Lasten hankintaoikeus

Seuraa 
Viestejä8692
Liittynyt20.7.2007

Varoitus, tämä on yksinkertainen provo. Keskustelua homo- ja lesboparien lasten hankinnasta käydään kieli keskellä suuta. Väärä sana johtaa sanojansa sylkykupin asemaan. Syy tähän on ilmeinen; kysymys on aikuisten ihmisten tarpeista ja tietyssä mielessä tasa-arvosta saada sosiaalisia kontakteja ja siten tyydyttää tarpeitaan. Mutta miten asia on lapsen osalta, jääkö lapsen näkökulma huomioimatta ja aikuinen sanelee tämän omasta lähtökohdastaan. Vaikuttaako vanhempien seksuaalinen suuntautuneisuus lapseen, miten vaikuttaa ja onko vaikutuksella jokin summa-arvo postiiviseen tai negatiiviseen suuntaan lapsen hyvinvoinnille, kehitykselle ja lopuksi elämälle aikuisena. Uskoakseni asiasta on tehty lukuisia tutkimuksia. Luultavasti niitäkin värittää aikuisen näkökulma.

KUn keskustelu asiasta lähtee näkökulmasta "meillä on oikeus" pitää myös kysyä kenellä on oikeus lapseen. Sellaisillako vain, joilla on sopiva sosiaalinen asema aikuisten parissa. Voiko lapsen oman oikeuden määritellä vanhemman kautta. Ihmisen kehitysvaiheet lapsuudesta aikuisuuteen voitaisiin tilastollisesti (ei yksilötasolla) normittaa elämän laatuarvoiksi. Voitaisiinko köyhien vanhempien lastenhankintaa kritisoida, jos tällainen tutkimus osoittaisi köyhien perheiden lasten olevan huonommassa asemassa kuin rikkaiden lesbo- ja homoparien. Nousisiko tästä yhtä suuri julkinen väittely kuin homo- ja lesboparien lastenhankinnasta. Ei varmaankaan, koska lasten hankintaa ohjaa vain aikuisen tarpeet hankkia lapsia. Laki suojelee lemmikkieläimiäkin paremmin. Saavathan homo- ja lesboparitkin hankkia koiran, vaikka eläinsuojelulaki voi kieltää sen joiltakin. Miksei sitten lapsia.

Takuutestattu suomalainen. Aboriginaali Finlandian asukas.

Blogi: http://terheninenmaa.blogspot.fi

Kommentit (14)

Vierailija

Provoillaan sitten - kuinkahan monta sivua kertyy matskua...

Itseäni ihmetyttää ihmisten ja eläinten jatkuva samaistaminen. Juuri eilen katsoin Jimiltä dokumentin jossa joku homovastainen viittasi siihen että ihmiset pitävät kissoja ja koiria, mutta ei niihin sentään seksisuhteessa olla. Suomessahan joku surullisen kuuluisa tapaus puhui sioista? Muuttuuko ihminen eläimeksi mikäli hän harjoittaa seksiä oman sukupuolensa jäsenen kanssa?

Mutta en silti menisi vannomaan etteikö lapsi saisi vanhemmiltaan vaikutteita. Ryhtyyhän moni lapsi alkoholistiksi kun jompikumpi vanhempi on sitä ollut. Onko taustalla geenit vai kasvatuksellinen malli? Vaiko peräti se että kuulutaan alaluokkaan ja muutakaan elämäntapaa ei ole? Muistelisin kuitenkin että on jo tehty tutkimuksia siitä kuinka monen homoseksuaalin lapsi on homoseksuaali, ja prosentti ei kuitenkaan olisi suurempi kuin muullakaan väestöllä? Joten kyseessä siis olisi puhtaasti synnynnäinen ominaisuus?

Kysymysmerkkejä riittää. Mielestäni suurin kysymys kuitenkin homouden suhteen on: mitä sitten jos ihminen onkin homo? Mitä, tosiaan, sitten?

Eihän homous haittaa kuin niitä jotka eivät voi hyväksyä homoja. Jos homot menevät homoutensa kanssa maan alle, se ei tarkoita että homous katoaa. Jos homous on synnynnäinen piirre, on aivan yksi hailea mitä vanhemmat ovat seksuaalisuudeltaan. Itse näkisin että ainoastaan pedofiiliset vanhemmat voivat tuhota lapsensa seksuaalisena olentona. "Tavallinen" hetero ja tietysti myös homokin voi tietenkin vinksauttaa lapsensa mielen pahemman kerran mikäli heittää ripeät yhdynnät lapsen silmien edessä! Mutta kuka niin tekee? Hyvä perheenisä tai -äiti? Hah.

Paljon mainostettu syy miksi ei haluta että homoilla on lapsia on se että "sitten niitä kiusataan koulussa". Mutta kuka niitä käskee kiusata? Ihan kuin kiusaaminen olisi jokin synnynnäinen ominaisuus; heterolapsi syntyy homon lasten kiusaajaksi? Tuskin.

Ihan kiva pohdiskella.

Vierailija

Kiitos ensinnäkin kypsästä huomautuksesta selkokielellä että on provo! Ei tartte opaskoiran kanssa ettiä exittiä sitten kun on kaulaa myöten ympärillä bulshittiä ja natsit huutaa että homot ja vammaset hirteen.

Hm.. Ihan asiasta kukkapurkkiin.. jossain kasvatuskeskustelussa, joku tiukkapipo neuvoi sormi pystyssä ettei aikuisen pidä laskeutua lapsen tasolle ja käyttää edes slangisanoja.. Hm.. Olen äiti. Olisinkohan enää kelvollinen äitiks kun mä käytän paljon ties mitä kirjakielestä, kapulakielestä poikkeavia sanoja ja välillä pelkkää ele ja ilmekieltäkin?

Joteskin lapset on niin yksilöitä heti kun syntyvät. Yks muksu ymmärtää yhtä ja toinen toista. Parisen viikkoa sitten kohtasin n.½v. vauvelin. Teeskentelin äheltäväni pynnistystä. Ihan vaan pelleilin vauvalle viihdyttääkseni häntä. Hän hieman vierasti kun äitinsä ja isänsä menivät saunaan ja minä siellä kylässä, johon muksu naapuriin tuotiin, sain hänet syliini ja piti kiinnittää ipanan huomiota johonkin ja kappas.. vesselihän alkoi nauraa kikattaa. Se oli muksusta sangen hauskaa.

Huumorintaju on yks merkki siitä että ihmisellä on positiivista potentiaa. Se puolestaan on oire siitä että ihminen voi olla oppivainen. En tiä mikä siinä mitenkin kytkeytyy mutta älykkäät ja viisaat ihmiset on huumorintajuisia.

En mä sitä selosta että huumorintajuttomat ihmiset ei sais tehdä lapsia, ei toki. Tehköön kuka tekee, mutta paremman elämän muksu saa, jos voi olla hyväntuulinen. Jos joku oikein masentunut kertois suunnittelevansa lapsen hankkimista niin ehkä sitä vois jotenkin vaivihkaa ainakin yrittää piristää tai sit koittaa jutella että hoitais sen masennuksen, jne.

Eräälle nuorelle vammaiselle ystävälleni, joka ei kykene itsestään huolehtimaan, hänelle sanoin ihan suoraan että ehkä hänen elämänsä ei koskaan ole siinä jamassa että kannattais miettiä lasten tekoa. Että ensin pitää itse kyetä huolehtimaan omat asiansa ja sitten vasta ne muksut.
En tiedä loukkaantuiko ja miten paljon? Pahoittiko mielensä? Parempi puhua joskus suoraan.. parempi vaaksa vaaraa kuin virsta väärää.

Muuan nuori ystäväni toisaalla on ottanut sijoituslapsen jälleen. Kohta on koossa suurperhe ja ihan hulppea perhe se onkin. Kyseinen nykyinen äiti ilmaantui nuorena mun lapsen kaveriksi koulun kautta.. tuolloin meillä ramppas paljon nuoria. Kotini vilisi aikoinaan ihmisten lapsia. Minä tykkäsin. Joskus väsyin mutta etupäässä tykkäsin.
Leikittiin, liimattiin, laulettiin.. leivottiin. Levättiinkin.
Mitähän me ei olis tehty?
Tuhmuuksia ja tyhmyyksiä. Niistä minä varottelin ja me puhuttiin ja puhuttiin ja puhuttiin.

Sitä lystiä kesti parisen kymmentä vuotta.
Sitten eräänä keväisenä päivänä pihasta ajoi pois pakettiauto vieden mennessään Kotivalo, iiskotti, murmeli, koikkalaisen kotitarpeet ja minä huiskutin takapihan ovella.. ja minulta tuli itku. Tulee taas..
Minä olen niin yksin.

Yksin planeetalla missä on kuulemma yli kuus miljardia ihmistä.

Juu.. Mutta *sniif* ja niiskaus.
Lankakopassa odottaa villalnkoja. Oon aika tohkeissani kun yhdelle lesbolle syntyy Tammikuussa vauva. Minä alan kutoa nuttua. Ihanaa! Saan ehkä toimittaa mummun virkaa?! *JIPPII!*

Ja elämä on..

..Tota.. Kenellä on oikeus lapseen?
Voidaanko oikeastaan säällisyyden nimissä kysyä tuollaista? Tai älyllisyyden nimissä? Tai onko viisasta kysellä moista?
Kenellä? Kuka on valmis vanhemmuuteen ensimmäisen muksun kohdalla?

Tämä on yks maailman arkaluontoisimpia asioita. Tässä, jos missä on mahdollisuus ampua itseään jalkaan tai suoraan sydämmeen vaikka toista tähtää..

Pitäisikö kaikki maailman ihmiset seuloa. Mitata, punnita, tehdä mensatestit, kuvata kallo, ottaa aivosähkökäyrä. Tarkistaa ettei lähisuvussa ole ainuttakaan, ei edes piilevää taipumusta alkoholismiin, huimausaineidenkäyttöön, tai peräti homouteen. Väkivaltaseulonta tietenkin sitten myös..

Vai olisko oleellisisnta seuloa se ettei lähisuvussa esiinny vain uhkarohkeutta. Kaikki vaarallisten ammattien harjoittajat, maailmanmatkaajat, jopa penzjii hyppääjät seulotaan pois vanhemmuusrekisteristä..

No Ei!
Enkä mä osaa yleisellä tasolla sanoa kenestäkään homosta tai lesbostakaan onko joku sopiva äidiksi tai isäksi. Ei tasan kuulu mulle jos ei nyt mitään ihan hirveetä holtittomuutta ole ja ihminen omat asiansa pystyy hoitamaan.
Perskutarallaa.. kun minäkin onnistuin äitinä vaikka monet päivitteli ja jotkut sanoi ihan suoraan että mä epäonnistun takuulla.
Muistan erään tilanteen todella hyvin. Se kirpaisi, satutti.
Oltiin muutettu kauaspois lapsen kanssa kahdestaan. Olin tutustunut yhteen mukavaan naiseen, jolla itsellään oli jo neljä muksua. Olin heillä kylässä ja sinne tuli tuon naisen ystävätär. Sitä en muista mitä mun lapseni sanoi tai teki, jotakin siinä oli mistä tuo ventovieras nainen povasi että ihme jos onnistut kasvattamaan lapses niin että hän selviytyy kunnolla.
Mutta.. juurikin ystävätärten ystävättäret ovat usein niitä suvaitsemattomampia ja kyse lieneekin mustasukkaisuudesta? Onhan sitä miehiäkin ollut, jotka on ounastelleet jotakin kamalaa tapahtuvkasi kun ei ole isää. Useampikin on päivitellyt että miten olen voinut olla niin julma että olen riistänyt isältä lapsen.

Niin se ei suinkaan mennyt mutta en mä oo viittinyt yksitellen selitellä. Ehkä alussa kun jäin yksin, silloin kait koitin puolustellakin itseäni mutta siihen turtui kun oli niin paljon heterovanhempia, jotka katseli pitkin neneänvarttaan. Oli jos jonkinlaisia tiukkapipoisia, huumorintajuttomia, huonoissa parisuhteissa eläviä, toinen toisiaan alistaviakin ihmisiä. Miehiä jotka ei osanneet puhua vaimoilleen äyskimättä ja huutamatta (tai lapsilleenkaan), vaimoja jotka nalkutti ja komensi (myös lapsilleen..).

Aika moni niistä pariskunnista, joihin vanhemmuuteni, sen yksinhuoltajuuteni kautta tutustuin, joiden lapsia meillä hyöri ja hääräili, joiden varttumista seurasin ja johon myös osallistuin, - aika moni on eronnut. Monilla on ollut myös epäonnea elämässään. Toki on niitä joilla on jo lapsenlapsia ja joillakuilla ikäisilläni alkaa häämöttää jo neljäskin sukupolvi.

Mä en erityisesti perusta mistään Yhdestä Ainoasta oikeasta. Inhoan dogmaattisuutta ja fundamentaalisuutta. Turhantärkeilyn näen psykologisesti neuroottisuutena ja liian hulvattomuuden puolestaan ilmentävän ihmisen irrationaalisuutta, joka on oire psykoottisuudesta.
Ihmisenä oleminen kuitenkin näyttää olevan melkoista tasapainoilua..

Miehuuden kautta ei saa pätevyyttä hyvään vanhemmuuteen, eikä naiseuden sen koommin. Heterous ei takaa mitenkään että hetero olis hyvä vanhempi, tai parempi kuin homo/lesbo.
Parempi siis suhtautua tähänkin asiaan kohtuullisella suurpiirteisyydellä ja yrittää etupäässä keskittyä omian asioiden hoitoon ja sorkkia vähemmän muita.

Lasten hankkiminen pitää pitää yksilön omantunnon kysymyksenä.
Uskovaiset voi tietenkin vedota Raamattuun ja sanoa että se on pyhä kirja. Tuon painoarvo ei kuitenkaan ole enempää kuin esimerkiksi väittää että Koraani on pyhä kirja, tai että mikä tahansa on pyhää jos niin sanoo ihmismassa.

Hemmetin vaikea asiahan tällainen on ja takuulla jokaikinen vanhempi, tai ainakin enemmistö joutuu puntaroimaan vastuuasioita niin valtavasti ja lapset saattaa kärsiä siitä kun vanhemmat stressaa, joten parempi kun ei mennä syyttelemään ketään ideana vaikka vaan se että "pelastetaan edes lapset" jotenkin toteutuis.

Sadistit kait nauttii kun voivat tuottaa pahaa mieltä toisilleen.
Heterous ei poissulje sitä että yksilö voi kehittyä narsistiksi tai sadistiksi..
Ei vaan löydy mitään järki tai tunneperäistäkään syytä siihen että sukupuolinen suuntautuneisuus estäisi olemasta hyvä kasvattaja ja rakastava vanhempi.
Opettajissa ja tarhankin lastenhoitajissa, ylipäätään hoiva ja opetusalalla, lasten parissa työskentelevistä ammatti-ihmisistä osa on seksuaalisesti erilaisia mutta seksuaalisuus ja lapset ei kuulu yhteen, joten ihan se ja sama hoitaako lasta hetero vai homo.

Jos joku rupeis seuloon niin yhteiksunta pysähtyis ja syttyis vaikka sota.
Siinä sitä olis lapsille parempaa..

Vierailija

Jeh toi kiusaamisjuttu on aika "jännä".

minusta on lähes 100% mahdollisuus että homovanhemmat omaavaa lasta kiusataan enemmän kuin "normivanhemmat" omaava. Inhottava (minun)fakta mut en usko että se riittää homo/lesbovanhempien kieltämiseen.

Eli siis muuten minunpuolesta saa olla minkälaiset vanhemmat tahansa, siis seks.suuntautumisessa. Eli vaan toi yks (minun)fakta vaan aiheuttaa "ei _mielellään_" reaktion.

Jokaisella vanhemmalla on oikeus hankkia lapsi, valtio päättää sitten annetaanko vanhempien pitää tuo lapsi (koska onhan loogista ettei lasta kannata pitää vanhemmilla jotka eivät siitä huolehdi).
Mutta se mitä vanhemmat lapsilleen opettavat elämästä on minusta vanhempien oikeus ja velvoite, jatkamaan heidän periaatteitaan. Erinlaiset periaatteet ovat pakollisia että maailma toimisi.
Onhan selvä että jos kaikki olisivat maailmassa hienostoperheitä jotka eivät missään nimessä voisi koskea luutaan niin kuka sitten siivoaa?

Olbe
Seuraa 
Viestejä1447
Liittynyt16.3.2005

Lähtökohtaisesti lapsi tulisi aina hankkia ainoastaan silloin, kun haluaa ja pystyy epäitsekkäästi tarjoamaan lapselle hyvän kodin ja elämän.

Käänteisesti ajatellen mm. epäkypsiltä ja itsekkäiltä teiniäideltä ("vähänx ois ihq olla äitix") sekä alkoholisteilta (sikiö saa todistetusti elinikäisiä vammoja raskausajan juomisesta) tulisi poistaa oikeus hankkia lapsia.

Vierailija

Otsikon puitteissa, mutta ei homoudesta...

Eilen tuli neloselta dokumentti joka käsitteli sisarusten välisiä rakkaussuhteita. Eräskin saksalainen sisaruspari oli hankkinut jo kaksi lasta, ja kummankin lapsen syntymä johti veljen=miehen eli isän vankilatuomioon, koska lapsen olemassaolo oli todiste siitä että on harjoitettu sukurutsaista seksiä. Kyseinen pari oli siis täyssisarukset. Toinen pari kertoi ettei (ovelana) ole hankinnut lapsia, koska täten ei voi todistaa että he ovat seksisuhteessa keskenään. Nähtiin myös suhteessa olevat biologinen äiti + poika, näiden kasvoja tosin ei näytetty.

Itse menisin niin pitkälle että minun puolestani lähisukua olevat jotka ovat kasvaneet erillään saavat harjoittaa seksiä halutessaan, mutta vain sillä ehdolla että jommallekummalle tehdään sterilisaatio. Ylipäätään koko lähisukulaisen seksualisoiminen menee liian hämmentäväksi teemaksi jopa minulle, sillä en pysty ajattelemaan koko asiaa ilman yök-tuntemuksia jos omalle kohdalle yritän ajatella... Pidän myöskin puppuna ohjelmassa käytettyä termiä geneettinen viehätys (tai jotain sinnepäin). Mikä ihmeen geneettinen v...? Kaikenlaisia termejä sitä keksitäänkin. Lieneekö pedofiilien taholla keksitty seli-selite miksi oma lapsi kiihottaa?

Vierailija
Qadesha
Itse menisin niin pitkälle että minun puolestani lähisukua olevat jotka ovat kasvaneet erillään saavat harjoittaa seksiä halutessaan, mutta vain sillä ehdolla että jommallekummalle tehdään sterilisaatio. Ylipäätään koko lähisukulaisen seksualisoiminen menee liian hämmentäväksi teemaksi jopa minulle, sillä en pysty ajattelemaan koko asiaa ilman yök-tuntemuksia jos omalle kohdalle yritän ajatella... Pidän myöskin puppuna ohjelmassa käytettyä termiä geneettinen viehätys (tai jotain sinnepäin). Mikä ihmeen geneettinen v...? Kaikenlaisia termejä sitä keksitäänkin. Lieneekö pedofiilien taholla keksitty seli-selite miksi oma lapsi kiihottaa?



Minä kyllä ymmärrän näitä tapauksia. Me kaikki koemme geneettistä viehätystä - emme kylläkään yleensä sukulaisiimme, mutta henkilöihin jotka muistuttavat miellyttäviä sukulaisiamme. Oma puoliso muistuttaa jotenkin, tietyllä tavalla, usein oma äitiä tai isää tai sisarusta, mutta ei kuitenkaan ole mikään saman perheen jäsen. Viehätymme ihmisistä, jotka ovat olemukseltaan samantyyppisiä kuin me. Minäkään en ole koskaan pitänyt mustaihoista miestä seksuaalisesti kiihottavana, vaikka tämä olisi hyväkroppainen ja mukava. Viehättävässä ja seksikkäässä tyypissä on aina jotain tuttua.

Ne, jotka tuntevat vetoa sisaruksiinsa, ovat poikkeuksetta kasvaneet näistä erillään. Ihminen ei tunne vetoa henkilöön, jonka kanssa on asunut samassa perheessä 6 ensimmäisen elinvuotensa ajan (jostain luin tämän). Toisaalla kasvanut sukulainen on siis geneettisestä sukulaisuudestaan huolimatta myös vieras henkilö, ei joku perheen sisältä. Nämä lapsensa hyväksikäyttäjät ovat asia erikseen, mutta siinä ei olekaan kysymys molemminpuolisesta vetovoimasta.

Jos mm. sisarukset eivät saisi hankkia lapsia keskenään sillä syyllä, että lapsella on huomattavan suuri riski kehitysvaurioon, niin lasten hankinta olisi kiellettävä samoin perustein kaikilta muiltakin, joilla olisi samansuuruinen riski. Esim. kaikilta yli 42-vuotiailta naisilta ja (lievästikin) kehitysvammaisilta henkilöiltä, jos heillä tuollaiset riskit on. Tai sitten sitä ei kielletä keneltäkään. Syy kieltämiseen ei saa mielestäni olla se, että henkilöt ovat sukua keskenään, ja tähän eivät saa vaikuttaa tunteenomaiset suhtautumiset. Mikä meidän mielestämme on oikeasti pahaa, kehitysvammaisten lasten syntyminenkö? Jos se on paha juttu, niin estetään se. Jos meistä on pahaa se, että sisarukset harrastavat keskenään seksiä (molempien vapaasta tahdosta!), niin emme kuitenkaan voi päättää estää sitä, koska sehän ei muille kuulu. Jos toiminnasta ei ole kenellekään haittaa, niin on ihan sama, miten "pahana" sitä pidettäisiin. Se vaan ei ole silloin pahaa, ja se kuuluu ihmisten yksityiselämään. Sitä paitsi, joskus pari voi ajautua yhteen kummankaan ja kenenkään muunkaan tietämättä, että he ovat sukulaisia (esim. sisarpuolia) keskenään. En kuitenkaan näe tätä mitenkään tragediana. Ihan samanlaiset mahdollisuudethan heillä on onnelliseen elämään kuin kenellä tahansa muullakin.

Vierailija
gamma
Minä kyllä ymmärrän näitä tapauksia. Me kaikki koemme geneettistä viehätystä - emme kylläkään yleensä sukulaisiimme, mutta henkilöihin jotka muistuttavat miellyttäviä sukulaisiamme.



Geneettinen viehätys ei ole mitään muuta kuin yksinkertainen selitys asialle. Tällainen sukurutsa on mahdollista ainoastaan sillä, että on viehättynyt toisen psyykkisistä ominaisuuksista. Fyysiset ominaisuudet tuskin pystyvät laukaisemaan kiinnostusta, varsinkin kun kysymyksessä on verisukulainen. Toki psyykkiset ominaisuudet ovat nekin jossain määrin geneettisiä, mutta suuremmassa määrin opittuja. Ne ovat muovattavissa ja vaihtelevat sen mukaan, missä kulttuurissa eletään. Mielestäni mitenkään muuten tuota sukurutsasta viehättyneisyyttä ei voida selittää. Eläimet eivät tietääkseni ole taipuvaisia sukurutsaan luontaisesti, vaan pyrkivät välttämään sitä. Itseasiassa pandojen huono lisääntyminen vankeudessa osoittaa hyvin sen, kuinka eläin, joka perustaa parittelu kumppanin valintansa primitiivisemmille tekijöille kuin ihminen, ei jaksa innostua seksuaalisesta kanssakäymisestä, kun paritteluehdokkaat ovat liian läheistä sukua.

Viehättävässä ja seksikkäässä tyypissä on aina jotain tuttua. Toisaalla kasvanut sukulainen on siis geneettisestä sukulaisuudestaan huolimatta myös vieras henkilö,



Yllä oleva osoittaa sen kuinka paljon esim. sinä ihmisenä panostat persoonaan kumppania etsiessäsi. Itse en taas koe lainkaan tärkeänä, että on jollain tapaa tuttu. Tärkeintä on se, että yksinkertaisesti tuntee vetoa. Se on kaikki hyvin primitiivistä ja sitä on hyödytöntä kuvailla sen monimutkaisemmin. Kokonaisuus ratkaisee, jossa tietyt persoonanpiirteet ovat vain pieniosa, enkä koe järkevänä tehdä niistä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kysymyksessä on mielestäni silloin henkilökohtainen usko rakkauteen, joka panee arvostamaan näitä psyykkisiä ominaisuuksia ja ajaa yksilöä sitoutumaan. Rakkaus tai ts. altruismi, mitä on muistaakseni evoluutiopsykologiassakin mietitty? Tosin en tiedä, toteaako ev.psykologia sen vaikutukset lisääntymiskumppanin valinnassa.

Jos mm. sisarukset eivät saisi hankkia lapsia keskenään sillä syyllä, että lapsella on huomattavan suuri riski kehitysvaurioon, niin lasten hankinta olisi kiellettävä samoin perustein kaikilta muiltakin, joilla olisi samansuuruinen riski.



Tämä on aika ongelmallista. Sillä useat ongelmat, mitä esim. sukurutsasta on aiemmin seurannut, voidaan nykylääketieteen tai viimeistään lähitulevaisuuden lääketieteen avulla hoitamaan... joskus jopa kokonaan.

On aika vaikea keksiä mitään perusteluja kieltämiselle, koska nykyään uskomuksiin vetoaminen koetaan haitallisena asiana. Sitä paitsi ihmiset itsessään, niine lukuisine sairauksineen, osoittavat mielestäni jo vajaata kyvykkyyttä valita parittelukumppani. Onko millekään muulle lajille olemassa niin paljon sairausdiagnooseja kuin ihmiselle?

On itseasiassa hiukan huvittavaa, kuinka Sigmund Freud kohtasi aikanaan vastustusta, kun ehdotti, että poika tuntisi sukurutsaisesti vetoa äitiinsä. Tätä on yleensä kritisoitu mm. sillä perusteella, että tuollainen ajatusmalli oli aikaansa ja ydinperheen ihanteeseen sidottu. Ottivatkohan nämä samat kritisoijat koskaan huomioon, että heidän oma kritiikkinsä Freudin teoriaa kohtaan, oli yhtä lailla sidottu omaan aikaansa.

Minä ainakin haluaisin nyt kuulla näiltä oidipuskompleksin kritisoijilta, että millaisia moraalisia ohjenuoria he antaisivat näiden sukurutsaajien kohdalla, jotka väittävät naiivisti tuntevan biologista vetoa sukulaiseensa. Nyt kun ei ole kirkolliset auktoriteetit hönkimässä niskaan.

Vierailija

Tämähän onkin jännä suo siellä ja vetelä täällä -juttu. Jos ja kun haluan kieltää vammaisten lasten syntymisen, olen vammaisten vastustaja? Ei nyt sentään, jos vammaa ei voida ennalta tietää, niin eihän sitä tietenkään voi ehkäistäkään ja sitten pitää vain auttaa näitä vammaisia ihmisiä pärjäämään yhteiskunnassamme. Mutta en voi pitää ihmisen oikeutena tehdä ehdointahdoin vammaisia lapsia - lapsethan siitä eniten sitten kärsivät. Minkä vuoksi biologisen jälkeläisen saaminen olisi niin kaikki kaikessa että mikä tahansa olisi sallittua sen nimissä? Adoptoikoot ennemmin (joskaan nykylait eivät taida puoltaa että sukurutsaisen liiton osapuolet saisivat adoptoida).

Luulen että sisarusten välisten suhteidenkin vastustamisessa on mukana aimo annos pelkoa että sitten kuka tahansa on kenen kanssa tahansa, ts. pelätään pedofiilien löytävän entistä parempia tekosyitä lastensa kimppuun käymiselle.

***

Omalla kohdallani en ymmärrä geneettistä viehätystä ainakaan siten että sitä mieltyisi täysin itsensä oloisiin tyyppeihin, en voisi kuvitellakaan huolivani miestä joka olisi itseni miespuolinen kaksonen. Mutta kuitenkaan en ole erityisen viehtynyt muiden kulttuurien miehiin, en varsinkaan jos kyseessä on kovin naista alistava kulttuuri. Puhun mielelläni äidinkieltäni kumppanini kanssa, mutta kaikista tärkeintä on samanlainen katsomus ja asenne koko elämään.

Vierailija
Qadesha
Mutta en voi pitää ihmisen oikeutena tehdä ehdointahdoin vammaisia lapsia



Mutta tosiasiahan on, että ihmiset näin tekevät. Jotkut vetävät viinaa ja tupakkaa, kun odottavat lasta. Jotkut lisääntyvät kroonisesti sairaana olevan ihmisen kanssa ja tietävät riskit. Heidän velvollisuus on selittää jälkeläisilleen, jos lapsella puhkeaa sama tauti. Jos selitystä ei tule, on hyvin helppo kuvitella lapsen alkavan jollain tasolla vihata vanhempiaan, mikäli on kokenut jossain vaiheessa sairauden suureksi ongelmaksi.

Jotkut kuvittelevat elävänsä lasten kanssa ilman, että kykenevät tinkimään omasta elämäänsä yhtään lapsen hyväksi. Seurauksena tällaisesta käytöksestä voi olla mielenterveydellisiä häiriöitä, vaikka perusturva lapsella olisikin. Käytännössä lähes jokainen parisuhde, jossa on lapsia, pystyttäisiin jollain tasolla syyllistämään lapsen vahingoittamisesta... jollain tavalla.

Suomessa nuorten alkoholin käyttö on varmaan yksi tyypillisin esimerkki siitä, kuinka vanhempien vastuuta ollaan siirtämässä yhteiskunnalle. Luotiin jokin aika sitten lakeja mm. julkijuopottelulle, jolla juopot - epäsuorasti teinit - saadaan juopottelun kanssa ahtaalle. Sen lisäksi varaudutaan mm. alkoholiverolla siihen, että tulevaisuudessa vanhemmat yhä vähenevässä määrin puuttuvat lastensa juomisiin, jolloin kulut lisääntyvät mielenterveys ja terveyspalveluissa.

Täydellistä perhettä ei ole ihmisyhteisössä olemassakaan. On oltava hyväuskoinen ja lähdettävä siitä liikkeelle, että jokainen näistä perheistä yrittää parhaansa, vaikka näin ei tietystikään aina ole.

Vierailija
Pönni
Kiitos ensinnäkin kypsästä huomautuksesta selkokielellä että on provo! Ei tartte opaskoiran kanssa ettiä exittiä sitten kun on kaulaa myöten ympärillä bulshittiä ja natsit huutaa että homot ja vammaset hirteen.

Hm.. Ihan asiasta kukkapurkkiin..............




Pönnin juttuja on kiva lukee. Ensimäinen palstalla joka kirjottaa pitkästi ja mä jaksan silti lukee stoorin läpi.

Arkipäivän realismia.

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Liittynyt12.6.2007

Samoin täällä, Pönni ja Rasputin,kiitoksia teille.
Se mikä kävi silmään on termi "hankinta"... Miten lapsia jumalauta "hankitaan", eikös niitä saada? Mulla on kolme lasta, jokainen on saatu, ei "hankittu". Hankkiminen on jotain kun mennään kauppaan ja hankitaan, ostetaan, laitetaan Visa vinkumaan, saaminen on jotain ihan muuta, meille lasten saaminen oli elämää suurempi juttu kun onnistuttiin!!! Ja samassa otsikossa on sana "oikeus". Tarkoittaako se samaa kuin "lasten saamisoikeus". En halua saivarrella mutta kun sattui tämä mokoma hankinta-termi silmään. Eikös jokaisella ihmisellä ole oikeus saada lapsi jos lapsen haluaa? Eikös jokaisella ihmisellä ole mahdollisuus mennä kauppaan ja hankkia lapsi halutessaan?

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Vierailija

Saahan sitä vaikka HIVinkin jos ei viitsi käyttää ehkäisyä.

Tämän aasinsillan kautta kertoisin pari seikkaa torstaisesta Teeman ohjelmasta jonka aiheena oli HIV. Stephen Fry kuunteli ymmyrkäisenä, kuten minäkin, kuullessaan että brittien homoskenessä on olemassa sellainen ilmiö että nuoret miehet haluavat tietentahtoen tulla HI-positiivisiksi. Ohjelman mukaan 18-vuotiaseen oli yhdytty urakalla, ja sitten hänen anukseensa oli laitettu tulppa että HI+ sperma pysyi taatusti hänen sisällään tartuttaakseen hänet.

Lisäksi vanhempi nainen, itse vastuullisesti käyttäytyvä ja sairauden rikkoutuneen kumin vuoksi saanut, kertoi että kun hänen HI-positiivisuutensa tuli miesten tietoon, nämä olivat oikein tosissaan häntä piirittämässä ja halusivat seksiä paljaaltaan koska vaaran tunne kiehtoi heitä.

Toisella äärilaidalla taas olivat HI+ teini joka oli saanut sairauden äidiltään, sekä vanhahko nainen jota hänen miehensä oli pettänyt ja siten sairastuttanut vaimonsakin. Näitä ihmisiä nimiteltiin saastaisiksi, heistä piirreltiin herjoja seiniin, huudettiin kaikenlaista päin naamaa jne.

Eli ne ihmiset jotka haluavat leikkiä hengellään saavat tehdä mitä vain, ja ne jotka ovat tahtomattaan ja itse asiaa edesauttamatta saaneet sairauden ovat niitä joita saa potkia päähän mennen tullen?

Aina kaiken tällaisen vuoksi inhoan taas pikkuisen enemmän ihmiskuntaa. Jos tällainen suoraan sanoen paskasakki, eli vastuuttomat ja haistattelijat, on mielestään oikeutettu vielä lapsiinkin niin toivottavasti tosiaan saavat niin vaikeita lapsia ettei ole elämässä enää hyvää päivää sen koommin!

Ai pitäisi ymmärtää että ihmiset ovat inhimillisiä? Ehkä joku toinen päivä, nyt en jaksa.

Vierailija
Qadesha
Ai pitäisi ymmärtää että ihmiset ovat inhimillisiä? Ehkä joku toinen päivä, nyt en jaksa.



Varohan, lipsahdat vielä 'voiman' pimeälle puolelle.

Vierailija
Olbe
Lähtökohtaisesti lapsi tulisi aina hankkia ainoastaan silloin, kun haluaa ja pystyy epäitsekkäästi tarjoamaan lapselle hyvän kodin ja elämän.



Tuolla reseptillä ihmiset loppuis nopeesti.
Luonnossa kun juurikin itsekkyys ajaa ihmisiä lisääntymään.
Jutun juju on ok. Mutta hyvinvoinnista on niin helppoa neuvoa.. hiukan kuin se esimerkki että rannalta on hyvä huudella kun merellä on hätä.
Juurikin siellä, missä ihmisillä on eniten ongelmia ja hätää, siellä on vähiten mahdollisuuksia funtsailla elämää pikkulilli poskella akateemisesti filosofoiden.
Elämä on paradoksaalista.

Rasputin
Pönnin juttuja on kiva lukee. Ensimäinen palstalla joka kirjottaa pitkästi ja mä jaksan silti lukee stoorin läpi.
Arkipäivän realismia.



Kiva kuulla etten ihan seinille höpäjä.
Mä en hortoile missään "postmodernismin" tai minkään muunkaan ismin monimutkaisten teorioiden hetteikössä. En mä niitä ylenkatso mutta on asioita joista ei oikein voi tehdä muuta teoriaa kuin että Elämä on.

Uusimmat

Suosituimmat