Kun lapsi parkuu

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

On kuulemma kaksi koulukuntaa.

Kun lapsi parkuu, antaa sen parkua
ja
kun lapsi parkuu pitää sitä hyssytellä ja luoda turvallisuutta.

Molemmat lienee oikeassa osittain.

Kun kaksiviikkoinen lapsi yöllä herää, parkuu, juo maitoa, röyhtäsee ja pierasee,
jonka jälkeen pitäis taas ruveta nukkuun, ei nukukkaan,
vaan haluaa syliä. Saa syliä ja pitääis nukkua, mutta ei nukukkaan ja haluaa taas syliä.

Kun sammuttaa valot alkaa parku, sytyttää niin parku lakkaa. Viritin jo himmenysvalon jotta sais nukkuu.

Siis mikä on kanta tuohon sylin antamiseen?
Tietty sitä pitää saada, mutta pitääkö sitä saada aina kun lapsi sitä haluaa?
Yötä myöten?
Mikä on parasta ja oikein lapsen psykologisen kehityksen kannalta?

Viimeyöna jaettiin vuorot ja makuuhuoneet.
Saa edes joka toinen yö nukkuu.
Annoin myös omalla vuorolla pojan jonkin aikaa huutaa, syötin, vaihdoin kuivat ja annoin huutaa. Hiljeni...joksikin aikaa.

Nimimerkillä, kaks viikkoo univelkaa.

Sivut

Kommentit (44)

Denzil Dexter
Seuraa 
Viestejä6665
Liittynyt7.8.2007

Olen antanut itselleni kertoa, että nuo unikoulujutut ("antaa lapsen parkua") koskevat jotain 0.5-1 vuotiasta lasta, eli noin pientä ei saisi huudattaa yksin.
Lääkärit ovat tosin sitä mieltä, että vauvaa kuuluukin sattua johonkin niin paljon, että karjuu yökaudet tummanpunaisena. No, ehkä kolmen vuoden päästä saatte nukkua, jos vielä olette yhdessä ja hengissä.

Rasputin
On kuulemma kaksi koulukuntaa.

Kun lapsi parkuu, antaa sen parkua
ja
kun lapsi parkuu pitää sitä hyssytellä ja luoda turvallisuutta.

Molemmat lienee oikeassa osittain.

Kun kaksiviikkoinen lapsi yöllä herää, parkuu, juo maitoa, röyhtäsee ja pierasee,
jonka jälkeen pitäis taas ruveta nukkuun, ei nukukkaan,
vaan haluaa syliä. Saa syliä ja pitääis nukkua, mutta ei nukukkaan ja haluaa taas syliä.

Kun sammuttaa valot alkaa parku, sytyttää niin parku lakkaa. Viritin jo himmenysvalon jotta sais nukkuu.

Siis mikä on kanta tuohon sylin antamiseen?
Tietty sitä pitää saada, mutta pitääkö sitä saada aina kun lapsi sitä haluaa?
Yötä myöten?

Viimeyöna jaettiin vuorot ja makuuhuoneet.
Saa edes joka toinen yö nukkuu.
Annoin myös omalla vuorolla pojan jonkin aikaa huutaa, syötin, vaihdoin kuivat ja annoin huutaa. Hiljeni, joksikin aikaa.

Nimimerkillä, kaks viikkoo univelkaa.

asdf
Seuraa 
Viestejä11068
Liittynyt16.3.2005

Psykologisesta kehityksestä sanon maallikkotiedoilla, että aika yleinen käsitys lienee nykyään, että jos lapsi haluaa syliä, sitä pitäsi antaa niin paljon kun voimat riittää. Huudatusta eli unikoulua ei pitäisi tosiaan aloittaa ennen puolen vuoden ikää.

Mutta mitenkäs selvitä tuosta noin käytännössä?

Paras ratkaisu olisi, jos lapsen saa nukahtamaan vuoteeseensa. Heiluttelua, hyräilyä, silittelyä, varovaista juttelua ja mitä nyt keksiikään, kannattaa kokeilla.

Jos ei auta, niin nukahtaakos lapsi syliin? Jos nukahtaa, anna nukahtaa ja kun tasainen tuhina käy, siirrä hyvin hyvin varovasti vuoteeseen. Sen kyllä oppii tekemään niin, ettei lapsi herää. Keinutuoli tai kävely ovat hyviä syliin nukuttamiskeinoja. Se vaara syliin nukahtamisessa on, että lapsi alkaa vaatia aina syliä nukahtamiseen, eikä vuode kelpaa. Parempi kuitenkin se, kuin mielenterveyden järkkyminen loputtoman valvomisen takia.

Jos mikään ei auta, kannattaa jutella lääkärin/neuvolan kanssa. Lapsella voi olla koliikkia tms. Ainakin täällä Suomessa neuvolan ohjeet ovat olleet 90-prosenttisesti uusavuttomille suunnattuja itsestäänselvyyksiä, mutta on sieltä jotain asiallisiakin neuvoja joskus tullut.

Jokainen vanhempi yleensä ihmettelee, kuinka hiton rankkaa tuo voi olla. Ei tuo loputtomiin kestä, vaikka nyt se on aika laiha lohtu. Tsemppiä vain sinne.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26852
Liittynyt16.3.2005
Rasputin

jonka jälkeen pitäis taas ruveta nukkuun, ei nukukkaan,
vaan haluaa syliä. Saa syliä ja pitääis nukkua, mutta ei nukukkaan ja haluaa taas syliä.

Kun sammuttaa valot alkaa parku, sytyttää niin parku lakkaa. Viritin jo himmenysvalon jotta sais nukkuu.

Siis mikä on kanta tuohon sylin antamiseen?
Tietty sitä pitää saada, mutta pitääkö sitä saada aina kun lapsi sitä haluaa?




Tietysti aina pitää tarkastaa, mistä on kyse, mutta vauvat myös oppivat hyväksikäyttämään vanhempiaan. Meille sanottiin neuvolasta, että mahdollisuuksien mukaan yöllinen ruokinta ja rauhoittelu pitäisi tehdä niin, ettei ota lasta syliin tai sytytä valoja. Meilla oli (ja on tietysti yhä, katsomassa ja peittelemässä käydään, mutta syliä tai ruokapalveluja ei yöllä ole) melko tiukka linja yöllisissä paapomisissa, ja lapset ovat aina nukkuneet melko hyvin.

Mikä on parasta ja oikein lapsen psykologisen kehityksen kannalta?



Kohtuus kaikessa. Lapsi kestää myös pieniä pettymyksiä ja oppii tapoja vastasyntyneestä alkaen.

Annoin myös omalla vuorolla pojan jonkin aikaa huutaa, syötin, vaihdoin kuivat ja annoin huutaa. Hiljeni...joksikin aikaa.



Joo, noin se toimii. Jos vaimosikin noudattaa samaa linjaa, lapsi oppii pian sen, että yö on nukkumisen aikaa.

Vierailija

Kiitos molemmille kommenteista.

Poika vaan tuntuu aktivoituvan yötä kohdin. Päivällä nukkuu, syö ja nukkuu. Yöllä sitten silmittelee ja haluaa seurustella.

Kai hönöä puhua pienen lapsen unirytmistä, mutta tuntuu että se on nurinniskoin.

Kyllä se hellyyttä ja syliä saa.
Joskus hiljenee pelkästään sillä kun laitan käden sen pääntaakse ja niskaan.
Siinä sitten hetki ja rauhoittuu.

Ei vaan uskalla ottaa omaan sänkyyn viereen jos itseä kovasti nukutta ettei käy vahinkoa.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26852
Liittynyt16.3.2005
Rasputin

Poika vaan tuntuu aktivoituvan yötä kohdin. Päivällä nukkuu, syö ja nukkuu. Yöllä sitten silmittelee ja haluaa seurustella.

Kai hönöä puhua pienen lapsen unirytmistä, mutta tuntuu että se on nurinniskoin.




Ei ole. Unirytmi on opittava asia. Usein se on vastasyntyneellä väärä, mutta hänellä on jo valmiudet sen omaksumiseen. Lapsen kanssa voi päivällä (erityisesti illalla) puuhastella hieman virikkeellisemmin, ja yöllä antaa hieman "runtua", niin kyllä se parissa viikossa oppii suunnilleen vuorokausirytmin.

No joo, meillä oli kaksoset, ja siksi neuvoni saattavat kuulostaa yhden lapsen omaaville rajuilta. Kahden kanssa hommasta ei kuitenkaan tule mitään, jos ne ovat oleellisesti eri vuorokausirytmissä tai vaativat huomiota yöt läpeensä. Kaksoset joutuvat väkisinkin hieman tinkimään paapomispuolesta, mutta toisaalta sitten hieman isompina heillä on toisensa.

Ei vaan uskalla ottaa omaan sänkyyn viereen jos itseä kovasti nukutta ettei käy vahinkoa.



Sanovat, että tuo on sitten turmion tie. Pian se ei enää omassa sängyssä nuku, ja siihen on hirveän vaikea totuttaa myöhemmin. Ja aivan pienellä vauvalla tietysti onnettomuusriskikin on olemassa.

Vierailija

Ihan tuoreen vauvan olen joskus saanut rauhoitettua kapaloimalla . Pehmeä flanelli tms.huopa, johon lapsi kääritään niin, että myös niska ja pää pysyy paikallaan. Lapsi kannattaa "laskostaa" niin, että asento on samanlainen kuin kohdussa. Laittaa sitten kääryleen kyljelleen sänkyyn, niin että ei tukehdu pulautuksiinsa. Aika usein ja useilla pikkuisilla on toiminut.

Jos ei vieläkään tokene, niin tasainen, rytmikäs kämmenellä tapsuttelu selän ja pepun alueella. Ilmeisesti tila jäljittelee kohtua ja luo turvallisuudentunnetta.

Vierailija
Neutroni
Rasputin
Ei vaan uskalla ottaa omaan sänkyyn viereen jos itseä kovasti nukutta ettei käy vahinkoa.



Sanovat, että tuo on sitten turmion tie. Pian se ei enää omassa sängyssä nuku, ja siihen on hirveän vaikea totuttaa myöhemmin. Ja aivan pienellä vauvalla tietysti onnettomuusriskikin on olemassa.



Hyvä neuvo. Pitää jatkossakin harkita.

Vierailija

Pieni vauva vaatii kyllä ruokaa noin neljän tunnin välein, että kyllä sitä on yölläkin syötettävä.
Miksei sitä vauvan sänkyä voi tuoda oman sänkyn viereen, niin yöllä ei välttämättä tarvitse muuta kuin kädellä, hieman tunnustella, että kaikki on hyvin. Jos lapsi huutaa on aina jotain, pientä vatsan nipistelyä, märkyyttä, tai yleensä jotain vaivaa, ei lapsi syyttä huuda.
Toki voi olla läheisyyden kaipuutakin, ei siis jokaista pientä narahdusta tarvitse huomioida, eikä missään nimesssä ottaa, jokaisen pienen kitänän vuoksi syliin.
Silloin kuitenkin, kun huuto ei lopu, silloin kanniskellaan, ja keinutellaaan, ehkä koliikkia, siis vatsan todella kovaa nipistelyä, ilmavaivoja, jotka voivat olla tosiaan monen yöunen menetys, mutta mitäs siitä, kyllä se ipana siitä kasvaa.

asdf
Seuraa 
Viestejä11068
Liittynyt16.3.2005
Neutroni
Sanovat, että tuo on sitten turmion tie. Pian se ei enää omassa sängyssä nuku, ja siihen on hirveän vaikea totuttaa myöhemmin.

Tuo on kuulemani mukaan ihan totta. Vaimoni on suhteellisen aktiivisesti ollut mukana lapsi- ja lapsiperhe-elämään keskittyneellä foorumilla ja siellä käsitykseni mukaan järjestäen ns. perhepetiin haksahtaneet katuvat päätöstään siinä vaiheessa, kun lapsi pitäisi saada omaan sänkyyn. Pahimmassa tapauksessa lapsi nukkuu tissi suussa ja pitää koko perheen hereillä. Jatkossa ei sitten nuku ilman tissiä eikä aikuisia.

Meillä toinen lapsi nukkui muuten kohtuullisesti, mutta illalla nukahtaminen ei onnistunut ilman sylittelyä, ja sen verran annettiin periksi. Paineltiin lapsi sylissä edestakaisin pitkin kämppää puolisen tuntia kunnes nukahti ja sinniteltiin tuota puolivuotiaaksi. Sitten otettiin unikoulu käyttöön ja noin puolentoista hermoja repivän viikon jälkeen lapsi oppi nukkumaan ihan vain sillä, että se laskettiin sänkyyn, toivotettiin hyvät yöt, sammutettiin valot ja pantiin ovi kiinni.

Ensimmäisen lapsen vauva-aika oli niin kamalaa, etten muista siitä mitään. Mulla ei ole hajuakaan, miten esikoinen aikanaan saatiin nukkumaan.

Vierailija
asdf

Ensimmäisen lapsen vauva-aika oli niin kamalaa, etten muista siitä mitään. Mulla ei ole hajuakaan, miten esikoinen aikanaan saatiin nukkumaan.


Vierailija

Niin aikuiset kyllä nukkuvat yhdessä, mutta lapsi eristetään omaan huoneeseensa, tuohan lienee yleistä.
Mahtaako tuosta olla lapselle jotain traumoja, en tiedä?

Lapsen pitäisi olla tietenkin kaiken aikaa mukava, muuten siitä ei taidetä tykätä.
Mikäs siinä onhan se lapsi hyvä jättää omaan huoneeseensa silloin, kun ei ole huutoa, mutta itkevää ei taida ainakaan äiti jättää yksin.

Vierailija
Minerva
Niin aikuiset kyllä nukkuvat yhdessä, mutta lapsi eristetään omaan huoneeseensa, tuohan lienee yleistä.
Mahtaako tuosta olla lapselle jotain traumoja, en tiedä?

Lapsen pitäisi olla tietenkin kaiken aikaa mukava, muuten siitä ei taidetä tykätä.
Mikäs siinä onhan se lapsi hyvä jättää omaan huoneeseensa silloin, kun ei ole huutoa, mutta itkevää ei taida ainakaan äiti jättää yksin.




Kyllä se samassa huoneessa, omassa sägyssään, aikuisten sängyn vieressä nyt nukkuú. Saa nukkua jatkossakin muutaman vuoden mikäli tottuu telkaan ja pumppuääniin. Telkkarin pauhu ei näytä nytten haittaavan. Enempikin se hiljaisuus.

luonnonystävä
Seuraa 
Viestejä215
Liittynyt18.3.2005
Neutroni

Sanovat, että tuo on sitten turmion tie. Pian se ei enää omassa sängyssä nuku, ja siihen on hirveän vaikea totuttaa myöhemmin. Ja aivan pienellä vauvalla tietysti onnettomuusriskikin on olemassa.




Tästä olen vähän eri mieltä. Lapsi on vielä vuosikausia erittäin oppivainen olento ja syliin nukahtamisesta voi vaikka puolen vuoden päästä oppia pois muutaman illan treenauksella.

Eansimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana kannatta hyödyntää kaikki konstit millä huomaa saavansa lapsen nukkumaan jotta saa itse lepoa.

Ns. hyville unitavoille ehtii oppia kyllä myöhemminkin.

Vierailija
Minerva
Niin aikuiset kyllä nukkuvat yhdessä, mutta lapsi eristetään omaan huoneeseensa, tuohan lienee yleistä.
Mahtaako tuosta olla lapselle jotain traumoja, en tiedä?

Lapsen pitäisi olla tietenkin kaiken aikaa mukava, muuten siitä ei taidetä tykätä.
Mikäs siinä onhan se lapsi hyvä jättää omaan huoneeseensa silloin, kun ei ole huutoa, mutta itkevää ei taida ainakaan äiti jättää yksin.




Kiitos Minerva! Lasten puolesta puhujia ei koskaan ole liikaa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat