Singulariteetti ja ihmismieli

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Monien tulevaisuudentutkijoiden ja transhumanistien mielestä edessämme häämöttää singulariteetti. Mullistava käännös ihmiskunnan kehityksessä tapahtuu kun keinoälyt yltävät ihmisen aivojen tasolle kyvykkyydessään. Ainakin vastaavat laskutehot saavutetaan helposti. Esimerkiksi Ray Kurzweilin optimististen arvioiden mukaan vuoteen 2020 mennessä tuhannella dollarilla voi ostaa ihmisaivojen tietojenkäsittelyvoimaan kykenevän kotimikron. Varsinainen "älykäs" keinoäly laahaa perästä, mutta tulee kyllä aikanaan.

Periaatteessa kaikki aivojen käyttämät algoritmit voidaan toteuttaa tietokoneohjelmana. Tiedämme jo nyt alkeellisten tasojen toiminnasta ja informaationkäsittelystä sen verran, jotta voimme hyödyntää näitä algoritmeja keinoälytutkimuksessa. On kuitenkin syytä muistaa, että tekoälyä ei välttämättä tarvitse toteuttaa kopioimalla suoraan ihmisten aivojen toimintaa.

Oppivat ja älykkäät keinoälyt ovat pian olla todellisuutta, riippuen siitä millaisia ehtoja niille laadimme. Voiko "oikeaa" älykkyyttä olla olemassa ilman tietoisuutta? Mielestäni vastaus on myönteinen. Lisäksi olisi mielekästä puhua tietoisuuden eri asteista, koska se ei ole misssään evoluution vaiheessa putkahtanut valmiina pakettina esille. Suotavaa olisi että tulevaisuuden keinoälyillä olisi esimerkiksi jonkinlainen malli maailmasta ja itsestä ja se pystyisi ajamaan simulaatioita maailmasta. En varsinaisesti ole kiinnostunut siitä omaako tällainen keinoäly tietoisuuden. Jos se kykenee luovaan ongelmanratkaisuun ja tietyn asteiseen itsereflektioon, niin se riittää. Varsinaiseen konetietoisuuteen en aio tässä ketjussa puuttua tarkemmin, siitä on olemassa monta muutakin ketjua.

Millaisia ovat tulevaisuuden tietokoneet joita keinoälyt hyödyntävät? Optisia tai DNA-laskentaan perustuvia biotietokoneita ? Todennäköisesti niitä kokeillaan näin aluksi, jos hyvin käy, niin tietokoneet hyödyntävät superpositiotilaa laskennassa. Kvanttitietokoneita ei ole mahdotonta rakentaa, (niitä on itseasiassa jo tehty muutama kappale) niihin kuitenkin liittyy lukuisia teknisiä ongelmia ja ne eivät lisäksi sovellu kuin tietynlaiseen laskentaan. Tulevaisuudessa kehitämme kuitenkin toivon mukaan aivan uudenlaisia kvanttitietokoneita, jotka kykenevät miljardeja kertoja tehokkaampaan laskutehoon ja soveltuvat yleisempään käyttöön.

Teknologia tulee joka tapauksessa kehittymään tietokonekomponenttien osalta samaan aikaan kun keinoälytutkimus etenee. Ajallaan on hyvinkin mahdollista, että keinoälyjen kohdalla tulee tapahtumaan "hallitsematon" eksponentiaalinen kehittyminen. Teknologiassa tapahtuu sellainen hyppäys, että edellinen ihmissukupolvi ei pysty enää tajuamaan tätä outoa älyä. Se on puhdasta magiaa. Homma perustuu siihen, että kun keinoälyt kehitetään tarpeeksi älykkäiksi, ne voivat itse suunnitella entistä älykkäämpiä systeemejä. Tällainen älykkyyden kehitys johtaa positiiviseen takaisinkytkentäsilmukkaan. Hyppäys singulariteettiin tapahtuu räjähtävällä vauhdilla.

Periaatteessa samaa ideaa voi soveltaa ihmisiin, jos onnistumme erilaisilla implanteilla tai nanoboteilla nostamaan kognitiivisia kykyjämme. Ehkä tekoälyt voivat auttaa meitä tässä? Teknologisen taitavuuden kehittyessä taivaisiin voimme kokeilla vaikka Moravec-siirtoa, jossa jokaisen yksittäisen neuronin toiminta mallinnetaan ja aivot voitaisiin korvata neuroni neuronilta nanoboteilla.

Oletteko ikinä kokeneet maanista aivomyrskyä, jossa ulkomaailman tapahtumat tuntuvat hidastuvan? Nykyisellään aivot pystyvät laskemaan n. 10^17 operaatiota sekuntia kohden ja hermoimpulssien nopeus on parhaimmillaan surkeat 150 metriä? sekunnissa. (pulssitaajuus oli muistaakseni korkeimmillaan 500 Hz) Jo nykyiset piisirut rökittävät meidät hirmuisin tuloksin. Aivojen teho perustuukin pitkälti massiiviseen rinnakkaislaskentaan, ei nopeisiin hermoimpulsseihin. Kuvitelkaa jos signaalien nopeus vetäisi vertoja (tulevaisuuden) tietokoneille ja ja laskentatehon lisäksi tietyt rakenteelliset muutokset mahdollistaisivat uudenlaisen päättelykyvyn. (pelkkä laskentateho ei riitä "nokkeluuteen")Nämä laskentaprosessit olisivat kaiken lisäksi virheettömiä. Koko aikakäsityksemme muuttuisi; 31 sekuntia subjektiivista aikaa voisi kestää vuoden. Ympäristö olisi jähmettynyt paikoilleen.

Myös aistimaailma laajenee. Nykyinen aistijärjelmämme on rajoittunut, emme havaitse läheskään kaikkeja värejä, ääniä, makuja tai hajuja, joita maailma voi tarjota meille. Sopivilla parannuksilla kaikki näyttäytyisi aivan uudessa valossa. Voi olla, että siirrämme lopulta ihmisten tietoisuuden globaaliin elektroniseen verkkoon, joka toimii synkroniassa. Tämä olisi lopullinen kollektiivinen tietoisuus.

Jos tämä transhumanistien märkä uni toteutuu, niin ihmisyys pitäisi määritellä uudestaan. Millainen tämä uusi tietoisuus ja älykkyys on syntyessään? Toimiiko evoluution konvergenssi, onko tämä älykkyys enää yhdenmukainen sen määritelmän kanssa, jonka me nyt ihmisinä kykenemme tajuamaan? Vaikea sanoa, emmehän voi tietää tarkalleen millaisia ajatuksia yli-inhimillinen äly pohtisi.

Mainittakoon lopuksi, että uskaliaimmat kaverit ovat veikanneet teknologisen singulariteetin alkavan jo vuonna 2030. Toiset taas laskelmoivat tapahtuman siirtyvän vielä parikymmentä vuotta eteenpäin tuosta ajankohdasta.

Sivut

Kommentit (73)

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Kuten Rasputin tuolla toisessa viestiketjussa jo mainitsikin, niin voisin itsekin tässä kohdin sanoa, että "on outo tunne, että nämä keskustelut on käyty aiemmin". Ainakin transhumanistien keskustelupalstoilla joskus vuonna [vuosi 1] ja [vuosi 2].

Lähinnä sen kommentoisin, että en millään saa mahtumaan järkeen sitä, miksi kiinnostus teknologiaa ja tiedettä kohtaan kasvaa koko ajan ja muuntuu aina vain luontevammaksi osaksi elämää, mutta mainittujen transhumanistien rekisteröityneiden jäsenten määrät heidän omien julkisten tilastojensa mukaan polkevat paikoillaan tai kasvavat erittäin hitaasti. Kansainvälisen järjestön jäsenmäärä on hyytynyt tuhannen jäsenen vuosivauhdista pariin kymmeneen per kuukausi ja paikallisjärjestön jäsenmäärä lisääntyy yhdellä tai kahdella per kvartaali.

Tulee ohimenevästi mieleeni Mike Myersin tähdittämä Steve Rubell elokuvasta Studio 54, joka päästi yökerhoonsa vain niitä ketä sattui huvittamaan päästää sisään. Ehkä kyse on kumminkin vain siitä, että ihmisten kiinnostus kanavoituu niin monelle muullekin taholle, ettei joidenkin yksittäisten liittojen jäsenmäärien kasvun tai kasvamattomuuden seuraaminen korreloi suoraan yleisen kiinnostuksen suhteen. Tai sitten liittojen johdossa on liikaa jarruja.

Vai liekö perinteisten liittojen jo ihan totaalisen ohi? Ei sekään tuntuisi kaikenselittävältä. Eihän näidenkään liittojen tapauksessa tarvitsisi vähimmällään tehdä muuta kuin liittyä ja keikkua mukana. Helppous on trendikkyydeltään ajatonta.

Vierailija
smarko
Kuten Rasputin tuolla toisessa viestiketjussa jo mainitsikin, niin voisin itsekin tässä kohdin sanoa, että "on outo tunne, että nämä keskustelut on käyty aiemmin". Ainakin transhumanistien keskustelupalstoilla joskus vuonna [vuosi 1] ja [vuosi 2].



Ja?

smarko

Lähinnä sen kommentoisin, että en millään saa mahtumaan järkeen sitä, miksi kiinnostus teknologiaa ja tiedettä kohtaan kasvaa koko ajan ja muuntuu aina vain luontevammaksi osaksi elämää, mutta mainittujen transhumanistien rekisteröityneiden jäsenten määrät heidän omien julkisten tilastojensa mukaan polkevat paikoillaan tai kasvavat erittäin hitaasti. Kansainvälisen järjestön jäsenmäärä on hyytynyt tuhannen jäsenen vuosivauhdista pariin kymmeneen per kuukausi ja paikallisjärjestön jäsenmäärä lisääntyy yhdellä tai kahdella per kvartaali.



Teknologista singulariteettiä käsitellään yleisesti tulevaisuudentutkimuksessa. Transhumanistien jäsenmäärillä ei ole mitään tekemistä tämän ketjun aiheen kanssa. En ymmärrä viestiäsi.

Katso esim.

Tietoyhteiskunta – pitkän aikavälin aikavälin mahdollisuuksia mahdollisuuksia ja ja ongelmia ongelmia

Dosentti KTT Mika Mannermaa Mannermaa
Eduskunnan Tietoyhteiskunta- -akatemia
Helsinki 19. Helsinki 19.- -20.11.2008

http://web.eduskunta.fi/dman/Document.p ... d=download

Juoni
Seuraa 
Viestejä1461
Liittynyt20.10.2005
Echi
Monien tulevaisuudentutkijoiden ja transhumanistien mielestä edessämme häämöttää singulariteetti. Mullistava käännös ihmiskunnan kehityksessä tapahtuu kun keinoälyt yltävät ihmisen aivojen tasolle kyvykkyydessään. Ainakin vastaavat laskutehot saavutetaan helposti. Esimerkiksi Ray Kurzweilin optimististen arvioiden mukaan vuoteen 2020 mennessä tuhannella dollarilla voi ostaa ihmisaivojen tietojenkäsittelyvoimaan kykenevän kotimikron. Varsinainen "älykäs" keinoäly laahaa perästä, mutta tulee kyllä aikanaan.

Periaatteessa kaikki aivojen käyttämät algoritmit voidaan toteuttaa tietokoneohjelmana. Tiedämme jo nyt alkeellisten tasojen toiminnasta ja informaationkäsittelystä sen verran, jotta voimme hyödyntää näitä algoritmeja keinoälytutkimuksessa.




Tästä ei ole konsensusta.

EDIT: Tai no joo, kaikki algorotmit ehkä, mutta, mutta:

Tunnetuin kiista liittynee Gödelin epätäydelisyysteoreemaan, joka aikanaan osoitti että matematiikkaa ei voida redusoida logiikkaan, ts. mekanisoida. Gödel osoitti että aksiomaattista järjestelmää ei voida osoittaa ristiriidattomaksi sen omista aksioomista lähtien.

On siis olemassa jotain, jonka me ymmärrämme, mutta jota tietokoneet eivät. Tästä mm. fyysikko Roger Penrose on argumentoinut, että ihmismielessä on oltava muutakin kuin komputaatiota.

Kognitiotieteen filosofien kärkeä edustava Jerry Fodor on samaa mieltä: Vain mielen moduulit -alijärjestelmät, joilla on rajattu pääsy informaatioon- ovat komputationaalisia, mutta keskuskognitiossa on oltava jotain muutakin.

Loppupäätelmäänsä Fodor on päätynyt ns. framing-ongelmasta johtuen: Ratkaistaessa mitä tahansa ongelmaa on jollain tavalla pystyttävä rajaamaan mahdollisten ratkaisumallien määrää, sillä muuten päätöstä ei synny ikinä.
Kuitenkin mikä tahansa tieto saattaa periaatteessa missä tahansa tilanteessa olla relevanttia, joten ennalta laaditut heuristiikat toimivat vain hyvin rajallisesti, eivätkä mahdollista kovinkaan luovia ongelmanratkaisumalleja.

Framing-ongelma ilmenee hyvin mm. kielen ymmärryksessä, sillä yksinkertaisenkin lauseen ymmärtäminen asiayhteydessään vaatii todella laajaa tietoa maailmasta, ja siis nimenomaan oikean tiedon kaivamista huikeasta tietomäärästä.

Me pystymme siihen vaivatta, mutta yksikään tietokone ei.
Ja ongelmahan ei ole laskentatehollinen, vaan periaatteellinen.

Ihmisen framing-ongelman käsittelystä vastaavat ainankin osaltaan tunteet, jotka hyvin tehokkaasti rajaavat mahdollisten mieleen tulevien toimintamallien määrää. Se miten tunteet tämän tekevät on kuitenkin toistaiseksi melkoinen mysteeri. (Ne kommunikoivat sielun kanssa???)


On kuitenkin syytä muistaa, että tekoälyä ei välttämättä tarvitse toteuttaa kopioimalla suoraan ihmisten aivojen toimintaa.



Tässä on syytä erottaa älykkään toiminnan kuvauksen eri tasot:

Behavioraalinen taso kuvaa itse toiminnan, ottamatta mitään kantaa siihen miten toiminta kognition tasolla tapahtuu, kun taas kognitiivinen taso kuvaa nimenomaan sitä mitä itse kogntiossa tapahtuu.

Vallitsevan käsityksen -ns. monitoteutuvuus- mukaan komputationaalisesti samanlaiset funktiot voidaan toteuttaa fyysisesti erilaisissa järjestelmissä, eli periaatteessa ihmisenkin kognitio voitaisiin toteuttaa koneella. On tietenkin eri asia onko näin mitään järkeä tehdä.

Vierailija

Echi tuotti kerrassaan niin mainion essay-alustuksen, että epäilen hänen saavan agitaattorimaisia kirjoituspalkkioita Sanoma-konsernin Tiede-lehdeltä.

"On siis olemassa jotain, jonka me ymmärrämme, mutta jota tietokoneet eivät. Tästä mm. fyysikko Roger Penrose on argumentoinut, että ihmismielessä on oltava muutakin kuin komputaatiota."

Itse asiassa kyse oli aivojen ja ihmismielen ei-laskemattomista piirteistä.

Sir Roger Penrose Oxfordista on esittänyt oman mallinsa, ja se perustuu kvanttitietoisuuteen. Hänen mukaansa aivoissa on joitakin kvanttilaskennallisia piirteitä ja ominaisuuksia (ks. Google: Hameroff / Penrose, kvanttitietoisuus), mutta asiasta ei ole mitään todisteita.

Kaimani David Deutschin, niin ikään Oxfordista, mukaan aivojen ja ihmismielen laskemattomat asiat tapahtuvat toisissa, ne hyödyntävät rinnakkaisia maailmankaikkeuksia.

Hurjaa puhetta, mutta mahdollista.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005
Echi
Teknologista singulariteettiä käsitellään yleisesti tulevaisuudentutkimuksessa. Transhumanistien jäsenmäärillä ei ole mitään tekemistä tämän ketjun aiheen kanssa. En ymmärrä viestiäsi.

Katso esim.




En tahtoisi sotkea hyvää aihetta enempää, mutta viittasit "transhumanistien märkään" uneen ja transhumanisteista minulle tuli mieleeni transhumanistien keskustelufoorumit, joilla käytiin joskus vuonna 2004 tai jotain sinnepäin, keskusteluja, joissa esiintyi usein juurikin tuo mainitsemasi Hans Moravecin idea neuronien korvaamisesta nanoboteilla. Tällä en tarkoita sanoa enempää kuin mitä juuri sanoin.

Transhumanistien jäsenmäärä kytkeytyy tähän asiaan siten, että kun tuolla viestisi lopussa viittasit "uskaliaimpien veikkailuihin", sekä "ihmisyyden määrittelyn uudelleen", niin niillä kohdin tulin ajatelleeksi jotakuinkin niin, että jotta päästäisiin vaiheeseen "ihmisyyden määrittely uudelleen", täytyisi näiden "uskaliampien" määrän lisääntyä suuresti, sekä Ray Kurzweilin tapaisten gurujen näkemysten hyväksyminen tulla arkisemmaksi; tietämyksen ja hyväksynnän täytyisi valua medioiden ja muun viestinnän kautta yleisempään tietouteen.

Eikä vain kertaluonteisesti esim. parin hassun tv-dokumentin kera, vaan ubiikkiyhteiskuntien pitäisi ulottua pienempiinkin kyliin. Nythän esim. Lappeenrannassa ei toimi edes 3G kuin osassa kaupunkia ja samat ilmaiset WLAN-kattavuudet ovat olleet läsnä jo monta vuotta. Hyvät ubiikit hei. Mutta onneksi on Oulu.

Vierailija
Juoni

On siis olemassa jotain, jonka me ymmärrämme, mutta jota tietokoneet eivät. Tästä mm. fyysikko Roger Penrose on argumentoinut, että ihmismielessä on oltava muutakin kuin komputaatiota.



Penrosen kiistanalaiset pohdinnat ovat saaneet kuitenkin osakseen paljon kritiikkiä.

Penrose made Gödel's theorem the basis of what quickly became an intensely controversial claim. He argued that the theorem showed that the brain had the ability to go beyond what could be achieved by axioms or formal systems. This would mean that the mind had some additional function that was not based on algorithms (systems or rules of calculation). A computer is driven solely by algorithms, so Penrose was asserting that the brain could perform a function that no computer could perform. He called this type of functioning non-computable.

This core assertion was vigorously contested by numerous critics, and notably by the philosophers, Rick Grush and Patricia Churchland

http://en.wikipedia.org/wiki/Orch-OR

Penrose höpöttää:

Penrose went on to consider, what it was in the human brain that might not be driven by algorithms. The physical law is described by algorithms, so it was not easy for Penrose to come up with physical properties or processes that are not described by them. He was forced to look to quantum theory for a plausible candidate.

In quantum theory, the fundamental units, the quanta, are in some respects quite unlike objects that are encountered in the large scale world described by classical physics. When sufficiently isolated from the environment, they can be viewed as waves. However these are not the same as matter waves, such as waves in the sea. The quantum waves are essentially waves of probability, the varying probability of finding a particle at some specific position. (These probabilities apply to other states of the particle, such as its momentum, but for the sake of simplicity we will refer to position.) The peak of the wave indicates the location with maximum probability of a particle being found there. The different possible positions of the particle are referred to as superpositions or quantum superpositions. We are speaking here of the isolated form of the quanta. When the quanta are the subject of measurements or of interaction with the environment, the wave characteristic is lost, and a particle is found at a specific point. This change is commonly referred to as the collapse of the wave function.

When the collapse happens, the choice of position for the particle is random. This is a drastic departure from classical physics. There is no cause-and-effect process, and no system of algorithms that can describe the choice of position for the particle.

Aivot toimivat normaalien fysiikan lakien mukaan, eikä hommaan sisälly mitään mystiikkaa. Kts esim Harri Valpola:

..kausaalinen ketju geenien, molekyylien
ja informaationkäsittelyn välillä on ihmismielen hallittavissa, eikä asiaan koeta liittyvän mitään mystiikkaa. Jos esimerkiksi
neurofysiologian kokeessa havaitaan synapsien muokkautumiseen liittyvä mekanismi, kenenkään mieleen ei tule lähtä keksimään uutta fysiikkaa, jolla tämän voisi selittää. Aivot ovat selvästi aivan normaaleja
luonnonlakeja noudattava fysikaalinen systeemi, joihin voi soveltaa kausaalista selittämistä. Kausaalinen selitys kuvaa, kuinka joku prosessi aiheutuu taustalla vaikuttavista mekanismeista. Lopputulos on siis taustalla vaikuttavien mekanismien seuraus.

http://www.lce.hut.fi/~harri/irto/valpola_osa1.txt

Juoni

Kognitiotieteen filosofien kärkeä edustava Jerry Fodor on samaa mieltä: Vain mielen moduulit -alijärjestelmät, joilla on rajattu pääsy informaatioon- ovat komputationaalisia, mutta keskuskognitiossa on oltava jotain muutakin.

Loppupäätelmäänsä Fodor on päätynyt ns. framing-ongelmasta johtuen: Ratkaistaessa mitä tahansa ongelmaa on jollain tavalla pystyttävä rajaamaan mahdollisten ratkaisumallien määrää, sillä muuten päätöstä ei synny ikinä.
Kuitenkin mikä tahansa tieto saattaa periaatteessa missä tahansa tilanteessa olla relevanttia, joten ennalta laaditut heuristiikat toimivat vain hyvin rajallisesti, eivätkä mahdollista kovinkaan luovia ongelmanratkaisumalleja.

Ihmisen framing-ongelman käsittelystä vastaavat ainankin osaltaan tunteet, jotka hyvin tehokkaasti rajaavat mahdollisten mieleen tulevien toimintamallien määrää. Se miten tunteet tämän tekevät on kuitenkin toistaiseksi melkoinen mysteeri. (Ne kommunikoivat sielun kanssa???)




Olet sen suhteen oikeassa, että tämä on yksi merkittävimmistä ongelmista keinoälytutkimuksen suhteen. Haaste on kuitenkin kuulemma otettu vastaan, saa nähdä kuinka hyvin selviämme siitä.

Vierailija

Tulevaisuudessa on hyvinkin mahdollista, että keinoäly on mahdollista rakentaa, mutta kysymys on onko se järkevää.

Kesällä jossain lehdessä oli, etä jotkut tiedemiehet yrittävät (ilmeisesti tosissaan) luoda Terminator-leffan Skynet'n kaltaisen tekoälyn.
Koneiden laskentatehoa ja muuta kapasiteettia on järkevää kasvattaa, koska havaintolaitteetkin kasvavat (esim. LHC), mutta miksi luoda tietoinen olento, sille ei ole järkevää perustetta.

Ihmisen aivojen koneistamisessa törmää helposti siihen ongelmaan, että aivot ovat suurimmalta osalta kemiallinen elin. Kuinka suuri osa aivoista voidaan korvata laitteilla, jotta toimintakyky vielä säilyy. Aivoissa (ja hermostossa yleensäkin) on vielä paljon osia, joiden tarkoituksesta ei tiedetä. Esim. hermojen tukisolut: Tutkimusten mukaan jos hermopäätteistä poistetaan tukisoluja poistuu aistimus (tunto sormenpäästä), eli hermosolu ei yksinään pysty toimimaan.

Välillä kyllä tuntuu, että ulkoinen tai lisättävä muisti olisi hyvä asia, tai vaikka matkalle lähtiessä laittaisi sanakirjan ja kieliopin sisältävän muistikortin paikoilleen .

[offtopic]
Juoni: "Framing-ongelma ilmenee hyvin mm. kielen ymmärryksessä, sillä yksinkertaisenkin lauseen ymmärtäminen asiayhteydessään vaatii todella laajaa tietoa maailmasta"
Tuntuu, että tälläkin palstalla ja viimeajan julkisuudessa on paljonkin ihmisiä, josta puuttuu täysin tuo framing-kyky. Onko puute tarkoitushakuista vai onko kyseessä tekoaly .
[/offtopic]

Vierailija
Echi
Myös aistimaailma laajenee. Nykyinen aistijärjelmämme on rajoittunut, emme havaitse läheskään kaikkeja värejä, ääniä, makuja tai hajuja, joita maailma voi tarjota meille.

Värit ovat subjektiivisia aistimuksia suppealta sm-säteilyn aallonpituusväliltä, suunnilleen 400nm-800nm. On vaikea kuvitella mitä voisivat olla uudet värit, mutta sen sijaan voimme jo nyt nähdä verkkokalvon herkkyysalueen ulkopuolista säteilyä. Esim. UV- ja IR-kameroilla.

USA:n armeijan erikoisjoukkojen taisteluvarustukseen kuuluu pienet IR-kamerat, jotka ovat kypärässä kiinni ja ne voi asettaa silmien eteen pimeässä. Voisi ajatella, että kameran keräämä informaatio johdettaisiin suoraan aivojen näkökeskukseen, mutta hirmuisesti yksinkertaisempaa ja varmempaa arvelen vielä pitkään olevan kuvan muuntamisen ensin näkyvän valon aallonpituuksille, jolloin tieto välittyy normaalisti verkkokalvon kautta.

Verkkokalvon herkkyysalueen lisääminen tai muuntelu on toistaiseksi vielä mahdotonta.

Vierailija
anomalia

Värit ovat subjektiivisia aistimuksia suppealta sm-säteilyn aallonpituusväliltä, suunnilleen 400nm-800nm. On vaikea kuvitella mitä voisivat olla uudet värit, mutta sen sijaan voimme jo nyt nähdä verkkokalvon herkkyysalueen ulkopuolista säteilyä. Esim. UV- ja IR-kameroilla.

Värit ovat verkkokalvon eri solutyyppien tuottamia hermosignaaleja. Ihmisillä väreihin erikoistuneita tappisoluja on kolmea tyyppiä, eli värit koostuvat kolmesta pääväristä ja niiden sekoituksista. Linnuilla on neljää, Malawijärven kirjoahvenilla seitsemää ja sirkkaäyriäisellä kuuttatoista.
Ei ole epäilystäkään, etteivätkö ultravioletti ja infrapuna olisi värejä siinä missä punainen ja vihreäkin - mutta totta kai niitä on vaikea kuvitella jos sattuu edustamaan lajia, jolla niistä ei ole minkäänlaista kokemusta.
Periaatteessa liittämällä ihmisen perimään lisää toimivia opsiinigeenejä siellä jo olevien kolmen lisäksi, voitaisiin värinäköä tehostaa. Nykyteknologialla se tuskin onnistuu, mutta kenties jo aika pian. Itse ainakin haluaisin mieluusti nähdä uv:a, infrapunaa, polarisoitua valoa ja mieluusti vielä sellaisen näköaistiin liitetyn magneettiaistin, joka eräillä linnuilla on.

Poikaystäväni taas on hyvän aikaa puhunut tietoisuutensa siirtämisestä digitaaliseen muotoon. Voihan se olla, että se jo elinaikanamme onnistuu.

Vierailija

hiton ristiriitanen suhtautuminen itsellä kun singulariteettia ja teknologiaa käsitellään samassa kontekstissa.
Toisaalta koneiden valjastaminen ihmisen käyttöön äärimmäisillä tavoilla voisi mahdollistaa helkutisti ja sen varmaan tekisikin, mut toisaalta, se kuulostaa varsin luonnottomalta, vähän irvokkaalta ihmisyyttä kohtaan jotenkin,.. ja näin ollen vieroksun sitä jollain tasolla.
Mut suhteellista tämäkin toki.

Voisiko ihminen saavuttaa oman itsensä kanssa singulariteetin, josku jotenkin/jollain tavalla? Oliko Buddhan Nirvana jotain tänkaltaseen pyrkimistä? Sinne suuntaan ainakin veikkais?

Se että koneet/tekoäly itsessään saavuttaisi singulariteetin, ei hyvä. Mutta jos se tapahtuisi yhteydessä ihmiseen, jonkinlaisessa "kollektiivisessa konetietoisuudessa" joka olisi hybridi inhimillisen puolen kanssa.. niin, se vois toimia, ja on toki ajatuksena mielenkiintonen. Tulee vähän eräs Reevesin tähdittämä pätkä mieleen jotenki

Loppupeleissä, tässä on kyse siitä, että valjastetaanko koneet käyttöön jeesaamaan omaa "tajuattomuuttamme", vai unohdetaanko teknologia ja ruvetaan "hörhöilemään" oman spiritualistisen puolen kanssa, ilman teknologiaa?
Luonnollinen versus luonnoton.
Hitto, ykseydessä ei tarttis tällastakaan vastakkainasettelua enää funailla

Vierailija
Sir Harri Valpola
..kausaalinen ketju geenien, molekyylien ja informaationkäsittelyn välillä on ihmismielen hallittavissa, eikä asiaan koeta liittyvän mitään mystiikkaa. Jos esimerkiksi neurofysiologian kokeessa havaitaan synapsien muokkautumiseen liittyvä mekanismi, kenenkään mieleen ei tule lähtä keksimään uutta fysiikkaa, jolla tämän voisi selittää. Aivot ovat selvästi aivan normaaleja
luonnonlakeja noudattava fysikaalinen systeemi, joihin voi soveltaa kausaalista selittämistä. Kausaalinen selitys kuvaa, kuinka joku prosessi aiheutuu taustalla vaikuttavista mekanismeista. Lopputulos on siis taustalla vaikuttavien mekanismien seuraus.

Joopa joo. Näinhän se on, että me kiipeämme koko ajan kausaalista ketjua pitkin kohden lopullista tietoa. Kausaaliketju alkoi alkulimasta ja ekasta kosketuksesta toisen liman kanssa. Nyt kausaalisuus saa meidät törmäilemään ilman ajatusta koneiden kanssa, josta kausaalisuuden lakien mukaan seuraa muka-ajattelua, joka on kuitenkin vain kausaalisuutta.

Jotensakin sitä luulisi, että ajatus sinänsä voi muodostaa myös ei-kausaalisuutta. Jos kuitenkin Sir Echi on sitä mieltä, että ajatus on vain seurausta jostakin, niin silloin tietty tekoälynkin ajatus on seurausta jostakin, eli kausaalista ja ennalta arvattavissa.
Tekoäly ei siis voi koskaan ylittää ihmisen älyä, koska tekoälyn älyily on selvästi kausaalista, jopa algoritmista, eikä toisaalta ihmisen syyseurausketjulle ole näköpiirissä mitään loppua.

Miten kukaan voisikaan uskoa, että tekoäly voisi kysyä perimmäistä perimmäisempiä, tai että tekoälyllä olisi valmiita vastauksia perimmäisiin niin, ettei sen tarvitse kysyä mitään perimmäistä, kuten sitä, että mitä äly on?

Koska ihminen on jo perimmäisten kysymysten tasolla, niin siksi mikään eikä kukaan voi nousta ihmisen yläpuoliselle näköalapaikalle julistamaan totuus ihmisestä.

Tekoäly tuskin tuntuisi omaavan kovinkaan kummoista älyä, jos se kyselisi samoja kysymyksiä, mitä ihminenkin. Toisaalta, joku voisi ohjelmoida tekoälyn sellaiseksi, että sillä on vain vastauksia, eikä tekoäly edes ymmärrä, mitä on kysymys, koska onhan kyse kausaalisuudesta, kuten Sir Valpola sen Jumalan sijaisena ja tekoälyn esiairueena jo nyt sanoo.

Vierailija
Juoni
On siis olemassa jotain, jonka me ymmärrämme, mutta jota tietokoneet eivät. Tästä mm. fyysikko Roger Penrose on argumentoinut, että ihmismielessä on oltava muutakin kuin komputaatiota.

Ajatellaan niin, että ihminen tietää ihan oikeesti mitä äly ja tietoisuus on (ajatus on vaadittava kaikilta, jota luulevat voivansa rakentaa älykkään koneen).

Nyt siis ihminen tietää aivan kaiken, mitä on äly, miten se toimii ja miten se tehdään. On siis mahdotonta, että joku koneäly voisi tietää enemmän kuin ihminen.

Koska voidaan jo nyt nähdä, että ihminen on kaikkeuden monimutkaisin kone, ja koska tässä ihminen tietää itsestään aivan kaiken (muutenhan ihminen ei voisi luoda älyä), niin siksi triviaalisti huomaamme, ettei "tuleva" koneäly voi milloinkaan päihittää ihmistä --semminkin, koska ei ole älykästä kuvitella, että ihmisen kehitys pysähtyy missään vaiheessa.

Kun tähän vielä otetaan koneälyn taipumus omata vain valmiita vastauksia (koska ateistien mielestä sellainen on kiva kone, joka ei kysely harmillisia kysymyksiä), niin voimmekin päättää tämän keskustelun siihen, että ihminen on vähän tyhmä, jos hän pitää itseään konetta tyhmempänä.

Vierailija

Tietokoneiden laskentateho kasvaa pian reilusti ihmisen vastaavaa paremmaksi.
Tekoäly puolestaan... ensin pitää tuntea ihmismielen kehitys ja toiminta paljon nykyistä paremmin.
Tunnistamme jatkuvasti kasvoja ympärillämme, mutta tiedemiehet eivät pysty selittämään tätä prosessia.
Ihmisen tietoisuus tunnetaan vielä kovin huonosti.

Vierailija
Dark Shade
Tietokoneiden laskentateho kasvaa pian reilusti ihmisen vastaavaa paremmaksi.
Tekoäly puolestaan... ensin pitää tuntea ihmismielen kehitys ja toiminta paljon nykyistä paremmin.
Tunnistamme jatkuvasti kasvoja ympärillämme, mutta tiedemiehet eivät pysty selittämään tätä prosessia.
Ihmisen tietoisuus tunnetaan vielä kovin huonosti.

Niin juuri. Ihmisen pitäisi tietää ihmisestä kaikki, jos mielii luoda jotakin parempaa. Pelkkä laskunopeus ei auta; eivät koneet tee kysymyksiä, vaan niille syötetään dataa ja siihen kohdistetaan kysymyksiä.

Missä vaiheessa kone siis voisi ihan oikeesti kysyä yhdenkin sellaisen kysymyksen, jota ihminen ei olisi joskus kysynyt? Nykyisen tieteen piirissä ilmeisesti uskotaan, että kun tekoäly tulee, niin sen ei tarvitse kysyä mitään, vaan se osaa aina vastata tieteen mukaisesti: Jumala on tarpeeton olettamus.
Olisihan se aivan hirvittävä ajatus, jos tekoäly kysyisi kysymyksiä, jotka tiedemiehet ovat määrittäneet huuhaaksi. Kaikki ateistitkin ajattelevat aina silloin oppinsa vastaisesti, kun he ovat unohtaneet olevansa ateisteja --joka myös todistaa, ettei ihminen perustu laskutoimituksiin.

Jos toisaalta kone pystyisi kysymään vain niitä, joita ihminenkin kysyy, niin mitä ihmeellistä siinä on? Ihminen on juuri siksi ihmeellinen, koska hän pystyy kyselemään ihan oikeesti perimmäisiä kysymyksiä, ja ihminen tietää, ettei ole olemassa mitään perimmäisen perimmäisempää

Täällä monet, jotka luulevat tietävänsä, miten tekoäly on jo oven takana, ovat kuitenkin muissa juonteissa kovin inhimillisiä, missä ihmisen käytöstä selitetään kaikella muulla paitsi kausaalisuudella.

Ihmisessä on jotakin, joka ei ole laskennallista, eikä se myöskään aiheudu radioaktiivisesta hajoamisesta, satunnaisuudesta. Sitä jotakin, joka lopulta tekee ihmisen, ei voida esittää tietokoneella, eikä sitä voida laskea, mitä se on.

Psykologian mukaan ihmisessä on jokin häiriötila, jos hän ajattelee, ettei hänessä ole loputtomasti tuntematonta, vaan hän voisi ihan oikeesti tyhjentää itsensä ja päästä sellaiseen tilaan, missä on käyttänyt kaiken ajattelupotentiaalinsa loppuun.

Jos aivoista on loppunut kaikki ajatukset, niin tila on sama, jos valolampusta on loppunut kaikki fotonit, ja tulisi tiedemiessetä, että nyt pitää lisätä lamppuun fotoneja, jotta tulisi valoa...

Vierailija
Dark Shade

Tunnistamme jatkuvasti kasvoja ympärillämme, mutta tiedemiehet eivät pysty selittämään tätä prosessia.



Siis mitä eivät pysty selittämään? Kasvontunnistusta on kehitetty jo pidemmän aikaa neuroverkkotutkimuksessa. Esim. Teuvo Kohosen kehittämää itseorganisoituvaa karttaa on hyödynnetty tässä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat