Tuntevatko ihmiset sääliä väärintekijäänsä kohtaan?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Monesti kun katsoo televisiosta dokumentteja väkivallan tai vääryyden uhreista, he väittävät katkerin silmin tuntevan sääliä väärintekijäänsä kohtaan. Henkilökohtaisesti minun on vaikea uskoa murhatun lapsen äidin sanoja "Säälin lapseni murhaajaa, että hän on niin surkea ihminen, että teki tällaisen teon."

Sääli on myötätuntoa toista eliötä kohtaan, kun tälle tapahtuu jotain pahaa. Itse tunnen sääliä, jos näen vaikkapa rotanmyrkkyä nielleen siilinpoikasen kärsimässä nurmikolla tuskissaan, mutta en säälisi pätkääkään sitä ihmistä, joka pahoinpitelisi minut kadulla.

Mitä mieltä te olette? Sanovatko ihmiset säälivänsä väärintekijää vain vaikuttaakseen moraalisesti korkeammilta?

Sivut

Kommentit (102)

Minulle asia on ainakin selvä, se riittää, että Suomi atomipommitetaan, sitten olemme sujut.
Kun mitään ei missään tilanteessa minulle saa antaa ja minua piti vainota vuosikausia mielisairailla pöpi vainoilla(tekoyskä, kielishow, yökoputtelu ja ilmeinen haistattelu vainoamismielessä), koska minä en saada tuosta hyvästä mitään, niin Suomi ei ansaitse olla olemassa.

Anteeksiantaminen on välttämätöntä säälin tunteminen ei aina. Väärintekijää kohtaan voi tuntea sääliä jos tietää kaikki syyt mitkä vaikuttivat tekoon. Joskus tosin ei voi ymmärtää ihmisten pahuutta ja silloin on vaikeaa kyetä empatiaan ihmisiä kohtaan. Antamalla toiselle anteeksi auttaa enemmän itseään kuin rikkeen tehnyttä, katkeruus on monesti pahempi taakka kuin itse teko.

Peksa
Mitä mieltä te olette? Sanovatko ihmiset säälivänsä väärintekijää vain vaikuttaakseen moraalisesti korkeammilta?

Jep. Rikollisten "ymmärtäminen" ja sääliminen on nykyään jotenkin muotia. Itse toivottaisin murhaajat käristymään ikuisesti elävältä alimpaan helvettiin ja säälisin pikemminkin heidän omaisiaan, jotka joutuvat kestämään valtavan häpeän.

Andúril
Peksa
Mitä mieltä te olette? Sanovatko ihmiset säälivänsä väärintekijää vain vaikuttaakseen moraalisesti korkeammilta?

Jep. Rikollisten "ymmärtäminen" ja sääliminen on nykyään jotenkin muotia. Itse toivottaisin murhaajat käristymään ikuisesti elävältä alimpaan helvettiin ja säälisin pikemminkin heidän omaisiaan, jotka joutuvat kestämään valtavan häpeän.
Vastaan tuohon lainaamalla Gandhin sanoja:

Ihmislajin on päästävä väkivallasta vain väkivallattomuuden kautta. Vihan voi voittaa vain rakkaus. Vihaan vastaaminen vihalla vain lisää vihaa ja sen syvyyttä.

Varsin itsestäänselviä asioita mutta kuten hän itse sanoi hänellä ei ole mitään uutta annettavaa maailmalle. Vain samoja totuuksia jotka ovat vanhoja kuin vuoret.

"Ihmislajin on päästävä väkivallasta vain väkivallattomuuden kautta. Vihan voi voittaa vain rakkaus. Vihaan vastaaminen vihalla vain lisää vihaa ja sen syvyyttä."

Minusta tuntuu, että ihmislaji ei koskaan pääse väkivallasta ja väkivaltaa on erittäin hankalaa vastustaa ilman väkivaltaa. Esimerkiksi vastustaja on paljon helpompi voittaa niin, että satuttaa vastustajaa, kuin ilman että satuttaa.

Jos joku hyökkää kadulla kimppuun, eikä pysty juoksemaan karkuun, kannattaa käyttää väkivaltaa. Siitä aiheutuvalla vihalla ei ole väliä, koska ei todennäköisesti nää sitä tyyppiä uudestaan ja jos näkee, niin se ehkä tajuaa olla hyökkäämättä, koska tietää häviön mahdollisuuden.

Itse en ole koskaan tuntenut sääliä väärintekijääni vastaan.

Ainoastaan joskus pienenä vasta sen jälkeen kun olin kostanut ja sääli johtui siitä, että löin liian kovaa ja väärintekijä itki.

Massi^-
"Ihmislajin on päästävä väkivallasta vain väkivallattomuuden kautta. Vihan voi voittaa vain rakkaus. Vihaan vastaaminen vihalla vain lisää vihaa ja sen syvyyttä."

Minusta tuntuu, että ihmislaji ei koskaan pääse väkivallasta ja väkivaltaa on erittäin hankalaa vastustaa ilman väkivaltaa. Esimerkiksi vastustaja on paljon helpompi voittaa niin, että satuttaa vastustajaa, kuin ilman että satuttaa.

Täsmennän hieman: väärintekijää tulee kyllä rangaista muttei yksilön toimesta vaan puolueettoman yhteiskunnan puolesta. Vain valtiolla on hallussaan väkivaltamonopoli jota se käyttää pakkotilanteissa. Kaikki erimielisyydet tulee pystyä selvittämään lain avulla niin että uhrin oikeuksista pitää huolta systeemi eikä hänen itsensä tarvitse ryhtyä toimenpiteisiin. Ihminen voi näin ollen antaa väärintekijälle anteeksi mutta väärintekijä voi saada rangaistuksen toiminnastaan. Jos emme koskaan edes toivo väkivallatonta tulevaisuutta voimmeko me saada sellaista?

Peksa
Mitä mieltä te olette? Sanovatko ihmiset säälivänsä väärintekijää vain vaikuttaakseen moraalisesti korkeammilta?

Ellei tahdo päästä pahasta (katkeruus yms.) irti, joutuu kärsimään loppuelämänsä, kun joutuu vihaamaan ... vihaaminen syö ihmistä sisältä. Minusta elämässä on kyse siitä, että antaa itselleen anteeksi ... ei siis ns. lakaise tunteitaan maton alle vaan kohtaa ne. Silloin aika parantaa haavat ja jonain päivänä saa huomata, että on vapaa vihaamisesta. Viha on terveellistä, mutta vihaaminen ei.

Oikeastaan vihaamisessa on kyse elämän vihaamisesta ja siksi sanoipa vihaavansa ketä tai mitä tahansa vihaakin samalla kaikkea eli omaa (katkeraa) elämäänsä. Elämä panee kysymään: tahdotko vihata vai rakastaa eli ei ole kyse moraalista, koska rakkaus on moraalitonta.

Seuraa 
Viestejä6959
Liittynyt9.7.2010

admin kirjoitti:
Monesti kun katsoo televisiosta dokumentteja väkivallan tai vääryyden uhreista, he väittävät katkerin silmin tuntevan sääliä väärintekijäänsä kohtaan. Henkilökohtaisesti minun on vaikea uskoa murhatun lapsen äidin sanoja "Säälin lapseni murhaajaa, että hän on niin surkea ihminen, että teki tällaisen teon."

Sääli on myötätuntoa toista eliötä kohtaan, kun tälle tapahtuu jotain pahaa. Itse tunnen sääliä, jos näen vaikkapa rotanmyrkkyä nielleen siilinpoikasen kärsimässä nurmikolla tuskissaan, mutta en säälisi pätkääkään sitä ihmistä, joka pahoinpitelisi minut kadulla.

Mitä mieltä te olette? Sanovatko ihmiset säälivänsä väärintekijää vain vaikuttaakseen moraalisesti korkeammilta?

Kinnostava aloitus. 

Kommentoin vain tuota osaa, joka koskee väkivallan uhria. Luulen, että sääli tuossa tilanteessa voisi saada väkivallan uhrin mielialan nousemaan tilanteessa jossa uhri yrittää toipua kokemastaan vääryydestä - ehkä sääliä tuntiessaan uhri tuntee asettuvansa tai asemoivansa itsensä pahantekijän yläpuolelle. Eli ehkä tuo tunne on jonkinlaista ylireagoimista siihen, että uhri ehkä tuntee ihmisarvonsa mitätöidyksi sillä hetkellä kun joutui rikoksen kohteeksi. En tiedä kuinka terveellinen tuollainen reaktio on rikosuhrille. On hyvä, jos hän saa itsensä kursituksi kasaan (väkivaltahan hajoittaa ihmistä myös henkisesti) (jos säälillä on eheyttävä vaikutus), mutta ehkä tällä on jokin huonokin vaikutus. Väkivallaan tekijää sääli varmaan ottaa päähän, hänhän varmaankin haluaa tuntea olevansa voimakas ja peloittava. Ehkä säälityksi tuleminen voi jopa aikaansaada vastareaktion, eli lisätä väkivaltaa?

Seuraa 
Viestejä6959
Liittynyt9.7.2010

(Ja juu, tiedän, että on vanha aloitus tuo, mutta kommentoin, kun oli niin lyhykäinen keskustelu. Tuo aloitus lienee SamiKoKun edellisen inkarnaation?)

Seuraa 
Viestejä5816
Liittynyt13.7.2015

Tuossa aiemmin mainittiinkin viha ja katkeruus. Usein uhri varmaan käpertyy niihin pilaten siinä samalla oman elämänsä, ja pelkästään oman elämänsä (mahdollisten läheisten oheiskärsimys sivuuttaen). Jos väärinteosta haluaa selvitä eteenpäin elämässään, pitää antaa anteeksi. Se edellyttää puolestaan asettumista väärintekijän asemaan ainakin jollain tasolla, mistä helposti seuraa myös aito sääli. Pakkohan sellaista ihmistä on sääliä, joka tekee jotain hyvin typerää, pahaa, julmaa tilanteessa, jossa se ei olisi ollenkaan tarpeen. Hänellä ei voi mennä kovin hyvin elämässä.

Seuraa 
Viestejä6959
Liittynyt9.7.2010

Ab Surd Oy kirjoitti:
Pakkohan sellaista ihmistä on sääliä, joka tekee jotain hyvin typerää, pahaa, julmaa tilanteessa, jossa se ei olisi ollenkaan tarpeen. Hänellä ei voi mennä kovin hyvin elämässä.

Entä semmoista, joka nauttii pahan tekemisestään ja julmuudestaan, esimerkiksi sosiopaatti, voiko semmoista ihmishirviötä sääliä?

Seuraa 
Viestejä3380
Liittynyt23.11.2009

Ab Surd Oy kirjoitti:
Tuossa aiemmin mainittiinkin viha ja katkeruus. Usein uhri varmaan käpertyy niihin pilaten siinä samalla oman elämänsä, ja pelkästään oman elämänsä (mahdollisten läheisten oheiskärsimys sivuuttaen). Jos väärinteosta haluaa selvitä eteenpäin elämässään, pitää antaa anteeksi. Se edellyttää puolestaan asettumista väärintekijän asemaan ainakin jollain tasolla, mistä helposti seuraa myös aito sääli. Pakkohan sellaista ihmistä on sääliä, joka tekee jotain hyvin typerää, pahaa, julmaa tilanteessa, jossa se ei olisi ollenkaan tarpeen. Hänellä ei voi mennä kovin hyvin elämässä.

Mielestäni juuri näin. Empatian kautta tulee sääli, ja se on tärkeä osa että pääsee asiasta yli. Ilman sitä on riski, että kieroutuneesti alkaa pitämään pahantekijää vahvempana, ja jopa pahimmillaan tekee itse jotain vastaavaa.

Ja kai tossa voi projisiotakin olla, jos nyt ihan vuolaasti itkee vaikka lapsensa tappajan puolesta. Kun 'oikeasti' itkee itsensä tai kuolleen lapsensa puolesta.

Mutta aika vaikea uskoa että kovinkaan moni tuollaisissa tilanteissa esittää sääliä vain siksi koska haluaa vaikuttaa "moraalisesti korkeammalta", niinkuin aloittaja epäili. Tämä kuulostais lähinnä sosiopaattiselta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat