Tutkimus: Enemmistö käytännössä moraalintunnottomia

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tämä uutinen pistää miettimään. Tutkijat ovat nyt toistaneet kuuluisan psykologisen kokeen, jossa koehenkilöitä pyydettiin antamaan sähköiskuja toiselle ihmiselle lavastetussa koetilanteessa. Yli 70 % varsinaisista koehenkilöistä, jotka eivät siis tajunneet olevansa itse tutkimuksen kohteena, oli valmis nostamaan jännitettä senkin jälkeen, kun näyttelijän esittämä fiktiivinen koehenkilö huusi tuskasta. Osa heistä jatkoi sähköiskujen antamista vielä sittenkin, kun näyttelijä ei enää reagoinut niihin, eli oli oletettavasti tajuton tai kuollut.

Tutkijoiden mukaan ilmiö selittyy osittain auktoriteettiuskolla, jota heidän rakentamansa sosiaalinen tilanne vahvistaa. Vielä mielenkiintoisempi on kuitenkin selitys, jonka mukaan tilanne suggeroi koehenkilöt sitoutumaan tutkimukseen niin voimakkaasti, että kaikki tilanteen moraaliset implikaatiot ikään kuin työntyvät tajunnan ulkopuolelle. Sähköiskuja jakelevat koehenkilöt samaistuivat suunnattomasti tutkijoiden tieteelliseen auktoriteettiin ja heidän ajattelunsa oli keskittynyt tutkimuksen päämääriin, jolloin he eivät enää osanneet välittää fiktiivisen koehenkilön tilanteesta.

Mutta tuohan kuulostaa ihan modernilta yhteiskunnalta yleensä! Työnjaon erikoistumiseen perustuvassa kulttuurissa muodostuu juuri tuollaisia erityisiä sosiaalisia tilanteita, joissa yksilöt joutuvat sitoutumaan johonkin hankkeeseen siinä määrin, että kaikki toiminnan moraaliset aspektit työntyvät taka-alalle tai katoavat kokonaan näkyvistä. Aivan täysissä järjen voimissa olevat ihmiset alkavat ajattelemaan irrationaalisesti joutuessaan sellaisen organisaatiokulttuurin piiriin, jossa ajattelu ohjataan tarkasti johonkin välinerationaaliseen päämäärään.

Tällä tavalla tulee selitetyksi esimerkiksi ydinvoiman tai geenimanipulaation kaltaisten älyllisten ja moraalisten järjettömyyksien jatkuva kannatus. Samoin eläinkokeet ja "hoidon" nimissä tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset pakkolaitoksissa. Moderni teknologinen sivilisaatio on kuin valtava kone, jonka toimintalogiikkaa sen sisällä elävät yksilöt ehdollistuvat myötäilemään. Elämäntapamme piirtää rajat, joiden puitteissa ajatus voi liikkua, ja nuo rajat ohjaavat asenteitamme voimakkaasti taloudellis-teknologiseen rationaalisuuteen ja siitä seuraavaan moraaliseen näköalattomuuteen.

Sivut

Kommentit (45)

Vierailija

Ilmateur: mitä oikeastaan yrität sanoa? Viestisi on kovin epäselvä.
Moraalia tai sen puutetta en rupea arvioimaan.

Vierailija
Dark Shade
Ilmateur: mitä oikeastaan yrität sanoa? Viestisi on kovin epäselvä.
Moraalia tai sen puutetta en rupea arvioimaan.



Kuten viestistäni tulee erittäin kirkkaasti ilmi, sovellan mainitun tutkimuksen tuloksia laajemmin moderniin yhteiskuntaan. Tutkijat selittivät koehenkilöiden moraalitonta käyttäytymistä sillä, että tutkimustilanne suggeroi heidät luopumaan moraalisuudesta. Ajattelun fokusoituminen tutkimuksen päämääriin aiheutti sen, että tutkimuksen moraalinen ulottuvuus, jonka olisi pitänyt olla aivan ilmeinen, väistyi taka-alalle. Samanlainen dynamiikka näyttää toimivan muuallakin yhteiskunnassa, koska tavalliset ihmiset ovat valmiita hyväksymään mitä tahansa järjettömyyksiä välinerationaalisten päämäärien saavuttamiseksi.

Vierailija

Dark Shade kirjoitti:

Ilmateur: mitä oikeastaan yrität sanoa?

Käsittääkseni Milgramin koetta on käsitelty aikaisemminkin tällä foorumilla - joskaan käsittelyssä ei ole pyritty leimaamaan ydinvoimaan ja geenimanipulaatioon myönteisesti suhtautuvia auktoriteettia sokeasti totteleviksi kiduttajiksi.

Vierailija
Ilmateur
Dark Shade
Ilmateur: mitä oikeastaan yrität sanoa? Viestisi on kovin epäselvä.
Moraalia tai sen puutetta en rupea arvioimaan.



Kuten viestistäni tulee erittäin kirkkaasti ilmi, sovellan mainitun tutkimuksen tuloksia laajemmin moderniin yhteiskuntaan. Tutkijat selittivät koehenkilöiden moraalitonta käyttäytymistä sillä, että tutkimustilanne suggeroi heidät luopumaan moraalisuudesta. Ajattelun fokusoituminen tutkimuksen päämääriin aiheutti sen, että tutkimuksen moraalinen ulottuvuus, jonka olisi pitänyt olla aivan ilmeinen, väistyi taka-alalle. Samanlainen dynamiikka näyttää toimivan muuallakin yhteiskunnassa, koska tavalliset ihmiset ovat valmiita hyväksymään mitä tahansa järjettömyyksiä välinerationaalisten päämäärien saavuttamiseksi.



OK. Kuulostaa ymmärrettävältä.
Järjettömyyksiä? Täsmentäisitkö, kiitos.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

En nyt sanoisi ihan noinkaan. Pitäisin tutkimusta lähinnä esimerkkinä siitä, kuinka auktoriteettiuskoinen ihminen onkaan. Kun pomo (tai muuten vaan ylemmällä orrella istuva, tutkimuksessa siis tutkija) käskee, niin ihminen hyvin näppärästi siirtää vastuun käskijälle. Sama juttu sodassa: "no kun käskettiin" on yleisin toteuttavan portaan selitys. Ja sotarikoksissakin useimmiten käskijä päätyy isompiin oikeusistuimiin kuin se mosuri joka kauheudet suoritti.

Itse ehdottaisin ratkaisuksi jonkinlaista yksilöllistä moraalikasvatusta (ilman uskontoa, huom) jo riittävän varhaisella iällä. Jollei muuta niin vanhempien sitkeästi jauhamaa lausepartta "jos kaikki kaverisi juoksisivat kaivoon, juoksisitko sinäkin?"

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija
Ilmateur
Tällä tavalla tulee selitetyksi esimerkiksi ydinvoiman tai geenimanipulaation kaltaisten älyllisten ja moraalisten järjettömyyksien jatkuva kannatus.

Ei tule. En minäkään kannata ydinvoimaa siksi, että joku muu kannattaa, vaan siksi että se on järkevin vaihtoehto nykytilanteessa.

Ei sinusta ainakaan sähkäriä tule, kun vääriä johtopäätöksiä teet.

Vierailija

Sakarias kirjoitti:

Käsittääkseni Milgramin koetta on käsitelty aikaisemminkin tällä foorumilla - joskaan käsittelyssä ei ole pyritty leimaamaan ydinvoimaan ja geenimanipulaatioon myönteisesti suhtautuvia auktoriteettia sokeasti totteleviksi kiduttajiksi.[/quote]


Ilmateur on ilmeisesti varsin tyypillinen moralisti, joskin vihan kohteet ovat outoja.
Hetkinen... entä ne kiduttajat, jotka kiduttavat hyötyä saadakseen, eivät auktoriteettia totellakseen?

Vierailija

Pikku Gen kirjoitti:

Itse ehdottaisin ratkaisuksi jonkinlaista yksilöllistä moraalikasvatusta (ilman uskontoa, huom) jo riittävän varhaisella iällä. Jollei muuta niin vanhempien sitkeästi jauhamaa lausepartta "jos kaikki kaverisi juoksisivat kaivoon, juoksisitko sinäkin?"



Tuo toimisi useimmissa tapauksissa.
Mutta mitä tehdä niille, jotka muodostavat omat, opetuksesta ehkä rajustikin poikkeavat moraalikäsityksensä?
Esimerkki: olen itse muodostanut itselleni sääntökokoelman, joka rajoittaa toimiani. Se on hyvin erilainen kuin se moraalikoodisto, jota minut yritettiin opettaa noudattamaan.

Vierailija
ilmateur
heidän ajattelunsa oli keskittynyt tutkimuksen päämääriin, jolloin he eivät enää osanneet välittää fiktiivisen koehenkilön tilanteesta.



Mikä kertoisi siitä, että suurinosa ihmisistä oppii aina apinoimalla muita. Esim. tällaisen seikan takia ihmiset ovat taipuvaisia ottamaan mallia pornoelokuvista, mitä tulee esimerkiksi heidän 'yksityiseen' seksielämäänsä. Pornon taitajat näyttävät miten asia pitää hoitaa ja sitten ihmetellään, kun seksi kotona ei toimi.

Mutta tarjoampa hieman kriikkiäkin tutkimusta kohtaan

Mitä tämä tutkimus nyt oikeasti on osoittavinaan? Miten voidaan järjestää AITO koe tilanne, jossa jopa kuolemaan johtanut sadistinen teko sallitaan vailla rangaistusta? Sellaista tilannetta ei käsittääkseni esim. nykyisissä EU-maissa ole olemassakaan.

Olen pelannut kymmeniä tietokonepelejä, joissa minulla on tapana lähes aina ensiksi tapattaa oma hahmo jollain tavalla tai kokeilla mahdollisimman erilaisia kuolemia, sillä se on yksinkertaisesti hauskaa... ja sosiaalisesti harmitonta. Ääninäyttely on joskus todella huonosti tehtyä, joilloin kokeiden aikana saan makeat naurut. Ja mikä parasta, pelin juoni ei siinä touhussa etene mihinkään, jolloin siitä riittää riemua pidemmäksi aikaa. Oikeata ympäristöä simuloivissa peleissä ensimmäinen asia mitä haluaa tehdä on väkivalta ja tuhoaminen.

Toistaiseksi en ole tehnyt Auvisia, enkä kirjoittele tänne linnasta, joten pikkututkimukset, jotka väittävät tietokonepelien tekevän väkivaltaisesti eivät ainakaan omalla kohdalla onnistu vakuuttamaan. Sen sijaan vakuutun päivä päivältä siitä, että suurinosa ihmisistä ei ole tutustumisen arvoisia. Saman sosiaalisen ilon saa melkein jo siitä, että ostaa itselleen papukaijan tai salakuljettaa jostain simpanssin.

On myös vähän hölmöä lähtä oletuksesta, että kaikki täysi-ikäiset - millaisia koehenkilöt ovat todennäköisesti olleet - ovat henkisesti 'aikuisia'. Rajoja haetaan vielä aikuisikäisenäkin, josta nyky-yhteiskunta pursuaa runsaasti esimerkkejä.

Even when another actor entered the room and questioned what was happening, most were still prepared to continue.

Olikohan edes hyvä näyttelijä? Täytyy ymmärtää sellainen asia, että mikä vakuuttaa jotkut, ei vakuuta kaikkia. Jotkut koehenkilöt ovat voineet tylsistyttyään vetää tilanteen läskiksi, koska ovat epäilleet intuitiivisesti tilanteen aitoutta. Samalla tavoin lapsetkin ilmaisevat tyytymättömyyttään, mikäli he oppivat siihen, että tällä tavoin pääsee tilanteesta seurauksista. Jos auktoriteetit lapsena eivät ole koskaan huomioineet lapsen aikeita, lapsi jatkaa samaa keinoa aikuisenakin, kunnes tulee tilanne, jossa vanhat keinot eivät enää toimi. Ihminen on usein älyllisesti laiska, jonka johdosta hän turvautuu aina auktoriteettiin, kun ei jaksa itse miettiä. Suurinosa näyttää toimivan ulkoaopittujen asioiden perusteella kuin älyllisen kyvykkyyden ansioista eli osaa soveltaa tilanteesta riippuen.

He said that it was not that there was "something wrong" with the volunteers, but that when placed under pressure, people will often do "unsettling" things.

Minun mielestäni tuosta artikkelista ei selviä millaisen 'paineen' alaisena nämä koehenkilöt olivat?

She said that the volunteers were being asked to carry out a complex task in aid of scientific research, and became entirely focused on it, with "little room" left for considering the plight of the person receiving the shock.

"They tend to identify massively with the 'experimenter', and become very engaged and distracted by the research.

"There's no opportunity for them to say 'What's my moral stand on this?'"

Oliko kyseessä pelkkä muiden läsnäolo? Voisiko kenties oppimisen motiivia selittää sosiaalinen paine? Siinä tapauksessa tuo auktoriteetin pyyntö voi muodostua paineeksi.

Suurinosa ihmisistä näyttää toimivan siten, että annettua tietoa imetään todella herkästi, kyseenalaistamatta sitä millään tavalla. Koko elämäni ajan olen ihmetellyt tätä ihmisten ominaisuutta, kun suurinosa ihmisistä suostuu oletusarvoisesti asioihin, joista heillä ei ole mitään tietoa etukäteen. Jopa pahimmat rationalistit voivat olla pelkkiä sätkyukkoja, kun unohtavat sosiaalisen todellisuuden reaaliteetit. Pahinta on tietenkin se, että sellainen ihminen ei itse tunnusta, koska kokee olevansa aina järkevä. Minulle tulee lähinnä mieleen, että sellainen ihminen on erittäin vaarallinen muille, kun sopiva henkilö päättää pistää hänelle kaulapannan kaulaan.

Tässä tapauksessa pelkkä tieteellinen auktoriteetti edustaa lähes samaa kuin muinoin Paavin kirkollinen auktoriteetti. Useat luottavat heti siihen, että tiedemies tietää. Niille jotka luottavat tieteeseen, niin lukekaapa seuraava artikkeli läpi.

http://en.wikipedia.org/wiki/Unit_731

Kuinkahan moni tekisi samanlaisia testejä, jos tilanteista olisi mallinnettu tietokoneella virtuaalitodellisuus? Tällaisia tilanteita on esitetty mm. elokuvissa. Tarjotaan snuff-palveluja netin välityksellä. Siinä tapauksessa olisi vaikea tietää, tapahtuuko kyseinen toiminta virtuaalimaailmassa vai aidoista. Tunnustan kyllä, että jos kyseessä olisi tilanne, jossa tällaisen palvelun saaminen käden ulottuville olisi yhtä vaivatonta kuin sääsken tappaminen, niin voisin sortua moraalittomuuteen. Toisaalta tiedä, että netissä lähes kaikki tällainen toiminta on epäluotettavaa, joten teloittaminen ja kokeilu jäisi tästä syystä tekemättä. Toki varmistaisin itse henkilökohtaisesti asian laidan, sillä tuollaisesta teosta voisi seurata kakkua loppuelämäksi asti.

Vierailija
Ilmateur
Tämä uutinen pistää miettimään. Tutkijat ovat nyt toistaneet kuuluisan psykologisen kokeen, jossa koehenkilöitä pyydettiin antamaan sähköiskuja toiselle ihmiselle lavastetussa koetilanteessa. Yli 70 % varsinaisista koehenkilöistä, jotka eivät siis tajunneet olevansa itse tutkimuksen kohteena, oli valmis nostamaan jännitettä senkin jälkeen, kun näyttelijän esittämä fiktiivinen koehenkilö huusi tuskasta. Osa heistä jatkoi sähköiskujen antamista vielä sittenkin, kun näyttelijä ei enää reagoinut niihin, eli oli oletettavasti tajuton tai kuollut.

Tutkijoiden mukaan ilmiö selittyy osittain auktoriteettiuskolla, jota heidän rakentamansa sosiaalinen tilanne vahvistaa. Vielä mielenkiintoisempi on kuitenkin selitys, jonka mukaan tilanne suggeroi koehenkilöt sitoutumaan tutkimukseen niin voimakkaasti, että kaikki tilanteen moraaliset implikaatiot ikään kuin työntyvät tajunnan ulkopuolelle. Sähköiskuja jakelevat koehenkilöt samaistuivat suunnattomasti tutkijoiden tieteelliseen auktoriteettiin ja heidän ajattelunsa oli keskittynyt tutkimuksen päämääriin, jolloin he eivät enää osanneet välittää fiktiivisen koehenkilön tilanteesta.




Selitys on epäilemättä oikea, ja osoittaa, että on olemassa MONIA ERI MORAALEJA.

Jos saan veikata, niin kaikki koehenkilöt olivat tutkijaopiskelijoita (jotka eivät ole vielä huomanneet, että YLIOPISTO, LAITOS JA MUU JOHTO EIVÄT OLEKAAN SITOUTUNEITA TIETESEEN kuten he, vaan johonkin ihan muuhun...

Olisi pitänyt valita erilaisia koehenkilöitä: elinkautisvankeja, lukiolaisia, perheenemäntiä, vanhuuseläkeläisiä.

Mutta tuohan kuulostaa ihan modernilta yhteiskunnalta yleensä! Työnjaon erikoistumiseen perustuvassa kulttuurissa muodostuu juuri tuollaisia erityisiä sosiaalisia tilanteita, joissa yksilöt joutuvat sitoutumaan johonkin hankkeeseen siinä määrin, että kaikki toiminnan moraaliset aspektit työntyvät taka-alalle tai katoavat kokonaan näkyvistä.



Eli sinäkin tulkitsit siten että ne olivat "tiedeyhteisöksi luulemaansa sitoutuneita".

Toisaalta tuo kuvaa nykyistä yhteiskuntaa, toisaalta ei. Myös bisnesmoraaliin ja jopa työmoraaliin voidaan sitoutua "hullun lailla"...

Aivan täysissä järjen voimissa olevat ihmiset alkavat ajattelemaan irrationaalisesti joutuessaan sellaisen organisaatiokulttuurin piiriin, jossa ajattelu ohjataan tarkasti johonkin välinerationaaliseen päämäärään.



TIETEESSÄHÄN sellaiseen EI OHJATA. ("innovaatioyliopistossa" kylläkin...)

Tällä tavalla tulee selitetyksi esimerkiksi ydinvoiman tai geenimanipulaation kaltaisten älyllisten ja moraalisten järjettömyyksien jatkuva kannatus. Samoin eläinkokeet ja "hoidon" nimissä tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset pakkolaitoksissa. Moderni teknologinen sivilisaatio on kuin valtava kone, jonka toimintalogiikkaa sen sisällä elävät yksilöt ehdollistuvat myötäilemään. Elämäntapamme piirtää rajat, joiden puitteissa ajatus voi liikkua, ja nuo rajat ohjaavat asenteitamme voimakkaasti taloudellis-teknologiseen rationaalisuuteen ja siitä seuraavaan moraaliseen näköalattomuuteen.



Itse asiassa tuohon tepsii vain AITO TIETEEN (taiteen, politiikan jne.) moraali.

Näyttää kuitenkin siltä, että esimerkiksi sinä et ole sisäistänyt "taloudellis-teknistä raitonaalisuutta". Sehän voi olla sitä paitsi vaikka kuinka kapeaa, esimerkiksi yhtä muutaman hengen firmaa koskevaa.

Vierailija
Ilmateur
Dark Shade
Ilmateur: mitä oikeastaan yrität sanoa? Viestisi on kovin epäselvä.
Moraalia tai sen puutetta en rupea arvioimaan.



Kuten viestistäni tulee erittäin kirkkaasti ilmi, sovellan mainitun tutkimuksen tuloksia laajemmin moderniin yhteiskuntaan. Tutkijat selittivät koehenkilöiden moraalitonta käyttäytymistä sillä, että tutkimustilanne suggeroi heidät luopumaan moraalisuudesta. Ajattelun fokusoituminen tutkimuksen päämääriin aiheutti sen, että tutkimuksen moraalinen ulottuvuus, jonka olisi pitänyt olla aivan ilmeinen, väistyi taka-alalle.



TUO TULKINTA (oikea tai väärä!) tarkoittaa kuitenkin, että kokeessa tulkittiin olevan vastakkain KAKSI ERI MORAALIA: tieteeseen sitoutunut (joka "voitti", ja jota esimerkiksi minäkin noudatan, jos todella miellän tekeillä olevan homman tieteeksi, enkä päästä sitä mielellään muitakaan rikkomaan) ja kaikkien mahdollisimman suureen hyvinvointiin/mukavuuteen sitoutunut.

Samanlainen dynamiikka näyttää toimivan muuallakin yhteiskunnassa, koska tavalliset ihmiset ovat valmiita hyväksymään mitä tahansa järjettömyyksiä välinerationaalisten päämäärien saavuttamiseksi.



Tietysti tuollainen hengen säilyminen "tavallisissa" tilanteissa muiden, "välineellisten" arvojen yläpuolella. Sen pitäisi sisältyä kaikkiin moraaleihin.

Vierailija
Pikku Gen
En nyt sanoisi ihan noinkaan. Pitäisin tutkimusta lähinnä esimerkkinä siitä, kuinka auktoriteettiuskoinen ihminen onkaan. Kun pomo (tai muuten vaan ylemmällä orrella istuva, tutkimuksessa siis tutkija) käskee, niin ihminen hyvin näppärästi siirtää vastuun käskijälle.



Varmasti tuostakin on kyse, mutta sellsita auktoriteettia ei ehkä saavuteta vain palkkaa maksamalla ja arvosanoista päättämällä: opiskelijoiden pitää tosissaan uskoa olevansa "oikealla asialla"...kunne s ehkä ns. huomaavat...

Sama juttu sodassa: "no kun käskettiin" on yleisin toteuttavan portaan selitys. Ja sotarikoksissakin useimmiten käskijä päätyy isompiin oikeusistuimiin kuin se mosuri joka kauheudet suoritti.



Tässä taas eri tasot uskovat olevansa samalla asialla, esimerkiksi "torjumassa kansanmurhaajaa". Ja saattavt sitä joissakin tapauksissa aivan todella ollakin.

Itse ehdottaisin ratkaisuksi jonkinlaista yksilöllistä moraalikasvatusta (ilman uskontoa, huom) jo riittävän varhaisella iällä. Jollei muuta niin vanhempien sitkeästi jauhamaa lausepartta "jos kaikki kaverisi juoksisivat kaivoon, juoksisitko sinäkin?"



MOraali muodostuu vasta myöhäisteini-iässä. Psykopaateilla se ei muodostu koskaan. Varhaisteinit ovat psykopaatteja, jos he saavat joukolla pyssyt käsiinsä.

Vierailija

Menkää johonkin virastoon niin näette pikkudiktaattoreita palkkaansa vastaan, täysin piittaamatta yksilön asemasta, jota kurmuuttavat.

Vierailija

siis.. enemmistönhän on tarkoituskin olla "kaivoonjuoksijoita", käskyjen vastaanottajia ja toteuttajia. Tietenkään siinä ei paljoa universaalille moraalille jää sijaa.
Mitä siitä voi muutakaan olla seurauksena kuin maailmankattava lauma moraalisesti vammaisia robotteja?

Yhteiskunnan ultimaalinen kontrolli yksilöstä saavutetaan, kun yksilö ei tajua olevansa "ohjelmoitu". Täydellinen koukku. Josta ei pääse irti noin vaan. Vaatii käytännössä ihmeen, että onnistuneesti manipuloitu "pinnanaltayksilökuitenkin" rupeaa kyseenalaistamaan. Ja ihmeitä kutsutaan ihmeiksi siksi, että niitä varsin harvoin tapahtuu

Ajat muuttuu, ja arvot siinä samalla. Siihenhän tää "kielletään kaikki" mentaliteettikin pyrkii, muokkaamaan tilannetta ja petaamaan uudenlaista alustaa.

Arkkis

..osoittaa, että on olemassa MONIA ERI MORAALEJA.

ja näistä sitten se ehdottomasti suosituin suuntaus olis tietty,.. Orjamoraali

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat