Sodan anatomia

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Itse muistan että USA oli ajautunut jo "De-Facto" lamaan noin vuosi ennen tätä "provosoimatonta terrori-iskua"

Kaiken taustalla piili iso paha Aasia ja ennenkaikkea Kiina mörkö, joskaan sitä ei vielä noina päivinä sanottu ääneen. Silloin USA:n ulkopolitiikka perustui pääosin(jo ennen sotaa)Iraqin pommittamiseen ja terroristien jahtaamiseen Somalian, Sudanin ja Afghanistan kaltaisissa kaukaisissa maissa. Francis Fukuyama teesi "historian päätöksestä" oli jo otettu todesta ihan valtiotasolla, koska virallisesti puhuttiin kokoajan "kylmän sodan jälkeisestä ajasta" vaikka mitään virallista rauhansopimusta jossa Venäjän Fedeaartion rajat ja maan valtava ydinarsenaali oltaisiin jollain lailla määritelty ei ikinä sovittukkaan. Vailla mitään virallista ja sitovaa dokumenttia New Age politiikot eli "Yes miehet" sopersivat jotain epämääräistä huuhaata "uudesta maailmanjärjestyksestä" vaikka sekä ulko että talouspoliittisena tavoitteena olikin palauttaa maailma siihen "neitseelliseen" olotilaan jossa se oli ollut ennen maailmansotia;Valkoisten Eurooppalaisten tyystin kontrolloimaan äärikapitalistiseen hikipajaan!

Tosiasiassa USA:lla oi ollut voimakkaita haluja kaapata Lähi-Idän öljyvarat jo kauan ennen Buskha juoniorin valtaanousua.Tärkeää osaa suunnitelmassa näytteli USA:n entinen liittolainen Saddam Hussein, joka houkuteltiin hyökkäämään pimeällä ajalla elävään lilliputtivaltioon nimeltä Kuwait, joka puolustamiseksi USA valjasti Naton koko mahdissaan. Amerikkalaipommikoneet kuitenkin jatkoivat Iraqin pommittamista kauan sen jälkeen, kun sen joukot olivat vetäytyneet Kuwaitista. Tekosyyt vaihtelivat "Kurdien kansanmurhan" ja oletettujen vaarallisten joukkotuhoaseohjelmien välllä, riippuen aina siitä millä tuulella Amerikan propagandakoneisto kulloinkin oli.

Tosiasiassa aivan liberaalin "rauhanpresidentin" kauden lopulla sota oli jo ilmeinen, mutta ilmiselvistä hyökkäysaiheista luovuttiin presidentin henkilökohtaisen avioliittoskandaalin takia. Oli vaara, että suuri, sodanvastainen yleisö alkaisi vetää liikaa yhdysmerkkejä. Ulkopolitiikan peruspariaatteena oli kuitenkin yhä "Liberal imperialism" eli oikeutus hyökätä vieraisiin maihin YK mandaatilla tai ilman "ihmisoikeuksien" puolustamisen nimissä. Aivan erityiseksi syyksi mainittiin Saddam Husseinin kamalat kemialliset joukkotuhoaseet, jotka USA ja kumppanit olivat hänelle alunperin myyneet kun hän vielä oli kuulunut "hyviin jätkiin" ja aseet Kurdien sijasta suunnattu Iraniin päin.

Päätös itse sodasta oli siis jo tehty kun myöhemmin "Amerikan epäsuosituimman" presidentin kyseenalaisen kunnian saanut Yrjö Puska astui valkoiseen taloon. Amerikan ulkopolitiikan uusi kivijalka tulisi muodostamaan aktiivisesta sodankäynnistä Lähi-Idässä ja passiivisesta sodankäynnistä Aasiassa.

Tosiasiassa taloudellinen kykenemättömyys kilpailla Kiinan kanssa tuli päivä päivältä ilmiselväksi. Pieni Japani oli sodan jälkeen kyennyt rakentamaan Englantia, Saksaa tai Ranskaa suuremman talouden, joten oli ilmiselvä että Kiika kykenisi vaivatta ylittämään tämän tavoitteen, koska sillä oli Japania huomattavasti suuremman voimavarat ja kansanmeri käytössään. Amerikan uusi ulkopoliittinen linja tulisikin tästä lähin koostumaan ählämien pommittamisesta ja Kiinalle räyhäämisestä, mitä se käytännössä viimeisen 5-vuoden ajan onkin ollut.

Kaiken taustalla näkyi entistä enemmän kyvyttömyys kilpailla Kiinan kanssa, olipa sitten kyse asevarustelusta tai puhtaasta taloudellisesta kilpailusta. Sotaa Lähi-Idässä kiihdytettiin, koska taloudellisesti vararikossa oleva valtio ja sotilasliitto kaipasi enemmän kuin mitään muuta jonkinlaista "voittoa" mielialojen nostamiseksi. Kiinaa tietenkin syytettiin "epäreiulusta kilpailusta, ihmisoikeuksien polkemisesta ja planeetan tuhoamisesta..."

Sota ei kyennyt mm estämään Iranin nousua ja öljykauppoja Aasiaan, jolloin siitä tuli ennenkaikkea osa poliittista propagandaa. Talibanien koulonuhreilla mässäileminen oli osa "voiton propagandaa" jolla oli määrä osoittaa Amerikan mahti. Parempaan USA ja Nato kaikessa loistossaan eivät näet kyenneet. Sota osoitti USA:n ja Naton voimien rajat, eikä niinkään niiden äärettömyyden.

Koko sodan taustalla oli halu "voittaa uusi Vietnam" ja samalla "vapauttaa" alueen öljyvarat Amerikkalaisten yhtiöiden haltuun. Samalla haluttiin estää uuden Supervallan eli Iranin muodostuminen alueelle.

Sodan tavoitteet olivat kuitenkin utopistisia, ja perustuivat pääasiassa katkerille Vietnam muistoille. Aivan kuten yritykset siirtää Amerikkalaisohjuksia Puolaan, mikä sai Venäjän nopeasti hyppäämään nousevien Aasian mahtien sylkkyyn.

Kaiken taustalla oli yhä varjonyrkkeily Neuvostoliittoa vastaan ja "uuden Vietnamin" voittaminen. Menneisyyden sotien voittaminen yhdessä ilmiselvään pelkuruuteen ja kykenemättömyyteen ottaa Kiinaa vakavana kilpailijana. Edes 5000 talebanin voittaminen ei kykenisi kopensoimaan uutta Kiinalaista sukellusvenettä tai Iranilaista ohjusta, mutta sillä ei enää ole mitään merkitystä, koska sodan voittamisella on enää tässä vaiheessa vain symbolinen vaikutus. Mennyt talousmahti yrittää epätoivoisesta katkeralla sodalla voittaa takaisin kunniansa. Tästä tulee auttamatta mieleen entinen Neuvostoliitto Georgiassa !

Kommentit (4)

Vierailija

Mielenkiintoinen kirjoitus Rikastaja. Nyt kuitenkin tahdon muistuttaa siitä tosiasiasta, ettei sota koskaan loppunut 2 maailmansotaan tai Berliinin muurien murtumiseen. Vain asetelmat muuttuivat. Sota jatkuu koko ajan, mutta taistelukentät ovat monipuolistuneet ja rauhan aikana sota on erilaista. Taistelua resursseista ja kilpajuoksua kehityksestä käydään jatkuvasti. Tätä tosiasiaa ei voi unohtaa maata johdettaessa.

Suurin voitto on saavutettu ilman taistelua.

On ihan selvää, että länsimaiden on pakko ottaa vakavasti Kiina. Kiina on ollut Eurooppaa mahtavampi ja se voi olla sitä tulevaisuudessakin. Kiinan bruttokansantuote henkeä kohti on ollut 1000 vuotta eurooppaa edellä. Ming-dynastian aikana kehitys pysähtyi ja BKT henkeä kohti ei noussut käytännössä lainkaan 300 vuoteen. (Lainattu wikipediasta)

Kiina on aina ollut erilaisten salaseurojen ja eripuraisuuden mekka. Nyt maa on yhtenäisempi juuri evoluution-> länsimaalaisten, Japanilaisten ja Venäläisten osoittaessa pasifismin puutteet. Satojen vuosien sorto ja kansanmurha opettavat kyllä realiteetteja. Mantsuhallitsijat ottivat aikanaan Eurooppalaiset ja Venäläiset avosylin vastaan. Se oli virhe.
Sotaa voi välttää vain valmistautumalla sotaan. Sotilaalliset tyhjiöt on tupattu täyttämään ennemmin tai myöhemmin.

Vaikka Yhdysvaltalainen kadunmies kuinka rauhantahtoiselta jopa omasta mielestäänkin tahtoisi olla, niin hänenkään maailma ei kestäisi öljykatastrofia esimerkiksi juuri nyt. Hän äänestää bensanhintojen nousua vastaan ja siten pakottaa maan johtajat tekemään voitavansa asian suhteen. Mikseivät he tekisi muutenkin, kun öljyllä on länsimainen talouskasvu voideltu. Öljyn hinnan nousulla on monenlaisia vaikutuksia, eikä se rajoitu kadunmiehen auton tankkaukseen tai edes logistiikan kallistumisen seurauksiin.

Ei kannata syyttää länsimaita siitä, että he yrittävät pitää saavutettua asemaansa yllä ja kehittyä. Heidän on pakko tehdä niin ja tietenkin sitä valta-asemaa yritetään horjuttaa.

Tähän loppuun sopisi sanoa, että: Ihmisen elämä on taistelua alusta loppuun

Vierailija

Kirjoituksessani yritin oikeastaan tuoda enemmän julki, että iso osa sodista aloitetaan epätoivoisena viimeisenä vaihtoehtona sen sijaan, että niillä voitaisiin aivan oikeasti saavuttaa jotain.

Yleensä heikko talous luo "ihanteelliset" edellytykset sodalle, koska kun siviilitalous ei kasva, niin osaavathan suurvallat aina valmistaa lisää pommeja! Vauraissa maissa kuten Aasiassa sota on häiriö, eikä niinkään mikään aivan tietty ulkopolitiika tavoite, ja nimen omaan Kiinan laivasto on varustettu ehkäisemään tämän "häiriön" vaaraa yritteläisyydella ja kaupankäynnille perustuvaan talouteen.

Panin vain merkille, että kun tämä sota aloitettiin, oli Amerikan talous vähintäänkin jo taantumassa. Sotaa voisi todellakin pitää "häiriönä" Tällaiset sodat joilla epätoivoisesti yritetään anastaa toisten maiden luonnonvaroja kuuluvat jo aivan menneelle aikakaudelle!

On hyvinkin voinut olla mahdollista, että Iran oli alusta asti sodan päämäärä, ja Afghanistan ja Iraq ainoastaan sen etappeja. Iran on avainasemassa Persianlahden öljyn hallinnassa. Jalansijan saaminen Iraqissa takaa, että nyt on huomattavasti helpompi keksi tekosyy sodalle(Amerikkalaisjoukot joutuivat "provosoimattomasti" Iranilaisjoukkojen tulittamaksi)Samalla pyritään estämään Irania kasvamasta ja voimistumasta, sekä Iranilaisöljyn valminen Aasiaan päin.

Suunnitelma oli kuitenkin alusta saakka naurettavan utopistinen, ja vaati voimavaroja, joita tosiasiassa ei ollut olemassa. Toki täytyy muistaa, että vaikka tämä "kirottu ristiretki" onkin saanut mediassa oikein leijonanosan palstatilasta, niin se on itseasiassa varsin pieni osa Amerikan koko ulkopolitiikasta, ja maailman suurista taloudellisista ja sosiaalisista muutoksista se näyttelee vieläkin pienempää osaa!

Kirjoituksessani oli oikeastaan tarkoitus ottaa kantaa vain sodan turhuuden ratkaisuna valtion ongelmiin. Jenkkin ulkopolitiikassa tämä sota on kumminkin vain yksi tavoite muiden joukossa. Tästä kertoo mm yritys rakentaa ohjus ja sotilastukikohtien kerju aina Puolasta Japaniin, jota väitetään puhtaan "puolustukselliseksi" Aivan kuten laseraseet avaruudessa.

Panin merkille vain pari seikkaa. Ensinnäkin;jenkkien talous oli taantumassa jo ennenkuin sota alkoi. Sodalla ei suoraan sanoen millään lailla voitu estää taantumaa, piristää innovaatiota tai keskiluokan kuolemaa. Yhteiskunnaan oleellisiin, suoraan sanoen varsin vakaviin ongelmiin tällä sodalla ei ollut suoraan sanoen kärpäsen paskan vertaa vaikutusta, paitsi että se teki niistä vielä pahempia kuin ne olivat jo ennestään!

Toinen seikka minkä panin merkille oli, kuinka paljon jenkit PELKÄÄVÄT Kiinaa!

Luit oikein! Vuosien ajan naurettava jankuttaminen Kiinan asevarustelusta. Nalkuttaminen, jonka määrä ylittää sen rajan, mitä voisi pitää kohtuullisena, mikäli kyseessä olisi pelkkä kongressilta määrävarojen ruinaaminen. Jos he saivat määrävaroja 5000-kilometrin päässä olevan kehitysmaan pommittamiseen, niin tuskin Kiinan kanssa varustelemeinen tyynellä merellä pitäisi olla ongelma.

Tosiasiassa he PELKÄÄVÄT! Tämä ainainen valittaminen Kiina "vaarallisesta" asevarustelusta, avaruusaseista, saasteista, ihmisoikeuksista...Kiina ei tosiasiassa tee mitään mitä he eivät ole jo tehneet, ja tekevät parhaillaan! Heidän totaalinen kykenemättömyytensä kohdata vertaistaan vihollista muuta kuin uhmakkaiden, munattomien julistusten muodossa kertoo...se ei enää kerro vain pelosta sotaan, se kertoo jo systemaattisesta pelkuruudesta, joka on koko ulkopolitiikan perusta;hyökätä vain niitä heikkoja valtioita vastaan, jotka eivät käytännössä kykene minkäänlaiseen vastarintaan. Tähän viittaa mm naurettava "Iran farssi" loputtomien YK pakotekierrosten väsäämisessä. Muistan kuinka samaan aikaan kun Yrö Buskha ystävineen lähti YK:hon saarnaamaan Iranin pohjattomasta pahuudesta ja murhanhimosta, Kiinan presidentti lähti yksityiselle pikki Afrikan safarilleen, missä solmi monta onnistunutta taloussopimusta ja urakkaa. Ero kahden maan välillä on suoraan sanoen aika valtava!

Totesin vain, ettei tämä sota ole millään lailla ratkaissut sellaisia ongelmia kuin laitonta siirtolaisuutta, työttömyyttä, rikollisuutta, tuloeroja...siis ihan OIKEITA ongelmia ja maan keskiluokan kurjuutta. Tästä sodasta on vain tullut yksityisten yritysten(sekä öljy että sotilas)sosialistinen rahankumppausoperaatio valtiolta, joka on käytännössä olkapäitään myöten veloissa. Siitä on tullut naurettavaa vihollisen kuolonuhreilla mässäilemistä, olipa sitten kyse oletetuista vihollistaistelijoista tai sitten ihan vaan siviileistä. Ja naurettavaa saarnaamistan Iranin pohjattoman pahuuden ja kunnianhimon ollessa uhka koko alueen vakaudelle. Eivät he käytännössä parempaan pysty, kun Kiina ja ennenkaikkea Venäjä ei halua tuke näitä YK(vitsijärjestö)pakotteita, eikä Intia enää halua olla missään tekemisissä koko farssin kanssa.

Sanalla sanoen he ovat siviilejä pommittavia säälittäviä pelkureita jotka elävät lainaharahalla, ja joiden mitään oleellista ongelmaa tämä sota ei ole ratkaissut. Kiina on yksi heidän todellinen, oleellinen ongelma, jolle he eivät näytä kykenevän muuta kuin antavan ponnekkaita uhkauksia. Kävi vain esimerkkinä kuinka vähän sota todella ratkaisee todellisia ongelmia. Tuskkinpa Venäjä on nyt vahvempi valtio kiitos sen pikki Geogian "ristiretken" Veikkaan että päinvastoin! Nämä "sodat" ovat vain pienen palkka-armeijan ja sotilasteollisuuden henkilökohtaisia tulonlähteitä. Kaikille muille se tietää kurjempaa elämää. Myös niiden "sivistyneiden länsimaiden" asukkaille jotka ne kustantavat. Mitään todellisia ongelmia nämä sodat eivät ratkaise!

Vierailija
Rikastaja

Toinen seikka minkä panin merkille oli, kuinka paljon jenkit PELKÄÄVÄT Kiinaa!



Kiinaa on syytä kunnioittaakkin. Meillä länsimaalaisilla olisi joissain asioissa opittavaa heiltä ja päinvastoin Kiinaa rakennetaan voimakkaasti. Myös Kiinan armeijaa varustetaan voimakkaasti ja kehitetään uutta teknologiaa. Virallisten tietojen mukaista asevoimien budjettia on arvioitu moninkertaiseksi ilmoitettuun nähden. Taloussodassa Kiinalaiset ovat ihan pelissä mukana

Todellisessa kilpajuoksussa avaruuteen Kiinalaiset ottavat näyttävän askeleen ensi vuosikymmenellä. Kiinan koulujärjestelmä on edelleen hieman kilpailukyvytön, vaikka kyllähän sieltä sitä terävää kärkeä löytyykin varakkaammille.

Maailman huipulle ei ole helppoa päästä ja vielä vaikeampaa siellä on pysyä Ihmiset kaikessa inhimillisyydessään tekevät virhearviointeja niin johtoportaassa kuin täällä netissäkin

Kuinka hyvin Yhdysvallat ovat pelanneet peliään? Yhdysvalloissa vaikuttavat niin monet voimat. Aseteollisuus, talouden intressit, kuluttajan kukkaro, vaalit, jopa presidentti, jne.

EU ja Kiina tulevat Yhdysvaltain rinnalle heidän voimatta asialle juurikaan mitään. Se on vain ajan kysymys.

Ei Yhdysvallat voi Kiinan kanssa sotia. Ei se ole pelkuruutta, vaan pelkästään fiksua. Siinä sodassa ei olisi yhtään voittajaa. Pieniä sotia käydään jatkuvasti ihmisten mielissä, taloudessa, teknologiassa, jne.
Aivan kuten luonnossa yleensäkkin, leijona syö lampaan. Ei leijona pyri syömään tiikeriä. Voidaan moralisoida helppoa voittoa, mutta mikäli sillä saavutetaan jotakin, niin harva jättää käyttämättä. Kokonaan toinen kysymys on tietenkin esim. Irakin sota. Oliko se virhearviointi ja ketkä siellä taustalla lopulta olivat Kyllähän se hyvin monelle sopii, että USA on siellä niin maan rajojen ulkopuolella kuin sisäpuolellakin.

Mutta se todellinen kilpajuoksu suurten maiden välillä käydään avaruudessa, sillä siellä on vapaata tilaa aika tavalla

Uusimmat

Suosituimmat