Puukkojunkkarit

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tämä kaveri on mielenkiintonen.
Rupee mielikuvitus oikeen lentää kun kuvittelee mitä se on pakomatkoillaan tehny. Esko Ahon sukulaisia.

Matti Heikinpoika Haapoja (16. syyskuuta 1845 Isokyrö–8. tammikuuta 1895 Turun vankila) oli eteläpohjalainen puukkojunkkari. Hänen tiedetään tehneen varmasti kolme murhaa, mutta niitä on sanottu olleen yhteensä 22–25. Haapojasta tuli eläessään kuuluisa ja sanomalehdet käsittelivät hänen murhatöitään laajasti ja yksityiskohtaisesti.
Hän oli Turun vankilassa eli Kakolassa elinkautisvankina vuosina 1871–1879, mutta karkasi neljästi. Vuonna 1880 hänet karkotettiin Siperiaan. Sieltä hän pakeni vuonna 1890. Tämän jälkeen hän joutui uudelleen Kakolaan, jossa hän teki itsemurhan hirttäytymällä vuonna 1895 tapettuaan sitä ennen kaksi vartijaansa vankilassalähde?. Kuolemansa jälkeen hänen ruumiinsa annettiin lääketieteellisen käyttöön, ja luurankoa säilytettiin pitkään Vantaan Rikosmuseossa.
Matti Haapoja haudattiin viimein Ylistaroon syyskuussa 1995

• Albertinkatu 18: Murhamies ja kurtisaani
• Albertinkatu 18, Punavuori, Helsinki
• Kohdenumero: 34456970
• Nähtävyys, kummitustalo
• Albertinkadulla vaeltavat sekä kurtisaani Maria Jemina Salosen että murhamies Matti Haapojan haamut.

Haapoja oli pelätty murhamies, joka vapautui Siperiasta 1890. Haapoja palasi Helsinkiin, huvitteli Maria Jeminan kanssa ja tukehdutti tämän lystinpidon lopuksi.
Taloudenhoitaja ilmiantoi Haapojan.
Murhamiehen haamu leijuu Albertinkadulla ja odottaa sopivaa hetkeä kostolle.

Matti Heikinpoika Haapoja, s. 16.9.1845 Isokyrö Ikola Gumse, k. 8.1.1895 Turku Kakola, missä hirttäytyi 49-vuotiaana. Hänen perheensä asui Ylistaron Kainastolla. Lapsuus oli kurja, isä riehui humalapäissään, hakkasi lapsiaan eikä äiti pystynyt opettamaan lapsilleen hyviä tapoja tai vaatimaan kuria. Matti joutui usein pakenemaan kotoaan ja viettämään jopa öitään ulkosalla, koska myös 13 vuotta vanhempi veli, Juho Heikinpoika, hakkasi häntä.

Isä ei opettanut eikä paljon äitikään.
Jo 11-vuotiaana hän joutui menemään rengiksi ja palveli monessa eri talossa. 17-vuotiaana hän pestautui armeijaan, Suomen kaartin reserviin, Hämeenlinnaan, nimellä Mats Kanon. Kaarti kuitenkin lakkautettiin jo vuonna 1865, jolloin Matti oli vasta 20-vuotias. Siitä alkoi lavea ja varmasti tuskainen varkaan ja murhaajan tie. Matista tuli Ylistarossa ja Ylihärmässä kauhua ja pelkoa herättävän nuorisojoukon johtaja. Nimismies nimittikin heitä ”Kainaston huligaaneiksi”. Matti liittyi pian myös häntä 17 vuotta vanhemman häjyn, Antti Rannanjärven, porukoihin. Rannanjärvi olikin ollut Isontalon Antin ohella hänen idolinsa. Etelä-Pohjanmaalla siihen aikaan annettiin suurin arvo sille, joka oli pelkäämätön ja rohkea tappelija. Sellaisista puhuttiin, heitä kehuttiin ja heistä tehtiin viisuja.

Murhaaja numero yksi
Mattia on sanottu Suomen rikoshistorian ahkerimmaksi tappajaksi, moninkertaiseksi ryöstömurhaajaksi, hevosvarkaaksi, puukkojunkkariksi ja myös taitavimmaksi pakenijaksi. Rikosmuseossa on tieto, että Matti olisi tappanut 18 ihmistä, mutta kaikkia murhia ei ole dokumentein todistettu. Oman kertomansa mukaan hän oli tappanut vieläkin enemmän. Ilmeisesti suurimman osan murhista hän teki pitkällä pakomatkalla Siperiasta takaisin Suomeen.
Ensimmäisen kerran 22-vuotiaana Matti tuomittiin 12.11.1867 Vähänkyrön käräjillä varkaudesta ja osallisuudesta murhaan. Tästä rikoksesta hän pääsi vain lyhyellä vankeudella.
Hääjuhlissa Ylistaron Vittingillä 6.12.1869 hän tappoi talollinen Heikki Antinpoika Impposen eli Imppolan, Ylistaron Pelmaan kylästä. Heikki oli iso ja roteva mies, syntynyt 17.2.1845 ja hän oli Matin juopottelu- ja kortinpeluukavereita.

Sofia-sisaren takia?
Perimätiedon mukaan Matti olisi kimpaantunut Impposeen tummahiuksisen Sofia sisarensa arvostelemisesta ja mustalaiseksi haukkumisesta. Tämä kai oli se sisar, josta laulettiin: “Haapaoja häihin lähteissänsä valjasti hevosensa. Eikä se rekhensä ottanut kuin oman sisarensa.” Toisen teorian mukaan riita olisi tullut kummankin pyrkimyksestä olla Ylistaron häjyjen “johtaja”. Impponen tuli vastaan pimeissä rappusissa, missä sai iskun Matin puukosta kaulaansa. Matti sai taposta 12 vuotta linnaa, mutta tuomio muutettiin kuuden vuoden kuluttua v.1875 elinkautiseksi pakkotyöksi. Karkureissuillaan Matti asusteli vuosia metsissä ja pakeni virkavaltaa. Hän elätti itseään ryöstellen ja teki myös useita hevosvarkauksia. Hän kulki markkinoilla ympäri Suomea myymässä varastamiaan hevosia. Siinä vaiheessa hän on ollut 23-26-vuotias ja joutui vaihtamaan usein paikkaa kiinni jäämisen pelossa. Ainoa turvapaikka, mistä häntä ei osattu hakea, hänellä oli Maija-tätinsä luona Vetelin Räyringissä, Långin talossa.
Turun vankilassa, Kakolassa, Matti oli vuosina 1871-79, mistä teki useita karkausyrityksiä ja onnistuikin neljästi. Kerrotaan, että hän oli älykäs ja osasi kolmea vierasta kieltä.

Siperia opettaa, mutta mitä?
Siperiaan karkotettujen matka kesti vuosisadan alkupuolella useita kuukausia ja se tehtiin jalan raskaissa rautakahleissa. Rautatien valmistuttua Venäjällä kuljetukset helpottuivat.
Vuoden 1880 helmikuussa Matti anoi karkotusta Siperiaan. Matka Om - siirtolaan alkoi 13-25.2.1881. Hän oli siellä raskaassa kivenhakkaajan työssä, mutta pian viranomaiset karkottivat hänet Itä-Siperiaan, koska hänen epäiltiin syyllistyneen murhaan. Hän kävi tämän jälkeen Verhne Sujetukissa ja työskenteli Altain kullanhuuhtomoilla useita vuosia. Vuonna 1888 hän osallistui Verhne Sujetukin kirkon rakentamiseen. Siihen aikaan hän käyttäytyi hyvin eikä juopotellut, mutta pelasi innokkaasti korttia.
Ilmeisesti Matti teki tapon myös siellä, koska hänet karkotettiin kauemmas, Nertsinskin alueelle. Paikka on noin tuhat kilometriä Baikalista itään, Amur-joen latvoilla. Hän oli Ishminin vankilassa eristettynä talvella vuonna 1886. Sieltäkin hän karkasi ja palasi takaisin Tomskin seudulle, missä oli paljon muitakin suomalaisia karkotettuja.

Tappoi hyviä, huonoja ja häjyjä
Siperiassa vuonna 1889 Matti murhasi ja ryösti virolaisen Rugis-nimisen kapakoitsijan ja vei häneltä 500 ruplaa. Hän ja Viitasaarelta kotoisin oleva Matti Kuivala eli ”Rikas-Matti” häipyivät paikkakunnalta. Tiettävästi he menivät Minusinskiin, sieltä Abakaniin ja sitten Tomskiin, missä työskentelivät suomalaisen puusepän Välimäen verstaassa. Välimäki lainasi Haapojalle 100 ruplaa. Parivaljakko häipyi paikkakunnalta ja pian löytyi ”Rikas-Matti” tapettuna kaupungin ulkopuolelta. Vuonna 1890 Haapoja tavattiin jälleen Altain kullanhuuhtomoilta läheltä Kutzneskin kaupunkia. Heinäkuussa hän oli lähtenyt sieltä Gustaf Sepp-nimisen virolaisen kanssa Verhne Sujetukiin. Virolaisella oli mukanaan muutama naula kultaa ja 100 ruplaa rahaa. Sepp hävisi jäljettömiin ja arvellaan, että Haapoja olisi jälleen ollut asialla.
Vuonna 1886 Haapoja asui yhdessä suutarina toimineen härmäläisen Kaapo Sutkin kanssa Minusinskin piirikunnassa ja vietti suhteellisen normaalia elämää. Kerrotaan, että Haapoja olisi pyrkinyt myös pakenemaan Amerikkaan.
Siperiassa hänen kerrotaan tappaneen myös Anssin Jukan, joka on tuttu laulusta: ”Härmässä häät oli kauhiat”. Anssin Jukka tappoi näissä häissä veljensä Salun kanssa ”Pikku-Lammin.” Häät olivat Antti Rannanjärven entisen vaimon Maija Orrenmaan ja Puustellin puujalkaisen isännän, Haukanluoman pojan, Juho Matinpoika Haapojan. Ylihärmän Haapojat eivät ole sukua Matille. Myös härmäläisen Kaappo Sutkin kerrotaan päässeen Siperiassa hengestään Matin toimesta ja ilmeisesti useita muitakin. Ihmishenki ei hänelle paljon merkinnyt, vaan hän teki murhia kylmäverisesti. Siperiassa ei kaikkia murhia paljon edes välitetty tutkia. Vuonna 1888 hän karkasi Siperiasta Rikas-Matin kanssa ja tappoi pakomatkalla ilmeisesti myös tämän. Hän saapui 1.9.1890 Suomeen ja jo 8.10.1890 tappoi ns. ”huonomaineisen naisen”, Maria Jemina Kustaantytär Salosen. Hän joutui kuitenkin aika pian kiinni, sillä eräs nainen oli tunnistanut hänet Porvoon markkinoilla..
Ylistaron kirkonkirjaan on merkitty, että hänet on 14.1.1891 Hausjärven kihlakunnan oikeudessa tuomittu murhasta ja varkauksista mestattavaksi. Tuomiota kuitenkin lievennettiin myöhemmin. Matti joutui siis jälleen linnaan ja oli vuosina 1890-95 ensin Katajanokan lääninvankilassa ja sitten Kakolassa, missä tappoi vartijan vuonna 1894 epäonnistuneen pakoyrityksensä yhteydessä.

Viisujen kohde, komea mies
Matista on tehty paljon lauluja hänen eläessään, koska oli alallaan erikoislaatuinen ja myyttinen hahmo. Hän oli komea, iso, tumma mies ja siis varsin hyvä kohde viisujen sepittäjille:

”Haapojan Matti maineeltaan
nousi Suomen suurimmaksi
Kakolan linnassa rauroossaan
tunsi olonsa ahtahaksi.
Matti se oli komia poika
ja päätänsä pirempi muita.
Museon piilossa piretähän
Haapojan Matin luita.”

Matilda Wrede, vankien ystävä
Matti tapasi Katajanokalla vuonna 1890 Vaasan maaherran tyttären Matilda Wreden, joka yritti auttaa häntä kuitenkaan siinä onnistumatta. Katkeraksi lopuksi viimeinen murha tapahtui 8.1.1895 Kakolassa, kun Matti oli yksin sellissään. Hän hirttäytyi 90 cm pitkään naruun, jonka oli punonut sukastaan purkamasta 19 villalangan pätkästä. Kakolan kuolleitten kirjaan kirjoitettiin: ”Murha , ryöstö ja nelinkertainen varkaus”. Matti oli kuollessaan lähes 50-vuotias. Hän ei kuitenkaan pääsyt vieläkään lepoon. Hänen siunaamaton ruumiinsa joutui Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston anatomian laitokselle ja 1930-luvulla hänen luurankonsa siirrettiin rikosmuseoon Helsinkiin, missä kauhistelimme sitä käydessämme luokkaretkellä Helsingissä 1950-luvulla.

Vihdoinkin lepoon
Matti armahdettiin vasta sadan vuoden päästä ja hän pääsi vihdoin lepoon siunattuun maahan synnyinseudulleen. Riihimäen Keskusvankilan pappi Jarmo Rauhala ja häntä avustava pastori Paavo Loukonen siunasivat hänet 1990-luvun puolivälissä Ylistaron kirkkomaahan. Matti haudattiin isänsä viereen raudasta valetun ristin alle. Matti oli tehnyt sen Kakolassa ja lähettänyt sen isänsä haudalle.
Matti Haapojan vanhemmat taulusta 2: Heikki Juhonpoika Haapoja, Mikkola, s. 23.12.1803 Veteli Räyrinki Hannila k. 10.1.1887 Ylistaro Kainasto ja Maija Matintytär Välmä, s. 9.9.1810 Isokyrö Ylistaro Hevonkylä, k. 12.3.1870 Ylistarossa Kainaston kylässä.

Matilla oli kuuluisia sukulaisia mm. Suomen ensimmäinen presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg ja Johan Wilhelm Snellman. He olivat keskenään pikkuserkut ja molemmat tulevat sukulaiseksi Matille Långin talon kautta Vetelistä. Myös entinen pääministerimme, Esko Aho, on kotoisin Vetelin Räyringistä ja on ilmoittanut olevansa sukua Matille.

Sivut

Kommentit (21)

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Eipä tuon kanssa paljon haluaisi tekemisissä olla, jos tuntisi miehen taustaa. Jo tuosta "passikuvasta" voi päätellä, että melko vankanoloinen jätkä. Vääntäisi varmaan meikäläiseltä niskat nurin alta aikayksikön halutessaan. Ehkäpä puhumalla kuitenkin selviäisi tuostakin.

Lierikki Riikonen

Vierailija
lierik

Eipä tuon kanssa paljon haluaisi tekemisissä olla, jos tuntisi miehen taustaa. Jo tuosta "passikuvasta" voi päätellä, että melko vankanoloinen jätkä. Vääntäisi varmaan meikäläiseltä niskat nurin alta aikayksikön halutessaan. Ehkäpä puhumalla kuitenkin selviäisi tuostakin.




Jämeränolonen jäpikkä, ei kuitenkaan tule murhamies mieleen.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Tässä kuuluisassa kuvassa on kavereitaan. Antti Isotalo ja Antti Rannanjärvi. Näissä sitten on jo murhamiesten karismaa yllinkyllin.

Edit: Selvennys, siis Antti Rannanjärvi on vasemmalla, Isotalo oikealla puolen kuvassa ilmeisesti.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Enemmän karismaattisia tosin, mutta pikkasen oli "pehmoja" Matti Haapojan rinnalla. Esikuvinansa kuulemma piti.

Haapojaa saattaa epäillä seksuaalisesta perverssiosta myös.

Vierailija

Joo, kovia poikia siinä kuvassa. Antti Rannanjärven tappoi puukolla 16 vuotias paimenpoika niityllä, kun Antti tuli joukkoineen sinne riehumaan.

Vierailija
lierik
Tässä kuuluisassa kuvassa on kavereitaan. Antti Isotalo ja Antti Rannanjärvi. Näissä sitten on jo murhamiesten karismaa yllinkyllin.

Edit: Selvennys, siis Antti Rannanjärvi on vasemmalla, Isotalo oikealla puolen kuvassa ilmeisesti.




Vähän lainailin:

Antti Isotalo eli Isoo-Antti, Isoon talo(o)n Antti tai Isontalon Antti (24. elokuuta 1831 Alahärmässä – 8. elokuuta 1911 Alahärmässä) oli härmäläinen maanviljelijä ja puukkojunkkari, joka yhdessä Antti Rannanjärven kanssa johti Isoo-joukko-nimistä puukkojunkkarijoukkoa vuosina 1856–1867.
Isotalo oli luonteeltaan levoton, ja hänen harrastuksiinsa kuului muun muassa hevosurheilu. Hän oli etevä kauppamies, ja oli markkinoilla kuin kotonaan. Hänen ei tarvinnut kerätä joukkoa ympärilleen, vaan ihmisten kerrotaan kokoontuneen hänen ympärilleen omasta tahdostaan. Hän oli myös peloton ja hurja tappelija. Suuren kokonsa vuoksi häntä pyydettiin usein valvomaan erilaisiin juhlatilaisuuksiin.
Isotalo oli syytettynä tappojutussa vuonna 1858, mutta vapautettiin täyden näytön puuttuessa. Uusien todistajien lausuntojen perusteella kihlakunnanoikeus kuitenkin langetti mestaustuomion tästä teosta vuonna 1869. Hovioikeuden ja senaatin käsittelyn jälkeen tuomio muuttui 12 vuodeksi pakkotyötä Hämeenlinnan kuritushuoneessa. Isotalon kerrotaan kieltäneen tapon lopun ikänsä. Vankilassa hän käyttäytyi hyvin. Isotalo oli kolmasti naimisissa.
[muokkaa] Käräjillä
• 1855: todettiin syylliseksi puukolla suoritettuun pahoinpitelyyn
• 1856: tuomittiin sakkoihin laittomasta viinanmyynnistä ja sapatin rikkomisesta
• 1858: vapautettu vastuusta Matti Tönkän puukotusjutussa, sakkoja aiheettomasta puukonkannosta
• 1862: sai 33 paria raippoja sekä julkisen kirkkorangaistuksen taskuvarkaudesta
• 1864: syytettiin luvattomasta viinanpoltosta
• 1869: tuomittu juopumuksesta käräjäpaikalla, puukon esille ottamisesta, murtovarkaudesta, varkaudesta ja tuhopoltosta.
• 1869: edelleen uusien todisteiden perusteella sai kihlakunnanoikeudessa kuolemantuomion aiemmasta vuoden 1858 puukotustaposta: haki ja sai armahduksen senaatilta 1870, mutta tuomittiin sakkoihin, raipparangaistukseen, kunnianmenetykseen sekä kuritushuoneeseen 12 vuodeksi.
• 1882: vapautui vankilasta.
• 1883: pahoinpiteli miehen mutta selvisi sakoilla.
• Jaska Pukkila (s. 19. heinäkuuta 1831 Kauhava -?) oli puukkojunkkari. Hänen vanhempansa olivat talollinen Jaakko Kustaanpoika Pukkinen ja Maria Israelintytär Haapoja.
• Pukkila tappoi Ylitalon häissä Perttulanmäellä 29. joulukuuta 1851 morsiamen isän, räätäli Jaakko Yrjönpoika Ylitalon eli Lahden. Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta tuomio muunnettiin karkotukseksi pakkotyöhön Siperiaan, josta hän onnistui pakenemaan takaisin Suomeen. Hän joutui kuitenkin uudestaan kiinni ja hänet luovutettiin Venäjän viranomaisille Viipurissa elokuussa 1857. Hänen kerrotaan myöhemmin päässeen pakenemaan Amerikkaan. Hänet tunnetaan myös laulusta Isontalon Antti ja Rannanjärvi.

• Antti Rannanjärvi (4. huhtikuuta 1828 Ylihärmä – 12. elokuuta 1882 Ylihärmä) oli Antti Isotalon ohella puukkojunkkareiden eli häjyjen toinen päämies ja ylihärmäläisen maatalon isäntä, joka eli rikollista elämää. Rannanjärvi jatkoi elämänsä loppupuolellakin ajoittain ”häjyilyä” mutta ei joutunut enää viranomaisten kanssa tekemisiin. Hänet surmasi Erkki Fränti (”Prännin Erkki”).
• Rannanjärvi tunnetaan nykyään parhaiten laulusta Isontalon Antti ja Rannanjärvi, jonka sanat kuuluvat seuraavasti: ”Isoontalon Antti ja Rannanjärvi ne jutteli kaharen kesken…”

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Mie en tiijjä nuista puukkojunkkareista, oli se kuulemma täälläki ollu yks ennen. Oli tansseissa pistelly tanssiessa toisia puukolla persheshen. Sitte oli se entinen sirkuslainen , se
Piris-poika , joka oli kans semmonen .
Jätkätokka tappo sen viimein, jokhainen oli lyöny kerran sitä puukolla.

Sitte vanahat miehet kerto jostaki Hallin-Jannesta , joka olis tätäkautta menny Norjhan, ja sieltä Ameriikhan.
Oli kuulemma kestikievarissa pysehtyny, ja vishin ollu yötäki.
Komia oli ollu hevonen ja olis se "vaimoki" Rasputiinille kelvannu.
Joku etelän kulkuri oli tuntenu, että tuo on se Hallin-Janne.
Tiijjä sitte tuotaki ?

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

On voinut mennäkkin.

Uskottiin myös, että Janne olisi muuttanut Norjaan Vesisaareen ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin Minnesotaan Duluthin kaupunkiin. Duluthissa Janne olisi kertoman mukaan taas syyllistynyt ryöstömurhaan ja tuomittu siitä hirtettäväksi. Hän olisi kuitenkin kuollut tätä ennen oman käden kautta alle 40-vuotiaana.



Hallin Jannesta on elokuvakin tehty, myös teatteria ja ooppera. Muuten miehen vaiheista lisää:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hallin_Janne

Lierikki Riikonen

syytinki
Seuraa 
Viestejä8913
Liittynyt18.8.2008

Alkaahan noita levottomia nykyisinkin olla ihan tarpeeksi. Täysin kontrolloimatonta porukkaa.

Saavat tehdä mitä lystäävät kun on ollut onneton lapsuus.

Vierailija
lierik
On voinut mennäkkin.

Uskottiin myös, että Janne olisi muuttanut Norjaan Vesisaareen ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin Minnesotaan Duluthin kaupunkiin. Duluthissa Janne olisi kertoman mukaan taas syyllistynyt ryöstömurhaan ja tuomittu siitä hirtettäväksi. Hän olisi kuitenkin kuollut tätä ennen oman käden kautta alle 40-vuotiaana.



Hallin Jannesta on elokuvakin tehty, myös teatteria ja ooppera. Muuten miehen vaiheista lisää:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hallin_Janne[/quote]


Kopsasin nuo wikin tiedot tähän.

Juhani Heikki Juhaninpoika Mattila eli Hallin Janne (31. joulukuuta 1846, Hallinpenkki, Kuorevesi – 18??) oli suomalainen rikollinen joka tunnetaan hänen vuonna 1867 Kuoreveden Hallinpenkissä tekemänsä postinkuljettajan ryöstömurhan ansiosta.

Hallin Janne syntyi Hallinpenkin kylässä kestikievaria pitäneen perheen vanhimpana lapsena. Hän oli ulkonäöltään komea, hyvän lauluäänen omaava, naistenmies mutta luonteeltaan äkkipikainen ja lyhytjännitteinen. Hallin Janne oppi pelaamaan korttia jo varhain nuoruudessaan ja hänet tunnettiin 'Hollolan Lahden' ja Jyväskylän hevosmarkkinoilla Hallin Hurjan nimellä.

Ensimmäisen kerran Hallin Janne syyllistyi merkittävään rikokseen viillettyään 9. huhtikuuta 1867 auki Hämeenlinnan postitoimistosta lähetetyn, Mäntän sahan kirjanpitäjälle osoitetun sinetöidyn postilaukun, jonka Hallinpenkin kestikievariin saapunut postinkuljettaja oli jättänyt hetkeksi tuvan penkille. Laukussa oli 1000 markkaa, jotka Hallin Janne varasti. Rikos paljastui vasta laukun saavuttua Mänttään, eikä syyllistä siinä vaiheessa enää osattu selvittää.

Syyskuun lopulla 1867 Hallin Janne sai tietoonsa, että Hallinpenkin kestikievariin oli tulossa postinkuljettaja, jolla oli mukanaan suuri rahalähetys. Postinkuljettaja, jyväskyläläinen Matti Mäkeläinen, saapuikin Hallinpenkkiin Länkipohjasta 1. lokakuuta illalla kahdeksan aikaan. Hän jatkoi matkaansa puolen tunnin kuluttua kyytimiehenään kestikievarin renki Santeri. Tällä välin naapuritalon palvelijattaren Maija Heikintyttären luhdissa yöjalassa ollut Hallin Janne lähti sieltä ja kiirehti noin kahden kilometrin päässä olevaan Mustalaismäkeen ja jäi väijymään postirattaita tien varteen kivivasara aseenaan. Kun postirattaat saapuivat mäkeen Hallin Janne hyökkäsi postinkuljettaja Mäkeläisen kimppuun ja löi häntä useita kertoja vasaralla. Hallin Janne ja renki Santeri piilottivat posteljoonin mukana olleet rahakirjeet metsään ja Janne palasi takaisin Maija Heikintyttären luhtiin. Renki Santeri taas odotteli jonkin aikaa metsässä ja kiiruhti sitten takaisin kestikievariin kertoen rosvojen hyökänneen postirattaiden kimppuun jolloin vain hän itse pääsi pakoon ryöstäjiltä. Paikalle palanneet kyläläiset toivat heikossa kunnossa olleen postinkuljettajan kestikievariin jossa tämä kuitenkin pian kuoli vammoihinsa.

Kuulusteluja johtanut Kuoreveden nimismies J. F. Lagerlund vangitsi Hallin Jannen ja renki Santerin 3. lokakuuta. Syynä vangitsemiseen oli se, että Santerin kertomus ei vaikuttanut kaikin osin uskottavalta ja hänessä ei löytynyt myöskään pahoinpitelyn merkkejä. Myöskään Hallin Jannea ei ollut nähty tapahtumahetkellä kestikievarissa, vaikka hän oli väittänyt olleensa paikalla omassa aitassaan. Seuranneissa kuulusteluissa renki Santeri murtui ja paljasti Hallin Jannen ryöstäneen postin. Ryöstetyt rahat, yhteensä noin 10 000 markkaa, löydettiin myös tapahtumapaikan läheltä metsästä renki Santerin paitaan kiedottuina. Hallin Janne itse piti kuitenkin kiinni alkuperäisestä kertomuksestaan, eikä tunnustanut tekoa vielä Längelmäen välikäräjillä marraskuussa 1867.

Hallin Janne ja renki Santeri vietiin vangittuina Hämeenlinnaan. Täällä Janne sairastui lavantautiin ja nähtävästi taudin aikaansaaman kuolemanpelon vuoksi Janne tunnusti 21. joulukuuta 1867 sekä postinkuljettajan ryöstömurhan että aiemmin keväällä tapahtuneen postilaukkuvarkauden. Motiivina kummallekin teolle oli ollut Jannen elämäntavoista johtuva akuutti rahantarve. Hän oli muun muassa ostanut postilaukusta varastamillaan rahoilla kihlat kesällä 1867 morsiamelleen, Längelmäen Mattilan talon emännöitsijälle Aleksandra Erlingille, joka tunnettiin myös nimellä Mattilan Santra.

Tapausta käsiteltiin ensin Längelmäen kihlakunnan oikeudessa ja sitten Turun hovioikeudessa. Hovioikeuden 11. elokuuta 1868 antaman päätöksen mukaan talollisenpoika Juhani Heikki Juhaninpoika Mattila tuomittiin varkaudesta, murhasta ja postiryöstöstä sekä renki Aleksanteri Marianpoika avunannosta sanottuihin rikoksiin. Kummallekin tuomittiin 40 paria raippoja ja sen jälkeen menettämään oikean kätensä ja lopuksi mestattavaksi ja teilattavaksi. Koska kuolemanrangaistus ei kuitenkaan ollut enää käytössä Suomessa tuomiot muutettiin karkotukseksi Siperiaan.

Renki Santeri kuoli karkotusmatkan aikana mutta Hallin Jannen lopullinen kohtalo jäi epäselväksi. Hänen väitettiin karanneen vankikuljetuksen aikana ja palanneen Suomeen jossa hän olisi elänyt Leppävirralla mustalaisten joukossa ja ehkä käyneen myös salaa kotiseudullaan. Uskottiin myös, että Janne olisi muuttanut Norjaan Vesisaareen ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin Minnesotaan Duluthin kaupunkiin. Duluthissa Janne olisi kertoman mukaan taas syyllistynyt ryöstömurhaan ja tuomittu siitä hirtettäväksi. Hän olisi kuitenkin kuollut tätä ennen oman käden kautta alle 40-vuotiaana.

Hallin Jannen elämänvaiheista tehtiin jo 1800-luvulla useita arkkiveisuja. Kirjailija Eero Alpi kirjoitti hänestä näytelmän, jonka ensiesitys oli 1917 Porin Kaupunginteatterissa ja Olga Vuolle kirjoitti 1923 romaanin Hallin Janne. Vuonna 1950 valmistui Fenno-Filmi Oy:n tuottama elokuva Hallin Janne, jonka ohjasi Roland af Hällström ja Hallin Jannea esitti siinä Helge Herala. Elokuvan kesäulkokohtaukset kuvattiin Kuorevedellä. Viimeksi Hallin Jannesta on kirjoittanut näytelmän Aune Laaksi 1971 ja kesällä 2007 on Jämsän Himoksella Hallin Janne-oopperan ensi-ilta.

Vierailija
Aavamieli
Rasputin

Haapojaa saattaa epäillä seksuaalisesta perverssiosta myös.



Joka on..?



Se kuristi huoran.
Siinä on pari kolme vaihtoehtoo mitä on voinu tapahtuu.

- Ne on leikkiny peliä jossa Haapoja kuristaa naista avittaakseen tälle voimakkaamman orgasmin hapenpuutten takia ja se on menny pikkasen överiks. Vahinko siis, mutta selitä sitä sitten tuomarille.
- Nainen on pilkannu Haapojaa jotenki. Esimerkiks ivannu penistä ja saanu kalliisti maksaa.
- Haapoja on pyytäny huoran mukaansa jo aikomuksenaankin tappaa. Sitten siinä survoessaan työntäny puukon kurkkuu.

Kaks noista voidaan luokitella perversioiks. Keskimäinen vaihtoehto on heikon itsetunnon tulos. Vaikea kuitenkaan kuvitella todeksi, Haapoja kun kuulema oli komea mies. Ei mahdotonta kuitenkaan.

Voi myös olla että on yksinkertasesti syntyi huoran kanssa riita rahasta ja kaikki noi vaihtoehdot on vääriä.
Kaveri on myös voinut avautua hyvän seksin päätteeksi ja kertoa kuka todellisuudessa oli. Lopputulos ei ehkä ole ollut toivottu ja Haapoja päätti ottaa naisen hengiltä.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Piris-poika oli kertomuksien mukhan entinen sirkustaiteilija.
Äärimmäisen notkeana ja nopeana , tosi vaarallinen puukon kanssa. Hänestä kerrotaan monia tarinoita, joihin liittyy juuri tuo nopeus ja notkeus , sekä äärimmäinen röyhkeys.

Eräs vanhempi mies kertoi sotien jälkeen tarinaansa, kuinka Hän oli ollut laskemassa tukkilauttaa, Kemijokea alas.
Jostain väliltä oli nuori hoikka poika pyytänyt pääsdä kyytille.

Jonku kylän , ehkä Tervolan kohalla oli sanonu jäävänsä kyytistä tähän. No lautta oli ollut keskellä jokea.

No mitäpä tuosta kyllä oli Piris-poika ranthan päässy.
Oli köythen tehny silmukan , ja nakannu ku suopunkin yhen kiven ympärille, virtaku paino lauttaa alavirthan oli köysi kiristyny, sitämyöjen oli juossu maihin "kuvinjaloin ku orava".

Oli päästäny köyven kiven ympäriltä , ja nostanu kättä " kiitos kyytistä", ja kavonnu törmälle.

Kerran oli jollekki mettäkämpälle tullu nuorimies, ja pyytäny palstaa, oli sopinu hinnoista ja liittyny ruokaporukhan, mikkä
olit siihen aikhan tärkeimmät asiat.

Illalla oli kämpän porukka alkanu kortille, mutta poika oli
pysytelly takapiruna, kihona oli seurannu peliä.

Sitte oli potti kasvanu melkoisen mukaviin summiin, niin
poika oliki hypänny pöyvälle , ja kahminu rahat itselleen ja tukkinu poveensa sanoen, jos mie olisin Piris-poika tekisin näin.
Jätkätokka oli hetkeksi hölmistyny, eikä kukhan ollu moisen röyhkeyven essä ensialkhun mithän älynny.
Mutta Piris-poika oli juossu pitkää pöytää pitkin ovea kohen, ja huitonu ämpärilleen puukolla, haavoittaen useita häntä kiini yrittäneitä jätkiä.
No oli kavonnu ku pieru saharhan pimejhän methän, eikä syyspimeästä mettästä oltu Piris-poikaa löyvetty.
Sillä Piris-poika se oli ollut.
Tuo nimiki Piris , tuli sen käsittämättömästä nopeuvesta, se ikäänkuin " pirisi" ympäriinsä, ja puukko kourassa teki miestokassa usein pahaa jälkeä.
Mutta sitte parikymmentä jätkää olit saartanhet "rinkhin "
Piris-pojan, jokhainen oli lyöny sitä kerran puukolla, oli se vishin muutamia kerinny siinäki " iskeä".
Mutta siihen oli sitte vaipunu maahan, kymmenien puukoniskujen takia.

Asiaa oli sitte poliisikki tutkinhet, mutta kethän ei oltu syytetty. Nimismieski oli vain tuumannu: Sai Piris-poika ansionsa mukhan, ja painanu asian "villaisella".
Niin että semmonen se oli sirkusjonglööri, nuorallatanssija
tasapainotaiteilija Piris-poika.

Ties sitte mikä oli ollut oikealta nimeltään ?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat