Buddhalaisuuden ja gnostisismin yhtenevyys?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Buddhalaisuuden puitteissa voidaan kuulema opettaa ettei oikeasti ole olemassa Buddhaa, ei valaistumista, ei yhtikäs mitään. Mielenkiintoista on että gnostisismissa/gnostilaisuudessa(?) on olemassa näkemys että Kristus ei oikeasti syntynyt lihaan ja vereen, vaan oli ilmeisesti eräänlainen projektio joka näennäisesti toimi Maan päällä.

Olettaisin että nämä ei-olemassa-olevaisuudet symboloivat sitä että materiaalinen olemassaolo on harhaa, kuten itä opettaakin. Ja sitä ettei se mikä on todellista, eli tietoisuus, voi olla fyysisin silmin nähtävissä.

Ajatuksia? Jos esim. kulttuuris-historiallinen näkövinkkeli kiinnostaa, niin oliko ja mitä kautta oli buddhalaisilla yhteys niihin porukoihin joita myöhemmin gnostilaisiksi kutsuttiin (kataarit sun muut)?

Sivut

Kommentit (27)

TimoT
Seuraa 
Viestejä1933
Liittynyt15.10.2007

En osaa ottaa kantaa gnostilaisuuden suhteen, mutta äkkiseltään vaikuttaa kuin olisit ehkä ymmärtänyt hieman väärin mahayana buddhalaisuuden sunyata (tyhjyys) käsitteen, johon ilmeisesti viittaat:
http://en.wikipedia.org/wiki/%C5%9A%C5%ABnyat%C4%81
Sunyayta viittaa siis siihen että ilmiöillä ja asioilla ei ole pysyvää identiteettiä eivätkä ne ole itsenäisesti ja riippumattomalla tavalla olemassa. Erilaiset ilmiöt ilmaantuvat tiettyjen ehtojen täyttyessä ja katoavat jälleen ehotejen muuttuessa. Sama pätee yksilön minuuteen. Sunyata ei siis tarkoita etteikö mitään olisi olemassa.

Vierailija
Qadesha
Olettaisin että nämä ei-olemassa-olevaisuudet symboloivat sitä että materiaalinen olemassaolo on harhaa, kuten itä opettaakin. Ja sitä ettei se mikä on todellista, eli tietoisuus, voi olla fyysisin silmin nähtävissä.



Minä taas en ole uskontojen kohdalla koskaan ymmärtänyt tuota tietoisuuden palvontaa... tai ymmärrän sen ehkä sitä kautta, että se on käsittääkseni 'sivistyksen' palvontaa. Samanlaista toimintaa harjoitetaan nykyään tiede-uskovaisten eli ääriluonnontieteellisiä näkemyksiä kannattavien kesken. Eli ajatellaan, että tieteellinen metodi on ainoa keino saavuttaa jotain yleisesti päteviä totuudenmukaisuuksia. Toisaalta joskus on ollut, ellei tänäkin päivänä, kaikenlaisia kuoleman kultteja, joissa ilmeisesti palvotaan juuri sitä ei-hallittavissa olevaa puolta ihmisessä, mikä sekään ei äärimuodossa ole kovin kehittävää.

Esim. kuoleman kulteissa saatetaan harjoitetaan rituaaleja, joissa ikään kuin oikeutetaan menneisyyden barbarismi ja koetaan mielihyvää, koska rituaaleissa asia koetaan olevan hallinnassa. Psykoanalyysissa tuollainen magia-ajattelu palautetaan lapsen tarpeeseen leikkiä. Tietysti aikuinenkin harrastaa tällaista, mutta sellainen taito syntyy jo lapsena, mikä on todennäköisesti on tämän ajatuksen pääpointti.

Moderneissa magioissa rituaalitekniikoita sovelletaan vapaammin, eikä tällaista toimintaa ole pakkokeinoin tuputettu muille ihmisille, ja toiminta on harvoin pakotettu tiettyihin raameihin, niin kuin valtavirtauskonnoilla on ollut tapana tehdä. Aika moni 1900-luvun aikaisista magiaan erikoistuneista yhteisöistä ovat jotakin kautta tekemisissä keskenään. Päävaikuttajana on usein, kukapa muukaan kuin, Aleister Crowley.

Otan esimerkiksi kaosmagian:

The idea is that belief is a tool that can be applied at will rather than unconsciously.

Kaosmagiakin on omasta mielestäni pelkkää itsesuggestiota siinä missä muukin magia, jonka seurauksena saattaa menettää kontrollin, vaikka tässä nyt vihjataan, että usko on vain väline.

Usein kyllä muiden silmissä uskovainen hörhö on juuri se, joka menettää kontrollin, jolloin ihmisestä tulee väline uskon sijasta. Näin ollen, en itse ainakaan jaksa vakuuttua, että näillä menetelmillä päästäisiin johonkin tilaan, jota ilman yksilö menettäisi jonkin tärkäen osan elämästään.

"there is no such thing as an objective truth outside of our perception; therefore, all things are true and possible".

Tämä on sikäli fiksu kommentti, että se painottaa subjektiivisen kokemuksen ilmiöiden havannoinnissa. Toisaalta olen ymmärtänyt, että kaosmagiassa niin kuin melkein missä vaan magioissa, henkilöt menevät liioittelun puolelle uskomuksissa, jolloin kaikkea mielikuvituksen tuottamaa lähtökohtaisesti yliarvostetaan. Onnistuneiden itsesuggestioiden tuloksena voi kuitenkin kokea henkistä mielihyvää, jolloin onnistumisen tunteet ovat varmasti verrattavissa samoihin tunteisiin, jos yksilö kokee onnistumisia tieteen harjoittamisen johdosta.

Itse jopa näen politiikan ja demokratian tällaisena yhtenä suurena rituaalina, jota pidetään käynnissä kuin kirkon menoja konsanaan. Se on välttämättömyys, jos ihmiskunta haluaa nostaa päätään yhä korkeamalle, mutta sen tuloksellisuus on kyseenalaista.

Jungia lukeneena olen myös sitä mieltä, että sprituaalinen ja rationaalinen ovat aina yhdessä, eikä niitä voi erottaa. Asetun kuitenkin selvästi Jungia vastaan siinä mielessä, että hän käsittääkseni uskoi parapsykologisiin ilmiöihin. Ainakin nämä hänen 'yliluonnolliset' kokemukset vaikuttivat pikemminkin vahvalta tunteiden epätasapainottomuudelta kuin todisteista yliluonnollisesta.

Olettaisin, että sinä Qadesha, tiedät näistä asioista paljon enemmän kuin minä.

Mutta siinäpä oma kontribuutioni ketjulle.

Vierailija
TimoT
En osaa ottaa kantaa gnostilaisuuden suhteen, mutta äkkiseltään vaikuttaa kuin olisit ehkä ymmärtänyt hieman väärin mahayana buddhalaisuuden sunyata (tyhjyys) käsitteen, johon ilmeisesti viittaat:
http://en.wikipedia.org/wiki/%C5%9A%C5%ABnyat%C4%81
Sunyayta viittaa siis siihen että ilmiöillä ja asioilla ei ole pysyvää identiteettiä eivätkä ne ole itsenäisesti ja riippumattomalla tavalla olemassa. Erilaiset ilmiöt ilmaantuvat tiettyjen ehtojen täyttyessä ja katoavat jälleen ehotejen muuttuessa. Sama pätee yksilön minuuteen. Sunyata ei siis tarkoita etteikö mitään olisi olemassa.



Tämä asioiden olemattomuus tuli eteen kun jatkoin kirjaa Oriental Mythology (The Masks of God -sarja), Joseph Campbell s. 302:

The Enlightened One sets forth in the Great Ferryboat ... but there is nothing from which he sets forth. He starts from the universe; but in the truth he starts from nowhere. His boat is manned with all the perfections; and is manned by no one. ... Moreover, no one has ever set forth in the Great Ferryboat; no one will ever set forth in it, and no one is setting forth in it now. And why is this? Because neither the one setting forth nor the goal for which he sets forth is to be found: therefore, who should be setting forth, and whither?

Olen vuosikausia kokenut buddhalaisuuden ajatelmat kovin hankaliksi ja haastaviksi, kun niissä on näitä olemattomuusjuttuja, sanotaan ettei ole sielua jne. Sen vielä jotenkin ehkä tavoitan jos joku sanoo että kaikki ovat jo valmiiksi valaistuneita (se vain pitäisi hoksata), mutta kun sitten tulee tätä ettei ole mitään ja kuitenkin on olemassa jotain "vaikutuksia" ja syy-seurauksia ja kunhan niistä vain päästään niin sitten ei ole taas mitään, niin kertakaikkiaan siitä tulee fiilis että miksi edes pyrkiä johonkin valaistumiseen jos lopussa sitten vain katoaa? Katoamisenhan saavuttaa myös kuolemalla, jos ei ole sielua, eikä oikeastaan yhtään mitään. Mitä se minua tai ketään henk.koht. liikuttaa jos on jotain karmoja joita minä en tule kuitenkaan kärsimään, koska tuleva inkarnaatio jossain niitä kärsiessään ei kuulukaan samaan helminauhaan kanssani, koska ei ole sielua yhdistävänä lankana tuossa nauhassa.

Kaiketi hinduus sitten jotenkin helpommin avautuu minulle kuin buddhalaisuus. Tai se voi olla että se tietty buddhalainen tapa käyttää kieltä hämärtää suotta asioita minulle. Joskus epäilen että buddhalaiset jutut on kirjoitettu kulttuurissa jossa ihmisillä on ollut erilainen tietoisuus kuin esmes minulla on nyt, enkä toisaalta kuulu sellaiseen wannabe-porukkaan kuin monet hyvinvointinuoret että koen esim. zenin jotenkin kivana kikkailuna.

Silti asia kiinnostaa. Ehkä jippo on tuossa pysyväisyydessä; esim. aaltohan ei ole oikeasti olemassa siinä mielessä että se ei pysy, mutta silti on olemassa meri johon niitä aaltoja muodostuu. Mutta kun buddhalaisuudessa tosiaan välillä tulee noita juttuja ettei ole mitään...

Vierailija
Shriek
Qadesha
Olettaisin että nämä ei-olemassa-olevaisuudet symboloivat sitä että materiaalinen olemassaolo on harhaa, kuten itä opettaakin. Ja sitä ettei se mikä on todellista, eli tietoisuus, voi olla fyysisin silmin nähtävissä.



Minä taas en ole uskontojen kohdalla koskaan ymmärtänyt tuota tietoisuuden palvontaa... tai ymmärrän sen ehkä sitä kautta, että se on käsittääkseni 'sivistyksen' palvontaa. Samanlaista toimintaa harjoitetaan nykyään tiede-uskovaisten eli ääriluonnontieteellisiä näkemyksiä kannattavien kesken. Eli ajatellaan, että tieteellinen metodi on ainoa keino saavuttaa jotain yleisesti päteviä totuudenmukaisuuksia. Toisaalta joskus on ollut, ellei tänäkin päivänä, kaikenlaisia kuoleman kultteja, joissa ilmeisesti palvotaan juuri sitä ei-hallittavissa olevaa puolta ihmisessä, mikä sekään ei äärimuodossa ole kovin kehittävää.

Esim. kuoleman kulteissa saatetaan harjoitetaan rituaaleja, joissa ikään kuin oikeutetaan menneisyyden barbarismi ja koetaan mielihyvää, koska rituaaleissa asia koetaan olevan hallinnassa. Psykoanalyysissa tuollainen magia-ajattelu palautetaan lapsen tarpeeseen leikkiä. Tietysti aikuinenkin harrastaa tällaista, mutta sellainen taito syntyy jo lapsena, mikä on todennäköisesti on tämän ajatuksen pääpointti.

Moderneissa magioissa rituaalitekniikoita sovelletaan vapaammin, eikä tällaista toimintaa ole pakkokeinoin tuputettu muille ihmisille, ja toiminta on harvoin pakotettu tiettyihin raameihin, niin kuin valtavirtauskonnoilla on ollut tapana tehdä. Aika moni 1900-luvun aikaisista magiaan erikoistuneista yhteisöistä ovat jotakin kautta tekemisissä keskenään. Päävaikuttajana on usein, kukapa muukaan kuin, Aleister Crowley.

Otan esimerkiksi kaosmagian:

The idea is that belief is a tool that can be applied at will rather than unconsciously.

Kaosmagiakin on omasta mielestäni pelkkää itsesuggestiota siinä missä muukin magia, jonka seurauksena saattaa menettää kontrollin, vaikka tässä nyt vihjataan, että usko on vain väline.

Usein kyllä muiden silmissä uskovainen hörhö on juuri se, joka menettää kontrollin, jolloin ihmisestä tulee väline uskon sijasta. Näin ollen, en itse ainakaan jaksa vakuuttua, että näillä menetelmillä päästäisiin johonkin tilaan, jota ilman yksilö menettäisi jonkin tärkäen osan elämästään.

"there is no such thing as an objective truth outside of our perception; therefore, all things are true and possible".

Tämä on sikäli fiksu kommentti, että se painottaa subjektiivisen kokemuksen ilmiöiden havannoinnissa. Toisaalta olen ymmärtänyt, että kaosmagiassa niin kuin melkein missä vaan magioissa, henkilöt menevät liioittelun puolelle uskomuksissa, jolloin kaikkea mielikuvituksen tuottamaa lähtökohtaisesti yliarvostetaan. Onnistuneiden itsesuggestioiden tuloksena voi kuitenkin kokea henkistä mielihyvää, jolloin onnistumisen tunteet ovat varmasti verrattavissa samoihin tunteisiin, jos yksilö kokee onnistumisia tieteen harjoittamisen johdosta.

Itse jopa näen politiikan ja demokratian tällaisena yhtenä suurena rituaalina, jota pidetään käynnissä kuin kirkon menoja konsanaan. Se on välttämättömyys, jos ihmiskunta haluaa nostaa päätään yhä korkeamalle, mutta sen tuloksellisuus on kyseenalaista.

Jungia lukeneena olen myös sitä mieltä, että sprituaalinen ja rationaalinen ovat aina yhdessä, eikä niitä voi erottaa. Asetun kuitenkin selvästi Jungia vastaan siinä mielessä, että hän käsittääkseni uskoi parapsykologisiin ilmiöihin. Ainakin nämä hänen 'yliluonnolliset' kokemukset vaikuttivat pikemminkin vahvalta tunteiden epätasapainottomuudelta kuin todisteista yliluonnollisesta.

Olettaisin, että sinä Qadesha, tiedät näistä asioista paljon enemmän kuin minä.

Mutta siinäpä oma kontribuutioni ketjulle.




Koskaan ei voi tietää tarpeeksi, mutta kiinnostun aina kun havaitsen mahdollisuuden yhtenevyyteen erillisten kulttuurien tai kuppikuntien opetusten välillä. Eli onko siinä joku merkittävämpi juttu, että se löytyy useammasta lähteestä?

Olen tieteitä fanittanut jossain määrin ja tiedekeskusteluja seuratessani voinut havaita senkin sortin rajallisuutta mikä selkeästi vaivaa uskontoja mitä hyvänsä oppeja. Annetaan tietyt palikat joiden parissa näperrellä, ja niillä palikoilla sitten pitäisi kyetä selittämään olemassaoloa tyhjentävästi. Miten sitten kerrot esim. kukasta kun sinulla on kulmikkaita palikoita joilla voit rakentaa vain hyvin karkeatekoisen kukan irvikuvan? - Noin esimerkiksi. Tarvittaisiin jonkinlainen tiede 2.0 kertomaan asioista jotka aivan liian helposti ajautuvat uskontojen hoteisiin kuin lapset väärinkäytettäväksi... En sitten yhtään pidä siitä että alkaa joku palvonta, uskominen ja muu höhhönhöö, kun haluaisin että meillä olisi (jos sellaista on mahdollista olla) tiede isolla T:llä joka kattaa myös nuo "magian", parapsykologian, rajatieteiden etc. kategoriaan paimennellut ilmiöt ja kokemukset. Jos esim. ihmisen OBE-kokemus kuitataan nykyään tyylillä "olit harhoissasi" niin eihän tällaisessa ilmapiirissä voida vakavasti ja rehellisesti tutkia yhtikäs mitään.

Jonkinlaisen hybridin luominen tässä kai kiinnostaisi; ettei kaikki menisi täysin subjektiivisesti hörhöilyksi eikä myöskään näennäisobjektiiviseksi materian palvonnaksi. Lisääkin kenties sanoisin tässä, mutta en nyt oikein pysty keskittymään tämänhetkisessä ympäristössäni. To be continued jos porukoita kiinnostaa.

Vierailija

Kaikki tyhjentyy muodottomaan, jossa aikaa ei ole, ei tilaa, mutta josta mitään ei puutu.

Kuunneltavaksi: http://video.google.com/videoplay?docid ... 4295121116.

Elämä on muodoissa - muodot ovat elossa - ja vaikka näitä elämän ilmentymiä sanotaankin "elämäksi", niin elämällä sinänsä ei ole mitään muotoa.

Tämän voi todentaa gnostisesti, oman kokemuksen kautta. Elämä on sinussa ja sinä voit tuntea elämän oman muotosi sisällä. Voit tuntea sen kehosi sisäpuolella käsissäsi, jaloissasi, päässäsi, missä tahansa minne laitat huomiosi ja pidät sen siellä kärsivällisesti. Mitä enemmän teet tätä ja palautat ja ylläpidät kontaktiasi elävään elämään sisälläsi - niin että kaikki muodollisuus aistihavaintojen ajatusten ja mielikuvien muodossa vähitellen haihtuu, häviää sisähavaintosi valokeilasta ja jäljelle jää pelkkä oleminen - sitä enemmän alat saada yllättäen vahvaa tietämystä (gnoosista) siitä mistä tässä kaikessa on kysymys.

Kun tietäminen vähenee, gnoosis saa tilaa.

Mutta koska se on nyt sinulla kokemuksessa, et luultavasti ole enää edes kiinnostunut teoretisoimaan ja pyörittelemään sitä kenen tahansa älykön kanssa, vaan tajuat, että älykkö ei ole oikeastaan älykäs lainkaan eikä hän tiedä oikeastaan mitään, ellei hänellä ole kokemusta tästä todellisuuden olennaisemmasta ja perustavammasta puolesta - ajattomasta - omassa tietoisuudessaan.

Vierailija

Voi, enimmäkseen operoin kumminkin vielä ihan verbaalisen älyllistelyn tasolla. Mutta tuota huomion sijoittamista mietiskelen vielä paremmalla (virkeämmällä) ajalla. Tuli meinaan aika jännä idea siitä että sijoittamalla tietoisuutensa polttopisteen johonkin kehonsa ulkopuolelle voisi ehkä päästä turhanpäiväisestä egostelusta(an). Ehkä siinä sitten minä ja ei-minä kohtaisivat niin ettei olisi enää minää eikä eitä.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Gnostilaisuushan on suoraa jatketta sille liikkeelle jota
jotkut kutsuivat Platonnilaisuudeksi.
Elikkä yhteneväisyydet Idän oppien ja Gnostilaisuuden välillä juontavat juurensa "Kreikkalaisista viisaista".

Platon ,Pydhagoras ja muuta viisaat saivat oppinsa ja tietonsa suoraan , tai välikäsien kautta intialaisesta sivistyksestä.

Nämä opit maailmansynnystä, matematiikasta, ja jopa atomiopeista välittyivät siis Intian rikkaasta perinnöstä
aluksi kaksoisvirtain maahan, ja egyptiin.
Sieltä monet viisaat ammensivat tietonsa,joka sitten
"kokatiin" monestakin eri syystä uskonnolliseen verhoon.

( tämä samankaltainen tapahtuma on meneillään nykyisin
tieteenkin piireissä, ja ennenkaikkea evoluutio oppien ollessa kyseessä, elikkä puhdas tieteellinnen tieto on saamassa uskonnonkaltaisen viitan hartioilleen, joka suojaa sitä siihen kohdistuvilta arvosteluilta , sekä muutospaineilta.)

Demokriittos kävi "korkeakoulun " Saisin temppelissä, jonka oletetaan sijainneen muinoin Niilin suistossa Egyptissä.
Monet lähteet väittävät Pythagoraan matkustaneen Intiaan asti , ja saaneen tietonsa suoraan sieltä.

Elikkä tosiasiassa se mitä pidämme Kreikkalaisten saavutuksina , tuleekin suoraan intiasta , tai on lähtöisin intiasta , mutta tullut Egyptin tai Kaldean kautta kreikkalaiseen sivistykseen.

Gnostilaisuus oli siis jatkoa tälle " sivistykselle" , joten se on
tosiaankin lähempänä "alkulähteitään" kuin kabineteissa
uskonnoksi muovautunut kristinuskonto, joka on uuden tiedon (intian opin) ja synkän pakannallisuuden yhteensulautuma.

TimoT
Seuraa 
Viestejä1933
Liittynyt15.10.2007
Qadesha
Ehkä jippo on tuossa pysyväisyydessä; esim. aaltohan ei ole oikeasti olemassa siinä mielessä että se ei pysy, mutta silti on olemassa meri johon niitä aaltoja muodostuu. Mutta kun buddhalaisuudessa tosiaan välillä tulee noita juttuja ettei ole mitään...



zen-buddhalaisuuden ehkä keskeisimmässä tekstissä, Ydinsuutrassa kirjoitetaan:

Muoto ei eroa tyhjyydestä eikä tyhjyys muodosta.
Muoto on siis tyhjyyttä ja tyhjyys muotoa.

Periaatteessa lähes sama kuin sanoisi että energia on ainetta ja aine energiaa.

Vaikeammaksi asia muuttuu kun itsessään selvissä ja ilmiöissä pitäisi nähdä niiden pysymättömyys ja riippuvuus muista ilmiöistä. Ydinsuutrassa kirjoitetaan myös:

Mikään ei synny eikä häviä, ei ole tahraista eikä puhdasta, ei kasva eikä vähene.
Näin siis tyhjyydessä ei ole muotoa, tuntemusta, tahtoa eikä tajuntaa.
Ei silmää, korvaa, nenää, kieltä, kehoa eikä mieltä

Saattaa kuitenkin olla että jos paneutuu kaikkeen tekemiseensä kunnolla ja pysyy elämässään hereillä ymmärtää zenistä enemmän kuin pähkäilemällä tämmöisiä. Mikal Niinimäen Suomalainen Zen-opas on hyvä ja selkeä (lähes lapsellinen) kirja ilman turhia krumeluureja.

Vierailija

Minun ehkä väärän kuvitelmani mukaan jotain on aina olemassa. Sikäli kun minuus lakkaa olemasta, eivät olemassa olevat asiat kuitenkaan lakkaa olemasta. En usko että ns. katselija katoaa, sitä ei vain yhdistetä minuuskäsitteeseen.

Edit: Tai ehkä ennemminkin niin päin, että minuuskäsitettä ei yhdistetä katselijaan.

Vierailija

Jospa se "olemattomuus" tarkoittaa kvanttitasoa jossa hiukkaset hyörivät ja tyhjyyttä on hyvinkin paljon.

Aslak, jep, kyllähän näitä yhteyksiä on pakostikin ollut. Harmittaa kun aika vähän ainakaan itse olen nähnyt esmes telkasta mitään sinnepäinkään missä puhuttaisiin buddhalaisuuden vaikutuksesta länsimaiseen maailmaan ajanlaskun alun molemmin puolin.

Vierailija
TimoT
En osaa ottaa kantaa gnostilaisuuden suhteen, mutta äkkiseltään vaikuttaa kuin olisit ehkä ymmärtänyt hieman väärin mahayana buddhalaisuuden sunyata (tyhjyys) käsitteen, johon ilmeisesti viittaat:
http://en.wikipedia.org/wiki/%C5%9A%C5%ABnyat%C4%81
Sunyayta viittaa siis siihen että ilmiöillä ja asioilla ei ole pysyvää identiteettiä eivätkä ne ole itsenäisesti ja riippumattomalla tavalla olemassa. Erilaiset ilmiöt ilmaantuvat tiettyjen ehtojen täyttyessä ja katoavat jälleen ehotejen muuttuessa. Sama pätee yksilön minuuteen. Sunyata ei siis tarkoita etteikö mitään olisi olemassa.



Niin, kun uskontojen perus on tuo yksilön pelastus, se on tuotu tuolla tavoin julki, ettei ole mitään mitä voisi pelastaa.

Vaan kaikki on saman ykseyden eri puolia.
On vain elämänmuotoja, ihminen itsekin on elämänmuoto.
Tuo elämänmuoto (ihminen) kuitenkin katsoo muita ilmiöitä, ja olettaa olevansa erillinen katsoja.

Vierailija
Qadesha
Voi, enimmäkseen operoin kumminkin vielä ihan verbaalisen älyllistelyn tasolla. Mutta tuota huomion sijoittamista mietiskelen vielä paremmalla (virkeämmällä) ajalla. Tuli meinaan aika jännä idea siitä että sijoittamalla tietoisuutensa polttopisteen johonkin kehonsa ulkopuolelle voisi ehkä päästä turhanpäiväisestä egostelusta(an). Ehkä siinä sitten minä ja ei-minä kohtaisivat niin ettei olisi enää minää eikä eitä.




Mitä syvemmälle katsoo sisään, sitä paremmin näkee ulos. Mitä paremmin katsoo ulkoista kohdetta, sitä syvemmin katsoo sisään.

Vierailija
Shriek
Onko H. P. Blavatsky tullut tutuksi?

Teosofinen Seura perustettiin 17.11.1875, ja sen perustajajäseninä olivat Blavatskyn ohella mm. eversti Henry Steel Olcott sekä asianajaja William Quan Judge. Seuran opit olivat sekoitus gnostilaisuutta, hindulaisuutta ja buddhalaisuutta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/H._P._Blavatsky[/quote]


Olen lukenut Salaisen opin, sitä en tiedä muistanko sieltä ihan kaikkea. Hunnutettua Isistä en saanut luettua kokonaan, sillä Blavatskyn jäkätys sen ajan tiedemiehistä alkoi tympiä liikaa.

Jokatapauksessa teosofiastahan pitkälti siinä 10 ikävuoden paikkeilla lähdin liikkeelle omassa katsomuksen muodostuksessani, vaikken sitä niin silloin ajatellut että onko sillä joku nimi vai ei (reinkarnaatio lähinnä kiinnosti).

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat