Kel onni on?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kel onni se onnen kätkeköö.
Siinäkö syy suomalaisten kansallistautiin, masennukseen?

Sosiaalisten verkkojen puute.
Kannattaa tulla ulos sieltä mökistä ja hakea tartunta.

Onnellisuus tarttuu
Onnellisuus on ketjureaktio, havaitsivat Harvardin ja Kalifornian yliopiston tutkijat. Kun joku tulee onnelliseksi, se vaikuttaa paitsi hänen ystäviinsä, myös ystävien ystäviin – ja jopa ystävien ystävien ystäviin. Tartuntana saatu olotilan kohennus voi kestää jopa vuoden ajan.

Tiedot perustuvat tutkimukseen, jossa kartoitettiin 5000 henkilön onnellisuutta ja sosiaalisia verkostoja 20 vuoden ajan.

”Osoitimme, että ihmisen emotionaalinen tila saattaa nojata sellaisten ihmisten kokemuksiin, joita tämä edes tunne, professori Nicholas Christakis toteaa.

Mitä lähempänä onnen lähde on, sitä varmemmin onni tarttuu. Esimerkiksi naapuriin onni tarttuu 34 prosentin todennäköisyydellä.

Surullisuus ei kuitenkaan leviä yhtä voimakkaasti sosiaalisissa verkostoissa kuin onnellisuus.

Tulokset julkaisi British Medical Journal

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Äänestin tuota nelosta.
On sellainen vanhan ihmisen seesteinen olo. Terveenä kun on saanut elää, niin mikäs tässä.

Vierailija

Jahas, vedinpäs sitten pohjat. Mun masentunu minäkuva sai taas vahvistuksen. (pakko oli nauraa defenssiks vielä)

No joo, keskelle sijotuin kuitenki. Mä oon siihen ihan tyytyväinen kyllä. Yltiöonnelliset ihmiset ku on yleensä kärsimyksestä tietämättömiä jalostuneita kermaperseitä.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Ny menee heokommin, mutta ei kuitenkaan niin heikosti, ettenkö jaksaisi edelleen uskoa tämän olevan tilapäistä!

LAULU ONNESTA

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kestä katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

Eino Leino, Hiihtäjän virsiä, 1900

Hämmentää.

Vierailija

Suhteellisen hyvin pyyhkii: harrastuksia, toteuttamisvaiheessa olevia tulevaisuudensuunnitelmia, hyviä pelejä, hyviä leffoja ja kohta saa varmaan hyvää ruokaakin - ikävää tosin, koska jouluna tuppaa noita kiloja kertymään.

Rahatilanteessa ei ole hurraamista, mutta onneksi tuli sentään, meikäläisen tulomittapuulla mitattuna, roimat veronpalautukset: lähes tuhannen euroa .

Sellaista. Elämän pieniä sieviä asioita eikä suurempaa tarvitse.

Vierailija

Kakkosen vastasin, olen perusonnellinen lähestulkoon aina ja yleensä myös erinomaisen hyvällä tuulella.

Hyvin siis pyyhkii, kuten Sakarias jo asian ilmaisi. Ihmissuhteet suurin piirtein kunnossa (ainahan sitä jotain pientä on, mutta kukaan niihin käske kiinnittää huomiota), mukavia projekteja työn alla, loma alkamassa, jouluvalmistelut melkein hoidettuna ja hyvää ruokaa syöty juuri maha täyteen. Mikäpä tämän parempaa.

No, yleisen elämäntilanteen kannalta vähän harmittaa se, ettei koskaan ole rahaa ostaa mitään ylimääräistä (liki tonnin veronpalautusten jälkeen tuntisin itseni miljonääriksi). Nyt tosin säästyi joululahjoihin varatusta budjetista sen verran, että voisi jälkeenpäin itseään jollain hemmotella.

Vierailija

Itsekin valitsin nojaan.

Enemmän kuin onnen tarttumisesta on kokemuksia sellaisesta että toisen ihmisen onni vaikuttaa jotenkin häiriintyneeltä tai siitä häiriintyy itse siinä mielessä että tuntee itsensä entistäkin paskemmaksi ihmiseksi kun omat fiilikset eivät ole Hannu Hanhen kanssa yhteismitallisia. Kesto-onnelliset helposti tulevat sanomaan että ei mulla vaan tommosta ole jos tulee kertoneeksi elämästään ja tuntemistaan ihmisistä. Hetkeksi onnellistuneet pysyttelevät kaukana etteivät saa angstitartuntaa tms. Parhaimmillaan tai paremminkin pahimmillaan minulle on myös sanottu että en ala seurustella kanssasi kun olet noin negatiivinen. Sanoja oli itse sählännyt kaikenlaisten aineiden kanssa, vedellyt tyttöystäväänsä turpaan ilmeisesti useitakin kertoja yms. - mutta yritti aloitella elämänmuutosta eikä halunnut masentunutta akkaa masentamaan itseään. Ymmärrettävää kyllä.

Joskus kun oikein mietin, en tunne henk.koht. yhtään onnellista ihmistä. Viime keväänä kuvittelin sellaisen kohdanneeni, mutta sitten hän ratkesi ryyppäämään ja sen jälkeen sitten rypi tietenkin itseinhossa ja varmaan -säälissäkin. En tunne ketään onnellista, en ketään jolla on ollut tervepäiset vanhemmat... Hyvä kun edes pari aineista ja viinasta päässyttä (miestä). Sekin on jo jotain.

Mutta omia onniaan ei kannatakaan riiputtaa ja roikotuttaa muiden ihmisten olotiloista ja kertomisista, vaan niiden pitää olla itsesyntyisiä. Siihen vain en usko että onni tarttuu. Ei siltä tunnu.

Vierailija

Äänestin nelosta.

Minulla on aihetta suureen murheeseen. Se on kestotunne ja antaa värityksensä kaikkeen. Luultavasti se jää olemaan elämäni loppuun asti.

Mutta juuri em. surua tuottava tapahtuva on pontimena työskentelyyni asioiden parissa, jotka ovat minulle rakennukseksi. Työssäni edistymisestä virtaa kesto-onnellisuutta.

Nyt on toinen lyhytkestoinen asia, joka tuottaa minulle surua. Pystyn vaikuttamaan siihen, mutta ei ole järkevää puuttua siihen vielä.

Olen tullut huonoksi kestämään selvittämättä olevia asioita. Viime viikkoina olenkin lohduttautunut jollain, joka ei ole minulle rakennukseksi, mutta maistuu kyllä.

Vierailija
kaiketikenties
No joo, mutta ainakin tákáláisen EUROTILASTON mukaan suomessa asuu onnellisimmat immeiset. Onko oudompaa náhty....

Ilmankos sitä sanotaan joistakuista, että "se on vähän onnellinen".

Vierailija

Mistä puhumme, kun puhumme onnesta?

Ihan mututuntumalla väittääisin, että ihmisten kyvyssä tuntea onnellisuutta on synnynnäisiä eroja. Joku tuntuu syntyneen naama väärinpäin ja hänen lasinsa on aina puolityhjä. Toista on elämä viskonut kovasti, mutta perusvaloisuus tunkee silti koko olemuksesta läpi.

Enämpi korostaisin markentin perustyytyväisyyttä elämään. Että ei tässä hullummin ole asiat ja elämä on ihan mukavaa.

Onnentunne on mielestäni jotain ennalta-arvaamatonta ja huikeaa. Onnellinen hän, joka saa sen työstään. Moni tutkija on näitä onnenmyyriä.

Itse koin viimeksi huikaisevaa onnea, kun tyttären sekakoira Hiski Piskinen yhtäkkiä painoi kuononsa hartialleni ja lipaisi minua niskaan, silkkaa rakkaudellisuuttaan. Ihanan onnellistuttava karvakasa hän!

kaiketikenties
Seuraa 
Viestejä629
Liittynyt4.10.2008

Kel onni on, se onnen kátkekóón.
Taas kerran pitáá antaa kymmenen pistettá ja papukaijamerkki kansanviisaudelle. Yhdyn Gadeshaan siiná, ettá joskus toisen onnellisuus saa oman olon entistákin kamalammaksi. Varsinkin jos onnellisen silmát kiiluu, ááni kimittáá ja ko. hló ulosanti on yltiópáisen positiivistá ja makeanáiteláá lirputusta. Se se vasta vituttaakin, tekee mieli loitota, láhteá kauas ahdistuneena siitá, ettei oma paha olo olekkaan enáá se koko maailman táyttává asia.
Lóysin aika kurjan suomenkielisen linkin tuohon em. eurobarometriin. Ja kuten aina, tiedot poikkeaa espanjankielisestá. Sen mukaan suomalaiset, tanskalaiset ja hollantilaiset -tássá járjestyksessá- ovat onnellisimpia. Viimeisená nyyhkyttávát unkarilaiset ja bulgarialaiset, eiká puolassa, itávalloissa eiká italiassakaan kovin hyvin mene... Onnellisuuteen vaikuttaa tutkimuksen mukaan eritoten perhesuhteet ja terveys. Sosiaalisella verkostolla ja ympáristóllá on tárkeá merkitys, eiká varallisuuskaan ole pahaksi, kunhan on kohtuullista. Maat joissa eri sosiaalisten ryhmien válillá ei ollut paineita ovat onnellisimpia kuin ne, joissa sosiaaliluokat elávát toisistaan erilláán, konfliktiivisessá ympáristóssá, esim. Saksa, Ranska, Puola ja Itávallat. http://www.taloussanomat.fi/kahvitunti/2006/12/07/suomalaisten-onnellisu...

Puedes imaginar un mundo sin música............

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006

Itse en usko, että olisi joku sellainen onni olemassa, että olisi aina 100% euforisessa tilassa, vaan enemmänkin sitten ihan tavallisessa arjessa monet pienet positiiviset asiat tuovat sitä tyytyväisyyden tunnetta elämään. En siis alunperin haekkaan mitään täydellistä ja alati jatkuvaa voimakasta onnen tunnetta, vaan minulle riittää, että on tyytyväinen elämäänsä suurimmalta osin ilman sen suurempia kummallisuuksia.

Mielestäni monen ihmisen onnellisuuden puute johtuu siitä, että haetaan sellaista kuvitteellista täydellistä onnen tilaa, jota ei ole olemassakaan. Monet ovat vielä sitten melko helposti erilaisten medioitten aivopestävissä ja näitten suoltamat kuvat siitä, mitä onnellisuus on, saavat ihmisen tuntemaan itsensä tyytymättömäksi omaan elämään, joka harvemmin vastaa niitä ihannekuvia, mitä heille tuotetaan milloin romanttisten draamojen (naiset), milloin XXX-merkintäisten pornofilmien (miehet) muodossa. Jostain syystä monelle ihmiselle näyttää onnellisuuden tae olevan se, että saa sen, minkä olettaa muidenkin saaneen eikä sitten osata nähdä niitä tavallisen elämän valopilkkuja.

En ymmärrä tuota, että miten voi tuntea itsensä onnettomammaksi, jos jollain toisella menee hyvin ja tämä on onnellinen. Miksi pitää vertailla itseään muihin, jos jo alunperinkin on erilainen henkilöhistoria ja elämä ollut kuin sillä toisella on? Myöskään päällisin puolin onnelliselta näyttävä ihminen ja onnellisuudestaan suurta ääntä pitävä ei välttämättä ole onnellinen, vaikka saattaakin syystä tai toisesta haluta uskotella sellaista muille. Kyllähän jokainen aikuinen ihminen ymmärtää sen verran, että kaikilla ei ole mahdollisuuksia samoihin asioihin ja ne ihmiset, jotka ovat esim. kauniimpia, älykkäämpiä, koulutetumpia yms. saavat paremmat mahdollisuudet erinäisten asioiden suhteen ja heidän kadehtimisensa tai vihaamisensa ei tee mitenkään sen tyyppisten tunteiden tuntijasta onnellisempaa. Miksi ei yritetä tutkia sitä miten siitä omasta elämästä saa onnellisemman ja nautita sitten sen tyyppisestä onnesta mikä on itselle mahdollista?

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

kaiketikenties
Seuraa 
Viestejä629
Liittynyt4.10.2008
Stinger

En ymmärrä tuota, että miten voi tuntea itsensä onnettomammaksi, jos jollain toisella menee hyvin ja tämä on onnellinen. Miksi pitää vertailla itseään muihin, jos jo alunperinkin on erilainen henkilöhistoria ja elämä ollut kuin sillä toisella on? Myöskään päällisin puolin onnelliselta näyttävä ihminen ja onnellisuudestaan suurta ääntä pitävä ei välttämättä ole onnellinen, vaikka saattaakin syystä tai toisesta haluta uskotella sellaista muille. Kyllähän jokainen aikuinen ihminen ymmärtää sen verran, että kaikilla ei ole mahdollisuuksia samoihin asioihin ja ne ihmiset, jotka ovat esim. kauniimpia, älykkäämpiä, koulutetumpia yms. saavat paremmat mahdollisuudet erinäisten asioiden suhteen ja heidän kadehtimisensa tai vihaamisensa ei tee mitenkään sen tyyppisten tunteiden tuntijasta onnellisempaa. Miksi ei yritetä tutkia sitä miten siitä omasta elämästä saa onnellisemman ja nautita sitten sen tyyppisestä onnesta mikä on itselle mahdollista?

Olen samaa mieltá kanssasi tássá, mutta vastaukseni oli láhinná Rasputiinin yllytykseen British Medical Journalin artikkeliin jonka mukaan onni tarttuu toisiin ja suru ei niinkáán. Kárjistin asiaa hieman, jú nou. Elámá ainakin oman kokemukseni mukaan on yhtá aaltoliikettá, on onnen ja surun hetkiá ja kaikkea sen váliltá ja sivusta. Áánestin kolmosta sillá olen olen peruspositiivinen henkiló jolla on hyvát ja huonot hetkensá. Enká varmaan ole ainoa. Kun olo on haikea, vaisu, erakkomainen tms. yltióonnelliset ihmiset aiheuttaa vaan páánsárkyá. Liian suuri onni on ohimenevá, huumeenomainen tila, eiká tássá onnella varmaan tarkoiteta sitá vaan perustyytyváisyyttá omaan itseensá, elámáán ja sen olosuhteisiin.

Puedes imaginar un mundo sin música............

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat