Kysymyksiä pienimmästä partikkelista/esiintyjästä tyhjyydes

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tää voi olla vaikee ymmärtää. Tai en usko, mutta ehkä joillekkin. En oo vielä miettinyt tätä paljoa yhtään mutta tuli vain mieleen tos pari päivää sit vähä.

En oo oikeen saanut vielä selkoa tosta Higgsin partikkelista kunnolla. En ole jaksanut vaivautua monta tuntia lukea siitä jne. ja en monista muistakaan asioista mistä puhun.

Jos kuviteltaisiin että Higgsin partikkeli olisi pienin mahdollinen "hiukkanen".
Haluan nyt puhua siinnä tapauksessa sen mahdollisimman pienimmästä liikkeestä mitä se pystyy tekemään.
Tuon partikkelin minimiliike pystyttäis matemaattisesti määrittelemään? Uskoisin(pulma).

Kuvitellaan että Higgsin partikkelin mahdollisimman pienin liike on 12A->12B->12C ...
Eikö tuo partikkeli periaatteessa sillon aina harppaa/teleporttaa 12A ---> 12B ?
Eli se ottaa minimiliikkeen aina. Ei sen vähempää.
Haluaisin tietää että minne tuo partikkeli häviää sillä välin kun se menee 12A -> 12B ja millä perustein se ilmestyy 12A:ta -> 12B:hen!

Kommentit (15)

Vierailija

Okei tää on täysin hihasta sitten:

Se sykkii plus ja miinus universumista toiseen. Sen energia täten on nolla. Tämä sykkiminen on samaa kuin se värähtely, josta kaikki lopulta koostuu. Tämä sykkiminen ei tapahdu ajassa siten kuin me sen ymmärrämme. Se pikemminkin luo ajan (ja kaiken muunkin). Se on eräänlainen olemassaolon prinsiippi. Kaava ja fysiikanlaki. Se on nollaulotteisen objektin olemassaolo josta sykkimisen kautta muodostuvat kumulatiivisesti kaikki muut ulottuvuudet aina tilaan (3-ulotteisuus) aikaan (4-ulotteisuus) rinnakkaisuniversumit (5-ulotteisuus) ja siitä eteenpäin.

Pienin mahdollinen hiukkanen ei ole materiaa. Se ei ole paikka ja se ei ole missään (kuulostaa kliseeltä, mutta se on kaikki ja se on kaikkialla samanaikaisesti ja kaikissa ajoissa). Se on vain fysiikanlaki itsessään. Se on informaatiota.

Mistä se on tullut? Se on aina ollut, koska se luo ajan. Ei ole mitään ennen sitä. Sen vastakohta on olemattomuus, mutta olemattomuutta ei ole olemassa (itsestäänselvää).

---

Tiedän. Tämä vaikuttaa sekopäiseltä, mutta oikeastaan looginen jatke (tai pikemminkin alku) tenthdimension.com teoriaan. Itse oivalsin tuon teorian 80-luvulla kesken ryypiskelyn (tosin vain 5:een ulottuvuuteen asti), joten ehkä olen tuossakin asiassa jäljillä.

Vierailija

Materia koostuu paljon pienemmistä gravitaatiokuplista (materiaali on väärä sana materiaalille).
Kenties ei ollutkaan mitään Big Bangiä, mutta se vain vaikuttaa siltä koska kaikki expandoituu jollain tapaa. Eli siinnä tapauksessa tietty kaikkeus (materiaali) on suhteessä tähän päivään ollut alle herneen kokoisia.

En henkilökohtaisesti usko että tilavuutta on ikinä luotu. Mutta ajattelemattomasti uskon että on aina ollut olemassa loputon tilavuus gravitaatiokuplille.

Vierailija

Luulen myös, että laajeneminen on illuusio. Universumi on laajentunut siten, että sen informaatio on laajentunut (ei lisääntynyt). Samalla se on laajentunut moniulotteisesti. Sen ajattelee helpoimmin tilan ja ajan laajentumisena, mutta kyse on ehkä pikemminkin jonkunlaisen tiheyden muutoksesta.

Tavallaan systeemi (=universumi) on aina yhtä iso ja sisältää yhtä paljon asioita, mutta niiden (asioiden) tiheys on harvenemaan päin. Universumin koko on siis suhteellinen käsite, mutta mihin verrata koska se on kaikki eli kaikkeus. Sitä voi verrata vain aiempaan olotilaansa (aiempi = universumin sisäinen aika eli kumulatiivinen jatkumo).

Miten tämä kaikki sitten näyttäytyy? Laajentumisena. Tämä laajentuminen saa aikaan gravitaation, joka on sen vastavoima. Entä valo ja valonnopeus? Universumin näkökulmasta sen ikä on nolla, koska se "laajenee" valonnopeudella. Universumin valo on siis kaikkialla samanaikaisesti universumin näkökulmasta. Universumin asukin näkökulmasta asia on toinen. Hän havainnoi tilannetta systeemin sisäisenä oliona.

Pimeä energia? On "alue", jonka informaatio ei ole saavuttanut meitä.

Vierailija
Alaston_Apina
Luulen myös, että laajeneminen on illuusio. Universumi on laajentunut siten, että sen informaatio on laajentunut (ei lisääntynyt). Samalla se on laajentunut moniulotteisesti. Sen ajattelee helpoimmin tilan ja ajan laajentumisena, mutta kyse on ehkä pikemminkin jonkunlaisen tiheyden muutoksesta.

Tavallaan systeemi (=universumi) on aina yhtä iso ja sisältää yhtä paljon asioita, mutta niiden (asioiden) tiheys on harvenemaan päin. Universumin koko on siis suhteellinen käsite, mutta mihin verrata koska se on kaikki eli kaikkeus. Sitä voi verrata vain aiempaan olotilaansa (aiempi = universumin sisäinen aika eli kumulatiivinen jatkumo).

Miten tämä kaikki sitten näyttäytyy? Laajentumisena. Tämä laajentuminen saa aikaan gravitaation, joka on sen vastavoima. Entä valo ja valonnopeus? Universumin näkökulmasta sen ikä on nolla, koska se "laajenee" valonnopeudella. Universumin valo on siis kaikkialla samanaikaisesti universumin näkökulmasta. Universumin asukin näkökulmasta asia on toinen. Hän havainnoi tilannetta systeemin sisäisenä oliona.

Pimeä energia? On "alue", jonka informaatio ei ole saavuttanut meitä.




Paras asia mikä sun kommentista tulis mun mieleen just tosta "energian" lisääntymisestä olis se että...

Jos O pienenee o o o:ks
ja o o o pienenee yhdeksäksi ooksi.. noh ei ehkä me voitais sitä lisääntymistä havaita mutta jos ne ois mennyt pienemmäksi ja vain jakaantunut moniksi osiksi

Eli samalla energialla saisi suhteessa enemmän koska se menee pienemmiksi samanlaisiksi palasiksi.

Vierailija

No, jatketaan. Energia ei lisäänny kokonaisvaltaisesti. Tämä johtuu siitä, että se ilmenee sykkimisenä plussan ja miinuksen välillä (vastavoimien tms. who-knows). Tällöin on mahdollista, että universumin kokonaissykkiminen (laajeneminen?) kasvaisi ja energia ja informaatio näyttäisi lisääntyvän. Miinuspuolta tarvitaan siihen, että ei tulisi ristiriitaa fysiikanlakien kanssa. Ehkä tämä miinuspuoli voisi olla pimeää energiaa (?).

Tuo O:n jakautuminen o o o :ksi jne. hmm... en ole varma mitä se tarkoittaa. www.tenthdimension.com selittää asian, jota olen aiemmin nimittänyt informaatioteoriaksi (kunnes myöhemmin tajusin, että sellainen teoria taitaa olla olemassa ja meinata jotain vallan muuta.)

Korostan vielä, että nämä jorinani ovat aika stetsonista revittyjä mutufiilispohjalta tehtyjä, joten ei niistä kannata välttämättä löytää totuutta, mutta ehkä niiden pohjalta voisi keksiä jotain. Toisaalta ne voivat olla täyttä soodaakin.

Universumin "ratkaisun" on mielestäni oltava yksinkertainen ja kompakti. Siinä ei saa olla omituisia kompromisseja tai "lisäsääntöjä". Sen pitää olla perustavaalaatuinen ja luonteeltaan prinsiipinomainen eli tavallaan yksinkertainenkin. Siltä pohjalta.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26848
Liittynyt16.3.2005
nuubi

Kuvitellaan että Higgsin partikkelin mahdollisimman pienin liike on 12A->12B->12C ...
Eikö tuo partikkeli periaatteessa sillon aina harppaa/teleporttaa 12A ---> 12B ?
Eli se ottaa minimiliikkeen aina. Ei sen vähempää.
Haluaisin tietää että minne tuo partikkeli häviää sillä välin kun se menee 12A -> 12B ja millä perustein se ilmestyy 12A:ta -> 12B:hen!



Sinulla on tuossa määrittelyssä perustavanlaatuinen ristiriita. Toisaalta oletat maailmankaikkeuden diskreeteistä elementeistä koostuvaksi. Siinä vain tietyt hilapisteet, joita on numeroituva määrä, ovat hiukkasten sallittuja paikkoja. Sitten ihmettelet, mikseivät ne hiukkaset voi olla välipisteissä. Ei tuohon ole sen parempaa vastausta, kun siksi, että olet olettanut maailmankaikkeuden rakenteen sellaiseksi, jossa niitä välipisteitä ei ole ensinkään olemassa.

Vierailija
Alaston_Apina
No, jatketaan. Energia ei lisäänny kokonaisvaltaisesti. Tämä johtuu siitä, että se ilmenee sykkimisenä plussan ja miinuksen välillä (vastavoimien tms. who-knows). Tällöin on mahdollista, että universumin kokonaissykkiminen (laajeneminen?) kasvaisi ja energia ja informaatio näyttäisi lisääntyvän. Miinuspuolta tarvitaan siihen, että ei tulisi ristiriitaa fysiikanlakien kanssa. Ehkä tämä miinuspuoli voisi olla pimeää energiaa (?).

Tuo O:n jakautuminen o o o :ksi jne. hmm... en ole varma mitä se tarkoittaa. http://www.tenthdimension.com selittää asian, jota olen aiemmin nimittänyt informaatioteoriaksi (kunnes myöhemmin tajusin, että sellainen teoria taitaa olla olemassa ja meinata jotain vallan muuta.)

Korostan vielä, että nämä jorinani ovat aika stetsonista revittyjä mutufiilispohjalta tehtyjä, joten ei niistä kannata välttämättä löytää totuutta, mutta ehkä niiden pohjalta voisi keksiä jotain. Toisaalta ne voivat olla täyttä soodaakin.

Universumin "ratkaisun" on mielestäni oltava yksinkertainen ja kompakti. Siinä ei saa olla omituisia kompromisseja tai "lisäsääntöjä". Sen pitää olla perustavaalaatuinen ja luonteeltaan prinsiipinomainen eli tavallaan yksinkertainenkin. Siltä pohjalta.




Joo hyvä. Mutta katos tätä yhteensattumaa.
Katsotaas tätä asiaa nyt elämän perspektiivistä maapallolta.

Kaikki vaikuttaa olevan pyöreätä. Pyöreä pyörii pyöreän ympärillä.
Suuruusluokat: ( huonot vertaukset? )
Voi olla että meidän lähimmät rakennuspalaset ovat vain isouden ja pienuuden välillä tässä universumissa. Esim;
Atomi/Aurinkokunta=rakenteeltaan mun mielestä vähän liian samanlaisia että epätodennäköistä on että "huonoo" sattumaa olis.
Eli atomin sisällä pystyy olemaan semmoista mitä me ei voida kuvitellakkaan. Ja me ( galaxit ) voidaan olla yhden atomin sisällä isommassa todellisuudessa. Eli olisimme kokojen välissä. En tiedä onko mitään rajaa olemassakaan. Mutta en usko että pienuuden rajaa välttämättä on olemassa. Isouden kyllä koska isous koostuu pienemmuudesta.

Vierailija
nuubi
Alaston_Apina
No, jatketaan. Energia ei lisäänny kokonaisvaltaisesti. Tämä johtuu siitä, että se ilmenee sykkimisenä plussan ja miinuksen välillä (vastavoimien tms. who-knows). Tällöin on mahdollista, että universumin kokonaissykkiminen (laajeneminen?) kasvaisi ja energia ja informaatio näyttäisi lisääntyvän. Miinuspuolta tarvitaan siihen, että ei tulisi ristiriitaa fysiikanlakien kanssa. Ehkä tämä miinuspuoli voisi olla pimeää energiaa (?).

Tuo O:n jakautuminen o o o :ksi jne. hmm... en ole varma mitä se tarkoittaa. http://www.tenthdimension.com selittää asian, jota olen aiemmin nimittänyt informaatioteoriaksi (kunnes myöhemmin tajusin, että sellainen teoria taitaa olla olemassa ja meinata jotain vallan muuta.)

Korostan vielä, että nämä jorinani ovat aika stetsonista revittyjä mutufiilispohjalta tehtyjä, joten ei niistä kannata välttämättä löytää totuutta, mutta ehkä niiden pohjalta voisi keksiä jotain. Toisaalta ne voivat olla täyttä soodaakin.

Universumin "ratkaisun" on mielestäni oltava yksinkertainen ja kompakti. Siinä ei saa olla omituisia kompromisseja tai "lisäsääntöjä". Sen pitää olla perustavaalaatuinen ja luonteeltaan prinsiipinomainen eli tavallaan yksinkertainenkin. Siltä pohjalta.




Joo hyvä. Mutta katos tätä yhteensattumaa.
Katsotaas tätä asiaa nyt elämän perspektiivistä maapallolta.

Kaikki vaikuttaa olevan pyöreätä. Pyöreä pyörii pyöreän ympärillä.
Suuruusluokat: ( huonot vertaukset? )
Voi olla että meidän lähimmät rakennuspalaset ovat vain isouden ja pienuuden välillä tässä universumissa. Esim;
Atomi/Aurinkokunta=rakenteeltaan mun mielestä vähän liian samanlaisia että epätodennäköistä on että "huonoo" sattumaa olis.
Eli atomin sisällä pystyy olemaan semmoista mitä me ei voida kuvitellakkaan. Ja me ( galaxit ) voidaan olla yhden atomin sisällä isommassa todellisuudessa. Eli olisimme kokojen välissä. En tiedä onko mitään rajaa olemassakaan. Mutta en usko että pienuuden rajaa välttämättä on olemassa. Isouden kyllä koska isous koostuu mienemmuudesta.




Oikeastaan fraktoloituminen voisi hyvinkin olla se miltä universumin laajeneminen näyttää. Siinähän tavallaan ei informaatio lisäänny (kaava on sama koko ajan kokoluokasta riippumatta) mutta silti fraktaali on äärettömän iso tai äärettömän pieni.

Häntäluutuntumalla voisi ajatella, että universumi on fraktaalimainen ja jotenkin kiertyy itseensä moniulotteisena fraktaalina. Ehkä tällaisena multidimensiot kuvataankin?

Norsun varpaankynnen atomissa voisi siis olla universumi. Kenties tähtienvälisessä matkailussa onkin kyse sisäavaruuteen matkustamisessa. Matkat olisivat äärettömän lyhyitä.

No, tämä vain loppukevennyksenä.

edit: pieni lisäys: matkustajien ja matkustusvälineiden pitäisi ensin muuttaa materiasta "puhtaaksi energiaksi" ja sitten "kutistaa" niitä kunnes ne ilmaantuvat jonnekin muuanne minifraktaalimmassa universumissa. Hmm.... uhkaa mennä ufokeskusteluksi (taas). Well. Fraktaloituminen on mielenkiintoinen ajatus (eikä edes uusi).

Vierailija
Neutroni
nuubi

Kuvitellaan että Higgsin partikkelin mahdollisimman pienin liike on 12A->12B->12C ...
Eikö tuo partikkeli periaatteessa sillon aina harppaa/teleporttaa 12A ---> 12B ?
Eli se ottaa minimiliikkeen aina. Ei sen vähempää.
Haluaisin tietää että minne tuo partikkeli häviää sillä välin kun se menee 12A -> 12B ja millä perustein se ilmestyy 12A:ta -> 12B:hen!



Sinulla on tuossa määrittelyssä perustavanlaatuinen ristiriita. Toisaalta oletat maailmankaikkeuden diskreeteistä elementeistä koostuvaksi. Siinä vain tietyt hilapisteet, joita on numeroituva määrä, ovat hiukkasten sallittuja paikkoja. Sitten ihmettelet, mikseivät ne hiukkaset voi olla välipisteissä. Ei tuohon ole sen parempaa vastausta, kun siksi, että olet olettanut maailmankaikkeuden rakenteen sellaiseksi, jossa niitä välipisteitä ei ole ensinkään olemassa.



sen takia koska minimihiukkanen ei mahdu niihin välipisteisiin..
mutta en väitä että uskoisin mihinkään minimipartikkeliin.. tää on vaa hauskaa hypoteesia

Vierailija

Fraktaalimainen ajatus pisteestä, joka venyy ja on moniulotteinen eli säie. Tuohan ratkaisee juurikin sen, ettei pienintä hiukkasta tarvitse olla. Jossain vaiheessa se pienuus menee silti niin pieneksi, että kyse on jonkun muun kokoluokan asioista. Voisi ajatella, että tullaan "alempaan avaruuteen", jossa "ylemmän avaruuden" pieni kokoluokka on siellä jotain muuta. Isompaa tai sanoisin: intensiivisempää.

Universumin mysteeri piilisi avainsanoissa: fraktaalinen, moniulotteinen, universuminen kokonaisenergia = 0, Sykkivä luonteinen ja fraktaalisesti laajentuva (moniulotteisesti), aika ja tila ja energia ovat universumin ulotteisuuden arkikielen ilmaisuja. Rinnakkaismaailmankaikkeudet ovat kolmiulotteisen tilan neliulotteisen jatkumon (eli ajan) eri tiloja (kvanttitilat?); eri valintoja. Ilman rinnakkaisuniversumeja olisi universumi vain putkimainen kausaalisessa mielessä eli ei olisi valintoja lainkaan (tai vain yksi). Universumin sisäinen informaatio (fysiikanlakien ohjaus) on tekemisissä valon ja valonnopeuden kanssa. Se on kuin johto joka vie informaation joka puolelle ollen itse se informaatio (jotain tohon suuntaan.) Gravitaatio on liima, joka pitää laajentumisen kasassa. Universumissa tapahtuu myös repeämiä ja syntyy gravitaatiokuplia. Näiden gravitaatiokuplien ulkopuolinen tila on pimeää energiaa.

Joo, kyllä se näillä lähtee aukeamaan. Ja jos ei niin, sitten ei.

Vierailija

Universumilla ei ole alkua eikä loppua. Jos lähestyt aikajanalla universumin "alkupistettä" eli kohti tiheämpää universumia niin tällöin aika venyy äärettömiin. Voi olla kylläkin, että se "molskahtaa" miinuspuoliseen universumiin. Häntäluutuntumalla veikkaan että rajapinta ei ole nollatyyppinen vaan enemmän kuin parabolinen käyrä.

Tuo tihentymä ja harventuma tuossa voisi olla vain näkökulma fraktaalisesti ajateltuna. Ehkä universumi ei sittenkään varsinaisesti laajene vaan etenee jotenkin fraktaalimaisesti ja se näyttäytyy laajenemisena (aiheuttaa punasiirtymät yms.)

Täytyy myöntää, että asian ajattelemista voisi helpottaa, jos olisi edes kosmologian perustietämys kunnossa. Toisaalta se voisi ohjata ajatusta konservatiiviseen suuntaan ikäänkuin materialistiseen ajatukseen universumista. Itse uskon, että perimmäisten asioiden ratkaisemiseen tarvitaan enemmän metafysiikkaa kuin matematiikkaa. Eivät ne kyllä toisiaan poissulje. Asioiden läpi katsomisessa on välttämätöntä unohtaa esim. materia ja tajuta, että se on vain energiaa (ehkä jopa tiivistä informaatiota leikkimielisesti ajateltuna).

Vierailija

Olisikohan näin, että jos katsot tarpeeksi tarkasti pienintä mahdollista, niin näet lopulta itsesi istumassa tietokoneen ääressä? Toisin sanoen kaikki on ääretöntä?
Alku on loppu - loppu on alku

Näin minä ajattelen, mutta taitaa olla sitten enemmän uskon asioita.? (toistaiseksi)

Vierailija
ronko7eus
Olisikohan näin, että jos katsot tarpeeksi tarkasti pienintä mahdollista, niin näet lopulta itsesi istumassa tietokoneen ääressä? Toisin sanoen kaikki on ääretöntä?
Alku on loppu - loppu on alku

Näin minä ajattelen, mutta taitaa olla sitten enemmän uskon asioita.? (toistaiseksi)




Voisi myös olla niin, että nämä ylä- ja ala-avaruudet olisivat erilaisia jotenkin. Toisaalta jos fraktaalissakin kopioituu sama kuvio, niin voisiko ylä- ja ala-avaruudet olla tavallaan identtisiä. Tuon ajatuksen pohjalta voisi olla mahdollista yrittää onkia informaatiota noista muista universumeista. Ehkä jopa eri ajoista siellä (ja vastaava täällä).

Universumin laajenemissuuntahan lienee informaation suunta ja jos informaatio kulkee myös moniulotteisesti jotenkin pienemmästä isompaan eli alemmasta fraktaalista isompaan fraktaaliin olisi tulevaisuus jo nähtävissä siellä.

Okei, menee turhan utopistisoptimistiseksi (mistähän syystä tänä aamuna tulee tuommoisia sanahirviJöitä).

*otankin tästä takkini*

Vierailija

Mielestäni ali- ja yliavaruuksien täytyisi olla juuri samalaisia, jotta tässä olisi järkeä, vain eri ajassa. Kauas(suurempaan) katsomallahan nähdään tavallaan menneisyyteen, joten olisikohan niin että jos katsoo tarpeeksi kauas ja tulkitsee tarpeeksi laajasti voisi nähdä menneisyytensä. Oman fraktaalimaailmanosan pitäisi olla tietysti oikeassa paikkassa, että näkisi mitään kiinnostavaa.

Toisaalta äärettömää pienuutta tarkastelemalla pitäisi nähdä vastaavasti tulevaan. Siis kaikki mitä on tuleva, on jo nähtävillä kunhan vaan opitaan näkemään.

Nykyhetki siis on tulevan(äärettömän pienuuden) sekä menneen(äärettömän suuruuden) välillä ja kaikki on jo olemassa tässä näin. Oma maailmankaikeutemmekin vaikuttaisi varmasti naurettavan pieneltä sitä katsottaessa tarpeeksi kaukaa. Siis miksi meidän hiukkaset eivät voisi olla muille havaistsijoille hullun isoja?

Uusimmat

Suosituimmat