Kuinka paljon voisi ihmistä kutistaa elokuvien tyyliin?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

En ollut varma kuuluuko tämä aihe tänne, biologian vai kemian puolelle mutta arpa on nyt heitetty.

Tämä aihe on yhtäaikaa keveähkö ajatusleikki ja toisaalta haudanvakavaa tiedettä. Kaikki ovat varmaankin nähneet jonkun elokuvan, jossa ihmisiä pystytään kutistamaan peukalonkokoisiksi. Elokuvien tarjoamia selityksiä en tähän hätään muista, mutta en usko niiden olevan avain tälle keskustelulle

Kysymyksen kuuluu: kuinka paljon voisitte kuvitella ihmistä pystyttävän kutistettavan niin, että ihmisen toimintakyky säilyisi vielä normaalina? Toimintakyvyllä tarkoitan niin aivojen toimintaa kuin fysiologisia prosessejakin. Kutistusmenetelmän saa keksiä vapaasti, kunhan se ei riko luonnonlakeja.

Omia pohdintojani:

- Molekyylejähän ei voi kutistaa, eihän? Selitykseksi ei siis voi kelvata se, että ihmisen jokaista molekyyliä kutistettaisiin, jolloin kutistusprosessi voisi jatkua mielivaltaisesti vaikkapa juuri peukalonkokoiseksi asti.

- Ihmisen koostumuksen täytyy siis muuttua. Jos ihmisen koko pienenee, laskee hänen sisältämiensä molekyylien määrä. Ihminen siis tavallaan pikselöityy, kunnes tarpeeksi pienenä hän koostuisi vain yhdestä "pikselistä", eikä olisi siis enää kovinkaan toiminnallinen.

- Kuinka paljon ihmisen missäkin osassa on "höttöä", sellaista materiaa, jota voi "pikselöittää" johonkin rajaan asti? Ovatko aivot (kuten voisin kuvitella) ensimmäinen osa ihmistä, missä tuo raja tulee vastaan? Ja mitä jos tuo raja ylitetään, toimisivatko aivot mutta vajaasti, valikoiden toimintojaan (esim. sokeuttamalla tai rampauttamalla ihmisen), vai lähtisikö koko niiden toimintakyky kerralla (jos vaikkapa hermosolut eivät enää toimisi rajan ylityttyä)?

- Jos siirrytään astetta "realistisempaan" suuntaan, kuinka pienet aivot voisivat olla toiminnoiltaan ja monimutkaisuudeltaan ihmisaivoja vastaavat (eli kuinka pienen älykkään avaruusolennon voimme kuvitella olevan mahdollinen)?

Tämän keskustelun ei ole tarkoitus päätyä mihinkään lopputulokseen, mutta olen silti äärettömän kiinnostunut kuulemaan mitä tahansa ajatuksia tai ajatuksen pätkiä, mitä aihe teissä herättää.

Kommentit (3)

Vierailija

Ei siinä varmaan oikein muuta merkittävää estettä ole kuin aivot. Ihmisellä kuitenkin koko eliniän ajan lähes saman kokoiset aivot.

rcislandlake
Seuraa 
Viestejä2683
Liittynyt3.10.2006
Kelhanion
En ollut varma kuuluuko tämä aihe tänne, biologian vai kemian puolelle mutta arpa on nyt heitetty.

Tämä aihe on yhtäaikaa keveähkö ajatusleikki ja toisaalta haudanvakavaa tiedettä. Kaikki ovat varmaankin nähneet jonkun elokuvan, jossa ihmisiä pystytään kutistamaan peukalonkokoisiksi. Elokuvien tarjoamia selityksiä en tähän hätään muista, mutta en usko niiden olevan avain tälle keskustelulle

Kysymyksen kuuluu: kuinka paljon voisitte kuvitella ihmistä pystyttävän kutistettavan niin, että ihmisen toimintakyky säilyisi vielä normaalina? Toimintakyvyllä tarkoitan niin aivojen toimintaa kuin fysiologisia prosessejakin. Kutistusmenetelmän saa keksiä vapaasti, kunhan se ei riko luonnonlakeja.

Omia pohdintojani:

- Molekyylejähän ei voi kutistaa, eihän? Selitykseksi ei siis voi kelvata se, että ihmisen jokaista molekyyliä kutistettaisiin, jolloin kutistusprosessi voisi jatkua mielivaltaisesti vaikkapa juuri peukalonkokoiseksi asti.

- Ihmisen koostumuksen täytyy siis muuttua. Jos ihmisen koko pienenee, laskee hänen sisältämiensä molekyylien määrä. Ihminen siis tavallaan pikselöityy, kunnes tarpeeksi pienenä hän koostuisi vain yhdestä "pikselistä", eikä olisi siis enää kovinkaan toiminnallinen.

- Kuinka paljon ihmisen missäkin osassa on "höttöä", sellaista materiaa, jota voi "pikselöittää" johonkin rajaan asti? Ovatko aivot (kuten voisin kuvitella) ensimmäinen osa ihmistä, missä tuo raja tulee vastaan? Ja mitä jos tuo raja ylitetään, toimisivatko aivot mutta vajaasti, valikoiden toimintojaan (esim. sokeuttamalla tai rampauttamalla ihmisen), vai lähtisikö koko niiden toimintakyky kerralla (jos vaikkapa hermosolut eivät enää toimisi rajan ylityttyä)?

- Jos siirrytään astetta "realistisempaan" suuntaan, kuinka pienet aivot voisivat olla toiminnoiltaan ja monimutkaisuudeltaan ihmisaivoja vastaavat (eli kuinka pienen älykkään avaruusolennon voimme kuvitella olevan mahdollinen)?

Tämän keskustelun ei ole tarkoitus päätyä mihinkään lopputulokseen, mutta olen silti äärettömän kiinnostunut kuulemaan mitä tahansa ajatuksia tai ajatuksen pätkiä, mitä aihe teissä herättää.


Jos geenimanipulaatio otettaisiin huomioon, kasvun sääteleviä geenejä voisi manipuloida säätelemään kasvua pienemmälle. On yleisesti tiedossa, että saarilla elävät eläimet kasvavat ruuan puutteessa pienemmäksi. Pieneminen yhteisössä on tapahtunut useiden sukupolvien aikana. Jos tätä ns. evoluutiota saataisiin nopeutettua geeni-manipuloinnilla, saatettaisiin ehkä saada aikaiseksi mini-ihminen..

Maailman pienin ihminen oli muistaakseni alle 60 cm. Pitäisi ehkä tutkia hänen geenejään.

http://www.boingboing.net/2008/02/13/wo ... -body.html

http://video.aol.com/video-detail/world ... 1698723913

Pienet ihmiset olisivat edukseen avaruusmatkailussa, joten ehkä tulevaisuudessa luodaan avaruusjobbareita pieniksi..

Kultsi kutistin kakarat -tyyppisesti tuskin heti tullaan näkemään normaalien ihmisten kutistamisia.. Mutta onhan toisaalta teleportaatiokin mahdollista. Ehkä oikealla koodauksella saataisiin tarvittava määrä molekyylejä heivattua huitsiin. Ongelma tulisi palautusvaiheessa, kun pitäisi löytää tarvittavat molekyylit tilalle. Vähän kuin kuvienkin pakkauksessa... Tiff -> jpeg onnistuu, mutta toisinpäin ei.

Parempi on olla sanomatta mitään, jos ei ole mitään sanottavaa. Keskustella voi aina.

Vierailija
Kelhanion

Kysymyksen kuuluu: kuinka paljon voisitte kuvitella ihmistä pystyttävän kutistettavan niin, että ihmisen toimintakyky säilyisi vielä normaalina? Toimintakyvyllä tarkoitan niin aivojen toimintaa kuin fysiologisia prosessejakin. Kutistusmenetelmän saa keksiä vapaasti, kunhan se ei riko luonnonlakeja.




Jos otuksen pitäisi toimia näillä edellytyksillä joilla maapallolla pelataan, kai sitä voi katsoa ympärilleen ja tutkia mitä vaadittu suorituskyky vähimmillään vaatii ja millä setupeilla otus menee vielä minimissään ihmisestä. Veikkaan että pään koko alkaa tulla ensimmäisenä vastaan jos nyt sopusuhtaiseksi miellettyä ruumiinrakennetta haetaan. Kuvittelisin että suorin tie eri elimien minimointiin olisi tutkia mitä featureita luonnonvalinta on jo alkanut kutistaa ja mitkä ovat jopa pelkkiä jäänteitä alkulima-ajalta. Snip snip. Aivoissa tiemmä on paljon toimintoa joka ei pinnallisen elämässä selviämisen kannalta ole niin olennaisia. Voisi myös ajatella joidenkin automaattisten toimintojen tuomista tietoisen toiminnan puolelle. Kuka sanoo että täytyy nukkua? Ketä kiinnostaa nukkua jos on pidettävä huoli esimerkiksi sydämen toiminnasta ja hengittämisestä?
Ravinnon optimoimalla ja tarkasti määrittelemällä voisi pienentää joitain sisäelimiä kun ei tarvitsisi varautua esimerkiksi ylikokomaksalla känniviikonloppuun ja ruokavalio koostuisi akvaariokalan pellettiruuasta.
Mitoituskysymyksissä eliniän odote ja siis elimiltä vaadittava järeys on kaiketi aika olennainen? Keuhkot, sydän, suolisto?
Edelleen, kokoa olisi mahdollista pienentää ajattelemalla rankarakennetta ja elinten järjestystä toisella tapaa. Pienikokoinen otus olisi joka tapauksessa ns. nyrkillä tapettava eikä siitä olisi kovin suuriin maansiirtotöihin joten luustoa voisi keventää huomattavasti.
Lähestyn näköjään asiaa enemmin geenimuuntelun ja optimoinnin kautta kuin scifin.

Pikaisesti ajatellen scifikirjailijat ja etenkin elokuvantekijät ovat kaiketi ajatelleet asiaa samoilla poluilla. Suhteessa isopäisiä mustasilmäisiä kynäniskojahan ne kehittyneemmät rodut tuppaavat olemaan..

-

Uusimmat

Suosituimmat