Gravitaatioaaltojen interferenssi selittää gravitaation yms!

Seuraa 
Viestejä593
Liittynyt24.5.2005

Reilu pari viikkoa sitten jätin pohtivan kysymyksen gravitaatioaaltojen interferenssin olemassaolosta, jota en ollut pohtinut aikaisemmin ja josta en ollut kuullut puhuttavan.

Pohdin tänään päivällä asiaa eteenpäin ja kirjoittelin asiasta mieleenhypänneitä asioita ylös.

Kertokaa, fiksut ihmiset. Mihin teoriani kusahtavat? Vai tuliko kasa Nobeleita?!

1) Gravitaatioaalto liikkuu kolmiulotteisessa koordinaatistossa.

2) Gravitaatioaallon amplitudi on mitattavissa interferometrialla.

3) Avaruus ei hidasta gravitaatioaaltoa, mutta amplitudi eli voimakkuus heikkenee aiheuttajaan nähden pallomaisesti.

4) Kaikki kappaleet, joilla on massa aiheuttavat gravitaatioaaltoja.

5) Gravitaatioaallon amplitudi on rajallinen, sillä energiaa on rajallisesti universumissamme.

6) Myös muut luonnonvakiot rajaavat gravitaatioaallon ominaisuuksia, olennaisimpana valonnopeus. Gravitaatioaalto etenee valonnopeutta.

7) Gravitaatioaallot vaikuttavat toisiinsa, interferenssivaikutus on olemassa niin kasvattavana kuin tuhoavana.

8- Vaikka yksittäinen gravitaatioaalto on rajattu toimimaan "normaalien" luonnonvakioiden puitteissa, aiheuttaa gravitaatioaaltojen interferenssivaikutus toisiinsa yli- ja alivaikutuksia.

9) Ylivaikutus ilmenee esim. "aaltopaineena", jossa gravitaatioaallon amplitudi (tai muu ominaisuus) ei voi universumissamme kasvaa tiettyä arvoa suuremmaksi. "aaltopaine" purkautuu gravitaatioaallon etenemissuuntaan, kiihdyttävänä voimana jonka vuoksi gravitaatioaalto etenee valoa nopeammin. Tätä voimaa voidaan kutsua tyhjiö- tai pimeäksi energiaksi. Se selittäisi universumin valoa nopeamman laajentumisen sekä universumin kiihtyvän luonteen.

10) Koska aika-avaruus ei absorboi millään tavoin gravitaatioaaltoja, mutta niitä syntyy jatkuvasti lisää massan toimesta, kasvaa universumin sisäinen paine jatkuvasti.

11) Tai kasvaisi, mutta yli valonnopeutta tapahtuva universumin laajentuminen pitää huolen että paine pysyy universumissa tasaisena.

12) Luonnollista tässä on se, että energia/massa muuttaa olomuotoaan mutta ei häviä. Massallisen hiukkasen luonteeseen kuuluu siis gravitaatioaaltojen säteily.

13) Miksi paineen täytyy pysyä tasaisena? Jos gravitaatioaaltojen amplitudi voisi kasvaa loputtomiin, taipuisi aika-avaruus myös loputtomasti, mikä taas ei ole hyvä juttu.

14) Toisaalta mustat aukot ovat aika-avaruuden "pohjattomia" vääristymiä. Voisiko kyse olla gravitaatioaaltojen interferenssin aiheuttamasta paikallisesta ylilyönnistä? Massan ominaisuuteen kuuluu gravitaatioaaltojen säteily, joten mitä tiheämmässä massa on, sitä enemmän gravitaatioaaltojen interferenssiä alueellisesti. Ja mitä enemmän gravitaatioaaltojen interferenssiä on alueellisesti, sitä enemmän siellä on myös ylilyöntejä.

15) Jopas on perkele. Nyt höpöhöpö-teoriat selittävät jo universumin valoa nopeamman kiihtymisen, mustien aukkojen olemassaolon ja seuraavaksi itse gravitaation.

16) Luonto pyrkii tasapainoon. Voisiko gravitaatio olla yksinkertaisesti tasaava voima, joka pyrkii tasaamaan gravitaatioaaltojen aiheuttaman värähtelyn aika-avaruuteen?Mitä suurempi massa, sen suurempi on gravitaatioaallon amplitudi. Joten aallon gravitaatioaallon amplitudi kertoo myös gravitaation.

17) Vielä mustista aukoista. Mustien aukkojen tapauksessa gravitaatioaaltojen interferenssi on aiheuttanut ylilyönnin eli "luonnollista" suuremman gravitaatioaallon. Olettaen, että gravitaatio on aika-avaruuden gravitaatioaaltoja "tasaava" balanssivoima, tämä johtaa myös normaalia suurempaan gravitaatioon, jolloin edes valo ei pääse mustalta aukolta karkuun.

18) Samaan syssyyn saadaan selitys, miksi universumin alussa materia ja antimateria eivät kumonneet toisiaan, vaan toinen jäi vallitsevaksi materiaksi. Vaikka räjähdys ja laajentuminen tapahtuisi tasaisesti, gravitaatioaaltojen interferenssi kasvattaa/pienentää gravitaatiota paikallisesti mikä johti "möykkyjen" syntyyn.

19) Pähkinänkuoressa lisään massan perusominaisuuteen uuden piirteen, gravitaatioaaltojen säteilyn jonka luonne on ainoastaan aaltomaista. Aaltoluonteeseen kuuluu interferenssi, jonka avulla saadaan perin loogisia (ainakin omasta mielestäni ) selityksiä moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

20) Gravitaatioaalto on nimenä harhaanjohtava. Järkevämpi nimi olisi massa-aalto, sillä pohtimani perusteella gravitaatio syntyy gravitaatioaalloista, ei toisinpäin.

Gravitaatioaaltoja ole vielä havaittu, mutta meikäläisellä täysi luottamus LISAaan!

Sivut

Kommentit (16)

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Minulla nyt ei ole tietenkhän tieteellistä koulutusta, mutta
tällä maalaisjärjellä on gravitaatiota vaikeaa jäsentää, tai
mitenkään ymmärtää.

Siis jos ajatellaan gravitaation olevan aaltoja.
Siis gravitaation lähdehän on oletettavasti tässä ajatusmallissa massa , joka aiheuttaa gravitaation.

Mutta on vaikeaa ymmärtää massasta lähteviä aaltoja , jotka vetävät toisia massoja puoleensa.
Eikö jostain kohteesta lähtevä aaltomuodostelma pikemminkin työnnä, kohtaamaansa massaa etenemis suuntaansa ?

Taasen jos massa ei olekkaan gravitaatioaaltojen lähtökohta
vaan gravitaatioaallot syntyvät tyhjöstä, ja kulkevat kohden
massaa, niin silloin olisi gravitaatioaallotkin jotensaki ymmärrettäviä, mutta ei silloinkaan mitenkään helposti.

Niin että tuskin gravitaatio aaltomuodossa etenee , tai yleensäkään esiintyy.
Gravitaatio hiukkasinakaan ei minun päähän sovi, miten ne maka saisivat aikaan vetävän voiman ?

No vanha sanonta kuuluu: älä ota kentraalien murheita sotamiehen palkalla. Niin että olkhon gravitaatio mitä seny
sattuuki olemhan, ei minun ole sitä pakko ymmärtää.

Vierailija

Gravitaatioaaltojen lähettäminen vaatisi energiaa. Mistä kappale sitä saa??? Muilta kappaleilta? Miten?

Kuinka itse gravitaatioaallot aiheuttavat gravitaation? Ongelma ei ratkennut gravitaatioaalloilla. Onnistuit vain tekemään garvitaatioaalloista gravitaation synnyttäjiä kappaleen sijaan.

Taisin keksiä:

Meillä on kappaleet A ja B. A alkaa lähettää gravitaatioaaltoja ympärilleen. Kun nämä aallot kohtaavat B:n, avaruus A ja B välissä alkaa hitaasti poimuttua niin että B alkaa liikkua kohti A:ta. Gravitaatioaallot myös syöttävät B:lle energiaa, niin että se itsekin voi lähettää g-aaltoja. B saa energiaa tietysti myös monilta muilta kappaleilta, ei vain A:lta. Sitten B:n lähettämät aallot kohtaavat A:n ja avaruus poimuttuu niin, että A alkaa liikkua kohti B:tä... tämä jatkuu loputtomiin.

Loitotessaan lähtöpisteestään g-aallot "laimenevat" aivan kuten esim. valo. Siksi kohteiden välinen "vetovoima" (avaruuden poimuttuminen) on sitä voimakkaampaa, mitä lähempä toisiaan ne ovat. Suurimassainen kohde lähettää voimakkaita aaltoja, jotka poimuttavat avaruutta enemmän. Joten kohteiden välinen "vetovoima" on sitä voimakkaampaa, mitä suurimassaisempia kohteet ovat.

Jos sinulla on kangas ja rypistät sität sitä jostain kohtaa, niin toisesta kohtaa se pingottuu. Sama koskee avaruutta. Siellä missä kahden kappaleen välinen vetovoima (g-aaltojen aiheuttama avaruuden poimuttuminen) ei ole tarpeeksi voimakasta, alkaa avaruus venyä. Avaruus pyrkii pitämään kokonsa samana, joten aina kun jossain avaruus poimuttuu, niin toisaalla se venyy.

Paitsi että g-aallot kappaleeseen osuessaan poimuttavat avaruutta ja luovuttavat kappaleelle energiaa, ne myös liikuttavat kappaletta etenemissuuntaansa. Mutta vain pikkiriikkisen. Tämä hidastaa kahden kappaleiden liikkumista toisiaan kohti. Avaruuden venymistä taas ei hidasta mikään. Näin kappaleet liikkuvat toisistaan poispäin aavistuksen verran nopeammin kuin toiset kappaleet liikkuvat toisiaan kohti. Tämä pieni ero kuitenkin kulminoituu suuressa avaruudessa aiheuttaen kiihtyvää laajenemista.

Otetaan Maapallo ja Jalkapallo. Niiden välillä liikkuu g-aaltoja. Maalla on suuri massa ja sen lähettämät aallot ovat voimakkaita. Jalkapallolla on pieni massa ja sen lähettämät aallot ovat siksi heikkoja. Maa lähettää aaltoja, jotka osuessaan jalkapalloon "liikuttavat sitä kohti maata". Aaltojen voimakkuuden takia liike on voimakasta/nopeaa. Jalkapallo lähettää aaltoja, jotka osuessaan maahan "liikuttavat sitä kohti jalkapalloa". Aaltojen heikkouden takia liike on olematonta. Näin jalkapallo "liikkuu kohti maata", mutta maa ei "liiku kohti jalkapalloa" Perussääntö on , että kun kappaleen A massa on x ja B:n 2x, niin A liikkuu B:tä kohti nopeudella 2y ja B liikkuu A:ta kohti nopeudella y.

Tuossa jalkapallo-maapallo-esimerkissäni teitä tietenkin häiritsee se, ettei niiden välissä ei ole avaruutta vaan ilmaa. Mutta ei hätää, sillä yli 99,99% ilmasta on tyhjyyttä, joten poimuttamisen varaa on.

Muistakaa: tämä oli vain tämmöinen hauska päättelyketju, en itse usko että gravitaatio toimisi näin!

Aslakille:
Oletetaan sitten, että tyhjästä avaruudesta tulevat aallot työntävät kappaleita toisiaan kohti, ja me havaitsemme tämän gravitaationa. Mistä ihmeestä ne aallot sinne tyhjään tulee? Ei ne tyhjästätäkään voi putkahtaa...

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Tumppi L

Aslakille:
Oletetaan sitten, että tyhjästä avaruudesta tulevat aallot työntävät kappaleita toisiaan kohti, ja me havaitsemme tämän gravitaationa. Mistä ihmeestä ne aallot sinne tyhjään tulee? Ei ne tyhjästätäkään voi putkahtaa...




En sanonut , että g -aallot syntyvät tyhjyyvestä.
Mutta tarkoitin että ymmärtäsin vetovoiman paremmin, "jos "
oletetut g-aallot kulkisivat kohti massaa.
Silloin ne voisivat "vetää" mukanaan massoja toisiaan kohti.

Tai ymmärtäisin gravitaation , jos se olisi " tyhjön painetta"
joka painaa massoja kohti toisiaan.

Minun umpilumppioon ei sovi , että jokin mikä " virtaa"
poispäin massoista , saisi toisen massan virtaamaan
tässä virrassa vastavirtaan.
Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan ?
Elikkä jos lampusta suuntaintuu valoaaltoja lampusta poispäin , niin ymmärrettävää on , että valon-paine
painaa tielleen osunutta kohdetta etenemis suuntaansa.
Eli poispäin lampusta. Tähän teoriaanhan ne fotonimoottorit
ymmärtääkseni pohjautuvat.
Näinhän toimisi myös massasta lähtevät g-aallot.

Antigravitaation voisi ymmärtää kappaleesta lähtevänä aaltomaisena säteilynä, mutta ...no niin olkhon tulkhon ja menkhön, mitäpä tuosta.

Pride
Seuraa 
Viestejä593
Liittynyt24.5.2005

Vaikeus käsittää asia syntyy siitä, että ajattelemme aaltoliikkeen kaksiulotteisena. Se ei kuitenkaan päde kuin perinteisessä aaltoliikkeessä kolmannen ulottuvuuden sisällä.

Mitä minä haen takaa gravitaatioaallooilla (tai massa-aalloilla) on pallomaisesti kolmessa ulottuvuudessa etenevä aaltomainen säteily, kutsutaan sitä nyt aaltosäteilyksi.

Alemmat tasot vaikuttavat aina ylempiin.

Korkein taso: Massalliset hiukkaset

-Hiukkasluonne

-Ei aaltoluonnetta (ei interferenssiä)

-Esiintyminen tilaulottuvuuksissa: X, Y, Z -akseleilla

-Jokaisella massallisella hiukkasella on konkreettinen sijainti.

Keskimmäinen taso: Valo

-Aalto-hiukkas-dualistinen luonne

-Aaltoluonne selittää interferenssin

-Hiukkasluonne selittää miksi gravitaatio vaikuttaa valoon.

-Lähteenä säteilijä, esim. tähti (levittää fotoneita X-Y-Z -akseleille)

-Koska kaikki energia on liike-energiana (lepomassa 0), fotoni on havaittavissa ainoastaan heijasteena massallisista hiukkasista eli korkeimmalta tasolta

-Fotonia ei ole konkreettisesti ole olemassa, sillä sen havaitseminen valona vaatii AINA korkeamman tason massallisen hiukkasen. Ilman heijastetta fotoni ei ilmene.

Alin taso: Gravitaatioaallot

-Aaltoluonne, joka selittää interferoinnin

-Esiintyminen aaltoluonteessa X+Y+Z -akseleilla, aaltosäteilynä.

Jokainen lepomassallinen hiukkanen aiheuttaa gravitaatio-/massa-aaltoja aika-avaruuteen, muokaten sitä. Mitä suurempi massa, sen suurempi yksittäinen gravitaatioaalto.

Olennaista on ymmärtää, että kyse ei ole kaksiulotteisesta aallosta, vaan kolmiulotteisesta. Ei siis nättiä sin -aaltoa, sillä siinä akseleita on vain kaksi. Gravitaatioaalto ilmenee kolmessa ulottuvuudessa aaltosäteilynä, joka interferoi muun aaltosäteilyn kanssa.

Gravitaatioaallot liikkuvat valonnopeutta tasaisessa aika-avaruudessa. Aika-avaruutta ei voida kuvata gravitaatioaaltojen suhteen kaksiulotteisella kankaalla vaan siihen tarvitaan kolmiulotteinen tila, joka täytyy kuvitella täyteen "tasaista, yhtenäistä väliainetta".

Massa aiheuttaa UUSIA gravitaatioaaltoja tähän "gravitaatiotilassa" sijaitsevaan väliaineeseen, jotka etenevät jatkuvana aaltosäteilynä valon nopeutta säteilijästä (massallinen kappale) poispäin. Koska paine kasvaa jatkuvasti, kasvavat myös aaltosäteilyn interferenssivaikutukset. Siinä missä universumimme luonnonvakiot rajaavat yksittäisen gravitaatioaallon ominaisuuksia voi useamman aallon interferenssivaikutus ilmentyä "omituisuuksina". Syntyy mustia aukkoja, joissa gravitaatio paikallisesti niin suuri, että edes valo ei pääse karkuun. Myös valoa nopeampi, kiihtyvä laajentuminen saa näin selityksen. Näin paikallisten gravitaatioaaltojen interferenssi selittäisi myös alkuräjähdyksen jälkeen tapahtuneen, yli valonnopeutta tapahtuneen pyrähdyksen, joka on hämmentänyt tutkijoita jo pitkään.

"Gravitaatiotilan" kuvastaa siis aika-avaruutta. Koska sisäinen paine kasvaa aaltosäteilyn kasvaessa, myös aika-avaruus leviää joka suuntaan. Hidastavaa voimaa ei ole, mikä selittää kiihtyvän laajentumisen. Laajentuminen johtaa jäähtymiseen, mikä on toki havaittu jo aikoja sitten.

"Gravitaatiotilan" sisällä oleva paine kuvastaa siis suoraan gravitaatiota. Lepotila, jossa "gravitaatiotilan" väliaine on levossa johtaa nolla gravitaatioon. Kun paine kasvaa, se nesteen/kaasujen omaisesti pyrkii tasautumaan, samalla aiheuttaen gravitaation. Tasautuminen tapahtuu gravitaatioaaltojen liikkeellä, joka siis etenee valonnopeutta. Massa kuitenkin pitää huolen siitä, että aaltoja syntyy jatkuvasti lisää, eikä tasaantuminen onnistu ja tasaantuminen on jatkuvaa. Syntyy gravitaatio.

Miten massa sitten synnyttää gravitaatio-/massa-aaltoja? Ei tyhjästä voi syntyä mitään. Ei niin. e=mc^2. Massalla on energiaa, jota se uskoakseni menettää jatkuvasti. Määrä on hyvin pieni. Toinen vaihtoehto olisi se, että massalliset hiukkaset myös absorboivat gravitaatioaaltojen energiaa itseensä ja ainoastaan "ohi" mennyt gravitaatioaalto "hukataan" avaruuteen. Sinänsä merkityksetöntä.

Ehkä neutriinoilla tai muilla vastaavilla alkeishiukkasilla on roolinsa gravitaatioaaltojen suhteen? Neutriinothan läpäisevät "kaiken jatkuvasti".

Höpöhöpö-teoria selittäisi toistaiseksi mm.:

-Miksi materia/antimateria "voitti" vallitsevana materiana
-Mustien aukkojen synnyn
-Yli valonnopeutta tapahtuvan, kiihtyvän universumin laajentumisen
-Gravitaation

Mihin homma kusahtaa?


En tosiaan yritä selittää mitään yhtä asiaa, joka on mielessäni kiveen kirjoitettu. Ei sinne päinkään. Tämä vastaukseni on pitkälti kirjoitettu "ajatellessa" ja postauksen alkuun nähden asiaa on jalostettu eteenpäin.

Ideana kirjoituksissani on ajanviete & mielekäs puuhastelu. Toivon, että joku alaa opiskellut pystyisi osoittamaan suurimmat epäkohdat, joiden kautta voi asiaa pohdiskella eteenpäin.

On myös hyvin todennäköistä, etten tuo kirjoittamassani edes mitään uutta esiin, vaan toistelen vanhoja itsestäänselvyyksiä. Jos tiedät näin olevan, toivon että toisit asian esille, jotta tietäisin mitä ihmetellä seuraavaksi.

Vierailija
Aslak
Tumppi L
Aslakille:
Oletetaan sitten, että tyhjästä avaruudesta tulevat aallot työntävät kappaleita toisiaan kohti, ja me havaitsemme tämän gravitaationa. Mistä ihmeestä ne aallot sinne tyhjään tulee? Ei ne tyhjästätäkään voi putkahtaa...




En sanonut , että g -aallot syntyvät tyhjyyvestä.
Mutta tarkoitin että ymmärtäsin vetovoiman paremmin, "jos "
oletetut g-aallot kulkisivat kohti massaa.
Silloin ne voisivat "vetää" mukanaan massoja toisiaan kohti.



Et sanonutkaan, mietin vaan et miten ne aallot tyhjyydestä tulee. Ideoita? Ite en oikeen keksi.

Tai ymmärtäisin gravitaation , jos se olisi " tyhjön painetta"
joka painaa massoja kohti toisiaan.



Niin eikös sellainen tyhjyyden paine tosiaan ole olemassa?
Muistelen tiedelehdestä lukeneeni jotain sellaista

Minun umpilumppioon ei sovi , että jokin mikä " virtaa"
poispäin massoista , saisi toisen massan virtaamaan
tässä virrassa vastavirtaan.
Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan ?
Elikkä jos lampusta suuntaintuu valoaaltoja lampusta poispäin , niin ymmärrettävää on , että valon-paine
painaa tielleen osunutta kohdetta etenemis suuntaansa.
Eli poispäin lampusta. Tähän teoriaanhan ne fotonimoottorit
ymmärtääkseni pohjautuvat.
Näinhän toimisi myös massasta lähtevät g-aallot.



Tottakai se on näin. Osuessaan kappaleeseen alto pyrkii liikuttamaan sitä etenemissuuntaansa. Siksi esimerkkini perustuikin avaruuden poimuttamiseen.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Jos mie olisin tiedemies , tutkisin ihan tosissani gravitaation vaikutusta siinä suhteessa, kun gravitaation lähteenä on pyörivä massa.
Elikkä miten massan spin vaikuttaa gravitaation voimakuutteen ?
Heikkeneekö gravitaation voima massan pyörimisnopeuden kasvaessa, vai nuoseeko se ?

Esimerkiksi samanmassaiset planeetat joilla on eri pyörimis nopeus, onko niitten gravitaatio yhtäsyyri ?
Tai vaikka massat onkin erikokoiset voihan matematiikan avulla laskea suhteelinen gravitaation voimakkuus.
Nyt sitten ilmeneekö eroja gravitaation suhteellisessa voimakkuudessa planeettojen välillä joitten pyörimis nopeus poikkeaa toisistaan ?

Entä valtavat mustat aukot , ja niitten spin ?
Aiheuttaako mustan aukon spin poikkeamia gravitaatioon, vai onko mustan aukon spinin nopeus suoraan riippuvainen
aukon massan määrästä ? Tässäkin sitten ilmenis yhteys spinin ja gravitaation välillä.

Ehkä näitä on tutkittukkin, mutta en kielitaijottomana
ole sattunut tuommoista tutkimusta havaitsemaan.

Uskoakseni massan spin vaikuttaa gravitaatioon, muokaten
gravitaation vaikutuksen spiraalimaiseeen muotoon.
Elikkä mikään kappale ei putoa suoraan kihden massaa,vaan
putous nouattaa tätä spiraalin kaarevuutta.
Jos näin ei olisi niin planeettajärjestelmien muodostuminen olisi mahdotonta.
Tästä voi sitte ittekuki muodostaa käsityksensä gravitaation olemuksesta, minullakin on omani.

Pride
Seuraa 
Viestejä593
Liittynyt24.5.2005
Aslak
Jos mie olisin tiedemies , tutkisin ihan tosissani gravitaation vaikutusta siinä suhteessa, kun gravitaation lähteenä on pyörivä massa.
Elikkä miten massan spin vaikuttaa gravitaation voimakuutteen ?
Heikkeneekö gravitaation voima massan pyörimisnopeuden kasvaessa, vai nuoseeko se ?



Spinillä tuskin on mitään tekemistä gravitaation kanssa.

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005
Aslak
Jos mie olisin tiedemies , tutkisin ihan tosissani gravitaation vaikutusta siinä suhteessa, kun gravitaation lähteenä on pyörivä massa
Elikkä miten massan spin vaikuttaa gravitaation voimakuutteen ?
Heikkeneekö gravitaation voima massan pyörimisnopeuden kasvaessa, vai nuoseeko se ?
Esimerkiksi samanmassaiset planeetat joilla on eri pyörimis nopeus, onko niitten gravitaatio yhtäsyyri ?
Tai vaikka massat onkin erikokoiset voihan matematiikan avulla laskea suhteelinen gravitaation voimakkuus.
Nyt sitten ilmeneekö eroja gravitaation suhteellisessa voimakkuudessa planeettojen välillä joitten pyörimis nopeus poikkeaa toisistaan ?

Entä valtavat mustat aukot , ja niitten spin ?
Aiheuttaako mustan aukon spin poikkeamia gravitaatioon, vai onko mustan aukon spinin nopeus suoraan riippuvainen
aukon massan määrästä ? Tässäkin sitten ilmenis yhteys spinin ja gravitaation välillä.

Ehkä näitä on tutkittukkin, mutta en kielitaijottomana
ole sattunut tuommoista tutkimusta havaitsemaan.

Uskoakseni massan spin vaikuttaa gravitaatioon, muokaten
gravitaation vaikutuksen spiraalimaiseeen muotoon.
Elikkä mikään kappale ei putoa suoraan kihden massaa,vaan
putous nouattaa tätä spiraalin kaarevuutta.
Jos näin ei olisi niin planeettajärjestelmien muodostuminen olisi mahdotonta.
Tästä voi sitte ittekuki muodostaa käsityksensä gravitaation olemuksesta, minullakin on omani.


Jo 1918 eli pari vuotta yleisen suhteellisuusteorian keksimisen jälkeen itävaltalaiset Lense ja Thirring likimääräisen ratkaisun hitaasti pyörivälle tähdelle. Heidän mukaansa pyöriminen vetää mukanaan lähiavaruuden eli kappale putoaa tähteen myötäillen pyörimistä. Kauas ei vaikutus ulotu.
Sitten uusseelantilainen Roy Kerr esitti pyörivän kappaleen ratkaisun 1963. Tämä ratkaisu esittää pyörivää mustaa aukkoa. Pyöriminen tempaa tässäkin lähiavaruuden mukaansa. Eli siis jos kappaleet kiertävät aukkoa samalla etäisyydellä, niin vastasuunnan kappaleen kappaleen kiertoaika on suurempi kuin myötäsuunnan. Tämä vaikutus kuolee pois etäisyyden kasvaessa nopeammin kuin itse gravitaatio. Aukkoa lähestyttäessä tulee tulee raja vastaan, jolloin vastasuuntaan ei enää pääse.
Massa ei vaikuta pyörimisen määrään, mutta yläraja pyörimisnopeudella kyllä on eli valon nopeutta ei voida ylittää.
Sitten on olemassa joukko (monimutkaisia) ratkaisuja jotka liittyvät erilaisiin pyöriviin massoihin. Spiraalimainen gravitaatiotaitaa vastata tätä?
Erilaisten pyörivien mustien aukkojen gravitaatioiden vertailu on vaikeaa, koska etäisyyttä mustaan aukkoon ei voi määrittää (johtuu singulariteetista). Vertailua sekoittaa vielä pyörimiseen liittyvä energia. Suhteellisuusteoriassa myös energia aiheuttaa gravitaatiota.
Eli kaikkiaan kyllä pyörivien massojen gravitaatiota tutkittu paljon.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Tep

Massa ei vaikuta pyörimisen määrään, mutta yläraja pyörimisnopeudella kyllä on eli valon nopeutta ei voida ylittää.



En aseta asiantuntemustasi kyseen alaiseksi, mutta omani
riskeeraan silloin tälläin kysealaisuuden areenalle, alttarille.

Elikkä spini on minun ymmärryksen mukhan sidoksissa massaan, siinä mielessä kuitenki että pienellä massa on rajallinen spin , joka voi olla kaukana valon nopeuvesta.

Elikkä se keskipakoisvoima hajoittaa kappaleen jonka spin kiihtyy liialliseksi, mutta näinhän tapahtuu harvoin, elikkä
massalla on jokin ominaisuus joka säätelee spiniä ja
tässämielessä kolmikon :massa gravitaatio spin keskenäiset suhteet ei ole mulle ihan selvenhet.

No ei se tässä ijässä ennää niin suuri vahinko ole.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Tep

Sitten uusseelantilainen Roy Kerr esitti pyörivän kappaleen ratkaisun 1963. Tämä ratkaisu esittää pyörivää mustaa aukkoa. Pyöriminen tempaa tässäkin lähiavaruuden mukaansa. Eli siis jos kappaleet kiertävät aukkoa samalla etäisyydellä, niin vastasuunnan kappaleen kappaleen kiertoaika on suurempi kuin myötäsuunnan.



Olikohan tuota jossaki suomen kielellä, tai ruottiksi ?

Vierailija

Gravitaatioaalto-ajattelu on hyvä lähtökohta. Aluksi pari kysymystä. Voiko gravitaatioaalto olla ainoastaan yksiulotteinen? Onko gravitaatioaalto avaruuden tiettyssä pisteessä avaruuden yksiulotteinen ominaisuus joka heiluu nollatilansa ympärillä? Tämä on perinteinen ymmärrys asioista, kun puhutaan aallosta. On pinta, jonka korkeus heiluu. Olisi mielenkiintoista tietää mitä matemaatikot sanovat tällaisesta pinnasta, voiko sellainen synnyttää gravitaation kaltaisen voiman kappaleeseen? Meinaan sitä, että gravitaatiolla on aina suunta. Voiko yksiulotteinen ominaisuus synnyttää suunnallisen voiman?

Itse koen luontevampana lähestyä asiaa juuri siitä lähtökohdasta, mistä meille koulun fysiikan tunneilla on asia opetettu. Massa aiheuttaa toiseen massaan voiman F=GMm/r^2. Staattisessa avaruudessa gravitaatioaalto voisi olla suoraan tämän mallinen. Tämä siis tarkoittaa, että gravitaatioaalto olisi kolmiulotteinen (mikäli oletetaan kolmiulotteinen tila-avaruus). Yhden kappaleen synnyttämä gravitaatioaalto interferoi toisen kappaleen gravitaatioaallon kanssa voimistaen ja vähentäen. Gravitaatioaalto ei tietenkään ole välittömästi tämänkaltainen vaan F=GMm/r^2 on tila, johon gravitaatioaalto lopulta asettautuu.

Gravitaatioaallon voidaan kuvitella olevan kahden kappaleen aiheuttama, jolloin kaava saadaan muotoon F=1/2GMm/r^2, mikä on sinällään hauska, että kiihtyvyys supistuu muotoon a=1/2Gm(r^-1)^2 joka muistuttaa kovasti E=1/2mv^2.

Mutta takaisin asiaan, gravitaatioaalto etenee tosiaan valonnopeutta, ja olisikin mielenkiintoista kuulla matemaatikoiden teoria siitä, minkälainen aaltoyhtälön tulee olla, jotta se päätyy aiemmin mainittuun staattiseen tilaan.

Ai mikä mun pointti oli? No emmä tiä.

Vierailija
Aslak
Jos mie olisin tiedemies , tutkisin ihan tosissani gravitaation vaikutusta siinä suhteessa, kun gravitaation lähteenä on pyörivä massa.
Elikkä miten massan spin vaikuttaa gravitaation voimakuutteen ?
Heikkeneekö gravitaation voima massan pyörimisnopeuden kasvaessa, vai nuoseeko se ?

Esimerkiksi samanmassaiset planeetat joilla on eri pyörimis nopeus, onko niitten gravitaatio yhtäsyyri ?
Tai vaikka massat onkin erikokoiset voihan matematiikan avulla laskea suhteelinen gravitaation voimakkuus.
Nyt sitten ilmeneekö eroja gravitaation suhteellisessa voimakkuudessa planeettojen välillä joitten pyörimis nopeus poikkeaa toisistaan ?

Entä valtavat mustat aukot , ja niitten spin ?
Aiheuttaako mustan aukon spin poikkeamia gravitaatioon, vai onko mustan aukon spinin nopeus suoraan riippuvainen
aukon massan määrästä ? Tässäkin sitten ilmenis yhteys spinin ja gravitaation välillä.

Ehkä näitä on tutkittukkin, mutta en kielitaijottomana
ole sattunut tuommoista tutkimusta havaitsemaan.

Uskoakseni massan spin vaikuttaa gravitaatioon, muokaten
gravitaation vaikutuksen spiraalimaiseeen muotoon.
Elikkä mikään kappale ei putoa suoraan kihden massaa,vaan
putous nouattaa tätä spiraalin kaarevuutta.
Jos näin ei olisi niin planeettajärjestelmien muodostuminen olisi mahdotonta.
Tästä voi sitte ittekuki muodostaa käsityksensä gravitaation olemuksesta, minullakin on omani.




Heh, enpä ole koskaan asiaa sillä tavoin kelannu, mutta tosiaan, jos musta aukko on puristunut pistemäiseksi, sillä on spin (eihän piste voi pyöriä itsensä ympäri)! Voiko spinejä mitata?

Pride
Seuraa 
Viestejä593
Liittynyt24.5.2005
hävytön
Gravitaatioaalto-ajattelu on hyvä lähtökohta. Aluksi pari kysymystä. Voiko gravitaatioaalto olla ainoastaan yksiulotteinen? Onko gravitaatioaalto avaruuden tiettyssä pisteessä avaruuden yksiulotteinen ominaisuus joka heiluu nollatilansa ympärillä? Tämä on perinteinen ymmärrys asioista, kun puhutaan aallosta. On pinta, jonka korkeus heiluu.



Mielestäni asia vaatii määrittelyä. Jos gravitaatioaallolla tarkoitetaan massan aiheuttamaa "pulssimaista säteilyä" kolmiulotteisessa tilassa, joka myös interferoi - on kyseessä "kolmiulotteinen aalto", jonka interferenssivaikutus näkyy aika-avaruudessa. Valolla, johon ajan mittaamisemme perustuu, kestää siis kauemmin kulkea gravitaatioaallon taivuttamaa aika-avaruutta pitkin, sillä matka pisteen A ja pisteen B välillä on taipumisen takia pidempi. Näin ollen aaltoa ei itsessään voida kuvata yksiulotteisesti, mutta sen aiheuttamaa voimaa - eli gravitaatiota, aika-avaruuden vääristymää, voidaan.

Ongelma on kuitenkin siinä, että kaikki massa aiheuttaa gravitaatioaaltoja. Tai kaikki gravitaatio massaa. Tai kaikki gravitaatioaallot massaa tai gravitaatiota. Mielestäni on merkityksetöntä asian ymmärtämisen kannalta, mikä em. aiheuttaa mitäkin. Kyse on mielestäni saman asian eri ilmentymistä. Massallinen hiukkanen aiheuttaa olemassaolollaan gravitaatiovaikutuksen, joka ilmenee aika-avaruuden vääristyminä.

Gravitaatioaallolla tarkoitetaan itseasiassa suuren "massamuutoksen" aiheuttamaa aika-avaruuden värähdystä, ns. kuminauhaefektiä aika-avaruudessa, kun valtava massa/gravitaatio muuttaa muotoaan (esim. tähden luhistuminen tai supernovat yms). Tällöin gravitaation muutos on niin suuri, että aika-avaruus itsessään reagoi gravitaatioaaltona.

Olisikin ilmeisesti viisaampaa puhua aika-avaruusaallosta, joka etenee valon nopeutta. Tätä aika-avaruusaaltoa joudutaan kuvaamaan kolmiulotteisesti.

Gravitaatiolla ei itsessään ole nopeutta sillä käytännössä kyse on pelkästä suunnasta, johon massallinen hiukkanen aika-avaruutta taivuttaa, mutta massallinen hiukkanen voi reagoida gravitaatioon enintään valon nopeutta. Sitä nopeammaksi kiihtyvyys ei voi käydä - vai voiko? Miten musta aukko muuten selittyisi? Ehkä seuraavasti?

Vaikka massallinen hiukkanen (tai valo) ei mustassa aukossa etenekään hiukkasen näkökulmasta valoa nopeammin, voi aika-avaruus taipua, gravitaation kasvaessa niin suureksi, että hiukkanen/valo ei pääse poistumaan.

Olennaisempaa onkin mielestäni pohtia sitä, MIKÄ voi aiheuttaa mustan aukon? Miten gravitaatio voi käydä niin suureksi, että valo ei pääse sitä karkuun? Höpöhöpö-selitys löytyisi gravitaatio-aaltojen interferenssistä eli aika-avaruudenaaltojen yhtenäisestä vaikutuksesta, joka aiheuttaa ylilyönnin. Kyse ei tällöin olisi "pohjattomasta ja loputtomasta" kaivosta, vaan paikallisesta aika-avaruuden pisteestä, jossa gravitaatioaaltojen interferenssi on aiheuttanut aika-avaruuteen vääristymän, jossa gravitaatio voi kiihdyttää massallisen hiukkasen liikkumaan valoa nopeammin. Kiihtyminen voi kuitenkin tapahtua vain ennaltamäärättyyn suuntaan eli kohti sitä aika-avaruuden pistettä, jossa gravitaatioaaltojen interferenssi on aiheuttanut "yliaika-avaruuden".

Tässä "yliaika-avaruudessa" aika jatkaa matkaansa ulkoisen havaitsijan mukaan normaalisti tapahtumahorisonttiin saakka, mutta sen takana, "yliaika-avaruuskoordinaatistossa" eli pisteessä/pisteissä joissa gravitaatioaaltojen interferenssi on taivuttanut normaalin aika-avaruuden (missä siis c on maksiminopeus) tilaan, missä gravitaatio pystyy kiihdyttämään massan valoa nopeammaksi, aiheuttaen takionin. Tällöin päädytään tilanteeseen jossa Lorentz-muunnokset eivät enää päde, sillä valonnopeus ei enää ole suurin mahdollinen nopeus kummallekin koordinaatistolle. Samasta syystä tapahtumahorisontin yli ei voida nähdä, sillä takioni liikkuu aina valoa nopeammin.

Vielä kerran.

Gravitaatioaallon amplitudi aika-avaruudessa on rajallinen. Yksittäisen aallon aika-avaruuten aiheuttama taivutus ei voi "kääntää aika-avaruutta itseensä", sillä gravitaatioaallot syntyvät gravitaation muunnoksesta, jotka taas syntyvät konkreettisten kappaleiden tiheyksien äkillisistä muunnoksista. Muunnokset kulkevat valon (tai lähes) valon nopeutta, jolloin aika-avaruudessa on havaittavissa aaltomainen taipuma, kun paikallinen gravitaatio (esim. supernova) muuttuu.

Mutta koska universumimme on pullollaan massaa ja energiaa, gravitaatioaallot interferoivat. Siinä missä yksittäinen aalto ei kykene aiheuttamaan "outouksia" aika-avaruudessa voi höpöhöpö-teorioitteni mukaisesti interferenssivaikutus niitä aiheuttaa. Koska gravitaatioaallot liikkuvat valonnopeudella, aika-avaruuden kolmiulotteinen vellonta (eli gravitaatio-aaltojen vaikutus) aiheuttaa sinne tänne näitä outouksia. Vaikka yksittäinen gravitaatioaalto ei mitä ilmeisemmin absorboidu matkatessaan ollenkaan, tapahtuu heikkenemistä silti aivan normaalisti etäisyyden kasvaessa "säteilijään". "Säteily" noudattaa pallomaisesti laajenevan kappaleen pinta-alasta mitattavaa aika-avaruuden vääristymää. Näin ollen "outoudet" keskittyvät sinne missä säteilijöitä on paljon eli massakeskittymiin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat