapin tai tukistamisen vuoksi otettu lapsia huostaan? On tietysti aina ollut lapsia, joille pelkkä puhe ja kielto riittää. Sitten on aika paljon niitä, joille pelkkä puhe ei tehoa (minä). Kasvattajan on fyysisesti osattava asettaa rajat. Ja tällä ei ole mitään tekemistä pahoinpitelyn kanssa, vaikka nykyinen lainsäädäntö nimittää asiaa niin. Pahimmat ongelmat taitavat olla juuri niissä perheissä, joissa lapsen tekoja on suunnilleen katsottu vain vierestä ja teini-iässä tämä tekee sitten aivan mitä huvittaa.



Luunappien ja tukistamisen rauhanomaisena korvikkeena voi käyttää nurkkaa, tai mikäli lapsi on hallitsemattomassa tilassa - kiinni pitämistä. Kiinnipitämisen tekniikkana on pitää lapsen käsiä edessä ristissä kiinni; oikea käsi kiinni vasemmasta ja vasen oikeasta. Lapsen selkä rintaa vasten. Oma leuka on hyvä suojata päälaen iskuilta. Jalalla koukataan alaruumis hallintaan. Tosin reuhtovan lapsen tiivistä sylissä pitoa joutuu joskus jatkamaan hyvinkin kauan. Ja tämä kaikki pitää tehdä rauhallisena, jotta lapsella on turvallinen olo. Mikäli toimii suuttuneena, niin tätä keinoa ei voi käyttää.

Vierailija

Usein esiin tuomassani tv-sarjassa Supernanny on vanhempien suurimpana itkun aiheena vaikuttanut olevan se että he pelkäävät ettei lapsi enää rakasta jos äiti/isä kieltää jostakin/jotakin. Onpa heppoinen rakkaus... Olisi todella mielenkiintoista tietää miten näiden ihmisten parisuhteet ovat edenneet ennen lapsentekoa. Onko jompikumpi osapuolista alkanut väännellä turpaansa rullalla mikäli toinen ei ole suostunut johonkin?

Joskus kyllä tapaakin sellaisia lapsellisia ihmisiä jotka eivät kestä minkäänlaista vastaansanomista tai pienintäkään eriävää mielipidettä tai pyrkimystä ilman että pitää järjestää jonkinlainen raivokohtaus tai uhkailla sellaisella. Liekö sitten ihme jos pelkäävät lastensa taholta vastaavaa mihin itsekin ovat (olleet) valmiita?

Teekkari
Seuraa 
Viestejä2347
Liittynyt27.4.2008
Paul M
Ennenwanhaan eli silloin kun lapset kasvatettiin väärin tuntemaan liian kovaa vastuuta kaikesta tärkeästä jo koviksi työmiehiksi ja topakoiksi äideiksi oli olemassa sanontoja. Kuten "Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee" tai "Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa". Myös "Minkä taaksensa jättää sen edestänsä löytää". Sanonnat kertovat lyhyesti ja napakasti sen miten järkyttävä on kurinpidollinen kulttuuriperintömme.

Oikea tapa on tämä nykyinen asetuksin ja lainkohdin säädelty tapa. Kun lapsen rajat esimerkiksi pyrkivät laajenemaan ennenaikaisesti on otettava yhteyttä sosiaalipuolen ihmisiin. Lapsi kuuluu sijoittaa ja sijoitussysteemissä ammatti-ihmiset asettavat rajoja. Mikä tässä on niin vaikea tajuta?

Entisaikainen tapa antaa kiukuttelevalle kakaralle risua oli näennäistä apua tilanteeseen. Lapsihan teki saman esimerkiksi vuoden kuluttua eli taas piti antaa korville ja kenties taas vuoden päästä saattoi pentu kiukutella.

Myös lonnontilaiset elukat käyttäytyvät kyseenalaisesti. On suoranainen ihme että luonnossa on nisäkkäitä.

Jostain kirjoituksesta jäi sellainen mielikuva, että olisit varttuneempi ihminen? Siis ajettelen, että mahdollisesti 30-60 vuotias. Mutta tästä tekstistä sain hieman toisenlaisen kuvan. Ylipäätään en pysty allekirjoittamaan tuosta sanaakaan.

Esimerkiksi sananlasku: "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa"
Se ei ensinkään tarkoita mitään sellaista kuin, että risua joka päivä iltaisin ja aamuisin ja ekstraa jos ei totella. Eikä vitsa tässä yleensäkään tarkoita juurikaan vitsaa vaan sanallista ojennusta ja opetusta. On väärin ilman muuta todella rankaista risulla, mutta sitäkin olen itse saanut, mutta vain kerran ja tiesin toiste paremmin.

Lait, asetukset, eduskunta ja ammatti-ihmiset eivät tiedä yksilöstä, 5v, Matti Virtasesta hittoakaan ja ainoat oikeat ammatti-ihmiset häntä kasvattamaan ovat omassa työssään ammattiinsa valmistuneet isä ja äiti. Eikä Matti todellakaan kuulu samaa harmaaseen massaan johon sinä näytät liuenneen.

Edit: Toivottavasti se oli sarkasmia.

Everything you know, is about to change.

Vierailija

Lasten kanssa paljon toimineena sanon, että kultaista keskitietä on kuljettava. Auktoriteettiä on viisaammalla taholla oltava, mutta lasta on myös kuunneltava. Sääntöjä on hyvä olla olemassa, mutta niistä voi poikkeustapauksissa poiketa.

EDIT1: Ja selkäsauna annetaan oikeaoppisesti tuppivyöllä persaukselle lapsi polvelle sijoitettuna - solkipäätä voi käyttää poikkeustapauksissa, korvatillikka suunnataan tavallisesti korvaan, luunappi otsaan tai nenään alhaaltapäin ja tukistus suoritetaan hiuskuontaloon tai mahdollisesti niskavillojen seutuville.

de Selby
Seuraa 
Viestejä1231
Liittynyt16.3.2005

Ei tarvinne olla kovin kummoinen Nostradamus jos väittää, että kymmenen vuoden sisällä saadaan tutkimustuloksia, joiden mukaan perheissä lapsiin kohdistuvan henkisen väkivallan määrä ja sen käyttö rangaistusmuotona on kasvanut.

Ja syynä ei olle vähiten luunappien ja tukkapöllyjen kriminalisointi.

En sano, että kumpikaan olisi välttämättä hyvästä, mutta väitänpähän näin kuitenkin.

Gravity sucks.

Vierailija

Lapset kuten useimmat muutkin eläinpennut on ohjelmoitu kahdella toistensa kanssa ristiriidassa olevalla ohjelmalla.

1) Hae hyväksyntää vanhemmiltasi

2) Kokeile uusia asioita.

Selkeillä ja johdonmukaisilla säännöillä ja hyvällä kasvatuksella vanhemmat viestittävät millä tavalla lapsi parhaiten saa hyväksynnän. Ohjaavana menetelmänä kaikkein tehokkain on se että kun lapsi tekee oikein niin hän tuntee itsensä hyväksi vanhempien hyväksynnän kautta. Kun hän tekee väärin niin hän ns. jää ulos kylmään ja hänellä on paha olla.

Jos vanhemmat eivät pysty selkeästi viestimään mikä johtaa hyväksyntään ja mikä vastakkaisiin tunteisiin niin lapsi hämmentyy. Eli aivan yhtä tärkeätä kuin että lasta moititaan kun hän käyttäytyy huonosti on että lasta pidetään hyvänä silloin kun hän käyttäytyy hyvin. Näiden kontrastien avulla lapsesta kuin lapsesta kasvaa mallikansalainen.

Ja erittäin tärkeä on että lasta ei koskaan kasvateta pelolla. Rangaistus huonosta käytösksestä ei koskaan saa perustua pelkoon tai kipuun (tukistus, luunappi tms) vaan siihen että lapsi tuntee olonsa edelleen turvalliseksi mutta kuitenkin selkeästi ymmärtää että hänen teollaan ei ollut vanhempien hyväksyntää. Ja riippumatta teosta, siinä vaiheessa kun kylmyys käy sietämättömäksi niin vanhempien täytyy AINA ottaa takaisin lämpöön.

Lapsesta jolla ei ole 100% varmuutta siitä että aina pääsee takaisin lämpöön, ei kasva tasapainoista vanhemiaan kunnioittavaa ihmistä.

Erittäin tehokas kasvatusmetodi on ehdollistetut reaktiot. Siinä missä lapsi kerrasta oppii että kynttilä polttaa niin hän myöskin kerrasta oppii että muita ei saa lyödä vasaralla, purra (tms) mennä tielle ym. kun vanhempien reaktio on niin raju että hän säikähtää pahanpäiväisesti. Ei siis väkivaltainen mutta selkeästi tavallisuudesta poikkeava. Lähes järjestään huonosti ja vaarallisesti käyttäytyvien lapsien vanhemmat vain sössöttävät "voi, voi. Ei noin saa tehdä. hyi hyi" ja lapsi jatkaa huonoa käytöstään. Menetelmää saa käyttää ainoastaan käytökseen joka vaarantaa lapsen tai jonkun muun hengen ja terveyden. Muuten inflaatio syö sen...

Kasvatus joka perustuu väkivaltaan kertoo vain siitä että vanhemmat eivät ole saaneet lapsen kunnioitusta. Lapsi ei koe menettävänsä mitään siinä että vanhemmat eivät hyväksy hänen käytöstään.

Kun otetaan oikein kovat rangaistukset käyttöön niin puhutaan esim. häpeänurkasta. Mutta tämä ei itsessään ole se rangaistus. Se on vain symboli rangaistukselle. Yhtä hyvin se voi olla että pistetään mörököllikuva jääkaapin oveen. Jos siis lapsi on opetettu siihen että se kuva jääkaapin ovessa tarkoittaa kaikkein ankarinta rangaistusta.

Jokaisen vanhemman tulee olla tietoinen että lapsen täydelliseen murtamiseen riittää että antaa tyhjän katseen ja kääntyy pois...

Vierailija

Joitakin lapsia on haastavampi kasvattaa kuin toisia, menetelmistä riippumatta. Näin esimerkiksi koska tiedän että äidilläni oli itseni kanssa hurjasti ongelmia vaikka kuitenkin olin nuorin lapsi ja kaikki ovat saaneet hyvin pitkälti samanlaisen kasvatuksen. Välillä vaatii todella pitkää pinnaa. Omakohtaisia kokemuksia itse kasvatuksesta minulla ei ole.

Vierailija
babun
Joitakin lapsia on haastavampi kasvattaa kuin toisia, menetelmistä riippumatta. Näin esimerkiksi koska tiedän että äidilläni oli itseni kanssa hurjasti ongelmia vaikka kuitenkin olin nuorin lapsi ja kaikki ovat saaneet hyvin pitkälti samanlaisen kasvatuksen. Välillä vaatii todella pitkää pinnaa. Omakohtaisia kokemuksia itse kasvatuksesta minulla ei ole.



Toiset lapset sietävät kylmyyttä paremmin kuin toiset (ja ovat itsepäisempiä). Kaikilla on kuitenkin samat perusvietit.

Lapselle vanhempien hyväksyntä on sama kuin happi tavalliselle tallaajalle. Voi sitä yrittää pärjätä ilman happea jonkin aikaa mutta pakko on jossain vaiheessa hengittää.

Vierailija

Voihan sitä machoilla ilman perheen sisäistä väkivaltaa: Palkkaa naapurin esittämään pienen tappelun, jonka hän sovitusti häviää surkeasti vaikertaen.
Tästä nassikka terveellä itsesuojeluvaistollaan päättellee ettei kannata ryppyillä iskälle. Asiaa voi tehostaa ehdollistamalla tekoon tietyt äänenpainot, joita käyttämällä torjuu kapinan heti alkuunsa. Johtajuus on selvä ja kiistaton.

Vierailija
tietää
Voihan sitä machoilla ilman perheen sisäistä väkivaltaa: Palkkaa naapurin esittämään pienen tappelun, jonka hän sovitusti häviää surkeasti vaikertaen.
Tästä nassikka terveellä itsesuojeluvaistollaan päättellee ettei kannata ryppyillä iskälle. Asiaa voi tehostaa ehdollistamalla tekoon tietyt äänenpainot, joita käyttämällä torjuu kapinan heti alkuunsa. Johtajuus on selvä ja kiistaton.



Tai sitten hankkii ison susikoiran jonka usuttaa kimppuun kun kakarat eivät tottele. Tai etälamauttimen/pippurisumutteen...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat