Muistikatkokset traumaattisten tilanteiden kohdalla

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Käsittääkseni on kahta koulukuntaa, niitä jotka uskovat että tarpeeksi ahdistava kokemus voi aiheuttaa muistivaurion, ja niitä jotka eivät usko sellaiseen tippaakaan. Lähinnä kai kyseeseen tullee lapsuudessa tapahtuvat asiat ja näiden muistaminen (tai paremminkin muistamattomuus) aikuisella iällä; aikuinen kai tuskin voinee täysin unohtaa kokemuksiaan (liikenneonnettomuus, kidutus, raiskaus, sota jne.)?

Eniten polemiikkia on aiheuttanut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuminen. Monet ovat väittäneet saaneensa aikuisella iällä yllättäviä takautumia tilanteista joissa he eivät lainkaan muista olleensa osallisena. Esim. synnytys on saanut naisen muistamaan hyväksikäytön. Iänikuisena sorrettujen puolestapuhujana minulle tulee tietenkin ikävä ajatus siitä että ne jotka ovat ensimmäisenä vähättelemässä tällaisia mielikuvia ovat muutenkin niitä ihmisiä jotka haluaisivat että jokainen hyväksikäytetty ja/tai raiskattu pitäisi sievästi suukkunsa kiinni. Onhan pahoinpideltyjen naistenkin tarinoita koonnut kirjailija saanut miehiltä tappouhkauksia, eli jonkinlainen saastainen hyvä veli -systeemi kyllä nostaa aina ilkeää päätään kun sorretut uhkaavat hyppiä liikaa silmille.

Mutta muistettava on tietysti sekin seikka että ihmiset voivat kehittää valemuistoja, täysin ilman mitään katalaa aietta aiheuttaa hämminkiä ja hankaluuksia lähimmäisilleen. Tähän kategoriaan meneekin suurin osa saatanallisista rituaaleista joiden uhreilla on mukamas synnytyksiä takana ja lapsia uhrattu, mutta tutkimuksissa "uhrien" ei havaita edes olleen raskaanakaan.

Itseäni tämä asia mietityttää suuntaan jos toiseenkin, kun tuli taas pitkästä aikaa esille se että en muista pätkääkään hammaslääkärikäynneistäni kun olin pikkulapsi, alta kouluikäinen siis. Olin kuulema purrut hammaslääkäriä sormeen, enkä kuulema ollut antanut porata reikäisiä maitohampaitani, joten ne oli sitten kaikki revitty irti. Tuskin se irti repiminenkään ihan suitsait sukkelaan käy, joten luulisi että tilanteesta on edes jonkinlainen hämärä muisto jäljellä. Mutta nada. Ainoana jäljellä on paniikki jos vain ajattelenkin hammaslääkärissä käyntiä. Ei ole niin että noiden em. kokemusten kohdalla olisi muistissani musta aukko, vaan niin että niille kokemuksille ei kertakaikkiaan ole minkäänlaista sijaa sillä janalla muistoja joka alkaa minulla kahden ja kolmen ikävuoden välillä ja jatkuu siitä eteenpäin ainakin tiettyjen etappien (syntymäpäivät, joulut, koulut) osalta pikkuhiljaa yhtenäisemmäksi muistivuoksi kehittyen.

Mikäli olen ollut hyvin pieni, voidaan tietenkin tieteellisesti todeta että aivot eivät olleet vielä kehittyneet vastaanottamaan täydellisiä muistijälkiä. Mutta en oikein usko siihen että pikkulapset ovat aivoineen täysiä "idiootteja" koska olen kuullut ihmisistä joilla on muistikuvia vauva-ajaltaankin, yhden sellaisen tunnen henk.koht. itsekin.

Muistot voivat todellakin jäädä syntymättä tahi pyyhkiytyä pois. Jos se voi tapahtua hammaslääkärikäynneillä, niin eikö sitten sitäkin karmeampien kokemusten kohdalla? Miten joku voisi epäillä että kaikki aikuisena ns. hurjia juttua lapsuudestaan kertovat järjestään valehtelevat?

Kommentit (6)

Vierailija
Mutta muistettava on tietysti sekin seikka että ihmiset voivat kehittää valemuistoja,



Niin, itse esim. en ole varma siitä että onko eräs tietty isäni perheensä pahoinpitelyyn liittyvä muisto totta vai tarua.
Pidin sitä aina totena, johonkin asti, sitten aloin epäillä että jos se olikin vaikka uni lapsuudesta; jonka muista valvetilan totena. Mutta en tiedä vieläkään, voihan olla että on vaikkapa tullut tarve sekä tilaisuus vähätellä isäni hulluutta jne. olen sitten kehitellyt asian kumoavan valemuisto-teorian tapahtuneen ympärille. Äitini voisi ehkä vahvistaa, mutten ole vielä kehdannut kysyä tuosta asiasta, täytyy kai kysyä, ennen kuin hänestä tulee ns. seniili yms.

Niin, jotkut aikuisiän traumat ainakin muistaa tarkasti, mutta ehkä ne traumat joissa on ollut enemmän se trauman aiheuttaja/tekijä, kuin pelkkä uhri, niin sitten tahtovat kadota syvyyksiin, ja pulpahtelevat sitten esiin jostain milloin mistäkin syystä.

Vierailija

Jotenkin minun on helpompi ymmärtää että uhrina kärsii muistikatkoksesta kuin että tekijä. Varsinkin jos läheinen pettää luottamuksen ja käy kiinni tms. niin kai se voi olla mielelle niin kestämätön paikka että ns. vintti pimenee hetkeksi. Jos taas tekee itse pahaa, luulisi että syyllisyydentunne on sen verran suuri että se rassaa, kaivaa, eikä jätä rauhaan ikinä. Ainakin itselläni on enempi sitä (syyllisyys-)vaivaa, joskin täytyy myöntää että kaikkia pahoja sanomisiani en välttämättä muista - tekoni kyllä.

Mutta tietenkin on niitä joilla on mielisairauksia ja sitten on näitä viinan tai huumeiden väärinkäyttäjiä joilla ei selvänä ole harmainta aavistustakaan siitä mitä on tullut tehtyä.

Sivumennen sanoen herää kysymys että luulisi mömmöissäkin säilyvän joku tolkku niin ettei ihminen tee vastoin omaa moraalikoodiaan - eli jos joku alkaa tapella ja riehua tai käy vieraissa aina kun juo, niin hänellä lienee siihen jatkuva valmiustila jolle hän antaa myöten sopivan tekosyyn saatuaan. (Vai sotkenko nyt suotta tätä moraalia tähän sen vuoksi että hypnoosissa ei kuulema suostu tekemään sellaista mitä ei normaalistikaan tekisi?)

Vierailija
Jotenkin minun on helpompi ymmärtää että uhrina kärsii muistikatkoksesta kuin että tekijä. Varsinkin jos läheinen pettää luottamuksen ja käy kiinni tms. niin kai se voi olla mielelle niin kestämätön paikka että ns. vintti pimenee hetkeksi. Jos taas tekee itse pahaa, luulisi että syyllisyydentunne on sen verran suuri että se rassaa, kaivaa, eikä jätä rauhaan ikinä. Ainakin itselläni on enempi sitä (syyllisyys-)vaivaa, joskin täytyy myöntää että kaikkia pahoja sanomisiani en välttämättä muista - tekoni kyllä.



Heh, jännää, mä siis tosiaan näen/koen asian just toisinpäin.
On siis paljon helpompi muistaa itselle tehty vääryys, kuin toisin päin.

Olen myös tuntemieni ihmisten kohdalla huomannut tälläistä ilmiötä, että omat pahat teot ihmisiltä unohtuu, mutta muitten tekemä pahuus kyllä muistetaan.

Asiaan vois liittyä esim. tunteen taso, siis tunne kuohun vaikutus muistijälkeen.
Jos vaikkapa tunteen taso tai laatu ei pahaa tehdessä edellytä "tiedollista" oppimista, niin teko unohtuu tai ei edes rekistöröidy kunnolla.
Sitten kun mnulle tehdään jotain traumoja aiheuttavaa, niin jos sen muistaminen on hyödyllistä esim. jotain asioita vältellen yms. niin sitten muistan sen joo.
Sitten jos muistaminen on haitallista tai hyödytöntä, eli esim. jollain tavalla läheisesti minuuteen tai elämäänsä nähden, niin ei syytä muistaa...

Vierailija

Niin, tietenkin minäkin muistan kaikki "vääryydet" jotka olen kokenut, mutta ajattelinkin sellaisia karmeita vääryyksiä joissa kertakaikkiaan mieli hirttää kiinni kun yrittää ymmärtää miksi se teki tämän minulle. Seksuaalinen hyväksikäyttö läheisen tai tutun taholta, raiskaus, pahoinpitely jne. Näitähän en ole kokenut, Luojan kiitos.

Vierailija
Qadesha
Niin, tietenkin minäkin muistan kaikki "vääryydet" jotka olen kokenut, mutta ajattelinkin sellaisia karmeita vääryyksiä joissa kertakaikkiaan mieli hirttää kiinni kun yrittää ymmärtää miksi se teki tämän minulle. Seksuaalinen hyväksikäyttö läheisen tai tutun taholta, raiskaus, pahoinpitely jne. Näitähän en ole kokenut, Luojan kiitos.



Niin siinä kai se raja meneekin, että siis sitten kun vääryyden muistamattomuuden hyödyt menevät muistamisen hyötyjen ohi.
Kuten mainitsin vääryyden kytkeytyässä kohteen elämään ja/tai minuuteen.
Itse olen kokenut suuria "traumoja", mutta ainakin ne jotka niistä muistan on siis ollut ilmeisesti hyödyllisempää muistaa.

Vierailija

Trauma saattaa aiheuttaa "muistinmenetyksen" - lainausmerkeissä syytä että muisti ei ole kadonnut, vaan se osa aikaa on liian vaikeaa kästitellä; Ylempi viisaus suojaa Alempaa visautta (mieli suojaa mieltä) "unohtamalla", kunnes henkilö on tarpeeksi vahva käsittelemään tiedot.

Uusimmat

Suosituimmat